tiistai 28. helmikuuta 2012

Sami suuressa maailmassa!

video

Tässä pieni kooste Samin lauantain valmennuksista á la Pekka

Vapaaviikko vierähti...

Olin taas viime viikon vapailla ja koko viikko meni pääasiassa hevosten parissa. Oli kyllä jälleen ihana viikko ja paljon kerrottavaa hevosten kanssa työskentelyistä. Lisäksi on myös paljon kuvamateriaalia, sillä hovikuvaajani ja -kuljettajani oli viikonlopun matkassani mukana ja säätkin suosivat kuvaamista. :)

Alkuviikosta oli tarjolla ihan perustreenejä, maanantaina Anni ratsasti Moniponin sekä Pööden. Purde ei ollut viikonlopun reenien jäljiltä mitenkään kovinkaan väsynyt vaan jaksoi vielä tehdä mukavasti palauttelevia hommia radalla ja vähän kentälläkin. Moniponin kanssa tehtiin ensimmäisen kerran ihan pelkkää ratsuilua eli Anni kyytiin heti alkuunsa, kentällä käyntiä, ravia ja muutama laukannosto. Sitten suunnattiin Moninkin kanssa vielä radalle ja se kiersi sen ympäri kuin vanha tekijä. On se vaan tässä vaiheessa aika kiltti ja kunnollinen ratsu.

Ratsastin itse Villen, joka oli mukava oma itsensä ja toimi erittäin hyvin. Se mennä pörötteli tyytyväisenä käyntiä, ravia ja laukkaa. Pari pohkariakin tehtiin ja laukannostot käynnistä oli varsin mallikelpoisia. Ville on supertomera ratsu, jonka kanssa useimmiten voi puuhastella erittäin hyvällä mielellä. Se on perusrehti suomenhevonen, joka yrittää aina parhaansa. Sen kanssa oltiin suuntamassa sunnuntaina Suoran järjestämään Tiinan valmennukseen Vihtiin ja siksi piti tsekkailla, että kaikki oli mukavasti kohdillaan.

Tiistaina omat pokut oli vapailla ja kävin katsomassa Anun ja Rollen tuntia Kärtsyllä. Oli ihan hauska retki ja teki hyvää katsella opetusta katsomosta käsin välillä. Paljon hyviä vinkkejä, joita pystyn käyttämään omassa ratsastuksessanikin. Samalla kävin myös ihmettelemässä Anun ja Harrin uutta paikkaa, johon Murde ja Zorro muuttavat loppuviikosta. Uusi paikka on myöskin Järvenpäässä, ihan Järvenpään ratsastusseuran maiden lähistöllä. Siellä on ihanat puitteet reenailla kohti alkavaa kautta, joten odotamme innolla, että pääsemme kotiutumaan sinne!

Illalla Akun ratsastukseen, Aku tuntui oikein hyvältä ja tehtiin paljon siirtymisiä ja väistöjä ja laukkaa. Aku on kokoajan enemmän ja enemmän motivoitunut työn tekoon ja jaksaa paremmin kantaa itsensä ja tehdä asioita. Se myös tuntuu pitävän siitä, että se saa tehdä temppuja ja vaikeampia juttuja, mikä on erittäin hyvä ominaisuus hevosessa!

Keskiviikkona ja torstaina piti olla Nipsun tunnit, mutta Tuomarinkylässä oli maneesin katto-ongelmia, joten toinen maneesi oli käyttökiellossa ja siten kaikki mäen tunnit oli sijoitettu yhteen maneesiin. Ja koska oli vielä hiihtolomaviikko, ratsastuskouluilla oli hiihtolomakursseja ja sen sellaista eli Nipsun tunnit joutuivat jälleen väistymään muiden juttujen tieltä. Nooooh, ehkä vielä jonain päivänä taas päästään Nipsuakin ilahduttamaan Samin kanssa.

Keskiviikkona kuitenkin Samin työstöön. Kentän pohja oli erittäin hyvä ja tehtiin vähän vaihtoharjoituksia pitkästä aikaa. Muutaman vaihdon Sami teki ihan superhienosti, ei vielä aivan puhtaasti, mutta hyvin lähellä aletaan olemaan. Myös kolmikaarinen kiemuraura vastalaukassa onnistui muitta mutkitta monien muiden temppujen joukossa. Sami teki ihan mitä vaan pyydettiin, oli todella hyvä ja letkeä oma itsensä. Sen kanssa on kyllä niin helppoa, kun voi vaan istua kyytiin ja ohjailla menemään. ;)

Samin jälkeen istahdin ei ihan niin helpon Kerman kyytiin. Menin liinassa ensin käyntiä ihan kohtuullisesti ja sitten ravia ihan miten sattuu. Se ei ole ihan hirvittävän rutinoitunut kantamaan ratsastajaa selässään, mutta yrittää kyllä aina kun sille päälle sattuu. :) Jännittävää ponissa on se, ettei se selkään tunnu kovinkaan pieneltä, mutta aina kun laskeutuu sieltä alas, joutuu ihmettelemään, kuinka lähellä maanpinta onkaan.

Kerman jälkeen menin ulkoiluttamaan Jöpöä ja päädyttiin päästämään Sarin kanssa kaikki hevoset vuorotellen kirmaamaan kentälle lumihankeen ja siellä ne itsenäisesti reenailivat kaikessa rauhassa! Välillä varsin toimiva liikutusmuoto hevosille. ;) Yllättävintä oli se, että iloisimmin juoksenteli Sarin vanha 25-vuotias ruuna Deby, näytti olevan elämänsä vireessä hangessa kirmatessaan. Jöpön varsan seura on saanut vanhan papan heräämään henkiin!

Vaikka vielä muiden ratsastelujen aikaan oli ollut mitä mahtavin sää, kun lähdin Sarilta ajamaan kohti omia hevosia, muuttui sää jäätäväksi tuuleksi ja lumisateeksi eikä olisi yhtään huvittanut ajatellakaan ratsastusta, mutta onneksi sain kuin sainkin tsemppailtua ja kapusin Murden kyytiin! Tehtiin Murden kanssa avoja ja sulkuja harjoitusravissa ja fiilisteltiin laukkaa ja siirtymisiä. Säästä huolimatta jaksoin ratsastaa huolella ja harkinnalla ja saatiin aika hyvä reeni suoritettua. Olin varsin tyytyväinen sekä ratsuun että itseeni. Harjoitusravin kanssa mulla on vielä hirvittävästi tekemistä, mutta ehkä mä vielä jonain päivänä kykenen siellä istuskelemaan edes välttävästi. Nyt heilun ja huojun ja nojailen ja ties mitä, kun ei riitä vatsalihakset pysymään siellä penkissä... Harjoitusta, harjoitusta...

Torstaina oli lähes keskiviikon toisto. Ensin Samin kanssa rallattelua, jälleen helposti ja letkeästi. Kaikki tapahtui, mitä toivoa saattoi. Sitten jälleen neiti Kerman kyytiin. Tällä kertaa hommassa oli jo hieman enemmän tolkkua ja kumpaankin suuntaan saatiin pätkä erittäin asiallista hienoa ravia, toiseen suuntaan jopa monta kierrosta ympyrällä sitä asiallista hienoa ravia!!! Melkein alkoi löytymään kaasu ja jarrukin aina välillä, mutta ei vielä ihan joka kerta. Harjoituksia jatketaan taasen ensi viikolla varmaankin...

Ja sitten taas Jöpöilemään. Tällä kertaa laitettiin ihan satulakin selkään ja puuhasteltiin kentällä umpihangessa kaikissa askellajeissa. Lähinnä taisi olla kyseessä kuntoharjoitus, kun lunta oli Jöpöllä mahaan saakka. Onneksi vähitellen alkaa vähän kulumaan, mutta on siinä pienelle hevoselle urakoitavaa kun siellä kauhoo menemään. Ja Jöpöltä Murdeilemaan, jälleen tehtiin siirtymisiä, siirtymisiä ja siirtymisiä ja muutamia voltteja ja volttikahdeksikoita myöskin ja niitä vielä siinä pirun harjoitusravissa. Jälleen hyvä mieli työskentelyn jälkeen... Murdehan alkaa melkein olemaan tasaisen varma ja mukava ratsu, jonka kanssa on kiva harrastaa!

Perjantaina oli vähän hevosettomampi päivä, mutta Jöpön kävin juoksuttamassa, Tokajin ja Akun ratsastin. Tokajin kanssa oli ihan mielettömän hauskaa, fiilisteltiin kangilla temppuja. Tehtiin sarjavaihtoja, jotka on mulle vielä aika vaikeita. Jos saan Toksun hyvin pohkeen eteen, se kuumenee ja vaihtaa toivottua nopeammin, jos mä en osaa pitää juuri täsmällisesti rytmistä kiinni ja sitten taas jos se jää vähänkin löysäksi, se ei todellakaan vaihda vaikka kuinka hytkyisin ja huojuisin kyydissä... Toksu liikkui hyvin ja mielellään ja omasta mielestäni myös aika kivalla kaulalla. Akun kanssa sujui yhtä lailla. Se oli hieman väsyneen oloinen, mutta tehtiin vastalaukkaa ympyrällä taivuttaen kaarteen suuntaan ja myös käynnin kautta vaihtoja taas jonkun verran. Näillä eväillä sitten viikonlopun koitoksiin.

Lauantaiaamuna nokka kohti Ypäjää ja valjakkoajon B-valmennuksia. Tarkoituksenani oli näyttää B-renkaan valmentajalle Andreas Hesselle Sami ratsain. Vuosi sitten kävimme Samin kanssa kerran Savijärvellä Andreaksen nähtävänä ja silloin saatiin kyllä kylmää kyytiä. Aloitettiin satuloinnin ja istunnan korjaamisesta ja oikeastaan mikään mun ratsastuksessani ei ollut niin kuin pitäisi. Noooh, siitä opittiin paljon ja homma lähti toimimaan aika kivasti. Nyt siis vähän jännitti, että mita mahtaa olla luvassa. Toki tiedän, että Sami on kehittynyt hirvittävän paljon ja että se on ikäisekseen erittäin hyvällä mallilla, mutta silti tämän herran näkemyksissä oli jännitettävää.

Jännitykset osoittautuivat kuitenkin aika turhiksi. Hölkkäiltiin Samin kanssa puolisen tuntia Haimi-hallissa ja kommentit koostuivat lähinnä osastosta "very good" ja "excellent". Satulointi oli osattu tällä kertaa suorittaa ihan ok:sti ja istuinkin ilmeisesti tällä kertaa lähes oikein päin. Viimeksi mun piti pitää lyhyttä ohjaa, kädet korvissa ja hanatella menemään, nyt sitten kädet pitikin pitää alhaalla, hevosen piti itse kantaa itsensä ja ravin piti olla hitaampaa. Noooh, Sami jälleen teki työtä käskettyä ja juuri sitä mitä pyydettiin. Eipä siinä jäänyt ilmeisesti Andreaksellekaan mitään jossiteltavaa vaan saatiin poistua paikalta vaan ohjeilla, että harjoitellaan vaan ravia niin, että hevonen kantaa itsensä ilman, että autan sitä yhtään, ajatuksella, että mulla on vain ne ohjat juuri niin kuin valjakkoajossakin... Ilmeisesti olin tehnyt Andreakseen jonkin sortin vaikutuksen, sillä läpi viikonlopun muiden treenikertojen, Andreas oli jaksanut toistella Leenalle, että "teet vaan niin kuin näit sen tytön tekevän". :)










Jäätiin vielä iltapäiväksi Ypäjälle ihmettelemään valjakoiden ihmeellistä maailmaa. Ensin avusteltiin Leenaa Kerman ajamisessa, sillä sekin oli päässyt mukaan matkaan ja pääsi myöskin ajelulle Haimi-halliin. Kerma esiintyikin edukseen ja toimi kuin kokeneempikin valjakkoponi. Enpä olisi sen menoa katsellessani uskonut, että se oli sama poni kuin jonka kyydissä olin juuri killunut parina päivänä lähes ilman minkäänlaista kontrollia... Lopuksi pääsin myös loppukäyntien merkeissä vähän puikkoihin itsekin. :)




Ja Samin ajotunti oli ihanaa katseltavaa. Se on alkanut liikkumaan niin superhienosti, että silmä lepäsi sen ravailua katsellessa. Mä nään sitä itse niin harvoin, etten aina muistakaan, miten hieno se ihan oikeasti on!



Ypäjältä sitten väsyneenä kohti kotia. Kotimatkalla vielä käytiin päästämässä omat hepat kentälle irtojuoksemaan ja käytiin niiden kanssa kävelyllä. Mitään muuta ei enää Ypäjän retken jälkeen jaksanut.. Tosin hepat eivät olleet siitä yhtään pahoillaan vaan menivät miljoonaa ympäri kenttää ja leikkivät keskenään. Murdekin on välillä ollut ihan lahna kun on päästetty niitä kentälle juoksemaan, mutta nyt juoksenteli villinä ympäriinsä meni milloin mitäkin askellajia tai leijui kaikki jalat ilmassa.

Sunnuntaiaamuna hommat jatkui aikaisin ja tällä kertaa suunnattiin menopeli Järvenpän kautta kohti Vihtiä. Järvenpäästä Ville kyytiin ja Vihdissä valmentauduttiin Tiinan silmien alla. Aloitettiin verryttelyn jälkeen avoilla ja suluilla käynnissä jumpaten hevosten kroppaa ja sitten jatkettiin sama homma ravissa. Tämä toistettiin kumpaankin suuntaan. Tultiin siis pitkää sivua avossa, sitten sulkua kohti pituushalkaisijaa ja sitten taas avoa pituushalkaisijalla ja voltti aina tiukan paikan tullen tai tarvittaessa. Villellehän tämä kaikki oli aika vierasta, mutta hienosti se lähti niitä tekemään ja yritti koko ajan kovasti tehdä kaiken, mitä siltä pyydettin.






Laukkatehtävänä oli vastalaukan nosto pitkällä sivulla ja käyntiin ennen kulmaa. Tämäkin tehtävä oli Villelle varsin haastava, mutta sen ollessa liian vaikea, lisäsimme alkuun käyntivoltin laukan suuntaan, joka auttoi Villeä hahmottamaan, mistä olikaan kysymys. Vasenta laukkaa nostaessa oikeaan kierrokseen, volttia ei kuitenkaan tarvittu enää. Näiden vastalaukkojen jälkeen tultiin kummassakin suunnassa laukassa pituushalkaisijalle ja lopuksi vielä tehtiin laukasta pysähdys pituushalkaisijalle. Oli hyvä huomata, että Ville tuli pituushalkaisijaa aina aivan piikkisuoraan, vaikka muut asiat eivät aina ihan ehkä onnistuneetkaan. Tiina kehui Villeä paljon ja totesi, että sillä on kolme varsin hyvää askellajia ja piti sen työmoraalista, niin kuin me kaikki sen kanssa työskentelevätkin! :) Hieno Ville!



Hyvillä mielin auringon paisteessa kotiin ja sitten vielä omien hevosten liikutus! Kenttä oli hieman liukas, kun säätila oli juuri sellainen, että vähän tuli tilsaa, mutta pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tehtiin hieman avoja ja sulkuja Murden kanssa ja myös niitä siirtymisiä... Laitetaan ihania aurinkoisia kuvia tästä ratsastuksesta eikä jaaritella enää enempää!















Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

maanantai 27. helmikuuta 2012

Maaliskuun menoja

4.3. Enjalassa seuraestekisat Anni ja Murde
8.3. Sepon valmennus Murden kanssa
10.3. Kalliorinteessä seuraestekisat Anni ja Murde
16.3. Ypäjällä aluekoulukisat Tokajilla
18.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Samilla ja Akulla
21.-22.3. Nipsun valmennus Samilla
24.-25.3. Pietin valmennus Murdella
28.3. FWB-valmennus Boessa Murdella
31.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Murdella

Jopas riittää ohjelmaa! :)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kevättä rinnassa


Moni-Ponin keväthurvittelua eräänä aurinkoisena sunnuntaina!









Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Kerma

Uusin ratsuni on pieni C-welsh ponitamma Kerma, jonka on tarkoitus kehittyä mukavaksi lasten ratsuksi sekä kilpailukykyiseksi valjakkoponiksi!


Aluksi on tarkoitus työskennellä sen kanssa säännöllisesti, jotta saadaan se kulkemaan kivasti ratsastajan kanssa ja sitten siitä varmaankin tulee omistajiensa iki-ihana oppimestari!

Kerma on pieni omapäinen tamma, jolla on pirusti liikettä. Odotamme tältä ponilta todella paljon jatkossa :)

Tässä vielä valjakkoilua Ypäjältä viikonlopulta:




Ja mäkin uskaltauduin lopuksi hetkeksi puikkoihin... :)


Ylimmän kuvan copyright Leena Vähä-Erkkilä
Muiden kuvien copyright Pekka Pietikäinen

maanantai 20. helmikuuta 2012

Väsyneitä reenaajia

Aamulla taas parin tunnin unien jälkeen matkaan kohti Vihtiä. Purde löytyi tyytyväisenä karsinastaan ja ei muuta kuin vermeet niskaan ja verryttelemään.

Huomasin heti verryttelyssä, että Murde oli selkeästi väsynyt edellisen päivän tsemppailun jäljiltä. Verryttelin laukassa kumpaankin suuntaan ja Murde olisi mieluusti mennyt vaan vähän pitkässä matalassa muodossa itseään säästellen. Silti sillä oli varsin hyvä asenne työntekoon.

Aloitettiin laukassa, vähän keskilaukkoja ja kokoamisia ja sitten muutama vaihdon yritelmä. Ne eivät oikein onnistuneet, sillä en saanut takaosaa riittävän teräväksi valmistelussa. Pari vaihtoa kuitenkin saatiin aikaiseksi tavalla tai toisella. :) Niiden kanssa työskentelyä pitää ehdottomasti jatkaa ja yhdistää selkeä jalka-apu vaihtoon.

Laukkareenin jälkeen siirryttiin ravityöskentelyyn. Ensin avoja ja sulkuja oikealle kera volttien välissä. Tässä ravia voltilta:



Avot tuntuivat hyvältä, sulut vaikeilta. Takaosan saatoin saada sisään, mutta taivutus siihen lisäksi ei tainnut onnistua kovinkaan monen askeleen verran. Joku askel todistettavasti on oikealle kuitenkin yritetty saada aikaiseksi:


Murde oli selkeästi maitohapoilla ja siirryttiinkin tänään harjoitusravista kevyeen raviin, jotta saatiin eteenpäinpyrkimys kuitenkin säilytettyä. Sulkuharjoitusten jälkeen jatkettiin avoa vasemmalle ja sitä mentiinkin melkein keskiravissa, jotta saataisi hevonen ajattelemaan eteenpäin ja liikkumaan isosti läpi harjoitusten. Seuraavassa jotain vasemman avon tapaista yritelmää:


Lopulta Murde alkoi liikkumaan todella hienosti läpi näiden avojen kumpaankin suuntaan ja tehtiin kumpaankin suuntaan myös samasta isosta ravista sulku pituushalkaisijalta uralle, joka melkein tuntui sululta!

Näiden jälkeen otettiin enää pari lisäystä lävistäjällä, jotka eivät tainneet jättää ketään meistä paikallaolijoista kylmäksi. :) Tiinakin totesi, että Murde pääsi vähän yllättämään lisäyksellään, ei kuulemma näyttänyt siltä, että siitä moista ravia irtoaisi alkuunkaan... Eli hyvä näinpäin! :) Tästä vielä muutama otos, polvikin alkoi nousemaan ja askelpituus venymään:





Tähän oli hyvä jättää harjoitukset tänään. Pööde tsemppaili väsymyksestä huolimatta ja saimme aikaiseksi kaiken haluamamme. Oli ehdottoman oikea aika pakata pillit pussiin ja lähteä kohti kotia!

Matka kotiin sujui lumimyräkästä huolimatta varsin mukavasti ja Purde pääsi kotiin pienen purulelunsa luokse. Laitoin Murden vielä ulos poninsa seuraan ulkoilemaan ja pojat olivat onnellisia jälleennäkemisestään. Hetken jaksoivat nujuta ja sitten yhdessä heinälaatikolle aterioimaan. :)

Ihana viikonloppu Pööden kanssa. Ei muuta kuin kohti uutta viikkoa ja uusia treenejä. Anni ratsastaa Pööden huomenna ja tiistaina se saakin pitää vapaata rankan viikonloppunsa jäljiltä. Myös Moni-Poni päässee huomenissa Annin kanssa hommiin!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Onni on oma Purde

Tänään päästiin Purden kanssa taas vihdoin tositoimiin Vihti Dressage Centeriin. Aamusella yövuoron jälkeen pari tuntia nukkuneena lähdettiin matkaan, traileri perään ja Purden noutoon. Purdesta on tullut jo aika rutiinimatkustaja, se kävelee koppiin rauhassa ihan suoraan ja malttaa siellä jo syödä heinääkin, ainakin aina ajoittain! On kyllä ihanaa, kun hevonen on vaivaton lastattava. Murde ei kyllä koskaan ole kovin hankala ollutkaan, mutta nykyään on suorastaan helppo kopitettava. :)

Sitten suunta Vihtiin. Ohjelmassa oli siis Karkkolaisen Tiinan koulutunti peruuntuneen Pietin valmennuksen sijaan. Päästiin perille vähän viime tingassa, mutta kuitenkin ajoissa. Vermeet päälle ja ei kun verryttelyyn. Maneesissa olikin Purden vanha tuttu Dave juuri loppukävelyissä ja Purde näki siis vanhan kaverinsa, joka onkin oikein hienossa kunnossa... :) Verryttelin ensin jonkin aikaa käynnissä ja Purde tuntui yllättävänkin rennolta, sitten laukkaa ja siinäkin se oli koko ajan menossa itsellään eteenpäin (jopa melkein liian innokkaasti) ja tuntui todella hyvältä.
 



Sitten aloitettiin työt harjoitusravissa. Mukisematta jäin istuskelemaan raviin ja totesin, että eihän se nyt niin kamalaa ehkä olekaan, vaikkei varsinaisesti kyllä helppoakaan. Ensin harjoitusravia ja muutamia pituushalkaisijoita ihan vaan ravissa ja sitten siirtyen käyntiin ja takaisin raviin. Kun nämä sujui, lähdettiin tekemään pohkeenväistöjä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Pohkeenväistöt eivät edelleenkään ole helppoja, mutta lopuksi kumpaankin suuntaan saatiin tehtyä oikein asialliset väistöomaiset kuviot. Sen jälkeen jatkettiin avotaivutuksilla ensin uralla ja sitten myös sillä samaisella pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla ratsastaminen on varsin tehokasta ja hyödyllistä, sillä siinä ei saa oikein mitään virhettä anteeksi eikä siinä saa myöskään seinästä minkään sortin tukea. Piti istua hevosen ympärillä, halata sitä jalalla ja ratsastaa matkustelemisen sijasta. Etenkin avoissa huomasi, kuinka tärkeää oli, että jalalla asetti rajat hevoselle ja sen asennolle. Purde toimi avoissa yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei niitä juurikaan ole sen kanssa tehty. Itsekin aloin päästä vähitellen istuntani kanssa sinuiksi siinä harjoitusravissa, vaikka se aluksi olikin ollut huisin hankalaa.





Tiina kyseli sitten, että mitenkäs sulut, onko niitä tehty ja totesin, että eipä ole tehty koskaan. :) Eihän meiän pienellä Purdella nyt semmosia ole mitenkään voinut koskaan aiemmin tehdä... *heh* No mutta, ei ollut armoa tässäkään vaiheessa ja jatkettiin sitten suluilla. Aloitettiin onneksi helpommassa suunnassa eli vasemmalle, jotta päästiin jyvälle siitä, mistä oikeastaan onkaan kysymys. Ensin käynnissä takaosa sisään pikkuhiljaa taivutus säilyttäen kuitenkin keskikropan siellä omalla linjallaan. Taivutus oli helposti se haastavin osuus ja tässä vaiheessa annettiin periksi ulko-ohjasta ja taputeltiin sieltä, jotta saatiin hyvä mieli hevoselle taivutukseen ja myöskin tilaa sille. Homman sujuessa hyvin käynnissä, lähdettiin tekemään samaa ravissa. Vasemmalle tämä sulku ei tuntunut olevan oikein temppu eikä mikään Murden mielestä, mutta sitten taas oikealle homma olikin ihan hurjan vaikeaa. Vaikeutena oli vielä se, että jostain syystä oma paino meni koko ajan ihan liikaa vasemmalle, vaikka sen olisi pitänyt ehdottomasti olla oikealla taivutuksen suuntaan. Yritin jotenkin oikeassa kierroksessa sillä painollani saada hevosen keskiosaa pysymään ulkona, vaikka se olisi aivan jonkun muun osion tehtävä kuin sen oman painoni. Nooh, vähitellen saatiin ensin käynnissä sulunomaisia askeleita pikkuhiljaa ja sitten myös ravissa. Murdehan mielellään pitää takaosaansa vasemmalla aina, jossei sen kanssa ole tarkkana ja siksi tämä aivan vastakkainen suunta oikealle tuntui sille lähes luonnottomalta, mutta tekee varmasti todella hyvää! Alla tyylinäyte sulusta vasemmalle pituushalkaisijalla:





Vähän vielä huojuu ja vaappuu, mutta ensiyrittämäksi nämä suluksi lähes tunnistettavat kuviot oli kuitenkin oikea suuronnistuminen! :)

Sulkujen jälkeen käveltiin hetki, jonka jälkeen oli vuorossa laukka. Laukassa huomasi, että Murde oli aika herkkänä painoavuille, sillä pienestäkin huojunnasta se olisi halunnut suorittaa joko etu- tai takapäään vaihtoja, aina välillä myös ihan kummankin pään vaihtoja. :) Tehtiin myös laukkaa pituushalkaisijalla ja korjattiin Murden vinoutta ajattelemalla avotaivutusta. Aina ajoittain sainkin sen tulemaan lähes koko linjan varsin suoraan! Hyvä me!

Sitten ruvettiin tekemään ensin ravin ja myöhemmin käynnin kautta laukanvaihtoja. Se olikin haasteellista. Se, että saisi säilytettyä pyöreyden, tehtyä siirtymisen ja ratsastettua suoraan koko homman läpi tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä aina ajoittain. Välillä sain jonkun yhden osa-alueen sujumaan, mutta tietenkin toisen kustannuksella. Mutta paljon hyviä vinkkejä tuli koko ajan ja tämä oli meille erittäin hyvää harjoitusta, sillä siinä tuli monta meidän heikkoutta esiin ja siten niihin päästiin myös käsiksi ja niitä reenattiin! Lopuksi Murde alkoi vähän väsähtää ja painua entistäkin enemmän oikeaa jalkaa vasten eikä siten enää oikein halunnut nostaa oikeaa laukkaa, joten muutama kierros tehtiin laukan vaihtamisen sijaan vaan laukka-käynti-siirtymisiä pelkästään oikeassa laukassa. Sitten vielä pari kertaa vaihto käynnin kautta suoralla (!!) hevosella ja homma oli pulkassa.





Tunnista jäi todella hyvä fiilis. Murde ei ole koskaan ollut "vieraassa" paikassa noin rento ja ratsastettava, lisäksi sillä ei varmaan koskaan ole ollut noin hyvää eteenpäinpyrkimystä ja työmoraalia läpi tunnin. Murde on selkeästi sen tyyppinen hevonen, joka tykkää tehdä "temppuja". Sen mielestä on tylsää mennä vaan kevyttä ravia ympäriinsä ilman päämäärää. Nyt kun tällä viikolla olen sitä ratsastanut "tavoitteellisemmin", se on muuttunut ihan silmissä ja ollut todella tyytyväinen koko ajan. Kun sille antaa haasteita ratsastuksen suhteen, se myös antaa itsestään enemmän ja lopettaa keskittymisen kaikkeen ulkopuoliseen hömppään. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ominaisuus hevosessa ja on kiva huomata, että sellainen ominaisuus löytyy myös tältä omalta hölmöltä hevoseltani. Tämän päivän ratsastus oli minulle erittäin silmiä avaava oman hevoseni suhteen. Siitä paljastui paljon enemmän hevosta, kuin mistä olen uskaltanut edes haaveilla.

On jännittävää, miten paljon sitä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa itseensä ja suhteeseensa omaan hevoseen. Aiemmin minulle tärkeät ihmiset vannottivat minulle, että Murde ei ole hevosena juuri mistään kotoisin ja, että paras olisi jos vaan pääsisin siitä eroon mahdollisimman pian. Minun annettiin myös ymmärtää, että se on lähes hengenvaarallinen. Nämä kaikki mietteet päässäni, en jotenkin osannut antaa itselleni edes toivoa siitä, että kyseessä on kuitenkin ihan kohtuullisen lahjakas, normaalisti käyttäytyvä nuori hevonen, vaan ehkä tein siitä itsekin sitä kautta entistäkin "vaarallisemman" ja "tavallisemman". Onneksi kuitenkin viime aikoina olen uskaltautunut viemään tätä hölmöä hevostani ihan ammattilaisten nähtäväksi ja saanut siitä paljon hyvää palautetta. Sitä kautta olen taas uskaltanut luottaa itseeni ja siihen, että meistä vielä ratsukkona tulee joskus jotakin... Vieraiden hevosten kohdilla on ollut paljon helpompaa kehittää niitä ja viedä niitä eteenpäin, sillä kukaan ei ole vannottanut niiden koskaan olevan toivottomia tapauksia vaan on itse luottanut niiden lahjoihin ja määrätietoisesti edennyt kohti tavoitteita.

Nyt Murdellakin on virallinen tavoite ja se on tämän vuoden Breeders Prize. Saimme Tiinalta "siunauksen" tähän suunnitelmaan ja lähdemme kulkemaan pitkää ja varmasti kivistäkin tietä kohti tätä tavoitetta! Lupaan tästä lähtien uskoa omaan hevoseeni ja omaan ratsastukseeni ja teemme kaikkemme, jotta syyskuun alussa starttaamme Ypäjällä Breeders Prizessa!


Tällä viikolla oma hevoseni on kyllä yllättänyt minut ja tehnyt minut todella onnelliseksi. Tällaisia viikkoja varten tätä lajia harrastetaan. Eli onni on oma Purde!

Näihin tunnelmiin ja kohti uusia pettymyksiä! Huomenna jatkuu harjoitukset Tiinan opastuksella...