Kisakausi avattu!

Vihdoin on tämäkin kisakausi saatu korkattua, vaikkei aivan kommelluksitta kylläkään... Olin ilmoittautunut sekä Murden että Esmeraldan kanssa Savijärvelle, mutta tuomarin sairastumisen vuoksi kilpailuja siirrettiin myöhemmälle illalle ja jouduin aikataulumuutosten takia jättämään Murden startin väliin. Onneksi kuitenkin päästiin edes Esmeraldan kanssa starttailemaan. :)

Olin ratsastanut edeltävällä viikolla Esmeraldalla pari kertaa ja kangetkin olivat päässä taas ensimmäistä kertaa tänä vuonna kisoja edeltävänä iltana. Esmeraldalle sopii se, ettei sillä käytetä kankia kovin usein vain ainoastaan joissain harjoituksissa ja kisoissa. Se on tällä systeemillä sitten aina jotenkin enemmän tosissaan kun ne sille päähän viritellään. :)

Esmeralda oli ennen mun starttiani jo käynyt radalla omistajansa kanssa varsin mukavalla menestyksellä ja oli siten jo jonkun verran verryteltykin. Mä hyppäsin sitten kyytiin jossain vaiheessa ennen mun starttiani vähän testailemaan säätöjä ja hyvältähän poni tuntui. Esmeralda on ehdottomasti yksi niitä hevosia, jotka pääsääntöisesti ovat kisoissa vielä parempia ratsastaa kuin kotona.

Verkassa meille vaikeat avot sujuivat ihan ok, sulut tuntuivat onnistuvan ja vaihdot tuntuivat helpoilta. Kaikki oli hyvin siis. Ratana oli vaativa B:0, joka on kohtuullisen helppo ja yksinkertainen ohjelma. Olin viime kesänä kerran aiemminkin jo ilmoittanut meidät tähän ohjelmaan, mutta silloin jätin starttaamatta Porvoossa, kun pohja oli lähes hengenvaarallisen oloinen siinä vaiheessa päivää. Nyt sitten vihdoin koitti tämä päivä, jona päästiin tätä ohjelmaa kokeilemaan. :)

Lähdin luokassa ensimmäisenä ja ratsastin radalle hyvillä mielin, sillä poni vaikutti olevan mukavasti avuilla. Alkutervehdykseen ihan ok, ensimmäinen keskiravi oli hieman vaisu, mutta kyllä siellä jotain eroa saatiin aikaan. Siitä avoon, joka oli ihan semi-ok, puoliympyrällä saatiin ihan kelvollinen ravi ja sulussä jäätiin vähän hidastelemaan, mutta ei sekään ollut paha. Lisätty ravi lähti aika kivasti, mutta puolivälin jälkeen tuli pieni rikko lätäkön kohdalla, onneksi lisäys jatkui ok sen jälkeenkin. Sitten vielä avoon oikealle, jolloin tuomari vihelsi pilliin ja ihmettelin, että mitä ihmettä, olenko mä muka taas opetellut tän radan jotenkin väärin. Hetken ihmeteltyäni, tuomari huusi vaan että eikun jatka vaan... :) Eli siis tuomari luuli vaan, että olin jo siinä kohdassa, missä piti siirtyä käyntiin, mutten vielä ollutkaan. Matka siis jatkui uudelleen oikeaan avoon, puoliympyrälle ja sulkuun pienessä sumussa, mutta ihan kelvollisesti nekin sujui kuitenkin. Sitten käynti, joka pysyi koko matkan käyntinä. Peruutus oli varsin hyvä, mutta laukan nostossa Esmeralda nosti pään ylös ja jännittyi. Koko matka kohti keskiympyrää meni vähän jännittävissä fiiliksissä kun en oikein tiennyt jatkuuko laukka vaiko eikö, mutta jatkui kuitenkin onneksi. :) Keskiympyrällä ei juurikaan päästy lisäykseen, mutta vähän ehkä lopuksi yritettiin. Siitä sitten hetki suoraan ja ensimmäiseen vaihtoon, jota valmistelin turhan vähän ja se tuntui sujautukselta, josa takajalat jäi jälkeen. Seuraava keskiympyrä oli huomattavasti parempi, muttei ihan priima sekään ja seuraavaan vaihtoon sitten valmistelinkin hieman liikaa ja Esmeralda loikkasi kaikki jalat ilmaan ja jatkoi matkaa ravilla... Äkkiä uusi laukka ja lopputervehdykseen. :) Homma hanskassa ja hanskat hukassa!

Radassa näki hyvin, että kyseessä oli ensimmäinen kerta tämän hevosen kanssa tällä tasolla, sillä en yhtään tiennyt, mitä siltä odottaa. Lisäksi poni oli hyvin erilainen ratsastaa tällä kertaa kisoissa kuin kotona, joten sekin toi vähän odottamattomia käänteitä radan kulkuun. Pääosin olin kuitenkin erittäin tyytyväinen niin poniin kuin itseenikin. Selvisimme tehtävistä ja saimme uuden hienon kokemuksen, josta on hyvä taas jatkaa eteenpäin.

Esmeralda on kyllä niin mielettömän ihana poni!!!! Tulokseksi saimme 61.75% ja vielä punaisen rusetinkin kotiin viemisiksi. Kiitokset koko tiimille jälleen tästä hienosta päivästä!

Kuva Mona Kandelin

Voihan Eemeli ja satula!

Mä olen ollut tähän asti aina siitä onnellisessa asemassa, että mulla ei juurikaan ole ollut satulaongelmia mun hevosteni kanssa. Aina on ollut joku satula, jolla on pystynyt kullakin hevosella ratsastamaan. Ei välttämättä aivan priimoja, mutta sellaisia, joilla hevoset ovat kulkeneet tyytyväisenä ja ratsastajakin pysynyt mukana vähintäänkin välttävästi. Toki varmasti voisi paremminkin asia olla, mutta tähän asti on aina pärjäilty ihan mukavasti.

Nyt sitten olen huomannut Eemelistä, ettei satula-asia olekaan aivan kunnossa enää, sillä hevonen ei liikukaan enää niin tyytyväisesti kuin ennen. Eemeli on talven treenien aikana levähtänyt ihan tolkuttomasti selästään ja lisäksi sen selkä on kaarevoitunut kehittymisensä myötä eikä poni olekaan enää ihan niin suora pyörylä kuin olen aina ajatellut.

Eilen meillä kävikin sitten satulaihminen paikalla sovittelemassa satuloita ja toteamassa, että onhan se Eemelin selkä kieltämättä aika haastava tällä hetkellä. :) Vaikka kyseessä oli juuri näihin lyhyisiin pyörylöihin erikoistunut satulaihminen, ei tietenkään yhtään sopivaa satulaa ollut juuri tarjolla. Päädymme mitä todennäköisimmin nyt siis tilaamaan Eemelille satulan, mutta senkin saamisessa kestää todennäköisesti ainakin 3kk, joten tässä sitä voi taas pohdiskella, että mitä sen ajan sitten tekee... Katselin juuri satula.comin vuokrasatuloitakin, mutta yhtään 16" extrawidea sieltä ei löytynyt valikoimasta. Ehkä joku niistä vaihtokaarellisista voisi olla sellainen, jota voisi lähteä kokeilemaan.

Että näin... Sellainen alku tälle kisakaudelle siis. Kisoja harkitaan seuraavan kerran sitten kun on sopiva satula ja on vähän päästy reenailemaankin.  Kaikki ratsastuksetkin on nyt vähän kysymysmerkillä kun ei oikein tiedä, et millä satulalla voisi tosiaan ratsastaa... Mut ehkä tää taas tästä.

Wicky's Romance S - sukulaisia

Lumisateen masentamana istuskelen kotona ja olen ihmetellyt netistä varsani taustoja. Ajattelinkin tehdä nyt pienen kokoonpanon näistä löytämistäni kuvista ja videoista tännekin.

Ensimmäisenä siis varsan isä Blue Hors Don Romantic (Don Schufro - Romancier):

Kuva: http://gransbostuteri.com/blue-romantic/ 

Kuva: http://www.oakhillranch.com 

Kuva: http://bluehors.dk/

Sitten emäisä elikkäs Wolkenstein II (Weltmeyer - Wendekreis):

Kuva: superiorequinesires.com

Kuva: augustehof.de

Ja vielä viimeisenä emänemänisä eli Matcho x (Pancho II - Timab de Fondelyn):

Kuva: http://www.sporthorse-data.com 

Kuva: http://www.sporthorse-data.com

Piet, day 2

Ensimmäisen päivän jälkeen mentiin hyvillä mielin toisen päivän treeneihin. Jälleen ensimmäisenä oli vuorossa Murde.

Murde oli toisena päivänä alusta asti pehmeän tuntuinen ja piti suunsa myös kiinni. Ensimmäisenä päivänä se oli siis hieman jäykkä ja kireä ja aukoi huomattavan paljon suutaan aluksi. Mitään muutoksia en kuolaimiin kuitenkaan päätynyt tekemään, sillä kuolainyhdistelmä oli juuri se, minkä kanssa hevonen on tähän mennessä kuitenkin ollut tyytyväisin.

Toisena päivänä jatkettiin työskentelyä enimmäkseen laukassa, paljon siirtymisiä laukan sisällä, jotta takajalat saatiin aktivoitua ja hevosen kropan alle. Murde kun helposti jättää takajalat hieman taakse mielummin kuin työntää ne kunnolla alle, jos ratsastaja ei ole aivan hereillä ja vaadi siltä riittävästi. Nämä laukan sisällä siirtymiset tuntuvat olevan Murdelle se juttu, jolla takajalat saa kivasti mukaan työskentelyyn ja koko hevonen herää unestaan.

Työskentelimme hetken myös jälleen nelikaarisella kiemurauralla niin, että keskelle tuli aina vaihto. Kuten edellisenäkin päivänä, kääntäminen oli vaikeampaa kuin vaihtaminen, mutta saimme kuin saimmekin tämän kuvion myös toimimaan varsin mallikkaasti.

Laukassa työskenneltiin myös sulkujen ja piruettilaukan kanssa. Koottiin laukkaa ympyrällä ja työskenneltiin se siinä sulun asentoon ja vähitellen mietittiin myös kääntämistä yhä pienemmälle ja pienemmälle voltille ja jopa piruettia kohden. Tässä saatiin aikaiseksi yllättävän hyviä askeleita ja välillä vähän jopa käännettiin piruettimaisesti. Tämän jälkeen työskenneltiin laukassa sulut myös kokonaisilla diagonaaleilla ja välillä jopa onnistuttiin ihan kivasti. Mä alan vihdoin pääsemään kiinni noihin sulkuihin ja osaan jopa välillä ratsastaa ne ihan asiallisesti. Vaatii kyllä aina keskittymistä ihan tosissaan!! Nyt on kuitenkin kiva kun Murde alkaa jaksaa niin hyvin läpi niiden sulkujen, ettei sitä tarvitse puskea vaan askellaji suurin piirtein säilyy ilman mitään äärimmäisiä ponnisteluja. :)

Kun laukkahommat oli tehtynä, siirryttiin vielä hetkeksi raviin ja työskenneltiin ravissa avot, sulut ja lisäykset läpi. Ja kuinka ollakaan, homma toimi ja kaikki oli helppoa. :) Murde alkoi toki olemaan jo aika väsynyt, mutta pääosin kuitenkin jaksoi aika kivasti loppuun asti. Avot tuntuivat jopa helpoilta, sulut menivät kohtuukivasti ja lisäyksissä sain ensimmäistä kertaa tehtyä muutaman lisäyksen ilman, että Murde painui alas tai pitkäksi. Oi sitä fiilistä!!! Ehkä mä vielä jonain päivänä opin Murdea ratsastamaan ihan oikeasti. Pitkä tie on jo kuljettuna, mutta varmasti vähintään yhtä pitkä tie vielä edessäpäin. Mutta on tää vaan niin superpalkitsevaa silloin kun hommat onnistuu ja valmentautuminen ylipäätään ihan supermotivoivaa!

Toisena vuorossa oli Eeemeli. Eemelikin tuntui heti alusta asti paljon paremmalta kuin edellisenä päivänä. Se oli tyytyväinen oma itsensä eikä enää kireä kuten edellisenä päivänä alkuun. Piet halusi sen ensin rennoksi ja pitkäksi edestä ja liikkumaan hyvin eteenpäin. Eemeli oli heti mukana pyynnöissä ja lähtikin toimimaan kivasti ja tunsi kuinka sen selkä pehmeni lähes välittömästi.

Pikkuhiljaa taas lähdettiin siirtymisten kautta hakemaan Eemeliä paremmin avuille ja tärkeää oli säilyttää pehmeä tuntuma ja muoto läpi kaikkien siirtymisten. Ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja myös muutama laukan sisällä siirtyminen.

Siirryttiin uralle ja lähdettiin työskentelemään avoja ja sulkuja. Avo pitkällä sivulla, puolivoltti ja sulussa takaisin uralle. Eemeli ei vielä kovin montaa kertaa ole sulkujen kanssa työskennellyt, mutta nyt selkeästi se oli saanut jutun juuresta kiinni ja teki varsin hienot sulut kumpaankin suuntaan. Vasemmalle jouduttiin hieman hiomaan, sillä en meinannut saada siinä kiinni omista avuistani, mutta oikealle sujui alusta asti varsin vaivattomasti. :) Huvittavaa on, että Murden kanssa mulla on juurikin se oikea vaikeampi itselleni ja Eemelin kanssa sit tuo vasemmalle.

Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiin takaisin laukkaan, tehtiin kokoamisia, voltteja ja käyntiin siirtymisiä ja sen jälkeen yritettiin löytää taas muutama vaihto. Vasemmalta oikealle sain parikin hyvää vaihtoa jo heti alkuunsa, mutta oikealta vasemmalle jouduttiin vähän työstämään, että saatiin se puhdas vaihto ponista irti (ja tietenkin musta) irti. Vasemmassa laukassa annoin Eeemelin jotenkin turhaan levähtää ennen vaihtoa eikä vaihto sitten koskaan tullut. Kun sain pidettyä sen napakammin koossa ja terävänä loppun asti, saatiin kuin saatiinkin hyvä puhdas vaihto aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopetella hommia.

Vielä pari lisäystä loppuun ja sitten kevyttä ravia hölkäten. Kylläpä oli jälleen taitava poni, vaikka satulan kanssa nyt ollaankin ihmeisään. Se ei vaan pysy enää paikoillaan vaan valuu eteen ja sepäs ponia vasta ärsyttääkin. Nyt sain asettelemalla geelipehmusteen satulan eteen sen jotenkin pysymään hieman paremmin kohdillaan, muttei se vieläkään ihan optimaalinen ole. Jotain tällekin asialle pitää taas pystyä tekemään, sillä tuolla ei kyllä nyt liian usein viitsi ratsastaa, ettei ponia vaan pääse se ahdistamaan...

Loppuun vielä kuva aiemmin esitellystä loimesta, joka on kyllä ollut varsin toimiva. Takana näkyy myös uusi ihana perheenjäsenemme eli uusi vetoauto, jolla on taas turvallisempaa kuljetella hevosia pitkin ja poikin. :)

Piet, day 1

Pietin viimeisimmän valmennuksen ensimmäisestä päivästä mä kirjoitinkin jo hehkutuspostauksen. Nyt sitten vielä ne kuvat todistusaineistoksi. :)