torstai 26. huhtikuuta 2018

Pikkuhiljaa palautellen

Vähitellen olen palautunut ratsastuksen pariin. Ensimmäisillä viikoilla palattuani selkään ratsastin yhden päivässä enkä todellakaan joka päivä. Sitten aloin työskentelemään kahta päivässä ja nyt torstaina ratsastin ensimmäisen kerran kolme päivän aikana. Varovasti ja omaa kroppaani kuunnellen olen lisännyt määrää ja hyvältä kyllä tuntuu!

Tänään ratsastin ensimmäisen kerran peilien edessä ilman isoja talvivaatteita. Se oli kohtuullisen karu kokemus. Ylimääräisiä kiloja on ja kyllähän ne kilot myös näkyvät tuossa keskivartalon kohtamilla. Vaikka vaaka onkin mua niistä varoitellut, kertoi maneesin peilit vielä karumpaa tarinaa. Ei auta kuin tehdä asialle jotain ja koittaa päästä parempaan kuntoon kesää kohden. Kun on sinne kilpailuihin ilmoittautunut, niin kai sitä pitäisi jollain tapaa pystyä ahtautumaan niihin kisavaatteisiinkin. Tai sit pitää jättää ilmoittautumiset maksamatta ihan vaan siitä syystä, ettei kisatakin napit mahdu kiinni...

Murde ja Eemeli ovat kummatkin reenanneet melko ahkerasti. Murden kanssa olen tehnyt paljon töitä maasta käsin, jotta olen voinut tuijotella sen liikkumista. Ei se varsinaisesti ole epäpuhdas, mutta jotain omituista siinä on ja kierrosten välillä on selkeä ero. Tänään ratsastin sen enkä siinä kyllä myöskään tuntenut mitään kovin ihmeellistä, ainoastaan laukka oli hieman kulmikkaamman tuntuista oikealle kuin vasemmalle. Pitää kuitenkin seurailla ja olen yrittänyt varata sille myös aikaa hovilääkitsijän hoitoihin. Toivottavasti pääsisimme pikaisesti tsekattavaksi.

Eemeli on parantunut huimasti jo tämän viimeisen kuukauden aikana, kunto nousee ja hommat alkavat muistua sen mieleen. Edellinen ratsastuskerta oli jo jopa varsin mukava ja tehokaskin. Vastalaukkaa, muutama vaihto ja ravin sisällä siirtymisiä. Pikkuhiljaa pitäisi taas ottaa puomeja mukaan treeneihin, jotta saisimme sitä kautta lisää voimaa ja viivettä askeleisiin. Tämä viikko on tosin mennyt kevyemmissä merkeissä, sillä maanantaina koko konkkaronkka raspattiin ja rokotettiin.

Ranen kanssa on otettu pieni juoksutustreeniputki. Se on tehnyt sille todella hyvää ja viimeiset kerrat se on liikkunut TODELLA hienosti läpi kropan. Se poni on kyllä äärihieno liikkeiltään, vaikka itse sanonkin. Ehdottomasti parhaiten liikkuva poni tässä pihassa. ;) Nyt kun se on ymmärtänyt juoksutuksessa liikkua oikeinpäin, pitää yrittää saada sama ajatus myös ratsastukseen. Poni on kyllä varsin nokkela, joten eiköhän se pian ymmärrä asian laidan selästä käsinkin.

Huomenna mennään asiakkaideni kanssa Equstomiin Simppa-simulaattorin kanssa reenailemaan. Melko jännää hommaa siis tiedossa. Odotan innolla kokemusta, vaikken vielä taida itse simulaattorin selkään kavutakaan. On kuitenkin äärihyödyllistä nähdä valmennettavien treenit ja päästä käsiksi heidän ongelmiinsa vielä tarkemmin. :) Jossain vaiheessa haluan kyllä ehdottomasti itsekin kokeilla simulaattoria ja saada siltä palautetta omasta tekemisestä.

Näihin tunnelmiin.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Treenejä!

Ollaan oltu ponien kanssa reilut 2 viikkoa takaisin töissä. Ensimmäisen viikon ajan työskenneltiin lähinnä juoksutellen, sillä en vielä uskaltanut kavuta kyytiin, mutta viimeinen viikko on jo tehty hommia ihan kunnolla ratsainkin.

Eemelillä olin ratsastanut ennen taukoa edellisen kerran itsenäisyyspäivänä ja Murdella joskus joulun aikaan. Tämän välissä olleen muutaman kuukauden ajan ponit olivat hieman heitteillä ja kevyemmällä liikutuksella, mutta onneksi taitavat stuntit kävivät aina ajoittain niitä liikuttelemassa. Kiitos siitä heille!

Murden selkään kapusin näistä kahdesta ensimmäisenä. Sen kanssa työskenneltiin ensimmäinen kerta käynnissä ja laukassa. Murde kokeili kaikki parhaat temppunsa, yritti kiemurrella ja nojailla ja olla tekemättä töitä oikeasti... :) Kun vaan jaksoi blokkailla kaikki pakokeinot ja kertoa, että takaosa kantaa ja etuosan pitäisi olla kevyt, alkoi Murdelle pikku hiljaa muistua mieleen, että kuinka kuuluukaan kulkea... Toisella kerralla homma sujui jo todella mukavasti ja lopuksi homma alkoi muistuttaa etäisesti ihan ratsastusta. Istuin jopa harjoitusravissa ja tehtiin hieman siirtymisiä ravista käyntiin, käynnistä raviin ja ravin sisälläkin. Kolmannella kerralla homma ei sitten enää sujunutkaan niin kivasti vaan oikealle taipuminen ja kääntyminen oli hankalaa, Murdea kiukutti ja kaikki oli huonosti. Onneksi tästä seuraavana päivänä hovistuntti Anni oli Murden kanssa liikenteessä ja raportoi hevosen olleen melkolailla normiomaitsensä. Syynäilin kuitenkin Murdea tämän jälkeen melkotarkasti ja huomasin sen selän olevan hieman kipeä oikealta ja samoin oikean kankun olevan vähän arka. Tässä voi sitten taas pohtia, et johtuuko reagointi liikunnan määrän lisääntymisestä vai onko taustalla joku liukastuminen tms. Aivan samanlaista oireilua oli myös viime keväänä, joten täytyy nyt sitten kuulostella, että lähteekö homma paranemaan vai tarvitaanko johonkin jonkin sortin hoitoa... Tällä hetkellä mennään siis rentouttavalla liikutuksella, arnikalla ja hieronnalla. Eilen illalla juoksuttelin Murden ja siinä se ainakin onneksi liikkui varsin mukavasti, joten vielä yritän olla huolestumatta liikaa. :)


Eemelin olen myös ratsastanut muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla mikään ei sujunut. Poni oli todella vino, etupainoinen ja kova suustaan, kaikkea mitä se ei todellakaan yleensä ole. Jouduttiin neuvottelemaan näistä asioista aikalailla ja lopulta onneksi jäin voiton puolelle ja sain tahtoni läpi, poni taipui kumpaankin suuntaan ja jäi kevyenä pidätteeseen... Tämän jälkeen homma on normalisoitunut ja poni tuntunut ihan omalta itseltään. Ollaan tehty paljon siirtymisiä ja avotaivutuksia, jotta poni pysyisi kuulolla pidätteisiin, eteenpäin vieviin apuihin sekä kropastaan notkeana. Eemelillä havaitsin oikean lavan tiimoilla olevan jumia, joten sitä ollaan nyt jumpattu erityisesti auki ja sekin on saanut hierontaa ja arnikaa lapaansa. Olen myös työstänyt Eemeliä paljon maasta käsin, jotta nään koko ajan, mitä kropassa tapahtuu ja että se lähtee notkistumaan kunnolla koko kropastaan. Eilisessä juoksutuksessa oli jo havaittavissa huomattavaa kehitystä kahden viikon takaiseen. Vielä Eemelin kunto on kyllä varsin heikko, pitkää aikaa se ei jaksa kulkea kunnolla kantaen itseään. Mutta ehkä sekin tästä kun päästään kunnolla töiden makuun... Varsinkin laukkaan se tarvitsee paljon enemmän voimaa, jotta se pystyy taas lähteä kokoamaan sitä ja tekemään vähän enemmän juttuja laukassakin. Ravi sen sijaan tuntuu melko hyvältä ja ravin sisällä tehdyt siirtymiset ovat olleet yllättävän hyviä, pientä venymistä on ollut havaittavissa ja kokoaminenkin tuntuu mahdolliselta, vaikkei mitään kovin koottua ollakaan vielä kokeiltu. Käynnissä on työskennelty edelleen ikuisuusprojektina tunnetun odottamisen ja rentouden kanssa. Hyviäkin pätkiä on kuitenkin saatu aikaiseksi.


Ja uutuutena olen työskennellyt Ranen kanssa. Ehdin sen selkään viime kesänä vain pari kertaa ennen kuin jätin nuorten ratsastukset pois ohjelmistostani, joten se on mulle oikeastaan ihan uusi tuttavuus. Hyvää työtä sen kanssa on tehty, sillä se vaikuttaa viisaalta ja luottavaiselta työntekijältä. Sen kanssa on opelteltu tuntuman hyväksymistä ja korrektia reagoimista jalkaan kohden tuntumaa ihan vaan käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä. Viimeksi päästiin vähän lopuksi jopa työskentelemään kevyessä ravissa aika kivalla tuntumalla... Olisi kiva, jos sen saisi kesän aikana joihinkin 4-vuotiaiden luokkiin esille, joten sitä kohti lähdetään työskentelemään.


Murden ja Eemelin olen ilmoittanut helatorstaina Vihtiin kilpailuihin, saa nähdä päästäänkö sinne asti, mutta tavoitteita on hyvä taas alkaa asettamaan itselleen ja tekemiselleen. Näin säilyy motivaatio työskentelyssä. :)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kivoja muistoja vuodelta 2017

Vuosi 2017 jää blogin historiassa muistiin vuotena, jolloin en oikeastaan blogannut ollenkaan. Toivottavasti tämä nyt sitten korjaantuu tulevina vuosina ja ehtisin taas enemmän tunnelmoimaan kirjallisestikin. Koska viime vuoden aikana en juurikaan kirjoitellut, ajattelin käydä läpi muutamia mukavia muistoja vuoden varrelta. 


Kuvan komistus on tietenkin S.W. Flying Jack eli Jake. Jake oli meillä jälleen kesähevosena treenissä kesäkuun alusta syyskuuhun asti. Jake oli talven ajan ollut aika vähällä käytöllä ja siten kunto ei ollut kovinkaan ihmeellinen hänen saapuessa taas treeniin, mutta pikku hiljaa se kuntokin kesän mittaan kasvoi. Kävimme kesän aikana muutamissa kilpailuissa keräilemässä kokemusta ja pääosin Jaken kanssa olikin aina varsin hauskaa kilvanajoissa. 

Tämä viime kesänä 6-vuotias ruuna on äärimmäisen fiksu ja toimiva tapaus ja se on joka paikassa kuin kotonaan. Otettiin Jake mukaan Lappeenrantaankin kisareissulle, sillä muuten se olisi jäänyt yksin kotiin. Startattiin siellä mm. 4-tason HeA ja selvittiin siitäkin hengissä, vaikka Jakella olikin muutamia omia mielipiteitä matkan varrella. Kulkeminen ja kisapaikalla asustelu sujuivat Jakelta kuin vanhalta tekijältä. On se vaan varsin hieno peli! 


Dacapo de l'Aube oli viime kauden tähti. Vain yhdessä kuudesta startista jäi sijoitus saamatta. Startattiin tämän ponin kanssa 2- ja 3-tason HeA-luokissa. "Kaapo" on siis erään poniratsastajan poni, jolle kerättiin kokemusta ja ratarutiinia HeA-tasolta. Kaudella 2018 tavoitteena ponilla on startata samaisella tasolla omistajansa kanssa. Ehkä mäkin saan vielä välillä vähän lainata ponia..? ;) 


Viime kaudella 4-vuotias Friisin Menuetti kävi keväällä kerran kilpailuissa kanssani ja muutoin kävin vuoden aikana aina silloin tällöin sillä ratsastamassa omistajan toiveiden mukaan. Tämä nuori suomenhevonen on ratsastettavuudeltaan ihan mieletön, juuri sellainen, mitä suomenhevonen parhaimmillaan on; yritteliäs, kevyt ja irtonainen. Välillä sitä tuntee vaan olevansa hyvin etuoikeutettu kun saa työskennellä näiden upeiden eläinten kanssa. 


"Alpakka" eli Fiffiluras Sugar Cruch oli alunperin ensimmäisen kerran jo 3-vuotiaana meillä sisäänratsastuksessa ja palasi viime syksynä kuukaudeksi ennen Laatuponikilpailua. Vähän jäi tiukaksi tuo valmisteluaika, mutta saatiin kuin saatiinkin esitettyä vaadittu rata kilpailussa ja siitä radasta vielä varsin positiivista palautetta tuomaristolta. 

Alpakka on aivan ihana kullanmurunen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Tässä ponissa on juuri se welshin ihana herkkyys, josta mä niin pidän... :) Tästä ponista varmasti kuullaan tulevaisuudessa. 


Vuoden 2017 yksi ehdottomasti ikimuistoisimmista tapahtumista oli suomenhevosruuna Loituman esittäminen Kasvattajakilpailussa. Loituma on ollut pitkäaikainen projektini, jonka kanssa työskentely on aloitettu jo 3-vuotissyksyllä ja yhteistyö jatkuu edelleen. Kausi 2017 ei alkanut kovinkaan lupaavasti, sillä talvella ja kevään korvella saikuteltiin loukkaantumisen johdosta ja sieltä olikin sitten melkopitkä tie takaisin kisakentille ja kuntoon Kasvattajakilpailua kohden. Töitä kuitenkin tehtiin läpi kesän ja kunto kasvoi vähitellen. Ihan huippuunsa emme ehtineet ratsua samaan, mutta varsin mukavaan vireeseen kuitenkin. Ypäjällä Kasvattajakilpailun ensimmäinen päivä sujui varsin mukavasti, mutta toisen päivän radalla väsymys ehkä jo vähän painoi ja vastalaukkakiemuroissa huomasi, ettei voimaa ollut vielä ihan riittävästi, jonka takia tuli rikkoja. Olimme kuitenkin hurjan tyytyväisiä Loituman suoritukseen kaikista matkan varrella koetuista takapakeista huolimatta. Tällaiset pitkäkestoiset projektit kohti jotain tiettyjä tavoitteita ovat kyllä ehdottomia suosikkejani. Täytyy toivoa, että taas jossain vaiheessa osuisi kohdalle tällainen kohti Kasvattajakilpailua-projekti. :)


Siitä asti kun aloitimme yhteistyön William Matthewn kanssa, olen haaveillut treeneistä hänen oppi-isänsä Andrew McLeanin kanssa ja viime syksynä se vihdoin toteutui. Harjun Oppimiskeskuksessa järjestettiin Andrew McLeanin klinikka, johon pääsimme Eemelin kanssa demoratsukoksi. Kokemus oli ihan mielettömän upea. Oli hienoa huomata, kuinka yksinkertaista kaikki ratsastuksessa oikeastaan onkaan. Kun annat hevosellesi selkeät merkit, se toimii niiden selkeiden merkkien mukaisesti. Jos et ole selkeä, ei hevosesikaan voi toimia toivotusti. Nämä kaksi päivää demoratsukkona opettivat kyllä todella paljon ja saivat taas pään täyteen uusia ajatuksia ja paljon kokeiltavaa kotitreeneihin. 


Vuoden mittaan valmentauduttiin niin paljon kuin vaan kyettiin. Valmentajina toimivat edelleen William Matthew, Piet Tijssen, Andreas Hesse sekä Rodrigo Matos. Valmennukset ovat ehdottomasti harjoittelun suola. Ilman näitä treenejä, en varmasti jaksaisi omien hevosten kanssa treenata. Mutta kunhan käy valmentautumassa säännöllisesti, pysyy mieli virkeänä ja motivaatio kohdillaan myös omien hevosten kanssa. Kun treeneissä kokee onnistumisia ja oivalluksia, uskaltaa kotonakin kokeilla kaikenlaista hauskaa. ;) Lisäksi viime vuonna myös kotikoutsini, Herra Hovikuvaaja, otti hieman valmennusvastuuta. Mulla on ollut etenkin käyntityöskentelyssä ja takareissa ongelmia oikeastaan kummankin hevoseni kanssa, mutta kotikoutsin treenien avulla päästiin jopa 7:n takareihin radalla ja käyntikin parani kummallakin hevosella. On se vaan ihmeellistä, mitä silmät maan kamaralla tekevätkään... 


Eemelin kisakausi 2017 ei ollut mikään huippu, sillä siirtyminen uudelle tasolle oli varsin jännittävää. HeA-radoilta saimme joitain sijoituksia, mutta VaB-tasolla parhaat tuloksemme taisivat olla niitä ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Oli kuitenkin mukava huomata, että suurimmaksi osaksi ajasta VaB-radatkin tuntuivat kohtuullisen helpoilta ilman mitään sen suurempia ongelmia. Enimmäkseen ongelmia aiheuttivat ennakoimiset, joita Eemeli rupesi tekemään, kun luuli tietävänsä mua paremmin, että mihin ollaan radalla menossa ja mitä ollaan tekemässä. Nooooh, eipä siinä, hyvä, että on kartalla, mutta loppukaudesta harjoiteltiin enemmänkin malttia ja kuulolla olemista radalla... ;) 


Toks Tookkajin kanssa ylitettiin keväällä itsemme ja startattiin rataharjoituksissa elämämme ensimmäinen VaA-rata. Kylläpä muuten jännitti ja olin kauhusta kankea läpi koko radan... Mutta tehtiin melkein kaikki tehtävät ja ihan hyväksytysti päästiin maaliin. Valitettavasti hetki tän jälkeen Toksu loukkaantui ja oli melkein puoli vuotta pois pelistä, joten tämä jäi ainakin tällä erää meidän ainoaksi kokeiluksi tällä tasolla. Tällä hetkellä Toksu on lainassa eräällä mun oppilaallani Ypäjällä ja heillä vaikuttaisi menevän siellä varsin mukavasti. Toksu on kyllä ihan mieletön opetusmestari.


Muru Murden kilpailukausi 2017 oli varsin vaihtelevanlaatuinen. Oli onnistumisia ja oli vähän vähemmän onnistumisia. Murdella oli jossain vaiheessa kautta vähän ongelmaa kroppansa kanssa, mutta loppukaudesta se alkoi sitten kulkemaan ihan kivastikin. Horsy Teamin elokuun kilpailuissa se ylsi jopa HeA-luokan voittoon... Murden kanssa kuitenkin koettiin suurimmat onnistumiset treeneissä, joissa välillä kulki ihan uskomattoman hyvin. Syksyllä valmentajistamme Piet ratsasti Murden pari kertaa kun olin itse flunssassa. Hän oli edellisen kerran Murden selässä Murden ollessa 5. Saimme uskomattoman hyvää palautetta ja Piet oli tyytyväinen työhön, jota olimme tehneet hevosen kanssa. Vaikkei Murde olekaan se suunnaton liitokavio tai näytä edes juurikaan dressagehevoselta, on se uskomattoman upea opettaja. Sen kanssa on todella joutunut opettelemaan, mitä ratsastaminen on ja miten hevosta koulutetaan johdonmukaisesti (välillä siinä onnistuen ja välillä ei)... 

cee Sallis Lindqvist

Dressagerussi eli Nelmo-poni kävi keväällä jalostusarvostelussa. Valmistelimme sitä kevään mittaan omistajansa kanssa koitokseen ja toukokuussa oli sitten h-hetki. Nelmo oli kevään aikana kehittynyt jälleen kivasti ja treenit sujuivat mukavissa merkeissä. Jalostusarvostelutilaisuudessa poni käyttäytyi tapojensa mukaisesti kuin kinkerikonkari konsanaan. Missään ei ollut mitään ongelmaa ja poni esiintyi edukseen sekä rakenteessa että ratsastuskokeessa. Poni palkittiinkin I palkinnolla ja hienoilla pisteillä! Tällaiset hetket ovat kyllä niitä upeimpia tässä työssä. Silloin kokee todella tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. :) 

cee Sallis Lindqvist

Ja niin, lukuisille Sami-faneille kerrottakoot, että olihan Sami-ponillakin tärkeä rooli suoritettavanaan viime vuonna. MM-kilpailuista viikkoa aiemmin palaillut poni ajelutti meitä uskollisesti hääpäivänämme! Ikimuistoista tämäkin ja siitä kiitos kuuluu Samin tiimille, joka mahdollisti upean kokemuksen.

Jo joskus Samin ollessa 4-5-vuotias ja mun aloitellessa sen kanssa töitä, tuli ilmoituksena, että jos joskus mennään naimisiin, niin Sami hoitaa hääkuljetuksen. Ja muutama vuosi myöhemmin niin sitten tapahtuikin...

Varmasti vuoteen mahtui monia muitakin upeita hetkiä ja kokemuksia, mutta tässä ne päällimmäiset muistikuvat vuoden tapahtumista!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Treenivideoita katsellessa

Kotona nökötellessäni ja ratsastustreenien jatkumista odotellessa, olen vihdoin ja viimein katsellut vanhoja treenivideoita. Siihenkin on ollut ihan liian vähän aikaa aikaisemmin, joten nyt jos koskaan on ehdottoman hyvä katsella niitä ja ottaa opiksi. Paljon hyviä tehtäviä on lähes unohtunut, koska ne tekee treenissä ohjeiden mukaan, ehkä pari kertaa kotona ja jos toistoa ei sen jälkeen tule tai pääse niitä hyödyntämään omien oppilaiden kanssa, ne katoaa muistissa olevista käyttötehtävistä.

Viime keväistä Pietin valmennusvideota katsellessa löysin tällaisia hyviä, tehokkaita harjoituksia, joita olen unohtanut kokonaan käyttää.

Murden kanssa hyviä tehtäviä oli esimerkiksi:

* Ravi-laukka-ravi-siirtymiset, joissa Murde ei saa koota laukkaa liikaa, vaan sen tulee tulla hyvästä harjoituslaukasta isoon raviin, jotta se venyy läpi siirtymisen ja polkee tuntumaan.

* Ravissa sulkua kulmasta lävistäjälle kohti pituushalkaisijaa, pituushalkaisijalla suoraan. Tämä huomattavan vaikeaa ja siksi muutettiin se niin, että kun tultiin esim. vasemmassa sulussa, siirryttiin pituushalkaisijalla oikeaan avoon, jotta takaosa saatiin pysymään hallussa. Tämän jälkeen myös suoraan ratsastaminen huomattavasti helpompaa.

* Piruettilaukkaan kokoaminen ennen kulmaa ja kulma kääntäen etuosaa takaosan ympäri. Ei sivuttain vaan nopeammin kääntäen! (Puolipirueteissa pitää muistaa myös sama homma eli ei liikaa askeleita vaan nopeampi käännös, jään haaveilemaan liikaa enkä muista kääntää riittävän nopeasti -> liikaa askeleita.)


Eemelin kanssa:

* Eemelin kanssa perusavot ja -sulut venyttää muuten varsin lyhyttä kroppaa, ihan peruslinjoilla työskentely riittää, mutta voi myös varioida ja vaihdella.

* Paljon käyntipätkiä työskentelyn väleihin, käynti rauhalliseksi pysähdysten kautta. Aina kun kiire, seis ja siitä jatkuu rauhallinen käynti. Toistoja, toistoja!!!!!

* Laukkasulkuja täyskaartolinjalla ja vaihdot mukaan, tahti pitää säilyä samana läpi tehtävän! Siirtyen tästä täyskaartoon sulussa (työskentelypiruetti) ja uralle sulussa + vaihto. Täyskaarto pienenee kohti puolipiruettia.

* Työskentelypiruetit myös käynnissä, vahdi ulkotakajalkaa, ettei ota isoa askelta ja sisätakajalkaa, että muistaa polkea!

* Sarjoissa vaihdot paremmin avusta eikä askel tai kaksi avun jälkeen, vaikkei vielä varsinaisesti askeleita laskettukaan. Pidä takaosan päällä, jotta vaihdot mahdollisia, ei saa antaa valahtaa pitkäksi ja matalaksi, muuten ei onnistu!

* Ravissa ihan hitaaksi, jopa kohti piaffia, sieltä lisäyksiin, jotta ei vaan juokse vaan on lisäyksissäkin pidätteessä ja venyy enemmän kuin kiihtyy.


Jos osaisin, niin voisin videoitakin laittaa esille, mutta kun mulla on vaan 2h materiaalia putkeen, niin en osaa sieltä pätkiä sopivia kohtia hollille... Kaks tuntia putkeen on hieman liian pitkä setti ladattavaksi yhtään mihinkään, saati sitten katsottavaksi. ;)

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Uusi alku(ko?)

Viimeiset pari vuotta ovat menneet siivillä. Yrittäjän arki on ollut kiireistä ja antoisaa. Olen silti useasti ikävöinyt bloggaamista, omien fiilisteni peilailua ja oppimista itseanalyysin kautta. Kun tekee vaan eikä ehdi pysähtyä miettimään, mitä tekee ja miksi, ei välttämättä kehity samalla tavalla kuin silloin kun on mahdollista syventyä omaan oppimiseen ja pohtia esimerkiksi valmennusten sisältöä tai kilpailusuorituksia ihan ajan kanssa.

Tällä hetkellä vietän enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni. Meille syntyi uusi kaksijalkainen perheenjäsen 2 viikkoa sitten ja kuten moni äiti varmasti tietää, pieni ihminen on varsin riippuvainen vanhemmistaan ja siksi kotona vietetyt tunnit ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti. Jälkikasvun nukkuessa onkin aikaa sitten puuhastella muita juttuja ja siten minäkin päädyin palaamaan blogin pariin. Saa nähdä riittääkö tässä äitiyden lomassa kirjoiteltavaa, kun varsinaisesti hevospuuhat ovat vielä jonkin verran tauolla, mutta yritetään. 

Katselin aiempia päivityksiäni, joista viimeisimmissä esiintyi ihana Hönö-Petteri. Herra Hönden tie päättyi jo ennen kuin se ehti juuri alkaakaan, sillä hän katkaisi jalkansa viime kesänä laitumella. Hönö-Petteri oli silloin hienossa kunnossa ja valmistelut kohti ratsun elämää oli aloitettu, kenkiä oli laiteltu jalkaan ja työn tekoon tutustuttu. Varsinaisesti ratsastamaan asti ei koskaan päästy. 

Suru oli suuri ja on edelleen. Tuo ihana, hyväntahtoinen eläin oli haaveideni täyttymys ja tulevaisuuden toivoni, mutta niin vaan elämä muuttuu sekunnin sadasosissa. Mutta nyt Herra Hönde laukkaa siis vihreämmillä laitumilla onnellisena. 

Taivaslaitumien Nätti Läsi

Viime keväänä laumamme oli kuitenkin kasvanut yhdellä ponilla, sillä ihana "Pondeponi" eli Zorro vaihtui ruuna Hoyard's Orioniin eli "Raneen". Ponde oli ollut syksystä 2016 asti ylläpidossa eräässä perheessä ja koska he tuntuivat siitä pitävän hurjasti, päädyimme vaihtokauppaan ja Rane muutti meille Ponden sijaan. Rane on welsh-isästä (Hoyard's Tyson, laatuponikilpailu- ja ponibreedersvoittaja) ja puoliveriemästä (KWPN-tamma Olita, KTK II) eli welshpartbred-poni. Ranesta on tarkoitus tulla tulevaisuuden kilpaponi, toivottavasti jollekin poniratsastajalle, sillä mun alleni Rane on pidemmän päälle hieman turhan pieni. Tulevalla kaudella toivottavasti kuitenkin päästään vähän kilpa-areenoille tutustumaan kilpaponin elämään. :) 


Rane on ollut juuri superhoidossa Tuomarinkylässä 2 kuukautta tutustumassa kaupunkilaiselämään. Emma, joka Pondenkin kanssa puuhasteli, on pitänyt hyvää huolta Rane Ranskulista. Tässä pari kuvaakin heidän menostaan. Rane on siis nyt 4-vuotias ja vaikuttaisi olevan ihan hyvällä mallilla ikäisekseen. Odotan innolla, että pääsen ponia kokeilemaan, sillä en ole sen selässä viime kesän jälkeen itse käynyt... 

cee Katja Hautamäki
cee Katja Hautamäki

Tutut ja turvalliset omat ratsuni, Murde ja Eemeli, ovat myöskin olleet aikalailla heitteillä viimeiset 3 kuukautta. Muutama ihana stuntti on käynyt kaksikkoa liikuttelemassa, jotta mieli pysyisi virkeänä, mutta aika kevyellähän nuo ovat olleet. Liikuntaa 1-3 kertaa viikossa pääosin. Nyt sitten on tarkoitus aloittaa kunnon kohotus takasisn työskentelymoodiin, jotta vielä ehdittäisi kisakentillekin tämän kauden aikana. Viime viikolla juoksuttelin kummatkin pariin kertaan, kerran kumpikin tuli ratsastetuksi stuntin toimesta ja kerran kävin fiilistelemässä hiemna jo itsekin Murden selässä. Oi sitä onnea kun ensimmäisen kerran 3 kuukauteen istuin oman hevoseni selkään. Se oli jokseenkin sanoinkuvaamatonta. Pääosin kyllä pitäydyin käyntityöskentelyssä, taivutuksissa, väistöissä ja peruutuksissa, mutta vähän mentiin myös kevyttä laukkaa. Oli kiva huomata, että ratsastuskunto oli säilynyt kohtuullisena, sillä tämä hömpsöttely ei ainakaan tuntunut kropassa missään. :)

Viime kaudella sekä Murde että Eemeli olivat aika kivassa vireessä ja kilpailivat pääosin VaB-tasolla. Myös joitain HeA-ratoja otettiin aina välillä mukaan kuvioihin, jotta itseluottamus säilyi ja jottei tehtäviä aina ennakoida liialti. ;) Loppuvuodesta kokeiltiin jopa VaB10, jossa tehdään jo vähän sarjojakin, joten ihan hyvällä mallilla oltiin. Nyt sitten jää nähtäväksi, onko mikään enää mielessä ja kunto aivan liian kehno edes VaB-radoille. Toisaalta hieman harmittaa, että tuli tämä tauko tähän, mutta toisaalta taas se on voinut tehdä ihan hyvääkin noille hevosille. Harmittaa vaan tämän talven ihanat hanget, jotka meni multa lähes kokonaan ohi suun. Hangilla olisi ollut ihanaa kohotella kuntoa ja harjoitella sarjavaihtoja ja kaikkea muuta hauskaa. Täytyy siis toivoa, että ensi talvenakin saataisi taas kunnon hanget kehiin... ;)

Eemeli elokuussa
Murde lokakuussa

Tässäpä siis meidän lauman peruskuulumiset tällä hetkellä. Mitään ihmeitä ei tapahdu juuri nyt, mutta kevään mittaan toivottavasti pääsemme taas valmennusten makuun ja kesän tullessa kilpailuihinkin... Varmasti arki hevostenkin kanssa on erilaista kuin ennen, joten paha mennä sanomaan, että miten nämä kaikki lähtevät sujumaan ja millä aikataululla. Toukokuun alkuun varasin kuitenkin ainakin pari paikkaa herra Andreas Hessen valmennukseen ja sitä varmasti silloin tarvitsen!!!!

Jos jollakin on jotain ajatuksia, mistä haluaisi minun kirjoittelevan, voi hyvin ehdotella, sillä kirjoittelen tällä hetkellä varsin mielelläni, kun kerran täällä kotona vietän aikaa. :)

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!!