maanantai 21. helmikuuta 2011

Pakkasia

Suomen on vallannut julmetun kylmä sää ja parisen viikkoa on kärvistelty hulluissa pakkasissa. Onneksi aina iltapäivisin kevätaurinko lämmittää ilmaa ja silloin pystyy vähän ratsastamaankin, mutta ikäväkseni kaikki ohjelmaan suunnitellut valmennukset ja kilpailuharjoitukset on peruttu viimeisen parin viikon ajan.

Murde pääsi tammikuussa taas hyppäämisen makuun Kari Nevalan valmennuksessa ja joutui taipumaan jopa vesimatonkin ylitykseen, vaikka se sen mielestä kovin arvelluttavaa onkin. Karilta tuli vesimattovaikeuksista huolimatta paljon hyvää palautetta ja paljon tärkeitä kotiläksyjä Heidille eli Murden stuntille! Murdelle tekee hurjan hyvää päästä ajoittain hyppäämään, sillä siinä hommassa se on nykyään useimmiten aivan intona ja jopa hieman kuumuu, mitä toivon joskus löytyvän sileän ratsastukseenkin... Mutta kaikki aikanaan. Nipsu oli myöskin valmentamassa Murdea tammikuussa ja sieltä tuli loputon määrä kotiläksyjä ja vinkkejä ja vaatimuksia. Hevonen pitää ehdottomasti saada nopeammaksi, suoremmaksi ja reaktiivisemmaksi!! Myös taivutuksia pitää ruveta opettelemaan ja pohkeeseen reagoimista myös sivulle eli sisätakajalka alle. Noilla nuorilla on kyllä hassua, kuinka niiden heikkoudet ja vahvuudet vaihtelee niin usein. Viime kesänä ja syksynä Murdelle tuntui oikea kierros olevan varsin hankala ja siinä ei hommat sujuneet läheskään niin hyvin kuin vasemmalle. Nyt taas on niin päin, että vasen on ollut se vaikeampi suunta ja siinä on pitänyt kulkea aivan mutkalla. Onneksi taas Nipsu kävi huomauttamasta näistä asioista ja muistaa niitä miettiä aina omassa itsenäisessä ratsastuksessaankin! Itselläni on kyllä tuo vasen jalka heikompi ja voimattomampi, niin huomaan usein ratsastettavieni kulkevan helposti vähän "pylly vasemmalla", mutta nyt kun sen on oppinut tiedostamaan, niin se on helpompi sekä havannoida että korjata. Murde pääsee kyllä pakkasten jälkeen tehokuurille apuihin reagoimisessa ja nopeudessa. Pitää vaan toivoa, että pakkaset laskevat pikapuolin sellaisiin lukemiin, että uskaltaa hevosta vähän hengästyttääkin. :)

Rannikon Kaisla eli Nätti on kaupan. Sille toivoisin löydettävän jonkun ihanan ja aktiivisen kodin. Se on varsin hienolla mallilla tällä hetkellä ja on todella sääli siitä luopua ja sääli päästää se käsistään, mutta aina asiat ei menen niin kuin toivoisi ja tässä on nyt käymässä niin, että joku muu päässee nauttimaan tämän tamman laadusta tulevaisuudessa. Se on vihdoin puhjennut kukkaan ja löytänyt kaikki 3 erinomaista askellajiaan. Se alkaa olla myös ratsastettavuudeltaan vihdoin oikea helmi, kevyt ja luonnostaan ryhdikäs! Eipä tuo siitokseenkaan mikään huono peli olisi, emälinja on sama kuin itse Pilven Pojalla sillä tämän ee. on täyssisko Pipon emälle ja isän puolelta tulevat vastaan V.P. Jehu ja yksi suosikkinimistäni suomenhevosen sukutaulussa, Jeviiri. Emänisä on ehdoton ykkössuosikkinimeni V.T. Ajatus. Näistä eväistä on helppo lähteä jatkojalostamaan tarvittaessa. Nätti on myös erittäin kaunis ja vielä väriltäänkin ihana suklaanruskea rautias tavallisen punarautiaan sijaan. :)

Samaan -06 ikäryhmään ratsuissani kuuluu valjakkoponi Sami, jonka oma ihminen on tällä hetkellä käsi kipsissä ja Sami on joutunut siten vähän ratsuilemaan enemmän. Samilta alkaa löytyä jo aika kiva hieman venyvä ravi, mitä on tässä jo etsittykin, kun sillä tuppaa enemmälti olevaan D-welshin normaali korkea polvi, mutta hätäilyyn ei vielä ole syytä sillä viimeksi ne etuset vilahteli jo siihen malliin, että näin niitä ihan kivasti jo sieltä kyydistäkin... :) Muutoinkin se on edistynyt monella saralla, alkaa oppia vähän ajatusta pohkeenväistöstä, siirtymiset alkaa sujua mukavasti ja eteenpäinpyrkimys on suurimman osan ajasta aivan kohdillaan. Tämä poni vaan on niin persoonallinen, että jos se ratsastuksessakin jotakin mun pyyntöäni ihmettelee, se kertoo asian välittömästi. Välillä jotkut asiat meinaa olla Samille hieman liian vaativia hahmottaa, mutta kyllä se sitten aina tsemppailee, kun vaan muistaa pyytää sopivalla maltilla! Samille on nyt havaittu parhaaksi kuolaimeksi toistaiseksi ihan normaalikolmipala. Ponin ollessa hieman ADHD-sorttia, sen mielestä kuolain on myös mukava lelu ja siksi on jouduttu tekemään työtä, että sopiva kuolain löytyy, minkä kanssa voi oikeasti työskennellä eikä vaan leikiskellä. Saminkin kuitenkin jo syytä alkaa miettimään aikuisten hevosten juttuja...

Suvi-Hermiina on ollut ajoittain aivan taivaallinen ratsastaa. Odotan innolla valmennuksia ja alkavaa kisakautta, sillä on ihan mielettömän ihanaa päästä kokeilemaan mihin rahkeet riittävät tämän tamman kanssa. Vaikka Suvi onkin hieman tempperamenttinen ja hyvin tammamainen, olemme tulleet juttuun viime aikoina erittäin hyvin ja monet asiat alkavat hioutua mukavasti kohdilleen. Suvin yksi erikoisosaaminen on sen ravin säätelykyky, sille ei ole mikään ongelma jäädä jopa passagemaiseen koottuun raviin ja lähteä siitä taas pehmeästi kohti keskiravia. Tänäänkin oli raviharjoittelua tehostamassa 5 ravipuomia, joiden välejä säädeltiin ja joiden avulla löydettiin helposti oikein hyvä eteenpäinpyrkimys sekä keveys edestä. Ilman mitään ongelmia pystyi vaihtelemaan väliä 1m-1,50m välillä eikä edes vielä oltu venymisen rajamailla. Suvin kanssa itsenäistä harjoittelua auttoi myös käynti Nipsun silmien alla, toisella kertaa Nipsun tunnilla tamma toimi kuin unelma. Se antoi ihan mielettömiä tunteita esimerkiksi vastalaukasta sekä laukka-käynti-siirtymisistä. Kun tunnilla suoritettu laatu saadaan siirrettyä kouluradoille niin uskon vain taivaan olevan rajana. :) Tämä tamma osaa kyllä antaa ihan mielettömän hienon tunteen ja sen selässä joskus vahingossa voi kuvitella osaavansa ratsastaakin. ;) Tämä hevonen myös pystyy opettamaan erittäin paljon ratsastuksesta ratsastajalle, sillä se on varsin osaava itsekin.

A.T. Jesperi on ollut pakkaslomilla viime päivät. Ennen pakkasia päästiin jo vähän treenin makuun ja vanha vaari on varsin hyvältä välillä tuntunutkin. Jöpö on kyllä ihana, kun sen kanssa voi tehdä mitä mieleen sattuu. Talven aikana olen monet kerrat fiilistellyt sen kanssa lumisella kentällä pakkassäässä ilman satulaa. Sitä en ihan jokaisella ratsuistani edes suostuisi toimittamaan alkuunkaan. Jöpön kanssa voi ilman satulaakin pistellä menemään tukkatuubilla ilman huolen häivää. Sen kunto on nyt varsin hyvä kaiken lumihankityöskentelyn johdosta, mutta nämä harmittavat tauot tuovat aina haasteellisuuden sen ratsastettavuuden pehmeyden säilyttämiseen. :) Kunhan vaan alkaisi taas kilpailuja pukata peliin, saataisi tämäkin äijä taas esille ja näytille. A.T. Jesperin poika Oksasnapsihan kantakirjattiin Ypäjällä tammikuussa II-palkinnolla ja haluaisimmekin Jöpön omistajan kanssa Jöpön jälkeläislauman vielä kasvavan ja uusia jalostusoreja siitä syntyvän! Siksi pitäisikin päästä näytille, jotta tammojen omistajatkin muistaisivat vielä Jesperin olemassaolon. :) Jöpöllä nyt siis kaksi kantakirjattua poikaa, A.T. Ukko-Myrsky sekä Oksasnapsi, ensimmäinen I-palkinnolla ja toinen tosiaan II-palkinnolla. Ihan hyvä saavutus jälkeläisten kokonaismäärään nähden. Satuinpa muutoin löytämään Jöpön pojan Loimihaan Sulevin myynti-ilmoituksen eilen ja kyllähän sitä heti rupesi miettimään, että mitenköhän sen saisi itselleen... :) Se on niin sievä liinakko ja juuri sopivankokoinenkin...

Galman kanssa oltiin päästy jo hyvään vauhtiin reeneissä, vaihdot alkoi löytymään ja raviakin päästiin jo työstämään jonkun kerran, mutta tamma oli karsinassaan nyt hieman kolhinut toista etujalkaansa, joten nähtäväksi jää, millä aikataululla reenit taas jatkuvat. Tämän tamman kanssa jokainen ratsastus on silkkaa nautintoa, joten toivon sen jalalle pikaista parantumista, jotta pääsisimme jatkamaan treenejä ja aloittamaan kisakaudenkin vielä jossain vaiheessa. 2.4. on myös Tuomarinkylän ratsastajat järjestämässä saksalaisen gp-ratsastajan valmennusta, jonne olisin mieluusti ottanut Galman ratsukseni. Oma Murdeni on sen verran omituinen, että valmentajalla, joka ei sitä ollenkaan tunne, ei välttämättä ole sen kanssa työskentelyyn mitenkään ihmeellistä sanottavaa. :) Galman kanssa pääsisi tekemään aika paljon enemmän ja lisäksi se on ratsuna huomattavasti Murdea toimivampi... Tosin myös yli 3 kertaa Murdea vanhempikin.

Myös Pin Rock's Esmeralda on edelleen myytävänä. Se on lahjakas ja osaava poni ja sitä ei kellekään anneta ilmaiseksi, sillä sellaisia poneja ei todella ole joka nurkassa. Se on jatkanut estetreenejään ja mennyt sillä puolella hurjasti eteenpäin niin kuin myös ratsastajansakin. Koulupuolella se tekee ihan mitä ratsastaja vaan osaa pyytää, yksi päivä omaksi ilokseni kokeilin tehdä sillä vähän enemmän vaihtoja suorilla urilla ja sujui aika mukavasti kun vaihdoin pitkän sivun alussa vastalaukkaan ja lopussa takaisin myötälaukkaan. Kun se oli sillä harjoituksella nopeutettu mukavasti avuille, keksin huvikseni kokeilla lävistäjällä muutaman peräkkäin. Lopuksi huomasin saavani puhtaita sarjoja joka neljännellä! On se vaan hassu pieni poni ja sille asioiden suorittaminen on useimmiten äärimmäisen helppoa. En myöskään muistanut, että olenko sillä koskaan varsinaisia takaosakäännöksiä kääntänyt ja niinpä päätin yhtenä päivänä kokeilla sitäkin ja ainakin se ymmärsi varsin hyvin, mistä on kysymys. :) Ehkä mä olen sitten joskus jotain sen tapaista sen kanssa puuhastellutkin... Jos se vielä kesällä pyörii kuvioissa, niin ehdottomasti mennään koulukisoihin näytille!

Siinä kaikki vakiratsujen kuulumiset. Pääsinpähän tuossa olikohan reilu viikko sitten kokeilemaan ei-vakiratsuakin, kun Murden lähes naapurin Masun omistaja tarjosi mahdollisuuden kokeilla hänen hevostaan lipizza-tamma Maestoso Madamea, jolla on varsin hyviä sijoituksia kansallisista koululuokista nuoruusvuosiltaan. Oli pitkästä aikaa mukavaa istua täysin vieraan hevosen selkään ja vielä vähän valmiimman hevosen selkään ja tunnustella, miltä tuntuu. Tämä pieni tamma oli varsin positiivinen kokemus, siinä on juuri semmoinen hevonen, mitä joka harrastajalle toivoo, osaava, kuuliainen, toimiva ratsu. Kiitokset Lillille tästä kokeilusta ja sainpahan sitten pari ratsastusvuoroa sille maaliskuulle, kun omistaja Lilli lähtee reissuun ja värväsi kovasti liikuttajia hevoselleen. Tekee todella hyvää välillä ratsastaa muitakin kuin vakiratsujaan, kun omat virheet ja heikkoudet tulee näkyvämmin esiin ja saa alleen vähän erilailla ratsastetun hevosen. Jokainen hevonen kuitenkin opettaa jotakin ja niiden opetuksista on yleensä aina apua jotain toista hevosta ratsastettaessa. Muutoinkin harvemmin pääsee näiden valmiimpien hevosten selkään fiilistelemään, joten kun niin käy, niin on otettava ilo irti ja nautittava mahdollisuudesta. :)

Kevään odotus jatkuu kovasti ja toivotaan, että pian pääsee taas reenaamaan poneja muunakin aikana kuin klo 14 ja 17 välillä auringon paistaessa. ;)