sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Valmennukset takana päin ja hyvä mieli!

Valmennusviikonloppu Vihti Dressage Centerissä on siis onnellisesti ohi. Niin paljon kuin mua stressasi ja hirvittikin etukäteen koko viikonloppu, jouduin tunnustamaan kaikki pelkoni ja kauhuni täysin turhiksi. Mun ihana hevoseni käyttäytyi koko viikonlopun ajan erittäin mallikkaasti ja oli ihan melkein kuin aikuinen hevonen konsanaan. Murde siis asusteli viikonlopun valmennusten ajan Vihdissä, kun mä en olisi todellakaan sitä ehtinyt kuljettelemaan yövuoroiltani edes takaisin kodin ja DC:n väliä. Ja muutenkin oli Murdelle erittäin hyvä oppimatka käydä asustelemassa kodin ulkopuolella yön yli. Murde lastautui kiltisti ja matkusti vaivattomasti, kuten se on tehnytkin lähes aina. Uudessa paikassa se ei juuri ihmetellyt maisemia vaan marssi pihalla menemään ja kotiutui tallissa isoon karsinaansa pikaisesti. Maneesin rauhassa se oli kuin olisi aina ollut siellä, vähän pari kulmaa ehkä pelotti, mutta jätettiin kulmataistelutkin hyvällä toiseen kertaan. Haettiin vaan hyviä fiiliksiä siis. Murdesta oli lisäksi ihanaa, kun meitä oli kolme ihmistä sitä pussailemassa ja rapsuttelemassa, koska hänen mielestään hän on oikeutettu hirvittävään määrään huomiota päivittäin. Ja jossei huomiota tule, hän mököttää. :)





Eilisen jäljiltä oli siis päättäväiset fiilikset tähän päivään. Menin ajoissa kävelemään ja verryttelemään, sillä Murde oli seissyt sisällä aamun, joten saattaisi olla vähän lihakset juntturassa edellisen päivänä jäljiltä. Elina talutti ensin ulkona, sitten muutama kierros taluttaen maneesissa tarkistaen, ettei nurkissa asu sapelihammastiikereitä ja sitten ei muuta kuin kyytiin. Verryttelyssä tein jo Murdelle selväksi, että tänään mennään eikä meinata. Se tuntui reagoivan paremmin, mutta oli alkuunsa kyllä hieman jäykkä. Ehdin verryttelemään sopivasti ennen kuin vuoromme alkoi ja siinä vaiheessa kun Piet suuntasi katseemme meihin, Murde oli valmiina töihin. Kerran jouduin sitä vielä isommin huomauttamaan, että alahan mennä, jonka jälkeen olin hetken aikaa ohjauskyvytön, mutta muutoin homma alkoi todella sujumaan. Teimme hieman kolmikaarista kiemurauraa säilyttäen eteenpäin ajatuksen ja taivuttaen kumpaankin suuntaan, työskentelimme ympyrällä ja teimme laukkka-ravi-siirtymisiä siinä ympyrällä. Murde pelitti mukavasti ja oli kuulolla. Välillä oli jopa sellainen fiilis, että Murde vaan liiteli eteenpäin ihan itsellään. Se oli upea fiilis todella pitkästä aikaa. Sirryttiin sitten tekemään lisäyksiä sekä ravissa että laukassa ja mentiin Murden kanssa jopa aika "kovaa". :) Oih, sitä onnea kun ratsu reagoi pohkeesta eteen ja homma pelitti. Muutaman kerran myös siirtyminen käyntiin, käynnissä pyöreäksi ja kunnolla "läpi" edestä, pysähdys ja taas eteenpäin. Ei ollut suinkaan koko ajan alkuunkaan helppoa, mutta oli silti todella hyvä fiilis. Välillä Murde jopa tuntui melkein pieneltä pommilta allani ja odotin vaan, koska räjähtää, mutta ei, tällä kertaa ei räjähtänyt... Lopuksi vielä hieman ajatuksia pohkeenväistöstä pituushalkaisilta kohti uraa. Ei muuta kuin linja, ajatus väistöstä ja koko ajan eteenpäin. Väistöjen jälkeen vielä pieni tarkistus, että avut on kunnossa ja homma oli selvä. Pysyin kyydissä kummankin tunnin ajan ja pystyin parantamaan työskentelyäni jatkuvasti. Upea fiilis. Tällä jaksaa taas jonkun aikaa puskea eteenpäin!



Sitten vielä kävelyt ja koppiin ja kohti kotia! Kotona heinää ja porkkanoita nokan eteen ja tarhaan tsillaamaan... Murden mielestä jälleen kerran kotipiha oli paljon pelottavampi kuin piha vieraassa paikassa! Kotona ei aina ihan uskoisi kuinka järkevästi se suhtautuu asioihin ollessaan poissa kotoa... :)



Ihana viikonloppu kera ihanien ihmisten ja ihanan hevosen. <3 Taas muistaa, että minkä takia sitä onkaan se ihan oma hevonen, millä voi tehdä ihan juuri sitä, mikä itsestä parhaalta tuntuu. Nyt sitten Murdella on tiedossa kuukauden päästä estevalmennusviikonloppu Tuomarinkylässä ja ilmoittaudun kyllä ehdottomasti Pietin tunnille joulukuussakin. Toivottavasti silloin olisi jo parempi lähtökohtakin valmennukseen. :) Täytyy pitää korvat auki, josko tässä välissä olisi joku muukin mahdollinen valmennus, mihin voisi päästä mukaan. On se vaan niin mieletöntä, kun pääsee jonkun silmien alle tekemään töitä ihan tosissaan... Ja jos jostain voi olla varma niin siitä, että me Murden kanssa tarvitaan kaikki apu, mitä saatavilla voi vaan olla!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

lauantai 29. lokakuuta 2011

Valmennusten ihanuutta.

Valmennusten täyteinen viikko jatkui siis keskiviikkona Tuomarinkylässä Nipsun silmien alla. Jatkettiin siitä, mihin tiistaina jäätiin, eli vaihdoista. Mä olin vuorokauden verran tankannut niitä apuja mieleeni, että mitä piti tehdä ja missä järjestyksessä ja millä hetkellä ja olinkin saanut ne ihan hyvin haltuun. Tärkeimmät avut itse vaihtoon siis puolipidäte ulko-ohjasta (melkein seis), ulkopohje ja raippa. Kaikki muu onnistuikin paremmin kuin hyvin paitsi se raipan käyttö... Sami on tunnetusti erittäin notkea ja nopea takajaloistaan, jos kyse on ylöspäin suuntautuvista liikkeistä ja jotenkin oon saanut itselleni sellaisen fiiliksen, etten sitä mielelläni sillä raipalla koske. Mä sitten mukamas huidoin sitä, mutten tainnut edes osua siihen. Enkä ainakaan koskaan oikealla hetkellä vaan auttamattomasti liian myöhään. Lopuksi kun vähän edes rohkaistuin ja edes kosketin sillä kepin päällä Samin takalistoa, niin johan poni vaihtoi laukkaa. Melkein jopa ilman mitään muita apuja... Että näin, pitäisi vaan oppia luottamaan, että kyllä siellä kyydissä pysyy ja vaikkei pysyisikään, niin korkealta ei olisi putoamassa. :) Eli kotiläksynä lähinnä henkisiä harjoituksia. Ratsastuksessa ja ponin taidoissa ei ole mitään vikaa, mutta pilotti on auttamattomasti liian arka ja mukavuuden haluinen. Tätä on siis työstettävä.

