Keskiviikkona päästiinkin paikan päälle ihan hyvissä ajoin ja juoksautin Eemeliä vähän alle, kuten Nipsu on aiemmin aina toivonut. Turhat höyryt jää silloin pois ratsastuksesta ja Eemeli saa vähän ajatusta taivutuksiin ilman, että kukaan häiritsee sitä kyydissä. Sitten selkään ja hommiin.
Tehtiin keskiviikon tunnilla hommia ainoastaan ravissa sillä ajatuksella, että tehdään sitten torstaina enemmän laukkaa. Aloitettiin ensin käynnissä niin, että saatiin poni hyvin kuulolle ja pidätteisiin. Hiljalleen jatkettiin ravissa ja etsittiin hyvää tuntumaa vastataivutusten kautta. Ajateltiin loivaa avotaivutusta ja ajoittain jopa hieman loivaa pohkeenväistöä ulospäin, jotta saatiin poni tukeutumaan hieman paremmin ohjaan eikä se pääsisi olemaan jatkuvasti vähän "tyhjä" edestä. Tämä oli hieman haastavaa ajoittain ja etenkin oikeaan kierrokseen, mutta antoi paljon hyviä fiiliksiä sen onnistuessa.
Lisäksi ratsastettiin kulmiin hyvin. Ei niin, että olisi ratsastettu syvälle kulmiin vaan että ratsastettiin hyvä kulma, mutta lähdettiin valmistelemaan kulma ajoissa, jotta siitä saatiin riittävän pyöreä, vaikka olisikin menty hyvin kulmaan "sisään" ja samalla lailla ratsastettiin kulma huolella loppuun asti, ettei vaan käännetty kulmaa ja tultu ulos kulmasta vaan pidettiin se loppuun asti pyöreänä, jotta se oli mahdollisimman helppo hevoselle toteuttaa. Pari kertaa sainkin ihan käsittämättömän wau-fiiliksen, kun tunsin ehkä ensimmäisen kerran, että Eemeli kantoi itsensä läpi kulman.
Näiden kahden pääasiallisen tehtävän lomassa myös leikiteltiin ensin ravin sisällä siirtymisillä ja lopuksi tehtiin myös ravi-käynti-ravi-siirtymisiä ihan vain pelkällä istunnalla niin, ettei ohjastuntuma juuri hievahtanutkaan vaan sen täytyi pysyä hyvänä ja tasaisena, kun se kerran sellaiseksi oli saavutettu tunnin aikana. Ravi-käynti-ravi-siirtymiset olivat itse asiassa yllättävän helpon tuntuisia kun taas ravin sisällä siirtymisissä meinasi lähteä mopo käsistä aina aika ajoin. :) Etenkin isoon raviin päästessään Eemeli helposti unohtaa kaiken muun ja harppoo vaan menemään, minkä jaloistaan pääsee...
Ihan superhyvä treeni jälleen kerran ja sain paljon vinkkejä ja ajatuksia taas ponin ratsastamiseen. Lisäksi oli jälleen kerran ihana huomata, kuinka viisasti Eemeli suhtautui kaikkeen. Sitä ei haittaa mitkään maneesin ovet eikä kakkakärryt eikä juoksutukset, se vaan mennä pöröttelee ja keskittyy omaan tekemiseensä yllättävän hyvin!
Torstaina piti sitten lähteä heti aamusta uudelleen valmentautumaan, mutta toisin kävi. Pakattiin poni ja lähdettiin pihasta ja huomattiin, että trailerin oikean puolen renkaat on lukossa. Nooh, ajateltiin, että kyllä ne siitä lähtee pyörimään, kun pyörivät edellisenäkin päivänä. Eipä kuitenkaan pyörineet, joten ei muuta kuin poni pihalle ja kokeilemaan, josko hieman "jumppaamalla" traileria jäätkin irtoaisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten kuljettaja ajoi trailerin kotiin tyhjänä ja toinen oikean puolen rengas edelleen lukossa ja mä talutin sitten ponin kotiin kuljetussuojineen päivineen. Eikä harmittanut yhtään... Olin niin odottanut toista päivää Nipsun valvovien silmien alla, sillä se olisi tullut todella tarpeeseen. Siinä sain sitten valmentautumisen sijaan nauttia kauniista kotimaisemista ja kävellä ponin kanssa 3km kohti kotia. Kotiinpäästyä oli hovikuljettaja saanut renkaankin kumilekalla kuntoon, mutta kello oli jo niin paljon, että ei enää olisi milläänä ehtinyt tunnille... Näinkin voi siis käydä. Ehkä taas joku toinen kerta paremmalla onnella!
Parempia otoksia odotellessa laitetaan esille snapshot kotimatkakävelyltä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti