maanantai 25. helmikuuta 2013

Ihana päivä!

Vaikka olenkin pimeässä viihtyvä ihminen, kyllä se aurinko joskus näyttää vaikuttavan munkin elämääni ihan positiivisesti... :)


Aamulla töistä kotiin, kotona ponit pihalle, Purde koppiin ja jälleen matkaan. Olin pari kertaa aiemmin kokeillut Purden purkamista trailerista yksin ja nyt päätin kokeilla myös, lastautuisiko Purde tarvittaessa yksin. Ja kyllä, naru kaulalle, lähetys sillalta koppiin ja sinne se käveli ihan itsenäisesti sisään. Ensimmäisellä kerralla se vähän hämmentyi kun tajusi, etten mennytkään sen kanssa ja otti kaksi askelta taakse, mutta kun tönäisin hieman ja Pekkakin taisi sivusta vähän ärähtää, niin sinne se meni koppiin ja jäi kiltisti seisomaan. On ihanaa, kun hevonen on näin toimiva!

Matkalla ehdin hetken torkahtaa ja kerätä hieman voimia valmennusta varten. Verryttelyssä tein ensin taas vähän taivutuksia käynnissä ja yritin saada Purdea vähän pehmeämmäksi niskasta ja kaulasta. Sitten kunnolla laukkaa ja ravia eteen. Purde tuntui huomattavasti paremmalta kuin edellisenä päivänä. Tajusin myös pidentää jalustimiani täksi päiväksi reiällä, sillä eilisen tunnin ratsastin liian lyhyillä jalustimilla, mikä vaikutti myöskin istuntaani kyydissä ja myös jalan käyttöön...

Pietkin heti havaitsi, että nyt oli hyvä ravi ja että jatka sitä! Jatkettiin hetki ravissa, tehtiin vähän ravi-käynti-siirtymisiä ja sittemmin myös laukka-käynti-laukka-siirtymisiä ja siinä ohessa koottu laukka-keskilaukka-työskentelyä. Nämä sujuivat varsin mukavasti. Ensimmäisen kerran sain jopa muutaman TODELLA hienon siirtymisen laukasta käyntiin eivätkä nostotkaan ihan huonoimmasta päästä olleet. Kootussa laukassa pääsin kivasti siihen fiilikseen, että istuin vaan kyydissä ja se oli helppoa. Helposti lähden tekemään liikaa ja teen itse asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Mutta tänään osasin olla enemmänkin vaan kyytiläisenä!

Sitten laukassa ensin ihan vaan yksittäisiä vaihtoja, muutama ihan super vaihto, muutama epäonnistunut ja muutama ok. Joitain kertoja lävistäjälinjalla en saanut hvosta suoraksi ja siksi vaihto jäi tekemättä, muutaman kerran taas hämmennyin omien apujeni käytössä, et miten mä nää teenkään, kun nyt on tullut niin paljon eri ohjeita eri ratsuille eri osoitteista. Mut Purden kanssa pitää ajatella vähän väistöä ja vähän eteen, niin silloin tuntuu tulevan parhaat vaihdot. :) Purdeen ei missäkään muussa asiassa päde normijutut niin ei myöskään tässä.

Tämän jälkeen vähän sulkuja täyskaartolinjalla ja vaihto ennen kulmaa. Oikeasta vasempaan onnistui lähes joka kerta vaihto, mutta sulku oli hieman hankalaa, vasemmasta oikeaan taas onnistui sulku paremmin, mutta vaihto oli vaikea saada tehtyä. Mutta ihan jees, nää on hyviä harjoituksia. Sit vielä vähän keskilaukkaa pitkillä sivuilla, jonka jälkeen siirryttiin käyntityöskentelyyn.

Käynnissä harjoiteltiin uudelleen takaosakäännöksiä ja ne sujuivat jo ajoittain jopa hyvin. Oikealle oli helpompaa, vasemmalle vaikeaa. Vasemmalle pitää saada hevosen etuosa kääntymään "nopeammin", nyt se jää pohtimaan liikaa eikä kääntymään alkuunkaan. :) Nämä pitää nyt ottaa työn alle, vaikka niitä onkin joskus aika vaikea harjoitela ilman, että on apua maasta käsin katsomassa, että mitä siellä jaloissa ihan oikeasti tapahtuu ja mitä ei. Peili olisi tässä hommassa kiva, mutta sellaistakaan kun ei ole kotona tyrkyllä, on vaan opeteltava tuntemaan, mitä hevosen jaloissa tapahtuu.

Lopuksi vielä työstettiin keskiraveja. Ensin yritettiin harjoitusravissa, ei onnistunut. Sitten hetki kevyessä ravissa, onnistui hyvin. Sitten vähän vuorotellen harjoitus- ja kevyessä ravissa ja hommat rupesi onnistumaan toden teolla. Ensimmäisen kerran Purden kanssa sain kaksi ihan oikeaa keskiravia tehtyä pitkällä sivulla harjoitusravissa!!! Myös ravi lisäyksien välissä oli jotain, mitä ei ole ehkä hirvittävästi aiemmin nähty. Helpolla en kyllä päässyt, sillä Purden ravissa istuminen on ihan täyttä työtä.


Ravityöskentelyn jälkeen sain vihdoin kevennellä pitkällä kaulalla ja homma oli finaalissa. Ei tarvinnut olla enää maansa myynyt, sillä hommat oli meillä kuitenkin ihan kivasti hallussa. Seuraavan kerran pitää vaan ottaa hieman erilainen lähestymistapa valmennusviikonloppuun ja ridailla vähän kotonakin hevosta avuille sen sijaan, että törötellään ilman satulaa loimet päällä menemään. Vaikka henkisesti sekin on meidän yhteiselollemme todella tärkeää.

Kotimatkalla totesimme, että sää on niin otollinen, että ponista on otettava nyt vihdoin se oripäivien käsiohjelmakuva. Kerranhan jo yritimme, mutta lumisade pilasi sen session ja kuvat jäivät hieman pimeiksi. Ei siinä sitten muuta kuin ponia letittämään ja siistimään.


Komea on kyllä ponista tullut. Siitä ei pääse mihinkään. Ilo sitä on katsella...

Kuvaussession jälkeen Moniponi lähti Heidin kanssa Antin estetreeneihin. Kerroin Heidille, että olin lastaillut Purden mennen tullen yksin traileriin ja kun Heidi sitten kyseli, että miten, sanoin, että demonstroin ponin kanssa. Samalla lailla ponille naru kaulalle ja sinne sekin käveli itsenäisesti koppiin. :) Viisaat hepat!

Mä jäin kotiin nukkumaan ja muu tiimi suuntasi Kalliorinteeseen. Siellä oli ohjelmassa noin 80cm radan työstöä ja lopussa linja, jossa oli metrin okseri viimeisenä. Poni oli suoriutunut tehtävistä helpon tuntuisesti ja oli ollut varsin innokas koko tunnin ajan. Poni alkaa siis syttymään tehtäviinsä! Tästä reissusta lisää kuvia, selontekoa ja videokin Heidin blogissa.

Yksi estekuva on tännekin laitettava, sillä se on vaan NIIN hieno. Siis kuva on hieno ja poni on hieno!


Ihan mieletöntä nähdä, miten paljon poni on edistynyt lyhyessä ajassa ja kuinka lahjakas se ihan oikeasti on! Meni oripäivät miten meni, on ihan mielettömän hienoa olla osa tällaista tiimiä, jonka kanssa pystyy tekemään yhteistyötä hyvällä fiiliksellä ja saavuttamaan lähes itsellekin uskomatonta edistystä. Ja ennen kaikkea on ihan mielettömän hienoa päästä työskentelemään näin lahjakkaan ja motivoituneen eläimen kanssa. Kiitokset tästä kuuluu myös ponin kasvattajille, jotka kuuntelivat minua aikanaan orivalintaa tehdessään ja valitsivat hyvälle tammalleen loisto-oriin ja ovat kasvattaneet tämän hienonhienon ponin!

Sami oli myös ollut tanskalaisen cobivelho Höperin valmennuksessa Ypäjällä ja tuttuun tapaansa loistanut hienoine liikkeinene. Tämä tieto ei yhtään ainakaan heikentänyt päivän fiilistä. ;)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Masennus

Lauantaina olimme Murden kanssa Pietin valmennuksessa. Kuukausi sitten sekä Pietin valmennukset että Nipsun valmennukset olivat menneet varsin mukavissa merkeissä, joten annoin itseni odottaa, että nytkin olisi ihan mukavaa työskentelyä tiedossa. Totuus kuitenkin oli, etten ole Nipsun valmennusten jälkeen juuri ratsastanut Murdea ollenkaan vaan ainoastaan hömpsötellyt menemään. Purde on sen sijaan työskennellyt muiden kuin minun ratsuna urhoollisesti. En kuitenkaan osannut ajatella tässä olevan mitään sen kummempaa ongelmaa. Stellan valmennuksista lähtien hevonen oli ollut ihan superhyvä ratsastaa ja kaikki oli ollut helppoa ja mukavaa.

Toisin kuitenkin kävi. Jouduin jälleen kerran toteamaan, että jos haluaa, että sujuu, on harjoiteltava. Hevonen oli alusta alkaen jäykkä ja nihkeä. Se ei reagoinut avuille eikä mikään tuntunut helpolta. Verryttelyssä yritin Nipsun ohjeiden mukaisesti vetristellä hevosta etuosastaan, sillä se tuntui sieltä juuri todella jäykältä ja jähmeältä. Sainpahan ainakin todellisen oppitunnin siitä, mitä Nipsu oli mulle yrittänyt sanoa, mitä silloin en ihan ymmärtänyt, koska hevonen oli paljon paremmin avuilla. Yritin myös ratsastaa sitä reaktiivisemmaski avuille, mutten siinäkään oikein onnistunut.

Aloitimme varsinaisen työskentelyn ravissa, joka oli alussa todella hyvää ja tuntui, että pystyin jopa istumaankin siellä. Mutta heti kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin vaan ravata eteenpäin suoralla uralla, alkoi ongelmat. Laukka-ravi-siirtymiset vielä onnistui kohtuullisesti ja avot urallakin olivat sinnepäin, mutta voltit ja sulun yritelmät olivat kaukana parhaistamme. Niihin ei tänään saatu mitään otetta. Volteilla hevonen vaan jarrutti ja sulkuja en vaan saanut sujumaan alkuunkaan.

Laukasta pysähdykseen ja takaisin laukkaan onnistui kohtuullisesti, muttei niistäkään mitään wau-fiilistä ollut tarjolla. Kunhan nyt yritettiin. Vaihdot olivat aivan katastrofaalisia, ainoastaan jos tulin niihin vähän kovaa ja sinnepäin, sain ylipäätään minkäänlaista vaihtoa aikaiseksi. Jos yritin tulla vähänkään kootummalla hevosella, koko laukka vaan sammui tai levähti käsiin.

Ravilisäyksiä sain kevyessä ravissa aikaiseksi pitkillä sivuilla, mutta heti kun yritimme tehdä niitä pois seinältä, diagonaalilla, hevonen oli varsinainen kieroliero eikä mennyt mihinkään. Jokunen kohtuullisen hyvä lisäys kuitenkin saatiin aikaiseksi ilman että hevonen pääsi totaalisen pitkäksi, mikä oli edes ihan jees ottaen huomioon, ettei hommat muuten sujuneet juurikaan.

Lopuksi vielä vähän takaosakäännöksiä ja niihin sentään sain vähän parempaa ajatusta. Vasemmalle kääntäessä jään helposti vetämään liikaa oikeasta ohjasta enkä anna hevoselle vapautta kääntyä vasemmalle, mikä vaikeuttaa asiaa hurjasti. Oikealle saatiin jopa pari ihan asiallista takaria tehtyä kunhan ajattelin riittävästi eteen ja vaan nopeasti kääntämistä enkä pohkeella varmistamista.

Lopun keyessä ravissa Murde sentään tuntui heränneen ja melkein vei mua ympäriinsä. Tiedä mikä häneen sitten oli iskenyt vai alkoiko kroppa vaan vihdoin vähän vertymään ja irtoamaan. Toivottavasti olisi tästä kysymys, sillä olisi kiva jatkaa sunnuntaina vähän freesimmällä hevosella kun itse olen samoilla silmillä liikenteessä kuin edellisenäkn päivänä.

Nolotti, hävetti ja harmitti, että olin taas saanut hevoseni yhtä huonoksi kuin mitä se on ollut joskus paljon aiemmin. Ja ihan voin katsoa peiliin ja todeta, ettei ne hevoset itsellään pysy vireessä vaan työskenneltävä on. Nyt on vaan hirveä himo päästä reenaamaan hevonen takaisin yhtä hyväksi kuin se oli kuukausi sitten. Sitä en tiedä, onko minusta saamaan se itse niin hyväksi vai pitääkö taas saada apua asiaan jostain muualta. Mutta aion toki yrittää. Puolustuksekseni on sanottava, että tämä kaikki johtunee paljolti siitä, että olen keskittynyt enemmän oripäiville valmistautuvaan Moniponiin ja se on tapahtunut Murden kustannuksella. Lisäksi on pitänyt painaa duunia vimmana, jotta saa oripäiväreissun kaikkine kuluineen maksettua, mikä ei yhtään helpota ajankäytöllisiä ongelmia.

Kunhan oripäivät on ohi, on Murden viimeistään palattava ruotuun ja sille hyvälle mallille, mitä se oli kuukausi sitten. Mä pidin siitä sellaisena ihan todella paljon enkä pidä juuri ollenkaan siitä, millainen se oli lauantain valmennuksessa. Nyt on siis aika toimia. Jospa toiminnan saisi vaikkapa alkamaan heti tänään. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Kiharakarvapurde ja pilotilla liian lyhyet jalustimet!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Maastoilun makua

On se kummallista, kun minä, kaiken maastoilun suuri vihaaja, lähden nykyään enemmän kuin mieluusti maastoon ja nautin vielä kaiken pahan lisäksi siitä maastoilusta ihan suunnattomasti. :) Näin sitä joskus voi tulla kääntäneeksi kelkkansa... Tämän kaiken takana ollee pieni suloinen Ponponi, jonka kanssa maastoilu on aivan mielettömän mukavaa. Moniponi, ikää siis tosiaan ne kaikki neljä vuotta, on superturvaratsu, jonka kanssa voi mennä minne vaan ja missä askellajissa tahansa ja aina on yhtä hyvä fiilis.

Viime viikolla käytiin monesti maastossa ja tälläkin viikolla Moniponi on maastoiluttanut sekä minua että Heidiäkin. Kummatkin meistä taisi tulla pihaan yhtä lailla muistuttaen Hangon keksiä. On se vaan niin mieletön poni. Lisäksi maastoilu näyttää tekevän ponin kunnolle hyvää, sillä se on erittäin hyvässä kunnossa ja jaksaa pidemmänkin lenkin mukisematta. Ponin lihaskunto on myös kasvanut ihan silmällä katsottunakin, se on saanut kroppaansa paljon täytettä ja alkaa näyttämään aika hyvältä verrattuna sen aiempaan vielä hieman ruipeloon olomuotoon. Vielä on onneksi reilu kolme viikkoa aikaa ulkomuotoa työstääkin ennen oripäiviä. Tuona aikana täytyy myös suorittaa vimmana harjauspuuhia, jotta saadaan ponin karva irtoamaan ja vaihtumaan. Sitä onneksi siitä lähtee jo aika tavalla. Ahkeraa harjausta on siis tiedossa lähiviikkoina.

Maaston makuun on päässyt myös Murde. Se on yhtä lailla varsin hyvä "maastomato" vuokraajansa sanoja mukaillen. Sitä ei pelota yhtään käydä takametsän maastoissa ja ajoittain se on siellä jopa yllättävän viisas. Murde joutuu kuitenkin palaamaan elämäänsä kouluratsuna taas huomenissa, kun matka suuntaa kohti Vihtiä ja Pietin valmennusta. Edellisestä valmennuksesta alkaakin olla jo aikaa ja sillä välin olen lähinnä ratsastanut ainoastaan ilman satulaa hömpsötellen. Se olikin kyllä aika hauskaa ja sitä varmasti tulen puuhastelemaan jatkossakin...

Keskiviikkona ja torstaina ratsastin Tokajilla vähän enemmän kuin mitä on tullut viime aikoina mentyä ja oli hauskaa huomata, että se alkaa ihan tosissaan voimistumaan ja alamme löytää yhä enemmän yhteistä säveltä. Sarjavaihdoissa alkaa vihdoin olemaan jotain tolkkua ja välillä löydän niihin sen superflown, jolla saan ne onnistumaan kohtuuhelpostikin. Pääosin tosin ne ovat vielä vähän liian työlästä hakemista... Mutta onnistumiset toki edesauttavat lisäonnistumisia jatkossa. Ja mikä parasta, eilen kääntäessäni piruettia, jouduin toteamaan, että teimme muutamia askeleita ihan oikeaa piruettia!!! Se fiilis oli ihan mieletön. Viimeksi Nipsun tunnilla ne eivät vielä ihan onnistuneet, mutta nyt niihin alkaa löytymään voimaa ja askeleittain ne ovat jopa aika hienoja, ainakin mitä nyt peilistä sain ihasteltua. Jiiihaaa!

Samin kanssa vaihdot ovat edelleen hukassa. Luulin jo vähän päässeeni niskan päälle tässä asiassa, mutta en sittenkään. Sekä torstaina että perjantaina jouduin tyytymään yhteen vaihtoon per kerta. Tosin onhan sekin jo jotain, mutta silti. Olisi niin kiva, jos ne vihdoin alkaisi vähän löytymään ja tasaantumaan kohdilleen, kun niitä on niin kauan tahkottu ja ne aina välillä kuitenkin onnistuvat kohtuullisesti. Nooh, ensimmäisiin harjoituskilpailuihin otamme ehkä sittenkin vaihdottoman radan työstöön ja tsekkaamme, josko toisiin saataisi sitten kokeiluun jo se va b:0. Pitäisi päättää Murdelle ja Tokajillekin sopivat radat rataharjoitukseen, mutta en vaan oikein osaa päättää, että mitkä olisi kivat ja järkevät radat. Samille yksi vaihtoehto on Helppo A:4 ja toinen mahdollinen on Lappeenrannastakin tuttu kahden tähden kenttäohjelma. Siitä ohjelmasta olisi kiva saada revanssi, sillä paljon jäi hampaan koloon sen radan esittämisestä. Murdehan tehtävien puolesta menisi vaikka sen va b:0:n, mutta koska sille kilpailutilanne on niin äärimmäisen haastava, haluaisin mielummin jotain vähän helpompaa. He B kenttäkilpailuohjelma poneille voisi olla ihan mahdollinen, siinä riittää tekemistä, muttei kuitenkaan ole ihan liialti sitä puuhaa ja toisena hyvänä vaihtoehtona on He A: Kenttä 6. Kumpikin ohjelma on kerran ratsastettu aiemminkin ja hengissä selvitty. Kenttä kutosen pitkät keskiravilävistäjät vaan ei yhtään houkuttele eikä ehkä pohkeenväistötkään. Kai niistä selvitä voisi, mutta kuinka kunnialla, on aivan toinen asia.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta miettimään oripäiville tarvittavaa tavaramäärääkin. Edustustavarat kuntoon ja kilpailuvermeet esiin ja sen sellaista. Siellä kuitenkin täytyy viettää melkein koko viikko, joten kaikenmoista pitää muistaa pakata matkaan. Monenlaisia tarvikkeita pitäisi vielä hankkiakin kuten esimerkiksi sopiva valkoinen satulahuopa yleissatulaan, uudet suojat ja "räkä" satulan alle pitämään sitä paikoillaan kun tähän asti on käytetty liukuestehuopaa, jota oripäivillä tuskin käytetään. Vereduksen suojat ja Equilinen satulahuopa ovat haaveissa, mutta katsotaan ehdinkö moisiin enää saada riittävästi rahaa säästöön. :) Ja nahkainen satulavyökin olisi ihanaa saada hankittua.

Taidan tästä suunnatakin tieni internetin heppatavarakauppoihin haaveilemaan...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kaikenlaista

Viime aikoina on tullut heppailtua niin paljon, ettei meinaa itsekään pysyä perässä. Siksi on jotenkin ollut vähän motivaation puutosta tähän kirjoittamiseenkin, kun tuntuu, että kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, muttei oikein tiedä, että mitä sitten kuitenkaan pitäisi kirjoittaa ja mitä ehkä jättää kirjoittamatta.

Oma Muru Murdeni on edelleen hyvällä mallilla. Olen sillä körötellyt itse ilman satulaa ja Annin kanssa se oli viikonloppuna maneesilla vähän todellisemmissa reeneissä. Lauantaina se sai hypätä ja sunnuntaina sillä oli kunnon koulureeni. Oli pitkästä aikaa kiva nähdä sitä kunnolla ratsastettuna eikä vain pyörimässä kotitarhassa. :) Lauantain hypyissä se oli superrento omaksi itsekseen ja jopa aika innokas hyppäämään. Se hyppäsi varsin hyvin ja näytti melkein jopa nauttivan hyppäämisestä. Hyvillä mielin voidaan siis mahdollisuuksien rajoissa jatkaa esteharjoituksiakin taas, mitään taantumaa ei ole sillä saralla tapahtunut. Sunnuntain koulureeneissä oli kiva nähdä, että siitä on tulossa ihan asiallinen ratsu. Ei se edelleenkään helppo ja mukava aina ole, mutta osaa jo paljon asioita ja tekee joitain asioita ihan hyvinkin. Lisäksi siitä on tullut kyllä maailman paras pihakoriste. Sen kanssa voi maastoilla, sillä voi ratsastella ilman satulaa hömpsötellen ja sitä on mukava ihan vaan katsella. Tykkään. Ehkä jonain päivänä sillä voi vielä kilpaillakin, who knows. :)

Moniponi on liikkunut kohtuullisen monipuolisesti. Se on tehnyt erilaisia maastoreenejä, vähän sileän hommia ja käynyt Tuomarinkylässä Karin valmennuksessa. Karin valmennuksessa se oli ihan super. Siis kerta kaikkisen hieno ja toimiva. Heidillä oli hyvä fiilis ja niin he etenivät esteeltä toiselle ja suorittivat paljon ja hyvin. Sillä reissulla tosin putosi sunnuntaina kenkä ja ilman sitä vasemman etujalan kenkää mennään edelleen. Viime viikolla poni pääsi paljon hommiin, mutta hommat oli aika kivoja ja letkeitä. Tällä viikolla on nyt pari päivää putkeen vapaata, mutta toivottavasti jo huomenna ehtisin taas ponin kanssa jotain puuhastelemaan. Torstaina onkin sitten Heidin vuoro päästä taas puikkoihin... Ja jospa vain viikonloppuna olisi taas estehommia tiedossa, olisi kaikki kivasti!

Muita ratsuja olen ratsastellut minkä olen ehtinyt. Samin kanssa on jatkettu laukanvaihtoharjoituksia ja aina välillä alkaa tuntumaan siltä, että ne ovat löytyneet ja sitten taas heti seuraavalla kerralla joudun masentumaan kun emme saa aikaiseksi yhden yhtä asiallista vaihtoa. Viime kerralla sain tosin hyvän fiiliksen erään bloggaajan jakamalla vaihtoapuohjeella ja tuntui siltä, että vaihdot alkoivat olemaan aivan kielen päällä. Ehkä vielä joskus siis. Viikon päästä viikonloppuna olisi ensimmäisen kerran rataharjoituksessa mahdollisuus kokeilla vaativaa. En tiedä uskalletaanko. Pitää vielä miettiä ja tunnustella. Ensi viikonlopun Sami viettääkin taas valjakkoreeneissä Ypäjällä. Onneksi siinä lajissa pääsee aika pitkälle ilman niitä vaihtojakin... ;)

Kerma-poni on ollut Samin ohessa myös reenissä ja viimeksi kun istuin sen selkään jouduin yllättymään aivan totaalisesti. Oli melkein kuin olisi istunut ihan normaalin ponin selässä. Löytyi kolme puhdasta askellajia ja jopa vähän malttia näissä askellajeissa. Se oli varsin hämmentävä ratsastuskokemus. Mielelläni hämmentyisin jatkossa näin useamminkin. Menin laukkaakin kierrostolkulla eikä poni kaahannut juurikaan vaan pystyin kääntämään ja jatkamaan tolkullisessa laukassa kuviosta toiseen. Ehkä Kermakin siis vielä joskus oppii ratsuksi. Nyt se on ainakin jo näyttänyt suunnatonta edistystä aiempaan verrattuna. Varmaan seuraavalla kerralla se on taas oma törö itsensä, mutta kun aina ajoittain se antaa tällaistakin fiilistä, niin jaksaa uskoa, että sitä voisi joskus olla luvassa enemmältikin.

Esmeraldalla olen päässyt myös ratsastamaan pari kertaa ja se on ollut yhtä mukavaa kuin aina ennenkin. Se poni vaan sopii mulle ja tunnen sen kuin omat taskuni. En malta millään odottaa, että päästään sen kanssa taas kilparadoille tositoimiin!

Tokajin kanssa ollaan harjoiteltu temppuja ja kyllähän ne aina välillä onnistuu ihan kivastikin. Vielä mulla on paljon opeteltavaa, että saan ne onnistumaan useammin ja suuremmalla varmuudella, mutta ihan kiva edes, että joskus onnistuu. Vaihtoihin olen nyt löytänyt uusia saloja Toksunkin kanssa, mutta saa nähdä osaanko niitä koskaan hyödyntää sitten tositilanteissa eli kilpailuissa. Tarkoituksena olisi taas lähiviikkoina järjestää pienimuotoinen rataharjoitus ja olen pohtinut, että voisin mahdollisesti kokeilla ensimmäistä kertaa FEI:n joukkueohjelmaa junioreille. Se on vaikeampi kuin esiohjelma, muttei alkuunkaan mahdoton. Pitänee ruveta harjoittelemaan. :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Moniponi


Otettiin tänään vähän rakennekuvia Ponponista oripäivien käsiohjelmaa varten. Tämä taisi olla ainoa kelpuutettu yksilö. Pirun vaikeaa toi rakennekuvaaminen. :)

Kuvan copyright (kuten lähes aina) Pekka Pietikäinen

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kesää odotellessa





Ei enää kauan näihin fiiliksiin! 4kk ja on taas tuo aika vuodesta. Jiiiihaaa!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Hypyistä ja muista..

Moniponi kävi tänään siis hyppelemässä Antin kanssa. Kuten aina tämän pienen ponin kanssa, tänäänkin kaikki oli helppoa ja letkeää. Kuljetus ja hoitotoimenpiteet sujuu niin helposti ja mukavasti, että helppoa olisi unohtaa puuhastelevansa nuoren oriin kanssa. :) Sitä ei kuitenkaan sovi unohtaa...

Antti kapusi selkään ja verrytteli jonkun aikaa sileällä, nähtiinpä Antin istuvan harjoitusravissakin jonkun hetken. ;) Tämänkin pilotin mukaan poni oli helppo ja vaivaton ratsastettava, jota pystyy säätelemään ja joka tekee työtä käskettyä mukisematta.

Estetehtävät alkoi pienillä esteillä, jotta Antti löysi hyvän fiiliksen ponin laukkaan ja sitä kautta lähestymisiin ja ratsastukseen kokonaisvaltaisesti. Esteet olivat puomiesteitä, pääosin pystyjä ja pari okseria. Hetken eri esteitä hypeltyään, nostettiin tehtävät noin 70cm tasolle ja lopuksi vielä yksi okseri oripäivillä vaadittavaan 90cm korkeuteen.

Tehtävät sujuivat helposti ja vaivattomasti. Pari kertaa poni yritti olla eri mieltä Antin kanssa, mutta hyvillä korjauksilla Antti sai joka kerta ponin mielipiteet lähenemään omiaan. :) Oikeassa laukassa ponin tasapaino ei ole ihan niin hyvä kuin vasemmassa, kuten on jo aiemminkin havaittu, muttei sekään mitään varsinaista ongelmaa aiheuta. Lähinnä se vaan pitää tiedostaa ja auttaa ponia vähän enemmän ratsastamalla itse oikealle huolellisemmin.

Oli todella hyvää reissu jälleen kerran Kalliorinteeseen ja olimme tyytyväisiä sekä poniin että näkemäämme ratsastukseen. Antti oli sitä mieltä, että poni kyllä selviää oripäivien tehtävistä, joten töihin päästyäni ilmoitin ponin oripäiville. Nyt siis valmistautuminen jatkuu ja sitä on tehtävä vielä huolellisemmin ja enemmän ajatuksella kuin tähän asti! Jännittävää!!!!

Muutoin tällä viikolla on ollut kohtuullisen hiljaista ratsastusrintamalla kun olen vaan ollut töissä. Murdella en ole ehtinyt ratsastamaan laisinkaan, mutta onneksi Anni on pitänyt huolta siitä ja sen liikutuksesta. Lauantaina Murde oli jopa yllättänyt olemalla ihan superhyvä ratsastaa! Ja hyvältä se näyttikin, mitä nyt tallin teosta ehdin sitä vähän sivusilmällä vilkuilemaan.

Samin kanssa reenailtiin perjantaina vaihtoja ja nyt on hyvä kausi meneillään, sillä vaihdot alkavat ehkä pikkuhiljaa löytymään. Ainakin tällä hetkellä tulee jo paljon hyviä "melkein vaihtoja" ja myös jonkun verran ihan oikeita vaihtoja. Silloin kun niitä oikeita vaihtoja saadaan aikaiseksi, ne tuntuvat kyllä ihan luvattoman helpoilta. :) Eli uskoa asiaan on ja niiden työstämistä jatketaan alkavalla viikolla ehdottomasti. Ei ne taida muutoin tulla kuin harjoittelemalla... Suunnitelmiin Samin kanssa on lisätty harjoituskisat Haarajoella 2.3. ja 16.3., jos vaihdot ovat siihen mennessä sillä mallilla, että voidaan mennä Va B:0 ohjelmaa harjoittelemaan!

Tokajin ratsastin perjantaina omistajansa ollessa reissussa ja senkin kanssa aloin taas saada vaihtoja paremmiksi ja enemmän avuista toimiviksi. Eli koitin päästä sisään siihen ajatukseen, miten niitä työstettiin Nipsun kanssa ajatellen sarjavaihtoja. Ja kyllähän ne sieltä alkoi tullakin. Sarjoja en tällä kertaa kokeillut vaan tein vaihtelevilla teillä paljon yksittäisiä vaihtoja ajatellen vaihtoa ulko-ohjalla suoristamalla ennen kaikkea. Viime yönä töissä kaivoin sitten materiaalisalkusta esiin sen Pyhän Yrjön radan ja opettelin sen niin, että voin ruveta harjoittelemaan ohjelman osia Toksulla ratsastaessani. Tämän avulla ajattelin, että voin vaatia hieman enemmän itseltäni ja hevoselta enkä vaan haahuile ympäriinsä ja pitäydy jatkuvasti mukavuusasteella.

Vielä 5 tuntia töitä ja sitten on taas 3 päivää vapaata. Jos vaikka ehtisi taas ratsastamaan vähän enemmän... :)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ilmoitettu on!


Kohti oripäiviä...

Kuten moni on huomannut, ei Moniponin nimeä ollut vielä perjantain Hevosurheilussa oripäiville ilmoittautuneiden joukossa. Ei niin, koska en ole sitä vielä ilmoittanut. Keskiviikkona sain tietää, että sen röntgenkuvista ei löytynyt mitään jalostuskäyttöä estävää ja sen puolesta ollaan ehdottomasti edelleen oripäiville menossa.

Keskiviikkona oltiin myös Boessa Stellan valmennuksessa kyselemässä neuvoja oripäiville valmistautumiseen ja kyselemässä myös vähän mielipiteitä ponista. Saatiin paljon hyviä vinkkejä sekä ihan yleiseen valmistautumiseen että ratsastuksellisiin seikkoihin. Jälleen kerran oli aivan ihanaa päästä Boeen valmentautumaan ja sain valmennuksesta todella paljon irti. Käynnistä ja ravista ei niin kehuja irronnut, mutta parannettavaa sitäkin enemmän ja parannusta toki saatiinkin aikaiseksi! Laukasta saatiinkin sitten jopa kehuja ja myös vinkkejä siihen, miten sitä pystyy vielä parantamaan. Vaikkei mitään ylistystä tullut (eikä sitä odotettukaan), antoi tämäkin reissu vahvistuksen sille, että ihan hyvällä mallilla ollaan ja vielä paremmin työskennellen saadaan poni varmastikin ihan mukavaan kuosiin oripäiviä ajatellen.

Se, mitä vielä odotetaan, on huomisen estetreenit. Eli huomenna Antti ottaa muutamat hypyt Moniponilla ja saa sitten sanoa viimeisen sanan koko hankkeeseen. Luotan etenkin esteasioissa mieluusti johonkin itseäni kokeneempaan henkilöön, koska itselläni ei ole kovinkaan paljon kokemusta nuorista lupaavista estehevosten aluista. Oripäivien estetehtävät ovat kohtuuhaastavia ja sitä varten haluan olla vakuuttunut, että poni pystyy niihin ennen kuin lähden sitä ilmoittamaan moisiin koitoksiin. Tai ainakin että se tuntuu tällä hetkellä siltä, että se vajaan kahden kuukauden päästä pystyy niihin.

Jos siis huomenna meille näytetään vihreää valoa, ilmoitan ponin geimeihin maanantaina. Jossei, jatkamme reenejä normaalisti kohti kisakautta ja pohdimme jalostuskäyttöön tarjoamista taas uudelleen joskus myöhemmin.

Ponin kanssa on nyt tehty reenejä ihan kivasti. Maanantaina oli se superihana maasto, tiistaina huilipäivä, keskiviikkona Stellan valmennus, torstaina taas maastoilua ja pellolla työskentelyä, perjantai ja lauantai olivat huilipäiviä ja huomenna sitten Antin kanssa hyppäämään. Ensi viikolle sitten taas reenejä mukavasti, jotta kunto nousee ja poni alkaisi saamaan vähän lihasmassaa päälleen pikkuhiljaa. Heidikin palautuu Hollannista muistaakseni tiistaina, niin on koko tiimi taas kasassa. Viikonloppuna onkin sitten vuorossa taas Karin valmennus Tuomarinkylässä.

Moniponin monia kauhistuttava talvikarva on alkanut tippumaan mukavassa tahdissa, joten se ehtinee vaihtaa oripäiville iki-ihanan kesäturkkinsa. Sen tukka pitäisi ehtiä nyppimään ja jalkakarvat siistimään lähipäivinä, mutta aika paljon karvoja yritän sillä pitää mahdollisimman pitkään, sillä ne suojaavat sitä mukavasti. Moniponilla ja Murdella on kuitenkin sen verran hurjat leikit useimmiten, että kaikki suojaavat karvat on hyvästä.

Ruokintaa on myös Moniponille viilailtu mahdollisimman sopivaksi, jotta se jaksaa kaikki reeninsä ja saisi vielä otettua massaa päälleenkin. Ponien kanssa saa kuitenkin aina olla hieman varovainen, ettei niitä vaan tule yliruokittua missään vaiheessa. Olisi kuitenkin tärkeää saada ruokinta kohdilleen niin, että Moni saisi mahdollisimman paljon massaa päälleen, jolloin siitä tulisi hieman sopusuhtaisemman oloinen, sillä sehän ei mikään ihan varsinainen rakenteen kukkanen kuitenkaan ole.

Huomenna on siis varsinainen ratkaisujen päivä. Tällä hetkellä moni asia näyttää hyvältä ajatellen tätä oripäiväprojektia, mutta vielä on näitä kysymysmerkkejä. Vielä suurempia kysymysmerkkejä niistä tekee vielä omassa mielessäni se, etten itse pysty asiaan juurikaan vaikuttamaan vaan joudun kaikessa kokonaisuudessa jättämään tuon estepuolen arvioinnin ja työskentelyn muille tahoille. On paljon helpompi hallita omia fiiliksiä, jotka liittyvät omaan tekemiseen kuin toisten tekemiseen. :)

Vielä tästä oripäivähommasta pitää sanoa, että ihan jäätävän hintaista puuhaa tämä on tällaiselle tavan harrastelijalle. Oripäivien osallistumismaksu 4-6-vuotiaille on 650e, joka ei sisällä karsinamaksuja Ypäjällä. Ypäjällä täytyy majoittaa poni sekä tiimi neljän yön ajan, karsinamaksu taisi olla 36e/yö, huone 98e/2 hlöä/yö ja sitten toki vielä kaikki kuljetukset Ypäjälle ja takaisin. Rtg-kuvien ottokaan ei suinkaan ollut ilmaista ja perittiinhän siitäkin vielä erikseen kuvien analysointimaksu.

Ja mitä tällä rahalla sitten saa? Paljon pahaa mieltäkö? Ainakin tuntuu, että useiden ihmisten kohdalla on monina vuosina enemmän ollut tuota pahaa mieltä tarjolla kuin mitään muuta. Itse lähden tähän siksi, että toivoisin reissun olevan hieno kokemus hienoluontoisen ponini kanssa. En osaa kuvitella, että elämässäni kohdalle osuu kovin monta hevosta, joiden kanssa edes harkitsisin oripäiville lähtemistä, niin se täytyy ehdottomasti tehdä nyt kun sellainen poni on käsiini osunut. Ja jos poni oripäivillä tyrmätään täysin, voin hyvillä mielin ruunata sen! ;)

Tällaisia mietteitä tänään. Saa nähdä, mikä on fiilis 24h kuluttua...