torstai 28. marraskuuta 2013

Have fun with your horse!

Eräs valmentajistani muistuttaa usein minua tärkeästä asiasta: "Have fun with yor horse!" Vaikka saankin aina aika ajoin muistusta tästä asiasta, ei se silti aina muistu mieleen. Turhan usein on aivan liian totisin mielin hevosen selässä, vaikka todellisuudessa kun relaisi vähän, olisi sekä ratsulla että ratsastajalla paljon hauskempaa yhdessä!


Kun itsellä on selässä kivaa ja antaa välillä hevoselle vapauksia, tulee hommasta usein mielekkäämpää. Liian kireällä mielialalla saa vain hevosenkin helposti kireäksi… Myös palkitseminen on äärimmäisen tärkeää. Jossei kiitä hevosta kun se tekee oikein, ei se tiedä tekevänsä oikein! Monet hevoset taas oikein yltyvät yrittämään vielä vähän enemmän niiden saadessa kiitosta..


Aina ajoittain hauskanpito voi vaatia vähän jopa hurjastelua… :) Mutta kun sallii hevoselle hieman hurjastelua, ei sen tarvitse keksiä itse tekosyitä hurjastellakseen silloin kun ratsastajalle ei sovi. Kun hevonen saa välillä luvan kanssa toteuttaa itseään ja mielitekojaan, se keskittyy taas paremmin hommiinkin. Aina se ei tarkoita sitä, että ratsastajan pitäisi olla selässä silloin vaan se voi tapahtua yhtä lailla vaikka vapaana maneesissa taikka liinan päässä. Liian usein törmää tylsistyneisiin hevosiin, joiden pitää keksiä vähän kujeilua, koska niille ei siihen tarjota muuten mahdollisuutta…  


Usein hevoset pitävät reenistä vaihtelevissa olosuhteissa. Talven lumihankitreenit ovat monen mieleen ja siellä usein pysyy hevosetkin käsissä innostaan huolimatta, koska lumihanki antaa vähän luontaista vastusta. Toivottavasti tänäkin talvena tulisi edes joksikin aikaa kunnon lumipeite, jotta pääsisi ponien kanssa hankeen reenailemaan ja pitämään hauskaa. 


Kesällä vaihtelevana ympäristönä voi olla vaikka tasainen pellon pohja tai mikäpä voisikaan olla ihanampaa kuin kunnon nurmipohja. Aina tällaisia pohjia ja mahdollisuuksia ei ikävä kyllä ole käytettävissä, mutta silloin kun on, niistä kannattaa ehdottomasti nauttia! 


Eikä hauskanpitäminen kisoissakaan ole kiellettyä! Kun on hymyilyttää kouluradalla, tekee lähes satavarmasti parasta tulosta. Jos mieli on yrmeä, tuskin on mitään huipputulosta tyrkyllä… Kaikilla hevosilla kilpaillessa ei kyllä naurata, sen tiedän itsekin, mutta esimerkiksi Samin kanssa käydään aina kouluradalla nautiskelemassa. Harvoin kun sinne päästään, pitää ottaa ilo irti koko touhusta. Joskus mä otan enemmän iloa irti asiasta ja joskus taas Sami… ;)


Aina kun vaan muistan, yritän tolkuttaa tätä myös lähipiirini hevosihmisille. :) On niin paljon kaikkia stressaavia ja ikäviäkin asioita elämässä, että pitäisi muistaa aina ajoittain nauttia hetkistä hevosen kanssa ja antaa hevosenkin nauttia hetkistä ihmisen kanssa. Kun näin muistaa välillä tehdä, on sekä hevosella että ratsastajalla taas parempi mieli puurtaa sitä perusduunia! 







sunnuntai 24. marraskuuta 2013

perjantai 22. marraskuuta 2013

Vilppuilua


Vilppu kävi Viikissä hiekanpoistossa mahasta joku aika sitten ja oli sen jälkeen hieman lomalla. Nyt on taas palailtu töisen makuun ja Vilppu tuntuu huomattavasti kevyemmältä ilman sisäistä hiekkalaatikkoaan. :)

Viimeisen Tiinan valmennuksen jälkeen on ollut selkeä agenda, mitä Vilpun kanssa on työskennelty. Pidätteet läpi, Vilppu mahdollisimman pyöreäksi ja suoraksi ja sitten niitä laukannostoja! Vilpulle laukannostot ei koskaan ole ollut mikään helpoin juttu, vaikka se laukkaamista rakastaakin yli kaiken muun. Se mieluusti lähtee laukalle hiittiravista sen sijaan, että löytyisi ihan oikea nosto siitä samaisesta ravista, mitä on menty siihen nostoon astikin. Nooh, tätä on nyt sitten harjoiteltu ja ajoittain se jopa ihan onnistuu, muttei vielä kyllä läheskään joka kerta.

Viikonlopun työskentelystä taltioitui taas muutama kuva, joten laitetaanpa niitä taas hieman näkösälle.

Loman jälkeinen Vilppu oli hieman innokas:



Ja ehkä aavistuksen vahva:


Mutta pikkuhiljaa löytyi se oikeanlainenkin ajatus:




Ja jonkun ajan villin laukkailun jälkeen maltettiin jo vähän ravaillakin:



Hieno Vilppu!


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Murden treenit

Murde oli siis ollut hieman kevyemmällä työskentelyllä pari viikkoa ja viikko sitten keskiviikkona kävin kokeilemassa, että ratti ja jarrut oli suurin piirtein paikoillaan ja olihan ne.

Torstaina suunnattiin Andreas Hessen valmennukseen. Päästiin torstaina paikalle hyvissä ajoin ja ehdin kävellä ja verrytellä Murden varsin mukavaksi. Murde tuntui pitävän maneesin pohjasta ja liikkui varsin mukavasti. Verryttelin lähinnä laukassa, tein huvikseni muutaman vaihdon ja vähän vastalaukkaakin.


Heti alkuunsa saatiin kehuja Andreakselta, että meno näyttää paljon paremmalta kuin heinäkuussa. Hevonen on paremmassa ryhdissä ja liikkuu oikeammin, jeeeee! Oli hyvä fiilis aloitella hommia tunnilla, kun tiesi, että jotain oli tehty oikein ennen tuntiakin. :)

Aloitettiin ravissa ja työskenneltiin lähinnä suoruuden ja avotaivutusten parissa. Avotaivutuksissa haettiin ainoastaan "shoulder in" eikä niinkään "head in". Elikkäs rungosta avon asento, mutta ei juurikaan taivutusta. Välillä jopa saatettiin asettaa hieman ulos, jotta saatiin kroppa paremmin oikeaan asentoon. Tätä työstettiin kummassakin suunnassa ja se sujuikin ihan mukavasti. Tässä vaiheessa peilit olivat erittäin hyvä apu, jotta näin aina peilistä, mikä oli se asento, minkä Andreas milloinkin halusi nähdä. Ravissa työskenneltiin koko ajan harjoitusravissa ja pystyin melkein jopa istumaan ja vaikuttamaan samaan aikaan. Wau. :) Ei nimittäin ole ihan itsestäänselvyys tämän hevosen selässä...


Sitten sama homma laukassa. Avomainen asento, takajalat ei saa roikkua sisällä ja hevosen tulee kantaa itsensä suorana takajalkojen päällä. Laukassa Murden vinous tulee helpoiten esiin ja etenkin vasemmassa kierroksessa, jossa se suruitta työntää takamuksen sisään ja lavan ulos. Rehellinen taipuminen on myös tässä vaiheessa kaukana, sillä eihän se voikaan taipua ennen kuin on lähtökohtaisesti suora kropastaan... Tätä sitten työstettiin ja pienen hetken ja muutaman ulospäinasetuksen jälkeen homma alkoi sujumaan niin, että valmentajallekin kelpasi. Tämä tunti meni varsin kivuttomasti ja helposti ja olin yhtä hymyä, sillä hevonen tuntui hyvältä ja Andreakselta tuli paljon positiivista palautetta, vaikka toki myös kritiikkiäkin. Ainahan on korjattavaa. Siitä ei pääse mihinkään.


Perjantaina oli sitten vuorossa lisää oppeja ja samojen asioiden työstöä. Tällä kertaa olimme kentällä eikä peilejä ollut tarjolla, joten homma oli hieman hankalampaa sen osilta. Olin valmennuksissa suoraan yövuoron jäljiltä eli samoilla silmillä kuin edellisenäkin päivänä ja siis alla oli jo tunti Eemelin kanssa. Hevosten vaihtamisessa tuli hieman kiire, sillä Eemeli piti purkaa ja varustaa ja kopittaa ja Murde purkaa ja varustaa tuntia varten sekä verrytellä puolessa tunnissa. Tämä oli vähän hölmösti ajateltu etukäteen mahdolliseksi, sillä liian tiukka ajoitus teki sen, että Andreas tuli samalla hetkellä kentälle kun vasta olin itse nousemassa selkään. En siis tällä kertaa ehtinyt verryttelemään alkuunkaan. Kävelyt oli onneksi kuitenkin kohtuullisesti hoidettuna maastakäsin.


Aloitettiin tunti käynnissä. Keskikäyntiä lyhyillä sivuilla ja kulmissa, siitä lisättyyn käyntiin lävistäjälle. Näissä käytettiin samaa ajatusta kuin aiemmin Eemelin kanssa, että hevosen täytyy liikkua kohti "heiluvaa" tuntumaa ja sitä kautta pidentää ja rentouttaa askeltaan. Keskikäynnissä ja lisätyssä käynnissä heiluminen oli erilaista, jotte käyntikin oli erilaista. Murde toimi tässä ihan superisti, käveli hienoa käyntiään ja lisäsikin sitä varsin ansiokkaasti.

Sitten jatkettiin kevyessä ravissa ja avotaivuksilla. Aloitettiin oikeassa kierroksessa ja siinä avot sujuivat hyvin. Ratsastettiin sekä avoja että tarkkoja linjoja että niin kutsuttua Andreaksen "dog bone"-kuviota, joka on siis koiran luun mallinen kuvio. Kulmiin ratsastetaan syvälle, taivutetaan sisään, kädet hieman sisällä, suorille kurvataan vähän sisään, suoristaen kädet keskellä ja vaihtaen taivutus ulos kädet ulkona. Tästä siirryttiin siihen, että kulman taivutuksesta ajateltiin dog bone-kuvio, mutta säilytettiinkin etuosa sisällä kulman mukaisessa asennossa ottaen hevosesta kiinni ulkoavuilla. Oikealle tämä onnistui hyvin ja tahdotusti, vaikken ihan aina ymmärtänytkään, että mitä olin tekemässä ja miksi. :)




Siirtyessämme vasempaan kierrokseen, homma lähti totaalisesti käsistä. En saanut Murdea alkuunkaan siihen asentoon, mihin Andreas olisi sen halunnut, en ymmärtänyt mitä haluttiin ja lopulta ratsastin kaikki linjat ja kulmatkin miten sattuu ja ajauduimme Andreaksen kanssa ilmiriitaan siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi ja mitä mä en ymmärrä ja niin edelleen. Mä jotenkin turhauduin kun olin mennyt kierrostolkulla ympäri enkä osannut enää mitään. Kädet piti viedä vasemmalle, mutta hevonen ei saanut kääntää päätään sinne. Kun vein kädet vasemmalle, putosi lapa oikealle ja pää ainoastaan kääntyi vasemmalle eli siis juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Noooh, aikamme tästä "keskusteltuamme" Andreas hyppäsi kyytiin ja näytti minulle, mitä halusi. Sehän olikin sitten aika eri asia kuin mitä mä olin epätoivoisesti yrittänyt ja vasta tässä vaiheessa sitten selvisi, että mitä taas oltiinkaan tekemässä. Tämä haluttu työskentelyasento oli nimittäin huomattavasti lähempänä pohkeenväistöä kuin avotaivutusta ja siinä mä olin mennyt täysin harhaan... Lopuksi palasin selkään ja sain toivotun asian suoritettua ja noin tunnin verran aikataulusta myöhässä pääsimme lopettamaan tämän session. Hohhoijaa, olipahan taas ratsastus, mutta opinpahan taas paljon itsestäni ja hevosestani ja jälleen kerran totesin edessäni olevan nöyrtymisen paikka. :) On niin paljon asioita, mitä ei vaan osaa. Kuvaajakin jäätyi tässä vaiheessa eikä vasemmasta kierroksesta eikä Andreaksen ratsastuksestakaan näkynyt jäävän todistusaineistoa kehiin. Ehkä videon muodossa, muttei ainakaan kuvina...

Launtaina Murdella oli vuorossa vieraileva ratsastaja ja heidän menostaan voittekin lukea Liisan blogista. On hauskaa, kun Murdekin pääsee välillä antamaan itsestään jotakin jollekin muullekin kuin ihan vaan meille omille ihmisilleen. Ja on hauska huomata aina välillä, että toden tosiaan, Murde ei olekaan enää se nuori hevonen, jolla vaan hölkkäillään ympäriinsä kevyttä ravia vaan se on oikeasti aika osaava ratsu. Näin ne asiat muuttuu ja hevoslapset kasvaa!

Sunnuntaina Murdella oli vuorossa sekä alkeisratsuna toimimista että Eemelin kanssa maastoilua. Murdella piti siis kiirettä viikonloppuna. Eipä se tuntunut Murdea kyllä haittaavaan vaan päinvastoin, Murde taisi nauttia maastolaukkailuistaan täysin siemauksin!

Maanantaina sitten otin Murden ohjasajoon. Teki mieleni ratsastaa sillä, mutta maltoin nyt jättää sen tekemättä ja puin sille päälle ohjasajovyön ja -ohjat. Työskentelin sen kanssa alkuun sekä oikeassa että vasemmassa kierroksessa ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Pitkään olen ollut ahdistunut sen suun aukomisesta ja työskenneltyäni sen kanssa jonkin aikaa, rupesin kiinnittämään huomiota siihen, milloin se aukoo suuta ja milloin ei. Lopulta huomasin, että sen ollessa ylhäällä aika avoimessa muodossa se oli kaikkein tyytyväisin. Työskentelin sitä siis siellä yläilmoissa, kunnes olin ajatellut lopetella hommat ja ainoastaan enää kävellä ajaen sitä takaa. Siirsin ohjat suoraan kuolaimista lenkkien kautta käteen ja lähdin kävelemään ajaen sitä takaa ja vahtien sitä muotoa ja suuta. Kokeilin sitten huvikseni muutaman pysähdyksen, jotka osoittautuivatkin aika haastellisiksi ja kun korjasin, alkoi Murde kuumumaan. Jatkoin työskentelyä pysähdyksillä ja liikkelle lähdöillä muodon ollessa aika avonainen ja suun kiinni, korjasin myös Murden vinoutta väistömäisellä liikehdinnällä ja vaadin sen olevan suorana lähellä aitaa. Eipä aikaakaan kun yhtäkkiä tämä minun hidas ja epäreaktiivinen hevoseni alkoi polkemaan piaffia ja ajoittain lähti liikkeelle melkein jopa passagemaisin askelein kuumuessaan niin paljon tekemistäni korjauksista takaapäin. Wau. Olin ihan äimän käkenä, miten Murde yhtäkkiä keveni liikkeissään ja tosiaan oli takajaloillaan ja polki vaikka minkämoisia askeleita pyynnöstä ja välillä myös pyytämättä. Toki välillä mentiin myös peruuttaen ympäri tarhaa, mutta siitä taas lähdettiin ihan superaskelein eteenpäin. Huomasin itsestäni, että olin paljon rohkeampi maasta käsin pyytämään ja korjaamaan kuin selästä käsin. Lisäksi huomasin kaikki Murden sluibailut paljon selkeämmin, kun näin ne omin silmin juuri sillä hetkellä, joten pääsin myös puuttumaan niihin nopeammin ja tehokkaammin. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista puolta hevosestani. Ehkä olen joskus istunut sen selässä niin, että se on ollut tuollainen, mutta sitten omalla jännityksellä pilannut moisen moodin. Jonkun aikaa vielä sitten työskenneltyäni tämän reaktiivisen takajalkojen päällä istuvan hevoseni kanssa, maltoin lopettaa hommat ja kävelytellessäni sitä en enää uskonut näkemääni todeksi. Joutunen lähiaikoina kokeilemaan tätä työskentelytapaa uudelleen ja toivon, että kuvaajakin olisi paikalla silloin, jos tämä ihme vahingossa toistuu.

Vielä näin seuraavana päivänäkin olen aivan ihmeissäni ja pohdin, näenkö Murdea koskaan toista kertaa samanlaisena. :) Tänään (tai siis nyt jo eilen) Murde saikin nauttia ansaitusta vapaapäivästään. Loppuviikko sillä onkin taas enemmän tai vähemmän työntäyteinen...

tiistai 19. marraskuuta 2013

Sisko ja sen veli

Murde 5-vuotiskeväällä 2011


Murden sisko 4-vuotissyksyllä 2013


Kuin kaksi marjaa. :)

Eemelin reenit

Viime viikko oli siis kaikin puolin reenipainoitteinen. Oli omia reenejä ja muiden reenejä ja kaikenlaista hauskaa häppeninkiä. Jälleen kerran tuli paljon hyödyllistä oppia sekä uusia työkaluja työkalupakkiin.

Eemeli on nyt siis ollut varsin mukavalla mallilla ja pääsikin siten sekä Nipsun treeniin tiistaina että Andreas Hessen treeniin perjantaina. Eemelin "ongelmana" on se, että se mieluusti liikkuu liian lyhyenä ja kippurassa eikä haluaisi lähteä venymään kropastaan. Kun se sitten uskaltautuu lähteä venymään, siitä löytyy todella paljon ulottuvuuksia niin eteen sivulle kuin ylöspäinkin. :)

Nipsun tunnilla aloitettiin ensin ravissa vasemmalle ja Nipsu oli todella tyytyväinen näkemäänsä kehitykseen. Vasemmalle taivuttaminen sujui todella paljon helpommin ja paremmin kuin aiemmin. Oikea olikin sitten vaihtunut vaikeammaksi. Näinhän se usein nuorten hevosten kanssa menee, kun yksi asia helpottuu, toinen vaikeutuu. Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä oikealle laukan kautta, mutta koska Eemeli tuppasi olemaan vähän turhan jännittynyt ja kippurassa, tahtoi Nipsu työstää sitä ensin ilman ratsastajaa.

Alun kireä ja jännittynyt poni!
Eemelille viritettiinkin ulko-ohjaksi sivuohja ja liina satulavyöstä kuolainrenkaan kautta juoksuttajan käteen. Näin saatiin ponille "realistinen" ulko-ohja ja päästiin työstämään taivutusta sisään ja kroppaa rennommaksi ilman että sitä pitäisi päästää siihen ilman mitään tuntumaa.


Oli hienoa nähdä, kuinka alun ulospäin asettuneesta kireästä ponista muuntautui sisäänpäin hyvin taipuva rento ja joustava poni. Tämä työskenneltiin läpi kumpaankin suuntaan ennen kuin oli taas aika palata ponin selkään.


Uudelleen selkään kavuttuani alla oli mukavan rento ja vastaanottavainen poni. Päästiin heti työstämään samoja asioita selästä käsin, mutta ympyrän sijaan tehtiin työskentelyä neliöllä niin, että kulmat oli pääasiallisesti työn alla. Hyvä pyöreä kulma, suoristus ja hyvä fiilis jää päälle kulmasta ja taas jo seuraava valmistelu kulmaan. Taivutukset ja pehmeä joustava kaula olivat tavoitteena saavuttaa ja saavutettiinkin pääosin koko ajan.

Kulmassa kädet alhaalla antaa tukea ponille ulkona ja näyttää suuntaa taivutukselle sisällä.
Kulmia ja suoristuksia työskenneltiin kummassakin suunnassa sekä ravissa että laukassa. Eemeli tuntui paranevan koko ajan ja ymmärsi annetut avut koko ajan paremmin ja paremmin. Vasemmassa laukassa tuli muista tukea jalalla suoristuksessa huolella, sillä laukka putosi helposti, jossei näin tehnyt. Kun suorana kulkeminen ei ole vielä ponille helppoa, voi näin käydä ja siksi sitä tulee tukea ja auttaa kantamaan itsensä oikeassa asennossa suorana. Oikeassa laukassa tätä ongelmaa ei ollut, sillä se on luonnostaan suorempaa ja siten helpompaa.

Ulko-ohja myötää ja antaa kropalle tilaa venyä taivutukseen.
Välillä käydään korkealla ja lyhyenä.
Välillä löydetään pyöreys, pehmeys ja pituus.
Nipsun treeni oli kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen ja tarpeellinen perustreeni. Saatiin supervinkkejä ihan perustyöskentelyyn ja jälleen selkeitä kotiläksyjä, minkä parissa on hyvä työskennellä ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina Eemeli reenasi kotona Annin kanssa. Testattiin nivelkuolainta, sillä seuraavan päivän Andeaksen treeneihin tiesin olevan helpompaa mennä nivelkuolaimen kanssa kuin joku muu kuolain ponilla suussa. Olin kerran aiemmin testannut Eemelille niveltä, mutta sillä kerralla kaikki oli muutoinkin pielessä ja Eemelin hampaat vielä raspaamatta, joten sillä kertaa en uskonut sen sopivan Eemulle alkuunkaan. Nyt kuitenkin oli kiva nähdä, että Eemeli piti nivelestä ja sen suu jopa oikein vaahtosi Annin työskennellessä sen kanssa. Poni oli sisäistänyt kivasti juttuja Nipsun treeneistä, taipui kivasti ja malttoi jopa kävellä. Oli kiva katsella selkeää kehitystä menossa. Annikin huomasi ponin olevan jälleen parempi kuin aiemmin. Hyvä näin.

Perjantaina oli sitten kauan odotettu Andreas Hessen valmennus myös Eemelin kanssa. Aloitettiin työskentely käynnissä, jossa Andreas heti havaitsi ponin ongelmat, poni kävelee mielellään kiireisesti ja aivan liian lyhyenä. Sain ohjeeksi "heilutella" käsiä edes takaisin "eteen-taakse" käynnin tahdissa ja melkein jopa puristaa polven kiinni satulaan, niin että yläpohje ja alareisi vaikuttaa hevoseen työntämällä sitä kohti käynnin tahdissa heiluvaa kättä. Eikä aikaakaan kun ponin askel ja kroppa lähti venymään kohti pidempää käyntiä. WAU. Tässä kohden olin jo ihan ihmeissäni, että jopas jotakin, nyt saadaan taas paljon aikaiseksi.

Alun kireää ravia jälleen, jalka kyllä nousee, mutta selkä ei!
Ei kuitenkaan jääty työskentelemään käyntiä liian pitkäksi aikaa vaan siirryttiin ravihommiin. Siinä sain ohjeeksi pidentää ohjaa ja miettiä samalla lailla jalalla puristamalla hevosta kohti ohjaa. Kun tämä ei heti tuottanut aivan toivottua tulosta muutettiin työskentelyä.

Ainakin annoin ohjaa.. :)
Seuraavaksi sain ohjeeksi tulla melkein esteistuntaan ja laittaa kädet alas "sivuohjiksi" niin, että poni pääsee tukeutumaan niihin hyvin ja taas ratsastaa yläpohkeella ja alareidellä puristaen. Tämä alkoikin tuottaa haluttua tulosta, poni lähti rentoutumaan kaulastaan, nosti vähitellen selän ylös ja alkoi venymään kropastaan.

Kädet alas ja melkein esteistunta!
Sitten huilitauko. Aina kun poni on ymmärtänyt ja tehnyt jotain hyvin, on hyvä palkita se pienellä huililla, jotta se jaksaa taas työskennellä lisää hyvällä motivaatiolla.

Hymyillään kummatkin. 
Huilin jälkeen työskenneltiin vielä taivutusten kanssa. Kun oli saatu selkää ylös ja kroppaa venymään pidemmäksi, oli aika venyttää myös kylkiä taivutuksilla. Taivutuksia työskenneltiin tällä kertaa kolmikaarisella kiemurauralla, joka Andreaksen tunneilla ei ole se "dressage rubbish"-kiemuraura vaan vanhan kansan kiemuraura, joka on enemmänkin S-kiemuroita kuin oikeastaan kolmikaarinen. Tässä vaiheessa Eemeli oli jälleen todella hyvän ja elastisen tuntuinen ja saatiinkin paljon kehuja.

Andreas ratsastaa mukana ja ponilla on kivaa! 
On se oikeallekin joskus taipunut!
Ja vielä himpun verran vasemmallekin.. 
Lopuksi vielä vähän käyntiä, joka oli tunnin aikana muuttunut lyhyestä ja kiireisestä pitkäksi ja rennoksi. Ihanaa! Sitten pitkät ohjat ja paljon taputuksia. Laukkaamaan ei vielä tällä kertaa päästy. Ehkä jo ensi kerralla. ;)

Sunnuntaina Eemeli pääsi vielä nauttimaan maastoilusta Murden kanssa! Hyvä reeniviikko siis pienelle ponille!! Tästä on taas hyvä jatkaa...

torstai 14. marraskuuta 2013

Ajatuksia

Huoh, taas on pimeää ja synkkää ja masentavaa. On ollut jotenkin masentava kausi heppailuissakin. Mikään ei oikein suju eikä mikään oikein huvitakaan. Onneksi tällä viikolla on valmennus joka päivä, joten ei pääse vaipumaan syvemmälle masennukseen. Valmennukset sentään onneksi pitävät mielen virkeänä ja herättävät motivaatiota, jota tarvitaan ihan loputtomasti tässä vaiheessa vuotta, kun pitää rämpiä mudassa, ratsastaa jäätävässä sateessa ja pitää tallia pihoineen kuosissa luihin ja ytimiin asti iskeytyvässä viimassa...

Oma Murdeni on ollut tästä johtuen ihan heitteillä. En ollut itse ratsastanut sillä kertaakaan edellisen Pietin valmennuksen jälkeen ennen tätä päivää. Joka päivä mua on harmittanut, etten ole saanut sitä ratsastettua, mutta silti en ole saanut sitä itsestäni irti. Onneksi Murde on kuitenkin siitä mukava tapaus, että sitä ei juuri haittaa, vaikka se pari viikkoa olisikin vähän kevyemmällä. Anni on myös onneksi ehtinyt käymään sitä liikuttelemassa ja olen itse päässyt paikalle heitä komentamaan ja Anni onkin saanut Murden ihan kunnolla hommiin, tekivätpä viimeksi jopa vähän sarjavaihtojen alkuakin. *hih* Ja lisäksi Murde on saanut tehdä vähän puomireeniä, joka tekee sille aina yhtä hyvää... Tänään sitten kapusin vihdoin itse Murden kyytiin ja oli se kyllä ihanaa. Ollaan päästy Murden kanssa tän viimeisen vuoden aikana siihen, että tekeminen on useimmiten kummankin mielestä kivaa, vaikkei se kummankaan meistä mielestä koskaan kovinkaan helppoa olekaan. :)  Tunnen Murden jo niin hyvin, että se jää kiinni sen sluibailuista eikä mua ahdista sitä kotona komentaa vaan uskallan ratsastaa sitä aika hyvin. Välillä päästän meidät vähän liian helpolla, mutta tiettyjä asioita vaadin kyllä meiltä aina. Suoruuteen osaan jo pyrkiä aika hyvin Murden kanssa ja se liikkuu aika kivasti eteenpäin itsellään. Taivutukset ja kääntämiset on vielä työn alla ja niitä reenataan. Ravi on se, mitä mä vaadin meiltä ihan liian vähän. Jos voin valita, en juuri ravaa Murden kanssa. :) Tähän mun pitäisi nyt pikku hiljaa ruveta tekemään muutosta ja työstää myös sitä pirun ravia... Tänäänkin mentiin vain käyntiä ja laukkaa ja siksi ehkä olikin niin kivaa.

Murde on muutoinkin nykyään ihan mielettömän toimiva hevonen. Sehän on syksyn mittaan toiminut alkeisratsunakin, sillä eräs poni-isä on käynyt Murdella opettelemassa ratsastuksen saloja. Joudun kyllä aina näiden alkeistuntien aikana ja vielä jälkeenkin ihmettelemään, miten viisas Murdesta on vuosien mittaan tullut. Murde mennä hölköttelee alkeisratsastajansa kanssa ihan supertyytyväisenä, on varsin kärsivällinen opettaja ja kaiken lisäksi suhtautuu tähän hommaan suunnattomalla antaumuksella pitäen usein jopa huolta ratsastajastaan.

Murde oli palauteltava tänään töiden maailmaan, sillä huomenna ja ylihuomenna mennään Andreas Hessen tsekkailtavaksi ja siksi oli hyvä saada edes jotenkin asetukset kohdilleen ennen sitä... Turpiin siellä tulee kuitenkin. ;)

Eemeli on omista hevosista ollut eniten työn alla. Edellisen Nipsun tunnin jälkeen on työstetty taivutuksia ja rentoutettu kaulaa ja opeteltu venymistä kropasta. Itse olen ratsastanut pari kertaa ja Anni muutamia kertoja niin, että olen itse ollut katsomassa. Olen aiemmin Moniponin ja nyt Eemelin kanssa huomannut todella hyödylliseksi tämän Annin kanssa yhdessä työskentelyn, sillä on kiva katsella maasta käsin asioita ja nähdä, miten hevonen reagoi mihinkin ja pyytää Annia kokeilemaan erilaisia juttuja ja sitten nähdä maasta käsin hevosen reaktio. Selästä näkee ja tuntee vain tietyllä tapaa ja maasta käsin taas aivan erilailla. Jotta oppii mahdollisimman paljon hevosestaan, on hyvä sekä nähdä se maasta että tuntea se selästä.

Tiistaina päästiin Eemelin kanssa Nipsun tunnille uudelleen ja olipa taas todella hyödyllistä! Alkuun Nipsu juoksutti taas Eemeliä, jotta sai sen taipumaan ja rentoutumaan ylälinjastaan ja siten läpi kropan. Oli todella hyödyllistä katsella tämä juoksutus ja nähdä muutos juoksutuksen aikana ponissa. Saatiin paljon kiitosta siitä, että olimme saaneet jo ponia taipuisammaksi kropastaan edellisen kerran jälkeen, mutta vielä sitä pitää työstää edelleen paremmaksi. Ja nyt nimenomaan pitää saada pehmeämmäksi poni myös oikeaan kierrokseen kun se aiemmin vaikeampi vasen on saatu jo paljonpaljon joustavammaksi. Juoksutuksen jälkeen oli vuoro nousta selkään ja jatkaa työskentelyä verrytellyllä ponilla. Sain heti ravin aika mukavaksi ja työskenneltiin kulmien ja suoristusten kanssa kumpaankin suuntaan. Kulmissa taivutus ja suoralla suoraksi vain hetkeksi, jonka jälkeen jo valmistelu seuraavaan kulmaan. Nipsun ajatuksena oli pyöreä kulma, vaikka ratsastaisikin syvälle kulmaan. Ajatus oli hyvä ja sain siitä myös nopeasti kiinni. Sama tehtävä toistettiin myös laukassa, joka tuntui myös hyvältä ja kohtuullisen helpolta. Vasemmassa kierroksessa sain olla tarkkana, ettei laukka kulman jälkeen hiipunut vaan jäi päälle suorallakin. Oikeassa kierroksessa ei tätä ongelmaa ollut. Sitten jo lopeteltiinkin, sillä poni oli tehnyt paljon hommia hyvin. Hieno poni! Kunhan saan kuvamateriaalia niin laitan esille, sillä kuvissakin poni näytti todella hyvältä. Nipsun treenejä yritetään jatkaa Eemelin kanssa heti kun vaan saadaan aikataulut jälleen sopimaan yhteen Nipsun kanssa. Perjantaina uskaltaudun myös Eemelin kanssa Andreas Hessen ihmeteltäväksi. Saa nähdä kuinka paljon sanomista sieltä tulee tämänkin pelin tiimoilta... :)

Moniponista olen hieman huolissani tällä hetkellä. Sehän siis ei ole ollut alkuunkaan oma itsensä palattuaan kotiin Loimaalta. Aluksi se oli vain omituinen ratsastaa ja sitten tosiaan alkoi ontumaan vasenta takajalkaansa ja lepuuttamaan sitä tarhassa seisoskellessaan. Käytin sen sitten Viikissä ontumatutkimuksessa ja se reissu oli pelkkä suuri pettymys. Ajattelin, että vien sen Viikkiin, koska siellä on niin hyvät mahdollisuudet tutkimiseen, mutta eipä ponia juuri edes tutkittu. Lääkärit totesivat, että sillä on mahdollisesti tulehdus kintereissä ja olisivat halunneet piikittää kintereet. Mä olin hyvinkin eri mieltä ja päästiin lopulta sopuun siitä, että kokeillaan 10pv tulehduskipulääkkeellä ja katsotaan paraneeko poni sillä. Nyt on kulunut reilu viikko ja poni kyllä liikkuu paremmin eikä onnu niin selvästi, mutta edelleen mieluusti lepuuttaa vasenta takajalkaa koko ajan. Eilen onneksi Heidi ehti vihdoin hieromaan ponin ja selästä löytyi kuin löytyikin kipeä kohta, jota koskiessa poni yritti aluksi huitoa takajaloilla ja johon ei meinannut päästä käsiksi. Pikkuhiljaa Heidi työskenteli tätä selän kohtaa pehmeämmäksi ja poni selkeästi liikkui paremmin käsittelyn jälkeen ja piti painoa normaalimmin tälläkin jalalla. Tänään Moniponi sai lisäksi kyseiseen kohtaan laserhoitoa ja sekin tuntui selkeästi helpottavan ponin oloa. Ongelma on siis mahdollisesti kuitenkin jossain muualla kuin jaloissa, ihan niin kuin epäilin alun perinkin... Lauantaiksi sain ajan eläinlääkäri/kiropraktikolle, jonka pitäisi tällaisissa ongelmissa olla ekspertti, joten luotan nyt, että hänellä olisi vähän järkevämpää sanottavaa asian tiimoilta kuin mitä Viikissä... Tiistaille on kontrolliaika Viikkiin, johon sitten olisi toivomus mennä hieman viisaampana.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joku hevosmaailmassa opettaa, se on hevosten sairastelu. Ja niin tässäkin tapauksessa. Olen oppinut jälleen kerran lukemaan ja tarkkailemaan hevostani paremmin ja olen myös tällä kertaa oppinut kyseenalaistamaan auktoriteetit. Olen myös jälleen kerran vahvistanut näkemystäni siitä, että on tärkeää että on ihmisiä, joilla on selkeä jatkumo hevosen käsittelyssä. He tietävät, mikä kyseisessä hevosessa tai ponissa on normaalia ja mikä taas ei. Tässä tapauksessa sekä luottokengittäjä että luottohieroja ovat käyneet katsomassa, onko normaalista poikkeamaa ja heidän havaintonsa ovat olleet kullan arvoisia. Siksi, vaikka hevosilla ei olisi mitään varsinaista ongelmaa, on niitä hyvä välillä tsekkailla vaikka juuri hieronnan muodossa, sillä kun ongelma joskus tulee, on helpompi paikantaa ongelmakohta kun hevosen hieroja tietää, miltä hevonen normaalitilassa on tuntunut. Hieronnallahan ei usein ongelmia sinänsä poisteta, mutta se helpottaa ongelmien paikannuksessa sekä toki helpottaa hevosen oloa, jos varsinaisen ongelman takia on aiheutunut esimerkiksi lihasjumeja. Lauantaina olen toivottavasti jälleen viisaampi tämän asian tiimoilta. Siihen asti toivon parasta ja pelkään pahinta.

Sitten muihin ratsuihin. Tokajin kanssa valmentauduttiin pitkästä aikaa maanantaina. Päästiin Nipsun tunnille ja saatiin paljon hyödyllistä työskentelyä taas tehtyä. Mä niin väitin mahtipontisesti Nipsulle, että olen nyt vihdoin päässyt hyvälle mallille sarjojen ja piruettityöskentelyn kanssa, mutta jälleen kerran Nipsu osoitti toisin. Jonkun aikaa jälkeenpäin mietin, että miksi homma oli niin erilaista kuin mitä se oli pitkän aikaa ollut treeneissä, mutta tajusin sitten, että tunnilla Toksulla oli kanget päässä. Toksu on nivelillä ihan superpaljon helpompi ratsastaa ja ehkä johtuen taas täysin erilaisesta tuntumasta, en osannutkaan ratsastaa sarjoja alkuunkaan ja muutoinkin oli jotenkin ihan vaan pidätteet ja kaikki perusavut ihan hakusessa. Tavallaan Toksu oli ihan superhyvä alusta alkaen ratsastaa, muoto oli ryhdikäs ja hevonen reagoi hyvin apuihin. Aloitettiin laukassa sulku-avo-sulku-avo-siirtymisillä, jotka oli tosimakean tuntuisia ratsastaa ja olin ihan fiilareissa. Sitten aloitettiin työstämään yksittäisiä vaihtoja. Olen pitkään miettinyt, että toinen vaihto ei ole niin hyvä kuin toinen ja nyt sitten Nipsu laittoi sen sanoiksi. Toinen vaihto oli vino! Vasemmasta laukasta oikealle vaihdossa takajalat pääsi valahtamaan oikealle. Tämän korjaukseksi mun piti ajatella vasen sulku ja tehdä siitä vaihto niin, että takajalat pysyy vasemmalla. Johan lähti vaihdot kasvamaan... Sen jälkeen kun sain suoristettua hevosen ja Toksun tästä aiheutuneen kiukun laantumaan, tuli ihan superlaadukkaita yksittäisiä vaihtoja myös tähän aiemmin vaatimattomampaan suuntaan. Sitten oli sarjojen vuoro ja niissä olin kyllä aivan hukassa. Nyt kun Toksu oli jo kuumennut näistä yksittäisistä vaihdoista ja niissä suoritumisesta, se vei mua läpi sarjojen ihan miten sattuu eikä todella ollut avuilla. :) Muutama ihan ok sarja saatiin, mutta ei niinkään niin, että olisin päässyt laksemaan välejä vaan enemmänkin niin, että mietin avuille ja vaihto, avuille ja vaihto, avuille ja vaihto. :) Hohhoijaa, taas oli hieman sellainen olo, että kylläpä sitä oikeasti on ihan vasta-alkaja tässä hommassa, vaikka tunteja satulassa on takana ihan järjetön määrä... Sitten piruetteihin. Nekin sujui vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain tuli hyviä askeleita, ajoittain ei niin hyviä, mutta ajatus säilyi oikeana onneksi koko ajan. Tärkein oppi tällä kertaa oli siinä, miten tullaan sisään puolipiruettiin ja etenkin miten siitä tullaan ulos. Jo viimeisten puolipiruetin askeleiden aikana tulee miettiä uusi sisäpohje ja uusi taivutus, jotta pääsee pehmeästi ja sujuvasti ulos uuteen suuntaan ja sitä myöten myös tulevaan vaihtoon. Tätä ulosratsastusta en ollut koskaan aiemmin päässyt ajattelemaankaan, varmaan ollut valmentajalla riittävästi neuvottavaa siinä sisäänmenossa ja itse piruettiaskeleissakin.. :) Toksu on kyllä niin superopetusmestari, sillä se tekee juuri niin kuin pyydetään ja vain niin kuin pyydetään! Kyllä valmentautuminen on vaan NIIN hyödyllistä, vaikka tämä tunti olikin hieman masentava, opin taas paljon ja jälleen kerran jouduin huomaamaan, kuinka vähän oikeasti osaankaan...

Akun kanssa on ollut epäonnea. Juuri kun se on ollut ihan superhyvä ja toiminut ihan tolkuttoman kivasti, tuli jälleen takapakkia. Puolitoista viikkoa sitten sitä oli kuljetettu kolmena päivänä peräkkäin ja lisäksi sen pikkutallissa on ollut hevosmuutoksia, joiden mahdollisesta yhteisvaikutuksesta se on alkanut osoittamaan hieman merkkejä stressimahan heräämisestä henkiin. Ratsastin sen viime torstaina, jolloin se oli hieman jäykkä ja vaisu alkuun, mutta tutuilla väistöharjoituksilla se lähti toimimaan kivasti ja oli ihan superhyvä ratsastaa. Askeleittain löytyi jopa piruettilaukka ja siitä samoin tein jalasta hyvin eteen. Näitä on harjoiteltu pikkuhiljaa pitkin syksyä ja nyt se oli ihan mielettömän tuntuinen niissä. Samoin laukasta käyntiin siirtymiset ja väistöstä laukannostot olivat todella upean tuntuisia. Perjantaina oli tarkoitus vain hyvän mielen viimeistellä ennen lauantain kilpailuita, mutta heti alkuunsa Aku nousi pystyyn kun pyysin toista takaosakäännöstä. Ihmettelin tätä suunnattomasti, mutta jatkoin ratsastusta, laukka ja ravi sujui kivasti, mutta käynnissä uudelleen olisi ollut tarjolla keulimista. Pyöräytin liinassa hetken, jotta näin, että hevonen on normaali eikä mitään ihmeellistä näkynyt. Ajattelin, että ratsastan radan läpi ja lopetan, mutta kun ratsastin keskilinjalle Aku jälleen reagoi oikeaan pohkeeseen pystyyn. Sitten neuvottelua omistajan kanssa ja pyöritin vielä Akua kumpaankin suuntaan ja takaritkin läpi pakon voimalla ja sitten sai ratsu olla siinä. Olin silmät pyöreänä ihmetyksestä ja suunnattoman pettynyt, että taas oltiin menossa vauhdilla taaksepäin. Sovittiin kuitenkin, että suunnataan lauantaina Tuomarinkylään ja katsotaan, mikä tilanne on siellä. Josko kuitenkin olisi kyseessä jokin ohimenevä kotkotus. Lauantaina Tuomarinkylässä ei tarvinnut kuin mennä selkään ja todeta, että hevonen oli todella apaattinen ja tarjosi pystyyn ennen kuin mitään oli ehditty pyytääkään. Se tuntui selkeästi kipeältä. :( Tämän jälkeen tehtiin päätös, että otetaan hetki rauhassa Akun kanssa ja katsotaan, miten homma etenee. Huoli valtasi mielen tämänkin eläimen osilta. Tällä viikolla on kokeiltu ratsastella kevyesti ilman painetta hölkkäillen ja katsellaan, mihin tilanne vie. Toivottavasti Aku paranee ikävistä olotiloistaan mahdollisimman pian!

Sami on vihdoin palaillut takaisin töiden pariin. Olen nyt ratsastanut sillä kaksi kertaa tauon jälkeen ja onhan se kuin kotiinsa menisi kun istuu Samin satulaan. Se poni vaan on niin omilla avuilla ja toimii lähes ajatuksen voimalla. :) Kermaa on myöskin työstetty ja se kyllä paranee koko ajan. Sillä on nyt selkeästi sellainen kausi meneillään, että se ymmärtää ratsastuksesta koko ajan enemmän ja enemmän ja suhtautuu asioihin hieman enemmän maltilla eikä pelkällä tohotuksella. Sen kanssa ollaan etsiskelty ravin tahtia ihan todella hitaan ravin kautta ja se tuntuu sieltä löytyvänkin. Ravilisäykset se on siis oppinut jo viime kevään ja kesän aikana, mutta niihin työstetään edelleen jatkuvasti lisää laatua ja kantovoimaa. Laukassa alkaa olla jo tolkkua ja sitä on myös työstetty hitaammaksi ja myös vastalaukkojen kautta on notkisteltu ponia. Vastalaukoissa on tosin vielä usein se ongelma, että ne menee enemmälti tohotukseksi, jolloin ne ei kovinkaan paljoa ponia notkista. Mutta eiköhän nekin sieltä vielä rauhoitu mukaviksi vetristelyiksi. Jos Kerman kanssa lähdettiin alun alkaen pitkälti miinuksen puolelta ratsuhommiin, aletaan nyt ehkä olemaan siellä aika lähellä nollaa, joissain asioissa saatetaan jopa olla jo hieman plussan puolella. :)

Loppuviikko siis meneekin sitten valmentautuessa herra Hessen armottomien silmien alla. Odotan pelon ja kauhun sekaisin tuntein, vaikka samalla toki innolla näitä tunteja!

Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa Murden 4-vuotiaan pikkusiskon kyytiin ja tänään käytiin valmentautumassa yhdessä. Olipa hauskaa, kyseessä on todellinen Minimurde! <3 p="">

tiistai 5. marraskuuta 2013

maanantai 4. marraskuuta 2013

"Blogireferenssejä"

Blogimaailma on jännittävä. Aloittelin vuosia sitten kirjoittelemaan blogiani ihan vain itselleni. Pikku hiljaa joitain lukijoita löytyi mukaan seurailemaan mun turinoitani ja joitakin vanhoja tuttujakin ilmoittautui lukijoiksi. Blogia kirjotellessani tuli ryhdyttyä myös seuraamaan muiden blogeja, sillä on todella avartavaa lukea muiden kokemuksia ja näkemyksiä hevosten hoidosta, treeneistä, varusteista, valmennuksista sun muista. Koskaan en kuitenkaan olisi voinut kuvitella, että bloggaamisella olisi niinkin paljon seuraamuksia, mitä nyt on ilmaantunut.

Bloggaamisen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin jopa ihan elävässä elämässä ja olen myös saanut yhteydenottoja koskien yhteistyömahdollisuuksia. Osa bloggaajista taas on tuttuja entuudestaan, joiden blogit ovat sitä kautta löytyneet lukulistalleni.

Hauskinta on kuitenkin välillä päästä mainituksi muiden blogeissa. Nyt kun näitä on muutama, ajattelin kerätä ne kasaan "blogireferensseinä". Jos joltain on nämä blogit aikaisemmin mennyt ohi, kannattaa niitä ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Nämä blogit, joissa olen saanut kuunian tulla mainituiksi, ovat kaikki erittäin laadukkaita blogeja, joita on mukava lueskella. Kaikki näistä blogeista ovat hyvin eri tyyppisiä, mutta kaikkia silti yhdistää rakkaus hevosiin ja intohimo hevosten (tai ponien) kanssa työskentelyyn.

Jillan blogi ollee näistä ensimmäinen. Pääsin elokuussa kokeilemaan Jillan Torstenia ja tulin siten mainituksi hänen blogissaan. :) Kokeilu oli varsin hauska ja täytyy edelleen todeta, että Torsten on ihan mielettömän mukava suomenhevonen. Sillä voisi ratsastella vaikka millä mitoin, sillä se on todella herkkä ja kuuliainen, osaava ratsu! Jillan blogia jo pitkään seuranneena oli hauskaa saada uutta insighttia lukijana, kun nyt tietää huomattavasti paremmin, mistä Jilla teksteissään puhelee. ;) Lisäksi oli mukavaa saada kuvamateriaaliakin kokeilusta...

Liisan blogi oli vuorossa seuraavana... Liisan kanssa olemme tehneet yhteistyötä aiemminkin, joten Januska on minulle tuttu hevonen ratsukon yhteiselon alkuajoilta. Olimme sopineet Liisan kanssa jo paljon aiemmin, että menisin tyyppailemaan Januskaa pitkästä aikaa, mutta vasta syyskuussa saimme aikataulumme sovitettua yhteen ja pääsin pitkästä aikaa Januskan kyytiin. Edellisen kerran olin ratsastanut kyseisellä tammalla joskus lähes kaksi vuotta sitten syksyllä ja kyllähän meno oli kuin olikin jo aika erilaista! :) Hyvä niin. Tämäkin oli todella mukava kokeilu ja oli kiva huomata, että pystyi hyvin analysoimaan Januskan heikkouksia ja myöskin sen paljon kehittyneitä osa-alueita... Liisan tekstit ovat ihanan analyyttisiä ja niissä on usein paljon ajattelemisen aihetta meille kaikille muillekin!

Nooran blogi oli vuorossa lokakuussa. Myös Nooran blogia olen seuraillut jo pidemmän aikaa ja hänen edellisen poninsa nähnytkin kilpailuissa. :) Kun Noora möi viimeisimmän poninsa pois, kyselin myytäviä loimia ja sellaisia olikin tarjolla. Noora poni-ihmisenä tarjoutui tuomaan loimet meille, jotta pääsisi näkemään meidän ponit livenä. Olin tarjonnut Nooralle jo aiemmin mahdollisuutta tulla kokeilemaan Moniponia ja nyt siihen vihdoin avautui ihan oikea mahdollisuus. Noora siis eräänä lokakuun päivänä tuli syysretkeilemään meillepäin ja samalla tyyppaili Ponden. :) Tästä retkestä hän siis kirjoitti siis myös blogiinsa... Oli ilo katsoa Nooran ja Moniponin yhteistyötä, he sopivat toisilleen juuri niin hyvin kuin olin kuvitellutkin!

Täytynee toki myös mainita jatkuva yhteistyöni Heidin kanssa, jonka blogissa tulen aina ajoittain mainituksi ja hän myös täällä minun blogissani yhtä lailla. Eli Heidin blogistahan on siis kysymys, jos jollekin on jäänyt asia epäselväksi. :) Heidin kanssa ollaan tehty yhteistyötä useiden eri hevosten merkeissä vuosien varrella. Viime talvena Heidi valmisteli Moniponia oripäiville ja nyt tänä syksynä ollaan nyt keskityttty enemmälti Heidin hevosen kehitykseen.

Täytyy kyllä todeta bloggaamisen rikastuttaneen elämää monella tavalla. Lukijoilta on tullut kivaa palautetta ja ihanaa tsemppiä tarvittaessa, olen siis tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut myös omista treeneistä ihan eri lailla irti kun olen kirjoitellut niistä tänne ja katsellut kuvia tarkoin ja kriittisin silmin!

Kiitokset teille kaikille, joiden blogeissa minulla on ollut kunnia tulla mainituksi! :) On ollut ilo tehdä yhteistyötä kanssanne ja vielä saada lukea siitä blogeistanne jälkikäteen...

Murde ja Piet, day 2

Toisena päivänä Murde tuntui verryttelyssä väsyneeltä ja kilometrin pituiselta. Muutama käynti-laukka-käynti-siirtyminen sai sen kuitenkin kasaamaan itseään hetken ravailun ja laukkailun jälkeen ja päästiin aloittamaan hommat.

Yllättäen sain Murden aika kivaan ryhtiin jo heti alun raveista alkaen. Aloitettiin tällä kertaa työskentely ravissa avoilla ja suluilla. Murde tuntui välillä avoissa ihan superhyvältä ja sulutkin sujuivat aiempaa huomattavasti kivuttomammin, vaikkei ne mitään hirvittävän jyrkkiä vielä olleetkaan.




Ravissa tehtiin myös vähän siirtymisiä ravin sisällä, keskiraviin ja takaisin, tarkoituksena jälleen vaan saada Murde säilyttämään ryhtinsä eikä valumaan yhtään pitkäksi pötköksi. Välillä tämä onnistui ja välillä taas ei. :) Mutta huomattavaa parannusta asiaan on kuitenkin tullut verratten aikaisempaan. Tätä pitäisi ehdottomasti päästä harjoittelemaan, mutta meillä kotona harjoittelu on hurjan haastavaa kun ratsastustila on niin pieni. Toivottavasti pian saataisi lunta ja pakkasta ja päästäisi taas pellolle harjoittelemaan... :)



Sitten siirryttiin jälleen laukkahommiin, kokoamisia, lisäyksiä, kokoamisia ja lähelle piruettilaukkaa ja siitä pikkuhiljaa työskentelypiruettiin. Oikeassa kierroksessa saatiin ihan supertyöskentelyä aikaiseksi,
mutta vasemmalle oli tällä kertaa vaikeampaa. Pieni volttikin vasempaan kierrokseen tuntui hankalalta. Tosin edellisenä päivänä juuri vasen oli onnistunut, joten mahdollista on, että Murdea jo hieman väsytti... Myös muutamat sulut ja vaihtosarjat suoritettiin jälleen ihan kohtuullisella menestyksellä. Laukassa oli myös vielä raviakin helpompaa säilyttää ryhti ja kuvista katseltuna meno laukassa onkin näyttänyt ajoittain varsin mukiinmenevältä. Ehkä Murdellekin vielä saadaan kaula kehiteltyä jonain päivänä... :)






Sitten vielä vähän keskiraveja jälleen yrittäen säilyttää ryhti ja myös perse penkissä. :) Helpommin sanottu kuin tehty...




Hiki tuli kummallekin, mutta olipahan jälleen kerran ihan mielettömän hyvä ja antoisa reeni! Jotenkin tuo Piet saa vaan taiottua musta irti paljon enemmän kuin osaan oikeastaan ikinä kuvitellakaan. Ja kun tällä lailla kulkee, saa aina ihan mielettömästi motivaatiota treenata lisää ja enemmän!