tiistai 17. kesäkuuta 2014

Onnea Nipsu!

Jo 14 vuotta minua valmentanut ja ehdottomasti suurin vaikuttaja ratsastajan urallani, Eevamaria "Nipsu" Porthan-Broddell voitti viikonloppuna kouluratsastuksen Suomen mestaruuden Tampereella ratsullaan Solos Lacan.

Tätäkin kautta toivotan tsiljoonittain onnea Nipsulle Suomen mestaruuden johdosta! Ihan mieletön ratsastus kovatasoisessa kilpailussa. Yhtä lailla toivotan ratsukolle onnea ja menestystä PM-kisareissuun! :)

Tässä vielä tuore SM-kultamitalisti tyyppailemassa Eemeliä kuukausi sitten:


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Senioriderby 2014

Nyt on heti pakko päästä kirjoittamaan päivän tapahtumista, sillä ne ovat niin mukavasti vielä mielessä ja on hieman aikaakin kirjoitella aiheesta. Kuvia en ole vielä saanut, mutta lisään niitä kyllä tekstiin, kun niitä vaan saan. Hovikuvaajan kuvienkäsittelykone on vaan nyt hieman huonossa hapessa, joten kuvia voi joutua odottamaan. Siitä syystä en esim. ole vielä saanut aikaiseksi purkaa fiiliksiä viikontakaisesta reissusta Korpilahdelle.

Mutta nyt siis Ypäjän tunnelmiin. Ilmoittauduin Ypäjälle Senioriderbyyn vähän moninaisissa fiiliksissä. Olin keväällä Alhon tilan kilpailuharjoituksessa kerran ratsastanut Junioreiden joukkueohjelman läpi ja pidin siitä paljon ohjelmana. Siinä on paljon tekemistä ja Tokajin kaltaiselle hieman vaatimattomasti liikkuvalle, mutta teknisesti osaavalle hevoselle sellainen ohjelma on omiaan, sillä sen minkä menettää raviohjelmassa, voi ottaa takaisin takaosakäännöksissä, peruutuksessa ja vaikkapa vaihdoissa. Tiedostan kuitenkin, ettei Tokajin koottu ravi ole varsinaista koottua ravia, ainakaan vielä ja että tämä taso on meille ratsukkona vielä aika haastava. Olen kuitenkin monia vuosia tähänkin kilpailuun osallistumisesta haaveillut, joten päätin, että on aika osallistua, kun siihen kerran on mahdollisuus. Välttämättä ensi vuonna tähän aikaan ei ole käytössä hevosta, jolla voisi tällä tasolla kilpailla, koskaan kun ei tiedä. Eli syteen tai saveen, ilmoittauduin mukaan leikkiin. Ilmoittautumisessakin oli hieman ongelmaa, sillä kipa oli nurin juuri viimeisen ilmoittautumispäivän iltana ja vielä silloinkin pohdin, että yrittääkö joku korkeampi taho nyt viestittää mulle, et mun ei pitäisi osallistua. Onneksi naamakirjasta löytyi rohkaisua ilmoittautumiseen ja se onnistuikin kätevästi sähköpostilla!

En ollut ratsastanut Tokajilla viimeiseen kuukauteen mitenkään hirvittävän paljon, mutta kuitenkin kohtuunormaalisti ja Tokaj on tuntunut koko ajan ihan hyvältä omalta itseltään. Kisaviikolla ratsastin sillä hieman enemmän, jotta sain säädöt mukavasti kohdilleen. Käytiin mm. yhtenä iltana Riekkisen Paven puomitunnilla ja se oli kyllä todella hyödyllinen tunti, sillä siellä sain hyviä ajatuksia ravin tahtiin, laukasta raviin siirtymisiin ja lisäksi jouduin pyörittelemään paljon voltteja sekä ratsastamaan lisäyksiä niin ravissa kuin laukassakin. Pari kertaa ratsastin myös ihan itsekseni viikolla kokeillen taas kankihommia, sillä yleensähän en juuri Tokajilla kangilla ratsasta. Vaihdoin sille vielä lauantaina Sprengerin Bemelman-kangen sen aiemmin käytössä olleen mollukka-kangen tilalle, sillä välillä sen kielileikkeihin auttaa se, että muuttaa hieman suitsitusta. Kyllä se sen kerran tuntuikin hyvältä, mutta sunnuntaiksi olikin jo taas tilanne normalisoitunut. ;)

Hyvillä mielin sunnuntaina letittelin ja pakkasin Tokajin matkaan ja suuntasimme kohti Ypäjää. Tokaj on mukavan laidunlepposa, sillä se on jo varmaan melkein viimeisen kuukauden ajan asunut laitumella kavereiden kanssa. Ja kyllä se on ihan superonnellinen hevonen saadessaan tsillailla kaikki päivät joko vihreällä tai heinäpaalilla kavereiden kanssa. Tokaj oli siis ehkä hieman sillä mielialalla päästyään Ypäjälle, et mennään jo takas kotiin kavereiden kanssa syömään! :)

Tokajin kanssa verryttelyn ajoittaminen oikein on äärettömän tärkeää ja äärettömän tarkkaa. Sen pitää vertyä hyvin kropastaan, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti, mutta se ei saa juurikaan väsyä, jottei se rupea pelaamaan suun kanssa ja jää hitaaksi. Nyt nousin selkään puoli tuntia ennen rataa, kävelin hyvän tovin ja sitten verryttelin ensin laukassa vastalaukaten ja kokeillen sulut kumpaankin suuntaan. Sitten kevyessä ravissa avoja ja lisäyksiä, muutama sulku. Laukassa vaihdot kumpaankin suuntaan sekä pysähdykset laukasta. Myös peruutukset ja takarit piti kokeilla, jottei tule yllätyksiä radalla. Tokaj tuntui todella hyvältä varsinkin verkan puolenvälin kohtamilla. Takareissa se jotenkin suuttui ja rupesi pelailemaan taas kielen kanssa, mutta jatkoi sitten kohtuu-ok ajatuksella taas.

Sitten oli aika siirtyä radan vierustalle verryttelemään. Sielläkin vielä kaikki tuntui ihan hyvältä. Siinä hetken verran pyörittiin ja päästiinkin sitten jo radalle. Tässä vaiheessa hiukan taisi ruveta jännittämään, kansallinen kilpailu ja vaikein rata tähän mennessä urallani ja vielä Senioriderby kovassa seurassa. Noooh, soitellen sotaan.

Ratsastin kohtuuhyvin sisään, mutta tervehtiessäni Toksu päätti hieman liikahtaa. Siitä raviin ihan ok, eka voltti kohtuullinen, avo ok ja sulussa sössin heti ensimmäisen kerran. Korjasin Toksun asentoa ja Toksupa nosti laukan... Heti harmitti, ei auttanut kuin jatkaa.

Pysähdys tuntui selkään tasapainoiselta ja peruutuskin hyvältä. Siitä sitten raviin ja keskiraviin, joka tällä kertaa onnistui hyvin! Sain säilytettyä tahdin ja pystyin istumaan mukana ihan kohtuullisesti. Sitten käyntiin, keskikäynti tuntui ihan hyvältä ja lisätty käynti jopa todella hyvältä. Koottu käynti olikin sitten vähän haparoitua ja takarit pääsivät jotenkin taas yllättämään mut. Tokaj jäi pohkeen taakse ja mä en osannut ratsastaa niitä, ärsyttävää, taas harmitti.

Sitten raviin, voltti kohtuu ok, avo ihan jees, sulku meni taas ihan miten sattuu ja sen jälkeen yritin kokoilla itseäni ja hevosta myös ennen lisättyä. Lisätty ravi lähti ihan ok, mutta keskelle tuli pieni tahtirikko.

Laukannosto oli tasapainoinen, mutta sit mä olin taas ihan kuutamolla ja lähdin kääntämään radan poikki ihan liian myöhään ja Toksu melkein pysähtyi tiukassa kurvissa ja jouduin tönäsemään sen eteen ja justjajust sain sen vaihtamaan, mut vaihto tapahtui melkein paikaltaan. Kiltti hevonen! Siitä sit jälleen keräilin itseäni kasaan ja oltiinkin jo sulussa, joka meni ihan miten sattuu. Sain tsempattua lyhyille lävistäjille kera vaihtojen ja ne olivat jopa yllättävän sujuvat! Sitten radan poikki kauhusta kankeana edellisen suunnan epäonnistuttua, tämä kuitenkin meni ok, mutta sulku sen jälkeen oli taas ihan herran haltuun.

Loppuun vielä lisättyä laukkaa, yritin kovasti, muttei ehkä ihan paras lisäys sekään ollut, siirtymiseen yritin tulla mahdollisimman huolella, mutta senkin olisin voinut tehdä vielä paremmin. Keskihalkaisijalle ja tunsin jo kaukaa Toksun ennakoivan pysähdyksen eikä auttanut kuin antaa sen pysähtyä etupainoisena ja pitkänä pötkönä jalat sikin sokin, muuten olisin vaan saanut aikaan riidan eikä se siinä vaiheessa enää kannattanut. :)

Huoh, olin aivan maani myynyt ja masentunut tämän jälkeen. Mielessä oli vaan jäätävä mummoravi, laukkarikko sulussa ja laukassa melkein pysähtyminen ennen vaihtoa ja se kaoottinen tunne, että en vaan osaa ratsastaa vielä alkuunkaan tällä tasolla. Kun hevonen jähmettyy, en osaa tehdä mitään muuta kuin matkustella jnejnejne. Olin lähinnä valmis lopettamaan koko ratsastuksen, heittämään hanskat tiskiin ja toteamaan, että ei musta koskaan tuu mitään. Ravailin loppuravit kentällä ja kävelin parkkialueelle pakkailemaan Toksua kotimatkaa varten. Parkkialueelle pisteet kuuluivat vähän heikosti ja kun mun pisteet tuli, kuulin jotain, että 50,60%. En edes yhtään ihmetellyt vaan masennuksissani ajattelin, et just näin, ennen sain sentään 57%-58% ja nyt sit kun luulen, et hevonen on jo vähän parempi ja osaisin vähän jotain, saankin sit just ja just hyväksytyn tuloksen. Kitisin ja marisin ja vannoin lopettavani koko puuhan tähän paikkaan. Lähdin sit kuitenkin hakemaan papereitani, ajatuksissani et siellä lukee, et ei valmis tälle tasolle ja ei rehellisesti koottu ja ei pysty eikä kykene. Katselin jo lohdukkeeksi kumiankkariimuja omille hevosilleni, mut niissäkään ei ollut oikeeta kokoa tarjolla.

Kansliaan päästessäni häpesin jo silmät päästäni. Mitä mä oikein oon kelannut, ilmottaudun kansalliseen vaativaan ja sit meen ratsastamaan siitä 50%, tosinoloo. Kunnes sain sitten paperit käteeni ja paperin alalaitaa koristi 60,388%. Whaaaaaaaaaat!?!?!?!??! Olin ihan äimän käkenä. Olinkin kuullut pisteet väärin ja kaikesta huolimatta sen sijaan, et olisin ollut lähellä ei-hyväksytyn rajaa, tehtiinkin meiän tulosennätys tällä tasolla. Maaginen 60% raja ylittyi vaativassa ensimmäisen kerran (lukuun ottamatta viime joulukuun seurakisoja) ja vielä tällaisessa paikassa ja tällaisessa ohjelmassa! Tunnelma muuttui hyvin nopeasti maailmanlopun fiiliksistä jo aika hyväksi.

Kotimatkalle lähti sittenkin harrastustaan jatkava itseään jo hieman kunnioittava ratsastaja, joka oli erityisen tyytyväinen taitavaan ratsuunsa, joka jaksaa aina yllättää mut. Kotimatka sujui siis leppoisissa merkeissä ja olin jo aika onnellinen. Vielä kun jonain päivänä saadaan se rikkeetön rata suoritettua, niin ollaan jopa jo ehkä aika kivoilla prossilla. Tai ainakin siinä toivossa elelen... Tää sama ohjelma olis kiva päästä ratsastamaan uudelleenkin!

Kun nyt vielä olen lukenut huolella ja ajatuksella paperit läpi olen yhä tyytyväisempi päivän suoritukseen. Vaikka aluksi päällimäisenä mielessä oli ne epäonnistumiset, alkaa nyt olemaan mielessä enemmän ne onnistumiset. Vitoset ja viispuolikkaat alkavat vähitellen hävitä arvostelusta ja tilalle on tullut seiskojakin. Nyt kahden tuomarin papereissa oli jo yhteensä kahdeksan seiskaa, kun vuosi sitten oli ehkä hyvällä tsägällä yksi tai kaksi. Onnistumisia on tullut vaihdoissa, jopa yksi todella hyvä vaihto, muutkin kelvollisia, käynti saatiin vihdoin esitettyä seiskana, laukannosto on tuonut meille 2 seiskaa. Raviohjelma vasemmalle on onnistunut yllättävän hyvin, avo jopa seiska eli paljon hyvääkin oli tässä radassa. Kummatkin tuomarit ovat olleet loppukommenteissaan positiivisia, toinen sanonut, että rauhallisesti ratsastettu suoritus ja toinen maininnut suorituksen sisältävän paljon hyvää. Istunnasta ja apujen käytöstä 7 ja 6.5!!!

Tämähän oli siis meidän kolmas kansallinen vaativan startti eli tällä tasolla olemme vielä varsin kokemattomia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Vaikka paljon on parannettavaa, niin paljon on jo saatu parannettuakin. :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Järvenpää 1.6.


Järvenpään aluekisat ovat ehdottomasti aina suosiossani, ne ovat lähellä ja ne ovat äärimäisen hyvin järjestetty. Siellä toimii pysäköinti, kuulutukset, verryttelyt ja toimihenkilöt jaksavat olla aina iloisia ja hyväntuulisia! Vaikka aluksi näytti siltä, että en näihin kisoihin pääsisikään mukaan, järjestelin loppujen lopuksi asiat niin, että valmentautumiset suoritettiin jo lauantaina ja kisailemaan päästiin kuin päästiinkin sunnuntaina. Ilmoittauduinkin sitten kilpailuihin peräti viidellä ratsulla!

Aamu alkoi He B-startilla Kerma-ponin kanssa. Tämä oli Kerman ensimmäinen aluetason koulustartti, muutama rataharjoitus meillä oli kyllä jo käytynä viimeisen vuoden aikana. Kerma oli heti paikalle tultuaan itse tyyneys ja selkäänkin päästyäni se oli edelleen rauhallisin ja levollisin mielin. Verryttelyssä yritin vaan pitää ponin kierrokset alhaalla ja hyvän mielen sekä itselläni että ponilla, tehtiin aina hetki hommia ja sitten hetki käveltiiin ja laskettiin kierrokset. Sitten taas hetki töitä ja taas hetki kävelyä. Tällainen verryttelytyyli tuntuu sopivan näille kuumille ikiliikkujaponeille, kuten Kerma ja Eemeli. Ne saavat rauhassa virittäytyä tunnelmaan eikä mistään tule sellaista olotilaa, että olisi kiire johonkin vaan että kaikkeen on kaikki aika maailmassa. :)

Kerman kanssa on aina hauska olla liikenteessä, sillä se herättää aina ihmisten huomion ja kerää hymyjä ja kehuja. On ihanaa nähdä hymyn nousevan katsojien huulille Kerman nähdessään.

Kun lopulta pääsimme radalle, mietin vaan, että pyrin säilyttämään mahdollisimman rauhallisen tahdin koko ajan ja näin onnistuin tekemäänkin! Tuntui, että rata kesti ikuisuuden, kun tahti oikeasti oli maltillinen ja ehdin katsella hyvin koko ajan, mihin oltiin menossa ja miten sinne päästään. Tiet olivat hyvät ja valmistelut pääosin huolelliset. Laukassa toki oli vähän kiireinen tahti ja siirtymisissä poni tuli hieman turhan syvälle, mutta muutoin varsin siisti ohjelma ja olin ihan fiilareissa radan jälkeen, sillä tiesin sen olleen hyvä veto Kermalta!









Vaikka tiesinkin radan olleen meiltä varsin hyvä veto, olin silti hieman yllättynyt kuullessani pisteet. Prosentteja saatiin peräti 64,091% ja lopullinen sijoitus oli 5/38. Vaikka tiesinkin, että hyvänä päivänä meillä on Kerman kanssa mahdollisuudet mihin vain, tämä sijoitus oli silti aikamoinen yllätys. Ihana Kerma! Olin odottanut innolla, että pääsen Kerman kanssa palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle töröttelemään, mutta harmillisesti olin juuri Murden kanssa radalla, kun oli palkintojenjaon aika... :( Pakko siis osallistua uudemmankin kerran, että päästään baanailemaan Kerman kanssa valkoiset pintelit jaloissa!

Seuraavana oli sitten vuorossa He A:2-urakoinnit, ensin Sami, sitten Murde ja viimeisenä Aku. Sami tuntui verryttelyssä ihan hyvältä, tuntui lähtevän kivasti pohkeesta eteen ja tuli pidätteisiin. Sen kanssa verryttely on enemmänkin nopea veto, missä kaikki hommat tehdään peräkkäin ja sit radalle ennen kuin vire häviää eli hyvin eri tyyppinen kuin Kerman kanssa. Muutama lisäys, väistöt, vastalaukat ja siinäpä se verryttely oikeastaan sen kanssa onkin. Siitä sitten hyvin mielin radalle.





 Radalla mulla oli jotenkin vaikeuksia löytää hyvä rytmi, tuntui, että juostiin vähän läpi koko ohjelman ja sit kuitenkin taas kaikkiin pidätteisiin Sami tuli huomattavasti normaalia paremmin, joka myöskin aina sai mut ihmetyksiin. Ekaan pohkariin Sami lähti harmittavasti vähän takaosa edellä, toka oli parempi. Lisäyksissä se pääsi vähän putoamaan alas edestä, etenkin ravissa. Laukkaohjelma oli pitkästä aikaa tällä kertaa ravia parempi. Huomaa, että poni alkaa taas voimistumaan!





Olin ihan maani myynyt radan jälkeen, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Lähdin ratsastamaan ihan superrataa ja fiilis oli sellainen, että näytettiin ehkä 75% siitä, mitä olisi voitu näyttää, mikä ei siinä vaiheessa juuri mieltä lämmittänyt. Iloista toki oli, että tehtiin ehjä ja rikkeetön suoritus, sillä aiemmissa vedoissa tällä kaudella on tullut ihan selkeitä rikkoja. Bändärit olivat kuitenkin sitä mieltä, että suoritus oli ollut ihan hyvä eikä näyttänyt yhtään niin kaoottiselta kuin mitä mun fiilikset oli. Kun sain sitten kuulla pisteet, meinasi leuka pudota paikoiltaan, 66,983% ja luokan johtoon. Se olikin mun ja Samin piste-ennätys. Ja olipahan C-tuomari antanut peräti reilut 69%. Aika uskomatonta! Paperista löytyi lisäksi 5 kappaletta kaseja, joita mulle ei oikein koskaan aiemmin ole mistään jaeltu. Ja juurikin tämä C-tuomari oli vielä loppukommentteihin kirjoittanut "Kiitos". Olihan se fiilis aika uskomaton, että pystyi esittämään jotain, mikä selkeästi teki edes yhteen tuomariin vaikutuksen. Lisää tätä!

Sami kävi radan jälkeen myös moikkailemassa Hippodomen eli sponsorinsa väkeä ja myös shoppailemassa teltalla!



Sitten oli vuorossa ihana oma Murdeni! Edellisen päivän valmennuksen jäljiltä en oikein osannut sanoa, mikä olisi hyvä verryttelyn määrä eikä mulle muutoinkaan ole ihan selvinnyt, että minkälainen verryttely Murdelle oikeastaan on paras. :) Siinä missä muut ratsut toimivat kisoissa aina aika lailla samalla tavalla, Murde ei ole vielä koskaan ollut kahta kertaa samanlainen. Nyt se oli ihan äärirento eikä katsellut yhtään mitään missään, pötki vaan menemään hyvällä fiiliksellä ja teki työtä käskettyä!

Luulin parkkialueella, että mulla on kiire verryttelyyn, mutta loppujen lopuksi olinkin verryttelyssä turhan aikaisin. Murde oli alusta asti ihan ok oloinen, ei mitenkään super, muttei myöskään kivettynyt alkuunkaan. Tehtiin pääosin laukkaa, mutta jonkun verran myös ravia. Väistöt ja lisäykset tuli kokeiltua, samoin vastalaukka. Murdeksi Murde tuntui oikeastaan jopa aika hyvältä. Kun vihdoin vuoroni tuli, lähdin hyvillä mielin kohti rataa.




Radalla pyöriessäni ennen aloittamista sain Murden ihan hyvään lentoon ja päätin, et nyt en kyl jätä ratsastamatta yhtään pistettä, mikä saatavissa on vaan laitan tän ponin liikkumaan!!!! Ja jeee, niin teinkin. Vaikka papereissa edelleenkin lukee, että meno oli hieman verkkaista ja saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä, niin tää oli kyllä Murdelle jo varsin hyvä saavutus, sillä nyt se esimerkiksi esitti lisäykset ja oli PALJON paremmin pohkeen edessä kuin Porvoossa. Musta ei edes tainnut (näin jälkeenpäin ajateltuna) tuntua kertaakaan siltä, et kohta tää ratsu vaan pysähtyy tähän mun alleni... :) Eli Murde siis teki ehdottomasti parhaan vetonsa tähän asti. Ja kyllä se saikin 62,155% ja oli toinen ei sijoittunut. Eli kyllä tämä Murdekin tästä vaan vielä tokenee ja siitä tulee vielä ihan superkilpuri!

Ennen rataa pientä virittelyä!
Ja sitten radalle, jiihaa!
Voisko joku kertoo Murdelle, mikä on tasajalkapysähdys..?
Kyllä se vähän pötkäs sit siellä radallakin...
Jopa laukassa...
Murde o ihana!
Ja taas lähetetään lentoon!
Kiitos!
Murden jälkeen oli vuorossa Aku, mulla oli ihan superfiilis, sillä kaikki kolme ratsua tähän mennessä olivat menneet hyvin ja toki toiveissa oli, että kaksi viimeistäkin olisivat yhtä hyviä suorituksia. Edellisellä kerralla Järvenpään kisoissa Aku oli ensimmäinen ei-sijoittunut, joten nytkin oli lupa odottaa, että se pysyy nahoissaan... Verryttelyaika jäi kohtuullisen lyhyeksi parin poisjäännin takia, hyvä niin, sillä Aku oli aivan väsynyt, jumissa ja alavireinen. Se oli viikolla liikkunut aika kivasti ja olin luottavaisin mielin lähdössä kilpailuun sen kanssa siitä syystä, mutta verryttely ei tuntunut alkuunkaan hyvältä. Laukanvaihdot käynnin kautta oli yhtä tuskaa ja Aku oli todella haluttoman oloinen.

Radalle kuitenkin lähdettiin. Meillähän on Akun kanssa ikävä kyllä viimeisimmistä kilpailuista erittäin huonot muistot ensin epäsopivan satulan aiheuttamien ongelmien takia ja sittemmin klippauksesta johtuneista ongelmista. Nyt olisin toivonut, että oltaisi saatu se hyvä fiilis takaisin radalla suorittamiseen, mutta näin ei käynyt. Aku ei jaksanut radalla liikkua mihinkään, se pysähtyi pariin otteeseen ja esimerkiksi laukanvaihtoon käynnin kautta jäi jo pitkältä sanomaan ei. Ihmettelin tätä suunnattomasti ja raivolla ratsastin radan loppuun. Olin aivan ihmeissäni ja vielä kun jäin viimeisen ratsukon ajaksi kävelemään kentän päätyyn, pohdin, että mikä hevosta voi vaivata jälleen kerran.

Tilanne kuitenkin selvisi, sillä siitä huolimatta, että olin toisin toivonut, oli tämä hevonen hypännyt perjantaina kaksi rataa kilpailuissa ja koska se oli vielä käynyt todella kuumana, oli ilmeisesti käyttänyt kroppaansa niin paljon, että oli vielä sunnuntainakin aivan naatti. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Kyllä itsellänikin tuntuu kropassa pari päivää, jos olen huhkinut urakalla normaalista poikkeavasti jotain... En kyllä yhdellekään omista ratsuistani toivoisi tällaista valmistelua kilpailuihin. Olin aivan raivona, kun tämä tilanne selvisi minulle, sillä oli väärin hevosta kohtaan sillä startata tuossa tilassa, etenkin kun nimenomaan ajatuksena oli, että nyt pitäisi saada se hyvä fiilis ja onnistuminen ja tehdä kaikki voitava sen eteen, että se onnistuu. Tilanne selvitettiin kyllä asianomaisten kanssa jälkikäteen ja toivomme, että seuraavalla kerralla vihdoin ja viimein päästäisi Akun kanssa vähän paremmista lähtökohdista starttaamaan! Tiedän, että meissä asuu ainakin HeA 65%-suorittaja sisällämme Akun kanssa, kunhan vaan saadaan taas palikat loksahtamaan kohdilleen. Viime syksynä oltiin jo kovasti menossa kohti sitä tasoa... :)

Akun tilanteen takia olin ihan suunnattoman vihainen ja keskittyminen viimeisenä olleseen vaativan starttiin Tokajin kanssa meni aivan mönkään. En ollut alkuunkaan enää läsnä näissä kilpailuissa vaan ihan jossain muualla ja muissa maailmoissa. Mua harmitti niin paljon Akun puolesta, sillä haluaisin aina toimia mahdollisimman reilusti hevosia kohtaan ja tässä tapauksessa koin epäonnistuneeni siinä. Vaikkei kysymyksessä ollutkaan varsinaisesti tilanne, jota olisin voinut muuttaa, sillä tieto tuli minulle liian myöhään, toivoin vain, että näin ei olisi käynyt. Vähitellen sain kuitenkin Junioreiden esiohjelman kulun palauteltua mieleeni ja kiipesin Tokajin selkään. Tokaj oli jo aiemmin käynyt omistajansa kanssa suorittamassa He B-radan erittäin hyvällä menestyksellä ja oli sitten jo verrytelty kertaalleen. Mulle jäi vain verryttelyn kertaaminen! :)

Verryttelyssä Tokaj tuntui varsin hyvältä, vaikka ehkä aavistuksen väsyneeltä. Sillä oli jo pitkä päivä kilpailupaikalla takana, joten sinänsä ei mikään ihme. Verryttelin läpi avot, sulut, laukkasulut ja vastalaukat. Tokajin heikompi takajalka tuntui vähän väsähtäneeltä, joten piti olla ihan supertarkkana, että sai sen aina kunnolla matkaan. Muutoin ei ollut ongelmia, paitsi että pilotti ei ollut ihan läsnä. Siinä missä yleensä suuntaan radalle hymyssä suin ja onnellisena, nyt olin täynnä vihaa ja yritin vaan sitä siinä vähän laannuttaa. Raviohjelma meni ihan siivoissa merkeissä, mutta laukkaohjelmassa Toksu kyllästyi mun kiukutteluun ja rupesi vähän kuittailemaan mulle. :) Se vähän laittoi omaa huumoria peliin ja nosti väärän laukan ja teki kaikkea sen sellaista jäynää, kun huomasi, ettei mun keskittyminen ollut ihan 100% siinä... Tokaj on sen verran ketku, et jossei sitä ihan ratsasta, niin ei sekään ihan tee! Superoppimestari siis.

Päästiin kuitenkin rata läpi muutamilla rikoilla ja lopuksi alkoi jo vähän hymyilyttääkin, kun huomasin kuinka Toksu otti ilon irti mun mielentilastani. Ei voi sitä kyllä syyttää, ihan oikein, kun kerran kuski selässä on ihan kuutamolla. Tuloksena 57 ja jotain %, jolla oltiin loppupeleissä ensimmäisiä ei-sijoittuneita. En olisi kyllä koskaan uskonut, että sillä radalla oltiin noin lähellä sijoja, varsinkin kun vielä varsin kovia nimiä oli vastassa... Pitäisi ehtiä vielä lukea paperit ihan ajatuksella läpi tästäkin radasta, että mitä siellä oikein tapahtui. Mä olin niin jossain omassa viha-tilassani, etten edes oikein muista radan kulusta muuta kuin ne rikkeet, jotka mua harmitti toki ihan tsiljoonittain. Tokajin paras ominaisuus kun on juuri sen tarkka tekninen suorittaminen. Eli jos sen sitten itse sössii, niin hohhoijaa.

Ehkä tästä oppineena ratsastan sitä tänään paremmin kilpa-areenalla!



Ja loppuun vielä tunnelmat Samin kanssa palkkareista!




Sami näyttää kieltä kaikille!
Hieno päivä, paljon hienoja fiiliksiä, jonkin verran ei niin hienoja fiiliksiä ja jälleen paljon oppia. Kiitokset kaikille päivässä mukana olleille! Paljon ihania ystäviä ja ihmisiä oli ympärillä pitkin päivää ja te kaikki todella teitte tästä päivästä ikimuistoisen! Tällaista tämä laji on parhaimmillaan, suurta tunteen paloa ja upeita fiiliksiä!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Omat ponit laitumella!

Myöhään sunnuntai-illalla meidän ihana aitatiimimme sai laidunaitaukset vihdoin valmiiksi ja hevoset pääsivät nauttimaan kesästä vihreälle. Sääli, että oli jo ilta ja hämärä, joten tilanteen kuvaaminen oli hieman haastavaa. Tässä kuitenkin vähän ponien fiiliksiä niiden päästessä viheriölle...

Ponit eivät viime kesänä päässeet laiduntamaan muuta kuin narun päässä, joten nyt ne olivat alkuunsa hämillään ja kysymysmerkit pään päällä ihmettelivät, että mikä homma tää oikein on. Aika nopeasti kuitenkin tajusivat, mistä on kysymys ja päätyivät nauttimaan laitumen antimista.








Siellä laitumessa ne ovat nyt möllötelleet sunnuntaista asti. Mä oon vaan tuijotellut niiden onnea haltioituneena ja käynyt välillä koiran kanssa niitä moikkailemassa. Tänään olisi sitten taas aika vähän muistuttaa niille niiden kuitenkin olevan vielä ratsujakin... :)

Treenejä, vol 2


Vilppu

Suomenhevosratsuni Vilppu on ollut reeneissä vaihtelevaan tahtiin kevään aikana. Sen kanssa on ollut kaikenlaista pientä murhetta, joten aina välillä se on ollut vähän vähemmällä työmäärällä ja välillä taas on jo päästy tekemään ihan töitäkin ja jopa edistymään.

Viimeisimmän kuukauden aikana on taas päästy harjoittelemaan ikävän vähän, mutta tähtäämme silti Kummajaisiin kuun lopussa. Luokkavalinnat ovat kylläkin vielä auki, sillä Urjalassa on hieman omituiset luokat tyrkyllä. Toisena päivänä ehkä HeC ja toisena päivänä sitten mahdollisesti HeB. Ärsyttävää on se, että juuri sinä päivänä kun on nuorten hevosten HeC tarjolla, on myös helpompi HeB-luokka. Nooooh, ei auta, todennäköisesti luokkavalinnat ovat siis perjantaina C-merkin koulukoe ja lauantaina KN Special.

Vilpun treenit ovat siis kevään aikana olleet hyvin vaihtelevan laatuisia. Näiden suomijyrien kanssa siirtymisiä ei vaan koskaan voi tehdä liikaa, joten niitä on todellakin hinkattu samoin kuin pysähdyksiä ja peruutuksia. Tämän tamman vahvuus ei todellakaan ole pidätteisiin vastaaminen, joten niitä reenatessa on aina hieman taistelua ilmassa. :) Usein kuitenkin juuri aloitan tämän jäärän kanssa siirtymisillä niin, että se vähän tulee kuulolle ja keskittyy. Saatan esimerkiksi päättää pysäyttää sen joka aitatolpalla ja niistä joka toisella myös peruuttaa lisäksi. Jossain vaiheessa useimmiten alkaa pientä nöyrtymistä ja kuulolle tulemista tapahtua, joskin suuntaa vaihdettaessa se kaikki pääsee ajoittain kuitenkin unohtumaan.

Laukannostot ovat tälle hevoselle edelleen todella vaikeita, joten niitä tehdään useimmiten jaksamisen rajoissa. Pikkuhiljaa on myös aloitettu esittelemään Vilpulle vastalaukan saloja. Välillä se toimii niissä jopa todella hyvinkin kun jonain päivinä ne taas ovat ihan totaalista hakemista. Vähitellen kuitenkin päästään edes esittelemään näitä vähän haastavampia tehtäviä tälle erittäin haastavalle ratsulle.

Pohkeenväistöt ovat kevään mittaan olleet myös paljon työn alla, sillä ne eivät todellakaan ole Vilpun suosikkijuttuja. Kentällä on vaikea saada väistöjä edes ratsastettua, mutta pellolla ne sujuvat välillä jo kohtuullisen kivastikin. Tai ainakin ovat tunnistettavissa väistöiksi. :)

Vilpun treenikuvat ovat eräältä päivältä, jolloin Vilppu oli harvinaisen mukava ja myötämielinen ratsastaa ja hommat onnistuivatkin aika toivotusti. Muodosta jopa näkee, että se on antanut rehellisesti periksi eikä vaan jäkittänyt vastaan koko ratsastuksen aikaa...



Pohkeenväistöasetukset hakusessa.
 
Tokaj

Toksu, ihana oppimestarini, on ollut reenissä aina ajoittain kisoja silmällä pitäen. Enimmäkseen Viivu on ratsastanut sitä itse, mutta olen mäkin vähän päässyt fiilistelemään sen kanssa.

Tokajin ratsastaminen on pääasiassa hevosen letkistelyä, vetristelyä ja suoristelua. Sen kanssa tehdään paljon väistöjä ja vastalaukkaa, säädellään askellajeja ja pidetään hauskaa. Hauskanpito muodostuu usein sarjavaihtokikkailuista ja temppureeneistä laukassa. Piruettiharjoituksia tehdään aina aika ajoin ja lisäksi myös Tokajin kanssa on tehty hurjasti siirtymisiä. Etenkin laukka-käynti-laukka-siirtymiset ovat tälle ratsulle tehokkaita, sillä niissä saa sen kivasti kokoon sekä ohjan ja pohkeen väliin.

Ravia olen aivan liian laiska ratsastamaan, sillä sitä saisi varmasti ratsastamalla kuitenkin kehittymään nykyisestä vielä paremmaksi, mutta vähän liian usein jään tämän hevosen kanssa työskentelemään mukavuusalueelle eli laukkahommiin. Kisoja ajatellen on kuitenkin tullut ratsastettua ravissa jonkun verran avoja ja sulkuja ja leikiteltyä niiden kanssa, jotta kroppa notkistuisi ja liikettä lähtisi enemmän koko kropasta.

Tokaj on kyllä niin super hyvänmielen ratsu. Se tekee mitä pyydetään ja toimii tahtoessaan kuin ajatus.... Jos itse vaan muistaa ajatella oikein siis. Sen kanssa voi reenailla melkein mitä vaan ja tuntea osaavansa ratsastaa. Tällä viikolla se onkin taas hieman enemmän työn alla, sillä tarkoituksena olisi osallistua sunnuntaina Ypäjällä Senioriderbyyn. Vaikkei meillä mitään suuria mahdollisuuksia menestymiseen olekaan, on kiva päästä osallistumaan johonkin hieman isompaan ja perinteikkäämpään kilpailuun kuin ihan vaan joku normialuevaativabee. Sinne lähdetään siis ihan vain hakemaan kokemusta ja hyvää suoritusta. Rata on meille kevään kilpailuharjoituksesta tuttu Junioreiden joukkueohjelma, joka on itselle kiva haaste, sillä siinä pääsee tekemään kaikenlaisia koukeroita!

Alla kuvia erään kevätpäivän reeneistä, jolloin heppa tuntui liikkuvan kivasti ja ratsastajakin näyttää kuvista päätellen iloiselta... :)