Viime alkusyksystä pääsin mukaan suomenhevosprojektiin nimeltä Loituma. Loituma oli tuolloin 3-vuotias, vielä ori ja vasta nipin napin sisäänratsastettu. Heti ensimmäisellä ratsastuskerralla sain kuitenkin todella hyvän fiiliksen hevosesta, sillä se toimi näppärästi kaikissa askellajeissa, vaikka aiemmin oli selästä käsin laukattu ainoastaan kerran. :)
Tuon kokeilun jälkeen Loituma ruunattiin ja siitä johtuneen toipilasajan pitkittymisen johdosta reenit pääsivät jatkumaan vasta talvella. Talven aikana reenailtiin säännöllisen epäsäännöllisesti ajatuksena osallistua keväällä laatuarvostelukarsintaan. Loituma kehittyi varsin mukavasti, vaikkei sitä haluttakaan vielä sen kummemmin rasittaa ratsuna, sillä sen käydessä osallistumassa suomenhevosten kasvuhäiriötutkimukseen Viikissä, todettiin kasvurajojen olevan vielä auki ja kasvun selkeästi kesken. Kevyttä työskentelyä pyrittiin kuitenkin jatkamaan läpi talven ja maneesillakin käytiin harjoittelemassa ratsuilua kentän ollessa pahimmassa jäässä.
Loituma tuntui siltä, että sen käynti ja laukka olivat ihan super, mutta ravissa se ei oikein meinannut saada jalkojaan ojennukseen. Tehtiin paljon siirtymisiä, harjoiteltiin pidätteitä ja opeteltiin kantamaan kroppaa itse. Laukassa sai useimmiten parhaat fiilikset, sillä Loitumalle on jokseenkin luontaista tulla kokoon laukassa sen sijaan, että se levähtäisi vaikkapa raviin tiukan paikan tullen.
Puolitoista viikkoa ennen laatuarvostelua käytiin rataharjoituksissa tsekkailemassa, miten Loituma suhtautuu moiseen koitokseen. Radaksi oli valittu mahdollisimman helppo tutustumisluokan kouluohjelma. Loituma oli tilanteesta hieman ihmeissään, mutta toimi kuitenkin mallikkaasti ja suoritti vaaditut tehtävät varsin siivosti. Tuomarin kommenteissa oli mainittu "Iloinen hevonen", mikä lämmitti koko tiimin mieltä.
Eilen koitti sitten h-hetki ja laatuarvostelukarsinta Ypäjällä. Irtohypytykseen Loituma oli valmisteltu huolella ja siinä sen odotettiinkin toimivan varsin mukavasti. Askellajikoe oli siis mun heiniäni. Mä olin vaan viikonloppuna kipeyttänyt selkäni aika ikävästi, jonka takia lauantain viimeistelytreenit jäivät aika eksoottisiksi ja vieläkin oli vähän kysymysmerkillä, että kestääkö selkä. Onneksi hierojani oli pelastanut mut teippaamalla selän maanantaina ja selkä tuntui huomattavasti paremmalta sen jälkeen.
Irtohypytyksessä Loitumalla piisasi intoa melkein jopa vähän liikaakin. :) Se toimi esteillä hyvin, mutta olisi saanut malttaa hieman paremmin, jotta olisi ehtinyt käyttää selkäänsä paremmin hypyissä. Se sai kuitenkin hyvää palautetta hypyistään ja kapasiteetistaan. Tiimi oli tässä vaiheessa varsin tyytyväinen hevoseen ja sen suorittamiseen. Hyvillä mielin suunnattiin askellajikokeeseen.
Askellajikokeessa Loituma tuntui erittäin hyvältä. Vaikka aluksi katsomo ja etenkin siellä liikkuvat ihmiset jännittivätkin pientä hevosta, se pikku hiljaa rentoutui ja tuli mukavasti kuulolle. Ravi Loitumalla on edelleen heikoin askellaji, mutta siinäkin se jaksaa jo esittää ihan kivoja pätkiä aika ajoin. Jonkin sortin venytystäkin saatiin jo aikaiseksi. :) Laukassa Loituma oli taas parhaimmillaan, vaikka lopuksi alkoikin väsähtää ja sitä sai ihan jo pyytää eteenpäin. Käynti on laadukasta, mutta tällä kertaa Loituma jäi vielä vähän liiaksi kuikuilemaan maisemia eikä malttanut venyttää kaulaansa alas juurikaan. Pisteet sekä sanalliset arviot olivat kuitenkin tästäkin osakokeesta varsin hyvät ja kokonaistulos erittäin positiivinen.
Loituma oli lopputuloksissa 6/20 ja ensimmäinen ei-sijoittunut. :) Olimme ihan supertyytyväisiä, sillä emme osanneet odottaa näinkään hyvää sijoitusta kovassa porukassa. Tavoitteememe oli olla jossakin siinä puolivälin hujakoilla, joten tavoitteeseen päästiin ja ylitettiinkin se!
Viimeinen kuva kertoo päivän fiilikset hyvin! Suurkiitos Loituman omistajille saamastani luottamuksesta sen valmistelemiseen ja esittämiseen sekä suurkiitos koko tiimille ihanasta kevätpäivästä Ypäjällä. :)
Projekti jatkuu tämän koitoksen jälkeenkin ja Loituma tulee esiintymään blogissa myös jatkossa!
