maanantai 29. lokakuuta 2012

Nuori hevonen

Aiemmin blogissani pohdin, onko mielestäni poneista aikuisten ratsuiksi ja tällä pohdinnalla on ollut varsin paljon lukijoita ja se on tuntunut kiinnostavan monia. Varmasti se on sellainen aihealue, mitä moni pienikokoinen aikuinen pähkäilee. Tällä kaudella kun olen asiaa kisoissa seurannut enemmältikin, on tullut huomattua ponien yleistyneen aika paljonkin ihan aikuisten ratsuina. Olen nähnyt paljon hienoja poneja kilpa-areenoilla menestymässäkin. Toinen aihealue, mikä tuntuu herättävän paljon keskustelua, kysymyksiä ja mielipiteitä, on nuoren hevosen hankinta ja ratsastus. Siksipä ajattelinkin kertoa hieman omia näkemyksiäni myös tähän aihealueeseen.

Moniponi 3-vuotiaana, viimeisin nuori hevonen-projektini
Viitisen vuotta sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että minusta ei olisi nuorten hevosten laittelijaksi alkuunkaan. Olin ehdoton siitä, että taitoni ei riitä enkä vaan pystyisi siihen mitenkään. Valmentajani oli sitä mieltä, että nuori potentiaalinen hevonen olisi minulle ehdottomasti hyvä valinta, mutta itse en vaan siihen uskonut millään. Eräs kaunis läsipäinen rautias oripoika kasvattajineen sai minut kuitenkin muuttamaan mieleni. Aloin vakavasti harkita oman hevosen ostamista ja silloin kyllä kiikarissa oli hieman vanhempi ja jo osaavampi hevonen, jota olisi voinut vähän laitella ja ehkä vaikkapa myydä eteenpäin. Murden kasvattajat saivat minut kuitenkin kiinnostumaan Murdesta ja pian minulla olikin 2-vuotias oripoika omistuksessani.

Murden (1,5v) ja mun ensimmäinen yhteinen päivä, copyright Katja Andreev
Silloin olin vielä varsinainen maallikko nuorten hevosten kanssa ja kaikki niiden kanssa puuhastelu oli opettelua minullekin. Pian kuitenkin ilmaantui myös muita nuoria hevosia työn alle, tärkeimpinä varmasti Pin Rock's Esmeralda, joka oli täysin tekemätön 5-vuotias sekä Noel Nuudelman, joka oli sisäänratsastettu 3-vuotias. Näiden kahden aivan ihanan kokemuksen jälkeen taisin jäädä aivan koukkuun nuoriin hevosiin. Sain myös näiden kanssa kokea hienoja onnistumisia, sillä Esmeraldan koulutin itse vahvalle He A-tasolle (jopa Va B-tasolle, mutta sitä ei vielä ole kilparadoilla todistettu) ja Noel Nuudelman oli laatuarvosteluissa ikäluokkansa parhaimmistoa ja sekin 5-vuotiaana sen myydessämme oli hyvin lähellä He A-tasoa.

Noel Nuudelman ensimmäisissä koulukisoissaan 4-vuotiskeväänä, kuvan copyright Heidi Pätsi
Pin Rock's Esmeralda kesällä 2012
Silloin vajaa viisi vuotta sitten kun nuorten hevosten kanssa ryhdyin puuhastelemaan, en ollut kovinkaan rutinoitunut tai mitenkään erikoisen kokenut ratsastaja, mutta toki minulla oli suuri halu oppia lisää ja kun näiden nuorten hevosten kautta löytyi mukavasti ratsastettavaa, pyrin ottamaan kaiken mahdollisen ratsastettavan työstettäväkseni, mitä tarjolla oli. Siinä vaiheessa siis huomasin, että ei se nuorten hevosten ratsastaminen ole mitään salatiedettä alkuunkaan vaan hyvinkin perusratsastusta, jossa vaaditaan hyvä asenne ja pitkä pinna. Samalla se on kuitenkin todella palkitsevaa kun näkee hevosen kehittyvän sekä kasvultaan, lihaksistoltaan että osaamiseltaan. Toki nuorten hevosten kanssa on myös tärkeää, että on tarvittaessa riittävästi apua lähettyvillä ja apu on riittävän asiantuntevaa ja osaavaa. Esimerkiksi nuorten sisäänratsastusta voi olla hankalaa tehdä yksin, mutta osaavan apurin kanssa se on yleensä aivan mahdollinen tehtävä. Ei suinkaan mitään rakettitiedettä!

Superavustaja Leena opettaa Moniponia ohjasajoon keväällä 2011
Jos haluaa päästä työstämään nuorta hevosta, mutta ajatus on hieman arvelluttava ja kauhistuttava, voi esimerkiksi nuori suomenhevonen tai poni olla helpompi lähtökohta kuin superreaktiivinen puoliverinen! Suomenhevoset ovat usein varsin leppoisia sisäänratsastettavia eivätkä vaadi juuri muuta kuin satulan selkään ja ratsastajan kyytiin ja ei muuta kuin menoksi, näin vähän kärjistettynä! Toki silloinkin täytyy tietää, mitä on tekemässä. Tiedän kuitenkin useampia ihan harrastelijoiden alusta asti tekemiä suomenhevosia, joista on tullut oikein päteviä ratsuja. Usein myös se, että on hyvä suhde hevoseen auttaa asiassa. Esimerkiksi sekä Murde että Moniponi ovat olleet helppoja työstettäviä sisäänratsastusvaiheessa, kun niiden kanssa on ollut jo pidempiaikainen suhde ennen selkäännousua ja ne ovat olleet luottavaisia ihmistä kohtaan. Kummankin kanssa olen kyllä saanut nauttia hyvän apurin avustuksesta! Murden kanssa minulla oli avustaja maassa ja Moniponin kanssa taas olin itse maasta avustajana. Moniponin tapauksessa tuntui olevan helpompi löytää ihminen menemään sen selkään kuin sellainen ihminen avustamaan maasta käsin, johon olisin voinut luottaa 100-prosenttisesti. Näissäkin pitää olla tilanteen tasalla ja miettiä, mikä milloinkin on järkevin mahdollinen tapa toimia. Kummallakin näistä omista hevosistani onnistui kyseinen vaihe erittäin hyvin ja helposti.

Moniponin ekoja "ratsastuksia" alkukeväästä 2012, minä maassa ja Anni selässä
Sisäänratsastuksen jälkeen on paljon enemmän tehtävää ja paljon enemmän asioita, missä voi epäonnistua. Itse aloitin Murden kanssa varsin hyvin ja kävimme Nipsun valmennuksissa ja hevonen eteni mukavasti, mutta jossain vaiheessa sen kanssa astui kuvioihin jonkun sortin pelko ja epäluottamus, mitä parannellaan edelleen ja mikä tekee minun ja Murden suhteesta haasteellisen ja meidän edistymisestämme hidasta, vaikka tosin Murde on muutoinkin erittäin hitaasti kasvava ja kehittyvä yksilö! En oikein tiedä, mistä tämä kaikki lähti ja sai alkunsa, mutta niin vain ikävä kyllä kävi ja yleisön painostus ei yhtään auttanut asiassa silloin. Onneksi minulla oli silloin apua ja hevonen teki töitä ja itsekin sitä toki työstin myös kaikesta huolimatta. Silloin olisin voinut kyseenalaistaa osaamiseni näiden nuorten kanssa työskentelyssä ellei minulla olisi ollut muita varsin hyvin edistyviä ja kehittyviä nuoria hevosia laiteltavinani. Kyseessä oli siis enemmän yksilötason ongelmia mun ja Murden välisessä suhteessa kuin vain sitä, että kyseessä oli nuori hevonen. Lisäksi jotenkin hankin itselleni hirveitä paineita siitä, että kyseessä oli nimenomaan oma hevoseni. Sitä on niin paljon helpompi hankkia itselleen stressiä ja päänvaivaa omasta hevosestaan kuin jonkun toisen hevosesta!

Epäluuloinen Murde pohtii voiko kuljetusautoon astella sisään syksyllä 2010
Moniponin kanssa taas ei vielä olla päästy ensimmäiseen takapakkiin. Se on puksutellut tasaisen vahvasti eteenpäin kehityksessään, vaikkei sen kanssa vielä ihmeitä ole tehtykään. Se on järkevä ja viisas ja tekee, mitä siltä pyydetään. Myös Murde on kehittynyt paljon yhteisistä takapakeistamme huolimatta ja vaikka se vieläkin saattaa olla epäluotettava, on se jo kohtuullisen viisas ratsu pääasiassa. Se osaa käydä vieraissa paikoissa ja se on jo kyennyt kohtuullisiin tuloksiin kilpailuissakin. Ei se ole maastovarma kuin seurassa, mutta ei sitä ole ihan hirvittävän moni muukaan mun tuntemani  hevonen. :)

Murde vierailee VDC:ssä Pietin valmennuksissa säännöllisin väliajoin, tässä kesällä 2012
Nuoren hevosen kanssa voi siis ajautua ongelmiin, mutta niistä ongelmista voi myöskin selvitä ja oppia. Murden kanssa olin vuosi sitten ihmeissäni kun se oli pelokas, epäluotettava ja ärsyttävä, mutta sittemmin hakeuduimme Pietin valmennuksiin ja saimme sieltä ihan valtavasti apua ja pääsimme huomattavasti paremmille urille yhteisessä kehityksessämme. Murden kanssa meitä vaivasi silloin akuutti valmennuksen puute, jolloin oma osaaminen ei oikein sellaisenaan riittänyt ratkomaan ongelmia ja pääsemään hevosen kanssa eteenpäin. Kun kuitenkin löysimme Pietin ja Sepon tunnit, alkoi homma sujumaan ihan eri tavalla ja hevonen lähti kehittymään mukavasti, lisäksi itse sain paljon uusia "työkaluja työkalupakkiini". Hyvä valmentaja luo myös uskoa ratsastajaan sen lisäksi, että osaa neuvoa hyvät tehtävät ja ratkoa ratsukon ongelmia. Moniponin kanssa on tarkoitus hakeutua valmennukseen jo ennen kuin mitään ongelmia ilmaantuu, kunhan vain osaan päättää, että mikä valmentaja olisi meille hyödyllisin tässä vaiheessa kehityskulkua.

Murden ja Pietin ensikohtaaminen syksyllä 2011
Jokainen hevonen on kuitenkin yksilö ja etenkin jokainen nuori hevonen on yksilö. Minun mielestäni ei ole olemassa mitään yhtä tapaa lähteä työstämään nuorta hevosta vaan jokaiselle hevoselle on olemassa se oma oikea tapansa ja lisäksi vielä nuori hevonen ja käsittelijä-yhdistelmälle on olemassa se oikea tapansa. Oma mielipiteeni on vankasti se, että jokaisen hevosen kanssa on edettävä juuri siinä tahdissa ja sillä tavoin, mikä käsittelijästä itsestään tuntuu parhaalta. Toiset tykkäävät juoksutella nuoria hevosia paljon, toiset tykkäävät ohjasajaa ja joidenkin mielestä mitään tällaista ei saa todellakaan tehdä. Jonkun mielestä pitää olla maasta avustaja aina alkuunsa ja joku toinen vannoo yksin tekemisen nimeen. Joku haluaa sisäänratsastaa hevosen maastossa, toinen taas ehdottomasi maneesissa. Jonkun mielestä paras satula nuorelle on yleissatula, jonkun mielestä koulusatula, joku taas on sitä mieltä, että satulalla ei ole muuta väliä kuin että se istuu. Mielipiteitä siis riittää ja omasta mielestäni ei ole yhtä oikeampaa tapaa kuin toinen vaan kunkin tulee tehdä niin kuin omassa tilanteessaan parhaaksi näkee. Murdea ja Moniponia on kumpaakin sekä juoksuteltu että ohjasajettu ennen sisäänratsastusta, jotta ne ovat oppineet kuuntelemaan ihmistä ja tekemään töitä ihmisen kanssa. Murdella käytin juoksutuksesta tuttuja sivuohjia myös sisäänratsastuksessa, jotta se saisi niistä tukea ja tasapainoa kun taas Moniponilla ei sivuohjia ole käytetty oikeastaan juuri koskaan juoksutuksessakaan, koska se on oppinut kulkemaan heti ohjasajossa oikein päin ja se tulee siltä aika luonnostaan. Se on myös luonteeltaan paljon itsevarmempi kuin herkkäsieluinen Murde, joten se ei juuri tukea ja turvallisuutta samalla lailla kaipaa!

Murden ensimmäisiä ratsastuskertoja keväällä 2009, copyright Heidi Pätsi
Sama pätee siihen, kuinka paljon nuorta tulisi liikuttaa ja missä ympäristössä. Siinäkin täytyy opetella lukemaan hevosta. Toinen hevonen vaatii paljon enemmän liikuntaa ja virikkeitä kuin toinen. Joku viihtyy maastossa yksin ja joku taas on aivan liian huolestunut, jotta sen kanssa olisi järkevää maastoilla yksin alkuunkaan. Joku innostuu hyppäämisestä ja joku taas kokee hyppäämisen niin haastavana, ettei se ole sille lainkaan piristävää. Hevonen kyllä kertoo, mikä sille sopii, kun sitä kuuntelee. Nuoren hevosen kanssa on toki se haaste, että kukaan ei voi kertoa näitä preferenssejä ja hevosen mieltymyksiä valmiiksi vaan pitää opetella kokeilemalla, erehtymällä ja onnistumalla. Vaikka Murde on ollut mulla jo sen neljä ja puoli vuotta, mä en ole vieläkään oikein ottanut selvää siitä, mikä olisi sille optimaalinen työmäärä viikossa. Vieläkin on vähän kokeilun alla, että mikä määrä töitä ja vapaata ja minkälaisia töitä viikossa olisi paras yhdistelmä. Ehkä se vielä joku päivä mulle selviää! Tämä tosin johtuu paljolti siitäkin, että Murden kanssa työskentelyt ajoittuvat useammin mun aikataulujen sallimiin päiviin kuin niihin päiviin, jotka sopisivat Murden aikatauluihin. ;)
Nuorille on tärkeää välillä myös lomailla!
Olen siis elävä esimerkki siitä, että harrastelija on jäänyt henkiin ryhdyttyään puuhastelemaan nuorten hevosten kanssa. Kärsivällisyyttä, avointa mieltä ja uskallusta se toki vaatii, mutta on myös erittäin antoisaa puuhaa, johon voi vahingossa jäädä koukkuunkin. Mun ei siis pitänyt koskaan ostaa nuorta hevosta, mutta nyt niitä on ollut jo yhteensä neljä nimissäni ja pari muuta on omien ohessa tullut työstettyä kohtuullisen menestyksekkäästikin! Voin siis suositella kyllä nuoren hevosen hankkimista tai nuoren hevosen kanssa työskentelyä kaikille harrastajille, jotka omaavat hyvän tasapainon ja kehonhallinnan, ovat avoimia oppimaan ja joskus epäonnistumaankin ja jotka ovat kärsivällisiä odottamaan, että hevoset oppivat! Jos ratsastaminen on tärkeässä roolissa, on ehkä jo jonkun 3-4-vuotiaan ostaminen järkevintä, mutta itse voin lämpimästi suositella noin 2-vuotiaan ostamista, jolloin pääsee heti työstämään hevosta ja kehittämään suhdetta siihen niin, että tuntee hevosen siinä vaiheessa hyvin, kun alkaa selkäytymispuuhat ja ratsastukset.

Onni on oma hevonen!
Oma koukkuuntuminen nuoriin hevosiin johtunee myös niille tarkoitetuista kilpailuista ja tapahtumista, jotka ovat äärimmäisen mukavia ja hyviä välitavoitteita. Eli Kyvyt Esiin-tapahtumat, laatuarvostelut ja ikäluokkakilpailut ovat sellaisia geimejä, joissa olen tykännyt käydä ja joista olen myös tilaisuuksina oppinut paljon. Toki esimerkiksi Murden kanssa ei niihin ole päästy, kun kehittyminen on ollut hitaampaa kuin ikäluokalle odotettu kehittyminen, mutta Moniponi taas näyttäisi niihin ehtivän varsin mukavasti.

Laatuponikilpailu 2011
Tulipa sekava selostus, mutta tässä joitain ihan perusajatuksia nuorista hevosista, niiden sisäänratsastamisesta ja niiden kanssa työskentelystä. Ei mitään sen syvällisempää pohdiskelua vielä, mutta raapaisu mietteisiini monia pohdiskeluttavasta asiasta!

Ja sitten vielä kuvia työstämistäni nuorista:

Esmeralda 7-vuotiaana
Sami 5-vuotiaana
Kaisla 5-vuotiaana
Sami 5-vuotiaana
Santtu 3-vuotiaana
Vilppu 4-vuotiaana
Formula 6-vuotiaana
Moniponi 3-vuotiaana
Kerma 7-vuotiaana
Murde 5-vuotiaana
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen ellei toisin mainita

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lisää normireeneistä...

Tänään päästiin rokotustauon jäljiltä takaisin hommiin Murden kanssa ja suunnattiin lähimaneesille töihin. Olipa kiva ratsastella maneesissa kunnolla ja saada vähän jotain aikaiseksikin. Murde oli tauon jäljiltä ihan äärijännittynyt ja siten ei liikkunut eteenpäin senkään vertaa kuin yleensä... Ajattelin alkuunsa, että jospa sillä olisi virtaa ja annoin sen juosta liinan päässä, mutta eipä se juuri muuta halunnut tehdä kuin ravailla "hirviravia" ja ihmetellä maisemia. :) Eipä siinä sitten muuta kuin selkään ja hommiin. Siirtymisiä ja pohkeenväistöharjoituksia niin, että kääntää aina ennen uraa ja väistättää uralle ja taas sama homma uudelleen ja uudelleen. Aluksi vasemman pohkeen väistämisessä oli taas vaikeuksia, mutta hetken oikealla pohkeella väistättämisen jälkeen vasenkin sujui kohtuullisesti. Näitä pitäisi vaan jumppailla tosi paljon ja koko ajan, jotta ne vahvistuisivat ja helpottuisivat hevosellekin. Aina välillä muistan niitä työstää ja sitten taas helposti unohdan joksikin aikaa. Nyt kun on ollut rajoitetummin tilaa ja pitänyt enemmän miettiä monenlaista puuhaa, on väistöt olleet tiiviimmin mukana työskentelyssä. Sitten laukkaa ja kunnolla eteen, muutamia voltteja, jotta voima kasvaisi ja kääntäminen olisi helpompaa. Sitten vaihtoja, joista osa onnistui, osassa jäi pohkeen taakse ja osassa olin itse auttamattomasti aivan liian hidas saadakseni hevostakaan reagoimaan nopeasti. Loppuun vielä vastalaukkaa uralla. Oikea laukka vasempaan kierrokseen meinasi olla aika vaikeaa, mutta vasen laukka oikealle oli jopa aika helpon tuntuista. Sitten vielä kevyttä ravia hölkkäillen ja homma oli pulkassa. Ei mitään wau-fiiliksiä eikä oikein edes kovin kummoista työskentelyä, mutta pikkuhiljaa. Kyllä meillä on aikaa opetella näitä hommia, kun nyt ollaan sentään päästy jo ihan kivaan alkuun ja uskalletaan käydä eri paikoissa reenaamassa ja uskalletaan välillä mennä aika kovaakin. ;) Torstaina olis sitten puolen vuoden tauon jälkeen Sepon valmennus taasen eri maneesilla. Saa nähdä, kuinka jännittävää se on Purden mielestä tällä kertaa ja saa nähdä näkeekö Seppo meissä mitään edistystä vai junnataanko ihan samoissa ongelmissa edelleen kuin keväälläkin! Huomenna Murde saa leikkiä Annin kanssa ja sitten taas ensi viikolla ratsastanen jonkun kerran ennen Sepon tuntia. Tiistaina pitäisi Murdea nuorempana ratsastaneen Heidin tulla meille kylään ja tarkoituksena olisi suunnata maastoon ponien kanssa vähän mieltä virkistämään. Täytynee sitä ennen vähän Moniponiakin työstää, sillä sekin on ollut hommissa viimeksi viime tiistaina ja kyllähän siinä jo alkaa taas virtaa piisaamaan! Kivempaa mennä maastoon, jos ponit eivät ole valmiiksi aivan räjähdysalttiita. :) Vaikka viisaita maastoilijoita ne ovat nyt kotona asuessaan olleetkin pääasiassa!

Aku Akrobaatti on tällä viikolla ollut taas parempi oma itsensä. Se on parantunut hyvin kaatumisensa jäljiltä ja hierottiin myöskin ja sai hierojalta hyvän lausunnon parantumisestaan. Ratsastin Akun keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona oli vielä jotain erimielisyyksiä ilmassa eikä homma sujunut aivan kuin tanssi, mutta torstaina palaset alkoivat taas loksahtelemaan kohdilleen. Aloitan usein Akun kanssa varsinaisen työskentelyn käynti-ravi-käynti-siirtymisillä ja niin myös nyt. Tällä saan hevosen kuulolle ja keskittymään minuun muun ympäristön sijasta. Torstaina tein tämän harjoituksen jälkeen niin, että tein varsinaisten käyntiaskeleiden sijasta vain muutaman puolipidätteen ja kävin hitaassa ravissa ja siitä taas kohti isompaa ravia vaatien koko ajan vähän enemmän ravia isoon raviin. Tämä toimikin ihan tolkuttoman hyvin ja Aku ravasi varmaan parhaiten, mitä olen koskaan sen saanut ravaamaan. Se löysi hyvän oman moottorin ja eteenpäinpyrkimyksen ja lähti ravaamaan isosti hyvällä korkealla kaulalla. Mun vain piti istua kyydissä ja nauttia ravista. Hyvä fiilis kyllä tuli tästä! Akun kanssa on vielä ihan supertärkeää istua hyvin kyydissä. Jos jää yhtään etukenoon tai jalka liian eteen, se ahdistuu eikä liiku, mutta kun melkein nojaa taakse ja vie jalankin aavistuksen taaemmas kuin mihin se itsestään asettuisi, löytyy Akusta aivan uusia vaihteita. Sen kanssa pitää olla myös todella kevyt kädellä, jotta hyvä muoto ja eteenpäinpyrkimys säilyy. Myös pohkeenväistöt sujuivat aivan taivaallisen hyvin. Laukassa oli vielä havaittavissa ehkä aivan pienenpientä epävirettä, mutta sekin sujui jo melko normaaleissa merkeissä! Hieno Aku. Nyt kun hetken aikaa ei ole Akun kanssa sujunut sen ollessa toipilaana kaatumisestaan, osaa taas arvostaa niitä pieniäkin hetkiä kun sen kanssa onnistuu!

Samin selässä olen ollut jo viitisen kertaa sen loman jälkeen! Viimeksi uskallettiin jopa jo laukata jokunen kierros. Oli kyllä aivan ihanaa tehdä vähän ihan oikeita ravihommia ja vielä vähän laukkahommiakin Samin kanssa. Sen kanssa kaikki on vaan niin helppoa ja mukavaa, pääasiassa poni toimii kuin ajatus. Joskus yritän itse tehdä asioista liian vaikeita, mutta kun osaan vähän relata ja antaa ponille mahdollisuuden, tulee niistäkin asioista yleensä huomattavasti helpompia. Nyt ei vielä mitään ihmeitä ole kylläkään tehty vaan lähinnä muutamia siirtymisiä, vähän laukkaa ja käynnissä väistöjä ja takaosakäännöksiä. Sami liikkuu mielellään ja hyvin ja on kohta taas valmiina kohti uusia haasteita!

Samin tyttöystävä Kerma on ollut viime aikoina melko miellyttävä ratsu. Viimeksi se oli jopa niin hyvä ratsastaa, että piti taputtaa ja lopettaa noin 10 min ratsastuksen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran osasi taipua oikeassa laukassa! Sitä ennen se oli jo tehnyt hyvät pohkarit kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa ja ravannut hitaasti hyvällä kevyellä tuntumalla. Kerma oli kohtuullisen moniongelmainen saapuessaan Suomeen, mutta nyt pikkuhiljaa ollaan saatu ongelmia korjaantumaan yksi kerrallaan ja kun ne alkaa yksi kerrallaan pikkuhiljaa poistumaan päiväjärjestyksestä, on meillä koko ajan selkeäjärkisempi ja tolkullisempi ratsuponi käsissämme. Kerman hampaita ei esimerkiksi oltu raspattu ehkä koskaan ja sillä oli paljon piikkejä, jotka sitä vaivasivat. Tämä näkyi jopa suitsimisessa ja kuolainten poisantamisessa, jossa poni oli alkuunsa erittäin hankala ja vielä ongelman poistuttuakin se muisti pitkään, että kuolaimen kanssa voi olla ikävää. Nyt se ei enää oikeastaan koskaan ole hysteerinen suistimisessa tai niiden poisottamisessa, mutta ainakin semmoinen 8kk tähän totutteluun ja poisoppimiseen on jo mennytkin... Mutta nyt alkaa taas tuntua siltä, että kyllä tosiaan ratsu tästä ponista vielä tulee joku päivä eikä siihen ehkä mene edes ihan sen koko loppuikää!

Tokaj on keskittynyt erilaiseen puuhasteluun tällä viikolla ja on päässyt niin maastoilun makuun kuin hyppäämäänkin! Tänään Tokaj oli Annin kanssa Tuomarinkylän seurakisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm radat ja 90cm radalta tuli rusettikin! Kaksi puhdasta siistiä rataa pariskunnan ensimmäisestä yhteisestä koettelemuksesta, mitä muutakaan voisi toivoa! Jiihaaa! On se Tokaj kyllä niin viisas olento silloin kun vaan tahtoo olla sellainen. :) Ensi viikonloppuna meillä onkin Tokajin kanssa yhteinen valmennus. Jännä nähdä, miten se sujuu ja minkälainen valmennus on kyseessä. Aivan uusi valmentaja minulle on siis kyseessä.

Tässä varmaankin tämän viikon treenailut pääpiirteittäin. Ensi viikolla saan saappaani takaisin "huollosta", jossa ne ovat olleet pitkälti yli toista kuukautta. Ne kahden kuukauden käytön jälkeen alkoivat hajoamaan ja lähetin ne takaisin katsottavaksi ja korjattavaksi, sillä 2 kk ei oleomasta mielestäni mikään ikä kunnollisille nahkasaappaille! Olen niitä koko niiden poissaoloajan ikävöinyt, sillä niissä saa niin paljon napakammin jalan paikalleen ja toimimaan. Etenkin kisoissa ja valmennuksissa ne ovat ihan ehdottomat, mutta nyt on pitänyt pärjätä ilman niitä. Toivottavasti ne olisivat nyt entistäkin ehdammat ja toimisivat loistokkaasti ilman mitään lisärikkoutumisia!

Blogini on löytänyt jo ihan mukava määrä lukijoita ja yritän teitä kyllä mahdollisimman usein ja parhaan osaamiseni mukaan viihdytellä kirjoituksillani ja kertomuksillani. Tervetuloa vaan kaikki uudemmatkin lukijani mukaan joukkoon seuraamaan hevosrikasta elämääni! Mutta jotta blogistani tulisi vielä enemmän lukijaystävällinen, toivoisin, että kerrotte minkä tyyppisistä asioista haluaisitte minun kirjoittelevan, mitkä tekstit ovat olleet sellaisia, mistä olette pitäneet ja esittäkää ihmeessä myös ihan rohkeasti kysymyksiä, jos jokin mieltänne kaivaa. Keskustelu ja palaute on ollut kovin vähäistä, joten nyt voisin vähän herätellä lisää kumpaakin hollille, jotta saisitte enemmän irti tästä lukukokemuksestanne!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Normireenejä

Viikko on mennyt taas aikaperusreeneissä. Sunnuntaina oltiin Murden ja Moniponin kanssa maastossa, Anni oli jälleen Murden kyydissä ja mulla oli Moniponi. Moniponi alkaa vihdoin tuntumaan taas pirteämmältä ja enemmän omalta itseltään kuin mitä se tuossa muuton hollilla oli. Jossain vaiheessa pitäisi senkin kanssa mennä maneesille kokeilemaan, josko se olisi jo innokkaampi ja lennokkaampi jälleen kun pääsee hyvälle pohjalle ja isolle läänille juoksentelemaan. Kummatkin pojat olivat jälleen tsillisti maastossa, vaikka käytiin etsiskelemässä uusia reittejä ja löydettiin ehkä vähän ikävän upottaviakin polkuja. Kyllä niistä vielä hyvät maastoponit tulee!

Maanantaina ratsastin Murden ja se oli ihan mukava, vaikkei ihan parhaimmillaan kylläkään. Harjoiteltiin vastalaukan nostamista ja lopulta pystyttiin jopa suorittamaan laajalla "ympyrällä" siirtymisiä myötälaukka-ravi-vastalaukka-ravi-myötälaukka. Vaikkei ihan viime viikon superfiilistä löytynytkään, oli kiva, että kuitenkin saatiin jotain järkevää aikaiseksi eikä mitään ihan superhelppoa edes, mihin yleensä Murden kanssa sorrun. Myös jälleen vähän väistöjä ja takaosakäännösten harjoittelua.

Tiistaina ratsastin kummatkin omat pokut, sillä supergruumini oli meillä kylässä ja mua avustamassa asiassa. Ensin Murde, joka oli jo ehkä hieman väsynyt tehtyään monta päivää putkeen duunia. Murde harjoitteli jälleen väistöjä ja siirtymisiä ja toimi ihan kohtuullisesti. Väsymys velotti sen parasta vireyttä, mutta se oli silti kohtuullisen yhteistyöhaluinen. Laukannostot alkavat olemaan aika helppoja ja muutoinkin siirtymiset useimmiten onnistuvat kohtuullisen kivasti. Ongelmia tuottaa eniten se, jos junnataan samaa askellajia pidemmän aikaa, sillä silloin pukkaa hyytyminen. Jos koko ajan tehdään siirtymisiä, pysyy Murdekin vireämpänä. Mutta siis liikuteltua tuli ja ihan kohtuullisen hyvinkin vielä. Lopuksi Murde pääsi vielä supergruumin kanssa kävelylle ja ihan loppuviimeksi vielä liityttiin seuraan Moniponin kanssa.

Tiistaina ratsastin siis myös taas Monin, joka oli erittäin hyvän tuntuinen jälleen kerran. Meni kaikki askellajit läpi mukavasti pyynnöstä eikä tehnyt mitään tyhmyyksiä eikä tuhmuuksia. Ja lopuksi sekin pääsi siis vielä maastokävelylle Murden seurassa. Olipa mukavaa ratsastella kun hevoset laitettiin valmiiksi kuntoon ja kävelytettiin ja kaikkea! Kiitokset siis Elinalle! Myöhemmin tiistaina kummatkin rokotettiin, joten sen jälkeen loppuviikko onkin ollut kummallakin vain lepoa. Huomenna (tai siis tänään) pitäisi sitten palautella kumpaakin hommiin. Murden kanssa suunnataan lähimaneesille reenailemaan ja Moni saanee toimia hyvän mielen ratsuna kotioloissa. Ihan kiva kyllä, että kummatkin ovat aika hyvällä mallilla ja kumpaakin pystyy kätevästi kotioloissa liikuttelemaan. Ainakin on tähän mennessä kyennyt. Saa nähdä nyt sitten miten liikutukset jatkuu kun pakkaset alkaa ihan toden teolla jylläämään. Nythän on saatu vasta pientä esimakua.

Oman tallin pyörittämiseen alkaa pikkuhiljaa tulemaan ihan kiva rutiini ja hommat sujuu jo aika lailla järkevästi eikä ole ihan täysin hakusessa koko ajan kuten alkuunsa. Ponit tuntuvat edelleen olevan onnellisia ja näyttävätkin ihan sopivan paksuilta. :) Kyllähän sitä alkuunsa tulee mietittyä kaiken maailman asioita, että hoitaako hevoset riittävän hyvin ja onko niillä kaikki kivasti, mutta ehkä niistä näkyisi, jos niillä joku olisi vialla. Mutta ihanaa on, kun omat pokut on omassa pihassa! Siitä ei pääse yhtään mihinkään. :)

Huomenissa lisää muista reeneistä...


