Olin viikon vapaalla töistä, joten taas kerran oli paljon aikaa hevosteluun. :)
Aloitettakoon vaikka viikon suurimmasta tähdestä eli Samista. Sami oli saanut huilia viikon laatuponikisan jälkeen. Sitä oli rennosti ajelutettu sekä kävelytetty ja olipa se toiminut alkeisratsunakin. Tiistaina se palasi kuitenkin elämäänsä kouluratsuna ja suuntasi nokkansa kohti Tuomarinkylää. Se muutti kahdeksi päiväksi Tuomarinkylän kilpatalliin Nipsun tunteja varten. Tiistaina sitten ensimmäisellä tunnilla Nipsu kyseli, että mitäs haluaisin Samin kanssa puuhastella ja kyselin, että pitäiskö niitä vaihtoja ruveta miettimään. Nipsu totesi, että se saattaa olla haastavaa ja mäpä vastasin sitten, että josko hän voisi itse niitä kokeilla, että tietäisi sitten, mitä on luvassa... Nipsu kapusi siis Samin kyytiin ja otti vartin tyyppauksen. Pari vaihtoa sinne sitten mahtui mukaan ja Nipsu totesi, että helppohan tälle kaverille on nämä vaihdot opettaa. No ei muuta kuin kyytiin ja harjoittelemaan. Sain kyllä tiistaina jo ajatuksesta kiinni, mutten vielä yhtään vaihtoa tullut suorittaneeksi. Keskiviikkona sitten jatkettiin siitä, mihin tiistaina jäätiin ja kun yksi vaihto saatiin Samin kanssa suoritetuksi, taputettiin ja lopetettiin! Tämä vaihtojen työstäminen on mulle aika uutta. Olen toki parille hevoselle vaihdot opettanut, mutta ne ovat enemmänkin olleet tyypiltään sellaisia, joita pitää opettaa olemaan vaihtamatta! :) Samin kanssa siis nyt opettelin ensimmäistä kertaa opettamaan hevosella vaihtamista. Hommasta tuli hyvä fiilis ja taas tuli uusia ahaa-elämyksiä! Tämän jälkeen Sami sai taas kevyemmän päivän ja perjantaina harjoiteltiin kotona vähän sunnuntain kilpailuja varten.
Sunnuntaina sitten suunnattiin Järvenpään aluekisoihin ja luokkana oli Helppo B:3. Sami ei tuntunut verkassa ihan omalta iloiselta itseltään, varmaan vielä Nipsun tuntien jäljiltä oli vähän maitohapoilla. Sain sen kuitenkin ihan mukavasti pohkeen eteen, taipumisessa ja siirtymisen laadussa olisi kyllä ollut rutkasti parantamisen varaa. Radalle piti kuitenkin mennä ja mentiinkin. Siellä mietin kovasti, että koskakohan tää rata mahtaa loppua. :) Loppui sekin aikanaan ja tehtävät oli suoritettu kunnialla. Pisteet kuullessani jouduin huomaamaan, että rata ei ollut näyttänyt ihan yhtä huonolta kuin se oli tuntunut. Prosentit oli 64 ja risat ja sillä mentiin siinä vaiheessa johtoon. Johto sitten yllättäen säilyi loppuun asti ja voitimme Samin kanssa luokan! Leenakin joutui ostoksille hankkimaan valkoiset pintelit palkintojenjakoa varten... :) Kyllä oli taas voittajana helppo hymyillä.
Sunnuntain kisapäivä oli varsin letkeä muutoinkin. Fanijoukkoa oli paikalla ja Sami oli tuttuun tapaan oma ihana itsensä ja hengaili mielellään odottelemassa palkintojenjakoa. Kunniakierroksellakin se osasi jo lähteä hieman rivakammin laukkaamaan, kun on nyt pari kertaa päästy harjoittelemaan! :) Tämähän oli siis Samin kolmas peräkkäinen voitto, ensimmmäinen Tuomarinkylän seurakisoista, toinen Laatuponikilpailusta ja nyt kolmas aluekisoista. Tästä on hyvä lähteä tähtäämään kohti seuraavaa tasoa, kun tietää, että tällä tasolla me pystytään jo hyvään rutiinisuorittamiseen! Nyt Sami saa hieman huilia ja hyvän mielen ratsastelua ja sitten aloitetaan reenit kohti helpon aan ratoja!
Murden kavioden arkomiset jatkuivat epämääräisinä viime viikolla, mutta loppuviikkoon mennessä se alkoi olla jo aivan vireessä. Perjantaina lähdettiin Anun kanssa yhdessä ratsastamaan ja aloitettiin omien hevosten selässä. Pari kertaa radan ympäri niin, sitten katselin parit takarit, mitä Anu teki Rollen kanssa ja vaihdettiin hevoset. Oli superkiva päästä kokeilemaan Anun Rollea, joka on jo vanha konkari ja osasi mukavasti asioita! Anukin tuntui ihan pitävän Murdesta. :) Murde sai näin kunnon treenin ja näytti liikkuvan hyvin ja mielellään. Viikonlopun Murde olikin sitten vapaalla, kun mun viikonloppuni täyttyi kilpailuista. Maanantaina Anni tuli Murdea viihdyttämään ja kiersivät sateessa radalla aika monta kierrosta! Anni taisi mainita Murden olleen paras koskaan, joten ei ihan huono päivä siis. Tänään tiistaina olisi tarkoitus mennä tutustumaan naapuritallin maneesiin ensi kertaa Murden kanssa. Saa nähdä miten siinä käy! Odotan kyllä innolla, että päästään Murden kanssa ihan oikeasti reenaamaan ja kilpailemaankin!
Zorro pääsi viime viikolla vähän kävelyille ja juoksutin sitä myös ensimmäisen kerran sivuohjilla. Sille tuntuu sopivan kaikki, se ei ole moksiskaan pyytää siltä mitä tahansa! Maanantaina mennessäni tallille oli tarkoituksena ottaa se Murden kanssa radalle kävelemään, mutta kun laitoin sen käytävälle seisomaan ja etsin sille varusteita kävelylle, huomasin lattialla sen vasemman etujalan vieressä verilammikon. Sen ruununrajan yläpuolella jalan ulkosyrjällä oli noin viiden sentin kohtuullisen syvä viiltohaava, joka vuosi verta valtoimenaan. Eipä siinä auttanut kuin ruveta soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että kuka pääsisi paikalle. Onneksi sain sitten yhden kiinni, joka lupasikin tulla tikkejä laittamaan! Illalla Moniponin jalkaan oli siis väsäilty iso kasa tikkejä ja nyt vaan toivotaan, että haava lähtee paranemaan toivotusti. Moni oli onneksi käyttäytynyt hienosti ja saikin kiitosta viisaudestaan eläinlääkäriltä! Hyvä näin.
Samaan aikaan kuin havaitsin haaavan Monin jalassa, olin juuri puhelimessa Suvi-Hermiinan omistajan kanssa, sillä Suvi-Hermiina oli ollut juuri klinikalla Kangasalla kontrollissa sen tapaturman aiheuttamien vaurioiden tiimoilta. Tammahan on nyt ollut todella kevyellä liikunnalla kaksi kuukautta ja saanut shock wave-hoitoa pariin otteeseen. Saarisen Heikki oli sen nyt tutkinut uudelleen ja todennut, että sen vauriot ovat parantuneet erittäin hyvin ja että sen kanssa pitäisi pystyä aloittamaan työskentely vähitellen uudelleen. Vuoden vaihteeseen mennessä Su-Hen pitäisi siis olla taas siinä kunnossa, että voidaan aloittaa reenailu vähän enemmän tosissaan ja suunnata katseet kohti vuoden 2012 koitoksia!
Viime viikolla myös uusin projektini Aku, josta mainitsinkin aikaisemmin, oli parempi kuin koskaan aikaisemmin! Torstaina ratsastaessani sillä, se oli lopuksi ihan mielettömän hyvän tuntuinen, raviin tuli vähän ilmaa ja se tuntui siltä, että se halusi miellyttää minua siellä kyydissä. Se oli hieno fiilis se. Sen kanssa on kuitenkin lähdetty ihan nollasta ellei jopa miinuksen puolelta, joten on hienoa saavuttaa pikkuhiljaa sen kanssa keskinäisen luottamuksen tunne.
Muttei tässä vielä kaikki, myös opetusprojektini Pin Rock's Esmeralda ja Tokaj saavuttivat viime viikolla jonkin sortin etapin, sillä ne olivat omistajineen lauantaina seurakisoissa Vihdissä luokassa Helppo C:2. Viikolla oli harjoiteltu ratoja ja hiottu tuntumaan ratsuihin ja lauantaina koitti vihdoin suuri päivä. Kisoissa meni lauantainakin koko päivä aamusta iltaan, sillä aamulla oli sekä Maaritin että Viivun radat ja illalla vielä ratsastin itse Tokajilla Helppo A:2-radan. Maarit ja Viivu kummatkin tsemppasivat hienosti radoillaan ja saivat ratsuistaan irti paljon hienoja pätkiä! Kyllä sai olla ylpeä heistä. Myös itselläni oli hyvä fiilis Tokajin kanssa ja sain radasta reilut 60%. Ihan sijoille se ei riittänyt, mutta hyvin lähelle. Päivästä jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja oma ratani oli ehdottomasti yksi parhaista He A-radoista, mitä olen tähän mennessä koskaan ratsastanut. Mutta sillä tasolla riittää vielä todella paljon parannettavaa... Se olleekin sitten ensi kauden tavoite, että pääsisi ratsastamaan paljon hyviä He A-ratoja ja mikä jottei jonkun vaativankin... :)
Samin verkkaa...
Tokaj väistää
Sami kunniakiekalla
Tokaj radalla
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen / Henna Rajala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti