torstai 31. toukokuuta 2018

Tauko

Pahoitteluni hetkellisestä blogin sulkemisesta, joka olikin ensimmäinen kerta kun moista koskaan olen joutunut tekemään... Pukkasi niin paha hetkellinen ahdistus siitä erään hevosesta kyselijän käytökseen liittyen, etten halunnut blogini olevan avoinna vaikuttamaan hänen päätöksentekoonsa.

Muistutan tässä vielä, että blogini kirjoitukset ovat omaa pohdintaani, ei absoluuttisia totuuksia enkä todellakaan raportoi tänne hevosteni kaikkia treenejä, onnistumisia, vikoja ja ongelmia. Kirjoitan omaksi ilokseni sellaisista asioista, jotka mielelläni muistan jatkossakin ja mahdollisesti myös sellaisista kokemuksista, joista saattaisi olla jollekin toiselle hyötyä.

Nautitaan kesästä, kun se vihdoin on täällä!!!


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Yrttejä

Viimeisen muutaman vuoden aikana kaiken maailman yrtit ovat yleistyneet niin kauppojen hyllyissä kuin hevosten ruokinnassakin. Aluksi jotenkin ajattelin, että nämä ovat vaan hyvä rahastuskikka ja mukava muotivillitys, mutta erinäisistä syistä päädyin sitten itsekin kokeilemaan kaiken maailman yrttivalmisteita hevosilleni ja tulin siihen tulokseen, että saattaa niissä jotain taikaa hyvinkin olla.

Kuten jo aiemminkin olen täällä blogissani kertonut, kaikki lähti siitä kun sain jossain kisoissa palkinnoksi chian siemeniä. Olin pitänyt chian siemeniä muotivillityksenä, johon ainakaan itse en lähtisi mukaan. Kuulosti jotenkin utopistiselta, että siemenet parantavat kaikki vaivat, kuten myyjät antoivat puheissaan ymmärtää. Kokeilin siemeniä kuitenkin herkkämahaiselle ja iho-ongelmaiselle Eemelille, sillä ei kai niitä poiskaan kannattanut heittää. Huomasin chian syöttämisen aikana sen vatsan toiminnassa muutoksia positiiviseen suuntaan eikä iho ja karvapeitekään ainakaan huonontuneet. Koska meillä hevoset syövät heinät ulkona tarhatessaan hiekkatarhoissa, pidin myös siitä ajatuksesta, että chia kuljettaa hiekkaa mukanaan pois suolistosta ja vatsasta. Ja pääsinkin sen myötä harventamaan psylliumkuurien syöttöväliä... Parisen vuotta syötn chiaa säännöllisesti ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Nyt kuitenkin tässä äitiyslomaillessani on budjetti ollut tiukempi ja joistain asioista on pitänyt tinkiä. Ajattelin, että ehkä tuo chia ei nyt ole ihan täysin välttämätön lisä Eemelille vaan pärjää varmaan ilmankin. Väärin ajateltu. Eemeli on nyt ollut varmaan puolisen vuotta ilman chiaa ja se valitettavasti näkyy sen ihossa, karvapeitteessä sekä mahassa. Olen joutunut pitkästä aikaa syöttämään taas psylliumkuureja säännöllisemmin ja karvanvaihtoprosessi on taas hankaloitunut eikä tuleva kesäkarva näytä nyt niin kiiltävältä kuin vaikkapa viime kesänä. Muita muutoksia säännölliseen ruokintaan en ole tehnyt... Jatkossa pyritään siis pitämään chia osana Eemelin ruokintaa jatkuvasti.

Murde on asunut elämässään useissa talleissa, joissa on sisäilmaongelmia ja sillä on jonkin verran taipumusta yskiä aika ajoin. Esim. kuivikkeiden pölistessä, sen hengitystiet tuppaavat ärtymään helposti. Samoin talven pakkasilla ilman ollessa kuiva, Murde yskii helposti. Tähän olen myös testannut erilaisia yrttiseoksia, joista se on selkeesti saanut apua. Chia de Gracian Deep Breath ja Humavetin yrttipohjainen Respiragil Liquid ovat olleet käytössä ja kummastakin olen huomannut olevan hyötyä Murden ongelmiin. Näin keväällä ja kesällä onneksi Murde pärjää hyvin ilman apujakin, mutta talveksi palaamme taas näiden yrttikombojen käyttäjiksi.

Murden nivelongelmiin olen myös kokeillut useita eri tuotteita. Lähdin liikkeelle Suppleaze Goldilla ja Pharma Joint Balancella, joilla en huomannut olevan suuria vaikutuksia hevoseen ja sen liikkumiseen. Sen sijaan Chia de Gracian Joint Buddy-valmiste on ollut ainoa, jonka käytöstä olen ollut havaitsevani selkeää hyötyä ja aina kukkaron nyörien salliessa, aion sitä käyttää jatkossakin Murden ruokinnassa. Sen käytössä on toki huomioitava dopingvaroaika, johon suositus on 4vrk. Joint Buddyn ohessa olen myös syötellyt välillä lisäruusunmarjaa tai lisäkurkumaa eikä niistäkään ainakaan haittaa ole ollut.

Sekä nivelille että hengitysteille olen myös välillä ostanut ruokakaupasta ihan tuoretta inkivääriä, jota olen raastanut Murden iltaruokaan. Hyvin on sekin tuntunut uppoavan eikä siitäkään ainakaan haittaa ole ollut havaittavissa. :)

Pari vuotta olen nyt syötellyt Eemelille karvanvaihtoaikaan aina kuurin Vital Herbsin Drainage-yrttiseosta. Se on toiminut Eemelille ihan superhyvin ja selkeästi helpottanut karvanvaihtoon liittyvää kuormitusta kropassa. Nyt en sitä saanut hankittua, mutta testissä on Chia de Gracian Let's Detox, joka on hyvin samantapainen valmiste. Saa nähdä, onko siitä apua vaiko eikö. Saatoin kyllä aloittaa sen hieman liian myöhään, kun yritin tuota Drainagea ensin hankkia ja vasta vähän turhan myöhään havahduin etsiskelemään vastaavaa muualta. Drainage kyllä toimi Eemelillä hyvin ja sen vaikutus oli helposti havaittavissa hevosesta.

Seuraavaksi tahtoisin kokeilla Eemelille siitepölyrakeita ja Murdelle oluthiivaa... Pitänee laittaa ostoslistalle ja ottaa testiin kunhan budjetti sallii. :)

Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä minkään yrttejä myyvän tahon kanssa vaan ihan vain muistilistaksi itselleni ja mahdollisesti antamaan ajatuksia muille näitä pohtiville. Lisääkin saa kysellä kokemuksista, jos nämä tuotteet jotakuta kiinnostavat.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Pikkuhiljaa palautellen

Vähitellen olen palautunut ratsastuksen pariin. Ensimmäisillä viikoilla palattuani selkään ratsastin yhden päivässä enkä todellakaan joka päivä. Sitten aloin työskentelemään kahta päivässä ja nyt torstaina ratsastin ensimmäisen kerran kolme päivän aikana. Varovasti ja omaa kroppaani kuunnellen olen lisännyt määrää ja hyvältä kyllä tuntuu!

Tänään ratsastin ensimmäisen kerran peilien edessä ilman isoja talvivaatteita. Se oli kohtuullisen karu kokemus. Ylimääräisiä kiloja on ja kyllähän ne kilot myös näkyvät tuossa keskivartalon kohtamilla. Vaikka vaaka onkin mua niistä varoitellut, kertoi maneesin peilit vielä karumpaa tarinaa. Ei auta kuin tehdä asialle jotain ja koittaa päästä parempaan kuntoon kesää kohden. Kun on sinne kilpailuihin ilmoittautunut, niin kai sitä pitäisi jollain tapaa pystyä ahtautumaan niihin kisavaatteisiinkin. Tai sit pitää jättää ilmoittautumiset maksamatta ihan vaan siitä syystä, ettei kisatakin napit mahdu kiinni...

Murde ja Eemeli ovat kummatkin reenanneet melko ahkerasti. Murden kanssa olen tehnyt paljon töitä maasta käsin, jotta olen voinut tuijotella sen liikkumista. Ei se varsinaisesti ole epäpuhdas, mutta jotain omituista siinä on ja kierrosten välillä on selkeä ero. Tänään ratsastin sen enkä siinä kyllä myöskään tuntenut mitään kovin ihmeellistä, ainoastaan laukka oli hieman kulmikkaamman tuntuista oikealle kuin vasemmalle. Pitää kuitenkin seurailla ja olen yrittänyt varata sille myös aikaa hovilääkitsijän hoitoihin. Toivottavasti pääsisimme pikaisesti tsekattavaksi.

Eemeli on parantunut huimasti jo tämän viimeisen kuukauden aikana, kunto nousee ja hommat alkavat muistua sen mieleen. Edellinen ratsastuskerta oli jo jopa varsin mukava ja tehokaskin. Vastalaukkaa, muutama vaihto ja ravin sisällä siirtymisiä. Pikkuhiljaa pitäisi taas ottaa puomeja mukaan treeneihin, jotta saisimme sitä kautta lisää voimaa ja viivettä askeleisiin. Tämä viikko on tosin mennyt kevyemmissä merkeissä, sillä maanantaina koko konkkaronkka raspattiin ja rokotettiin.

Ranen kanssa on otettu pieni juoksutustreeniputki. Se on tehnyt sille todella hyvää ja viimeiset kerrat se on liikkunut TODELLA hienosti läpi kropan. Se poni on kyllä äärihieno liikkeiltään, vaikka itse sanonkin. Ehdottomasti parhaiten liikkuva poni tässä pihassa. ;) Nyt kun se on ymmärtänyt juoksutuksessa liikkua oikeinpäin, pitää yrittää saada sama ajatus myös ratsastukseen. Poni on kyllä varsin nokkela, joten eiköhän se pian ymmärrä asian laidan selästä käsinkin.

Huomenna mennään asiakkaideni kanssa Equstomiin Simppa-simulaattorin kanssa reenailemaan. Melko jännää hommaa siis tiedossa. Odotan innolla kokemusta, vaikken vielä taida itse simulaattorin selkään kavutakaan. On kuitenkin äärihyödyllistä nähdä valmennettavien treenit ja päästä käsiksi heidän ongelmiinsa vielä tarkemmin. :) Jossain vaiheessa haluan kyllä ehdottomasti itsekin kokeilla simulaattoria ja saada siltä palautetta omasta tekemisestä.

Näihin tunnelmiin.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Treenejä!

Ollaan oltu ponien kanssa reilut 2 viikkoa takaisin töissä. Ensimmäisen viikon ajan työskenneltiin lähinnä juoksutellen, sillä en vielä uskaltanut kavuta kyytiin, mutta viimeinen viikko on jo tehty hommia ihan kunnolla ratsainkin.

Eemelillä olin ratsastanut ennen taukoa edellisen kerran itsenäisyyspäivänä ja Murdella joskus joulun aikaan. Tämän välissä olleen muutaman kuukauden ajan ponit olivat hieman heitteillä ja kevyemmällä liikutuksella, mutta onneksi taitavat stuntit kävivät aina ajoittain niitä liikuttelemassa. Kiitos siitä heille!

Murden selkään kapusin näistä kahdesta ensimmäisenä. Sen kanssa työskenneltiin ensimmäinen kerta käynnissä ja laukassa. Murde kokeili kaikki parhaat temppunsa, yritti kiemurrella ja nojailla ja olla tekemättä töitä oikeasti... :) Kun vaan jaksoi blokkailla kaikki pakokeinot ja kertoa, että takaosa kantaa ja etuosan pitäisi olla kevyt, alkoi Murdelle pikku hiljaa muistua mieleen, että kuinka kuuluukaan kulkea... Toisella kerralla homma sujui jo todella mukavasti ja lopuksi homma alkoi muistuttaa etäisesti ihan ratsastusta. Istuin jopa harjoitusravissa ja tehtiin hieman siirtymisiä ravista käyntiin, käynnistä raviin ja ravin sisälläkin. Kolmannella kerralla homma ei sitten enää sujunutkaan niin kivasti vaan oikealle taipuminen ja kääntyminen oli hankalaa, Murdea kiukutti ja kaikki oli huonosti. Onneksi tästä seuraavana päivänä hovistuntti Anni oli Murden kanssa liikenteessä ja raportoi hevosen olleen melkolailla normiomaitsensä. Syynäilin kuitenkin Murdea tämän jälkeen melkotarkasti ja huomasin sen selän olevan hieman kipeä oikealta ja samoin oikean kankun olevan vähän arka. Tässä voi sitten taas pohtia, et johtuuko reagointi liikunnan määrän lisääntymisestä vai onko taustalla joku liukastuminen tms. Aivan samanlaista oireilua oli myös viime keväänä, joten täytyy nyt sitten kuulostella, että lähteekö homma paranemaan vai tarvitaanko johonkin jonkin sortin hoitoa... Tällä hetkellä mennään siis rentouttavalla liikutuksella, arnikalla ja hieronnalla. Eilen illalla juoksuttelin Murden ja siinä se ainakin onneksi liikkui varsin mukavasti, joten vielä yritän olla huolestumatta liikaa. :)


Eemelin olen myös ratsastanut muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla mikään ei sujunut. Poni oli todella vino, etupainoinen ja kova suustaan, kaikkea mitä se ei todellakaan yleensä ole. Jouduttiin neuvottelemaan näistä asioista aikalailla ja lopulta onneksi jäin voiton puolelle ja sain tahtoni läpi, poni taipui kumpaankin suuntaan ja jäi kevyenä pidätteeseen... Tämän jälkeen homma on normalisoitunut ja poni tuntunut ihan omalta itseltään. Ollaan tehty paljon siirtymisiä ja avotaivutuksia, jotta poni pysyisi kuulolla pidätteisiin, eteenpäin vieviin apuihin sekä kropastaan notkeana. Eemelillä havaitsin oikean lavan tiimoilla olevan jumia, joten sitä ollaan nyt jumpattu erityisesti auki ja sekin on saanut hierontaa ja arnikaa lapaansa. Olen myös työstänyt Eemeliä paljon maasta käsin, jotta nään koko ajan, mitä kropassa tapahtuu ja että se lähtee notkistumaan kunnolla koko kropastaan. Eilisessä juoksutuksessa oli jo havaittavissa huomattavaa kehitystä kahden viikon takaiseen. Vielä Eemelin kunto on kyllä varsin heikko, pitkää aikaa se ei jaksa kulkea kunnolla kantaen itseään. Mutta ehkä sekin tästä kun päästään kunnolla töiden makuun... Varsinkin laukkaan se tarvitsee paljon enemmän voimaa, jotta se pystyy taas lähteä kokoamaan sitä ja tekemään vähän enemmän juttuja laukassakin. Ravi sen sijaan tuntuu melko hyvältä ja ravin sisällä tehdyt siirtymiset ovat olleet yllättävän hyviä, pientä venymistä on ollut havaittavissa ja kokoaminenkin tuntuu mahdolliselta, vaikkei mitään kovin koottua ollakaan vielä kokeiltu. Käynnissä on työskennelty edelleen ikuisuusprojektina tunnetun odottamisen ja rentouden kanssa. Hyviäkin pätkiä on kuitenkin saatu aikaiseksi.


Ja uutuutena olen työskennellyt Ranen kanssa. Ehdin sen selkään viime kesänä vain pari kertaa ennen kuin jätin nuorten ratsastukset pois ohjelmistostani, joten se on mulle oikeastaan ihan uusi tuttavuus. Hyvää työtä sen kanssa on tehty, sillä se vaikuttaa viisaalta ja luottavaiselta työntekijältä. Sen kanssa on opelteltu tuntuman hyväksymistä ja korrektia reagoimista jalkaan kohden tuntumaa ihan vaan käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä. Viimeksi päästiin vähän lopuksi jopa työskentelemään kevyessä ravissa aika kivalla tuntumalla... Olisi kiva, jos sen saisi kesän aikana joihinkin 4-vuotiaiden luokkiin esille, joten sitä kohti lähdetään työskentelemään.


Murden ja Eemelin olen ilmoittanut helatorstaina Vihtiin kilpailuihin, saa nähdä päästäänkö sinne asti, mutta tavoitteita on hyvä taas alkaa asettamaan itselleen ja tekemiselleen. Näin säilyy motivaatio työskentelyssä. :)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kivoja muistoja vuodelta 2017

Vuosi 2017 jää blogin historiassa muistiin vuotena, jolloin en oikeastaan blogannut ollenkaan. Toivottavasti tämä nyt sitten korjaantuu tulevina vuosina ja ehtisin taas enemmän tunnelmoimaan kirjallisestikin. Koska viime vuoden aikana en juurikaan kirjoitellut, ajattelin käydä läpi muutamia mukavia muistoja vuoden varrelta. 


Kuvan komistus on tietenkin S.W. Flying Jack eli Jake. Jake oli meillä jälleen kesähevosena treenissä kesäkuun alusta syyskuuhun asti. Jake oli talven ajan ollut aika vähällä käytöllä ja siten kunto ei ollut kovinkaan ihmeellinen hänen saapuessa taas treeniin, mutta pikku hiljaa se kuntokin kesän mittaan kasvoi. Kävimme kesän aikana muutamissa kilpailuissa keräilemässä kokemusta ja pääosin Jaken kanssa olikin aina varsin hauskaa kilvanajoissa. 

Tämä viime kesänä 6-vuotias ruuna on äärimmäisen fiksu ja toimiva tapaus ja se on joka paikassa kuin kotonaan. Otettiin Jake mukaan Lappeenrantaankin kisareissulle, sillä muuten se olisi jäänyt yksin kotiin. Startattiin siellä mm. 4-tason HeA ja selvittiin siitäkin hengissä, vaikka Jakella olikin muutamia omia mielipiteitä matkan varrella. Kulkeminen ja kisapaikalla asustelu sujuivat Jakelta kuin vanhalta tekijältä. On se vaan varsin hieno peli! 


Dacapo de l'Aube oli viime kauden tähti. Vain yhdessä kuudesta startista jäi sijoitus saamatta. Startattiin tämän ponin kanssa 2- ja 3-tason HeA-luokissa. "Kaapo" on siis erään poniratsastajan poni, jolle kerättiin kokemusta ja ratarutiinia HeA-tasolta. Kaudella 2018 tavoitteena ponilla on startata samaisella tasolla omistajansa kanssa. Ehkä mäkin saan vielä välillä vähän lainata ponia..? ;) 


Viime kaudella 4-vuotias Friisin Menuetti kävi keväällä kerran kilpailuissa kanssani ja muutoin kävin vuoden aikana aina silloin tällöin sillä ratsastamassa omistajan toiveiden mukaan. Tämä nuori suomenhevonen on ratsastettavuudeltaan ihan mieletön, juuri sellainen, mitä suomenhevonen parhaimmillaan on; yritteliäs, kevyt ja irtonainen. Välillä sitä tuntee vaan olevansa hyvin etuoikeutettu kun saa työskennellä näiden upeiden eläinten kanssa. 


"Alpakka" eli Fiffiluras Sugar Cruch oli alunperin ensimmäisen kerran jo 3-vuotiaana meillä sisäänratsastuksessa ja palasi viime syksynä kuukaudeksi ennen Laatuponikilpailua. Vähän jäi tiukaksi tuo valmisteluaika, mutta saatiin kuin saatiinkin esitettyä vaadittu rata kilpailussa ja siitä radasta vielä varsin positiivista palautetta tuomaristolta. 

Alpakka on aivan ihana kullanmurunen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Tässä ponissa on juuri se welshin ihana herkkyys, josta mä niin pidän... :) Tästä ponista varmasti kuullaan tulevaisuudessa. 


Vuoden 2017 yksi ehdottomasti ikimuistoisimmista tapahtumista oli suomenhevosruuna Loituman esittäminen Kasvattajakilpailussa. Loituma on ollut pitkäaikainen projektini, jonka kanssa työskentely on aloitettu jo 3-vuotissyksyllä ja yhteistyö jatkuu edelleen. Kausi 2017 ei alkanut kovinkaan lupaavasti, sillä talvella ja kevään korvella saikuteltiin loukkaantumisen johdosta ja sieltä olikin sitten melkopitkä tie takaisin kisakentille ja kuntoon Kasvattajakilpailua kohden. Töitä kuitenkin tehtiin läpi kesän ja kunto kasvoi vähitellen. Ihan huippuunsa emme ehtineet ratsua samaan, mutta varsin mukavaan vireeseen kuitenkin. Ypäjällä Kasvattajakilpailun ensimmäinen päivä sujui varsin mukavasti, mutta toisen päivän radalla väsymys ehkä jo vähän painoi ja vastalaukkakiemuroissa huomasi, ettei voimaa ollut vielä ihan riittävästi, jonka takia tuli rikkoja. Olimme kuitenkin hurjan tyytyväisiä Loituman suoritukseen kaikista matkan varrella koetuista takapakeista huolimatta. Tällaiset pitkäkestoiset projektit kohti jotain tiettyjä tavoitteita ovat kyllä ehdottomia suosikkejani. Täytyy toivoa, että taas jossain vaiheessa osuisi kohdalle tällainen kohti Kasvattajakilpailua-projekti. :)


Siitä asti kun aloitimme yhteistyön William Matthewn kanssa, olen haaveillut treeneistä hänen oppi-isänsä Andrew McLeanin kanssa ja viime syksynä se vihdoin toteutui. Harjun Oppimiskeskuksessa järjestettiin Andrew McLeanin klinikka, johon pääsimme Eemelin kanssa demoratsukoksi. Kokemus oli ihan mielettömän upea. Oli hienoa huomata, kuinka yksinkertaista kaikki ratsastuksessa oikeastaan onkaan. Kun annat hevosellesi selkeät merkit, se toimii niiden selkeiden merkkien mukaisesti. Jos et ole selkeä, ei hevosesikaan voi toimia toivotusti. Nämä kaksi päivää demoratsukkona opettivat kyllä todella paljon ja saivat taas pään täyteen uusia ajatuksia ja paljon kokeiltavaa kotitreeneihin. 


Vuoden mittaan valmentauduttiin niin paljon kuin vaan kyettiin. Valmentajina toimivat edelleen William Matthew, Piet Tijssen, Andreas Hesse sekä Rodrigo Matos. Valmennukset ovat ehdottomasti harjoittelun suola. Ilman näitä treenejä, en varmasti jaksaisi omien hevosten kanssa treenata. Mutta kunhan käy valmentautumassa säännöllisesti, pysyy mieli virkeänä ja motivaatio kohdillaan myös omien hevosten kanssa. Kun treeneissä kokee onnistumisia ja oivalluksia, uskaltaa kotonakin kokeilla kaikenlaista hauskaa. ;) Lisäksi viime vuonna myös kotikoutsini, Herra Hovikuvaaja, otti hieman valmennusvastuuta. Mulla on ollut etenkin käyntityöskentelyssä ja takareissa ongelmia oikeastaan kummankin hevoseni kanssa, mutta kotikoutsin treenien avulla päästiin jopa 7:n takareihin radalla ja käyntikin parani kummallakin hevosella. On se vaan ihmeellistä, mitä silmät maan kamaralla tekevätkään... 


Eemelin kisakausi 2017 ei ollut mikään huippu, sillä siirtyminen uudelle tasolle oli varsin jännittävää. HeA-radoilta saimme joitain sijoituksia, mutta VaB-tasolla parhaat tuloksemme taisivat olla niitä ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Oli kuitenkin mukava huomata, että suurimmaksi osaksi ajasta VaB-radatkin tuntuivat kohtuullisen helpoilta ilman mitään sen suurempia ongelmia. Enimmäkseen ongelmia aiheuttivat ennakoimiset, joita Eemeli rupesi tekemään, kun luuli tietävänsä mua paremmin, että mihin ollaan radalla menossa ja mitä ollaan tekemässä. Nooooh, eipä siinä, hyvä, että on kartalla, mutta loppukaudesta harjoiteltiin enemmänkin malttia ja kuulolla olemista radalla... ;) 


Toks Tookkajin kanssa ylitettiin keväällä itsemme ja startattiin rataharjoituksissa elämämme ensimmäinen VaA-rata. Kylläpä muuten jännitti ja olin kauhusta kankea läpi koko radan... Mutta tehtiin melkein kaikki tehtävät ja ihan hyväksytysti päästiin maaliin. Valitettavasti hetki tän jälkeen Toksu loukkaantui ja oli melkein puoli vuotta pois pelistä, joten tämä jäi ainakin tällä erää meidän ainoaksi kokeiluksi tällä tasolla. Tällä hetkellä Toksu on lainassa eräällä mun oppilaallani Ypäjällä ja heillä vaikuttaisi menevän siellä varsin mukavasti. Toksu on kyllä ihan mieletön opetusmestari.


Muru Murden kilpailukausi 2017 oli varsin vaihtelevanlaatuinen. Oli onnistumisia ja oli vähän vähemmän onnistumisia. Murdella oli jossain vaiheessa kautta vähän ongelmaa kroppansa kanssa, mutta loppukaudesta se alkoi sitten kulkemaan ihan kivastikin. Horsy Teamin elokuun kilpailuissa se ylsi jopa HeA-luokan voittoon... Murden kanssa kuitenkin koettiin suurimmat onnistumiset treeneissä, joissa välillä kulki ihan uskomattoman hyvin. Syksyllä valmentajistamme Piet ratsasti Murden pari kertaa kun olin itse flunssassa. Hän oli edellisen kerran Murden selässä Murden ollessa 5. Saimme uskomattoman hyvää palautetta ja Piet oli tyytyväinen työhön, jota olimme tehneet hevosen kanssa. Vaikkei Murde olekaan se suunnaton liitokavio tai näytä edes juurikaan dressagehevoselta, on se uskomattoman upea opettaja. Sen kanssa on todella joutunut opettelemaan, mitä ratsastaminen on ja miten hevosta koulutetaan johdonmukaisesti (välillä siinä onnistuen ja välillä ei)... 

cee Sallis Lindqvist

Dressagerussi eli Nelmo-poni kävi keväällä jalostusarvostelussa. Valmistelimme sitä kevään mittaan omistajansa kanssa koitokseen ja toukokuussa oli sitten h-hetki. Nelmo oli kevään aikana kehittynyt jälleen kivasti ja treenit sujuivat mukavissa merkeissä. Jalostusarvostelutilaisuudessa poni käyttäytyi tapojensa mukaisesti kuin kinkerikonkari konsanaan. Missään ei ollut mitään ongelmaa ja poni esiintyi edukseen sekä rakenteessa että ratsastuskokeessa. Poni palkittiinkin I palkinnolla ja hienoilla pisteillä! Tällaiset hetket ovat kyllä niitä upeimpia tässä työssä. Silloin kokee todella tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. :) 

cee Sallis Lindqvist

Ja niin, lukuisille Sami-faneille kerrottakoot, että olihan Sami-ponillakin tärkeä rooli suoritettavanaan viime vuonna. MM-kilpailuista viikkoa aiemmin palaillut poni ajelutti meitä uskollisesti hääpäivänämme! Ikimuistoista tämäkin ja siitä kiitos kuuluu Samin tiimille, joka mahdollisti upean kokemuksen.

Jo joskus Samin ollessa 4-5-vuotias ja mun aloitellessa sen kanssa töitä, tuli ilmoituksena, että jos joskus mennään naimisiin, niin Sami hoitaa hääkuljetuksen. Ja muutama vuosi myöhemmin niin sitten tapahtuikin...

Varmasti vuoteen mahtui monia muitakin upeita hetkiä ja kokemuksia, mutta tässä ne päällimmäiset muistikuvat vuoden tapahtumista!