tiistai 26. elokuuta 2014

Vastauksia kysymyksiinne!

Olen juuri lentämässä kotiin Englannista kaverin häistä ja reissun päällä oli mukavasti aikaa vasta kaikkiin ihaniin kysymyksiinne. Yrittäjyydestä on vielä tulossa yleisön pyynnöstä oma postauksensa ja yritän myös saada aikaiseksi erään lukijan toivoman "My Day"-tyyppisen postauksen jossain vaiheessa. :)

Tässä kuitenkin vastaukset ainakin suurimpaan osaan kysymyksistä. Jos haluatte vielä tarkennusta tai lisää infoa jostain, niin kertokaa ihmeessä! 

Ensi kauden tavoitteet?

Hui, ensi kausi on vielä niin kovin kaukana. :) Tai siis hyvin lähellä, mutta vielä kovin kaukainen ajatus. Tavoitteena on päästä treenaamaan kaikkia hevosia sopivasti läpi talvikauden ja kehittää niiden osaamista, kuntoa sekä voimatasoa. 

Jos talvikauden treenit onnistuvat mukavasti ja hevoset pysyisivät terveinä, pitäisi ensi kaudella vakiinnuttaa Murde hyvälle tasolle HeA-radoilla ja startata ehkä se Murden elämän ensimmäinen kansallinen starttikin. 

Eemelin pitäisi myös vakiinnuttaa hyvä HeA-taso kilpailuissa ja toivon mukaan voisimme olla mukana 6-vuotiscupin osakilpailuissa. Ponde seurannee Eemeliä 6-vuotiskilpailuihin ellei sillä ole jotain mukavampia estetehtäviä tiedossa. :)

Samin ensi kauden tavoite on valjakkoajon MM-kilpailut ja se silmällä pitäen jatketaan myös kouluratsastustreenejä. Toivottavasti päästäisi yhdessä vakiinnuttamaan myös VaB-taso vihdoin ja viimein ja harjotellaan matkan varrella vähän vaikeampiakin temppuja. 

Kerma-ponin kanssa ensi kaudella ajatus ja yritys on debytoida HeA-tason radoilla. 

Tokajin kanssa toivottavasti vielä päästäisi kokeilemaan se Pyhä Yrjö vaikkapa vain jossain rataharjoituksessa. 

Vilppu jatkanee myös harjoituksiaan kohti suomenhevosten aluemestaruuksia, jossei vielä ensi vuonna niin ehkä jo seuraavana. ;)

Mutta nämä kaikki jäänee nähtäväksi… :)

Mitä tapahtunut tällä kaudella, mitä en osannut odottaa?

Tämä kausi on mennyt yllättävän mukavissa tunnelmissa. Suunniteltuihin kilpailuihin ja treeneihin on päästy lähtemään ja tuloksetkin ovat olleet ihan mukavia ja juuri sellaisia kuin olen osannut odottaakin. Ehkä odottamattominta oli Porvoon kisojen olosuhteet ja niistä johtuneet poisjäännit. En ole koskaan aikaisemmin joutunut jättämään startteja väliin olosuhteiden takia, mutta nyt sekin päivä on nähtynä. Olin todella pettynyt joutuessani jättämään kisapäivän kesken Kerma-ponilla liukastelun jälkeen. 

Mikä hevosista on suosikkisi?

En ehkä osaa sanoa hevosista suosikkiani, mutta tietyllä tapaa tärkein on varmastikin Murde, sillä se on ensimmäinen oma hevoseni ja sen kanssa olen oppinut ja opetellut niin monen monta asiaa. Murde on tehnyt minusta taitavamman hevosten käsittelijän ja opettanut minua ymmärtämään hevosia enemmän ja paremmin. Murde on myös sellainen hevonen, joka meiltä ei toivottavasti koskaan lähde mihinkään ennen kuin siitä aikanaan aika jättää. Väärissä käsissä tämä hevonen on takuuvarmasti aika hankala yksilö…

Miten riittää aika kaikille hevosille? 

Tämä on hyvä kysymys, johon vastaus on, ettei se riitäkään. :) 

Tähän kuitenkin auttaa hyvä tiimi ympärillä. Omien hevosteni kanssa minulla on muutamia luottoavustajia, jotka auttamalla minua tekevät elämästäni helpompaa. Voin luottaa heille hevosteni liikutuksen ja itse keskittyä silloin muihin juttuihin. Mutta tottakai ne on ne omat hevoset, jotka kärsivät akuutista ajanpuutteesta eniten. Onneksi ne ovat päivät pitkät ulkona kavereiden kanssa, joten niitä ei tunnu haittaavan, jos treenikertoja jää väliin. :)

Muiden kuin omien kanssa tämä ei niinkään ole ongelma, sillä kaikilla ratsuillani on ihanat tiimit omasta takaa, jotka työskentelvät hevostensa kanssa laadukkaasti ja monipuolisesti silloinkin kun en ole paikalla!

Millä perusteella valikoit niitä kisoihin?

Aikataulujen ja sopivien luokkien mukaan. Yleensä, jos kisoissa on hyviä luokkia, yritän saada mukaan mahdollisimman monta ratsuani ja lisäksi myös oppilaitani ratsastamaan hevosillaan. Mitä enemmän tiimiä on mukana kisoissa, sitä parempi fiilis yleensä vallitsee. :)

Mitä pitkän tähtäimen tavoitteita olet asettanut? 

Päästä lajissa niin pitkälle kuin omat ja hevosten rahkeet riittävät! :) Ja tietenkin tavoitteena on oppia, oppia ja oppia. Tämä laji vaan on siitä niin hieno (ja joskus masentava), että mitä enemmän opit, sitä vähemmän tiedät osaavasi.

Miksi kouluratsastus?

Tällaiselle kontrollifriikille täydellisyydentavoittelijalle se taitaa olla ainoa sopiva lajivaihtoehto! :) 

Olen myös ihan koukussa siihen fiilikseen, kun hommat toimii ja sitä pääsee esittämään yleisölle. Esimerkiksi esiintyminen Samin kanssa Messukeskuksessa Helsinki Horse Fair-tapahtumassa oli ihan mieletöntä. Se tunne, kun pystyt tanssimaan hevosen kanssa ja muut pystyvät nauttimaan sen katsomisesta on vaan jotain uskomatonta. Vaikkei sitä kovin usein tapahdukaan, ne hetket ovat ikimuistoisia!

Miten päädyit etsimään hevostilan ja ottamaan hevoset koiin ja oliko sopivan paikan (sijainti, hinta, soveltuvuus) löytäminen vaikeaa?

Olin lomitellut parin tuttuni hevostiloja ja yhden kesän omat hevoseni myös asuivat tuttuni tilalla. Nämä kokemukset saivat minut vakuuttuneeksi, että oma hevostila olisi hyvä ajatus. Pidän myös siitä, että saan hoitaa omat hevoseni juuri niin kuin itse parhaaksi näen. Myös se, että voin hoitaa ja liikuttaa hevoseni juuri silloin kun haluan ja juuri sillä tavoin kun tahdon, on minulle tärkeää. 

Etsimme omaa tilaa noin kahden vuoden ajan, sopivia ei todellakaan ollut tarjolla joka nurkassa. Välillä etsimisemme oli aktiivisempaa ja välillä pasiivisempaa. Kun oikea tila vihdoin osui kohdalle, se oli menoa. Heti kun ajoi ensimmäisen kerran kyseisen tilan pihaan, tiesi, että tämä on se oma. 

Ennen tilan hankintaa olimme tutkailleet netistä läpi varmaan noin sata tilaa ja käynyt katsomassakin noin kymmentä. Meidän budjettiin ja etäisyysrajoituksiin sopivia tiloja ei sen enempää ollut tuon parin vuoden aikana näkyvästi tarjolla. Nykyinen tilamme ei ollut aiemmin ollut hevostila, mutta sen sai kohtuullisen helposti muunnettua sellaiseksi. Eläimiä tilalla oli ollut aina. Varsinaiset valmiit hevostilat samoilla seuduilla olivat hinnaltaan reilusti yli budjettimme.  

Oletko aina mieltynyt poneihin ratsastettavina?

Ennen kuin lähdin Englantiin opiskelemaan, olin ratsastanut pääasiassa vain hevosia. Englannissa opiskellessani ratsastin paljon kaikenlaisia hevosia ja poneja, mutta tykästyin poneihin aika lailla. Aloittaessani ratsastamaan enemmän Suomeen palattuani, haaveilin, että pystyisin ratsuttamaan tulevaisuudessa poneja. Ja kun jostain tarpeeksi haaveilee, niin niinhän siinä pikku hiljaa alkaaa käymäänkin… ;) 

Mukavin kisapaikka?

Savijärven kartano on ihan ykköskisapaikka, paljon tilaa, paljon mukavia ihmisiä ja hyvät järjestelyt. Lisäksi se on vielä lähelläkin! :) 

Kauemmista kisapaikkakohteista ykkössuosikki on Lappeenrannan ravirata. Mä ja mun hepat tykätään kaikki kisailla nurmella ja Lappeenrannassa on myöskin ihan sikana tilaa ja superjärjestelyt! Ensi kesänä ehdottomasti suunnataan taas sinne. Lappeenranta on myös ihana kesäkaupunki, jossa on mukava vierailla ihan vaan senkin takia!

Jos pystyisit elämän salliessa lähtemään ulkomaille esim. ratsuttajaksi, lähtisitkö?

Jos ja jos ja lehmät lentää! :) Jos vaan pystyisin, niin todennäköisesti lähtisinkin. Olisihan se hieno mahdollisuus ja varmasti lähes ainoa tapa päästä ihan oikeasti kehittymään. En tosin tiedä olisiko minusta siihen vai olenko jo ihan liian tätiytynyt. ;) Tosin se, mitä hevosten kanssa toimiessa on oppinut, on, että rutiini on kaiken a ja o. Jos joku tuntuu ajatuksissa pelottavalta, mutta ryhtyy vaan tuumasta toimeen ja tekee niitä pelottavia asioita, ei ne kovin pitkään enää ole pelottavia. Eli rutiinilla monikin asia on mahdollista, vaikkei siltä ehkä aluksi tuntuisikaan… 

Eemeli vai Sami?

Eemeli on meidän perheen varsinainen lemmikki, joten onhan minun suhteeni sen kanssa hyvin erilainen kuin Samin kanssa. Eemeli on semmonen nallekarhu, jonka kanssa on aloitettu ihan alusta kaikki, rakennettu luottamusta ja opeteltu ymmärtämään toinen toistamme. Samin kanssa on toki ratsuhommat aloitettu myös yhtä lailla alusta, mutta sen kanssa ollaan oltu aina enemmänkin työkavereita. :) Samin kanssa olen kyllä kokenut eniten kaikista hevosista mukaan lukien ensimmäinen aluevoitto, ensimmäinen kansallinen sijoitus ja voitto, esiintyminen Helsinki Horse Fairissa, valjakkoajon PM-kilpailuissa groomaaminen etcetc. Molempien kanssa meillä on siis varsin erilainen (mutta hyvin erityinen) suhde ja kummatkin ovat avain upeita persoonia, mutta Eemeli ollee se täydellisempi minulle ja Sami omistajalleen Leenalle! :)

Pitkän tähtäimen tavoitteet Eemelin, Ponden ja Murden kanssa?

Murde opettelee niin paljon kaikkea kuin vaan koskaan pystyy oppimaan. Yksi valmentajistani, William Matthew, on nyt ratsastanut sitä pari kertaa ja on sitä mieltä, että Murde pystyy oppimaan kaiken. Mikä siis olisikaan parempaa kuin se, että siitä tulisi mulle superopetusmestari siihen, miten hevosille opetetaan kaikki mahdollinen. :) Murdehan ei tällä hetkellä ole kuitenkaan osoittanut mitään superkilpahevosen aineksia, joten sillä ei niinkään ole pitkän tähtäimen kilpailullisia tavoitteita, aina kun sen kanssa päästään kilpailuissa maaliin, ollaan voiton puolella..! 

Ponden tavoitteet ovat muualla kuin minun kanssani suorittamisessa. Se on kuitenkin tehty esteponiksi ja siinä lajissa se toivottavasti tulee tulevaisuudessa loistamaan. Tällä hetkellä Ponde harjoittelee 15-vuotiaan esteratsastajansa kanssa kohti ensikauden kisoja! Toivottavasti Ponde pääsee tulevaisuudessa suorittamaan esteratsastuksessa jopa SM-tasolla asti.  

Eemelin pitkän tähtäimen tavoitteet ovat nousta niin korkealle kouluratsuna kuin vain rahkeet riittävät. Mulla on paljon uskoa tähän poniin ja jos se vaan säilyy terveenä, on meillä toivottavasti vain taivas rajana! Samin tapaisesti olisi ihanaa, jos Eemelikin pystyisi nostamaan hymyjä ihmisten kasvoille suorittaessaan ja päästäisi nauttimaan sen kanssa esiintymisestä kouluradoilla! 

Oletko ikinä ajatellut myydä yhtäkään tällä hetkellä sinulla olevista hevosista?

Eemeli ja Murde eivät ole myytävänä eikä niiden myynti ole koskaan käynyt mielessäkään, mutta Ponden voin joutua myymään. Ponde on joksus ollutkin ihan aktiivisesti myytävänä ja koko ajan hiljaisessa myynnissä, jos joku sille riittävän sopiva henkilö siitä toisi riittävän ison kassillisen rahaa vaihdossa. ;) Pondekin on meille vähän niin kuin perheenjäsen, joten missään pakkomyynnissä se ei tule olemaan. Lisäksi se on mun superterapiaratsu, sillä se on niin luotettava kuin poni vaan voi olla!

Valmennatko myös sellaisia ratsukoita joita ei kiinnosta kilpaileminen vaan kehittyminen ihan omaksi iloksi? Ratsutat ja kilpailet asiakkaiden hevosilla?

Tottakai valmennan! Eihän kaikilla ole minkäänlaista halua kilpailla eikä välttämättä myöskään mahdollisuuksia siihen. Valmennettavissani pidän tärkeimpänä juuri sitä, että on halua kehittyä, sekä oppia itse ratsastamaan paremmin että kehittää hevosta yhtä lailla. 

Ja kyllä, ratsutan asiakkaiden hevosia ja kilpailen niillä tarvittaessa, autan myös esimerkiksi etsimään tarvittaessa sopivan esteratsastajan tai vaikkapa valjakkovalmentajan, jos sellaisia tarvitaan. 

Mikä ratsuistasi nykyisistä tai entisistä on helpoin ratsastettava? 

Sami on ehdottomasti helpoin. :) Sen selkään noustessani voin useimmiten vain nauttia kyydistä. Tottakai sillä on omat haasteensa emmekä me aina ihan ymmärrä toinen toistamme, mutta 4 vuoden yhteistyö on kyllä tehnyt meistä aika hyvin yhteen toimivan tiimin. 

Tähän varmaan isona osasyynä on se, että Samia ei ole juuri kukaan muu koskaan ratsastanut. Toki sen selässä on muutamia muita ihmisiä käynyt, mutta varsinaisen ratsastuksen olen aina tehnyt itse. Samihan muussa elämässään tekee ajohommia, ohjasajohommia ja sen sellaista puuhastelua!

Lisäksi olemme Leenan kanssa saaneet toimivan systeemin siitä, että hän työskentelee maasta käsin sekä vaunuilta ja minä ratsain, jolloin pystymme huomioimaan erilaisia asioita ja puuttumaan niihin tarvittaessa kummallakin tavalla. Hevonen on siis rakennettu lihaksistoltaan monipuoliseksi sekä kohtuullisen suoraksi, jolloin kaikki perustekeminen on sille aika helppoa!

Entä haastavin ja miksi?

Murde on haastavin hevonen, mihin koskaan olen törmännyt. Vilppu kyllä pitää hyvää kakkossijaa. :) 

Murdesta tekee haastavan sen hitaus, mutta samalla sen räjähtävä nopeus. Murde on siis pääasiassa TODELLA hidas hevonen, mutta kun se päättää poistua, se on salaman nopea ja todella voimakas. Murde on myös hyvin herkkä, mutta samalla myös jokseenkin hyvin kuuro kaikille avuille. :) Se on siis hyvin ristiriitainen hevonen. 

Murde on myös täydellinen ratsastajansa peili eikä juurikaan huijattavissa. Sen selkään kavutessa on siis myös hyvä tiedostaa, mikä oma fiilis on, jotta pystyy tunnistamaan Murden mahdolliset oikkuilut paremmin..! 

Tulivatko cobit mukaan kuvioihn sattumalta vai tarkoituksella?

Cobit tuli mukaan kuvioihin ihan sattumalta. Samin kanssa työskenneltyäni sain projektiksi saman kasvattajan myynnissä olevan nuorukaisen Santun (S.W. Summer Solstice), jonka kanssa käytiinkin Nuorten hevosten festareilla 3-vuotiaiden luokassa hölkkäilemässä ja myöhemmin Santun myynnin jälkeen sitten Eemelin. Eemelistä tulikin sitten suureksi onnekseni omani! 

Saman katraan S.W. Dreams Come True oli myös meillä pari kuukautta ratsutuksessa, jonka jälkeen olin jo ihan vannoutunut cobi-fani. Cobeissa on ihan mieletön herkkyys ja keveys, josta pidän todella paljon. 

Eemeli ja Sami ovat ihan täydellisiä ratsuja minulle niin ratsastettavuudeltaan kuin kokonsa puolestakin!

Onko sinulla jotain tiettyjä rutiineja ennen kisasuoritusta?


Ei oikeastaan. :) Ennen rataa tutustuessani rataan minulla on yleensä tietyt jutut jokaisella ratsullani, mitä tykkään tehdä, mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Samin kanssa tykkään tehdä jonkun lisäyksen, jotta tiedän, että se on vireessä. Kerman yleensä pysäytän jonkun kerran, jotta se varmasti pysähtyy keskilinjalla. Ponden kanssa teen mahdollisuuksien mukaan pari väistöä, jotta saan sen hyvin pohkeisiin ja ristiaskeleilla "auki". Murden kanssa posotellaan mahdollisimman kovaa, jotta olisi edes jotain energiaa, jolla lähteä radalle. Eemelin kanssa chillaillaan ja taputellaan, jotta sillä olisi mahdollisimman hyvä mieli lähteä radalle. :)

Kiitokset kaikista ihanista kysymyksistä lukijoille ja jos jollain vielä tulee lisää kysymyksiä mieleen niin antakaa palaa vaan! Näihin on mukava vastailla, kun tietää, että ainakin jotakin henkilöä nämä vastaukset todennäköisesti kiinnostavat. 

Odotan innolla huomista paluuta arkeen ja treeniin!

tiistai 19. elokuuta 2014

Porvoo 16.8.

Lauantaina oli aika suunnata jälleen Porvooseen aluekilpailuihin (Murde, Vilppu, Kerma, Eemeli ja Esmeralda) ja sunnuntaina kansallisiin (Eemeli, Ponde ja Sami). Valmistelut olivat menneet jälleen hyvin mielenkiintoisissa merkeissä. Murdelta oli etukengät irti pari viikkoa ja kengittäjälläkin oli huonossa vireessä. Murdehan on erittäin arka kavionpohjistaan eli sitä ei tuohon pariin viikkoon kyennyt ratsastamaan, laitumella se viihdytti vain itse itseään. Juuri ennen kisoja saatiin kuitenkin kengät alle, joten päätin kuitenkin lähteä sen kanssa kisailemaan, sillä Eemeli oli joka tapauksessa lähdössä niin samalla kyydillähän ne pääsisivät matkaan.

Eemeli sai Lappeenrannan ja Tuomarinkylän supertsemppailujen jälkeen myös pienen laidunlomapätkän, mutta palautui hommiin jo viikon ennen Porvoota ja oli ihan kivantuntuisella mallilla lähdössä kisoihin.

Ponde oli ollut Tuomarinkylän ja Porvoon kisojen välisenä viikonloppuna harrastelemassa vähän estehyppelöitä ja hypännyt puhtaasti sekä 60cm että 80cm luokat. Hyvä Ponde! Lisäksi se oli lainassa oppilaallani Viivulla Nipsun tunneilla Tuomarinkylässä keskiviikkona ja torstaina Toksun ollessa saikulla. Sielläkin poni toimi hurjan kivasti ja näytti hyvältä!

Kerma-poni on ollut jälleen noin kuukauden verran ihan superhyvä ratsastaa. Sillä on päässyt ratsastamaan kuin normihevosella ja tekemään paljon kaikkea kivaa. On harjoiteltu vastalaukkoja ja siirtymisiä ja väistöjä ja ihan vaan suoraan menemistäkin.

Sami oli myöskin tuntunut varsin hyvältä ennen näitä kisoja, se on palautunut hyvin SM-koitoksestaan ja ratsastukset ovat tuttuun tapaan sujuneet melko vaivattomissa merkeissä. Samin kanssa on myös harjoiteltu paljon vähän vaikeampiakin temppuja, vaihtoja, avoja, sulkuja ja piruettityöskentelyä. Helpon aan tehtävät tuntuivat kotona helpoilta ja yksinkertaisilta.

Vilppu on myös laidunkauden ansiosta ollut ihan tolkuttoman kiva jo jonkin aikaa. Se on kehittynyt paljon ja saanut uutta intoa tekemiseensä. Useita kertoja viimeisen kuukauden aikana sen ratsastaminen on ollut jopa todella mukavaa. Siispä myös Vilpun suhteen olin luottavaisin mielin lähdössä kilpailuun.

Esmeralda oli ehkä eniten kysymysmerkki. Olin ratsastanut sillä muutamia kertoja ennen kilpailuita ja se on vaan niin hieno poni, että ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja ilmoittauduin vaativaan beehen. Odotin innolla, vaikkakin ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein, mitä tuleman pitää.

Lauantaina siis suuntasimme kisoihin isolla joukolla. Ensimmäisenä oli vuorossa Vilppu ja suomenhevosten He B:3. Aurinko paistoi vielä siihen aikaan aamusta ja pohjat oli kuivahkoja, mutta Vilpusta huomasi heti, että pohja oli liian kova ja liukas sen makuun. Vilppuhan on siis niitä harvoja hevosia, jotka voivat mennä nurin ihan hyväpohjaisella tasamaallakin saati sitten liukkaalla savella. Nooh, ei auttanut kuin yrittää vakuutella Vilpulle, että kyllä me pystyssä pysytään. Verkassa alkoikin pikku hiljaa löytymään ihan ok vire.


Radalle päästyämme kuitenkin oli todettava, että olosuhteet olivat Vilpulle hieman turhan haastavat. Jo raviohjelman alussa tuli kompastuminen ja sitä myöden Vilpusta tuli äärivarovainen ja haluton liikkumaan eteenpäin. Etenkin oikea laukka oli lähes ylitsepääsemättömän hankalaa tällä pohjalla. Kiva oli kuitenkin huomata, että raviohjelma alkoi jo aika hyvin eikä vasenkaan laukka ihan mahdottoman huono ollut. Kyllä Vilpusta vielä kilpuri tehdään (mutta vain hyväpohjaisiin kilpailuihin)!

Kunpa Vilppu kulkisi aina näin..!


Totuus paljastuu... :)

Vilppu sai esityksestään 58% ja oli luokan häntäpäässä, mutta kuitenkin sai olla tyytyväinen siihen, että se vaikeuksista huolimatta suostui esittämään kaikki tehtävät ja osittain esitti ne jopa varsin hienosti! Jatkamme vielä pohdintaa, ilmoitetaanko Vilppu kasvattajakilpailuun vaiko eikö. Järki sanoo, että ei ole mitään järkeä, mutta... ;)

Seuraavana vuorossa oli Muru Murmeli ja He A Kenttä 6. Se oli ihan kivassa vireessä verryttelyssä, erittäin rento, mitä se ei vielä koskaan aiemmin ole Porvoossa ollut. Selkeästi huomattavissa edistystä siis. Verkkasin sitä ehkä hieman liian pitkään, sillä paras terä (josko sellaista koskaan olikaan) taisi kuitenkin jäädä verryttelyyn. Murde oli siitä onnellisessa asemassa, että verryttelyn pohja oli sen kohdilla ihan ok eikä tarvinnut ihan joka kohdassa pelätä, että milloin kaadutaan.. Murde kun on vielä ihan supervarmajalkainen ja tottunut hyvin paljon erilaisiin pohjiin.




Radalle päästessä Murde tuntui ihan kivalta. Se liikkui ihan hyvin omin jalkoinensa ja tuntui olevan ok muodossakin. Radalle sisään päästiin jopa aika hienosti! Siihen se hienous sitten jäikin... Raviohjelma tuntui paremmalta kuin yksikään Murden raviohjelma tähän mennessä, mutta eipä siitä tunnuttu tällä kerran palkittavan. Väistöt onnistui ihan nappiin ja voltitkin yllättävän hyvin. Lisäykset eivät olleet niin hyvät kuin Järvenpäässä alkukesästä, mutteivät niin huonot kuin Porvoossa keväällä. Pysähdys ja peruutus meni vähän mönkään ja käynti jäi jostain syystä lyhyeksi. Laukassa sitten päädyimme heti alkuunsa kuoppaan kompuroimaan ja sen jälkeen mä jäin ookailemaan omiani ja miettimään kuoppastrategioita. Murde ehti vaihtaa mun ookaillessani omiani vastalaukan myötälaukaksi ja korjaamisessakin kesti mun makuun liian kauan. Laukkalisäyksissä Murde piti päästää vähän pitkäksi, jotta se jaksoi harppoa isommilla askelilla. Toinen vastalaukka sen sijaan onnistui. Rata oli ihan superepätasainen ja etenkin laukkavolttien kohdalla oli siis isoja kuoppia. Ratsastin liian varovaisesti ja jäin pohtimaan liikaa omiani. Mutta ainakin ehjä hevonen palasi radalta verryttelyyn. Tuloksena 56% ja kauden pohjanoteeraus. Ei näin, vaikka hevoseen olinkin varsin tyytyväinen.





Kolmantena sitten Kerma-poni. Kermaan mulla oli suuri luotto, sillä se oli ollut niin superkiva jo jonkin aikaa. Verkassa poni tuntuikin aika kivalta ja iloisin mielin valmistauduin starttiini pari ratsukkoa ennen meitä yllättäneestä sateesta huolimatta. Ratsastaessani radalle, kuulutettiin huoltotauko. Ihmettelin tilannetta hieman ja hetken päästä selvisi, että parinkymmenen minuutin huoltotauko jouduttiin pitämään ratojen ollessa sateen jäljiltä liukkaita. Liukkaita ne olivatkin, muttei huoltotauko tilannetta parantanut, sillä ei paikalla ollut mitään keinoa, millä niitä pohjia parantaa. Huoltotauon jälkeen toisella radalla ratsastetut helpon aan 4 viimeistä ratsukkoa siirrettiin "meidän" radalle toisen radan ollessa käyttökelvoton sillä hetkellä. Siinähän sitten vaihdeltiin tuomariautoja ja säädettiin oikein olan takaa ja sain katsella ponin selässä myös he a-luokan lopupun ja ihmettelin, milloin itse pääsisin radalle. Ja kun vihdoin luulin pääseväni radalle, kuulutettiin uusi huoltotauko ja yleisö pyydettiin radalle siirtämään aidat eri kohtaan, jotta päästäisi edes osittain vähän pitävämmälle pohjalle ratsastelemaan. Että näin. Puolitoista tuntia ponin selässä killuneena pääsin vihdoin radalle liukastelemaan.




Paras vire sekä multa että ponilta oli kadonnut jo aika päiviä sitten. Mä olin täysin läpimärkä ja kylmissäni eikä poniakaan saanu enää verryteltyä ennen rataa, sillä verkkakentällä meinattiin kaatua heti ensimmäisen kokeillun ravipätkän aikana. Radalle kuitenkin lähdettiin ja luotsasin ponin läpi tehtävistä parhaan osaamiseni mukaan. Kaksi kertaa liukastuttiin, mutta pysyttiin pystyssä kuitenkin loppuun asti ja selvittiin hengissä maaliin. Prosenttejakin ropisi äärimmäisen paljon olosuhteet huomioon ottaen, reilu 62% ja kiinni sijoituksiin. Ei huono tulos ottaen huomioon kaiken suoritusta edeltäneen... :)


Kun riittävän kauan verryttelee, malttaa ponikin jo seistä paikallaan...

Kerma-ponin kanssa liukastelun jälkeen kävin perumassa loput päivän starttini. Isolaukkaisilla Eemelillä ja Esmeraldalla ei ollut asiaa noille pohjille. Loppupäivästä kyllä pohjat olivat parantuneet hieman kun sateita ei enää tullut lisää, mutta huomatessani Eemelin liukastelevan vielä sunnuntain verryttelyssäkin, totesin ratkaisun olleen erittäin oikea. Vaikka ratsastan itse kotona hyvin vaihtelevilla pohjilla ja hevoseni ovat tottuneet jos jonkunlaiseen alustaan, ei ole mitään järkeä lähteä tieten tahtoen liukastelemaan hevosilla moiselle areenalle. Harmitti ihan vietävästi, sillä olisin niin mieluusti ratsastanut kaksi viimeistäkin starttiani sille päivälle. Perumisesta jäi huono fiilis, mutta näin jälkeenpäin se tuntuu edelleen ainoalta oikealta ratkaisulta.

Olipa siis varsinainen kisapäivä. Eipähän ollut mitään tällaista tapahtunut koskaan aiemmin mun kisaurallani, mutta varmasti jää kyllä tämä päivä mieleen. :) Kiitokset kaikille tiimiläisilleni sekä muillekin mukaville ihmisille päivän aikana! Oli taas mukava törmätä blogini lukijoihin ja sellaisiin ihmisiin yhtä lailla, joiden blogia itse luen tai olen lukenut.

Sunnuntain kansallisista sitten oma tekstinsä kunhan saan kuvat siltä päivältä peliin.. :)

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen jo kysymyksiä laitelleille ja laittakaahan muutkin vielä lisää tulemaan, niin pääsen jossain lähitulevaisuudessa niihin vastailemaan!

maanantai 18. elokuuta 2014

100 lukijaa!

Wau! Blogini sai tänään sadannen virallisen lukijansa. Aika huikeaa. :) Ja kiitokset kaikille lukijoilleni, on ihanaa saada palautetta ja kuulla, että tästä blogista on ollut iloa muillekin kuin itsellen.

Olen jo pitkän aikaa sitten päättänyt, että sadannen lukijan kunniaksi aion vastata lukijoiden kysymyksiin, jos sellaisia vaan on. Eli kysymyksiin luvassa vastauksia, joten kyselkääpä kaikki ihanat lukijani ahkerasti! Tämän tekstin kommentteihin siis vaan kysymyksiä peliin ja vastaan niihin mahdollisimman pian.

Monet ovat varmasti huomanneet myös blogini uuden ilmeen. Ihanan uuden väreihin sopivan bannerin teki minulle Noora, suuret kiitokset hänelle!

Lupaan myös postailla pian viime aikaisista tapahtumista!

tiistai 5. elokuuta 2014

Lappeenranta 18.-19.7.

Tällä kertaa kesäretkelle Lappeenrantaan pääsivät mukaan Eemeli ja Ponde. Olisi niin kiva ollut ottaa muitakin ratsuja mukaan Lappeenrannan ihaniin kisoihin, mutta näihin piti nyt tyytyminen. Ei tämäkään tosin huono valinta ollut. :)

Olimme vasta edeltävänä sunnuntai-iltana kotiutuneet lomareissusta ja maanantaina oli tarkoitus jatkaa hommia ponien kanssa valmistautuen kohti loppuviikon kilpailuja. Ponit olivat onneksi liikkuneet kivasti lomareissummekin aikana, joten siinä mielessä ei onneksi ollut mitään ongelmaa jatkaa duuneja. Maanantaina kuitenkin huomasin, että Eemeli oli varmaankin paarmoja hätistellessään potkaissut itseään oikean takareiden sisäsyrjälle haavan ja kuuman ilmanalan vallitessa siihen oli kertynyt turvotusta eikä Eemeli liikkunut aivan puhtaasti. Siitä sitten vimmana haavan kimppuun ja pikaiset hoidot kylmäyksellä, aloe veralla sekä bacibact-pulverilla. Näillä jatkettiin pari päivää ja jalka näytti parantuneen ja saimme huokaista helpotuksesta. Ponde onneksi vaikutti olevan ihan kivassa vireessä ja tuntui hyvältä kotiratsastuksissa.

Jalka tosiaan parantui kivasti, mutta viimeistelytreeneissä olikin sitten vähän hässäkkää... Kun kaksi arvokasta treenipäivää jäi välistä, tuli hieman tiukka valmistautuminen tähän kauden tähän astisesti haastavimpaan kilpailurupeamaan. Kun torstaina oli ponit ja tavarat pakattu ja Murde viety hoitoon, oli tunnelma matkalla kohti Lappeenrantaa aika monijakoinen. Tiesin, että ponit suoriutuisivat tehtävistään eivätkä ne niille olisi mitenkään ylitsepääsemättömiä, mutta tsemppiä kyllä tarvittaisiin, että jaksettaisi keskittyä ja suorittaa!

Torstai-iltana päästiin Lappeenrantaan vasta aika myöhään perille. Löysimme kuin löysimmekin poneille karsinat ja saatiin ne täytettyä. Rupesin sitten ihmettelemään Pondea hokittaessani, että mitä se Eemeli mahtaa siellä viereisessä karsinassa puuhastella, kun kuului hieman kyseenalaisia ääniä. Nooooh, meidän pieni utelias cobimme oli lähtenyt tutkailemaan seinässä olevia jeesus-teipin pätkiä ja repi niitä irti sillä seurauksella, että kun menin tilannetta katsastamaan, oli seinässä iso reikä ja ponilla pää ulkona jabasta. Voi kunpa vaan olisin tajunnut ottaa kuvan, sillä kohtuullisen koominen tuo näky oli. Noooooh, ei muuta kuin uutta jabaa etsimään ja täyttämään taas uusi karsina kuivikkeella... Kun sitten karsinat oli vihdoin täytettynä ja ponit hokitettuna, kävin pikaisesti ratsastamassa kummatkin ponit kisa-alueella. Oli hyvä päästä näyttämään kisapaikka poneille jo etukäteen, vaikkei siinä mitään kovin jännittävää niiden mielestä ollutkaan... :) Kummatkin ponit liikkuivat hyvin ja tuntuivat mukavilta. Sitten vain Eemeli pesuun ja iltaruokia poneille nokan eteen. Vihdoin joskus puoliltaöin alettiin olla valmiita lähtemään hetkeksi nukkumaan.

Perjantaina aamulla sitten kisapaikalle ja jännitys alkoi tiivistymään. Poneilla oli siis edessään suuri koitos, kummankin ensimmäinen He A-startti. CIC/CCI*-kenttäkilpailuohjelma, avoin 5-vuotiaille, oli luokkana. Eemeli oli vuorossa ensimmäisenä. Verryttelin aika sopivasti. Letkistelin ponia nurmella ravaten ja laukaten. Kokeiltiin vähän vastalaukkaa ja säädeltiin vähän niin ravia kuin laukkaakin.

Sitten ei muuta kuin radalle! Kaikki tehtävät sujui ihan mallikkaasti, siirtymisissä oli vielä hieman haparointia, pysähdys/peruutus oli hieman kättä vasten ja jännittynyt, vastalaukat oli aivan super, keskiaskellajit jäivät vielä vähän vaatimattomaksi ja siinä se sitten olikin, Eemelin ensimmäinen He A-rata tukevasti paketissa!!!! Fiilis oli mitä hienoin!! Alla vähän kuvamateriaalia radan kulusta.

Ravissa sisään!
Kieli keskellä suuta keskitytään!
On se Eemeli vaan kaunis eläin!

Tästä saatiin maininta, että "hyvä kuvio"!
Ja tässä mennään meiän elämän ensimmäistä yhteistä ratavastalaukkaa mallikkaasti!
Sitten ei muuta kuin Eemeli takaisin karsinaan ja Pondeponi kehiin. Ehdin Pondenkin kanssa verrytellä ihan hyvän aikaa, mutta jostain syystä ajattelin, että otan sen kanssa aika rauhassa, jos se on yön jäljiltä väsynyt. Se tuntui ravissa ihan kivalta ja laukkakin oli ihan sen normaalia hyvää laukkaa. Homma sujui ja tuntui hyvältä, en osannutkaan aavistaa, että ruutia löytyikin vaikka muille jakaa....

Radalle päästyä aloitettiin raviohjelma aika kivasti ja saatiin tehtyä kaikki tehtävät ravissa ilman rikkoja, mikä on aina mulle ja Pondelle plussaa. Se kun on sellainen hevonen, joka mieluusti vaan laukkaisi aina. :) Jopa paperissa raviohjelma näytti pisteissä erittäin hyvältä, paljon kuuttapuolta ja jopa seiskaa. Hämmentävää. Pysähdys-peruutus onnistui myös hyvin ja käyntikin kohtuullisesti. Laukannostossa sitten täysin varoittamatta poni räjähti käsiin. :) Sinne se jäi säksättelemään, et nyt mennään ja minne ja miten. Onneksi sain aika nopeasti tilanteen haltuun, mutta keskilaukkaympyrä jäi aika eksoottiseksi, kun kantattiin vaan täysiä menemään nopeilla pienillä askeleilla eikä suinkaan mitenkään venyttäen. Vastalaukka onneksi sujui paremmin, mutta toisessa laukannostossa poni jälleen riehaantui! Onneksi sillä kertaa olin hieman sitä nopeampi ja sain tilanteen haltuun vähän aikaisemmassa vaiheessa kuin ensimmäisessä suunnassa. Silti keskilaukasta tuli jälleen hätäinen. Vastalaukka oli kuitenkin tässäkin suunnassa hyvä ja tasapainoinen. Nooooh, eihän tuolle voinut kuin nauraa. Hyvä, että ponilla on intoa!! Tällä kertaa se kuitenkin muutoin keskittyi hyvin tehtäviinsä ja jätti kaikki huutelut radan ulkopuolelle, mikä oli varsin mukavaa huomata!

Ponde näyttää, mitä siitä irtoaa!
Jiihaaaa! Vähänks meil on hauskaa!
Eemeli sai ohjelmasta 61% ja Ponde 59%. Debyytti He A-tasolla oli siis kummankin kanssa suoritettu hyväksytysti ja sai olla iloinen, että päästiin kummankin kanssa starttaamaan ja vielä peräti maaliinkin asti!!! Hyvillä mielin saattoi jättää ponit suihkun jälkeen mutustelemaan päiväruokiaan ja siirtyä itse turisteilun pariin Saimaan kanavalle ja Imatran koskelle. Ihan mielettömän hienoja paikkoja kyllä kummatkin muuten!

Illalla vielä kävelyttämään poneja ja tsekkailemaan, että niillä oli kaikki kunnossa ja olihan niillä. Kumpikin oli kotiutunut jabaansa varsin mainiosti ja söivät ja joivat hyvin. Pondea vähän suretti, ettei sillä ollut kavereita näkösällä jabastaan, mutta onneksi edessä oli hevosten kulku kisa-alueelle, joten päiväsaikaan vilinää kuitenkin riitti. Kummatkin ponit olivat ensimmäistä kertaa kisoissa, jossa yövyttiin, mutta kummatkin näyttivät jaboissaan viihtyvän eivätkä liikaa stressanneet, vaikka pois kotoa olivatkin. Hyvillä mielin voi siis jatkossakin ilmoittautua yön yli-geimeihin, jos sellaisia vain tarjolla on. Ehkä viimeistään ensi vuonna Lappeenrannassa ainakin... :)

Lauantaiaamuna olikin sitten vuorossa 5-vee cupin osakilpailu ja ponien ensimmäinen kollegiaalinen arvostelu. Tai Pondehan oli viime vuonnakin Lappeenrannassa 4-vuotiaiden ohjelmaa suorittamassa, mutta Eemelille tämä oli ensimmäinen kollegiaalinen arvostelu. Jälleen Eemeli oli vuorossa ensin.

Eemelin kanssa otettiin verkka aika varman päälle, ei yhtään liikaa, muttei myöskään liian vähän. Ponit alkoivat selkeästi vähän väsymään jo pitkästä kisaretkestä, mutta ratsain jaksoivat vielä kyllä yllättävänkin hyvin. Verkassa taas vähän ravia ja laukkaa ja säätelyä ja vastalaukkaa ja poni oli valmis radalle.

Rata meni hieman jonkin sortin sumussa. Liu'uttiin vaan tehtävästä toiseen ja toivoin, että homma pelittäisi mahdollisimman hyvin. Ja kyllähän se pelittikin. Ei rikon rikkoa vaan tasaista suorittamista läpi ohjelman. Olin aivan supertyytyväinen!

Ravaillaan vähän...
Kyl me yritettiin pötkiä keskiravia!
Tää laukka on vaan ihan sikamageeta!
Tuomarit tsekkailee...
Fiilis radan jälkeen oli huikea!
Sitten taas poni vaihtoon. Eemeli suihkun kautta karsinaan tsillaamaan ja Ponden tuunaukseen. Onneksi ratojen välillä oli kivasti aikaa, niin ehti rauhassa laitella Pondeakin kuosiin ja valmiiksi. Lähdin hyvissä ajoin verryttelemään edellisestä päivästä viisastuneena. :)

Verryttelyssä tein ensin paljon laukkaa, jotta sain turhan innokkuuden laukkaamiseen laantumaan ja sitten hetki kävelyä, jonka jälkeen oli vielä tarkoitus ravailla vähän tehokkaammin. Tässä vaiheessa kuitenkin iski pienimuotoinen kiire ja paniikki kun meitä edeltävä hevonen jäikin pois ja meidän piti olla radalla suunniteltua aiemmin enkä ehtinytkään työskennellä ravissa niin kuin olin suunnitellut ja tämä kyllä harmikseni kostautui radalla.

Ponde on niin ihq!
Tukka hyvin, kaikki hyvin!
 Radalla siis raviosuus meni hieman mönkään. Sekä kaarevissa urissa että ravilisäyksissä tuli rikkoja, vaikka vastapainoksi tuli kyllä myös ihan hyviä pätkiä. Käynti sujui ihan jees, mutta sekin jäi hieman lyhyeksi. Laukka sen sijaan meni tällä kertaa aika kivasti. Saatiin hyviä pätkiä ja kaikki tehtävät onnistuivat hyvin. Jopa lopun ravi vapain ohjin saatiin esitettyä ravina eikä siihen tullut enää rikkoja! Pondeenkin olin kyllä hurjan tyytyväinen, vaikka taas niitä rikkoja tehtiinkin. Nyt se käyttäytyy mallikkaasti, keskittyy tehtäviin eikä huutele omiaan radan aikana. Se on jo jotain! :) Alkukaudesta kuitenkin nuo olivat enemmän ongelmana, nyt sitten taas ihan muut jutut...

Nättiä ravia!
Hyvä hetki..
Jes, päästiin maaliin!!!!! Jiiihaaa!
Ja niin sekin retki vaan oli kotimatkaa vaille valmis. Vaikka alkuodotukset eivät olleet huimat, ponit tsemppailivat täysillä ja suorittivat tehtävänsä Lappeenrannassa parhaan osaamisensa mukaan. Retki oli siis erittäin onnistunut. Pisteitä Eemeli sai lähes 68% verran ja oliskos Ponde 61,6% tai jotain sen tyyppistä ainakin. Kummatkin saivat arviot juurikin suorittamisensa mukaan eli tuomarityöskentelykään ei aiheuttnut närkästystä tälläkään kertaa!

Sitten vaan ponien viilentämiseen, karsinoiden siivoukseen, hokkien poistoon, pakkaamiseen ja kotimatkalle! Innolla odotamme taas ensi vuoden kisoja Lappeenrannassa! :)