Keskiviikkona sitten suunta Boeen ja Stellan valmennukseen. Heti verryttelystä lähtien mulla oli ihan erilainen fiilis kuin aikaisemmalla kerralla ja sainkin Murden aika hyvin kuulolle ja vireeseen. Stellakin huomioi heti, että verryttelykin oli aivan erinäköistä kuin viimeksi. Sitten kun vihdoin pääsimme Stellan silmien alle, alkoi hommat heti toimimaan aika kivasti. Sain Purtsin liikkumaan kivasti eteenpäin, jolloin pitikin sitten ratsastaa vähän hitaammin, mutta kuitenkin niin, että heti kun ohje tuli korjata eteenpäin, hevosen tuli salamana reagoida siihen. Välillä onnistui, välillä ei onnistunut ihan niin hyvin. Nyt kuitenkin joka kerta saatiin ainakin jonkinlainen reaktio aikaan, mikä oli jo jotakin! :) Loppujen lopuksi allani oli hyvin liikkuva iloinen hevonen, joka meni ihan niin miljoonaa kuin vaan uskalsi sen antaa mennä. Oli superhyvä treenisessio jälleen ja saatiin paljon hyvää aikaiseksi.
Torstaina Purde sitten suuntasi Tuomarinkylään esteharjoituskilpailuihin. Tuomarinkylän vanha maneesi on ollut kisapaikkana Murdelle aina lähes ylitsepääsemättömän vaikea. Se ei pidä päädyssä olevasta katsomosta, jonne pitää mennä ihan yksin ilman turvaa muista hevosista. Siksi päädyttiin, että on ihan hyvä käydä harjotuskisoissa näyttämässä sille taas, että tällaisiakin paikkoja on edelleen olemassa. Verkassa uudessa maneesissa Murde oli ihan superrento ja sujui kivasti eteen ja teki hyviä hyppyjä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin sen näin rentona verryttelyssä, sitä oli suorastaan ilo katsoa. Se ei kytännyt eikä sätkinyt eikä ihmetellyt vaan toimi kuin normaali hevonen. :) Onneksi kuitenkin paluu todellisuuteen oli nopea, sillä vanhassa maneesissa ei mikään enää sujunutkaan. Hevonen oli jännittynyt pökkelö eikä meinannut päästä rataa edes aloittamaan. Onneksi kuitenkin oli kyseessä harjoituskilpailut ja ratsukko sai jatkaa radan loppuun. Pikkuhiljaa radan aikana Purde vähän uskaltautui rentoutua ja takaisin muita hevosia päin tultiin jo ihan asiallisesti. :) Toisen luokan verkka oli yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin ja ratakin oli yllättävän paljon parempi. Kuutosesteelle asti taidettiin edetä kaikista vaikeista paikoista huolimatta puhtaasti, mutta kuutoseste oli kohti katsomoa ja siinä tulikin sitten tiukka paikka. Purtsi ylitti kyllä esteen, mutta tiet ratsastajan kanssa erkanivat esteen jälkeen, kun heidän välisessä keskustelussaan ei oltu muistettu neuvotella, että kumpaan suuntaan esteen jälkeen edetään... Hevonen oli kuitenkin tällä toisella radalla paljon rennompi ja jo edes jollain lailla ratsastettavissa, mikä oli todella positiivista nähdä. Ikävä loppu tosin hyvälle alulle, mutta näitä tämän hevosen kanssa valitettavasti sattuu. Onneksi on superpilotti, joka jaksaa tehdä Purtsin kanssa duunia! :)
Viikonloppuna olen nauttinut hevosen omistamisesta täysin siemauksin. Lauantaina olin kummankin ponin kanssa lumisella pellolla fiilistelemässä. Ensin pellolle pääsi Moniponi, joka on edelleen ihan yhtä tähti kuin aina ennenkin. Se oli viikon ollut ihan vaan tarhaelolla, mutta kun kiipesin lauantaina kyytiin, se oli oma rauhallinen itsensä ja siten uskallettiin suunnata pellolle hommiin. Pellolla sitten kaikki askellajit läpi ja oli ihan mielettömän ihanaa! Moniponin jälkeen rohkaistuin ottamaan myös Purden peltoreeneihin ja suunnattiin sen kanssa sinne myöskin. Myös Purde oli niin rento ja kiltti, etten ehkä ikinä olisi uskonut. Siellä se vaan mennä pörötteli pimeässä peltoa ympäriinsä kaikissa askellajeissa. Olihan se viime talvenakin paljon peltohommissa, mutta jotenkin sitä saa aina itselleen uskoteltua, että kyllä ne hurjistuu siellä pellolla ja tekee kaiken maailman tuhmuuksia, vaikka todellisuudessa ne taitaa nauttia letkeästä peltohengailusta ihan yhtä paljon kuin me ratsastajatkin! :)
Tässä Moniponin peltotyylinäytteet:
Jiihaa, kiltti poni! |
Ponin polvi nousee |
Ja menoks! |
Purden kanssa peltoillessa oli jo pimeä, joten siitä ei enää kuvia saatu. Ehkä joku toinen päivä siitäkin... Kun olisi vielä vähän enemmän lunta ja aurinkoinen päivä niin saataisi kuvaajalle täydelliset olosuhteet!
Sunnuntaiksi oli sovittu kimppamaasto ja vaikka Edi jäikin tällä kertaa pois matkasta, lähdettiin Heidin kanssa Murden ja Moniponin kanssa metsään samoilemaan. Reilun tunnin lenkki tehtiin metsässä tutkien vähän uusia paikkoja ja koluten myös entuudestaan tuttu lähipolku. Yliteltiin puroa ja puunrunkoja ja mentiin ties mistä risukoista. Tiellä otettiin myös vähän ravia ja Purde tuntui ihan superhyvältä siinä ravatessa, sellasta hyvin eteenpäinpyrkivää, "voimakasta" ravia oli tarjolla ja se tuntui selkään ihan tolkuttoman hyvältä. Koko reissu meni mukavasti ja poneillakin vaikutti olevan kivaa. Musta tulee pikkuhiljaa ihan maastoilufani kun ponit on niin toimivia siellä ja maastot on mitä upeimpia! Ja etenkin se on kivaa silloin kun on seuraa eli kiitokset vielä kerran Heidille seurasta!
Tässä vielä kuvia tältä päivältä, niistä kiitos Heidille ja Timolle:
Kohti seikkailua! |
Purtsin epäilevä ilme |
Maastoilijat palaa kotiin! |
Mamman muruponit |
Samin kanssa suurin ongelma taisi olla rutiinin puute ja vielä vajavainen voimakunto. Samia pelotti Ypäjän maneesin kukkapuskaviritelmät ihan järkyttävän paljon. :) Tämä menköön tällä kertaa rutiinin puutteen piikkiin, sillä ei se aiemmin ole ollut kovinkaan kiinnostunut mistään ympäröivästä maailmasta, mutta nyt katseli maisemia silmät päästä ulos pullistuen. Ehkä joskus 5-vuotiskauden alussa on ollut samanlaista havaittavissa. Tästä johtuen koko rata oli hieman jännittyneen oloinen ja laukassa tuli iso rikko, kun toinen vastalaukka meni rikki kun erään kukkapuskan kohdalla poni loikkasi ristilaukkaan enkä sitä saanut korjattua. Toisen suunnan laukassakin mentiin aika kovaa ja holtittomasti. :) Että semmosia. Mutta ponilla oli kivaa ja se on pääasia.
Kauden päätöskisasta jäi paljon työstettävää talviharjoitteluun, mutta myös hyvä mieli siitä, kuinka kivaa kisoissa nykyään aina on. On ihanaa kannustaa kanssakilpailijoita ja nähdä heisän menestyvän, vaikka toki sitä itselleenkin aina menestystä toivoo. Ypäjällä oli jälleen kerran hyvin järjestetyt kilpailut ja on mukavata huomata, että tämä kauden päätöskilpailu on ehkäpä tullut jäädäkseen kisakalenteriin! Ainakin näin me toivomme... Tästä onkin hyvä suunnata katseet kohti talviharjoittelua ja ensi kautta. Saa nähdä, millä ratsuilla päästään tositoimiin ensi kaudella ja minkälaisissa koitoksissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti