sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Hönden treenejä

Hönö-Petteri on vähitellen aloittanut työt. Se alkaa olemaan normikäsittelyssä sen verran helppo ja mukava, että olemme alkaneet harjoittelemaan hieman vaikeampia asioitakin. Ja vielä kun on juuri nyt mukavasti luntakin, ovat pohjat sellaiset, että sen kanssa on voinut tehdä juoksutusreenejäkin.

Alkuviikosta yhtenä iltana laitettiin toista kertaa satula selkään ja juoksutettiin Hönde. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta kun Hönde juoksi liinassa ympyrällä ja ensimmäinen kerta satula selässä. Välillä herralla oli hieman vaikeuksia säilyttää tasapaino ja eteenpäinpyrkimys samaan aikaan, mutta muutoin juoksutus sujui ongelmitta. Satulasta selässään ei sanonut taaskaan yhtään mitään, lopuksi vielä vähän ravisteltiin jalustimia eikä sekään vaikuttanut olevan kauhistuttavaa Hönden mielestä.

Eilen oli taas leppoisa, tyyni ilta ja mukavasti lunta, joten päädyimme jatkamaan harjoituksia. Satula Hönö-Petterille selkään, suitset päähän ja ei muuta kuin hommiin. Tässä vaiheessa piti ihan ottaa kuva Höndestä, kun se näytti jotenkin melkein ratsuhevoselta. ;)

Kolmas kerta satula selässä

Sitten juoksutukseen. Laskin jalustimet alas juoksutukseen eikä sekään aiheuttanut minkään sortin reaktioita hevosessa. Ihan yhtä rennon letkeästi juoksi kuin aina aikaisemminkin, tällä kertaa oli kyllä havaittavissa edistysaskeleita siinä, että reitti ja eteenpäinpyrkimys säilyivät huomattavasti aiempia kertoja helpommin yhtäaikaisesti. Vasemmassa kierroksessa laukkakin säilyi jo useita kierroksia kerralla, oikeassa oli vielä enemmän haparointia asian tiimoilta.

Juoksutuksen jälkeen haettiin jakkara ja nousin selkään. Hönde oli ihan mukana jutussa eikä sitä ihmetyttänyt yhtään. Nousin samoin tein istumaankin ja rapsuttelin Höndeä edestä ja takaa ja taputtelin sitä eikä se ahdistunut mistään. Tulin alas ja nousin vielä uudemman kerran selkään. Sillä kertaa jalat jalustimiin ja mentiin kaksi askelta taaksepäin ja askel eteen. Paljon rapsutuksia ja kehuja ja alas selästä. Hönde oli niin rento poika, että otinpahan kuvankin selästä! Eikös se ole selkeä ratsuhevosen määritelmä, että voi mennä selkään, kaivaa kameran turvallisesti taskusta ja ottaa korvakuvan..?

Ekaa kertaa selässä istumassa

Tästä hommasta jäi superhyvä mieli, sillä Hönde vaikuttaisi olevan juuri niin järkevä eläin kuin miltä silloin 2 vuotta sitten vaikutti. :) Harjoitukset jatkukoot!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Herra Hönö-Petteri


Nyt jo 3-vuotiaaksi kääntynyt varsani, Wicky's Romance S eli tutummin Hönö-Petteri, muutti meille kotiin vihdoin syyskuun lopulla. Se oli viettänyt kesän laitumella poikalaumassa ja oli sieltä palatessaan valmis muuttamaan meille kotiin ja aloittamaan ison pojan elämän. 

Syksyn ajan on totuteltu karsinaelämään, yksin tarhailuun, taluttamiseen, ihmisen kunnioittamiseen ja mitä näitä nuorison kanssa harjoiteltavia juttuja nyt sitten onkaan. 


Marraskuussa ensimmäisten lumien aikaan tuli käytyä sen kyydissäkin kääntymässä kerran, kun sattui niin mukavasti, että sääolosuhteet oli täydelliset ja parempi puoliskoni oli sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan. Ja minähän tein työtä käskettyä ja kapusin kyytiin makoilemaan. Hönö-Petteri oli tuttuun tapaansa varsin viisas ja suhtautui asiaan erittäin rauhallisesti. 

Nyt sitten myöhemin on harjoiteltu juoksutuksen saloja pariin kertaan ja sekin tuntuu luonnistuvan Höndeltä varsin mainiosti. Torstaina oli jopa satulakin selässä juoksutuksessa ja se on Hönden mielestä ihan normihomma, vaikka vasta toista kertaa olikin vasta satuloituna. 

Lokakuun alussa kävimme myös Savijärvellä näyttelyssä, jossa Hönö-Petteri toimi kuin ajatus. Oli niin kiltti ja viisas kuin vaan 2-vuotias pojankloppi voi olla. Mittauksessakin kehuttiin, että on kyllä selväjärkinen kaveri. Toivottavasti tämä sellaisena pysyisikin! Joulukalenterin 19. luukussa olikin tuon reissun arviointi esillä. Pöytäkirjassa oli tosin sen mitat merkitty väärinpäin, sillä se oli edestä 169cm ja takaa 167cm. Ja mulla oli bileet pystyssä kun Hönde olikin vielä alle 170cm!! En kyllä mene takuuseen, onko enää...

Hönde on kotiutunut tänne meille kotiin varsin mainiosti ja sen kanssa on hauska puuhastella kaikenlaista, vaikka se onkin mulle aivan liian iso. ;) Mä en meinaa saada sille edes riimua päähän, saati sitten suitsia... Katsotaan, miten kaikki muu rupeaa sujumaan tämän pikkupojan kanssa. Uskoisin, että tästä projektista riittää taas kirjoitettavaa tänne blogiinkin, kun on taas kaikki ihan uutta ja ihmeellistä! 


perjantai 6. tammikuuta 2017

Ihanaa uutta vuotta 2017!!!


Ihanaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2017 kaikille lukijoilleni! 
Vaikka blogi onkin melko hiljainen näinä päivinä, toivon, että pysytte matkassa mukana... Yritän kyllä mahdollisimman usein ehtiä tännekin kirjoittelemaan kuulumisia. 

Tavoitteiden toteutumisesta

Vuosi sitten asetin tavoitteita alkavalle kaudelle omille hevosilleni. Niihin on aina hauska palata jälkikäteen, sillä näin vuoden jälkeen ei itsekään oikein muista, minkälaisia ajatuksia silloin on ollut...

Tässä siis asettamani tavoite Murdelle: 

"Murden tavoite olisi edelleen säilyä ratsastettavana radalla ja parantaa toki tulostasoaankin. Alkukaudesta varmaankin HeA on edelleen se oikea taso ja siitä sitten lähdetään jälleen kapuamaan kohti VaB-ratoja. HeA-radoilta pitäisi kyetä saamaan vihdoin ja viimein tasaisesti yli 60% tuloksia ja loppukaudesta toivottavasti päästäisi melkokelvollisiin tuloksiin myös aluetason VaB-radoilla. Siinä on kyllä tekemistä kerrassaan, mutta näillä mennään! :)"

Murdehan on ollut oikea yllättäjä näihin tavoitteisiin nähden. Aloitettiin kausi VaB-radoilla harjotuskilpailuissa ja 1-tasolla. Siitä sitten lähdettiin rakentamaan tietä ensin 2-tason VaB-radalle ja sieltä suoraan 3-tason VaB:hen. Alkukaudesta tulostaso ei päätä huimannut, mutta heinäkuussa Lappeenrannasta irtosi jo 4-tasolla sijoituskin VaB-luokassa. Toki välillä käytiin myös HeA-radoilla keräämässä ratarutiinia. 

Pääosin pysyttiin yli 60% tulostasossa alkukauden ongelmien jälkeen ja tosiaan kavuttiin jopa sinne 3/4-tason kisoihin, mitä en olisi uskonut vielä vuosi sitten. Murden pelastuksena oli äänieristetyn hupun salliminen kilpailukäytössä, joka helpotti elämäämme huomattavasti. Ilman sitä sääntöuudistusta olisimme tuskin päässeet tällaisiinkaan tuloksiin. 

Toki koko viime vuoden saimme myös nauttia erinomaisesta valmennuksesta, joten sekin teki suuren muutoksen hevosiini ja ratsastukseeni. Kuten myös keväällä käyttöön ottamani FreeJump Collier, jonka avulla olen löytänyt ihan uuden vaihteen omaan kropanhallintaani. Ja kuten olen ehkä saattanut mainita, Murde on yksi vaikeimmista hevosista istumisen kannalta ja siihen tuo kropanhallinta on tuonut kyllä huomattavaa helpotusta. 


Willin valmennuksessa Collieria käyttäen

Murden debyytti 3-tasolla Kaarinassa


Murde Lappeenrannassa heinäkuussa

Murde Kellokoskella elokuussa


Eemelin tavoitteet vastaavasti:

"Eemelin tavoitteena on nousta vähitellen VaB-tasolle. Vaikea sanoa, missä vaiheessa kautta sinne päästään, mutta toivossa kuitenkin eletään, että kauden 2016 aikana se VaB-debyytti saataisi tehtyä. HeA-tasolla pitäisi kyetä hätyyttelemään 65% tulostasoa aluetason kisoissa ja kansallisiakin startteja olisi toki toiveissa."

Eemelin kanssa kilpailimme pääosin HeA-tasolla melkoisen mukavalla tulostasolla läpi kauden. Eemeli saavutti HeA-tasolla myös yhden 3-tason sijoituksensa Kaarinassa kesäkuussa. 

VaB-debyyttimme tapahtui niin ikään 3-tasolla Ypäjällä elokuussa kun vaihdot alkoivat vähitellen sujumaan toivotusti treeneissä. Ypäjän nuorten hevosten kilpailuissa kävimme myös kääntymässä VaB-radalla lokakuussa. Siltä osin tavoite on saavutettu. 

Myös 65% tulostasolla käytiin joitakin kertoja. Kauden aikana jouduimme myös useita kertoja pohtimaan kouluratsastuksen arvostelun vaikeutta, kun tuomareiden keskinäiset erot olivat suuria tai heidän arvostelunsa käsittämätöntä. Onneksi olen itsekin tuota arvostelemista opetellut ja kokeillut, niin tietää, ettei se helppo laji ole todellakaan. 


Eemeli Ypäjällä huhtikuussa

Eemeli Kaarinassa kesäkuussa

Eemelin eka vaativa Ypäjällä elokuussa


Eemeli Kellokoskella elokuussa 

Pondelle olin asettanut myös tavoitteita, mutta Ponden tavoitteet vaihtuivat sairasteluun ja siitä toipumiseen. Ponde ehti debytoida 110cm-tasolla heti alkukaudesta, mutta sen jälkeen sai toiseen etujalkaansa hankkarivamman, jota paranneltiin rauhassa kesän ajan. Ponden mielen virkistykseksi käytiin starttaamassa pari HeB-rataa, mutta varsinaisesti ei juuri treenailtu. Syksyllä Ponde muutti ylläpitoon ihanien poniratsastajien käyttöön, joten toivomme näkevämme ponin tulevaisuudessa taas esteradoilla. 


Saikun jälkeen ensimmäistä kertaa pois kotipihasta, 1-tason kilpailu Tuomarinkylässä

2-tason kilpailu Kellokoskella elokuussa

Siinäpä ne tavoitteiden toteutumiset pääosin näiden ihanien omien läsieni osilta. En voisi olla juuri onnellisempi viime kauden sujumisesta, vaikka nälkä kasvaakin toki syödessä... Pääosin kuitenkin kilpailukausi oli ehjä, lukuun ottamatta Eemelin poisjääntiä Lappeenrannasta. Myös asiakkaiden hevosilla sujui mukavasti ja nekin saivat paljon ratarutiinia ja kilpailukokemusta. Melkein kaikille saatiin joku sijoituskin napattua kauden aikana. 

Ensi kautta kohden siis taas useita kokemuksia rikkaampana. Seuraavaksi pitäisi varmaankin siis asettaa uudet tavoitteet, tällä kertaa kaudelle 2017!