Rocky oli laukkaradoilta eläköitynyt ruuna, joka oli silloin jo vähän iäkkäämpi, muistaakseni jotain 15 ikävuoden tienoilla. Se ei ollut muutamaan vuoteen tehnyt yhtään mitään, mutta saavuttuani host-perheeseeni asumaan, he ilmoittivat heti "isäni" siskolla olevan hevosen, jolla voisin kokeilla ratsastaa.
Olin ehkä hieman hämmentynyt, kun ensimmäisen kerran ajoimme katsomaan Rockya. Rocky asui laidunlohkolla kolmen lehmän kanssa. Vieressä ei ollut mitään taloa tai tilaa vaan laidun rajautui teihin,junaradan turva-aitaan ja jokeen. Aidat olivat osittain ihan perus piikkilanka-aitoja. Laidunasukkeja käytiin siellä vaan aina välillä tsekkailemassa, mutta pääosin eläimet elelivät siellä oman onnensa nojassa.
Rockya ei tosiaan oltu ratsastettu useampaan vuoteen, mutta pikkuhiljaa ruvettiin sitä ratsastamaan ja laittelemaan kuntoon. Pyöräilin muutaman kilometrin matkan itse hevosta katsomaan ja juoksuttelemaan, jollei tätini päässyt itse paikalle minua kuljettamaan. Kaikki hevosen varusteet asuivat tätini autossa, joten ratsastamaan en itse juurikaan päässyt, mutta halusin siti käydä hevosen kanssa puuhastelemassa.
Rocky eleli ihan pelkällä laidunruoholla, mutta ratsastusten jälkeen se saattoi myös saada siivun tai pari paalattua lusernea sekä litran verran jonkin sortin pellettiä. Hieman eri meininki kuin täällä meillä pohjoisessa. :)
Ratsastus tapahtui laitumen tasaisella osiolla lehmien tuijotellessa vieressä. Joskus lehmät saattoivat tulla todella lähellekin ihmettelemään meidän puuhasteluita. Onneksi eivät koskaan kuitenkaan olleet ilkeämielisiä... Jossain vaiheessa muistaakseni Rocky sai kengätkin alleen ja päästiin tiellekin ratsastelemaan.
Alla olevassa yläkuvassa näkyy hyvin tuo laitumen tasainen osio, jossa ratsasteltiin ja taustalla näkyy siis junarata, jolla puksutteli juna ohi säännöllisin väliajoin. Aina matkustellessani Sydneyyn tai Wollongongiin junalla, vilkuttelin Rockylle junasta. :)
Innolla treenailin Rockya kuntoon ja päästiinpä jossain vaiheessa ihan koulukilpailuihin astikin. Paikalliset koulukisat olivat yllättävän isojakin tapahtumia, pellon keskellä oli helposti viisi tai ylikin rataa vierekkäin, jossa ratoja ratsastettiin. Radat oli aidattu jonkin sortin narulla, ei niissä mitään valkoisia aitoja ollut ympärillä. Tuomarille käytiin myös esittäytymässä ennen rataa, hieman oli eri tapoja kuin täällä meillä Suomessa. En juurikaan muista kilpailuista sen ihmeempää kuin että olin supertyytyväinen hevoseen ja jonkin sortin rusetti eli tuollainen ribbon oli kuvissa kaulassa kisan jälkeen eli ilmeisesti taisimme sijoittua. :) Jollain ihan He C-tyyppisellä tasolla siis Rockyn kanssa kilpailimme. Olin onneni kukkuloilla kun pääsiin kilpailemaan ja olin vielä itse treenannut hevosen siihen kuntoon, että kilpailuihin päästiin edes osallistumaan.
Rocky oli kyllä ihana hevonen. Sen kanssa tehtiin kaikkea päätöntä. Kun se oli hakiessani laitumen toisessa päässä joen varressa eikä ollut kuin riimu mukana, laitoin vaan riimun päähän ja hyppäsin kyytiin jonkun kaatuneen puun päältä ja ratsastin riimulla sen laitumen ratsastuspäätyyn. Sillä pystyi loppuaikoina vaikka laukkailemaankin pelkällä riimulla ympäri laidunta, niin kiltti siitä tuli. Se kuljetti myös host-perheenjäseniäni kiltisti kun he halusivat kokeilla ratsatusta ja opetin tätiäni uudelleen ratsastamaan sillä, vaikka hänelle oli iskenyt jossain vaiheessa paha pelko päälle eikä minun aloittaessa hevosen kanssa uskaltanut edes mennä itse ollenkaan selkään.
Valitettavasti 8 kuukauden jälkeen jouduin vaihtamaan perhettä äkillisesti ja myös treenit tämän ihanan hevosen kanssa loppuivat kuin seinään. Sen koommin en ole oikeastaan hevosesta kuullut.
Rocky oli ihana opettaja aivan erilaiseen hevoskulttuuriin ja maailmaan. Sen kanssa tunsin vieraassa maassakin olevani kotona. Toivottavasti Rockylla oli ihana loppuelämä ja nyt myöhemmin ihanaa aikaa lehmäystäviensä kanssa jossain siellä pilvien päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti