Läsien kuulumiset!

Tämä kesä on nyt pitkästä aikaa ollut sellainen, että omat hevoset sairastelevat eikä siten pääse niiden kanssa treenaamaan eikä kisailemaan. Onneksi Eemeli on vielä ainakin pysynyt kunnossa, joten yksi oma ratsu on sentään ihan treenikelpoinen... Tosin sillähän oli keväällä ja alkukesästä ongelmia satulan kanssa, joiden takia sekin oli pitkään ratsastamatta.

Eemelin kanssa on nyt kuitenkin treenattu kohtuullisen säännöllisesti. Kotona on käyty maastossa, sitä on juoksuteltu ja nyt vihdoin päästiin taas pellollekin työskentelemään ratsain. Aiemmin ratsastin paljon tarhassa, mutta tällä hetkellä tarhan pohja odottaa huoltoa, joten pyrin pääsääntöisesti ratsastamaan muualla. Kotona ratsastus on siis tällä hetkellä hieman haastavaa, mutta kun mielikuvitusta käyttää, saa yleensä aina jotain ihan järkevääkin tehtyä. Nyt kyllä helpotti paljon, kun pelto on niitetty ja siinä pääsee ratastamaan... Eilen heti juoksutinkin Eemelin ja tänään tehtiin ihan kunnon treeni ratsain. Eemeli tuntui hyvältä, tehtiin paljon siirtymisiä ja taivutuksia.

Eemeli on käynyt Nipsulla treenaamassa pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla taivuteltiin ja notkisteltiin paljon. Työskenneltiin paljon käynnissä, jossa Eemelin piti malttaa ja tehdä koko ajan samanlaisia askeleita, ravissa työstettiin myöskin taivutuksia ilman että takaosa saa karata mihinkään ja laukassa työskenneltiin lähinnä nostojen parissa. Huvittavaa on, että aiemmin vasemman kierroksen ollessa hankala, sain ohjeeksi ratsastaa paljon väistöjä vasemmalla pohkeella, jotta takajalka polkee kropan alle. Nyt sitten tilanne on muuttunut niin, että sainkin ohjeeksi ratsastaa melkein koko ajan vasemmassa sulussa eikä takajalat saa lähteä luiskahtamaan alta pois oikealle... :) Näin se homma muuttuu, kun ei itse näe, mitä siellä alla tapahtuu. Helposti korjaa yhtä asiaa ja toisen korjattavan tilalle. Mutta ainahan nuo silti vahvistuvat ja oppivat siitä, mitä tehdään, joten ei se huono ole, että asiat korjaantuvat ja muuttuvat uusiksi erilaisiksi "ongelmiksi"...

Toisella kerralla työskentelimme ensin ravin sisällä siirtymisiä. Eemeli toimi niissä todella mukavasti ja tuntui välillä ihan mielettömän hyvältä. Sen jälkeen teimme lyhyitä lävistäjiä, joissa tehtiin laukanvaihto käynnin kautta keskellä. Ensin Nipsu vaati meiltä täydellisiä teitä ja vasta kun tiet olivat kunnossa, päästiin kiinni laukanvaihtoihin käynnin kautta. Laukasta käyntiin tuli useimmiten kohtuu oksti, mutta laukannostot etenkin vasemmalle olivat edelleenkin liian vaikeita. Sain Nipsulta tiukkaa palautetta, että jos Eemeli olisi 4, on ihan ok, että autan sitä nostossa, mutta se on 6 ja nyt sen pitäisi nostaa ihan pelkästä ajatuksesta kumpikin laukka... Tätä haettiin ja lopulta muutama ihan supernosto löytyikin. Näitä pitäisi vaan harjoitella niin paljon enemmän. Helposti vaan iskee heti epätoivo kun nostot ei onnistu, että nyt on joku vialla, satula ei sovi tai jotain muuta sen sellaista. Pitäisi vaan työskennellä eikä pohtia, että miksi ei toimi. Ei voi toimia, jossei ratsasta ja se on nyt todellakin mun ongelmani tossa asiassa. Tänäänkin pellolla ratsastaessani tuli ensin huono nosto ja sit lamaannuin. Muistin kuitenkin Nipsun sanat ja tsemppailin ja pyysin kunnollisia nostoja, niin kyllähän ne sit sieltä löytyi yllättävänkin nopeasti...

Eemelin kanssa treenit jatkuu kohti viikonlopun kisoja Nastolassa. Jatketaan He B-linjalla, sillä He A-rata Nastolassa oli hieman turhan haastava viikon loman jäljiltä. Jos He B sujuu Nastolassa hyvin, voidaan taas nostaa vaatimustasoa seuraavaan koitokseen. :)

Sitten meidän murheenkryyneihin eli Pondeen ja Purdeen. Pondehan siis suoritti todella upean alkukauden poniratsastajansa kanssa sijoittuen mm. yhdessä Ponicupin osakilpailussa. Se siis hyppäsi 100cm tasolla varsin pätevästi. Mua kuitenkin oli koko kevään häirinnyt sen vinous. Se vinous alkoi ruunaamisen jälkeen ja paheni siitä vähitellen. Jotenkin ajattelin, että se liittyi enemmänkin ratsastukseen eikä mihinkään muuhuun niinkään, mutta väärässä olin.

Ruunaamisen jälkeen ensimmäisissä valmennuksissa muistin olleeni supermasentunut, kun poni liikkui kyllä ihan puhtaasti, mutta se oli jotenkin ihan erilainen kuin ennen. Se oli etuosastaan matala ja liikkui pienin kipittävin askelein. Selitin itselleni, että oriuden myötä sen etuosan keveys on vaan kadonnut, sillä koko poni oli jotenkin kuin varjo entisestään. Se kuitenkin hyppäsi hyvin ja teki mielellään töitä, joten en osannut olla siitä sen kummemmin huolissaan. Pondehan myöskin asui Tuomarinkylässä, joten en itse ollut niin läsnä sen elämässä kuin yleensä. Näin sen kerran pari viikossa ja kuitenkin homma koko ajan kehittyi hyvään suuntaan. Kävin itsekin sen kanssa Nipsun valmennuksessa ja se tuntui paranevan, kun sitä ratsasti hyvin.

Vinous oli kuitenkin mulla koko ajan mielessä ja niinpä päädyin pyytämään erään hierojan sitä katsomaan, joka osaa myös avata lukkoja kropassa. Ponde olikin jumissa ja pari pahaa lukkoa avattiin jo ensimmäisellä hoitokerralla. Olin helpottunut kun vinoudelle löytyi selkä syy. Kun poni oli suoristeltu rangastaan, se alkoi kuitenkin ontumaan. Vinouden myötä se oli liikkunut "väärin" ja rasittanut jalkojaan ja suoristamisen jälkeen rasitukset alkoivat tuntumaan. Niinpä varailtiin aika klinikalle ja hoidettiin jalat kuntoon. Nyt Ponde on palannut takaisin treeniin, mutta varmuuden vuoksi se saa huomenna vielä käydä kontrollissa, sillä mun mielestäni se on vielä aavistuksen kulmikas oikeassa laukassa, mikä sille ei ole ihan normaalia. Sama hieroja kävi sen myös tsekkaamassa jo toistamiseen, hänen sormiinsa Ponde tuntui jo paljon paremmalta eikä samanlaisia lukkoja enää löytynyt. Lukkojen takana on siis mahdollisesti ruunaamista varten kaataminen ja siitä herääminen. Pondellahan on aiemminkin ollut noita lukkoja nimenomaan kaatumisen johdosta, jotka kiropraktikko silloin avasi. Silloinkin kintereet olivat rasittuneet lukoista johtuen... Nyt toivotaan parasta, jotta mitään ihmeitä ei enää löydy ja Ponde pääsisi jatkamaan reenejä.

Murde taas on ensimmäistä kertaa elämässään huonossa hapessa jostain muusta kuin kavioista johtuen. Vaikka vähän kyllä kavioita liippaa tämäkin vaiva, sillä kavionivelen tulehdusta epäillään. Huomenna silläkin on klinikka-aika vihdoin ja viimein. Murdehan oli Kellokosken kisoissa toukokuun lopussa ihan supermukava ja jatkoi sen jälkeen treenejä kotonakin hyvillä mielin. Lähes tasan kuukausi sitten se meni hyppäämään vähän esteitä Tuomarinkylään, liikkui siellä ilmeisen hyvin ja seuraavana aamuna kotona oli selkeästi epäpuhdas tarhaan mennessään... Ensimmäisenä tuli mieleen, että olisi jotain kavioihin liittyvää ja kengittäjä tulikin sitä ihmettelemään, tosin vasta seuraavana tiistaina. Kavioista ei mitään ihmeempää löytynyt ja samana päivänä hierojanaksauttelija sen tsekkasi myöskin. Kropasta ei löytynyt mitään sen kummempia jumeja, oikea takajalka oli hieman jäykkä, mutta ontuvasta etusesta löytyi selkeä turvotus kavionivelen kohdalta. Hoito-ohjeeksi tulehduskipulääkettä ja kylmäystä ja jos näillä ei mene ohi, pitää jalka tsekata. Niillä ei mennyt ohi, joten klinikka-aikaa varailemaan. Murde tosin vielä päätti irrottaa kenkänsä, joten klinikalle ei päästy ennen kuin kenkä oli takaisin... Kenkä saatiin vasta juuri ennen lomalle lähtöämme, josta palasimme sunnuntaina. Eilen varasin vihdoin ja viimein ajan klinikalle ja nyt siis huomenissa Murde ja Ponde matkaavat aamulla klinikalle ja sen jälkeen ollaan toivottavasti taas viisaampia. Toivotaan vaan, että kengät pysyvät vielä ainakin ensi yön yli kummallakin jalassa...

Loppuun vielä kuvat tuosta Murden estekisasta, jonka jälkeen se onkin ollut vaan jalkapotilaana (tosin onnellisena laitumella) ja olihan siellä Eeemelikin mukana ihmettelemässä maailman menoa... :)

Tässäpä nämä peruskuulumiset viime viikoilta. :)

Banneria..?

Ja taas olisi intoa vaihtaa vähän blogin ulkoasua. Olisikos kellään intoa tehdä mulle uusi banneri?

Playsson.net / Ville Vaurion klinikka 12.6.

Tämäkin teksti tulee nyt hirvittävällä viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Sain kutsun Playsson.netin järjestämään valmennusklinikkaan Aulangolle 12.6. ja alkuperäinen tarkoitus oli esittää vaativan tason juttuja Murden kanssa, mutta toisin kävi. Tyypilliseen tapaan hevosille sattuu jotain aina juuri silloin kun niiden kanssa pitäisi olla lähdössä johonkin... Eli Murde oli klinikkaa edeltävänä keskiviikkona estekisoissa harjoittelemassa elämää ja siitä seuraavana aamuna ulos päästessään se oli selkeästi epäpuhdas... Näin klinikkaan osallistui Murden sijaan Eemeli. 

Olin odottanut innolla tätä tilaisuutta juuri Murden kanssa, sillä sille olisi tehnyt todella hyvää päästä treeneihin, jossa on yleisöä paikan päällä. Murdehan jännittyy hurjasti kisoissa ja kivettyy kivikovaksi, joten tällainen treeni olisi ollut sille, ja mulle myös, ihan mieletön harjoittelutilaisuus. Näin ei nyt kuitenkaan tällä kertaa käynyt, mutta ei tilaisuus ollut huono Eemelillekään. 

Eemeli paikkaili Murdea '"vaativan" ryhmässä, mutta näytti ehkä yleisölle ennemminkin työskentelyä kohti sitä vaativaa tasoa. Ville on minulle entuudestaan tuttu valmentaja, sillä olen osallistunut aiemmin Tokajin kanssa seurani järjestämään Villen valmennukseen. Eemeli oli sen sijaan Villelle uusi tuttavuus, vaikka pari kertaa sen on kilpailuissa nähnytkin.

Aluksi verryteltiin hetken aikaa omaan tahtiin, jonka aikana Ville kommentoi ratsukoiden työskentelyä ja kertoi, mihin hän kyseisessä ratsukossa kiinnittää huomiota. Eemelin kohdalla Ville tarttui heti Eemelin perusongelmaan eli siihen, että se helposti ottaa sen oman asentonsa ja liikkuu siinä hieman kiireisenä eikä aivan läpi kropastaan. Hän neuvoi minua hakemaan Eemelin hieman pidemmälle ja matalammalle kaulalle ja tahdin vähän hitaammaksi, jolloin saimme koko kropan työskentelemään yhtenäisemmin ja harmonisemmin. Erittäin hyvä ja toimiva neuvo.

Verryttelyn jälkeen aloitimme työskentelyn tehtävien parissa ja aloitimme pohkeenväistöillä diagonaalilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Pohkeenväistöt ovat hyvä tapa verrytellä ja Eemeli lähtikin toimimaan varsin mukavasti näissä väistöissä. Pohkeenväistöissä huomaa myös helposti, jos hevonen ei vastaa jommankumman puoleisille avuille aivan toivotusti. Itselläni oli näissä ongelmana ajoittain, ettei Eemeli kuunnellut oikeaa jalkaa vaan puski lavan kanssa hieman vasten oikeaa jalkaa. Jouduin korjaamaan siis ajoittain oikeaa lapaa paremmin mukaan matkaan, etenkin väistössä oikealle, ettei Eemeli päässyt putoamaan lapa edellä oikealle.

Väistöjen jälkeen lähdettiin etsimään vähän draivia raviin. Eli ravin sisällä siirtymisten kautta etsittiin isompaa ravia. Ideana oli ensin lähettää hevoset kevyessä ravissa isoon raviin pitkällä sivulla ja kun ne lähtivät jo itse hakemaan oikeaa ajatusta, pystyi saman toistamaan myös istuen alas. Hevosta tuli tässäkin toki kiittää ja palkita oikeista reaktioista.

Eemelin kanssa tällainen työskentely on hieman haastavaa, sillä se lähtee helposti kiirehtimään eikä säily tahdissa. Villen neuvo tähän oli, että ratsastaa vain ne askeleet, joissa tahti säilyy ja sen jälkeen taas siirtyy takaisin normiraviin. Näillä toistoilla pystyy pikkuhiljaa kasvattamaan voimaa ja saa raviin sitä paljon kaivattua viivettä. Jo tämän työskentelyn aikana saimme hyviäkin askeleita aikaiseksi ja pääsin kiittämään ja kehumaan Eemeliä. Kun jaksaa vaan tämänkin asian kanssa työskennellä, uskon että Eemelistä kuoriutuu aikamoinen ravaaja. Ja sitä mieltä oli Villekin.

Laukassa lähdettiin hakemaan vähän  kokoamisia. Eli tehtiin isoa ympyrää normilaukassa ja siitä sitten vähän kokoon ja 10m voltille kootummassa laukassa. Tämähän on Eemelin parasta osaamista, sillä se on melkein kuin syntynyt kokoon. Ongelmana vaan on se, että sen saa pidettyä eteenpäinpyrkivänä läpi kokoamisen. Eemeli jäisi niin kovin  mieluusti vaan pomppimaan paikalleen ja se ei kai kuitenkaan ole se ihan toivottu asia... :) Eemelille on pitänyt opettaa kokoamista pienempien askelien kautta, joka ei ole sille aina niin kovinkaan luontaista. Välillä onnistutaan paremmin, välillä huonommin. Ville kuitenkin ihasteli Eemelin kokoamiskykyä ja saimmekin lopettaa kohtuullisen nopeasti, kun homma alkoi toimimaan toivotusti. Sitten enää vähän loppuverryttelyä ja kävelyä...

Lopuksi Ville vielä kokosi ajatuksiaan ratsukoista ja osasi omasta mielestäni kuvailla Eemeliä aika osuvasti. Ville totesi Eemelin olevan hyvin työhönsä keskittyvä ratsu, joka kuuntelee ratsastajaansa koko ajan, mutta on myös sisäänpäinkääntyvää tyyppiä, joka ottaa helposti itseensä ja käpertyy kuoreensa. Villen mielestä tällaisen hevosen ratsastaminen vaatii paljon taitoa lukea hevosta ja tilanteita, mihin sen vie. Aivan oikein. Eemeli on todella herkkämielinen ja jossei se ymmärrä ratsastajaansa tai sitä ahdistaa joku, se ei kyllä tee yhtään mitään. Ville oli myös sitä mieltä, että Eemeli on lahjakas tulevaisuuden kouluratsu, jos sen jaksaa rakentaa rauhassa ja huolella. Jiiiihaaaa!

Olin todella tyytyväinen Eemelin suorittamiseen klinikalla, klinikan antiin sekä toki siihen, että Villellä oli oikeastaan vain positiivista sanottavaa Eemelistä. Sehän kuitenkin on joillekin vain poni. Itselleni se on paras poni, mitä maa päällään kantaa! Toivottavasti meistä oli iloa myös katsojille.

Suurkiitokset Playsson.netille tämän tilaisuuden järjestämisestä ja toivottavasti pääsemme osallistumaan moisiin jatkossakin! Tilaisuus oli hyvin järjestetty, toimiva ja tunnelmaltaan mukava. Ihanaa, että tällaisia järjestetään ja kysyntää olisi varmasti enemmänkin. Omista oppilaistani ainakin monia harmitti, etteivät päässeet paikan päälle tilaisuutta seuraamaan...

Korpilahti 7.6.

Kellokosken kilpailujen jälkeen pohdin pitkään ja hartaasti, lähdenkö Korpilahdelle vaiko enkö. Jossain vaiheessa mietin, että otan Murden mukaan avoimeen He A-luokkaan, mutta unohdinkin sitten ilmoittautua siihen... Ehkä parempi niin, sillä Eemelin luokka oli aamulla ja tuo He A olisi ollut illalla, joten poneille olisi tullut ehkä turhan pitkä päivä... 

Vaikka Eemeli ei mitenkään ihan supervireessä ollutkaan ennen kisoja, päätin kuitenkin, että koska tätä on odotettu koko talvi ja hevonen on kuitenkin kunnossa, on vaan lähdettävä reissuun. Loput tämän kauden 6-vuotiaiden luokista on kuitenkin jo Va B-tasolla emmekä niihin ole vielä valmiita, joten nyt tai ei koskaan. 

Myös Hyvinkään tyhjentävät tuomarikommentit oli mielessä, mutta onneksi matkaan kuitenkin lähdettiin. Verryttelyssä Eemeli oli ihan superkiva, alussa hieman jähmeä vasemmalle, mutta pikkuhiljaa se tuntui vaan paremmalta ja paremmalta kuin pitkään aikaan. Verryttelyn loppua kohden muistutin varmasti Hangon keksiä, sillä pitkästä aikaa allani oli se Eemeli, mikä oli jonkun aikaa ollut kateissa. Vastalaukat sujuivat ja pysähdysten kautta sain hevosen mukavasti takajaloilleen. Fiilis oli hyvä. Alla muutama otoskin verryttelyn kulusta. 

Ratakin sujui varsin mukavissa merkeissä. Kaikessa huumassa meinasin kyllä unohtaa radan kerran, mutta onneksi rata kuitenkin palautui mieleen ennen kuin oli liian myöhäistä. Ratsastin vielä ehkä aavistuksen turhan varman päälle, mutta ehkä parempi niin kuin lähteä yrittämään enemmän kuin tässä vaiheessa on tarpeen. Saimme kuitenkin esitettyä kaikki radan temput, keskiravit, kaarteet, vastalaukat ja laukanvaihdot käynnin kautta. Laukanvaihdot käynnin kautta vaativat vielä lisää voimaa, mutta kyllä nekin ihan semiasialliset olivat. Käyntikin pysyi puhtaana, vaikka oli hieman turhan kiireistä ja lyhyttä. 

Radan jälkeen oli yhtä hyvä fiilis kuin sinne lähtiessäkin ja olin todella tyytyväinen, että reissuun oli lähdetty. Jälleen hyvä kokemus ja ennen kaikkea hevonen tuntui parhaalta pitkään aikaan. Tuomaritkin olivat ystävällismielisempiä kuin Hyvinkäällä. Vaikkei huimia pisteitä saatukaan (eikä siis kyllä odotettukaan) oli kommentit nyt kivoja ja asiallisia. Pääaasiallinen kommentti taisi olla "Korrekti perushevonen". 

Laitetaanpa vielä kuvat radaltakin ihmeteltäväksi: 

Kesä!!!

Onpa ollut härdelliä ja hässäkkää viime viikkoina. Mulla on monta juttua kertomatta ja päivittämättä, mutta ennen niitä lähden muutamaksi päiväksi lomareissuun. Kiitokset kaikille apulaisille, jotka tekevät tästäkin mahdollisen!

Ennen lomaa vielä muutamia laidunkuvia meidän pihalla laiduntavista onnellisista hevosista...

IHANAA KESÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!!!