Ensin tehtiin takaosakäännöksiä erittäin huonolla menestyksellä. Kotonahan nämä käännökset ovat sujuneet kuin unelma eikä ole ollut mitään ongelmia niiden kanssa. Nyt sitten tunnilla ne eivät sujuneet mitenkään, kun siirsin Nipsun pyynnöstä takajalat vähän ulos ja pidin sisäjalan lähellä, ei Sami millään ymmärtänyt, että siitäkin asennosta pystyy lähtemään käännökseen vaan oli ihan totaalisena kysymysmerkkinä. Nipsu kävi kyydissä kokeilemassa ja saikin homman niinkin pelittämään ja sen jälkeen oli se ongelma ratkaistu. Pitää siis notkistella Samia niihin jatkossa niinkin, että heittää takajalat ensin ulos ja jatkaa siitä ulkoavuilla kääntämistä...
Sen jälkeen jatkettiin väistöillä ravissa, jotka sujuivat varsin mallikkaasti, varsinkin kun ratsasti ne alusta asti järkevästi eikä matkustellut puoleen väliin asti ja vaan toivonut parasta.
Lopuksi jatkoimme viimeksi aloitetuista vaihdoista. Eli esimerkiksi vasemmasta laukasta kulmankatkaisu vastalaukkaan, ajatus sulusta, taivutus oikealle ja oikealla jalalla lapa "ulos" ja sitten vaihtoavut jalasta, raipasta ja oikea korva ulos, kuitenkin niin, ettei saa kääntää vaan pitää pitää hevonen suorana ja kaikki nämä avut pitää tietenkin ajoittaa täydellisesti oikeisiin sekunnin sadasosiin. :) Huoh, olipahan vaikeaa. Ensin en uskaltanut käyttää raippaa, kun pelkäsin liian isoa reaktiota. Sitten kun uskalsin käyttää raippaa, joko käänsiin uuteen suuntaan liian nopeasti tai jäin liian hitaaksi istunnasta, kun jäin "pitämään kiinni" pukin varalta. Mutta vaikka mikään ei varsinaisesti onnistunutkaan, ymmärsin tällä kertaa jo enemmän, että mihin pyritään ja miksi. Sen takia pystynkin jäsentelemään avut tännekin järkevästi ja siten täältä niitä myöhemmin kertaamaan, jos ne pääsevät vielä unohtumaan. Teki sekä minulle että hevoselle todella hyvää harjoitella vaikeita asioita, sillä silloin pääsemme tekemään itsestämme vieläkin taitavampia jatkossa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä vain mukavuusalueelle helppo a-tasolle vaan kavuta siitä pikkuhiljaa ylöspäin niin pitkälle kuin ponin rahkeet vaan riittävät. Vaihtojen harjoittelu tuo meille kummallekin nopeutta ja notkeutta! :)
Vaikka olin päivällä ihan maani myynyt, kun mikään ei onnistunut niin kuin olisin toivonut, on nyt jo hyvä fiilis ja into päällä huomista odotellessa. On vaan päästävä ihmeellisistä pelkotiloistaan ja annettava itsestään enemmän, jotta pystyy oppimaan ja ratsastamaan paremmin. Tämä pätee yhtälailla Samin ratsastukseen kuin kaikkien muidenkin hevosten ratsastamiseen. Eli jatkossakin on vaan ylitettävä itsensä ja rohkaistuva tekemään ikäviltäkin tuntuvia asioita, jotta avut menee paremmin läpi ja homma etenee toivotulla tavalla.
Murden kanssa jatkoin maneesityöskentelyputkea viime viikolla 3 päivää. Viimeisenä päivänä se oli jo mukavan pehmeä ja taipuisa kumpaankin suuntaan eikä jäänyt käynnissä juurikaan enää teputtelemaan paikoilleen. Sen kanssa pitäisi uskaltaa käyttää nopeampia ja hieman "rajumpia" apuja tarvittaessa ja sitten jättää se siihen hyvään ajatuksen, kun sen hyvän ajatuksen vaan saa aikaiseksi. Jään usein sen kanssa liian paljon pienille, hitaille, turhille avuille, joista ei ole muuta iloa kuin että turrutan koko hevosen enkä sillä saa sitä ainakaan toimimaan.... Välillä kun saan jonkun avun läpi paremmin, se tuntuu jo paikka paikoin oikeinkin hyvältä. Pitäisi vaan nyt ruveta tekemään sen kanssa laadukkaammin töitä kun sen kasvu alkaa vihdoin olla finaalissa ja eteenpäinpyrkimys on löytynyt. Alkuviikon se on nyt saanut huilia, jotta jaksaa viikonlopun kurssilla. Huomenna kummallakin ponillani on rokotus ja raspaus heti aamusta ja sitten menee pari päivää kävelyllä ja lauantaina sitten nokka kohti Vihti Dressage Centeriä.
(Kuvissa Murde heinäkuussa 2011)
Suvi-Hermiinan kanssa otettiin maanantaina ensimmäisen kerran sairausloman jälkeen vähän enemmän töitä ja Su-He oli onnellinen saadessaan tehdä muutakin kuin jolkotella menemään. Tehtiin vähän siirtymisiä sekä askellajien sisällä että välillä ja harjoiteltiin kulmia. Kulmat on yllättävän haastavat usean hevosen kanssa, mutta kuitenkin iso osa esim. koulurataa eli niitä on hyvä harjoitella sujuviksi ja notkeiksi. Lisäksi on tärkeää saada hevonen kuuntelemaan ja jäämään pidätteisiin ennen kulmaa niin, että on mahdollista notkistua ja taipua koko kropasta läpi kulman. Tämän jäljiltä Su-He oli ollut hieman jäykkä tänään aloittaessa, mutta se nyt on odotettavissa, kun pikkuhiljaa lähtee työmäärää lisäämään yhdessä vaatimustason kanssa.
Akulla olen ratsastanut joka toinen kerta kangilla ja joka toinen kerta nivelillä ja se paranee koko ajan. Sen heikkoutena edelleen on vasen takajalka, joka on huomattavasti oikeaa heikompi. Sitä kuitenkin työstetään jatkuvasti ja on koko hevonen jo suoristunutkin ja sitä kautta saa toistakin takajalkaa aktivoitua enemmän. Akun kanssa on päästy jo ihan säädyllisiin siirtymisiin joitain kertoja ja viimeksi ruvettiin vähän työstämään väistöjäkin, josko sitäkin kautta löytyisi notkeutta lisää. Pikkuhiljaa edetään Akunkin kanssa, sillä se on kärsinyt aiemmin erinäköisistä vaivoista vähän väliä emmekä todellakaan halua sille nyt tulevan mitään kränää, kun se vihdoin alkaa kulkemaan mukavasti ja saaman kuntoa. Saa nähdä josko joskus senkin kanssa päädytään käymään jossain kotipihan ulkopuolella... Sitä ennen se saa kyllä olla hyvin hyppysissä, sillä se on niin iso hevonen, ettei sen selässä ole kovinkaan mukavaa, jos se ei ole hanskassa... :)
Viime viikolla ratsastin erään oppilaani uudella estetammalla ja sepä vasta olikin kulttuurishokki! Kyseessä on 6-vuotias kerran varsonut tamma, joka on erittäin laadukas ja isoliikkeinen. Sen liikkeet ovat sitä kaliiperia, että siellä on kohtuuvaikea olla hiljaa kyydissä. Lisäksi hevonen ei vielä rentoudu ihan toivotulla tavalla jatkuvasti ja siksikin on vielä hankalampaa pysyä mukana liikkeissä. Mutta kivalta se vaikuttaa ja liikkui todella hienosti. Mulla on vaan sen kanssa vielä opeteltavaa, että opin luottamaan siihen ja pysymään mukana sen liikehdinnässä. :) Työstettiin sen kanssa suoruutta ja siirtymisiä ja selkeästi siirtymiset helpottuivat kun vain sai hevosen suoristumaan kropastaan. Voi toki olla, että osa vinoudesta johtuu myös hevosen jännityksestä, sillä sellaista en ollut huomannut aiemmin oppilaani sillä ratsastaessa, ainakaaan niin voimakkaasti. Ensi viikolla taas uudelleen sitä tyyppailemaan ja sitä seuraavalla parikin kertaa. Olisi tarkoituksena viedä myös tätä hevosta koulupuolella eteenpäin kuten vein myös samaisen oppilaani ponia aiemmin eteenpäin.
Luottoratsuni näiden kaikkien joukossa on kuitenkin toisen oppilaani ihana Tokaj. Saan sillä aina välillä ratsastella ja se on kyllä yleensä aika nautinto. Toissa viikolla oppilaani ollessa reissussa, ratsastin sen yhtenä päivänä itsekseni kokonaan ja tehtiin sarjavaihtoja ja muuta hauskaa. Olin ihan fiiliksissä, kun ei ole pitkään aikaan ollut alla yhtä osaavaa ratsua, jolla voi itse vaan nauttia ratsastuksen annista! Se hevonen on myös mitä parhain oppimestari omistajalleen, sellaisella kun jokainen saisi opetella, niin voi sitä riemua!
(Kuvissa Tokaj Vihdissä lokakuussa 2011)
Idän ratsun Galma ja Jöpö ovat olleet työn alla aina ajoittain ja ne ovat edelleen yhtä mukavia ja toimivia kuin aina ennenkin. Jöpö alkaa pikkuhiljaa kuntoutumaan mukavasti ja olen jo alkanut haaveilemaan kisoista sen kanssa taas. Sen kuitenkin tietää, että Jöpö ehdottomasti pitää kilpailuissa käymisestä ja haluaa suorittaa. Siksi se saa huomattavasta iästään huolimatta edelleen käydä kilpailuissa ja nauttia esiintymisestä... Galma on toipunut hyvin keväisestä jalkaoperaatiostaan ja alkaa vihdoin olemaan lähes "täydessä" reenissä. Sen reeniin kuuluu myös oppimestarina toimimista, jossa se onkin aivan super taitava!
Ei kai siinä sen ihmeempiä kuulumisia tällä kertaa. Huomenna jatkuu siis Nipsun kanssa harjoittelut ja viikonloppuna sitten Pietin komennossa. Jännittävä viikko kyllä, melkein jopa vähän liiankin jännittävä! Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä jakamassa näitä hetkiä kanssani...
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti