Andreas Hesse 1.-2.2.

Viikonloppuna oli ohjelmassa kouluratsastusluennon lisäksi myös Andreas Hessen äärimmäisen tarkkojen silmien alla valmentautumista. Koska olin lauantaina Murden kanssa jo aamusta ollut liikenteessä, otin lauantaille vain yhden hevosen matkaan ja sunnuntaille sitten kaksi.

Eemeli pääsi jälleen näyttämään osaamistaan (tai osaamattomuuttaan...) Andreakselle. Kuten aina Eemelin kanssa, alkoi tunti rauhoittelulla ja rentouttamisella. Ajatuksena oli saada hevonen odottamaan ja niin hitaaksi, että päästään ratsastamaan sitä kautta jalalla vähän eteenpäin ja hevonen pidemmäksi. Eemelillä on tapana aloittaa työskentely "isoilla" etujaloilla ja "pienillä" takajaloilla varsinkin vieraassa paikassa jännittyessään ja siksi sen kanssa on tärkeää aluksi vain saada se toimimaan koko kropastaan yhtä paljon.

Kevyessä ravissa haettiin siis tahtia, rentoutta, selkää ylös ja kaulaa pidemmäksi. Työskenneltiin ympyrällä ja vaihdeltiin ympyrän kokoa ratsastamalla spiraalimaisesti sisään ja ulos. Näin päästiin työskentelemään jalasta kohti tuntumaa ja hevosella oli kuitenkin koko ajan tekemistä, muttei liian vaikeaa sen hieman jännittyneeseen mielentilaan nähden.

Kun ravi oli kumpaankin suuntaan järkevää, saatiin huilia hetki!

Huilin jälkeen tehtiin ravissa myös muutamia pohkeenväistöjä. 3/4-linjalta väistätettiin uralle hyvin loivasti, ihan vaan niin, että hevonen ohjautui sisäpohkeesta kohti ulko-ohjaa, ei mitään sen kummempaa. Tärkeää oli, että linja pysyi samana ja että ratsastaja päätti linjan. Hevonen ei saanut omin päiin valahtaa kohti uraa vaan sitä piti myös ohjata tarvittaessa ulkojalalla.

Sen jälkeen päästiin laukkahommiin. Ympyrällä ravista laukannostoja niin, että nosto tulee aina samassa kohdassa avoimelta sivulta seinälle päin ratsastettaessa. Keskellä avointa sivua harjoitusraviin, ajatus pohkeenväistöstä seinälle, nenä aavistuksen sisään ja pieni lantion liike tekee noston. Kyllä, näin se toimii kun vaan tekee kaiken oikein! :) Sitten laukassa työskentelyä hetken aikaa ja siirtyminen raviin jälleen avoimelta sivulta seinää lähestyttäessä ja heti ulko-ohjasta takaisin rauhalliseen raviin, poni ei saa jäädä juoksemaan vaan tässäkin vaiheessa sen täytyy odottaa... Tuttu harjoitus Pietin valmennuksesta muuten! :) Selkeästi on aika yksioikoista, että mitä meiän pitää Eemelin kanssa harjoitella. Mutta nyt näissä onnistuttiinkin usein aika hyvin. Sama homma tehtiin siis kumpaankin suuntaan ja välissä työskenneltiin myös laukassa hieman pienemmälle ympyrälle ja takaisin vähän isommalle ympyrälle.

Sitten vielä loppuhölkkää ja paljon kehuja ponille! On se vaan viisas poni. Täysin vieraassa paikassakin se vaan mennä pöröttelee tyytyväisenä minne pyydetään... :)

Sunnuntaille lähti mukaan sekä Eemeli että Murde. Eemeli aloitti aamun urakan. Siitä jatkettiin, mihin edellisenä iltana jäätiin. Jälleen rennoksi ja mahdollisimman pitkäksi alkuunsa. Ravi oli jo heti alkuunsa tasapainoisempaa edellisen päivän työskentelyn jäljiltä.

Kun ravi oli taas saatu haltuun, jatkettiin pohkeenväistöillä. Sama 3/4-linja ja uralle pohkeenväistössä. Nämä sujuivat heti hyvin, joten jo muutaman toiston jälkeen siirryttiin vaativampaan tehtävään eli avotaivutukseen uralla. Helpommin sanottu kuin tehty. Vasemmassa kierroksessa aloitettiin ja koska se on ponille helpompi suunta taipua, saatiin aika pian jonkin sortin avotaivutusta aikaiseksi. Andreas halusi nimenomaan hevosen taipumaan hieman rungostaan eikä juurikaan kaulastaan vaan kaula piti olla kohtuullisen suorassa. Oikeassa kierroksessa Eemelillä on tapana muutoinkin nojailla lapa sisällä, joten nyt kun se piti saada taipumaan vielä normaalia paremmin rungostaan, tuntui se äärimmäisen vaikealta alkuunsa. Parin voltin ja hetken tunnustelun jälkeen saimme kuitenkin muutaman ihan asiallisen askeleen aikaiseksi siihenkin suuntaan. Alla olevien kuvien viimeisestä näkee hyvin, kuinka oikealle ei aluksi todellakaan ollut minkäänlaista avoa tarjolla vaan suoralla (?!?) hevosella mentiin kohti Andreaksen ohjeita.  Mutta tässäkin asiassa lopussa kiitos seisoi. Riittävästi toistoja ja riittävän selvät avut ja johan poni ymmärsi, mistä oli kysymys. Wau!

Hetken huili oli taas paikallaan kun avotaivutuksen ajatus oli vihdoin ja viimein hallussa!

Sitten vielä laukkaa täsmälleen samalla ajatuksella kuin edellisenä päivänä. Nyt ei jääty laukkaa itsessään työstämään sen enempää vaan pelkästään siirtymisiä kohti seinää. Vuorokierroksin mentiin  ravia ja laukkaa. Hienoja nostoja alkoi pikkuhiljaa löytymään Eemelin työkalupakista ja mäkin taisin tehdä jotain oikein. Välillä pidätteet eivät meinanneet ihan mennä läpi ja saatiin ohjeeksi jopa pysäyttää, jossei poni ole kuulolla. Lopulta löytyi kuitenkin mukava harmonia myös alaspäinsiirtymisiin. Tärkeintä oli, ettei jää vetämään kummastakin ohjasta samaan aikaan vaan pidäte ulko-ohjasta, istunta ja jalat olisi ne, mitä pitää siirtymisessä muistaa eikä suinkaan kiskoa kaksin käsin minkä pystyy! :)

Ja sitten jälleen rentoa loppuhölkkää pitkällä pyöreällä kaulalla ja mahdollisimman rentona. Ravi olikin siinä vaiheessa jo varsin rentoa ja ponikin uskalsi pikkuhiljaa venyttää kaulaansa. Saatiin paljon kehuja ja kotiläksyksi juuri näitä samoja juttuja. Poni on menossa oikeaan suuntaan ja on ihan hurjan luottavainen tällä hetkellä. Sitä ei häirinnyt ympärillä vaihtuvat hevoset eikä vieressä aurailtava kenttä eikä mikään mukaan, se vain teki keskittyneesti juuri sitä työtä mitä pyydettiinkin. Hieno poni!

Sitten oli vuorossa Muru Murde. Murde oli hieman hysteerisen oloinen uuteen maneesiin jouduttuaan jälleen, mutta rauhoittui aika kivasti jo ennen kuin kapusin selkään. Sen kanssa aloiteltiin ensin käynnissä ja pikkuhiljaa siirryttiin ravityöskentelyyn. Sen kanssa lähdettiin hakemaan ympyrällä kevyessä ravissa siirtymisiä ravin sisällä, vähän takaisin, vähän eteen, vähän takaisin, vähän eteen. Tämä sujui yllättävän hyvin ja välillä tunsi selkäänkin oikein kunnolla, miten takajalat polki ihan todenteolla kropan alle. Vasemmassa kierroksessa tuli saada pieni taivutus, sillä siihen suuntaan Murde ei niin halua taipua ja samalla piti myös tsekata, ettei jää vetämään ulko-ohjaan ja sitä kautta kantamaan koko hevosen painoa sillä ohjalla. Kun siirtymiset sujui hyvin isolla ympyrällä, tuli ympyrää pienentää ja suurentaa ja jatkaa samalla tätä siirtymistyöskentelyä.

Pikkuhiljaa hevonen lähti taipumaan pehmeämmin niskastaan ja tuli pienemmillä avuilla siirtymisiin. Oikeassa kierroksessa Murde mieluusti vähän taipuisi omia aikojaan, joten siinä tuli pitää hevosta suorempana. Muutoin sama ajatus säilyi ja tehtävät tehtiin samalla lailla. Hevonen tuntui koko ajan todella hyvältä ja tyytyväiseltä. Toki mentiin sille aika mukavuusalueella, mutta sitäkin on välillä erittäin tärkeää tehdä. Andreas painottaa hevosen tyytyväisyyttä ja korrektia koulutusta ennen kaikkea. Asioiden edelle ei saa mennä vaan hevonen täytyy rakentaa pikku hiljaa. Esimerkiksi ravin sisällä siirtymistä Andreas totesi, että kun työskentelet näitä kaksi vuotta, voit tehdä siirtymiset välillä passage ja piaff, mutta siihen ei ole oikotietä, voima pitää rakentaa ja alkuunsa se on työskentelyä välillä reilu ravi ja puolipidäte. NIIN totta! Myös näissä kuvissa on silmiinpistävää tuo hevosen tyytyväisyys. Se etenee korvat lerpallaan ja suu kiinni, kaikki on miellyttävää ja se ymmärtää, mitä siltä pyydetään.

Ravityöskentelyn jälkeen käveltiin hetki ja siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Laukassa työskenneltiin myös siirtymisten ja kääntämisen parissa. Erityisvahdinnassa laukassa oli mun kädet. Nyrkit piti olla pystyssä ja ranteet suorassa ja kun mä käänsin, mun piti tuoda kädet hieman sisään. Ja kun onnistuin sen tekemään ja säilyttämään istunnan hyvänä, ei kääntämisessä yhtäkkiä ollutkaan mitään ongelmaa. Jeeee! Lisäksi tehtiin muutamia siirtymisiä laukka-käynti-laukka. Niissä mun piti valmistella huolellisesti ja ajoittaa siirtyminen juuri oikealle hetkelle, jotta hevonen pysyy takaosallaan eikä siitymisen valahda etupainoiseksi. Tämäkin onnistui! Laukkaa olisin mieluusti tehnyt pidempäänkin, mutta en taaskaan saanut. :) Aina nää valmentajat laittaa mut menemään sitä ravia, vaikka laukka olis niin paljon kivempaa !

Lopuksi siis vielä työskenneltiin hetki ravissa ja tehtiin sulkutaivutuksia. Jälleen kerran pääroolissa oli linjat ja niiden ratsastaminen, kun kulma on hyvä, pääsee sulkuun kohti pituushalkaisijaa ilman mitään ongelmaa. Jos kulman jättää ratsastamatta, on pulassa! Perusjuttuja, mutta ah niin tärkeitä. Harjoitusravihommissa huomasi, että ei olla ihan vielä sinut Murden kanssa vaan harjoiteltava on ja paljon! Siinä se tyytyväisyys kaikkoaa hevosesta kun mä hytkyn ja pompin ja vedän samalla ohjista miten sattuu.

Mutta onneksi nyt on kotonakin kunnolla lunta, joten päästään taas vähän paremmin harjoittelun makuun! Ei muuta kuin jalustimet pois ja pellolle harjoitusraviharjoituksiin! Eiköhän se siitä ala taas löytymään... (tai sitten ei) Sitten vielä loppuhölkät ja kävelyt ja ei muuta kuin kotiin!

Oli kyllä jälleen kerran erittäin antoisa valmennus! Sain paljon mietittävää ja paljon harjoiteltavaa. Aika samanlaisilla ohjeilla mentiin kuin muidenkin valmentajien kanssa, mikä on aina yhtä mukavaa huomata. Vaikka jokaisella on oma tapansa lähestyä asioita ja omat työkalunsa, on kuitenkin päämäärä aina sama ja harjoituksetkin usein hyvin samantyyppisiä juuri näille kahdelle kyseessä olevalle ratsulle. Nämä kaksi ovat kyllä siitä mukavat harjoittelukumppanit, että ne ovat kuin yö ja päivä, toinen on energinen ja tohiseva ja toinen on hidas ja jähmeä, joten ei ainakaan ole pelkoa että oppisi ratsastamaan vain yhdentyyppisiä hevosia...

Tällä kertaa tällainen pitkä ja erittäin paljon kuvitettu postaus. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja katsella kuvatkin läpi. Kuvissa oli sen verran paljon sanomaa, etten malttanut juuri jättää mitään laittamatta, kun niitä kuvia kerrankin taas on tyrkyllä. Talvella kun ei aina ole kuvausmahdollisuudet ihan niin hyvät kuin kesällä...