lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kyvyt esiin-finaaliin!!!


Pikapäivitys vapaaviikolta. Moniponi kävi perjantai-iltana Lohjalla Kyvyt Esiin-tilaisuudessa ja mitä ilmeisimmin kuittasi itselleen paikan estefinaaliin. Poni hyppäsi hirvittävällä innolla ja halukkuudella kaiken mitä eteen laitettiin ja eteen ei laitettu ihan helppoja ja pieniä tehtäviä. Tällä kertaa poni osoitti myös luonnettaan ja välillä kehitteli hieman omia kujeitaan. :) Estekeskiarvoksi tuli 8,16 ja erityisesti sen tekniikkaa kehuttiin.

Askellajipuolella Moniponi suoritti hyvin tavallisesti. Se ei tässä vaiheessa elämäänsä ole mikään varsinainen askellajiponi. Sillä on kolme perushyvää askellajia, mutta mikään niistä ei ole mitenkään wau. Askellajipisteitä Moni sai käynnistä 7 (oli hyvin jännittynyttä), ravista 7.5, laukasta 7.5 ja yleisilmeestään 7.5.

Moniponi on kyllä viisas ja lahjakas pieni poni ja siitä saa olla kovin ylpeä! Kiitokset myös ponitiimille, joka hoiti jälleen kerran homman kotiin ja hymyt ihmisten naamoille. :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Poni-Haka 22.4.

Samin kanssa aloitettiin aamu Poni-Haassa. Mä olin tietenkin ollut yön töissä ja sen jälkeen nukkunut tunnin verran ja sitten kohti Poni-Hakaa.

Päästiinkin heti paikalle saavuttuamme verryttelyyn ja poni tuntui eilisistä toilailuista huolimatta erittäin hyvältä. Se liikkui mielellään ja isosti, oli hyvin avuilla ja meni ihan mukavasti sivullekin. Lisäksi se sai taas hymyn monen ihmisen naamalle, mikä lämmittää mieltä aina yhtä paljon! Siihen fiilikseen ei vaan kyllästy.

Verkan jälkeen jouduttiin odottelemaan neljän ratsukon ajan ulkopuolella ja poni tuntui siinä ajassa väsyneen ja lötkistyneen. Kun mentiin takaisin maneesiin, se paras terä oli poissa ja poni jo ihan loppu. Yritin saada sitä vielä virittymään, mutten siinä onnistunut. Radan läpi selvittäminen oli aivan liialti puskemista, mutta selvittiin kuitenkin kohtuullisesti.

Verkkaan verrattuna meno radalla oli löysempää, vaatimattomampaa ja matalampaa. Rikkeitä tuli laukkalisäyksen siirtymisessä harjoituslaukkaan, käynnin kautta vaihdossa ja käynnissäkin. Lisäksi yleensä aika hyvät pohkeenväistöt oli tänään vähän vaatimattomat, toinen jopa melkein olematon. Tasainen suoritus kuitenkin oli ja kyllä jotain aina jossain kohtaa onnistuikin, esim. laukannosto ravista oli saanut paljon kiitosta.

Pisteitä radalta tuli 63,448% ja olin siihen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Paljon parempaankin olisi ollut ainekset, mutta väsymyksen myötä lähtenyt terä pudotti pisteitä aika roimasti. Mutta on hyvä tietää, että vähän huonollakin suorituksella olemme kuitenkin selkeästi tällä tasolla eikä tartte ainakaan hävetä ollenkaan. Tuomarien kommentit olivat osuneet omien mielipiteideni kanssa radasta täysin yhteen. Kummatkin kehuivat ponin laatua ja jäntevyyttä, mutta olivat huomanneet sen takaosan voiman välillä hiipuvan aiheuttaen rikot. Loistavaa tuomarityöskentelyä omalla kohdallani siis!

Ja kyllä ponikin kiitosta ansaitsee, sillä se on erittäin hyvällä mallilla ja sillä on ilo ratsastaa. Oman ratsastuksen kanssa on kuitenkin vielä työtä ja pitää olla jatkossa vielä parempi. Sijoitus luokassa oli 3/6, edelle menivät vain juuri jalostukseen hyväksytty Pin Rock's Black Velvet ja Stella Hagelstamin esittämä viime vuotisen 5-vuotisderbyn voittaja, Sandoz Sil. He olivatkin meille aika tavoittamattomissa vielä, vaikka hyvä onnistuminen olisi kohdalle osunutkin, sillä useampi kymmen oli pisteissä eroa.

Tässä vielä kuvia päivältä:







Murde oli tänään ollut estetunnilla ja toiminut erittäin hyvin, eilisestä virrakkuudesta huolimatta! :) Tänään pitäisi sitten kavuta itse taas sen kyytiin kuten myös pienen Kerma-poninkin. Huomenna hommiin palaa Vilppu, joka pari viikkoa poti kaviopaisetta eikä ole siksi päässyt täyspainoisesti reenaamaan. Toivottavasti pääsemme jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäimme, sillä hevonen alkoi jo tuntumaan aika kivalta... Muutoinkin taas vapaaviikko edessä eli paljon hevostelua tiedossa!! :)

Kisatulokset-tekstiin on lisätty uusimmat tulokset ja kuvat ja tänään lisään kuvat myös viikon takaisiin Järvenpään tunnelmiin!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tuomarinkylä 21.4.

Eli siis Tuomarinkylässä oli oman seurani järjestämät seurakilpailut lauantaina, jossa starttasin A-merkin kouluohjelman Akulla ja osallistun Vaativa B:2-rataharjoitukseen Tokajilla.

Aku oli paikalla hyvissä ajoin ja aloitettiin verkka mukavan rauhallisissa tunnelmissa. Aku oli rento ja vaikka olisi voinut eteenpäinpyrkivämpikin olla, se kuitenkin toimi varsin mallikkaasti. Verkkasin sen hyvin laukassa ja sitten vähän kuvioita, joita radalla tulisi eteen. Aku tuntui kohtuullisen hyvältä ja olin luottavaisin mielin, että selviämme radasta kohtuullisen kunnialla läpi. Tavoitteena oli siis saada mahdollisimman tasainen suoritus ja kaikki tehtävät tehtyä. Akulla on siis vasta kaksi rataa alla ja ne oli kummatkin helppo A:2 ratoja. Joten oli jännittävää nähdä, miten se suoriutuisi ihan uudesta tehtävästä.

Lähdimme vasta ryhmän neljäntenä, joten meillä oli aikaa kävellä ja ihmetellä muiden suorittaessa. Mulla oli fiilis, että Aku oli jo hieman väsynyt verryttelyn jälkeen, mutta radalle päästyämme se yllätti mut olemalla sittenkin aika vireessä! :) Se intoutui pukittamaan laukannostoissa ja kun pyysin ravilisäystä, niin melkein pelotti, että lähtee koko poku handusta... *ohops*

Radalle kuitenkin hyvillä mielin. Vähän poikitusta oli havaittavissa siellä täällä ja välillä oli moottorin kanssa vähän ongelmia, mutta ihan perus ok suoritus ja ottaen huomioon Akun keskeneräisyyden, suoritus oli jopa hyvä. Tuomareista toinen tykkäsi todella paljon ja oli useasta kohdasta sitä mieltä, että oli kaunista katseltavaa, mutta toinen taasen oli huomattavasti tiukempi ja olisi halunnut paljon enemmän omaa energiaa hevoseen, mihin kyllä yhdyn itsekin. Prosentteja yhteensä 59,1% ja se riitti tällä kertaa luokan kakkostilaan!!! Hyvä Aku!

Tässä vähän fiiliksiä suorituksesta:

Verkkaa

Melkein pysyn kyydissä...

Kiitos Aku!
Sitten oli vuorossa Tokaj. Tokaj oli alusta asti sitä mieltä, että tänään häntä ei todellakaan huvita. Se vaan avasi suunsa ja meni just niin kuin itse tykkäsi. Jotenkin en saanut siihen mitään tuntumaa, missään vaiheessa ja kaikki tekeminen vaikutti jotenkin vaikealta... Meiän yhteistyö ei ollut ihan siis kukkeimmillaan ja sitä olis vaadittu, jotta olisi selvitty kunnialla läpi siitä vaativan b:n ohjelmasta. Ajattelin kuitenkin, että hyvä se on käydä pyöräyttämässä se vaativan rata, jotta tulee tehtyä tehtävät peräkkäin ja kokeiltua, et mitä hommasta tulee, jos meillä on oikeesti todella huono yhteistyöpäivä.

Pääsin radalle ja ensimmäinen avo meni heti rikki ja sulussa en saanut taivutusta enkä oikein seuraavissakaan. En saanut koko radan aikana oikein Tokajia takajalkojen päälle ja kantamaan itseään, mikä näkyi sitten tietenkin kaikessa ja koko ajan. Takarit on harjoituksissa mennyt superhyvin, mutta nyt nekin valahtivat laajoiksi. Se tosin johtunee siitä, että en jotenkin ollut ihan hereillä, et mun piti siinä kohdassa mennä koottua käyntiä ja tehdä takarit, että sen kyllä otan ihan omalle kontolleni. Hevonen siinä vaiheessa kyllä taisi yrittää ymmärtää mua, mutten ollut itse alkuunkaan looginen pyynnöissäni.

Laukkaohjelmassa mua ehkä hieman jännitti, että tuleeko ne vaihdot ja saanko sen tekemään sitä ja tätä ja tota enkä oikein enää uskaltanut pyytääkään, kun kaikki oli niin jotenkin hankalaa ja vaikeeta, mutta surffattiin läpi homman ja vaihdoista saatiin kuitenkin kutosia, vaikka muu jäikin vaisuksi vitoseksi. Prossia tuli vain 53% ja ihan ansaitusti. Hyvä, että kuitenkin se hyväksytty. Tästä kerrasta kyllä opin silti paljon ja tiedän, että mun pitää olla paljon paremmin valmistautunut ja suunnitelmallisempi, vaikka olisikin kyseessä vain rataharjoitus. Nyt tuntui siltä, et olin vaan "iiikiiikiik, vaativaa"-moodissa enkä ollut suunnitellut ratsastustani ollenkaan ja siten en yhtään tiennyt, että mihin mä olen menossa ja mitä mun pitäisi olla tekemässä. Hyvä oppitunti siitä, kuinka tärkeää on mielikuvaharjoittelu ja se, että miettii myös verryttelyn läpi etukäteen ja mahdolliset ongelmat ja jotain ongelmanratkaisutaktiikoita myös. Paljon on työtä taas ennen kuin seuraavan kerran uskaltaudumme vaativan radalle! Onneksi keskiviikkona on jo Johannan tunti ja pääsemme harjoittelemaan taas oikeita asioita ja miettimään, että tähtäisimmekö sinne Vihtiin vaiko eikö... Toksu onneksi tsemppaili Viivun kanssa vielä tämän jälkeen ja oli melkein jo kiinni ruseteissa helpossa beessä!!! :)


Rankka päivä. Kummallakin.

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Kiirettä pitää!

Viime viikon viimeisen tilannepäivityksen jälkeen on jo ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Vaikka täysi työviikko on ollutkin, on viikko ollut silti hevostäyteinen. Kevät on kiireistä aikaa kun pitää reenata ja kilpailla ja kaikkea. :)

Maanantaina yritin palautua viikonlopun vastoinkäymisistä ja ratsastin Samin. Sami oli tuttuun tapaan mukava ja letkeä. Sami oli ollut viikonlopun jälleen Ypäjällä B-renkaan valmennuksessa ja kulkenut siellä varsin mallikkaasti. Samista on tullut niin viisas ja rutinoitunut reissaaja, että Leenakin jaksoi fiilistellä sitä monta päivää. :) Aina kun sen kanssa ei kaikki ole ollut ihan niin helppoa... Omat ponit kävin vaan ruokkimassa ja Murden kanssa käytiin pienellä talutuslenkillä radalla, mutta muutoin ne olivat vapailla. Mulla oli vaan uni mielessä, sillä edelleen väsytti flunssan johdosta eikä nukuttuja tuntejakaan ollut liialti ollut viikonlopun aikana saatavilla.

Tiistaina sitten Tokajin kanssa Johannan tunti. Se oli viikonlopun ajan vaan humputellut, joten se oli vähän jäykkä eikä ihan niin hyvin avuilla kuin yleensä. Saatiin kuitenkin ratsastettua kaikki radan asiat läpi ihan hyvälläkin menestyksellä ja moni asia oli paremminkin kuin aikaisemmin, mutta vielä on työtä, että saadaan kaikki asiat sujuviksi eikä tule niin paljon tökkimistä aina ajoittain. Lisäksi Tokaj on viime aikoina ollut hieman rauhaton suustaan kankien kanssa, joten siihen on löydettävä ratkaisu... Täytyy saada kankien asetukset kohdilleen ja löytää se oikea tuntuma, millä hevonen pysyy pehmeänä ja tyytyväisenä. Savijärvellä ongelmaa ei ollut ja Vihdissäkin suu pysyi hyvin kiinni, mutta nyt tällä viikolla Tokaj on ollut kangilla ratsastettaessa suun kanssa rauhaton. Asia täytynee ottaa työn alle ja olla itse sen kanssa todella tarkkana.

Tokajin jälkeen suuntailin vasta illalla uudelleen tallille. Anni ratsasti Murden ja menikin todella mukavasti. Murdella oli paljon virtaa ja se olisi halunnut vaan laukata. :) Uusi piirre Murdessa siis. Murden jälkeen otettiin Ville ja Zorro hommiin. Kentällä oli sen verran paljon porukkaa, ettei sinne tahdottu suhailemaan vaan suunnattiin radalle. Käveltiin muutama kierros ja niiden välissä ravattiin pari kiekkaa. Ville oli ihan superkevyt ja mukava ja Zorrokin oli varsin asiallinen. Ravattiin rauhallista ravia, jotta Ville saisi kehitettyä kantovoimaansa ja Zorro jaksaisi ravata koko matkan perässä. On se Zorro vaan viisas poika. Kun on hommissa, ei juuri välitä muista jutuista. Vaikka on vieraita hevosia tai mitä tahansa näkyvissä, se vaan jatkaa hommia...

Keskiviikkona sitten ensin Zorron kenkäys. Se kasvattelee kavioitaan varsin nopeaan tahtiin ja taas oli se aika, että piti saada uutta popoa jalkaan, jotta näyttää mahdollisimman hyvältä viikonlopun Kyvyt esiin-karsinnoissa. Aiemmin on kengittäjä joutunut ajoittain painimaan ponin kanssa, mutta nyt se toimi kuin ihmisen mieli, tässäkin asiassa. :)

Sitten Sami mukaan matkaan ja Tuomarinkylään Nipsun tunnille. Ratsastettiin läpi sunnuntain rataa ja se oli erittäin hyödyllistä. Tehtiin tehtäviä ja saatiin kehitysvinkkejä ja uutta näkemystä. Nyt kun ravi on "valmiimpaa", en saa enää posotella menemään vaan pitää ratsastaa vähän ilmaa raviin, niin että askeleet kestävät pidempään eikä ole niin kiire sen ravin kanssa... Esimerkiksi sisääntulot olen aina ratsastanut aika reippaassa tempossa ja nyt sainkin vinkin, että pitää tulla hitaammin ja valmistella huolellisemmin, ettei pysähdys tule niin paljon kädellä vaan enemmän takajalkojen päälle. Lisäykset olivat nyt hyvät, niissä täytyy olla tarkkana, että nenä pysyy edessä ja ylhäällä eikä valu alas, nyt kun sillä on jo voimaa itsensä kantamiseen. Ja selkeät siirtymiset tulee ratsastaa sekä ennen että jälkeen lisäyksen. Nämä selkät siirtymiset tulevat terävöittämisen kautta. Väistöissä tulee saada ensin hyvä asetus poispäin liikkeestä ja sitä kautta etuosa edelle johtamalla lapa edelle ulko-ohjalla ja ottamalla sisäpohkeella takaosa mukaan. Ja tämä kaikkihan täytyy tapahtua kahden askeleen aikana. Helppo nakki, kuten nää jutut aina. :)

Laukannostoista sain kiitosta Nipsulta, että ovat kehittyneet ja niin ne ovatkin! Niitä on harjoiteltu paljon ja tuntuvat olevan nyt helppoja ponille. Laukkaympyrällä pitää säilyttää laukan laatu ja terävyys ja terävöittää sitä etenkin kulmassa, jotta lisäykseen riittää voima ja vielä takaisin tulossakin on ajatus terävästä laukasta... Käynnissä pitää vaan pitää käynnistä kiinni niin, ettei pääsisi rikkomaan raville, vaan siinä säilyisi selkeä tahti ja tyyneys. Näillä eväillä kohti 8 tunnin päästä edessä olevaa kauden ensimmäistä kansallista starttia..!

Sitten vielä Akun ratsastus ennen töitä. Aku oli ehkä hieman väsynyt edellisen päivän hyppyjen jäljiltä, mutta saatiin tehtyä rataharjoitus läpi ja se teki hyvää, sillä oli kiva huomata, että Aku kyllä suorituu kaikista A-merkin tehtävistä oikein mallikkaasti, vaikka vielä on paljon työstettävää ennen kuin saadaan kaikesta helppoa ja sujuvaa!

Torstaina 3 tunnin unien jälkeen taas Samin nouto ja uudelleen Nipsun tunnille. Olin vinkannut Nipsulle videot Cardista, pienestä welsh cob-oriista Amerikan ihmemaassa, joka on startannut siellä GP-tasolla. Nipsu oli näistä videoista motivoitunut, sillä oli sitä mieltä, että poni oli ihan samannäköinen kuin Sami. :) Harjoiteltiin siis vähän "piffin" ensiaskeleita ja myöskin vaihtoja taas työstettiin. Sami tuntui välillä todella hyvältä ja Nipsukin oli välillä varsin tyytyväinen joihinkin aikaansaamiimme askeliin. Lopuksi saatiin yksi hyvä vaihto takajaloista ja siihen lopetettiinkin! Avot ja sulut oli myös käyty läpi tunnin aikana ja ne alkavat olla aika hyvällä mallilla. Poni on kyllä aika tähti ja koko ajan siitä tulee tähdempi!!!

Tunnin jälkeen kävin vielä ratsastamassa Jöpön, joka liikkui mielellään ja tuntui varsin hyvältäkin ratsastaa aina ajoittain. Omat ponit jatkoivat lomailuaan. Olin päättänyt, että Murde saa olla tämän viikon kevyemmällä, kun sillä on ollut niin rankat pari viimeistä kuukautta, ettei sillä vaan mene kuppi nurin vaan että välillä saa ihan huiliakin ja tsillailla vaan poniystävänsä seurassa...

Perjantaina Tokajin viimeistely, joka sujui ihan ok, ei mitenkään liian hyvin, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Asiat meni toivotusti läpi ja hommissa oli jotain järkeä. Sitten Zorro-ponin kimppuun. Pesu, puunaus ja letitys sujui kaikki erinomaisen helposti. Viisas poni <3. Koppiin ja menoksi. Zorron suuri päivä oli siis vihdoin käsillä. Tai ainakin ensimmäinen niistä suurista päivistä... :)

Kyseessä oli siis Kyvyt Esiin-tilaisuus Lohjalla. Päästiin paikalle sateisen sään saattelemana ja poni toimi edelleen kuin ajatus. Oli järkevästi pihalla odottelemassa vuoroaan ja toimi kujassa niin hyvin kuin vaan ponin voi kuvitella toimivan. Se meni innolla kujaan ja hyppäsi hienosti. Esteitä nostettiin aika vauhdikkaasti ja kun oli 125cm okseri edessä, taisi Moniponi vähän ihmeentyä ja silloin tuli kerran kielto. Tuli kuitenkin seuraavat kaksi kertaa hyvin ja siihen saikin sitten jäädä. Arviona Kati Hurme-Leikkonen sanoi seuraavaa: "Erinomaisessa kunnossa, miellyttävä käsitellä, hyppää erittäin hyvällä tekniikalla, mutta tänään esiintyi epätasaisesti. Korjasi kiellon jälkeen hyvin." Olimme supertyytyväisiä poniin ja sen suoritukseen. Sitä on syksyn jälkeen irtohypytetty ainoastaan kerran ja silloinkin huomattavasti pienempiä esteitä. Se on kuitenkin rohkea ja yritteliäs poni, jolle tehtävät vaikuttivat olevan kuitenkin aika helppoja. Enemmän se näytti kieltäessäänkin yllättyneen tehtävän koosta kuin varsinaisesti olevan sitä mieltä, etteikö se siihen kykenisi... Hieno poni joka tapauksessa ja ylitti mun kaikki odotukseni totaalisesti. Ja kuinka moni 3-vuotias ori on oikeesti noin helppo ja simppeli?!?!? Kyllä kelpasi ponia näyttää! Ensi viikolla sitten jatkuu ja jännittää kyllä tämän menestyksen jälkeen kahta kauheammin...

Lauantai jatkui hevostäyteisenä. Aamulla Samin viimeistely, joka sujui yllättävissä merkeissä. Sami, joka ei koskaan ole ollut oikeasti tuhma ratsastajan alla, oli hieman tuhma. Se sai hirveät kierrokset Kerman härväämisestä ja teki jotain levaden ja capriolen sekoitus loikkia kunnes totesin, että taidan hypätä alas kyydistä ja hakea liinan tallista. Leena toikin liinan pikapikaa mulle kouraan ja sit katselin kymmenisen minuuttia kun poni hyppi, pomppi ja oli ilmassa suurimman osan siitä ajasta. Oli ilmeisesti vähän patoutumia kertynyt viikon tiukista koulureeneistä. :) Sen jälkeen hyppäsin takaisin kyytiin ja Sami oli normaali oma itsensä. Tehtiin vähän vastalaukkaa ja muutama lisäys ja siinä melkein se. Ei nyt ihan perinteinen hyvän mielen ratsastus ollut kyseessä, mutta tulipahan nyt kuitenkin mukamas viimeisteltyä...

Siitä sitten juoksuttamaan Jöpö, joka liikkui todella hyvin ja innolla. Ja sitten myös Murden juoksutus. Murde liikkui myös hyvin ja innolla, vähän jopa liiankin innolla. Vapaiden jäljiltä ei ollut ainakaan yhtään rennompi ja rauhallisempi vaan päinvastoin, täynnä energiaa ja hirvittävä tahto liikkua. Tämä on hieman uutta Murdea sillä aiemminhan se oli juoksutuksessa aina vähän tahmea ja jopa haluton... Nyt vaan uhkui virtaa ja intoa. Huomenna sitten Annin kanssa hyppäämään. Josko saisi vähän energioitaan purettua. Toivossa ainakin elelen... :) Maanantaina ja tiistaina pitäisi sitten itse taas kavuta kyytiin viikon luovan tauon jälkeen...

Tämän jälkeen suuntasinkin sitten kohti Tuomarinkylää ja kisoja Akulla ja Tokajilla. Siitä teen kuitenkin eri postauksen, koska nyt alkaa jo hyytymään siihen malliin, että tekstin tuottaminen ei ole enää kovinkaan helppoa. Ja toivottavasti saan myös kuvamateriaaliakin peliin, sillä kuvaaja ainakin jonkun kuvan otti kummastakin ratsusta. :)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Samin idoli!

Tämän jalan jälkiä on erään toisen cobin hyvä seurailla... :)

http://www.icontact-archive.com/tryeKPuw85N7lJvRF54MOk7H3V7Y2lAD?w=4

maanantai 16. huhtikuuta 2012

37%

Huoh. Otsikko kertonee jo aika paljon. :)

Tänään oli siis se päivä, kun päätimme valloittaa ihan arkenakin hurjan pelottavan lähimaneesimme kisojen merkeissä. Ratsuina oli siis Ville ja Murde, joista kumpikin on siis kilpauransa alkuvaiheilla ja paljon on tekemistä monessa asiassa ennen kuin voidaan puhua ihan oikeasta ratsastuksesta, mutta välillä on hyvä käydä testaamassa osaamistasoa ja Murden kanssa on vaan käytävä ihmettelemässä paikkoja ja tilanteita, jotta se oppii tulemaan toimeen itsensä ja jännityksensä kanssa.

Ensimmäisenä vuorossa oli Ville, joka tuntui verryttelyssä varsin positiiviselta. Toki laukka on vielä raakaa ja välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta ravissa tuli oikeinkin hienoja pätkiä ja välillä Ville tuntui todella pehmeältä ja hyvältä. Aikataulu oli yllättävän paljon myöhässä, mutta siinä tuli hyvää harjoitusta kisapaikalla hengaamisesta. Välillä tehtiin hommia, välillä tsillattiin ja sitten taas piti olla kuulolla. Tämä on aina joskus Villelle hieman haastavaa, mutta nyt tuntui suhtautuvan yllättävän kivasti siihenkin, että välillä otin ohjat käteen ja tehtiin töitä ja sitten taas sai ihmetellä pitkin ohjin.

 
 





Radalle päästessä Villeä vähän ihmetytti, mutta hyvin kuitenkin jaksoi tsemppailla. Alun raviohjelmassa oli jopa ihan päteviä pätkiä ja siitä saatiinkin kiitosta. Ville välillä vähän säikähti katsomosta rapinaa, mutta antoi kuitenkin ratsastaa heti sen jälkeen taas itseään. Ravikiemuroiden jälkeen tuli laukan aika ja vasen laukka, joka yleensä on se haastavampi laukoista, sujui yllättävän mukavasti. Kohtuullinen nosto, kohtuullisen ok ympyrä ja mikä ihmeellisintä, lävistäjälle jatkoi hyvässä tasapainossa, vaikka torstain treeneissä se tuntui vielä ajoittain lähes mahdottomalta. Hetki ravia ja uuteen laukkaan Ville päättikin sitten ampaista oikein tosissaan. Onneksi nopeasti oli jo voltin aika, jossa sain Villen hyvin takaisin ja voltin loppupuolisko oli jo omaan makuuni todella hyvää Villeä. Raviinsiirtyminen oli vähän niin ja näin ja siinä vaiheessa Ville oli jo niin virittynyt, ettei olisi millään malttanut kävellä. Käveltiin kuitenkin kohtuullisesti ensimmäinen keskikäyntipätkä ja pitkin ohjin käynnissäkään ei lähtenyt käsistä, mutta seuraava pätkä keskikäyntiä menikin jo aika pitkälti tepastellessa lähes ravin tahdissa. Siitä sitten raviin ja pysähdykseen ja tervehdykseen, jotka sujuivat yllättävän hyvin. Maaliin oli päästy ja tuloksena 55,4%. Raviohjelmasta tuli varsin positiivista palautetta, mutta oikean laukan ryntäilyt hieman heikensivät tulosta. Lisää reeniä siis ja hyvä tulee! Ville on kyllä ehdottomasti sellainen suomenhevonen, jolle on suuret odotukset tulevaisuudessa. Sillä on laadukkaat askellajit, hyvä eteenpäinpyrkimys ja se tykkää tosissaan tehdä töitä!







Villen jälkeen sitten Murden kyytiin. Murde oli saanut jo tsillailla maneesissa pitkät pätkät ja olikin verryttelyn alusta alkaen rento ja hyvä ratsastaa. Tehtiin ihan perussiirtymisiä ja vähän ravia ja laukkaa ja käänneltiin. Kaikki tuntui hyvältä ja helpolta. Murde ei verryttelyssä kyttäillyt mitään ja suhtautui muihin hevosiin varsin viisaasti. Verkassa oli yksi suhaaja, johon meinasi kyllä oma hermoni mennä, kun aina oli tulossa päin, kun yritti vähänkään enemmän laukata tai ravata pidempää pätkää. Pitkästä aikaa oli oikeestaan aika kiva fiilis Murden kanssa. Jännitti kyllä, että mitä tapahtuu kun päästään maneesin toiselle puolelle yksin ihmettelemään katsomoa ja tuomareita ja sen semmosia. Siellä maneesissa kun on ajoittain hieman haastavaa ilmankin näitä kaikkia lisäjännitteitä, kuten lukijani ovat teksteistäni saaneet ehkä ymmärtää, joten kuvitella vaan saattoi, millaista siellä on nyt.
 



Vuoromme koitti vihdoin ja viimein luokan viimeisenä ja suuntasimme radalle. Ja hui, kuinka pelottavaa se olikin. Suunnitelmanani oli edetä käynnissä tuomaripäätyyn ja takaisin katsomon viertä pitkin käynnissä näyttäen Purdelle, ettei mikään paikka ole pelottava. Murde kuitenkin noin 15 metrin etenemisen jälkeen tyssäsi ja päätti vaan peruuttaa tai vaihtoehtoisesti kääntyä ja poistua takaisin verryttelyyn kavereiden luokse. Istuin kyydissä ja toivoin parasta ja yritin vaan saada sitä kääntymään niin, että saisin sen pikkuhiljaa sisäpohkeen ympärille ja pystyisin vaikkapa pyörittämään sitä hieman volteilla tai ihan mitä tahansa. Tässä vaiheessa mietin kaiken maailman vaihtoehdot läpi ja pohdin, että pyydän vaan, että saan tehdä pari ympyrää ravissa tai ihan mitä tahansa, mutta en kuitenkaan osannut luovuttaa. Ja kun vihdoin päästiin kuin päästiinkin lähelle tuomaripäätyä, tuomari jo vihelsi ja meidän oli yritettävä suoriutua keskihalkaisijalle ja hommiin. Sain kuin sainkin Murden irtaantumaan verryttelypäädystä pituushalkaisijalle jopa ravissa ja pääsimme aloittamaan radan. Jollain ilveellä selvisimme volttikahdeksikolle ja siitä saimme jopa hyväksytyn määrän pisteitä kuten myös sitä seuranneesta ravipätkästä uralla kohti verryttelyä. 4-kaarinen kiemuraura alkoi myös lupaavasti, mutta katsomoa kohden pääädyimme kävelemään ja samoin tuomaripäädyssä. Sen jälkeen laukannosto oli rykäisy täysillä keskelle maneesia ja sieltä yritin sitten suorittaa voltin ja päästä päätyyn ja lävistäjälle. Raviin siirtyminen onnistui, mutta katsomoa päin mentäessä poku siirtyi taas omatoimisesti käyntiin. Sieltä sitten taas laukkaa, joka jonkun hetken sujuikin, kunnes tippui taas raville katsomoa päin mentäessä. Uusi laukka taas ja nousi jopa oikea laukka. Päädyssä raviin ja käyntiin ja käynnissä alla oli sellainen viritetty jousi, joka ei relannut vaikka mitä olisi tehnyt... Pitkiä ohjia en uskaltanut antaa juuri siitä syystä ja seuraava keskikäyntikin oli kaikkea muuta kuin keskikäynti. Huoh, onneksi sitten koitti pituushalkaisija ja lopputervehdys. Oi sitä onnea, kun tiesin, että pääsin vihdoin pois sieltä... :) Nooh, en ainakaan luovuttanut, istuin vaan kyydissä ja koitin suorittaa, mitä suoritettavissa oli. Ja se ei tänään ollut kovinkaan paljon... Mutta olipa hyvä harjoitus, sillä kyseinen paikka oli pahin mahdollinen, mihin voidaan joutua. Tuttu maneesi, mutta vieras tilanne, katsomo ihan lähellä rataa ja ihmisiä tuusaamassa kaikenlaista. Kyllä sitä taas on luottavaisempi fiilis omaan pärjäämiseen kyseisen hevosen kanssa, kun on taas yksi hankala tilanne takana lisää.



Samanlainen tilannehan Murdella oli Tuomarinkylän aikoinaan, kun omassa kotimaneesissa oli kisat ja kaikki näytti yhtäkkiä ihan erilaiselta. Sehän jäätyi niin totaalisesti, ettei päässyt yhden kerran edes ensimmäiselle esteelle asti... Eli nämä tällaiset tilanteet ovat sille selkeästi todella haastavia ja niihin pitää varautua ja niissä pitäisi osata ratsastaa vielä paljon paremmin. Vaikka tiesinkin, että tästä tuskin mitään hyvää tulee ja sainkin suoritettua kouluratojen tuloksellisen pohjanoteerauksen (37%), olen silti tyytyväinen, että mentiin. Sain taas uutta intoa ja uskoa treenaamiseen, koska selvisin näinkin "pahasta" tilanteessa kuitenkin yhdessä kasassa ja hengissä. Jo koko yön olen tsekkaillut mahdollisia kilpailuita, joihin voisi päästä harjoittelemaan. Tehtäväthän ei ole se ongelmallinen osio, vaan tilanne itsessään. Murden pitää vaan tottua ja rutinoitua kaikenlaiseen menoon ja meininkiin ja mun pitää oppia luottamaan siihen, että kyllä se pitää mut kyydissä... :) Savijärvi 6.5. on ainakin aikataulussa, mutta katsotaan nyt sitten, että mitä saadaan mahdollisesti aikatauluun mahtumaan ennen sitä. Pohdin jopa, että voisi yrittää sellaisia kisoja, joissa olisi mahdollista mennä kaksi rataa peräkkäin, jolloin toisella kertaa Purdekin jo tietäisi, mitä tuleman pitää ja osaisi ehkä rentoutua eri lailla... Pitää kysellä kuljettajalta, mihin voidaan mennä ja mihin ei. :) Kuljettaja eli kuvaaja pääsi kuin pääsikin tänään loppujen lopuksi paikalle, joten kuvamateriaaliakin on tarjolla jossain vaiheessa ennakkomanailuista huolimatta!

Kisoja, etenkin näitä seurakisoja, aika paljon kierrelleenä on kyllä hauska huomata kuinka eri lailla ja eri mentaliteetilla niitä järjestetään. JRS oli jälleen kerran järjestänyt kivat kisat ja homma toimi todella hyvin. Fiilis oli hyvä ja siellä oli kiva käydä. Jo ilmoittautuessa infottiin aikatauluista eikä mistään nillitetty vaan kun oli kyseessä seurakisat, homma oli joustavaa ja rohkaisevaa. Samaa ei voi sanoa kaikista muista paikoista. Ensi viikonlopun kisat ollee aika eri tasoa, kaikesta tehdään jo valmiiksi jo siis ennen kisoja hankalaa ja kaikkea muuta kuin ratsastajien kehitystä tukevaa... Ehkä paras seurakisajärjestäjä on viime viikonlopun Kumpumäen ratsastajat. Siellä fiilis on aina kannustava ja henki hyvä, siellä voisin käydä vaikka aina! :) Viime vuonna Kumra järjesti myös aluekisat, mutta tänä vuonna sellaisia ei ilmeisesti taida olla ikävä kyllä tarjolla..

Ei kai sen kummempia.. Parempia aikoja odotellessa ja silleen. :)

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Hovikuvaajan ikuistamia ilmeitä







 



 

Copyright Pekka Pietikäinen

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Aamureeni

Tänään työvuoron jälkeen aamulla ajelin Dressage Centeriin, jossa Akusti odottelikin jo mua saapuvaksi. Meillä oli siis sovittuna Tiinan tunti aamuksi ja tällä kertaa ratsuna oli Aku. Akun kanssa ollaan nyt vuoden verran tehty hommia yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti ja viimeiset reilu puoli vuotta ihan säännöllisesti pari kertaa viikossa. Aku on pikkuhiljaa kehittynyt ja kuntoutunut ihan mallikkaaseen kuntoon ja siksi on kiva ruveta sen kanssa vähän käymään paikoissa. Nyt se kuitenkin jaksaa jo jonkun aikaa tehdä hommia ja koko ajan pyrkimys on tietenkin parempaan kuntoon! Aku on myös valtaisan isokokoinen hevonen, joten sen kanssa on edettevä rauhassa ja odoteltava ja kuulosteltava sen lihaksistoa, jottei vaadi siltä yhtään liikaa yhtään liian nopeasti. Ei tietenkään minkään muunkaan kanssa saa niin toimia, mutta esimerkiksi nuo ponit saa laiteltua kuntoon todella paljon nopeammin kuin tällaiset isot hevoset... Eli malttia pitää olla ja kun ei ole mihinkään kiire, niin mieluiten tekee kerralla kunnolla eikä niin, että joutuu katumaan tekemisiään, kun on yrittänyt rakentaa Rooman päivässä!

Aku 11.3. copyright Pekka Pietikäinen


Akun kanssa verryteltiin hetki ravissa ja laukassa ja se tuntui rennon letkeältä mieleltään. Kroppa nyt vielä usein on hieman jähmeä aloitettaeesa. Mutta kelläpä meistä ei olisi! ;) Akulla oli aiemmin viikolla käynyt hieroja, joka oli ollut varsin tyytyväinen sen tämän hetkiseen vointiin, mikä on aina yhtä mukavaa kuultavaa. Mitään sen ihmeempiä kireyksiä ei ollut löytynyt ja hevonen vaikutti onnelliselta. Siksikin pystyi hyvällä mielellä suuntaamaan näihin reeneihin ja tuleviin kisoihinkin!

Tiinan saapuessa paikalle sovittiin, että aloitetaan laukassa, jotta saadaan Aku thö Mastodontti vertymään mahdollisimman hyvin. Aloitettiin Akulle vielä vaikeammassa vasemmassa laukassa ja laukatiin isoa pitkää laukkaa pitkiä sivuja ja vielä vähän yritettiin venyttääkin sitä. Välillä pääty- tai keskiympyrälle ja ajateltiin vähän kokoamista ja nopeampia takajalkoja. Huomasi hyvin, ettei Akun kanssa olla päästy laukkaamaan isosti kunnon pohjalle, sillä se varsinkin vasemmassa kierroksessa väsähti aika nopeasti ja rupesi pudottelemaan raville, kun ei enää meinannut jaksaa isoa laukkaansa pyörittää. Tsemppaili kuitenkin oikein mallikkaasti ja yritti loppuun asti. Vasemman laukan jälkeen vaihdettiin oikeaan ja tehtiin siinä myös vähän venytystä ja vähän kokoamista ja vähän avon ajatusta. Oikean laukan kanssa ei ongelmia juuri ollutkaan.

Sitten hetki käyntiä ja vaihto ravihommiin. Perustyötä siinäkin, avoja ja pohkareita isossa ravissa. Itse huomaan Akun selässä lysähtäväni helposti kasaan ja unohtavani kaiken osaamastani ryhdikkäästä istunnasta, sitä myös Tiina huomautteli korjaamaan tasaisin väliajoin ja siihen täytyy jatkossa Akun selässä kiinnittää ehdotonta huomiota! Silläkin on kuitenkin ravi, missä istuminen ei ole ihan helppoa ja vielä liukas satula, jossa liukastelen menemään (tekosyitä, jepjep :) )... Helposti myös antaessani Akulle pidempää kaulaa edestä, valahdan itse vähän etukenoon. Mistä lie tällaisenkin tavan olen kehitellyt..? Nämä taivutukset ja väistöt sujuivat ihan ok, vaikka välillä Aku meinasikin nuupahtaa, mutta sitten taas hetkittäin muisti tsemppailla hienosti, kun muistin itse pyytää sitä tsemppailua... *huoh*

Sitten ensin käynti-ravi-käynti-siirtymisiä aktivoiden takapäätä ja pitäen selän oikein pyöreänä. Ja kun nämä sujuivat, niin tehtiin vielä ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä sekä lopuksi myös muutama peruutus! Siirtymiset oli selkeästi parhaiten hallussa, sillä niitä on päästy harjoittelemaan hieman jäisellä kentälläkin. Välillä muutama siirtyminen tuntui jopa todella hyvältä. Peruutukset ovat vielä vähän vaikeita, mutta pikkuhiljaa nekin alkavat muotoutua! Pitää vaan olla superpehmeä ja hellä oman käden kanssa, ettei yhtään pyydä liikaa ja siten saa Akulle hernettä nokkaan.

Lopuksi vielä eteen alas-ravia ihan pitkällä kaulalla nenä ihan edessä niin, että Aku ravaisi oikein selkä pyöreänä ja rauhallisessa tahdissa astellen takajalat huolella, jättämättä niitä pois kuviosta. Siinä vaiheessa Aku tuntui superhyvältä ja luottavaiselta ja tuntui ihan oikeasti olevan aika kivasti avuilla. Ei se aina ole se helpoin ja tähdein hevonen, mutta erittäin peruskiva hevonen, joka toimiessaan antaa todella hyvän fiiliksen! Ja juuri tämän fiiliksen perässähän tässä ollaan ennen kaikkea!

Tekipä hyvää taas käydä tunnilla ja vielä uudella hevosella. Huomasi kyllä, että ihan oikeita asioita on tehty, mutta asiat voi tehdä vielä paremmin ja saada hevosesta vielä enemmän irti! Tiina on kyllä ihana ja motivoiva valmentaja, jonka kanssa saa kaikista hevosista aina enemmän ja enemmän irti. Täytyisi toivoa, että pääsee taas pikapuolin Tiinan silmien alle..! Ensi viikolla on onneksi Johannan tunti tiistaina ja Nipsun tunnit keskiviikkona ja torstaina, joten yhtä lailla hyödyllistä valmentautumista on kuitenkin tiedossa pikapuolin!

Sami ja Kerma ovat tämän viikonlopun Ypäjällä reenailemassa Sami B-valmennuksessa ja Kerma varahevosena. :) Harmittaa, etten päässyt Samia tänään ratsastamaan Andreakselle, mutta työyöt ja kuljettajan puute hieman haittaavat Ypäjälle pääsyä ja kun oli tuo Tiinankin tunti sovittuna, niin oli vaan hyvällä jäätävä kotiin. Täytyy toivoa, että näitä tilaisuuksia tulisi vielä lisää jatkossa ja pääsisi Samin taitoja näyttämään taas Ypäjälle valjakkoväelle. Eiköhän Sami tosin vaunujenkin edessä vilauttele taitojaan!

Huoh, huomenna sitten He B:3 kahdella yhtä epävarmalla ratsulla. Saa nähdä mitä siitä tulee, tuleeko ainakaan yhtään hyväksyttyä tulosta...

Väsymystä

 
Aloittelin innokkaana maanantaina yönä viime viikonlopun tapahtumien bloggailua, mutta väsymys puski sen verran päälle sekä silloin maanantaina että seuraavanakin yönä, etten päässyt asiassa kovinkaan pitkälle. Ei siinä, että kaikkea tarvitsisi välttämättä aina niin tarkasti raportoidakaan, mutta itselleni haluan tätä päiväkirjaa pitää niin, että pysyn mukana treeneissäni ja hevosten kehityksessä ja pääsen pohtimaan näitä hevostelujani hieman syvällisemmin. Olen huomannut useasti tämän bloggailuni auttavan minua kehittämään itseäni ratsastajana, sillä käyn tämän ansiosta läpi omia heikkouksiani ja kehitystarpeitani ihan uudella tavalla. Tekee hyvää kirjoittaa ylös omat ongelmansa, jolloin tunnustaa ne ja silloin on jo usein puolitiessä niiden korjaamisessa tai selvittämisessäkin!

Nyt olen tämän ja viime viikon tuntunut jotenkin junnaavani paikallani ellen jopa menneeni rutkasti taaksepäin kaikessa ratsastuksessani. Tämä johtunee siitä, että viime viikolla tosiaan olin flunssassa ja kuumeessa enkä tunnu siitä millään palautuvan. Vaikka olen huomattavasti normaalia rennommalla tahdilla hommia tehnytkin, ei vaan tunnu siltä, että olisi kovinkaan hyvässä vireessä. Jatkuvasti väsyttäisi ja on voimaton olo. Pitää siis edelleen ottaa rauhallisesti ja levätä mahdollisimman paljon ja toki toivoa, että pääsisi tästä riivaavasta rutosta lopullisesti eroon. Näitä flunssia sun muita on taas ollut liikkeellä paljon eivätkä ne kyllä ole alkuunkaan mukavia! Toiveissa on siis, että hyvä fiilis myös ratsastamiseen ja treenaamiseen tulee takaisin sitä myötä kun pikkuhiljaa paranee kokonaan.

Vihdin rataharjoituksen jälkeen lauantaina pidin lähes kokovapaan hevosista. Kävin ainoastaan hoitamassa illalla omat hevoset. Lihiksen harjasin oikein kunnolla ja nypin sen tukan ja leikkelin jalkakarvat. Se pitää pikkuhiljaa saada Kyvyt Esiin-kuntoon, niin että on vimpan päälle siisti kun mennään esittäytymään maailmalle. Sen kasvattaja sekä myös isäorin omistaja ovat mahdollisesti sitä tulossa paikalle katsomaan ja toki olisi mukavaa, jos se esiintyisi edukseen! Olisi hienoa kuulla Magicin omistajan mielipide Zorrosta, sillä hänellä on erittäin pitkän linjan kokemus Welsh Part Bred-poneista ja myös erittäin hyvä silmä näihin poneihin. Arvostan todella paljon tällaisten ihmisten näkemystä. Lisäksi tällaisilta ihmisiltä pystyy oppimaan paljon, kun haluaa ymmärtää, mitä he oikein sanovatkaan.

Lihiksen hoidettuani päätin ottaa Murden työn alle ajatellen seuraavan päivän kilpailuharjoitusta Kumpumäellä. Murdekin sai oman osansa superharjauksesta ja sitten kohti kenttää. Selkään noustessani Murde tuntui todella raivostuttavalta, lähti heti vähän "keulimaan" ja uhittelemaan, jolloin totesin, että nyt hommasta ei tule yhtään mitään. Sillä oli viime viikolla ratsastettu joka päivä ennen lauantaita ja sillä ehkä alkoi hieman keittämään hommat yli. Päädyin ottamaan satulan pois ja päästin Murden juoksemaan kentälle vapaana hetkeksi. Murde meni ihan miljoonaa, hyppeli keskellä olevan lumikasan yli ja keskelle reunoilla olevia lumikasoja. Se oli todella vallaton ja innoissaan. Hyvä päätös taisi olla päästää se vapaaksi. Sitten seisoskelimme vielä laidassa juttelemassa mukavia tuttujen kanssa, kunnes Murden pää ja kaula oli laskeutunut normitasolle ja totesin, että se näyttää siltä, että voin kyytiytyä turvallisesti. Sen jälkeen ratsastin sitä vartin verran käyden kaikki askellajit läpi ja totesin, että saa olla siinä. Ei se mitenkään hyvä ollut ratsastaa, muttei niin huonokkan, että olisi jotain jäänyt hampaankoloon. Itse olin silloinkin jo väsynyt ja lisäksi vähän huonossa hapessa edellisen illan istujaisten jäljiltä, joten en mitenkään kovin laadukasta harrastamista ollut hakemassakaan.

Sunnuntaina sitten taas Murde kyytiin ja Kumpumäelle. Jotenkin olin ajatellut, että saan mennä sinne ilman, että siellä on mitään tai ketään jännittettävää itse radan ja ratsastuksen lisäksi, mutta toisin kuitenkin kävi. Tuomarina olikin tuttuni, jonka silmien alla esiintyminen sai minut jännittymään entistä enemmän... Lisäksi uusi paikka ja uusi tilanne saivat mut ihan paniikin valtaan. Murde sen sijaan käyttäytyi erittäin tsillisti ja oli todella kiltti, vaikka mä lähes tärisin selässä, et mitä tässä käykään. Rata meni aika huonoissa merkeissä, helpoista tehtävistä huolimatta mikään ei oikein onnistunut. Pisteet vaihtelivat paperissa kolmosesta kasiin ja loppulukemat oli 57,22% ja sijoitus kolmanneksi viimeinen. Yhtään enempää en olisi ansainnutkaan ja melkein hävetti kuinka huonosti ratsastin. Mutta ei auta, näitä varmasti tulee ja etenkin tuon oman hevoseni kanssa, jota en vaan opi ymmärtämään ja johon en vaan tunnu oppivan suhtautumaan riittävän rennosti... Onneksi se on vasta 6, joten ehkä sitten on toivoa, kun se täyttää 16...





Kumpumäeltä sitten kotiin ja sieltä ratsastamaan Aku ja Esmeralda, jotka kumpikin kulkivat varsin mukavasti. Esmeraldalle laitoin todella pitkästä aikaa kanget päähän ja leikittiin kouluratsukkoa. :) Se tekikin tuttuun tapaan kaiken maailman temput ja oli onnellisen oloinen. Se on kyllä niin mielettömän hieno ja laadukas poni!

Ratsutuksien jälkeen takaisin omalle tallille ja tällä kertaa Zorro kyytiin. Suuntasimme Alhon tilalle irtohypytysharjoituksiin sen kanssa. Zorro meni aivan ziljoonaa päästessään hyvälle pohjalle juoksemaan ja juoksikin itsensä aika väsyksiin. Hypyissä alkoi jo olemaan hieman väsynyt, mutta hyppäsi silti ihan kivasti. Hieman isommaksi laitettaessa se kerran vähän pohti, onko pakko kaikki ylittää, mutta muisti sitten, että kyllä ne kaikki kannattaa vaan hypätä! :) Poni näytti todella hienolta ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, miten se liikkui. Taitava poni!

Maanantaina ponit saivat sitten vapaata ja keskityin muihin poneihin. Työn alla oli Vilppu, joka oli toden teolla löytänyt itsensä ja työn teon fiiliksen! Vilppu ensimmäisen kerran ravasi oikein toden teolla ja tuntui pätkittäin jo ihan ratsulta. Laukannostot ovat vielä vähän työläitä, mutta itse laukka taas on ihan kohtuullisen hyvää! Mutta se, mikä Vilpussa on erityisen hienoa, on sen tsemppaileva luonne. Kun se on ymmärtänyt, mitä siltä toivotaan, se todella yrittää kovasti, vaikkei kaikki kovin helppoa sille aina olisikaan. Hieno Vilppu! Myös Tokaj oli työn alla ja toimikin jällen ihan mallikkaasti.

Tiistaina Lihis oli ratsuna pitkästä aikaa ja alun pienten töröilyiden jälkeen toimi Annin kanssa varsin mallikkaasti. Tehtiin kentällä hommia Stellan oppien tapaan ja homma sujui varsin letkeästi. Hieman oli ponilla virtaa, mutta ei kuitenkaan mitään pahaa pöllöilyä vaan liikkui kivasti eteenpäin hyvällä omalla energialla! Kyllä siitä kiva ratsu tulee...

Keskiviikkona pääsin sitten pitkästä aikaa Samin ja  Kerman kyytiin. Samin kenttä on ollut hieman kelirikon vallassa ja siten on tullut reeneihin taukoa. Vieläkin oli vähän kentän pohjan ehdoilla työskentelyä, mutta tehtiin ihan perushommia ja kaikki sujui ihan mukavasti. Siirtymisiä ja vähän väistöjä ja sen semmosta perussettiä. Kerman kanssa taas venyteltiin ja vanuteltiin kaulaa ja kroppaa. Se oli aluksi ihan jumissa ja lukossa, mutta pikkuhiljaa rupesi antamaan periksi ja venymään ja sitä kautta tuli jopa aika hyväksikin. Kun se sai pituutta kaulaansa, se pehmeni ja lähti liikkumaan ihan erilailla kun vain paketissa törötellessään, hieno poni!

Myös Jöpön kanssa kävin harrastelemassa ja on se vaan kiva ratsu, siitä ei  pääse mihinkään! Ja sen ihana varsuli on NIIIIN sievä. Jos joku etsii hienoa, laadukasta piekkaritammaa, niin tämä saattaisi olla tosiostajalle kaupan, väriltään siis hopeamusta ja ihan tolkuttoman kaunis tamma! Varsa on myös äärimmäisen seurallinen ja puuhakas.

Illalla vielä ratsastin Tokajin mukamas oikein kunnolla kangilla, mutta vaikka tehtiin vaikeita juttuja ja osa sujuikin aika hyvin, jotenkin jäi semmonen fiilis, että en vaan osaa ja ei vaan suju. Tehtiin sarjavaihtoja, sulkuja ja työskentelypiruetteja, jotka välillä sujui, välillä ei. Tehtiin myös ravin sisällä siirtymisiä, jossa huomasin, että pitää löytää niihin rutkasti enemmän pehmeyttä ja esimerkiksi keskiravista takaisin harjoitusraviin siirtymisissä täytyy kyetä säilyttämään paino paljon paremmin takaosalla, sillä tällä hetkellä nämä siirtymiset alaspäin ovat helposti aivan liian etupainoisia.

Torstaina oli sitten viiden hevosen urakointi edessä edelleen puolikuntoisena. Menikin kyllä sitten vähän miten sattuu. Ei ainakaan mitään häikäiseviä tuloksia ollu havaittavissa kovasta yrityksestä huolimatta. Murden kanssa mikään ei onnistunut, Ville Vilzu oli aika mukava, Sami oli hieman vaisu, Kerma yritti kovasti karistaa mut kyydistä ja Akustikus oli ihan jees. Semmonen perus ok ratsastuspäivä siis, johon mahtui fiiliksiä laidasta laitaan. Väsyneenä hommat vaan harvemmin onnistuu. Se on valitettava totuus... Onneksi sentään edes oppilaiden ratsastukset sujui ihan kohtuullisesti. Jotain osasin siis ehkä edes vielä neuvoa.

Perjantaina totesin, että levättävä on ja ratsastin ainoastaan Tokajin ja sekin kevyesti vetristellen. Omat ponit oli vapaalla ja Villenkin viimeistelyn jätin suorittamatta. Sunnuntaina sitten taas kisojen merkeissä saa nähdä kuinka mun käy... Ensimmäisen kerran radalle ilman keppiä Murden kanssa. Vaikkei sitä keppiä ole sen kanssa hirvittävästi tarvinnutkaan, on se ollut sellainen henkinen tuki kuitenkin. Alkoi jo hirvittämään, että saankohan mä sitä tekemään yhtään mitään ilman kepukkaa. Nostaakohan se edes laukkaa jnejnejne. Mä oon maailman mestari löytämään dramatiikkaa mun ja Murden yhteiselosta. Ja se on NIIN ärsyttävää!

Eli tänään lauantaina ensin Tiinan tunti Akun kanssa ja sitten sunnuntaina Helppo B:3 sekä Murdella että Villellä! *hui*

Joskos taas saisin plokkailtuakin hieman ahkerammin. Kuvaaja tosin loistaa poissaolollaan, joten kuvia ei tältä viikonlopulta ole luvassa alkuunkaan. :(

Tämänkin postauksen kuvien copyright Pekka Pietikäinen

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Rataharjoitus Vihdissä

Pitkäperjantai koitti vihdoin ja oli aika mennä esiintymään Pööden kanssa vaikean helpon b ohjelman tahdissa Dressage Centeriin ja debytoida Tokajin kanssa vaativa b-tasolla. Olin tällä kertaa yllättävän luottavaisilla mielin, sillä Murde on aina Dressage Centerissä parhaimmillaan ja Tokajinkin kanssa oli harjoitukset menneet varsin mukavasti. Ainoastaan mun oma kuntoni oli sen verran heikko, ettei mitään voittajafiilistä ollut kyllä tarjolla. Onneksi oli ihania ihmisiä ympärillä kannustamassa, joka kyllä aina vaikuttaa muhun erittäin positiivisesti...

Ensinnä tsekkailin Viivun ja Toksun radan. Rata oli heillekin aika haastava vastalaukkoine ja muine kuvioine, mutta hienosti selvittivät radan alusta loppuun. Prosentit olivat 59,4 ja niihin tiimimme oli erittäin tyytyväinen. Tämä ratsukko tähtäilee siis pikkuhiljaa kohti aluekisojen helppo b-ratoja ja tämä oli oikein hyvä harjoitus ennen niitä.

Sitten laittamaan Purdelle vermeet niskaan ja verryttelemään. Purde oli tuttuun tapaansa erittäin letkeä ja rauhallinen Dressage Centerin maneesissa. Siellä sitä ei pelota mikään eikä ihmetytä mikään vaan on aina tyytyväinen kaikkeen. Verryttely meni siis mukavissa merkeissä, uskalsin antaa mennä ja peruutuksetkin toimivat kohtuullisesti, harjoitusravia en pystynyt juurikaan menemään, sillä oma olotila ei ollut riittävän hyvä kyetäkseni siihen pinnistelyyn kovinkaan pitkään. Sitten ei muuta kuin radalle oman vuoron koittaessa...


Alkutervehdykseen mentiin ihan ok:sti, mutta sitten Murde olisi tahtonut peruuttaa, josta en voinut sitä tietenkään komentaa, kun sitä juuri oli harjoiteltu.


Sen jälkeen volttikahdeksikon puolikas ihan ok, koko volttikin yllättävän mallikas, vaikka näissä kaarteissa Purde ei vielä jaksakaan kantaa itseään läpi kaarteiden ja mä en pysty sitä juurikaan auttamaan kun vaan hytkyn sen ravissa menemään. Sen jälkeen ensimmäinen ravilisäys oli ihan ok, olin pyytänyt luvan saada keventää läpi lisäysten ja se kyllä helpotti. Lisäys olisi voinut jatkua vähän paremmin toki loppuun asti, mutta ei kaikkea hupia kerralla... :)


Sen jälkeen pysähdys ja peruutus, joka onnistui olosuhteet huomioon ottaen ihan mielettömän hyvin. Pysähdys ei ollut ehkä ihan tasan eikä ihan niin pehmeä kuin olisin halunnut, mutta peruutus oli paras tähän astisista!!!!  Siitä taas voltille ja lisäykseen. Lisäys lähti varsin mallikkaasti hieman alavireisen voltin jälkeen, mutta Purde päättikin sitten nostaa laukan ja vielä tehdä puhtaan laukanvaihdonkin!! Se selkeästi halusi suorittaa hieman vaikeampia tehtäviä kuin mitä hänelle annettiin.


Sitten ravikidutusta oli vielä jäljellä nelikaarisen kiemurauran ajan. Sen kiemuran aikana ehdin toivoa monta kertaa, että raviosuus loppuisi, mutta saimme kuin saimmekin kaarteet tehtyä ja raviosuuden loppu häämötti vihdoin. Kohtuullisen pehmeä siirtyminen käyntiin, mutta sitten lisätty käynti lävistäjällä jäi hieman vajavaiseksi, sillä Purde halusi venyttää kaulaa eteen ja päätä ylös sen sijaan, että olisi venyttänyt eteen ja alas.. Muutoinkin käynnissä se oli hieman ärsyttävä, minkä takia laukannostokin tuli sitten täysin ilman peräänantoa ja hieman ajettuna. Onneksi kuitenkin laukassa sain sen äkkiä pehmeäksi ja päästiin laukkalisäykseen. Lisäyksestä takaisin siirtyessä Purden keskittyminen herpaantui hetkeksi oven suuntaan ja putosi raville, mutta jatkoi sitten siivosti laukkaa ja voltille ja lävistäjälle ja vastalaukkaan. Hieno Purde! Vastalaukasta raviin ja uusi nosto ja taas voltti ja taas lävistäjä ja vastalaukka, joista niistäkin selvittiin mallikkaasti.


Sitten vielä raviin ja uusi nosto ja keskilaukkaa, jossa yritin antaa mennä, mutta Purde päätti tehdä jonkun mutkan meidän suoraan sivuun, joten ei sekään ihan nappiin sitten kuitenkaan mennyt. Päädyssä kiinni ja keskihalkaisijalle. Keskihalkaisijat ja pysähdykset tervehdyksineen meillä on kyllä vielä varsin hakusessa, mutta nyt sekin tiedetään ja osataan sitä lähteä taas korjaamaan. Suurin ongelma siinä tosin on se, että huojun miten sattuu siinä Purden ravissa ja se tietenkin myös tulkitsee sen miten sattuu!!! :)


Homma hanskassa ja hanskat hukassa. Selvittiin taas yksi rata hengissä ja tuloksena 58,9% eli varsin mallikelpoinen tulos parilla rikkeellä. Videolta katsottuna rata näytti jopa oikein hyvältä ja näin jälkeenpäin olen siihen erittäin tyytyväinen! Tämän jälkeen Murde sai harjoitella kopissa seisomista, kun vuorossa oli hetken odottelu ja sitten vielä Tokajin toinen rata.

Otin Tokajin ajoissa verryttelyyn, sillä se on helposti jäykistyvää sorttia ja verryteltiin sen kanssa kunnolla eteenpäin ja käytiin läpi radan asiat. Toksu tuntui oikein hyvältä verryttyään ja hommat sujuivat. Vaihdot vasemmalle olivat hieman vaatimattomia, mutta oikealle tuntuivat hyviltä.



Sitten avot ja sulut läpi keventäen ja lopuksi vielä hetki harjoitusravia, kuitenkin niin, etten väsyttäisi itseäni liialti, sillä olo oli edelleen heikohko. Ennen rataa jouduttiin harmiksemme seisomaan hetkeksi ovikulmaan eikä tullut loimeakaan haettua päälle ja siinä Toksu ehti vähän jäykistyä ennen suoritusta.

Suoritukseen päästiin kuitenkin hyvillä mielin. Viime aikoina on aiemmin hankalat alku- ja lopputervehdykset onnistuneet hyvin, mutta tänään ne oli taas hukassa, tosin vähän uudella tavalla, lieneekö pientä väsymystä jo ollut ilmassa. Alkutervehdykseen tultiin hyvin, mutta tervehtiessäni, Tokaj lähti omia aikojaan liikkeelle. Siitä sitten korjaus ja liikkeelle. Ensin keskiravi, joka oli ihan ok, ei mikään erityinen, mutta varsin kelvollinen, tosin pieni tahtirikko taisi tulla keskivaiheille harmiksemme.


Sitten avo vasemmalle, edelleen ihan ok, puoliympyrä ok ja sulku vasemmalle ok. Kaikki tasaisen varmasti, muttei huomiota herättävästi. Sen jälkeen lisätty ravi, joka omaan näppituntumaani onnistui aika mukavasti, muttei tuomarin silmään ollut sen parempi kuin keskiravi tai muukaan radan aikana vaan siitäkin se 6. Joustoa pitäisi ilmeisesti saada lisää siihen, otetaan työn alle.


Sitten avo oikealle, puoliympyrä ja sulku oikealle, jota en osannut ratsastaa riittävästi, vaikka Toksu varmasti olisi tehnyt, jos olisin pyytänyt. Keskityin kuitenkin säilyttämään hyvän tahdin ja eteenpäinpyrkimyksen ennen kaikkea. Ensi kerralla osannen ratsastaa sitten rohkeammin ne taivutuksetkin.

Käynti alkoi hieman jäykästi, mutta omasta mielestäni loppua kohden parani huomattavasti. Siitä pysähdys ja peruutus, joka sujui toiveitteni mukaan ja siitä laukannosto lähti ajatuksesta. Laukka sujui mukavasti ja keskilaukassa mulla oli just niin "mua viedään"-olo kuin harjoituksissakin, siitä sitten vaihtoihin, joista ensimmäinen oli helppo ja hyvä vaihto ja siitä saatiinkin seiska! Sitten toinen holtiton keskilaukka ja toinen vaihto, joka jäi pieneksi, mutta puhtaaksi. Ja sitten suunnattiinkin jo maaliin. Tulin hyvää laukkaa pituushalkaisijalle ja Toksu tuntui hyvältä, mutta silti putosi ennen aikojaan raviin ja meni ulosmenokin sitten plörinäksi. Nooh, saattoi olla, että väsymys alkoi jo vähän painamaan Toksun jaloissa... Nooh, sitten olikin ohi ja loimi päälle ja viimeisen ratsukon ajan vielä hengailua ja sitten kohti kotia. Tervehdykset verottivat ikävästi pisteitä ja loppulukema oli 59,5%.  Ei huono debyytti vaativalla tasolla, mutta jäi vähän kyllä hampaankoloon kun ei tullut sitä toivottua 60%. Ehkä sitten jo ensi kerralla... Tai siihen ainakin pyritään! Tämä ratahan on myös se, mikä mun pitäisi syksyllä kyetä menemään Murden kanssa ja juuri nyt tuntuu siltä, että se ei ole ollenkaan mahdoton ajatus...

Tällainen reissu Dressage Centeriin tällä kertaa. Ponit pääsivät kotiin ja mä pääsin kavereille illan viettoon, jotten vahingossakaan paranisi... :)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Puolikuntoista puuhastelua...

Tuleepahan taas megapläjäys viikon tapahtumista, kun en vapaaviikollani ole taas ehtinyt alkuunkaan bloggailemaan. Maanantaina siis vapaille ja silloin keskityin oppilaideni opettamiseen, oppilaat olivat hyvällä mallilla ja hevoset/ponit kulkivat mukavasti, omista hevosistani pidin rankan viikonlopun jäljiltä vapaata ja nekin siis pitivät musta vapaata!

Tiistaina aamulla oli jo hieman heikohko olo, mutta en vielä ollut liian huolissani vaan suuntasin hierojalle. Hierojalla selvisi, että vasen jalkani on ollut lähes tunnottomassa tilassa, mitä olenkin osannut epäillä, kun hevoset eivät ole tuota mun vasenta jalkaani kuunnelleet ihan niin kuin toivoa voisi. Itse jalassahan ei ole ollut minkäänlaista kipua, kun se on ollut niin jumissa, ettei se hermota enää. Aikaisemminkin olen kerran ollut tällaisessa tilanteessa, tosin noin 10 vuotta sitten, joten siksi tämä vaihtoehto oli tullut jalkani ja hermostoni kanssa mieleen. Hieroja sai kuin saikin avattua jumeja ja tällä erää jalka tuntuisi toimivan taas paremmin. Kolmen viikon päästä on mentävä uudemman kerran, jolloin tarkistellaan, että jalka hermottaa edelleen ja toimii toivotusti...

Illalla sitten suunnattiin jälleen Laineen Sepon valmennukseen. Seppo oli ollut Hessiä tsekkailemassa Ypäjällä ja teetti samat tehtävät kuin siellä. Kunnolla sisäpohje kuulolle, avotaivutusta isossa ravissa ja laukassa pitkillä sivuilla ja päädyissä voltteja.





Purde tuntui koko tunnin todella hyvältä koko tunnin ja uskalsin itsekin ratsastaa sitä varsin hyvin. Annoin sen kulkea selkeästi pidemmässä muodossa kuin aiemmin ja siten liikkua paremmin läpi kroppansa. Seppokin kehui, että näytti paljon paremmalta ja kyllä tuntuikin siltä. Ihana fiilis, kun uskalsin ratsastaa Pöödeä kunnolla eteen ja hellittää naruista eikä Pööde edes yrittänyt poistua mihinkään vaan pysyi kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Sääli, että tämä oli viimeinen Sepon tunti nyt vähään aikaan... Näistä on selkeästi ollut meille hyötyä ja toivommekin pääsevämme taas jatkossa Sepon oppeihin!

Keskiviikkona olinkin jo sitten kuumeessa, mutta meillä oli sovittuna Tokajin kanssa Johannan tunti ja perjantaina häämötti vaativan startti, joten sinne oli ehdottomasti päästävä. Vähän särkylääkettä naamaan ja tunnille siis. Verkkailtiin radan jutut läpi, avot, sulut ja laukanvaihdot, kaikki sujui ihan kohtuullisen mukavasti. Sitten vielä parit lisäykset ja rata läpi. Hommat sujui toivotusti ja siihen oli sitten hyvä lopetella, kun ratsastajan kunto ei ollut ihan mitä parhain... Tokaj kuitenkin toimi erittäin mallikkaasti ja oli hyvä fiilis ajatellen perjantain koitosta. Loppupäivän makasin kotona kuumeessa tekemässä kuolemaa, sillä Anni onneksi hoiti mun ponit. Annilla ja Murdella oli ollut Anun estetunti ja olivat hypänneet pientä rataa, missä oli vähän erikoisesteitäkin ollut mukana ja hyvin oli mennyt! Anni oli myös rapsutellut Moniponia ja juoksuttanut sitä kentällä. Se oli ollut vähän laiskapoika tällä kertaa...

Torstaina sitten oli aika taas päästä reenien makuun. Olin tosin aika huonossa hapessa edelleen, mutta ponit oli ratsastettva. Kävin aamulla viimeistelemässä Tokajin Viivun kanssa, en tosin itse ratsastanut sillä, koska kunto oli huono, mutta Viivun kanssa Tokaj kulki varsin mallikkaasti ja näytti hyvän pehmeältä. Rata oli Viivulla hyvin hallussa, joten seuraavan päivän kisoihin voitiin lähteä hyvillä mielin Viivunkin osilta.

Tokajin jälkeen suuntasin taisteluun Murden kanssa. Meillä oli Murden kanssa ongelma nimeltä peruutus. Murde on aiemmin osannut ihan hyvin peruuttaa, mutta viime aikoina sitä ei selkeästi oltu tehty tarpeeksi, sillä se ei todellakaan sujunut. Kun pyytelin Murdelta peruutusta, sain ainoastaan keulaisun tai maksimissaan yhden askeleen taaksepäin. Päätin kuitenkin tällä kertaa olla sitä ovelampi ja otin porkkanan paloja mukaan ja annoin sille pari kertaa porkkanan palan hyvästä peruutuksesta. Murde lähti kohtuullisen nopeasti mukaan leikkiin ja peruuttikin sitten pari kertaa vaaditut 4-6 askelta. :) Tosin sitten kun se ei saanutkaan pysähdyksestä peruuttaa, niin sillä meni sitten kuppi nurin eikä lopuksi enää suostunut ottamaankaan porkkanaa edes pyydetystä peruutuksesta palkinnoksi. :) NIIN murdemaista... Tehtiin radan tehtäviä läpi mitä pystyttiin ja Murde oli ihan kohtuullisen ok. Mun kylkeni vaan oli niin kipeä, että en pystynyt ravia istumaan juurikaan. Jäi kuitenkin pääosin ihan hyvä fiilis eikä niin epätoivoinen kuin tätä aiemmin...

Illalla reenasin vielä suomenhevosprojektini Vilpun kanssa vähän laukkaharjoituksia, sit ratsastin vielä Akun ja Esmeraldan. Kaikki kolme toimivat varsin mallikkaasti ilman sen kummempia ongelmia. Akun kanssa aloiteltiin vastalaukan nostoja, josta se oli hieman hämillään, mutta teki kuitenkin hienosti, myös takaosakäännökset alkaa pikkuhiljaa löytymään. Akun kanssa uskon, että on suurin ero siinä, toimiiko mun vasen jalkani vaiko eikö, sillä se vasen kierros on sillekin ollut alun alkaen niin paljon heikompi kuin oikea, että siihen se tarttee sitä apua välillä aika paljonkin. Esmeraldan kanssa fiilistelin oikein kunnolla, tehtiin ensin paljon suoristavia harjoituksia ja ratsastin sen kunnolla pohkeen eteen. Sitten väistöjä, avoja ja sarjavaihtojakin! Takaosakäännöksistä vähän myös neuvoteltiin, sillä ne ovat olleet Esmeraldalla nyt hieman hukassa... Poni tuntui kuitenkin kaikin puolin ihan hyvältä ja oli kiva sillä ratsastella. Sekin on kuitenkin mulle niin tuttu, kun olen sillä jos jonkin vuoden verran jo ratsastellut, vaikken nyt enää niin usein.

Päivän päätteeksi ei jaksanutkaan muuta kuin kaatua sänkyyn ja odotella mitä perjantai tuo tullessaan...