Tähän samaan ongelmaan ollaan jumiuduttu myös ikioman Murdeni kanssa. Olen jo pitkään tiedostanut, että se on liian hidas pohkeelle eikä pyri riittävästi eteen kohti tuntumaa. Tässäkin on ollut ongelmana se, että uskallan kyllä käyttää raippaa, mutta Murde vaan pukkaa eikä lähde eteenpäin enkä sitten uskalla käyttää raippaa riittävästi, jotta saisin sen lähtemään siitä ihan oikeasti eteenpäin kohti tuntumaa. Sitten jään helposti vaan huitomaan sitä ilman, että mitään konkreettista tapahtuu. Välillä on kyllä päiviä, jolloin homma onnistuu hyvinkin kaikesta huolimatta, mutta enemmän mennään Murden ehdoilla kuin mun ehdoillani... Tästä syystä olin siis erään tuttuni suosituksesta hakeutunut Piet Tijssenin valmennukseen, jolta odotinkin paljon. Kerroin Pietille rehellisesti meidän ongelmistamme ja pyysin, että hän heti alkuunsa tyyppaisi Murden, jotta ymmärtäisi sen sielunelämää mahdollisimman hyvin.





Piet hyppäsikin kyytiin ja aloitti rauhassa käynnissä, siirtyi pikkuhiljaa raviin ja työsti Murden reaktioita. Murde potki ja pukitti ja Piet vaan istui selässä ja jatkoi vaatimista. Se oli ihan mielettömän hienoa katseltavaa, kun tiesi, että ratsastaja tekee juuri sitä, mitä tiedät hevoselle olevan täysin oikein ja tekee sitä vielä erittäin suurella ammattitaidolla niin, että hevonen näyttää ymmärtävän ja nöyrtyvän ja lähtevän pikkuhiljaa toimimaan halutulla tavalla. Ja ne kerrat, kun näki, että hevonen reagoi oikein apuihin olivat ihan mielettömiä, teki vaan mieli huutaa onnesta. Kyllä siinä omassa hevosessa ja sen tekemisissä on vaan niin suuri tunnelataus aina mukana, ettei sitä aina ihan itsekään osaa ymmärtää.



Kun homma alkoi sujumaan ravissa, Piet työsti laukkaa ja kun laukka oli hallussa, niin vuorossa oli siirtymisiä, jotka tapahtuivat rauhassa ja käyttäen aikaa, vain niin, että hevonen näytti ymmärtävän mitä halutaan ja miten se halutaan tehtävän. Murde oli alkujärkytyksen jälkeen relaillut ja tyytynyt kohtaloonsa ja näytti jopa ajoittain tyytyväiseltä. :) Piet lopetti pikkuhiljaa, kertoi juuri sen analyysin, minkä olin itsekin osannut tehdä ja minkä takia valmennuksessa oltiinkin ja siirryin itse kyytiin. Ensin käynnissä pohkeen eteen ja tarkistus, että reaktiot ovat oikeita. Sitten raviin, pehmeä pyöreä muoto ja eteenpäin vimmana. Kun ravissa oli löytynyt oikea ajatus, tehtiin muutama laukannosto ja siirtyminen takaisin raviin. Koko ajan oli tärkeintä säilyttää tuntuma ja ajatella tuntumaa kohden. Vaikka ratsastaa eteen, ei saa antaa tuntumasta periksi vaan hevosen pitää hyväksyä tuntuma... Ei mitään uutta siis, mutta hyviä muistutuksia, että nämä opit pätee myös Murdeen! Mielummin siis vahva ja eteenpäin kuin taaksepäin ja kevyt. Kaiken avain on nyt siis eteenpäin ja nopeat reaktiot... Eli jälleen kerran, ongelman ydin on ratsastajan pään sisällä. Toki ei Murde yhtään mua tässä asiassa kyllä auta, mutta ehkä mä siis sen kanssa voin opetella pääsemään yli tästä mun idioottimaisesta ongelmastani hakkaamalla päätä seinään vuoden pari tai jotain muuta sen kaltaista... :)

Tässä vähän fiiliksiä, maneesikuvaaminen on aina yhtä haastavaa, mutta hovikuvaajani oli jälleen kerran saanut tilanteen ikuistettua:







Vaikka ongelmat ovatkin suuria ja perustavanlaatuisia, ne on tehty ratkottavaksi ja tästä on hyvä lähteä huomiseen. Ei ole kuin voitettavaa asian tiimoilta. Päivä oli mitä parhain, Pekka oli kuljettamassa Purdea, supergroomina toimi Elina ja fanijoukkona oli oppilaani Mari. :) Kiitokset kaikille osallistuneille jo tähän ensimmäiseen päivään ja huomenna siis jatkuu.

Loppuviikosta hommissa on ollut myös kaikki muutkin ratsut. Jöpön ja Galman ratsastin pari kertaa ja kummatkin toimivat ajatuksen lailla. Ne alkavat olla mukavassa vireessä ja niillä on ihan mielettömän hyvä motivaatio töitä kohtaan tällä hetkellä. Ihan perushommia on tehty, mutta Jöpön laukka on tuntunut erittäin elastiselta pitkästä aikaa, ainakin Jöpön laukaksi siis ja Galma taas alkaa vihdoin ja viimein voimistumaan ja vahvistumaan joka paikasta. Perjantaina sitten kahden päivän reeniputken jälkeen oltiin ihanassa syysilmassa maastoilemassa näiden kahden kanssa ja oli kyllä rentouttavaa. Jöpön varsakin on nyt muuttanut Jöpön kanssa kotipihaan ja se on kyllä ihana pieni otus. Erittäin kaunis ilme tammalla ainakin on... :)

Suvi-Hermiinalla oli heinäkuun jälkeen ensimmäisen kerran kanget päässä ja tein sen kanssa jo melkein sellaisen verryttelyn kuin ennen äksidenttiä eli isoa laukkaa eteenpäin ja sen jäljiltä löytyikin pitkästä aikaa myös Suvin superhieno elastinen ravi. Siihen oli hyvä lopettaa, ettei vaan tule yhtään sen kanssa ahnehdittua, on vielä kuitenkin aivan toipilas. Myös Akun ratsastin torstaina ja se yritti mua vähän jullittaa, kun mentiin pitkästä aikaa ensimmäisen kerran pimeässä, mutta mäpä otin erävoiton siitä ja hommia tehtiin silti. Siirtymiset tuntumaa vasten alkaa löytymään pikkuhiljaa ja vähän on jo muutamia askeleita pohkeenväistöäkin tapailtu, kun sopiva eteenpäinpyrkimys on ensin vaan löytynyt... Tämä on hevonen jonka kanssa pitää myös oppia olemaan "ronskimpi" ja vaatimaan vielä paljon enemmän... Mutta ainakin virheet on tiedostettu ja ne on työn alla, vaikkei niitä sitten ikinä saisikaan kitkettyä..

Valmentautuminen tässä lajissa on kyllä ehdoton elämän suola, ei haittaa vaikka joutuu kituuttelemaan muissa asioissa, sillä se fiilis, mitä valmennuksista jää, on vaan niin mieletön, ettei sitä äkkiseltään vaihtaisi yhtään ylellisempään elämäänkään...

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nipsun tunnilla

Sami rantautui aamusella Tuomarinkylään uudella kuorma-autollaan, jossa oli matkustellut mukavan rauhallisesti. Iltapäivällä kävin sitten noukkimassa ponin karsinasta ja kevyen verryttelyn jälkeen aloiteltiin hommat.

Ensin tehtiin takaosakäännöksiä erittäin huonolla menestyksellä. Kotonahan nämä käännökset ovat sujuneet kuin unelma eikä ole ollut mitään ongelmia niiden kanssa. Nyt sitten tunnilla ne eivät sujuneet mitenkään, kun siirsin Nipsun pyynnöstä takajalat vähän ulos ja pidin sisäjalan lähellä, ei Sami millään ymmärtänyt, että siitäkin asennosta pystyy lähtemään käännökseen vaan oli ihan totaalisena kysymysmerkkinä. Nipsu kävi kyydissä kokeilemassa ja saikin homman niinkin pelittämään ja sen jälkeen oli se ongelma ratkaistu. Pitää siis notkistella Samia niihin jatkossa niinkin, että heittää takajalat ensin ulos ja jatkaa siitä ulkoavuilla kääntämistä...

Sen jälkeen jatkettiin väistöillä ravissa, jotka sujuivat varsin mallikkaasti, varsinkin kun ratsasti ne alusta asti järkevästi eikä matkustellut puoleen väliin asti ja vaan toivonut parasta.

Lopuksi jatkoimme viimeksi aloitetuista vaihdoista. Eli esimerkiksi vasemmasta laukasta kulmankatkaisu vastalaukkaan, ajatus sulusta, taivutus oikealle ja oikealla jalalla lapa "ulos" ja sitten vaihtoavut jalasta, raipasta ja oikea korva ulos, kuitenkin niin, ettei saa kääntää vaan pitää pitää hevonen suorana ja kaikki nämä avut pitää tietenkin ajoittaa täydellisesti oikeisiin sekunnin sadasosiin. :) Huoh, olipahan vaikeaa. Ensin en uskaltanut käyttää raippaa, kun pelkäsin liian isoa reaktiota. Sitten kun uskalsin käyttää raippaa, joko käänsiin uuteen suuntaan liian nopeasti tai jäin liian hitaaksi istunnasta, kun jäin "pitämään kiinni" pukin varalta. Mutta vaikka mikään ei varsinaisesti onnistunutkaan, ymmärsin tällä kertaa jo enemmän, että mihin pyritään ja miksi. Sen takia pystynkin jäsentelemään avut tännekin järkevästi ja siten täältä niitä myöhemmin kertaamaan, jos ne pääsevät vielä unohtumaan. Teki sekä minulle että hevoselle todella hyvää harjoitella vaikeita asioita, sillä silloin pääsemme tekemään itsestämme vieläkin taitavampia jatkossa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä vain mukavuusalueelle helppo a-tasolle vaan kavuta siitä pikkuhiljaa ylöspäin niin pitkälle kuin ponin rahkeet vaan riittävät. Vaihtojen harjoittelu tuo meille kummallekin nopeutta ja notkeutta! :)

Vaikka olin päivällä ihan maani myynyt, kun mikään ei onnistunut niin kuin olisin toivonut, on nyt jo hyvä fiilis ja into päällä huomista odotellessa. On vaan päästävä ihmeellisistä pelkotiloistaan ja annettava itsestään enemmän, jotta pystyy oppimaan ja ratsastamaan paremmin. Tämä pätee yhtälailla Samin ratsastukseen kuin kaikkien muidenkin hevosten ratsastamiseen. Eli jatkossakin on vaan ylitettävä itsensä ja rohkaistuva tekemään ikäviltäkin tuntuvia asioita, jotta avut menee paremmin läpi ja homma etenee toivotulla tavalla.

Murden kanssa jatkoin maneesityöskentelyputkea viime viikolla 3 päivää. Viimeisenä päivänä se oli jo mukavan pehmeä ja taipuisa kumpaankin suuntaan eikä jäänyt käynnissä juurikaan enää teputtelemaan paikoilleen. Sen kanssa pitäisi uskaltaa käyttää nopeampia ja hieman "rajumpia" apuja tarvittaessa ja sitten jättää se siihen hyvään ajatuksen, kun sen hyvän ajatuksen vaan saa aikaiseksi. Jään usein sen kanssa liian paljon pienille, hitaille, turhille avuille, joista ei ole muuta iloa kuin että turrutan koko hevosen enkä sillä saa sitä ainakaan toimimaan.... Välillä kun saan jonkun avun läpi paremmin, se tuntuu jo paikka paikoin oikeinkin hyvältä. Pitäisi vaan nyt ruveta tekemään sen kanssa laadukkaammin töitä kun sen kasvu alkaa vihdoin olla finaalissa ja eteenpäinpyrkimys on löytynyt. Alkuviikon se on nyt saanut huilia, jotta jaksaa viikonlopun kurssilla. Huomenna kummallakin ponillani on rokotus ja raspaus heti aamusta ja sitten menee pari päivää kävelyllä ja lauantaina sitten nokka kohti Vihti Dressage Centeriä.




(Kuvissa Murde heinäkuussa 2011)

Suvi-Hermiinan kanssa otettiin maanantaina ensimmäisen kerran sairausloman jälkeen vähän enemmän töitä ja Su-He oli onnellinen saadessaan tehdä muutakin kuin jolkotella menemään. Tehtiin vähän siirtymisiä sekä askellajien sisällä että välillä ja harjoiteltiin kulmia. Kulmat on yllättävän haastavat usean hevosen kanssa, mutta kuitenkin iso osa esim. koulurataa eli niitä on hyvä harjoitella sujuviksi ja notkeiksi. Lisäksi on tärkeää saada hevonen kuuntelemaan ja jäämään pidätteisiin ennen kulmaa niin, että on mahdollista notkistua ja taipua koko kropasta läpi kulman. Tämän jäljiltä Su-He oli ollut hieman jäykkä tänään aloittaessa, mutta se nyt on odotettavissa, kun pikkuhiljaa lähtee työmäärää lisäämään yhdessä vaatimustason kanssa.

Akulla olen ratsastanut joka toinen kerta kangilla ja joka toinen kerta nivelillä ja se paranee koko ajan. Sen heikkoutena edelleen on vasen takajalka, joka on huomattavasti oikeaa heikompi. Sitä kuitenkin työstetään jatkuvasti ja on koko hevonen jo suoristunutkin ja sitä kautta saa toistakin takajalkaa aktivoitua enemmän. Akun kanssa on päästy jo ihan säädyllisiin siirtymisiin joitain kertoja ja viimeksi ruvettiin vähän työstämään väistöjäkin, josko sitäkin kautta löytyisi notkeutta lisää. Pikkuhiljaa edetään Akunkin kanssa, sillä se on kärsinyt aiemmin erinäköisistä vaivoista vähän väliä emmekä todellakaan halua sille nyt tulevan mitään kränää, kun se vihdoin alkaa kulkemaan mukavasti ja saaman kuntoa. Saa nähdä josko joskus senkin kanssa päädytään käymään jossain kotipihan ulkopuolella... Sitä ennen se saa kyllä olla hyvin hyppysissä, sillä se on niin iso hevonen, ettei sen selässä ole kovinkaan mukavaa, jos se ei ole hanskassa... :)

Viime viikolla ratsastin erään oppilaani uudella estetammalla ja sepä vasta olikin kulttuurishokki! Kyseessä on 6-vuotias kerran varsonut tamma, joka on erittäin laadukas ja isoliikkeinen. Sen liikkeet ovat sitä kaliiperia, että siellä on kohtuuvaikea olla hiljaa kyydissä. Lisäksi hevonen ei vielä rentoudu ihan toivotulla tavalla jatkuvasti ja siksikin on vielä hankalampaa pysyä mukana liikkeissä. Mutta kivalta se vaikuttaa ja liikkui todella hienosti. Mulla on vaan sen kanssa vielä opeteltavaa, että opin luottamaan siihen ja pysymään mukana sen liikehdinnässä. :) Työstettiin sen kanssa suoruutta ja siirtymisiä ja selkeästi siirtymiset helpottuivat kun vain sai hevosen suoristumaan kropastaan. Voi toki olla, että osa vinoudesta johtuu myös hevosen jännityksestä, sillä sellaista en ollut huomannut aiemmin oppilaani sillä ratsastaessa, ainakaaan niin voimakkaasti. Ensi viikolla taas uudelleen sitä tyyppailemaan ja sitä seuraavalla parikin kertaa. Olisi tarkoituksena viedä myös tätä hevosta koulupuolella eteenpäin kuten vein myös samaisen oppilaani ponia aiemmin eteenpäin.

Luottoratsuni näiden kaikkien joukossa on kuitenkin toisen oppilaani ihana Tokaj. Saan sillä aina välillä ratsastella ja se on kyllä yleensä aika nautinto. Toissa viikolla oppilaani ollessa reissussa, ratsastin sen yhtenä päivänä itsekseni kokonaan ja tehtiin sarjavaihtoja ja muuta hauskaa. Olin ihan fiiliksissä, kun ei ole pitkään aikaan ollut alla yhtä osaavaa ratsua, jolla voi itse vaan nauttia ratsastuksen annista! Se hevonen on myös mitä parhain oppimestari omistajalleen, sellaisella kun jokainen saisi opetella, niin voi sitä riemua!





(Kuvissa Tokaj Vihdissä lokakuussa 2011)

Idän ratsun Galma ja Jöpö ovat olleet työn alla aina ajoittain ja ne ovat edelleen yhtä mukavia ja toimivia kuin aina ennenkin. Jöpö alkaa pikkuhiljaa kuntoutumaan mukavasti ja olen jo alkanut haaveilemaan kisoista sen kanssa taas. Sen kuitenkin tietää, että Jöpö ehdottomasti pitää kilpailuissa käymisestä ja haluaa suorittaa. Siksi se saa huomattavasta iästään huolimatta edelleen käydä kilpailuissa ja nauttia esiintymisestä... Galma on toipunut hyvin keväisestä jalkaoperaatiostaan ja alkaa vihdoin olemaan lähes "täydessä" reenissä. Sen reeniin kuuluu myös oppimestarina toimimista, jossa se onkin aivan super taitava!

Ei kai siinä sen ihmeempiä kuulumisia tällä kertaa. Huomenna jatkuu siis Nipsun kanssa harjoittelut ja viikonloppuna sitten Pietin komennossa. Jännittävä viikko kyllä, melkein jopa vähän liiankin jännittävä! Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä jakamassa näitä hetkiä kanssani...

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

lauantai 22. lokakuuta 2011

Ensi viikkoa odotellessa...

Odottelen innolla ja kauhun sekaisin fiiliksin ensi viikon tunteja. Eli tiistaina ja keskiviikkona Nipsun tunnit Domissa Samin kanssa ja lauantaina ja sunnuntaina Pietin tunnit Vihdissä Murden kanssa...

Oon ratsastanut Murden parina päivänä nyt ja se on ollut jopa aika mukava. Selkeästi vasen kierros on sille vaikeampi, vasemmalle aloittaa aina hieman kireästi ja takajalat sisällä. Tarpeeksi kun asiaa työstää, sen saa kuitenkin suoristumaan ja liikkumaan paremmin siihenkin suuntaan. Tänään tein laukassa "neliötä" eli käänsin neljä suoraa sivua ja neljä kulmaa ja joka sivun keskelle tein voltin. Oikealle se tuntui jopa todella helpolle harjoitukselle, hevonen pysyi mukavasti pohkeen edessä ja kääntyi kun niin toivottiin. Vasemmalle se olikin alkuunsa sitten aika toivotonta, en tuntunut saavan suoristettua enkä käännettyä vaan hevonen eteni jännittyneessä laukassa pohkeen takana perse sisällä. Tehtiin sitten hieman ympyrää kerä vastataivutuksen ja siitä lähdettiin sitten suoristamaan sivuja. Kyllä siinä jo joku ajatus oli, muttei ehkä ihan sellainen kuin olisin toivonut... Näin se joskus menee. Ravi kuitenkin eteni mukavasti ja maneesi ei ollut alkuunkaan niin pelottava kuin vielä viikko sitten. Eli paljon hyvääkin. Tänään voisi jopa todeta, että omalla hevosella ratsastaminen oli ihan kivaa. :) Lisäksi se käveli tsillisti edes takaisin maneesille ja oli varsin tyytyväisen oloinen hevonen kokonaisuudessaan.

Zorron jalka paranee pikkuhiljaa, mutta kyllä sen kanssa saa olla varovainen edelleen. Pari kertaa se on ollut jo Murden kanssa isossa tarhassa juoksemassa, mutta ei riittävän usein. Huomenna olisi tarkoitus mennä senkin kanssa taas kävelylle, jotta pysyy mukavasti hanskassa kaikesta energiastaan huolimatta...

Muut ratsut ovat olleet työn alla vähän nihkeämmin. Jöpön ratsastin keskiviikkona ja se toimi kuin ajatus. Akulla olen ratsastanut tällä viikolla sekä nivelillä että kangilla ja kumpikin kerta meni ihan yllättävän mukavasti. Su-Hen kanssa on tehty jo vähän siirtymisiä ja laukattukin ohjat kädessä ja sekin tuntuu halukkaalta liikkumaan. Samin olen ratsastanut kerran ja sen kanssa hommat sujuu ihan mallikkaasti ajatellen parin viikon päästä häämöttävää helpon aan rataa. Vaihtoja en tosin ole saanut sujumaan yksinäni toivotusti... Ehkä taas Nipsun kanssa ensi viikolla. :)

Eli ei mitään maata mullistavaa tällä suunnalla. Ensi viikolla toivottavasti olisikin sitten jo jotain mielenkiintoisia tilanteita kerrattavana. Eilen sentään oltiin HIHS:issä kääntymässä ja ihailemassa hienoja estehevosia, mm. aiemmin ratsastamani Gallops Novellen isä Emmerton oli siellä hyppäämässä ja oli kyllä yksi ehdottomasti hienoimmista näkemistäni hevosista siellä!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Arkieloa

Tämä viikko on kulunut niin arkisissa merkeissä kuin vaan mahdollista. Maanantaina ratsastin Murden maneesilla, meni ihan ookoosti, vaikkei meillä vielä ihan riittävän hyvää keskinäistä luottamusta olekaan. Matkat sinne ja takaisin sateessa sujuivat yllättävän mukavasti, mutta maneesissa oli Murden mielestä hurjan jännittävää. :) Tiistaina uudelleen maneesille ja silloin hyppyjen merkeissä. Rakensin Annille muutaman esteen, joista yksi oli "muurimatto" peloke-esteenä. Muut esteet sujuivat ihan leikiten Murdelta, mutta muurimatto oli hieman haastava. Sen yli ei pienen hevosen tehnyt mieli mennä alkuunkaan. Maanitellen saatiin se sitten muutamia kertoja se kuitenkin suorittamaan. Sitten kun se vähän aikaa oli välissä hyppäämättä, oli se jälleen yhtä pelottava kuin alkuunsakin. Murden hölmöyden lisäksi sillä on myös selkeetä rutiinin puutetta kaikenlaisesta hyppäämisestä. Se oli niin into piukeena, ettei mitään rajaa.

Keskiviikon ja tänään Murde on ollut ihan vaan kävelyllä ja eilen sillä oli ihan koko vapaa. Huomenna sitten taas nokka kohti maneesia ja ihkaoikeita töitä. Parin viikon päästä olisi tarkoitus osallistua Murden kanssa Piet Tijssenin valmennukseen Vihti Dressage Centerissä ja sitä varten täytyisi nyt saada hommaa vähän haltuun. On tullut nyt jotenkin ratsastettua taas Murdella itse vähemmän, vaikka loppukesästä teinkin jo sen kanssa paljonkin töitä itse. Osittain toki johtuu tällä hetkellä siitä, että kotikenttä on vielä vähän vaiheessa, joten ratsastukset on suoritettava joko maneesilla tai harjoitusradalla ja molemmissa on omat huonot puolensa... :) Mutta viikonlopun ajatuksena on suunnata maneesille oikeisiin töihin ja päästä taas vähän paremmin yhteisymmärrykseen Murden kanssa...

Moniponin jalan haava on edelleen hieman auki ja sitä on hoidettu parhaan osaamisen mukaan. Se on kyllä selkeesti parantunut ja haava on lähes umpeutunut, mutta jo alkun perin tikkaamaton puoli repsottaa vielä hieman auki. Täytyy toivoa, että sekin pikkuhiljaa alkaisi parantumaan. Moniponi on täysin kyllästynyt tarhaelämäänsä, joka rajoittuu pieneen postimerkkiin, jossa ei pääse ollenkaan juoksentelemaan. Siten se alkaa olla erittäin energinen ja jopa hieman tuhma. Ollaan kuitenkin pyritty siihen, että se käy joka päivä kävelyllä, jotta sillä on edes jotain puuhasteltavaa ja mielen virikettä... Tiistaina oli ohjelmassa ohjasajoa ja niin on myös huomenna. Odotan innolla sitä päivää, että Moni pääsee Murden kanssa taas tarhaan painimaan ja juoksemaan, jotta sillä on joku muu kohde energiansa purkuun kuin minä. Vaikka toki 2-vuotiaaksi oripojaksi Moni kuitenkin edelleen käyttäytyy kohtuullisen asiallisesti.

Sami-ponin ratsastin maanantaina ja se oli erittäin hyvässä vireessä. Teki harjoituksissa kaikki He A:10:n tehtävät erittäin mukavasti ja liikkui hyvässä ryhdissä ja hyvällä energialla. Sen kanssa on puolentoista viikon päästä Nipsun valmennukset Tuomarinkylässä ja sitä varten täytyy ensi viikolla ratsastaa hieman useampi kerta ja harjoitella vähän niitä vaihtojakin, jotta kotiläksyt olisi edes jollain asteella suoritettuna. :) Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna on sitten tosiaan ne TKR:n seuramestaruudet ja sinne pitäisi hioa se He A:10 valmiiksi esityskuntoon... Sami saanee näillä näkymin olla mestaruusratsuni.

Suvi-Hermiina ja Akusti ovat kulkeneet mukavasti. Su-He siis vasta aloittelee hommiaan, mutta tuntuu suhtautuvan asioihin nyt melko positiivisella asenteella, joten toivomme tosissaan sen olevan vähitellen kunnossa. Aku taas vahvistuu ja voimistuu ja alkaa liikkumaan erittäin mukavasti.

Jöpö on myös kuntoutumaan päin ja ratsastin sillä tällä viikolla pari kertaa. Sillä on loputtomasti energiaa, mutta tekee myös töitä aika kivasti eikä tunnu väsyvänkään mitenkään hirvittävän nopeasti. Sille kun saa taas voimaa ja kuntoa pikkuhiljaa, palailee se helposti siihen pisteeseen, mihin juhannuksena jäätiin. Sen tytär on myöskin muuttanut saman katon alle asumaan... Saa nähdä mitä siitä kaunottaresta vielä tuleekaan. ;)

Siinä kai kuulumiset pääosin. Erikoismaininnan saakoon vielä Viivun Tokaj, jonka ratsastin eilen ja päädyin tekemään sarjavaihtoja joka kolmannella ja tänään vielä joka toisellakin muutaman. Olipa hauskaa!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hevosihmisen arkea...

Vapaaviikon jälkeen on pitänytkin taas palata arkeen ja työntekoon. Arkeen on kuulunut sateisia hevospäiviä ja Moniponin haavan hoitoa.

Moni-Poni on nyt viettänyt päiviänsä tiistaista asti omassa pienessä ponikohtaisessa hiekkatarhassaan. Sillä on supersähköt ja pihan ainoa "kuiva" tarha ja siellä se tyytyväisenä nököttää. Vasemman etujalan haava on lähtenyt parantumaan kohtuumukavasti, mutta erittää vielä hieman nestettä ja siitä johtuen siitä oli myöskin irtautunut pari tikkiä. Sain kuitenkin uudet hyvät ohjeistukset lääkäriltä ja toivotaan, että ne lähtevät nyt parantamaan entistäkin paremmin haavaa. Olen siis viettänyt Moni-Ponin kanssa paljon paljon aikaa haavan hoidon tiimoilta ja lisäksi olemme päivittäin käyneet kävelyillä, jottei ponille kertyisi liialti energiaa kun ei pääse sitä mihinkään eikä kehenkään purkamaan. Tiistaille olen saanut jo sovittua ohjasajoakin ja huomenna Moni päässee Murden kanssa yhteiskävelylenkille. Täytyy pitää pienen mieli virkeänä, ettei pääse elämäänsä kyllästymään ja satuta itseään enempää. Moni-Ponin eduksi on kyllä sanottava että hän on äärimmäisen lunki kaveri, häntä ei paljon jalan käärimiset tai muut toimenpiteet ahdista. <3 Mutta ehkä tässä itselläkin kunto kohta kohenee, kun kävelee päivittäin pitkät pätkät Monin kanssa...

Murde-Purde on ollut koko viikon duunissa. Maanantaina tosissaan oli radalla fiilistelyä ja tiistaina päästiin ensimmäisen kerran maneesille. Anni kyydissä käveltiin kolmisteen maneesille ja Anni törötteli maneesilla menemään. Tehtiin vähän siirtymisiä ja kummatkin näyttivät tyytyväisiltä. Kotimatka sujui yhtä chilleissä merkeissä kuin matka maneesillekin. Oltiin tyytyväisiä Murdeen. Osaa sekin joskus olla asiallisesti.

Keskiviikkona menin sitten itse kyytiin ja käytiin ensin kävelyllä radalla ja sitten pyörittiin "kentällä". Murde yritti olla ärsyttävä ja kuriton, mutta loppujen lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen ja saatiin ihan asiallisia siirtymisiä aikaiseksi ja vielä aika kivalta tuntuvaa ravia radallakin.

