Esmeraldan omistajat olivat vielä kisoja edeltävän viikon lomalla, joten ratsastelin sillä tavallista enemmän kotonakin. Saatiin treeneissä hommat sujumaan varsin kivasti ja olin melko toiveikas, ettei radan asiat pitäisi olla sille itse kilpailussakaan mitenkään liian hankalia tai haastavia.
Kilpailupäivänä oli tolkuttoman painostava ilma, ukkospilvet leijailivat ilmassa ja oli melkein tukahduttavan kuuma. Esmeralda oli kasvattanut jo pitkän talviturkin ja sille tuli nopeasti hiki ja varmaan aika tuskaisenkin kuuma. Lisäksi sen tarhaan putoilleet raaat omenat olivat saaneet sen vatsan hieman sekaisin.
Verkassa jouduin ensin työstämään Esmeraldaa suoraksi ja avuille ja kun se vihdoin antoi periksi ja alkoi toimimaan, se tuntui todella hyvältä. Olin ihan fiilareissa, että homma toimii ja poni tuntuu taivaalliselta ratsastaa.
Siirtyessäni verryttelemään radan vierustalle, huomasin, että poni alkaa väsähtämään ihan toden teolla. Yritin antaa sille vähän breikkiä, mutta se ei todellakaan helpottanut vaan viimeinenkin vire tuntui sammuvan sillä breikillä. Edeltävän ratsukon aikana yritin saada hommaa uudelleen kasaan siinä onnistumatta. Siinä missä hetkeä aiemmin allani oli ollut energisesti kohti tuntumaa ravaava ja laukkaava ratsu, oli jäljellä vain juuri ja juuri raviin ja laukkaan kykenevä hyvin väsynyt poni.
Radan ratsastaminen oli tuskallista ja pohdin keskeyttäväni useaan kertaan, mutta en vaan osannut luovuttaa. En saanut yhtään siirtymistä tehtyä kohti tuntumaa, vaan alaspäin siirtymiset lössähtivät ja ylöspäin siirtymisissä mun piti antaa kokonaan tuntuma pois ja sanoa isosti, että nyt vaan pliis mennään. Kuin ihmeen kaupalla esitettiin kuin esitettiinkin kuitenkin oikeaa askellajia suurin piirtein oikeissa paikoissa ja saatiin tehtävät mukamas suoritettua ja tästä meitä sitten palkittiin jopa ihan hyväksytyllä suorituksella. Itse olisin antanut itselleni ehkä noin 48% siitä radasta, sillä se ei todellakaan edustanut kouluratsastusta parhaimmillaan vaan ratsastajan totaalista epäonnistumista ajoituksen suhteen. Olisi pitänyt osata ottaa huomioon sääolosuhteet ja ponin paksu tursakekarva, mutta kun on niin vähän kilpailuja takana Esmeraldan kanssa ja etenkään tällä tasolla, en vaan osannut.
Mutta näinhän nämä joskus menee ja näistä epäonnistumisista sitä viisastuu vielä paljon enemmän kuin niistä onnistumisista. Ja ainahan voi miettiä, että jos saa noin jäätävällä ratsastuksella melkein 58%, niin mihin olisikaan ollut mahdollisuudet onnistumisella. :)
Toivottavasti pääsemme siis taas jatkamaan meidän yhteistä kouluratsastusuraamme taas ensi kaudella. Esmeraldahan on valittu omistajansa kanssa kenttäaluevalmennusrinkiin, joten ensi kaudella Esmeraldan elämässä puhaltanee uudet tuulet lajivalinnan tiimoilta. On se vaan niin mielettömän ihana poni!
Kiitokset Esmeraldan omistajalle jälleen luottamuksesta lainata poniaan kilvanajoihin. :)
Miten ratsuilla voi olla niin huono kunto että verryttely saa sen niin väsähtämään että suoritus on pakkopullaa? Oletan että valmistautuminen radalle kestää noin 15-30min.Tämä on ihmetyttänyt minua monesti, ei vaan sinun tämänkertaisessa tekstissä vaan monen muunkin kouluratsastajan blogissa on tullut vastaan samanlaisia kommentteja. Kysymys on ihan aito eikä tarkoitus ole provosoida tai nälviä. Näin raviurheilua enemmänkin harrataneena ihmettelen aidosti.
VastaaPoistaNythän siis nimenomaan kyse oli siitä, että ponin paksu karva ja hiostava ukonilma tekivät lisänsä tässä verryttelyssä. Myöskin poni, joka ei ole vielä kuntotasoltaan riittävä kantamaan itseään niin pitkiä aikoja, saattaa hyvinkin väsähtää. Va B-tason asiat alkavat olemaan jo aika haastavia normisti hyväkuntoiselle ratsulle, jolle kokoaminen ei kuitenkaan vielä ole aivan rutiinia. :)
PoistaMyös kilpailutilanne saattaa itsessään olla monille hevosille yllättävän rankka ja ne väsähtävät nopeammin kuin yleensä. Monet hevoset kun puhkuvat intoa verryttelyssä ensimmäiset 10min ja saattavatkin käyttää siihen koko energiansa. Se on monien nuorien ja kokemattomien hevosten väsähtämisen takana varmastikin.
Mitään yhtä ratkaisevaa vastausta en siis osaa tähän kertoa, varmasti tarinoita on yhtä monta kuin väsähtämisiäkin. :) Asiassa auttaa se, että tuntee hevosensa ja kerää sen kanssa kokemusta, jolloin osaa arvioida paremmin, miten paljon energiaa on ja mihin hevonen sen energiansa käyttää ja keskittää.
Kiitokset hyvästä kysymyksestäsi. :) Ja ravi- ja ratsastusurheilu on kyllä aivan eri maailmat, siltä väliltä oleva valjakkoajokin on hyvin poikkeavaa ratsastukseen verrattuna. Mun valjakkoponikoulukilpurinikin kyllä suoritti MM-kilpailun maratonin sen pahemmin väsähtämättä, mutta 15min verkka ja Va B-rata kouluratsastuksessa kaatosateessa sai sen ihan puhki ja poikki. :)
Elämä on ihmeellistä!