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hyvä ratsastuskarma

Tällä viikolla on taas löytynyt vähän parempi ratsastuskarma pitkästä aikaa. Jotenkin oli ollut pitkään sellainen fiilis, ettei ratsastukset suju alkuunkaan. Mikään hevonen ei tuntunut niin hyvältä kuin olisi voinut ja lisäksi oli vielä ollut epäonneakin matkassa. Myös muuttokiireet verottivat ratsastusten määrää ja varmasti laatuakin, sillä hommaa oli paljon ja suuri osa vielä kohtuullisen fyysistä. Tämän takia varmaan myös ihan oma ratsastus ei ollut niin tehokasta kuin yleensä. Eli monta tekijää on varmasti ollut tällä huonommalla ajanjaksolla ja varmasti on peiliin katsomista, mutta hyvä on myös tiedostaa mahdolliset hevosissa piilevät krempat sun muut. Tässä vaiheessa vuotta on hyvä tsekkauttaa hevosia, kun on monta kuukautta aikaa hoitaa niitä tarvittaessa kuntoon ennen seuraavaa kisakautta. Onneksi nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että kohtuuehjällä kalustolla jatketaan eteenpäin!

Murden olen ratsastanut tällä viikolla kotona pari kertaa ja se oli toisella kerralla ihan mieletön! Taas Pietin valmennusviikonlopun jäljiltä oli monta asiaa mietittävänä ja ongelmaa ratkottavana. Mun vaan pitää uskaltaa ratsastaa sitä paljon nopeammaksi, joka sitten auttaa ihan kaikissa ongelmissa, mitä meillä on. Torstaina työstin kaatosateessa harjoitusravia ja laukkaa ja siirtymisiä ja homma sujui ihan kohtuullisen mallikkaasti. Mitään wau-fiiliksiä ei sillä ratsastuskerralla tullut, mutta pääsin ongelmieni jyvälle ja huomasin monta vaikeaa asiaa, joista ehkä teen vaikeita, vaikkei ne oikeasti ole tai niiden ei ainakaan missään nimessä pitäisi olla vaikeita. Ja nämä ei siis ole mitään temppuja vaan ihan esimerkiksi vasemmalle kääntymistä ja kaarteissa etenemistä ja sen sellasta. Murden jälkeen ratsastin torstaina Murdea puolta nuoremman Moniponin ja sitä ratsastaessani huomasin vielä paremmin meidän ongelmat Murden kanssa. Moniponin ratsastus oli todella ajatuksia herättävä ja silmiä aukaiseva kokemus. Siinä missä Murden kanssa kaikkea pitää pyytää monta kertaa ja ihan pelkkä missä tahansa askellajissa eteneminenkin on työn ja tuskan takana, Moniponi jatkaa pyydetyssä askellajissa hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja tekee motivoituneesti töitä. Silloin vasta ihan oikeasti tajusin, kuinka huonossa jamassa ollaan Murden kanssa ja miten on tehtävä selkeä muutos, jotta meillä on koskaan mahdollisuutta päästä helppo b-tasoa korkeammalle. Se ei millään onnistu, jos hevonen ei etene mielellään ja omin jalkoinensa

Perjantaina päätin sitten ratsastaa uudella ajatuksella Murden ja muistelin sekä Stellan että Sepon viime keväisiä oppeja. Pietin tunnilla etenkin lauantaina huomasin, että vedin Murdea edestä ihan vimmana, kun se kerrankin olisi halunnut liikkua itsellään. Tämä on vaan ihan refleksin omaista toimintaa mulle, kun jännitän Murden kyydissä ja siitä pitäisi ehdottomasti oppia pois. Olen aiemminkin huomannut, että jos mulla on kanget Murdella päässä, pystyn olemaan paljon rennompi ja kevyempi oman käden kanssa, joten laitoin kanget päähän ja aloitin alusta asti ajatuksella eteen ja melkein ilman kättä. Tähän Murde vastasikin aika hyvin alusta alkaen. Mulla ei myöskään ollut kannuksia jalassa vaan menin tuulihousut ja vaelluskengät jalassa. Ensin ihan vaan harjoitusravia ja käännöksiä, sitten vähän siirtymisiä pienestä avusta. Laukassa aluksi ei meinannut löytyä hyvää tempoa, mutta hetken työstämisen jälkeen sekin sujui kumpaankin suuntaan. Sitten vielä vähän tehtäviä loppuun, takaosakäännöksiä, pohkeenväistöä ja vastalaukannostoja. Uskalsin näissä jopa ärähtää Murdelle aina kun homma ei toiminut niin kuin toiveissa olisi ollut ja aika pian kaikki toimikin todella kivasti. Lopuksi ravasin kevyttä ravia niin, että hevonen ravasi korvat lerpallaan aivan itsellään todella hyvää ravia ja pienestäkin avusta laittoi lisää ravia peliin. Meni jopa niin hyvin eteenpäin, että rupesi vähän hirvittämään sen takia.. ;) Mutta fiilis oli aivan mieletön. Tämä oli juuri se fiilis, mikä on taas ollut hukassa ja löytyi tarvittaessa nopeastikin kun sitä uskalsi etsiä oikealla tavalla. Murde vaan vaatii hyvin erilaisen tyylin lähestyä kuin monet muut ratsuni, johtuen toki kyllä ihan varmasti vain ihan itsestäni ja omasta epävarmuudestani, mikä mulla on ollut sen kanssa. Nyt pitää vaan toivoa, että muistaisin taas hetken pitää yllä tämän hyvän fiiliksen ja hyvän ratsastuksen sen kanssa enkä arkailisi, kun siitä kerran on kehkeytymässä ihan kelvollinen ratsu! En malta odottaa, että pääsen taas ratsastamaan sillä ja sitä fiilistä ei kyllä tosiaan taas hetkeen ole ollut! Huomenna on yhteismaastopäivä ponilla ja Murdella, joten mun täytyy malttaa odottaa ensi viikkoon, että päästään taas oikeisiin töihin. Ja lauantaina pitäisi sitten mennä kokeilemaan sitä helppoa a:takin. Iiksiiksiiks. Oon ollut kaksi päivää ihan fiiliksissä, kun oma hevonen kulki hetken aikaa taas kivasti. Kyllä se vaan tekee ihmeitä! :)

Moniponin siis ratsastin myös ja se oli ihan yhtä mutkaton kuin aina aiemminkin. Kaikki askellajit läpi letkeästi ja loppuun maastokävely ilman mitään ongelmia. Ei muuta kuin 4-vuotiaiden geimejä peliin ja Moniponi pääsee näyttämään osaamistaan ellei joku sopiva ostaja sitä ennen ilmaannu. Tosin en mä ihan oikeesti tiedä, että voiko tollasesta ponista koskaan luopua... Se on vaan niin supersiisti peli. Uskaltaisinkohan mä sillä joskus tulevaisuudessa hypätäkin?!? :) Mulla on ollut viime aikoina hirvee vimma kokeilla hypätä jotain pieniä esteitä, mutta ei vaan oikein ole sopivaa ratsua moiseen. Murdella voisi toki ehkä puomeja kokeilla, mutta jos haluan säilyttää hyvän karman sen kanssa, täytyy ehkä tyytyä ihan vaan sileän työskentelyyn nyt ainakin jonkun aikaa... *hih*

Ja kun omat hevoset kulkee, kulkee muutkin ratsut. Ainoa, joka on vielä vähän epävireinen kaatumisensa jäljiltä, on Aku, mutta Akukin on toivottavasti jo paranemaan päin. Onneksi Sanna pääsi sitä hyvään aikaan hieromaan sen jälkeen kun oli diagnosoitu, että kyllä se vaan jumissa tuntuisi olevan eikä ihan heti lähtenyt itsekseen siitä parantumaankaan.

Samilla olen käynyt köröttelemässä jo 3 kertaa käyntiä ja vähän ravia. Tänään tehtiin ensimmäinen pätkä pientä lisäyksen kaltaistakin jo! Ihan mielenvirkistykseksi piti moista kokeilla. Väistöjä, pysähdyksiä ja takaosakäännöksiä on tehty jonkin verran ja ensi viikolla päästään ehkä jo laukkaamaan! Sami on kyllä niin mieletön. Vaikkei se ihan täydessä vireessä olekaan tauon jäljiltä, se toimii kuin ajatus ja suurin osa asioista on vaan niin helppoja. Se on vähän sen tyyppinen hevonen, että kun se kerran oppii jonkun tempun, se osaa sen jatkossakin. :) Toki temppuja joutuu hiomaan, mutta pääasiassa se tietää, mistä milloinkin on kysymys, kun kerran vaan on lamppu pään päälle syttynyt! Sami on pikkuhiljaa myös jo palannut vaunujen eteen ja peruskuntotyöskentely on siten hiljalleen aloitettu. Nyt vaan täytyy toivoa, että poni pysyy vireessä ja päästään taas treenaamaan täysillä kohti ensi kautta, joka Samin osalta taitaakin olla aika jännittävä!

Kerma-ponilla on loksahtanut joitain herneitä kohdilleen sen pienen pään sisällä ja se alkaa taas muistuttamaan ratsuponia ajoittain. Se tekee jo ajoittain aika kivaa käynti- ja ravityöskentelyä ja laukassakin on joitain hyviä pätkiä. Välillä se edelleen sotkeutuu jalkoihinsa ja suuttuu itselleen, kun ei pysy mukana omassa kouhkaamisessaan, mutta tokenee jo kohtuullisen pian näistä toilailuistaan. Ravissa tänään meni pidätteet ensimmäisen kerran läpi niin, että poni pystyi jäämään pidätteeseen ja sitä myötä jäämään hitaaseen raviin pitkiksikin ajoiksi, mihin se ei aiemmin ole tuntunut kykenevän. Pikkuhiljaa ravia pystyy säätelemään myös eteenpäin niin, että askel lähtee venymään eikä vaan niin, että askeleiden määrä lisääntyy ja pituus lyhenee. Kerma-poni on kyllä varsin luonteikas pieni poni, joka ei pidä epäonnistumisesta, mutta kun hommat sujuu, se on aivan mainio pieni ratsu. Ehkä siitä jonain päivänä jopa tulee mukava lasten poni, siihen kuitenkin todennäköisesti mennee vielä jonkin aikaa.. :)

Tokajilla olen myös ratsastellut hieman enemmän taas, sillä olemme menossa saksalaisen Maria Burczykin valmennukseen parin viikon päästä ja sitä ennen on ihan kiva saada taas vähän tuntumaa ratsuun! Sitä ennen Toksulla onkin vuorossa todennäköisesti sen elämän ensimmäiset estekilpailut! :) Jiiihaaa!

Myös Esmeraldalla ratsastin kerran tällä viikolla ja sekin toimi todella hyvin. Se on alkanut taas suoristumaan ja vahvistumaan ja teki jo ihan mukavaa työskentelyä aika ajoin. Vastalaukat sujuivat hyvin, laukka-käynti-laukka-siirtymisiä työstettiin ja ravissa tehtiin vähän avoja ja sulkuja. Oli kyllä kiva ratsastella kun Esmeralda toimi taas jo melkein niin kuin ennen. :) Esmeralda on kyllä aivan järjettömän hieno poni. Niin kuin on kyllä Sami ja Moniponikin. Ihan mieletöntä, että on tällaisia poneja ratsastettavana ja kilpailtavanakin! Kun saisi vaan kaikkien ponien kanssa hommat taas kohdilleen ja pääsisi kisoihin näyttämään niiden todellista laatua!!!

Loppuun vielä kuvia Murdesta Pietin valmennuksessa VDC:ssä viime sunnuntaina:

copyright Pekka Pietikäinen
copyright Pekka Pietikäinen
copyright Pekka Pietikäinen

tiistai 16. lokakuuta 2012

Harrastelua

Vapaaviikko on taas vietettynä ja paluu arkeen on tapahtunut. Vapaaviikolla ei nykyään ehdi edes juuri blogia miettimään, mutta onneksi töissä ehtii vähän pohtimaan ja naputtelemaan näitä juttuja. Tekee niin hyvää aina itselleenkin vähän kerrata tapahtumia ja pohtia, mitä pitää tehdä ja mitä ei ja miten hommat sujuu ja mikä mättää ja miksi.

Ensimmäiset kaksi viikkoa hevostilallisena on takana ja hevosetkin ovat vielä hengissä! ;) Rutiinit on vielä aivan hakusessa, mutta muutoin alkaa tuntumaan siltä, että hevosten pito kotinurkissa alkaa olla ihan kivasti hallussa. Kaikki tavarat hakee toki vielä paikkojaan ja koko ajan on paljon sellaisia asioita, joita pitäisi tehdä paremmiksi ja viritellä toimivammaksi, mutta perusasiat alkaa olla aika kivasti. Hevoset näyttää viihtyvän hyvin, mikä on tietysti tärkeintä. Murdesta on ihanaa olla meillä "kotona", sillä se on todellinen ihmisystävä. Se seurailee aina tarkkaan, mitä pihalla puuhastellaan ja avustaa myöskin mielellään. ;) Tarhaa siivotessa en juuri saa rauhaa kun mulla on kaksi varjoa, jotka joko seuraavat mua tai vaihtoehtoisesti leikkivät kottikärryillä... Moniponi on yhtä lailla sosiaalinen, mutta koska Murde määrää ja on ihmisistään hyvin mustasukkainen, Moni tyytyy katselemaan usein hieman kauempaa. Näiden kahden tuusailuja voisi katsella vaikka loputtomiin, sillä ne ovat niin mainioita touhuillessaan.

Murde tutkailee esiinkaivamiaan aarteita! 

Mutta sitten asiaan. Moniponin kanssa käytiin siis reilu viikko sitten maneesilla hyppäämässä. Se ei ollut oikein oma itsensä eikä syttynyt ollenkaan hyppäämisestä, kuten on aikaisemmilla kerroilla syttynyt. Keväällähän se oli aivan intopiukeana aina kun pääsi maneesiin vapaaksi ja oli vielä esteitä. Hypytettiin kuitenkin jonkun verran vaihtelevalla menestyksellä. Jotain kuitenkin Moniponin menosta puuttui ja olin hieman epäileväinen perjantain Kyvyt Esiin-finaalin suhteen. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että reissaaminen tekee nuorelle ponille hyvää ja näkee taas vähän, miten poni käyttäytyy kun on muita hevosia ja häppeninkiä ympärillä. Viisaastihan se käyttäytyi ja näytti myös upealta, mutta kuten arvata saattoi viimeistelyn perusteella, hyppääminen ei sujunut edelleenkään. Ponia ei huvittanut yhtään, se ei syttynyt alkuunkaan niin kuin keväällä ja hypytkin olivat ihan erilaisia, ei kissamaisia kauniita hyppyjä vaan ihmeellisiä hitaita hissihyppyjä. Nyt onkin selviteltävä, että mistä tässä mahtaa olla kysymys... Arvailuja on monia, mutta pikkuhiljaa ehkä selvinnee tämä mysteeri, mihin Moniponin hienot hypyt ovat kadonneet. Toivottavasti ne kuitenkin löytyvät tälle lahjakkaalle ponille takaisin, sillä se todella osaa. Huvituin jälleen lukiessani hevostalli.netin keskusteluja siitä, kuinka ponit oli vain niin huonosti esitetty finaalissa. Omalta osaltani voin sanoa, että oli hyvin tai huonosti, tämä poni on esitetty samalla lailla samojen ihmisten toimesta kolme kertaa aikaisemmin ja se on saanut ihan käsittämättömän hienot arviot hyppykyvystään. Tämä oli ensimmäinen epäonnistuminen ja selvitämme kyllä syyn ja toivomme saavamme vielä esittää tämän ponin oikeaa osaamistakin tulevaisuudessa! Tosin irtohypyt on näiltä näkymin hypätty ja jatkossa täytynee keskittyä enemmän selästä käsin työskentelyyn. Nyt onkin ponin kanssa tiukassa mietinnässä, miten jatketaan. Vaihtoehtoina on ponin myyminen, ruunaaminen ja 4-vuotiskilpailut ensikaudella sekä orina pitäminen ja siten valmistelu oripäiville. Tämän ponin ihan äärimmäisen hieno luonne olisi se syy, miksi sitä kannattaisi ajatella käyttävänsä jalostukseen. Tällaista luonnetta jalostaisi mieluusti wpb- ja ratsuponeihin, jotka kuitenkin pääasiassa kasvatetaan lasten käyttöä ajatellen. Jos joku on Moniponista kiinnostunut ostomielessä joko tulevaisuuden kilparatsuksi tai siitoskäyttöön, ottakaa ihmeessä yhteyttä!

Murden kanssa oltiin viikonloppu Pietin valmennuksessa. Olin viimeisen kuukauden aikana ehtinyt Murden kyytiin huimat kaksi kertaa ja se kyllä tuntui. Olin taas lauantaina kauhusta kankeana ponin kyydissä ja vedin sitä, minkä ehdin, vaikka hevonen oli kerrankin menossa mukavasti itsellään eteenpäin. Näin pilataan siis hevosen viimeinenkin eteenpäinpyrkimys! Hienosti mä vedän ja silleen.

Mutta joo, lauantaina tehtiin ihan perusduunia, siirtymisiä, väistöjä, vaihtoja ja ihan perusduunia. Kaikki oli vähän nihkeetä ja semmosta puolivillasta ja mua jännitti enemmän kuin olisi pitänyt. Osasyynä mun jännitykseeni oli myös samaan aikaan reenaamassa ollut 3-vuotias oripoika, joka kerran muun muassa tuli meitä melkein päin. Onneksi Murde oli tässä kohtaa huomattavasti chillimpänä kuin minä. :) Eli Murdea ei tämä toinen hevonen juurikaan haitannut, mutta mä varoin sitä minkä ehdin ja siten unohdin kiinnittää huomiota omaan ratsastukseen ja unohdin myös kaiken vähäisenkin rentouden, mitä olisi voinut mahdollisesti olla tarjolla. Selvittiin kuitenkin hengissä, pysyin kyydissä ja joitain tehtäviäkin saatiin tehtyä. Olisi kuitenkin ollut paljon kivempaa, jos olisi osannut ratsastaa paremmin ja rennommin ja jos hevonen reagoisi edes joihinkin apuihin joskus....

Toiselle päivälle jäi paljon parannettavaa, mutta kyllä sitten parannettiinkin aika paljon. Toisena päivänä saatiin taas työstettyä vaihtoja niin, että niitä on tarjolla myös silloin kun Murdea ei enää huvita, tehtiin ravissa avoja ja jopa vähän sulkuja!!! Lopuksi sain jopa kelvollisia lisäyksiä laukassa sekä ravissa kun en enää vetänyt ihan niin paljon ja sain Murden reagoimaan eteenpäin jalasta ja vähän piiskastakin. Me niin tarvittaisi valmennusta paljon useammin Murden kanssa, mutta kun mitään kelvollisia valmentajia on aivan liian vaikea saada motivoitumaan lähtemään mihinkään ketään katsomaan. Pitänee vielä yrittää kartoittaa tilannetta uudelleen kun ollaan kunnolla asetuttu uuteen kotiin, sillä olis ihanaa, jos sais edes jonkun katsomaan reenejä kotonakin välillä. Onneksi nyt on kuitenkin tulossa useampia valmennuksia, joihin päästään osallistumaan, jos vaan kunnossa pysytään kummatkin Murden kanssa. Aiempiin kertoihin verrattuna on kuitenkin edistystäkin tapahtunut, sillä esimerkiksi harjoitusravissa on jo ajoittain ihan mahdollista pysyä kyydissä. :) Tunnit on taas videolla ja odotan innolla, että pääsen niitä katsomaan ja analysoimaan. Viimeksi sain ihailla, että mullahan on ihan kiva hevonen, saa nähdä mitkä on fiilikset tämän kerran jälkeen... Fiilikset ratsastuksen jälkeen oli kuitenkin sellaiset, että uskaltauduin ilmoittautua harjoituskilpailuihin kokeilemaan helppoa a:ta. Tai oikeastaan A-merkin koulukoetta. :) Kivaa olisi, jos siitä selviäisi hengissä!

Samin selässä olen päässyt käymään jo kaksi kertaa tauon jälkeen! Sami puhkuu intoa päästä hommiin, sillä se on selkeästi vähän tylsistynyt lomallaan, se tsekkailee maisemia ja etsii tekosyitä, jotta voisi ampaista johonkin suuntaan ja vähän loikkia matkalla. ;) Eli eiköhän se ala olemaan ihan kivassa kuosissa ja valmis aloittelemaan hommia pikkuhiljaa. Kuukauden päästä sillä olisi tarkoitus olla jo sitten aika normireenissä... Samin selässä oli kyllä kuin olisi ollut kotona, se on niin tuttu ja ah niin simppeli, kun sen tuntee läpikotaisin. :) Pieni Kerma-poni oli pari kertaa Nipsun tuntien jälkeen jo todella hyvä ratsastaa, mutta palautti mut taas sunnuntaina maanpinnalle olemalla jälleen hieman hankala... Aina kun luulee, että vihdoin alkaa kulkemaan, huomauttaa Kerma, että ei todellakaan!

Muitakin ratsuja on tullut ratsasteltua, mutta mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ei ole juuri tainnut tapahtua. Aku hierottiin omituisuuden jäljiltä ja siitä löytyi selkeitä vaurioita sen kaatumisen jäljiltä, jotka selittivät selkeästi sen hankaluuden laukata oikeaa laukaa ja kantaa takaosallaan. Hyvä näin ja nyt se on hoidossa ja paranemaan päin, joten pian päästään jatkamaan reenejä täyspainoisesti kohti ensi kautta.

Pietin tunnilta pitäisi olla kuviakin jossain vaiheessa tulossa, katsotaan koska saadaan koneelle...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syksyisiä tunnelmia

Viimeiset viikot ovat menneet siivillä. Muutto omalle tilalle, hevoset kotiin, auton huoltoa, töitä, kisoja, opetusta ja kuka ties vaikka mitä muutakin on mahtunut näihin kolmeen viimeiseen viikkoon. 3 viikkoa on nyt takana uudessa kodissa ja aika ihanaa on ollut. 10 viimeistä vuotta on kulunut kerrostaloyksiössä ja nyt sitä on sitten ihan ihmeissään kun onkin lääniä ympärillä vaikka millä mitoin. :)

Maalaiseloa
Ratsastusmasennus alkaa pikkuhiljaa helpottumaan. Hevoset alkaa kulkemaan taas vähän mukavammin eikä ongelmia ole enää ihan niin joka sormelle. Kisakausi alkaa olemaan pikkuhiljaa aika pitkälti pulkassa. Ensi viikon perjantaina on vielä Moniponin Kyvyt Esiin-finaali ja joulukuussa kansalliset kilpailut Ypäjällä, johon yritän saada kaikki ruunikot kilpurit osallistumaan.

Murde on saanut nyt muutosta johtuen olla todella kevyellä. Syyskuun alussahan sillä oli parit estekilpailut ja estetreenit sekä ne yhdet koulukisat, mutta sen jälkeen sillä on ollut todella leppoisaa hengailua eikä juurikaan töitä. Mä en yksinkertaisesti ole vain ehtinyt sen kanssa reenaamaan muuttokiireiltäni. Ensi viikolla on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa se pari kertaa, sillä viikonloppuna on Pietin valmennus Dressage Centerissä. Uskon kyllä, että pieni kevyempi jakso on voinut tehdä Murdelle ihan hyvääkin, sillä onhan sillä rankka kesä takana. Se on käynyt valmennuksissa ja kisoissa ja tehnyt kaikenlaista matkustelua ja reenailua, mitä se ei juurikaan ole aiemmassa elämässään samanlailla tehnyt. Olihan sillä kesällä myös pieni laidunlomajakso, jolloin se vaan tsillasi pari viikkoa. Mitään varsinaista pidempää lomaa sille ei ole suunniteltu, joten välillä tällaiset kevyemmät jaksot tulevat sille ihan tarpeeseen ja on kiva kun ne sitten menee oman breikin tarpeen kanssa yhteen...

Murde ja keväinen voikukka!
 Moniponi on tehnyt edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti vähän ratsun hommia ja vähän kaikenlaista muuta puuhastelua. Se liikuttelee itse itseään huolella. Tänäänkin katselin sitä kun se teki tarhassa vapaana laukassa kahdeksikkokuviota ja vaihtoi aina laukan keskellä. :) Tiistaina oltiin sen kanssa maastossa ensimmäistä kertaa ja se oli ihan maailman viisain. Mentiin pääasiassa käyntiä ja ravia, mutta otettiin sitten vähän laukkaakin yhdessä mukavassa ylämäessä ja sen laukka tuntui aivan taivaalliselta. Vaikka mulla myynti-ilmoitus tästä ponista onkin, koska haluaisin sen löytävän jonkun todella hyvän estekodin, voi olla, etten raaski siitä kuitenkaan koskaan luopua. Moniponi on vaan niin viisas ja simppeli, se ei vaan osaa tehdä mistään asiasta ongelmaa. Lisäksi vielä ne tulevat Murden kanssa niin hyvin toimeen keskenään, että olisi kamalaa joutua niitä erottamaan toisistaan. Ne kun on semmoset veljekset kuin ilvekset! :)

Moniponi (C) Minna Harmaala
Akun kanssa reenailin tällä viikolla enemmältikin, sillä oltiin perjantaina Ypäjällä kisoissa. Tiistaina Aku tuntui aivan kammottavalta ja kuulinkin sitten sen kompastuneen estekilpailuissa viikonloppuna, kun pohja oli pettänyt sen alta. Se siis todennäköisesti oli jumissa sen jäljiltä. Yritin vetristellä sitä loppuun sen minkä pystyin ja keskiviikkona otettiin uusinta, jotta pystyttiin tekemään päätös perjantain kisoihin liittyen. Keskiviikkona Aku tuntui jo huomattavasti paremmalta ja päätettiin kuitenkin kisoihin suunnata. Torstaina vielä juoksutin Akun sivuohjilla, jotta se pääsi vetristelemään itseään mahdollisimman tehokkaasti.

Akusti keväällä 2012 rataharjoituksessa
Perjantaina sitten nokka kohti Ypäjää. Ypäjän kisat oli meille henkisesti tärkeä episodi elämässä, sillä se oli ensimmäinen varsinainen maneesikilpailu vapun totaalisen epäonnistumisen jälkeen. Silloinhan Aku jännittyi niin, ettei tuomaripäätyyn päästy ollenkaan ja hevosella oli ainoastaan mielessä paikalta poistuminen. Nyt kuitenkin oli kiva nähdä, että Aku oli heti levollisen näköinen kun päästiin paikalle. Verryttelyssä se oli jopa todella luotettavan ratsun tuntuinen ja radallakin sitä jännitti pöytäliinat ja tuomarit vain aluksi, mutta pääsi siitä ylitse eikä radalla enää tuntunut siltä, että olisi halunnut poistua paikalta, vaikka sinne sisään ratsastaessa siltä todella tuntui! Selkeästi Aku oli kuitenkin vielä jumissa eikä halunnut laukata alkuunkaan niin kuin yleensä ja siitä tuli isot rikotkin, mutta silti olin enemmän kuin huojentunut radan jälkeen. Nyt oli sellainen fiilis, että kyllä Akun kanssa voi mennä melkein mihin tahansa kilpailemaan. Ypäjä-halli ei ole se helpoin kisapaikka, mutta siitäkin selvittiin hengissä... :) Vaikka tulos jäi heikoksi hevosen jumien takia ja vähän mietitytti, että olisiko ollut kuitenkin fiksua jättää kisa välistä, on päällimmäinen tunne ehdottomasti se, että kannatti mennä, sillä jatkoa ajatellen tämä oli henkisesti erittäin tärkeä keikka sekä minulle että hevoselle! Nyt jatkuu treenit Akun kanssa ja ensi viikolle on myös sovittu hieroja, jotta saadaan jumit selvitettyä ja tehtyä, mitä niille tehtävissä on.

Tokajin kanssa ei nyt olla reenattu vakavamielisesti yhdessä vaan Tokaj on keskittynyt opettamaan omistajaansa Viivua. Tänä viikonloppuna on myös ollut Kari Nevalan estevalmennus Tuomarinkylässä, johon Anni on Tokajin kanssa osallistunut. Tänään Tokaj oli toiminut varsin mainiosti estehyppelöissä! Tekee hyvää Tokajille kaiken sileän treenin ohessa päästä välillä toteuttamaan itseään vähän muunlaisissakin merkeissä. Annilla on tavoitteena sen kanssa päästä kilpailuihinkin loikkimaan huvin vuoksi! :)

Tokaj ja seurakisat Vihdissä

Sami palailee ensi viikolla treenien maailmaan ja toivottavasti olisi nyt kunnossa ja valmiina jatkamaan treenejä innokkaana! Mulla onkin NIIN ikävä reenejä Samin kanssa, sillä mikään muu ratsu ei vaan sovi mun käteeni yhtä hyvin kuin tämä hurmuripoika. Reilun kuukauden päästä on meidän seuranmestaruudet ja vuoden takaista mitalia olisi mentävä puolustamaan. Tänä vuonna ohjelmana on Helppo A:1, jonka pitäisi olla meille varsin hyvä rata. Saa nähdä, miten meille käy, jos nyt sinne asti päästään siis!

Sami 5-vuotiskeväänä

Esmeraldalla olen ratsastellut aina ajoittain ja sekin on tuntunut ihan hyvältä. Pitäisi sen kanssa ehdottomasti reenailla, jotta se saa lisää kuntoa itsensä kantamiseen ja toimii mahdollisimman hyvin sitten myös omistajansa kanssa. Joulukuun Ypäjän kisoissa on mahdollisesti tarkoitus debytoida Esmeraldan kanssa kansallisella tasolla. Ja ensi kaudella tavoitteena on sitten kokeilla vaativaa! Myös Formula-ponin kanssa on tehty vähän perushommia, jotta siitä tulisi entistäkin notkeampi ja letkeämpi lasten ratsu.

Esmeralda syksyllä 2010
 
Kerma-ponin kanssa oltiin viime viikolla parina päivänä Nipsun opissa. Kermalla oli joku huonompi kausi menossa ja sitä ei juuri huvittanut tehdä hommia. Se ei sietänyt jalkaa eikä oikein mitään apuja alkuunkaan. Lieneekö kiimaa vai mitä, sillä tänään se sitten taas olikin yllättäen oma mukava itsensä, jota se oli aiemmin väläytellyt aina ajoittain. Kaikki askellajit löytyi, mentiin koko ajan mun tahtomaani suuntaan ja mistään ei jouduttu neuvottelemaan. Harvinaista herkkua, mutta hyvä näin. Huomattavasti helpompaa ratsastaa, kun poniin saa vaikuttaa edes jollain lailla. :) Mä olin ollut jo hieman epätoivoinen Kerman tiimoilta, et tuleeko meiän yhteistyöstä koskaan mitään, mutta tänään oli ehdottoman hyvä päivä ja tuntui siltä, että eteneminen on sittenkin mahdollista! Välillähän meillä ei oikeastaan ollut muita tunnistettavia askellajeja kuin käynti ja vasen laukka...

Vilpun kanssa on työskennelty myös hieman epätoivoisissa merkeissä, mutta nyt ollaan paikannettu onglemat suuhun ja hammaslääkäri onkin tulossa kohta puolin Vilpun suuta ihmettelemään. Sen jälkeen toivottavasti päästään aloittamaan hommat taas vähän paremmista lähtökohdista kohti ensi vuoden suomenhevosten laatuarvostelua.

Mukava fiilis kun ratsastusmasennus on ainakin hetkellisesti taas ohitettu ja hommat etenevät. Valmennuksiakin alkaa pukkaamaan mukavasti, jotta pääsee taas tekemään töitä vielä enemmän ja paremmin näiden kaikkien kivojen ratsujen kanssa.

Piet valmentaa!
Ensi viikko mulla on taas onneksi vapaaviikko töistä ja perjantaina sitten onkin jännittävä Kyvyt Esiin-finaali Ypäjällä. Moniponia olisi huomenna tarkoitus irtohypyttää niin, että se muistaa taas, mistä on kysymys ja osaa sitten ylittää esteitä loistokkaasti perjantaina. Karsinnan jälkeen Moni ei olekaan kertaakaan hypännyt irtona ihmisten toimesta, mutta tarhassa on kyllä itsekseen hypellyt juomasaavien yli pitkin kesää. :) Lisäksi selästä on ylitetty jokunen yksittäinen este pari kertaa. Jännä nähdä, miten Moni pärjäilee näin vähäisellä valmistautumisella. Ei sitä tosin keväälläkään hypytetty kuin kerran ennen karsintoja, mutta karsinnoissa tuli sitten kaksi hyppykertaa, joista toisella se oli ehdottomasti parempi kuin ensimmäisellä.

Viikolla pitäisikin sitten pestä ja puunata Moni ja nyppiä sen tukka ja leikellä jalkakarvat ja tuunata se oikein kauniiksi. Jossei hypyt kulje, niin se voi sitten häikäistä vaan sievällä olemuksellaan... :) Moni-poni on kyllä niin ihana.


Moniponin tyylinäyte Laatuponikisassa 2011