Perjantaina kävin sitten hurrikaanituulessa myös ratsastamassa ja tällä kertaa vain radalla. Mentiin kumpaankin suuntaan pari kierrosta ja sen jälkeen oltiin tyytyväisiä, että olimme kumpainenkin edelleen hengissä. :) Murden mielestä kaikki tuulessa liikkuva oli hieman hämmentävää ja mä taasen en tykännyt ihan siitä tuulesta itsestään... Lisäksi kun meillä ei vieläkään ole sitä koulusatulaa, niin en todellakaan tunne oloani kotoisaksi Murden kyydissä siinä meidän estesatulassamme. Tuntuu että huojun siellä ympäri ämpäri ilman tuultakin, niin saati sit vielä kun tuulla tuivertaa menemään hullun lailla. :)

Lauantai oli taasen maneesipäivä. Annin kanssa taas sinne ja ensin ihan vaan ratsastelua ympäri ämpäri. Lopuksi vähän yksittäistä puomia ja pientä ristikkoa muutaman kerran. Murde syttyi heti esteen nähtyään ja oli aivan intopiukeena. Kyllä se vaan siitä hyppäämisestä tuntuu pitävän. Ja Anni pitää siitä myöskin, joten ovat kyllä hyvä pari siihen touhuun. Puhetta oli, että yritettäisi saada Murde marraskuussa Tuomarinkylään Kari Nevalan viikonloppukurssille, jotta pääsisivät oikein kunnolla työstämään hyppäämisen saloja... Murdehan on siis Karille entuudestaan tuttu ja Annikin varmaan Karin opetuksesta pitäisi ja saisi paljon irti. Huomenna Anni ja Murde pääsevät Anun ja Rollen kanssa maastoon. On ollut ihana viikko, kun Anni on ehtinyt Murdeilemaan paljon niin on sitten itselle jäänyt aikaa keskittyä Moni-Ponin hoivaamiseen. Ja Murde on saanut paljon vaihtelevaa tekemistä. Ehkä se jonain päivänä peräti kyllästyy kyttämään kaiken maailman pelottavia asioita maailmassa, kun niitä alkaa olemaan kerta kaikkiaan liikaa sen pienelle mielelle.

Suvi-Hermiina aloittaa ensi viikolla ihkaoikeat työt vähitellen. Akustikus oli tällä viikolla keskiviikkona ihan mielettömän hyvä ratsastaa ja perjantain hurrikaanituulen sekoittamana kokeilin sille kankia ihan kohtuullisella menestyksellä. Jöpön kanssa kävin fiilistelemässä keskiviikkona ja meillä oli erittäin hauskaa! Samia en ole nähnyt koko viikkoon, mutta maanantaina jatkuu taasen työt sen kanssa. Ja puuttuukos vielä joku..? Oppilaideni hevoset olivat tällä viikolla erittäin hyvällä mallilla ja ensi viikolla pitäisi yhden oppilaani uuden hevosenkin kyytiin kavuta. Jännittäviä aikoja siis elellään... :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Vaihto, voitto ja vastoinkäyminenkin!

Viimeisen viikon aikana on ollut tarjolla jos jonkinmoisia fiiliksiä hevostelun parissa, niin positiivisia kuin negatiivisiakin ja pienistä tunteista suuriin tunteisiin.

Olin viikon vapaalla töistä, joten taas kerran oli paljon aikaa hevosteluun. :)

Aloitettakoon vaikka viikon suurimmasta tähdestä eli Samista. Sami oli saanut huilia viikon laatuponikisan jälkeen. Sitä oli rennosti ajelutettu sekä kävelytetty ja olipa se toiminut alkeisratsunakin. Tiistaina se palasi kuitenkin elämäänsä kouluratsuna ja suuntasi nokkansa kohti Tuomarinkylää. Se muutti kahdeksi päiväksi Tuomarinkylän kilpatalliin Nipsun tunteja varten. Tiistaina sitten ensimmäisellä tunnilla Nipsu kyseli, että mitäs haluaisin Samin kanssa puuhastella ja kyselin, että pitäiskö niitä vaihtoja ruveta miettimään. Nipsu totesi, että se saattaa olla haastavaa ja mäpä vastasin sitten, että josko hän voisi itse niitä kokeilla, että tietäisi sitten, mitä on luvassa... Nipsu kapusi siis Samin kyytiin ja otti vartin tyyppauksen. Pari vaihtoa sinne sitten mahtui mukaan ja Nipsu totesi, että helppohan tälle kaverille on nämä vaihdot opettaa. No ei muuta kuin kyytiin ja harjoittelemaan. Sain kyllä tiistaina jo ajatuksesta kiinni, mutten vielä yhtään vaihtoa tullut suorittaneeksi. Keskiviikkona sitten jatkettiin siitä, mihin tiistaina jäätiin ja kun yksi vaihto saatiin Samin kanssa suoritetuksi, taputettiin ja lopetettiin! Tämä vaihtojen työstäminen on mulle aika uutta. Olen toki parille hevoselle vaihdot opettanut, mutta ne ovat enemmänkin olleet tyypiltään sellaisia, joita pitää opettaa olemaan vaihtamatta! :) Samin kanssa siis nyt opettelin ensimmäistä kertaa opettamaan hevosella vaihtamista. Hommasta tuli hyvä fiilis ja taas tuli uusia ahaa-elämyksiä! Tämän jälkeen Sami sai taas kevyemmän päivän ja perjantaina harjoiteltiin kotona vähän sunnuntain kilpailuja varten.

Sunnuntaina sitten suunnattiin Järvenpään aluekisoihin ja luokkana oli Helppo B:3. Sami ei tuntunut verkassa ihan omalta iloiselta itseltään, varmaan vielä Nipsun tuntien jäljiltä oli vähän maitohapoilla. Sain sen kuitenkin ihan mukavasti pohkeen eteen, taipumisessa ja siirtymisen laadussa olisi kyllä ollut rutkasti parantamisen varaa. Radalle piti kuitenkin mennä ja mentiinkin. Siellä mietin kovasti, että koskakohan tää rata mahtaa loppua. :) Loppui sekin aikanaan ja tehtävät oli suoritettu kunnialla. Pisteet kuullessani jouduin huomaamaan, että rata ei ollut näyttänyt ihan yhtä huonolta kuin se oli tuntunut. Prosentit oli 64 ja risat ja sillä mentiin siinä vaiheessa johtoon. Johto sitten yllättäen säilyi loppuun asti ja voitimme Samin kanssa luokan! Leenakin joutui ostoksille hankkimaan valkoiset pintelit palkintojenjakoa varten... :) Kyllä oli taas voittajana helppo hymyillä.

Sunnuntain kisapäivä oli varsin letkeä muutoinkin. Fanijoukkoa oli paikalla ja Sami oli tuttuun tapaan oma ihana itsensä ja hengaili mielellään odottelemassa palkintojenjakoa. Kunniakierroksellakin se osasi jo lähteä hieman rivakammin laukkaamaan, kun on nyt pari kertaa päästy harjoittelemaan! :) Tämähän oli siis Samin kolmas peräkkäinen voitto, ensimmmäinen Tuomarinkylän seurakisoista, toinen Laatuponikilpailusta ja nyt kolmas aluekisoista. Tästä on hyvä lähteä tähtäämään kohti seuraavaa tasoa, kun tietää, että tällä tasolla me pystytään jo hyvään rutiinisuorittamiseen! Nyt Sami saa hieman huilia ja hyvän mielen ratsastelua ja sitten aloitetaan reenit kohti helpon aan ratoja!

Murden kavioden arkomiset jatkuivat epämääräisinä viime viikolla, mutta loppuviikkoon mennessä se alkoi olla jo aivan vireessä. Perjantaina lähdettiin Anun kanssa yhdessä ratsastamaan ja aloitettiin omien hevosten selässä. Pari kertaa radan ympäri niin, sitten katselin parit takarit, mitä Anu teki Rollen kanssa ja vaihdettiin hevoset. Oli superkiva päästä kokeilemaan Anun Rollea, joka on jo vanha konkari ja osasi mukavasti asioita! Anukin tuntui ihan pitävän Murdesta. :) Murde sai näin kunnon treenin ja näytti liikkuvan hyvin ja mielellään. Viikonlopun Murde olikin sitten vapaalla, kun mun viikonloppuni täyttyi kilpailuista. Maanantaina Anni tuli Murdea viihdyttämään ja kiersivät sateessa radalla aika monta kierrosta! Anni taisi mainita Murden olleen paras koskaan, joten ei ihan huono päivä siis. Tänään tiistaina olisi tarkoitus mennä tutustumaan naapuritallin maneesiin ensi kertaa Murden kanssa. Saa nähdä miten siinä käy! Odotan kyllä innolla, että päästään Murden kanssa ihan oikeasti reenaamaan ja kilpailemaankin!

Zorro pääsi viime viikolla vähän kävelyille ja juoksutin sitä myös ensimmäisen kerran sivuohjilla. Sille tuntuu sopivan kaikki, se ei ole moksiskaan pyytää siltä mitä tahansa! Maanantaina mennessäni tallille oli tarkoituksena ottaa se Murden kanssa radalle kävelemään, mutta kun laitoin sen käytävälle seisomaan ja etsin sille varusteita kävelylle, huomasin lattialla sen vasemman etujalan vieressä verilammikon. Sen ruununrajan yläpuolella jalan ulkosyrjällä oli noin viiden sentin kohtuullisen syvä viiltohaava, joka vuosi verta valtoimenaan. Eipä siinä auttanut kuin ruveta soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että kuka pääsisi paikalle. Onneksi sain sitten yhden kiinni, joka lupasikin tulla tikkejä laittamaan! Illalla Moniponin jalkaan oli siis väsäilty iso kasa tikkejä ja nyt vaan toivotaan, että haava lähtee paranemaan toivotusti. Moni oli onneksi käyttäytynyt hienosti ja saikin kiitosta viisaudestaan eläinlääkäriltä! Hyvä näin.

Samaan aikaan kuin havaitsin haaavan Monin jalassa, olin juuri puhelimessa Suvi-Hermiinan omistajan kanssa, sillä Suvi-Hermiina oli ollut juuri klinikalla Kangasalla kontrollissa sen tapaturman aiheuttamien vaurioiden tiimoilta. Tammahan on nyt ollut todella kevyellä liikunnalla kaksi kuukautta ja saanut shock wave-hoitoa pariin otteeseen. Saarisen Heikki oli sen nyt tutkinut uudelleen ja todennut, että sen vauriot ovat parantuneet erittäin hyvin ja että sen kanssa pitäisi pystyä aloittamaan työskentely vähitellen uudelleen. Vuoden vaihteeseen mennessä Su-Hen pitäisi siis olla taas siinä kunnossa, että voidaan aloittaa reenailu vähän enemmän tosissaan ja suunnata katseet kohti vuoden 2012 koitoksia!

Viime viikolla myös uusin projektini Aku, josta mainitsinkin aikaisemmin, oli parempi kuin koskaan aikaisemmin! Torstaina ratsastaessani sillä, se oli lopuksi ihan mielettömän hyvän tuntuinen, raviin tuli vähän ilmaa ja se tuntui siltä, että se halusi miellyttää minua siellä kyydissä. Se oli hieno fiilis se. Sen kanssa on kuitenkin lähdetty ihan nollasta ellei jopa miinuksen puolelta, joten on hienoa saavuttaa pikkuhiljaa sen kanssa keskinäisen luottamuksen tunne.

Muttei tässä vielä kaikki, myös opetusprojektini Pin Rock's Esmeralda ja Tokaj saavuttivat viime viikolla jonkin sortin etapin, sillä ne olivat omistajineen lauantaina seurakisoissa Vihdissä luokassa Helppo C:2. Viikolla oli harjoiteltu ratoja ja hiottu tuntumaan ratsuihin ja lauantaina koitti vihdoin suuri päivä. Kisoissa meni lauantainakin koko päivä aamusta iltaan, sillä aamulla oli sekä Maaritin että Viivun radat ja illalla vielä ratsastin itse Tokajilla Helppo A:2-radan. Maarit ja Viivu kummatkin tsemppasivat hienosti radoillaan ja saivat ratsuistaan irti paljon hienoja pätkiä! Kyllä sai olla ylpeä heistä. Myös itselläni oli hyvä fiilis Tokajin kanssa ja sain radasta reilut 60%. Ihan sijoille se ei riittänyt, mutta hyvin lähelle. Päivästä jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja oma ratani oli ehdottomasti yksi parhaista He A-radoista, mitä olen tähän mennessä koskaan ratsastanut. Mutta sillä tasolla riittää vielä todella paljon parannettavaa... Se olleekin sitten ensi kauden tavoite, että pääsisi ratsastamaan paljon hyviä He A-ratoja ja mikä jottei jonkun vaativankin... :)

Samin verkkaa...


Tokaj väistää


Sami kunniakiekalla


Tokaj radalla


Kuvien copyright Pekka Pietikäinen / Henna Rajala

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kausi 2011, tuloksia ja kuvia

la 2.4. Kumpumäki / seura

Suvi-Hermiina
B-merkin kouluohjelma 73,04% 1/8
Tuomari C: "Siisti ja asiallinen esitys, vahvaa osaamista, rento ja nöyrä, jopa letkeä ratsu. Pieni linjatarkkuus vielä esitykseen, osa pyöreistä teistä aavistuksen soikeahkoja."

A-merkin kouluohjelma 62,315% 2/8
Tuomari C:"Hevonen on nöyrän oloinen, tekee työtä pyyteettä. Pyri olemaan tarkempi linjojen kanssa, älä oio kaarteita vieden hevoselta jonkin verran mahdollisuutta säilyttää takaosan kyky kantaa. Kun kanget käytössä, joustavuus ja herkkyys tuntumaan nopeammaksi, jottei tule "jarruefektiä". "
Tuomari M: "Tarkasti esitetty, hevonen monin paikoin väsyneen oloinen ja energia hiipuu. Toivoisin lisää energiaa ja ajatusta ylämäkeen. Taivuta reilummin kaarevalla uralla."

S.W. Summer's Dream Prince
C-merkin kouluohjelma 61,111% 3/16
Tuomari C: "Kiva poni, tarvitsee vielä lisää kantovoimaa."
Tuomari M: "Siisti, jäi hyvin kiireinen kuva."

B-merkin kouluohjelma 57,283% 4/6
Tuomari C: "Rauhallisuutta, väistöissä liikaa pohjetta, laukkavähän epätasaista, koska etuosa nousee ajoittain. Ei tahdikasta."
Tuomari M: "Ponilta taisi loppua kunto, pätkittäin näyttää hyvältä!"

A.T. Jesperi
A-merkin kouluohjelma 61,944% 3/8
Tuomari C: "Terhakka ratsu, napakasti esitetty. Vielä kuitenkin kaipaa vakautta muodon pyöreyden säilymisen osalta, vakaammin niskasta läpi!"
Tuomari M: "Eheä kokonaisuus, toivoisin lisää pyöreyttä, erityisesti laukkaan. Säilytä napakampi tuntuma loppuun asti."




la 16.4. Salo/ Alue

Suvi-Hermiina
Helppo B Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 63,370%, 4/20
Tuomari M: "Kivaliikkeinen hevonen, ratsasta vielä enemmän ylämäkeen niin hyvä tulee!"
Tuomari C: "Sujuva ja siisti suoritus"

Helppo A World Challenge Test 57,400% 14/22
Tuomari C: "Ajoittain hyviä kohtia. Painaa kädelle ja kulkee usein etupainoisena. Enemmmän sujuvuutta."
Tuomari M: "Kaarevilla urilla taivuta rehellisemmin. Käynti isoa ja rentoa. Laukkaan pyöreyttä."



pe 22.4. Tuomarinkylä / seura

S.W. Summer's Dream Prince
KN Special 56,500% 13/30
Tuomari C: "Askel nousee ylös, ei vie eteen, liikkuu kuolaimen takana, yritteliäs. Yritä ratsastaa pidemmälle kaulalle."
Tuomari M: "Kivanoloinen hevonen, saisi liikkua paremmin takaa. Liikkuu aika paljon etupainoisena kuolaimen takana."



ma 25.4. Vihti / seura

Suvi-Hermiina
Kenttä 6 58,96% 9/X
Tuomari C: "Tahdikkaita ja sujuvia pätkiä. Laukassa harmittava yhteistyökatkos. Pyri säilyttämään etuosan ryhti selvemmin kaarevilla urilla."



la 7.5. Vesilahti / alue

Suvi-Hermiina
Helppo B Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma 60,729%, 15/33
Tuomari C: "Siisti rata, ajoittain vähän kiireinen."
Tuomari H: " Melko sujuva ja tasainen rata, lisää energiaa takaosaan ja keveyttä etuosaan."
Helppo A:10 kesk.

la 14.5. Hämeenlinna / kansallinen

S.W. Summer's Dream Prince
He B:3 5-v Cup 59,091% 11/19
Tuomari C: "Melko tasainen suoritus. Saisi liikkua ilmavammin ja rehellisemmin. Nyt jää "paikalleen ja ylös".
Tuomari H: " Hyvin esitetty. Oikea laukka parempi, vasen saisi kantaa paremmin ja olla pyöreämpi. Käynti lyhyttä, saisi olla irtonaisempaa. Lisää notkeutta ja askeleisiin venyvyyttä. Hauska hevonen :)"



su 15.5. Hämeenlinna / kansallinen

Suvi-Hermiina
Helppo A:4, 53,512%, 27/27
Tuomari C: "Puhtaat askellajit, lisäykset varovaiset. Vastusteli voimakkaasti, kannusta vähemmän."
Tuomari H: "Tänään voimakasta vastustelua. Mukana myös täsmällisesti esitettyjä pätkiä."
Tuomari M: "Hevonen kovin haluton yhteistyöhön."

la 21.5. Tuomarinkylä / seura

Maestoso Madam
He A Kenttäkilpailuohjelma nro 6, 60,00%, 4/11
Tuomari C: "Tänään pientä jännitystä pitkin rataa, tarkkuutta pysähdyksiin."



su 5.6. Järvenpää / alue

S.W. Summer's Dream Prince
Helppo B:3, 60,568%, 13/31
Tuomari C: "Eleettömästi ratsastettu ohjelma, ravissa pyrkii paikoin kuolaimen alle. Hyvää jatkoa! :)"
Tuomari H: "Reipas esitys, poni pyrkii turhan matalaan muotoon, varo ettet sido liikaa edestä. Muista valmistelut."



la 18.6. Pornainen / alue

A.T. Jesperi
Helppo B:0, 60,100%, 14/34
Tuomari C: "Hyvä idea aktiivisuudesta, mutta nyt ei riittävän kuuliainen. Hyödynnä puolipidätteet ja pehmeämpi tuntuma, irtonaisuus varmasti paranee."
Tuomari M: "Tahdikkaat, hieman lyhyet liikkeet, taakse lisä työntöä. Tarmokas ja eteenpäinpyrkivä. Pääsääntöisesti melko tasainen. Siisti istunta ja avut, valmistele siirtymiset ja ratsasta tiet huolella loppuun asti."

Helppo A:1, 53,462%, 16/18
Tuomari C: "Yritystä oli, mutta hevonen ei keskittynyt suoritukseen kunnolla."
Tuomari M: "Suht tasainen kokonaisuus, mutta ajatusta enemmän ylämäkeen. Antoi etupainoisen kuvan ja aukoi suutaan."



su 3.7. Siuntio / seura

Suvi-Hermiina
Helppo B:0, 64,6%, 8/28

la 13.8. Vermo Kansallinen Poninäyttely

Zorro SA
Hippos 7-7-8-7-8=37p, IIp
"Hyvin kehittynyt poni, jolla on melko hyvä rotuleima, mutta joka saisi olla sopusuhtaisempi. Kaula on raskaasti runkoon liittyvä. Lapa on hyväasentoinen ja säkä on korkea. Selkä on pitkä. Takaosa on hyvin kulmautunut. Jaloissa on hyvä luusto ja jalat ovat selväpiirteiset. Käynti on tänään jännittynyttä. Ravi on kevyttä ja tahdikasta."
Wendy Burts, UK, Ip ja luokkavoitto
Esittäjänä Leena Vähä-Erkkilä



su 14.8. Porvoo / kansallinen

S.W. Summer's Dream Prince
FEI:n esiohjelma 5-vuotiaille hevosille, 63,8%, 11/13
Ravi: "Puhdas, melko tahdikas, mutta ei esitä kokoamiskykyä. Saisi venyttää enemmän askelta, nyt nostaa jalkoja korkeammalle. Jälkimmäisessä keskiravissa rohkea alku, selvemmin loppuun asti. 6,2"
Laukka: "Melko tahdikasta, mutta hieman kiireistä. Askel saisi selvemmin viedä eteen, nyt ylöspäin. 6,5"
Kuuliaisuus: "Yritteliäs hevonen, joka esittää täsmällisiä siirtymisiä, mutta tulisi ottaa selvemmin painoa takaosalle. 6,7"
Yleisvaikutelma: "Positiivinen hevonen, mutta saisi liikkua selvemmin selän läpi. 6.5"



la 27.8. Tuomarinkylä / seura

S.W. Summer's Dream Prince
Helppo B FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993, 65%, 1/15
Tuomari C: "Hieno rata, tahdikas ja ilmava liike, aavistuksen raskas edestä. Täsmällisesti esitetty. Alaspäin siirtymisissä takaosa alle."
Tuomari H: "Yritteliäs esitys. Ajoin pientä kiireen tuntua sekä syvä muoto. Toivoisin ajatusta ylämäkeen."

Tokaj
Helppo A CCIP* Kenttäkilpailuohjelma poneille 2007, 55,714%, 3/6
Tuomari C: "Siistiä ratsastusta, mutta ole tarkkana hevosen suoruuden kanssa. Siirtymisissä varo etupainoisuutta."
Tuomari H: "Pyrithän säilyttämään suoruuden suorilla urilla. Ajoittain turhan matalana ja lyhyenä edestä. Kivan oloinen hevonen."



la 17.9. Laatuponikilpailu/ Ruovesi

Zorro SA
Rakenne: 7-7-6-6-6=32p
Esteet:8,5-9,0
Askellajit:6,5-6,5-7,0
Yleisvaikutelma: 9,0-7,5
3/10, paras esteponi



su 18.9. Laatuponikilpailu/Ruovesi

S.W. Summer's Dream Prince
Rakenne: 8-8-7-7-7 = 37p
Askellajit: 7-8,5-8,5
Yleisvaikutelma: 9,0 - 8,0
1/8 ja Askellajichampion



la 1.10. Vihti/ seura

Tokaj
Helppo A:2, 60,345%, 4/10
Tuomari C: "Tyylikäs hevonen, mutta helposti pohkeen takana ja kuolaimen alla. Käynnissä tulee sellainen vaikutelma, että hevonen kulkee patentissa. Yritä rauhoittaa pohkeitasi."

su 2.10. Järvenpää / alue

S.W. Summer's Dream Prince
Helppo B:3, 64,683%, 1/23

Tuomari C: "Mukavan reipas esitys, hieno hevonen. Muista taivutukset."
Tuomari M: "Melko sujuva suoritus tänään. Ajoittain näkyy vielä voimanpuute takaa (siirtymisissä alaspäin). Onnea jatkoon, huolella ratsastettu."



Kuvien copyright Pekka Pietikäinen tai Henna Rajala ellei toisin mainittu.