sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Jälleen Savijärvellä

Savijärvestähän alkaa pikkuhiljaa tulemaan melkein kuin toinen koti meille. :) Eli taasen oltiin kilpailemassa Savijärven ihanissa maisemissa. Tällä kertaa olin hamstrannut ratsuja matkaan, jotta saisi kaikille sopivasti kisakokemusta. Aluekisoja on tänä vuonna jotenkin osunut kohdalle tosinihkeästi ja nyt sitten oli sen takia suunnattava näihin seurakisoihin. Siten ihan kiva, että sain mukaan noita kokemattomia ratsujakin katselemaan maailmaa....

Aamu alkoi ensin radalla Vilpun kanssa. Vilppu oli saapunut paikalle hyvissä ajoin ja oli mukavasti katsellut maisemia jo jonkun tovin. Sitten ei muuta kuin itse kyytiin ja verryttelemään. Vilppu oli verkassa kivan letkeän oloinen ja teki töitä mielellään. Verryttely oli tupaten täynnä hevosia, mutta Vilppu ei ollut moksiskaan, lähinnä vain tyytyväinen muiden hevosten läsnäolosta. Oli myös kiva huomata, että jopa laukassa pystyi surffailemaan vieraiden hevosten väleistä ilman, että laukan laatu heikkeni tai Vilppu olisi pistänyt alkuunkaan pahakseen.

Radalla jopa Vilppu katseli hieman tuomaritelttoja ja aitoja, muttei alkuunkaan pahasti. Päästiin aloittamaan rata mukavissa merkeissä ja Vilppu oli ihan kivasti kuulolla. Ratana oli Helppo C: Harrasteluokan kouluohjelma, joka ei hirveitä vaadi, mutta on kivan sujuva. Käyntiaskeleet lävistäjällä olisi voinut keskittää hieman paremmin, ensimmäinen laukka oli hieman holtiton, raviaskeleiden pidennys lävistäjällä lähti ihan kivasti, muttei jatkunut samanlaisena loppuun, toinen laukka oli hyvä samoin kuin alaspäin sirtymiset. Ongelma tuli vasta käynnistä raviin lähdettäessä, kun Vilppu oli hieman hitaasti syttyvä. Lopputervehdykseen kuitenkin kivasti ja radalta poistui tyytyväinen hevonen ja ratsastaja. Pisteitä saatiin 61.25% verran ja sillä irtosi jopa luokasta rusetti. Vilppu sijoittui kuudenneksi tässä elämänsä kolmannessa koulustartissa! Hyvä Vilppu!!

Vilpun jälkeen äkkiä kotiin hakemaan omat läsit. Päivä oli jännittävä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta kun kuljetettiin kahta läsiä yhtä aikaa. :) Mukaan pakattiin siis kaverukset Murde ja Eemeli, jotka menivät kyytiin ihan yhtä vaivattomasti kuin yksinkin matkustaessa ja matkustivat lyhyen matkan Savijärvelle erittäin kiltisti. Sai siis huokaista tämän asian suhteen helpotuksesta. Matkalla oli vähän muita mutkia, mutta päästiin kuin päästiinkin paikalle ja saatiin Eemeli ulos ja vermeet niskaan. Eemelihän ei ole ollut kertaakaan aikaisemmin missään "pois kotoa" ratsastettuna ja olin varautunut ihan kaikkeen. Eemu oli kuitenkin kuin vanha tekijä verryttelyssä. Pääsin kyytiin ja se lähti liikkeelle ja mennä pörötteli varsin mallikkaasti ympäri verkkaa. Sitä ei ihmetyttänyt hevoset eikä ihmiset, ainoastaan valkoiset aidat maassa olivat hurjan jännittävät. :) Päästiin kuitenkin ihan aitojen läheisyyteen niitä ihmettelemään jo verryttelyn aikana. Ainoa, mikä verryttelyssä tuotti ongelmaa, oli kotonakin jo hieman vaikeaksi havaittu oikea laukka. Eemelillähän ei siis ole ratsastettu kaiken kaikkiaan kuin varmaankin alle kolmisenkymmentä kertaa, joten se on vielä todella raaka ratsu ja tällaiset vaikeudet ovat jota kuinkin aika normaaleja tässä vaiheessa ratsutusta.

Kuvia Eemun verryttelystä:






Radalle päästyämme alkoi sitten ponia vähän jännittää juurikin ne pahat valkoiset aidat ja yhtä lailla ne katokset, joissa ne tuomarit istuskelee katsomassa pienten ponien menoa. Saatiin tehdä ihan töitä, että päästiin lähellekään niitä. Onneksi olin etukäteisviisas ja olin pyytänyt luvan saada mennä luokan ulkopuolisena kepukka kädessä ja siitä oli kyllä hurjasti hyötyä. Radalle ei meinattu päästä ollenkaan, mutta sitten lävistäjä käyntiin siirtymisellä onnistui kuitenkin ihan ok. Oikeaa laukkaa ei menty askeltakaan ja raviaskeleiden pidennyksessäkin meni pasmat seis kun piti lähestyä tuomaripäätyä, mutta alkuun saatiin sentään jokunen hyvä askel aikaiseksi. Vasen laukka tuomaripäädyssä onnistui ihmeen kaupalla. :) Käynti oli ok, vaikkei kovinkaan rentoa, mutta lopputervehdykseen päästiin jopa seiskan arvoisesti! Lennokkuudesta Eemu sai myös seiskan!! Eli kyllä se sieltä lähtee, kun saadaan ratsastuskertoja alle ja rutiinia vieraisiin paikkoihin. Prosentteja kertyi 51,25%, joka oli sillä suorituksella huimasti! Radan jälkeen vielä hetki ravia ja laukkaa verkassa, lähinnä vaan niin, että se oikea laukka nousi eikä jäänyt möröksi kenenkään päähän kummittelemaan.

Kuvia Eemun radasta:





Vaikka melkein vähän hävettikin, että vei noin nuoren ja raa'an ponin kisoihin, niin samalla olin erittäin tyytyväinen, että päästiin tällaiseen tilaisuuteen harjoittelemaan. Eemeli on kuitenkin vielä niin kokematon poni, että kaikki tällaiset tilaisuudet ovat pelkkää plussaa sitä ajatellen, että siitä saadaan kova kilpuri tulevaisuudessa. ;) Eemeli on vielä niin kiva kun se ei varsinaisesti stressaile, sitä vähän jänskäilee, mut sit se on kuitenkin utelias ja haluaa käydä katsomassa uusia juttuja kun vaan saa kerättyä rohkeutensa.

Eemun suorituksen jälkeen se pääsi koppiin chillailemaan ja oli Murden vuoro siirtyä tositoimiin. Murde tuntui heti verkassa ihan supermukavalta, se liikkui kivasti eteenpäin kaikissa askellajeissa ja oli rennon letkeä. Tehtiin verkassa vähän hauskojakin juttuja kuten esim. laukanvaihtoja, jotka sujuivat ihan super hyvin. :) Murdesta on vaan tullut viime aikoina ihan sikakiva ratsu.

Radalle jouduttiin sille puolelle kenttää, mikä on Murden mielestä aina ollut kammottava ja nytkin se kyttäili katsomoa ihan huolella. Päästiin kuitenkin tuomaripäätyyn asti ja saatiin aloitettua rata. Murden rata oli KN Special, joka on jo omasta mielestäni astetta haastavampi kuin He B:3, mitä on jo vuosi tahkottu vähän joka kisoissa. Radalle päästiin sujuvasti ja raviosuus alkoi hyvin, vasta toisessa loivassa kiemuraurassa tuli ensimmäinen tökki, kun Murde ei tahtonut katsomon kulmaan. sen jälkeen raviohjelma jatkui jälleen seiskoilla. Käynti oli vielä ihan ok, mutta pysähdys katsomon eteen oli sitten jo vähän liikaa ja pysähdys korjaantui taakse ja siitä uralle ei meinattukaan päästä. Kun vihdoin päästiin, saatiin ihan hyvä laukan nosto ja pääty-ympyrä. Lävistäjällä päästin Murden aavistuksen pitkäksi ja etupainoiseksi ja tämä jatkui myös seuraavaan nostoon, joka ei tullut ihan peräänannossa. Laukka itsessään sujui jopa 7,5 ansiosta. Käyntiin siirtymisen jouduin ottamaan hieman liian aikaisin, että sain tehtyä hyvän siirtymisen ja lopputervehdykseen tulin vähän linjan vieressä, kun tähtäilin miten sattuu... :) Radan kokonaisprosentit oli 63,8% ja alakerrasta tuli kuuliaisuuden kutosta huolimatta pelkkää seiskaa. Olin niin tyytyväinen Murdeen ja sen suoritukseen. Murdea pystyi ensimmäisen kerran ratsastamaan radalla ja jopa lisäämään ravia. Oli kyllä hyvä fiilis. Ehkä me Murden kanssa vielä opitaan... Rusetinkin Murde sai, se oli luokassaan 7.

Sitten ponit kotiin. Eme oli seissyt kiltisti kopissa Murden ratsastuksen ajan ja palkinnoksi sai Murden viereensä ja yhdessä pojat pääsivät kotimatkalle. Oli kyllä kivaa, että ainakin tämä kaksikko kulki erittäin hyvin yhdessä ilman minkään sortin hötkyilyjä.

Kävin vielä myöhemmin iltapäivästä ratsastamassa startin Akulla. Akun ratana oli Helppo A:1. Verkassa Aku oli varsin mukava, se kulki ihan kivasti eteenpäin ja teki pyydetyt asiat. Radalle mentäessä se kuitenkin palasi vuoden takaisiin tunnelmiin eikä ollut menossa tuomaripäätyyn alkuunkaan. Se heittäytyi todella hankalaksi ja yritti poistua paikalta... Pääsin kuin pääsinkin siihen onneksi hieman käsiksi ja sain sen luotsattua läpi radan, mutta kyllä se varsin tuskaista oli ja joka ikinen askel oli siitä ratsastettava ulos erikseen. Sain kuitenkin rutkasti itsevarmuutta tästä radasta, vaikkei se hyvin mennytkään, eli jotain hyvää oli tässäkin kokemuksessa... Voihan Aku sentään, se aina osaa keksiä kyllä kaikenlaista... :)

Mutta siis mukava kisapäivä ja jälleen kerran Savijärvellä oli varsin kiva kilpailla! Kiitokset kaikille asianomaisille!

P.S. Huomaa, että kuvaajan oma poni oli kilpailemassa. :) Siitä on kuvat heti hollilla ja muiden kuvat
vielä odottavat läpikäyntiä... *hihi*

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Reenailtu on.

Onpahan ollut taas pari treenin täyteistä viikkoa. Kaikkia ratsuja on treenattu ainakin jonkun kerran ja osaa hieman useamminkin. :)


Kuten edellisessä tekstipostauksessa lupailin, oli Heidi reilu viikko sitten maanantaina ratsastamassa mun kaikki hepat. Oli hauskaa nähdä hepat taas jonkun muun alla ja ne kaikki toimivatkin varsin mallikkaasti Heidin kanssa. Ponponi sai ottaa muutamat hypyt Heidin kanssa ja oli ihan suunnattoman tärkeänä päästessään pitkästä aikaa loikkimaan. Emeraldi oli Heidin mielestä yhtä omituinen ratsastaa kuin Samikin, mutta näytti silti saavan ihan mukavan otteen ponista. Kunhan poni saa kengät alleen, niin täytyy kokeilla vähän myös Emen hyppylahjoja, nyt jätettiin vielä ihan sileällä tutustumiseen tämä homma. Viimeisenä Heidi jaksoi ahertaa myös Murden kanssa ja oli sitä mieltä, että Murde on jo melkein ihan kiva ratsu. ;) Ja Murde tekikin hommia ihan hyvällä asenteella, sillä alkaa nyt olemaan moni homma kohdillaan... Tekee kyllä hyvää välillä nähdä omia ratsuja muiden ratsastamana, siitä oppii aina ihan eri lailla kuin siitä, että itse ratsastaa niitä vaan näkemättä koskaan, miltä ne näyttää.

Viikko sitten tiistaina oltiin pitkästä aikaa kotimaastoissa ja olipa kyllä ihanaa. Tehtiin parin tunnin retki teillä ja metsissä, mukana oli kaikki hepat ja Eemelikin ensikertalaisena käyttäytyi erittäin mallikkaasti. Ajattelin talvella, että talvimaastoilu on ihan parasta kunnon lumihangessa, mutta kylläpä meidän maastot osoittautuivat aika ihaniksi kesäversioinakin. Nyt vaan pitäisi saada useammin aikataulut kohtaamaan maastoseuran kanssa, jotta maastoista pääsisi nauttimaan täysin siemauksin... Hepatkin vaikuttivat tyytyväisiltä taapertaessaan pitkin metsiä, nähtiinpä matkalla peurakin!

Keskiviikko olikin ihan luksuspäivä kun supergruumini Elina oli vierailulla ja laitteli mulle ratsuja valmiiksi liukuhihnalta ja mä vaan ratsastelin. Ensin Moniponin kanssa reeni pellolla, sillä olisi ollut virtaa vaikka muille jakaa. Se halusi vaan mennä miljoonaa ympäri peltoa, mut jouduin vähän hillitsemään sen menemistä ja laittamaan sen ihan hommiinkin. Kyllä sieltä sitten löytyi varsin asiallistakin työskentelyajatusta ja tehtiin hommia niin ravissa kuin laukassakin. Eemelin kanssa vetristeltiin pikaisesti edellisen päivän pitkän maaston jäljiltä. Eemeli ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä se oli ollut parilla aiemmalla kerralla, mutta olihan sillä rankka työputkikin alla ja siksi nyt olikin tarkoitus vaan liikuttaa se kevyesti, jotta saa vähän mahdollisia maitohappoja liikkeelle. Murden kanssa otettiin erilainen taktiikka ja sen kanssa Elina sai ensin vähän törötellä menemään ja mä kapusin kyytiin vasta mukavasti verrytellyn hevosen selkään. Murde toimi kuin ajatus, kaikki kävi sille, tehtiin vähän kokoamisia ja niistä vähän eteen ja vähän siirtymisiä ja ihan vähän raviakin. Koko homma tuntui melkohelpolta, mikä on Murden ratsastusta kuvaavaksi kommentiksi hyvin harvinainen. Elinalla oli tästä ratsastuksesta vähän videomateriaaliakin, jota oli kiva katsella. Sääli, ettei sitä ole vielä ainakaan sähköisessä muodossa näytille laitettavaksi.

Päivä jatkui Vilppuilulla. Vilpun kanssa otettiin mukava reeni pääosin ajatuksella eteenpäin ja se tuntui Vilpulle sopivan. Mentiin miljuunaa ja samalla koitettiin vähän ohjaillakin. Vilppu oli kovin tärkeänä saadessaan laukata paljon ja taisi olla ensimmäinen kerta kun päästiin vähän varioimaan laukan vaihteiden välilläkin. Ensin vähän kevyttää kenttälaukkaa ja sit vähän hillitympää ja hallitumpaa. Oli ihan superhyvä vilppuilu ja kiva huomata, että tämäkin ikuisuusprojekti alkaa vihdoin muovautua ihan mukavaksi ratsuksi!

Torstaina omat ponit oli ansaitulla vapaapäivällään rankan alkuviikon jäljiltä. Itse suuntasin sitten ratsastamaan muita ratsuja. Aku oli ensimmäisenä ratsuna vuorossa. Se oli pitkästä aikaa hieman hankala, olisiko sitten johtunut viime aikaisista useista kuljetuksista, joissa se tuppaa hieman jännittymään ja kiristymään lihaksistoltaan. Sillä oli ollut sekä vielä tulossakin tiukat treenit kohti viikonlopun kisakoitosta, Este-Jussia, joten mulla oli ollut ajatuksena vain ratsastaa se kivan kevyesti, mutta toisin siis kävi. Jouduttiin sen kanssa vähän jopa neuvottelemaan ja sain tehdä ihan töitä, jotta saatiin homma sujumaan niin kuin toiveissani oli ja herra vetristymään. Mikä oli kuitenkin kiva huomata, oli että vaikka pientä jullittelua oli ilmassa, Aku liikkui silti koko ajan kohtuullisen hyvin jullitteluiden välissä. Aiemmin, jos sitä on vähän kiristellyt, se on myös vaikuttanut sen liikkumiseen, mutta nyt ehkä ensimmäistä kertaa ei näin käynyt. Eli tässäkin asiassa on kuitenkin tullut edistystä, vaikka mun puolesta nää jullittelupäivät vois kokonaan unohtaa. ;) Mut eihän Aku olisi Aku jos se ei joskus olisi hieman haastava aina ajoittain. Myös Sami ja Kerma pääsivät kummatkin hommiin, Samin kanssa vielä vetristeltiin edellisen viikonlopun maratonin jäljiltä ja Kerman kanssa tehtiin ihan kunnon duuni siirtymisineen ja taivutuksineen. Kerma oli edelleen kivasti kuulolla ja sillä oli pysynyt mukavasti muistissa edelliskerran neuvottelut. Kerma aina hetkittäin alkaa jopa muistuttamaan ihan normaaliratsua. :)

Perjantaina ratsastin itse ainoastaan Daven, josta olikin juhannuksen kunniaksi jo kuvat tarjolla aiemmin. Dave oli siis varsin mukava ratsu juhannusaattona ja odotan taas innolla seuraavaa kertaa. Nyt se tosin keskittyy hetken verran esteratsun uraansa, joten jatkoa kouluratsastusharjoituksiimme seurannee vasta jonkin ajan päästä. Omista poneista sekä Moniponi että Murde pääsivät hommiin, sillä Esmeraldan omistaja saapui meille niitä ihailemaan ja kokeilemaan. Moniponillahan ei ole juuri kukaan muu kuin minä, Anni ja Heidi ratsastanut, joten oli kiva nähdä, miten se reagoi kun joku ihan muu siltä pyytää asioita ja hyvinhän se toimi. Ja taisi poni saada jälleen uuden fanin! :) Murdekin meni yllättävän mukavasti täysin vieraan ratsastajan alla. Murdella oli rankka viikko, neljä eri ratsastajaa viikon aikana kyydissä, kohtahan se käy jo ihan tuntihevosesta! Se on vaan niin kivaa, kun omista hevosista on iloa muillekin kuin itselleen! On niin kiva nähdä, kuinka läsiterapia toimii myös läsejä tuntemattomiin ihmisiin! ;)


Lauantaina pidin ratsastusvapaata enkä ratsastanut yhtään heppaa. :) Sunnuntaina sitten oli taas urakoinnin vuoro. Aloitin Vilpulla, joka on jo mun perinteinen juhannusratsuni. Vilppu tunnetusti on kaiken maailman juhlapyhinä aina parhaimmillaan ja nytkin toimi juhannuksena varsin hyvin. Jatkettiin aika samoilla linjoilla kuin edellisenä keskiviikkonakin, paljon laukkaa ja paljon eteenpäin. Tällä kertaa tehtiin myös paljon siirtymisiä laukan ja ravin välillä ja suuri osa niistä siirtymisistä oli jopa aivan kelvollisia. Tämä oli myös siitä harvinainen ratsastuskerta Vilpulla, ettei Vilppu vastustellut kertaakaan, edes ihan vaan periaatteen vuoksi. Se vaan mennä puksutteli eteenpäin ja nautti juhannuslaukkailusta täysin siemauksin. Hyvä Vilppu!










Sen jälkeen kävin ratsastamassa erään tuttuni hevosen, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta sitä ei vielä tällä kertaa ainakaan kuvattu. Sen kanssa olin lähinnä vaan aika hukassa, mutta saatiin myös joitain ihan hyviä fiiliksiä aikaiseksi aina välillä. :) On todella opettavaista välillä mennä ihan uusilla ratsuilla, sillä niiden kanssa huomaa omat heikkoutensa huomattavasti paremmin kuin tuttujen ratsujen kanssa, joiden selässä heikkoudet on onnistunut jo peittelemään tai niiden kanssa on opittu elämään. Täytynee mennä toisenkin kerran kokeilemaan tätä kyseistä ratsua, sillä ihan hauska peli oli kyseessä!

Sitten oli vuorossa jälleen Sami ja Kerma. Samin kanssa reenailtiin jo enemmän täysillä ja tehtiin jonkin verran vaihtoja, joista vasemmalta oikeaan vaihtoja saatiin puhtaita ihan vaikka kuinka monta, mutta oikeasta vasempaan tuottavat edelleen päänvaivaa. Mutta jos muistaa, kuinka vaikeita kummatkin vaihdot olivat vielä hetki sitten, uskoisin, että toivoa on edelleen sen toisenkin vaihdon tiimoilta! :) Vaihtojen lomassa tehtiin myös vähän laukan kokoamisia kohti piruettilaukkaa. Tätä on nyt harjoiteltu jonkun kerran ja Sami alkaa hiffailemaan hommaa todella hyvin. Välillä se tosin haluaisi jäädä vähän liikaa "keinumaan" eikä pysyä nopeana jalalle, mutta se nyt on ihan odotettavaakin eikä mitenkään yllätä ketään. Tässä kuvasarjaa päivän laukkatyöskentelystä:









Kerman kanssa harjoiteltiin ravin sisällä siirtymisiä, lyhyet sivut harjoitusravia, lävistäjällä keskiravia. Välillä onnistuttiin, välillä ei. Kermalla oli juhannusvapaiden jäljiltä taas aika paljon energiaa ja sitä piti yrittää saada kanavoitua oikein mun haluamiini harjoituksiin sen sijasta, että Kerma säntäilee omatoimisesti ympäriinsä. Kun sitten saatiin hyvää työskentelyä tehtyä sekä ravissa että laukassa, sai Kerma mennä ihan miljoonaa ympäri kenttää palkinnoksi keskittymistestä hommiin ja siitä se tuntui nauttivan!




Illalla ratsastin vielä kotona Murden, sillä halusin tunnustella oliko se millään lailla erilainen raspauksen jäljiltä, sillä se oli raspattu aiemmin viikolla. Ja johtui raspauksesta tai ei, se oli jälleen kerran ihan supermukava ratsastaa. Tehtiin käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja lopuksi ravissa avoja ja kaikki oli sujuvaa ja mukavaa. Toki sitä pitää edelleen herätellä ja ratsastaa eikä se koko ajan mitään silkkaa nautintoa ole, mutta koko ajan ehdottomasti parempaan päin. :)

Maanantaina oli sitten ponipäivä eli omien ponien ratsastus. Eemeli pääsi ensimmäisenä hommiin ja teki hommat varsin hyvin. Ihan perusduunia jälleen, askellajit läpi ja kivaksi ja kevyeksi ja kääntymään. Oikean laukan nosto on vielä välillä haastavaa, mutta muutoin poni toimii erittäin moitteettomasti ikäisekseen ja siihen nähden minkä verran sitä on vasta laiteltu. Eemelin jälkeen Pondeponin kyytiin ja ensin metsässä maastoilua ja sitten pellolle hommiin. Pidätteistä jouduttiin jälleen kerran vähän neuvottelemaan, mutta sitten kun saatiin neuvottelut neuvoteltua niin kylläpä poni olikin taas ihan super! Tekipä sellaisen lisäyksenkin kerran ravissa, et jouduin olemaan ihan ihmeissäni selässä, et mitä mun allani oikein tapahtuu... :) Eli poniosasto on kohtuullisesti vireessä! Nyt pitäisi varmaan maksella niiden lupamaksut, jotta pääsee niiden kanssa loppukaudesta mukaan geimeihin... Tokaj palaili myös minibreikiltään laitumelta ja sille kävin maanantai-iltana muistuttelemassa, että mitä se työnteko olikaan. :)

Eli reenejä on riittänyt! Tiistaina olinkin sitten jo Nipsun tunnilla Murden kanssa ja oli AIVAN IHANAA. Josko tällä kertaa saisin ihan oikeasti sit tännekin käytyä läpi, että mitä siellä oikein touhuttiin Murden kanssa. :) Nyt kotiin ja hetkeksi nukkumaan ennen tän päivän treenejä!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Daven juhannustreenit

Juhannusaaton kunniaksi kävin reenailemassa jälleen Heidin Davella. Nyt oli siis kolmas kerta tuon lahjakkaan ruunan kyydissä ja pikku hiljaa alkaa olemaan sellainen fiilis, että nappulat alkavat löytymään ja olen saanut hieman otetta tähänkin ratsuun. Paljon on vielä hiottavaa, mutta perusaskellajit alkaa sujua jo ihan kivan mallikkaasti.

Hovikuvaaja kävi myös ikuistamassa tämän ratsastuksen upeiksi kuviksi:







  
 
 



Ihanaa juhannusta kaikille lukijoille!!!!!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Valjakkokisoja ja Daveilua

Onpas taas ollut kiireinen viikko, on ollut kaikenmoista hieman normista poikkeavaa puuhastelua ja erilaisia aikatauluja. Viikonloppuna oli Savijärvellä valjakkokilpailut ja kävin siellä perjantaiaamuna vähän vetristelemässä Samia ratsain iltapäivän koulukoetta silmällä pitäen ja lauantaina olin ihastelemassa vaikean luokan maratoneja! Sami teki varsin hyvän kilpailun ja on taas yhtä kilpailukokemusta rikkaampi valjakkoponi! Maratoni lauantaina oli varsin iloista katseltavaa, sillä Sami eteni hyvässä tahdissa ja suoritti etenkin pari estettä todella sujuvasti ja jouhevasti! Olisi ollut kiva päästä katsomaan muitakin osakokeita, mutta valitettavasti työtkin oli tehtävä, joten ihan joka päivä en paikan päälle päässyt... Sami-faneille pitää myös mainostaa juuri ilmestynyttä Tunne Hevonen-lehteä, jonka kansikuvassa komeilee kukas muukaan kuin poni itse! Ja mikä parasta, kansikuvanhan on napannut oma hovikuvaajamme!

www.tunnehevonen.fi
Murde on saanut vapaaviikonlopun, kuten itse asiassa myös pihan muut ponit. Murde on vapaaviikonloppunsa ansainnut sijoittumalla kaksi kertaa viikon sisään aluekilpailussa ja muut taisivat saada vapaansa sitten sen samaisen asian kunniaksi! Maanantaina pitäisi sitten palautella hepat hommiin ja treenailla taas kunnolla kun on vapaaviikkokin hollilla. Poneilla olisikin sitten seuraava tähtäin Savijärvellä kahden viikon päästä koulukisoissa lauantaina ja estekisoissa sunnuntaina. Näillä näkymin koulukarkeloihin pääsee Moniponi ja Eemeli ja estekisoihin taas Moniponi ja Murde!

Tällä viikolla pääsin myös pari kertaa kokeilemaan Moniponin estepilotti Heidin hevosta Davea. Heidillä on siis erittäin laadukas 5-vuotias KWPN-ruuna Darklord ja kun olemme näiden ratsujen kanssa tehneet paljon yhteistyötä niin päädyttiin sitten kokeilemaan tällaistakin yhdistelmää, että mä vähän ratsastelisin Davella. Ensimmäisellä kerralla Dave oli ihan superjännittynyt ja ihmeissään, et mitä mä oikein siltä tahdon, mutta toisella kerralla oli jo paljon järkevämpää menoa tarjolla. Ensimmäiselläkin kerralla Dave antoi tosihyvän fiiliksen jännittymisestä huolimatta. Se antoi pääosin vaikuttaa aika hyvin itseensä ja oli kivasti ratsastettavissa. Toki se on vielä nuori ja keskeneräinen, mutta silti ikäisekseen hyvällä mallilla. Itselle oli haastaavaa saada hyvä ote sen piiiiiiiitkästä kaulasta ja siitä, että miten sen saisi kivasti järjestyskeen muun kropan kanssa. ;)

Toisella kerralla en ollut enää ihan niin hukassa eikä Daveakaan enää jännittänyt niin paljon. Ravissa Dave toimi jopa todella hyvän tuntuisesti ja saatiin sellaisia askeleita aikaiseksi, että tuntui selkään hevosen lähtevän lentoon allani! Laukassa oltiin vielä aika ihmeissämme, siinä saan helposti vain "yhden muodon" enkä saa hevosta vielä työskentelemään ihan rehellisesti läpi kroppansa, mutta eiköhän sekin vielä jossain vaiheessa löydy. Davehan on hurjan ryhdikäs luonnostaan ja sille on helppoa kulkea hieman turhan korkeassa muodossa, vaikka toiveissa olisi enemmänkin saada sitä nimenomaan tuossa laukassa liikkumaan vielä paremmin "läpi selän". Mutta siis vasta opetellaan tuntemaan toisiamme eli eiköhän näitäkin saada paremmin haltuun kun opimme ymmärtämään enemmän toinen toistamme! On kuitenkin tärkeää tiedostaa heikkoudet, jotta pääsee niitä sitten työstämään vahvuuksiksi tulevaisuudessa!! :) Kiva kyllä nähdä, mitä tästä hevosesta tulee, sillä se on varsin lahjakas ratsun alku!

Vähän kuvamateriaaliakin on tarjolla Daven ratsastelusta:






Kiitokset siis Heidille Daven lainasta ja kuvista myöskin! Onpa kiva välillä ratsastaa jotain ihan eri tyyppistä hevosta kuin nämä normiratsuni. :) Huomenna on sitten Heidin vuoro ratsastella mun pieniä pyöreitä ponipalleroitani!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Savijärvi 8.6.2013 part II

Palkintojenjaosta Murden kanssa piti kiirehtiä seuraavan ratsun selkään, sillä olin ensimmäinen ratsastaja seuraavassa luokassa ja minullehan jäi ruhtinaalliset 15 minuuttia aikaa päästä Murden selästä alas ja vaihtaa ratsuksi Esmeralda.

Verryttelyyn jäi sitten kymmenisen minuuttia aikaa ja sekin sitten toimihenkilöiden osilta meni vähän niin ja näin. Minulle ilmoitettiin verryttelyssä, että voin siirtyä nurmelle verryttelemään ja kysyin samalla, että pääsenkö ihan sinne ratojen taakse vai vainko odotusalueelle. Toimihenkilöt totesivat, että pääsen ihan sinne ratojen taakse ratsastamaan samoin tein. Kun sitten pääsin sinne, en saanutkaan mennä verryttelemään vaan minun olisi pitänyt jäädä pyörimään odotusalueelle. Allani oli reilun 2 tuntia trailerissa nurmihokit jalassa seissyt poni, joka olisi tarvinnut kunnon vetristelyä lähteäkseen aukeamaan kropastaan, joten oli palattava takaisin sinne verryttelyyn, jossa sai sitä ratsastaa... Tässä vaiheessa harmitti todella, sillä kun on alla hevonen, jolla on mahdollisuus vaikkapa jopa voittoon, olisin mieluusti halunnut sille myös toivotunlaisen verryttelyn.

Nyt sitten sain tyytyä menemään radalle ratsulla, joka ei ollut lähimainkaan vertynyt. Tämän takia sain ratsastaa aika varovaisesti ja ne kohdat, mitkä ovat meidän ihan bravuureitamme, jäi esittämättä lähes kokonaan, kuten esimerkiksi lisäykset. Tätä hässäkkää täydensi myös se, että olin ylipäätään harjoitellut koko rataa Esmeraldalla kerran ja kankia ei ollut ollut päässä sitten maaliskuun alun, joten olisi ollut ihan kiva ottaa poniin vähän tuntumaakin siinä verryttelyn aikana...

Mutta syteen tai saveen, radalle oli mentävä, vaikkei kaikki palaset olleetkaan loksahtaneet kohdilleen. Verryttelyn lyhyestä kestosta kertoo myös se, ettei siitä ole kuvan kuvaa olemassa. Kuvaaja ei edes ehtinyt Murden kopittamisesta verryttelyn aikana takaisin.

Radalla raviohjelma sujui siis hyvin varovaisissa merkeissä, yritin vaan säilytellä tahtia ja pitää vähän tuntumaa. Kiemuraura oli ok, peruutus olisi voinut olla parempi, lisäykset olivat meille jopa huonot. Käynti sujui yllättävän mukavasti ja tämän ponin takaosakäännökset jaksaa aina yllättää mut helppoudellaan, ne vaan jotenkin sujuu aina niin kivuttomasti, vaikkei niitä koskaan oikein edes harjoitella. :)


Laukassa poni oli ihan jees, mutta siirtymisistä näki, ettei verryttelyssä ollut ehtinyt ratsastaa ponia yhtään pehmeäksi ja mukavaksi, sillä ne tulivat kaikki hieman hätäisinä ja töksähtäen. Laukkalisäykset onneksi lähtivät mukavasti ja vastalaukat olivat varsin tasapainoiset.



Tämä ei ollut millään lailla nappisuoritus meiltä, mutta sellainen ihan kohtuullinen perusyritelmä. Monta asiaa olisi voinut mennä paremmin, mutta tälläkin suorituksella irtosi 61% ja loppupeleissä toinen sija! Esmeralda piti siis tiukasti siitä, että se sijoittuu mun kanssani jokaisessa kilpailussa, johon osallistutaan. Hyvä Esmeralda!

Samassa luokassa starttasi myös Aku. Akulle kuuma, aurinkoinen päivä ei todellakaan ole paras mahdollinen lähtökohta kisapäivälle, mutta niillä on mentävä, mitä annetaan. :) Akulle siis taas pikainen verryttely oli tällä kertaa tähtäimessä, sillä pitkästä verryttelystä olisi seurannut takuuvarma hyytyminen. Tämän jättiläisen kanssa saa olla tarkkana, sillä sen isot lihakset kestävät aikansa vertyä, mutta yliverrytteleminen kuitenkin aiheuttaa juurikin sitä hyytymistä, etenkin kuumana päivänä. Verryteltiin kepeästi ravissa ja laukassa isolla kentällä ja sitten jo melkein päästiinkiin nurmelle verryttelemään. Pikaisesta verryttelystä huolimatta siitä saatiin ihan kivaa kuvamateriaalia. Aku näyttää niin hienolta!!! :)





Sitten nurmiverryttelyn kautta radalle. Takari vasemmalle tuotti jo verryttelyssä hieman päänvaivaa, mutta sain kuin sainkin yhden asiallisen tehtyä ennen rataa. Rataan tutustuessa ennen radan alkua Aku tuntui yllättävän tsilliltä, sitä ei juurikaan kauhistuttanut mitkään tuomariteltat tai muut hömpötykset. Ainoastaan kouluaidat toisessa päädyssä olivat kammottavat, sillä ne jäivät sen verran vatrjoon, että ne olivat saaneet sinisen sävyn ylleen. Niiden lähestyminen oli joka kerta yhtä jännittävää...


Alkutervehdyksen kautta liikkeelle, kiemuraura meni yllättävän kivasti ja lisäykset vähän nihkeästi, mutta erittäin suoralla hevosella! Peruutuksesta ei meinattu päästä takaisin liikenteeseen, mutta kyllä sekin sitten kuitenkin tapahtui kun hetken aikaa keskusteltiin...




Käynti oli ihan ok ensimmäiseen takariin asti, jossa olimme hurjan erimielisiä emmekä oikeastaan käännöstä esittäneet alkuunkaan. Sen jälkeen yritin pitää käynnin aktiivisempana, jolloin siitä tuli kiireistä, mutta sitten taas se toinen takari saatiin onnistumaan, vaikkakin siitä tuli hieman laaja. Nämä oli kuitenkin meidän etukäteen tiedossa olevat heikkoudet, joten ongelmat eivät tulleet alkuunkaan yllätyksenä. Lisää vaan harjoittelua. Ne olivat myös ensimmäiset takarit, mitä koskaan olemme radalla päässeet esittämään... :)

Sen jälkeen oli sitten vuorossa laukkaohjelma, joka ei ollut mitenkään huono, muttei mitenkään kovinkaan hyväkään. Kuvista oli kuitenkin kiva huomata, että se näytti sittenkin ehkä hieman paremmalta kuin mikä tunne oli selkään. Akuhan alkaa olemaan jo aika ryhdikäs! Vielä kun saadaan siirtymiset pehmeämmäksi ja liikkuminen vaivattomamman oloiseksi, niin hyvä tästä jättiläisestä tulee... :)





Akun kanssa saatiin kaikkine rikkoine tulokseksi 58% ja olimme lopputuloksissa kuudensina kun neljä sijoittui. Olipa toinen tuomareista meidät jopa sijoittanut neljänneksi eli ei se ihan huonosti mennyt, vaikka olinkin hieman tyytymätön rataan, sillä niin moni asia olisi voinut mennä paremmin... Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Edellinen kilpailu meillä oli ollut lokakuussa, joten nyt oli jo aikakin jatkaa yhteistä kilpauraamme!

Aku oli luokan viimeinen lähtijä ja sen jälkeen olikin sitten vuorossa palkintojenjako! Esmeralda sai rusettinsa ja mä olin varsin onnellinen onnistuneesta päivästä. Kuten jo aiemmin mainitsin, on Savijärvellä aina kiva kilpailla ja tästäkin reissusta jäi kaikkine tapahtumineen kuitenkin todella positiivinen fiilis ja oli ihanaa saada hyvät radat alle kaikille ratsuille!




Kiitokset vielä kerran koko tiimilleni sekä ihanille kilpailuiden järjestäjille!!!! Tällä kertaa en tämän syvällisemmäksi analyysiksi muutu, väsymys painaa ja uuttakin tapahtumaa olisi jo läpikäytävänä...