Havainto

Murdesta on tullut PAKSU. :)

Ensimmäisen Pietin kurssillle osallistumisen jälkeenhän olin hieman hirvittynyt kun katselin kuvista Murden slimmiä ja timmiä ulkomuotoa. Silloin se oli todella silakassa kunnossa, vaikkakin hyvässä lihaksessa. Sen jälkeen olenkin sen ruokintaa pohtinut ja muutellut uuteen parempaan uskoon ja näistä kuvista voi havaita, että Murdella on jo ihan maha.

Murde saa tällä hetkellä 3,5 litraa kauraa, 3 litraa Racing Progressia ja desin verran öljyä päivässä. Lisäksi ruokavalioon kuuluu Aminoralia, e-vitamiinia, b-vitamiinia ja tarvittaessa elektrolyyttejä. Tämä on selkeästi ollut sille erittäin hyvä ruokamäärä. Olen myös huomannut nyt sen muutettua uusimpaan kotiinsa, että kaura imeytyy siihen huomattavasti paremmin. Aiemmin kaura tuntui tulevan kokonaisena läpi, mutta nyt näyttäisi siltä, että Murde käyttää senkin paremmin. Kyllä tämä puoliveristen ruokinta on vaan sellaista taidetta verrattuna esimerkiksi suomenhevosiin, jotka tuntuvat oleva luonnostaan aika hyviä rehun käyttäjiä. Ainakin minulla olleet suomenhevoset ovat olleet sellaisia, kuten myös ponipoikani Zorro... Eihän tossa Murdenkaan ruokinnassa varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, mutta kyllähän noi määrät ovat erilaisia näihin suomenhevosiin tai poneihin verrattuna. Tosin Murde onkin kokopäivän ulkona touhukkaan poniystävänsä kanssa ja lisäksi vielä tekee kohtuullisissa määrin hommia, joten kyllähän se energiaa kuluttaakin.

Vähän ehkä voisi Murdessa vielä olla enemmän energiaa, joten saa nähdä josko joutuu vielä vähän lisäämään sille ruokaa jossain vaiheessa! Tosin ei siitä mitään pullaa saa tulla. :)

Kykyjä esiin

Huoh. Jostain syystä kahtena viimeisenä päivänä ei ole yhtään huvittanut kirjoittaa eikä huvita juuri vieläkään, mutta kyllä täytyy taas saada laittaa vähän ajatuksia ja fiiliksiä sanoiksi, niin että pysyy itsellä mielessä, että missä mennään. Jonkun sortin Writer's Block siis meneillään... Tuntuu, että aina kirjoittelee näitä samoja juttuja, jotka eivät ketään kiinnosta, mutta välillä pitää muistaa, että ihan äitseään varten tämän blogin kirjoittelu on aloitettu alun perin, joten itsekkäästi on välillä vain kirjoiteltava samoja tylsiä juttuja, jos ne nyt sitten ovat ainoat viime aikaiset kerrottavan arvoiset asiat.

Aloitellaan jälleen omien hevosten kuulumisilla. Purden kanssa siis kahden maneesipäivän jälkeen mentiin torstaina Sepon tunnille. Purde oli aavistuksen väsyneen oloinen jo alkuunsa, jolloin se tulee helposti hieman sitkeäksi ja matalaksi edestä, kuten kuvistakin huomaa. Pikkuhiljaa sen kuntoa on kuitenkin nostettava, joten muutaman päivän treeniputket välillä tekevät erittäin hyvää. Varsinkin kun sitten omien kiireiden takia niitä vapaampiakin viikkoja aina välillä sattuu joukkoon.

Tunnilla tehtiin jälleen ihan perusduunia, Seppo halusi, että Purde kulkee mahdollisimman pitkällä avoimella kaulalla ja liikkuu koko ajan eteenpäin, ihan niin kuin pitääkin siis. Alussa kevyttä ravia ja isoa laukkaa kumpaankin suuntaan. Sitten pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sen  jälkeen ravissa. Meidän pohkeenväistötyöskentely alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan oikeasti pohkeenväistötyöskentelyä ja se kyllä ilostuttaa mua kovasti, muistaen, miten vaikeeta se oli vielä reilu kuukausi sitten Pietin tunnilla. Jos vaan saan annettua riittävästi tilaa Purdelle edestä väistöön, se pystyy kuin pystyykin laittamaan etujalat nätisti ristiin ja suoriutumaan myös samaan aikaan eteenpäin. Toistaiseksi se tarvitsee mun makuun vielä vähän liialti jalkaa tähän suoriutumiseen, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan. :) Lopuksi vielä tehtiin pohkeenväistön jälkeen laukannosto, joka pääasiassa onnistui aika hyvin. Vasempaan kierroksen sekä väistö että nosto olivat vaikeampia, mutta oikealle sujui välillä jopa todella hyvinkin.

 

Tunti oli kokonaisuudessaan vähän vaisu kuten hevonenkin. Ei mitään suuria tunteita herättävää tapahtumaa tunnin aikana, mutta tärkeää perusjumputusta kylläkin tuli suoritettua! Purde oli koko ajan yllättävän rento ja järkevä. Tänään se ei juurikaan enää muistanut kyttäillä maisemia reunoilla ollenkaan, vaikka kyseisen maneesin reunoilla tuijotettavaa onkin.

Perjantaina oli Annin vuoro viimeistellä ennen lauantain kisoja Kalliorinteessä. Mentiin maneesille ja tehtiin siellä kevyehkö treeni. Murde oli jo taas astetta relampi ja vaikka toisella puolella maneesia oli ratsukoita, se ei häiriintynyt niistä juurikaan, mistä olin ollut etukäteen vähän huolissaan, mutta turhaan. Tehtiin kevyttä ravia ja laukkaa, suoralla ja ympyröillä. Yksi pyydetty ja puhdas laukanvaihtokin mahtui mukaan kuvioon. Oltiin kaikki kolme tyytyväisiä työskentelyyn ja sit vaan kotiin ja kamat valmiiksi lauantain kisoja varten!

Purde, Anni ja Pekka saivat suoriutua Kalliorinteelle keskenään, sillä itse en päässyt paikalle tällä kertaa ollenkaan, mutta hyvin olivat suoriutuneet ilman muakin! Purde oli ollut varsin viisas koko reissun ajan ja soiteltuani kuulumiset kisan jälkeen, oli vain onnellisia ääniä kuultavana. Murden siedätystä esteratsuksi jatkettiin luokilla 50cm ja 70cm ja se oli tänään selvinnyt kummastakin radasta alusta loppuun ilman minkään sortin ongelmia. 70cm luokan viimeisellä linjalla oli tullut pieni virhe ja pudotus, mutta väsymyskin alkoi ehkä siinä vaiheessa vaivaamaan pientä hevosta. Murdehan oli tällä viikolla käynyt peräti kolmessa eri maneesissa ihan vain sillä ajatuksella, että sen on jonain päivänä vaan totuttava suureen pahaan maailmaan... Tänään se oli Kalliorinteessä ollutkin jo todella rento ja edennyt hyvällä draivilla! Eli tästä on hyvä jatkaa...

Huomenna täytynee vähän vaan vaikka juoksutella Purdea ja sitten maanantaina se saa varmaan olla ihan kokovapaalla rankan viikon jäljiltä ja tiistaina voidaankin sitten aloittaa uusi rankka viikko! Pietin kurssiinkin on enää 2 viikkoa aikaa, ihanaa!

Moniponi sai tsillailla alkuviikon kaikessa rauhassa uudessa kodossa ja vasta perjantaina Annin ollessa maisemissa, pääsi ponikin hommiin. Sitä ei olleet vapaat haitanneet alkuunkaan. Talutettiin poni läheiselle kentälle, kokeilin liinassa, että kuinka paljon virtaa ponilla piisaa, mutta se oli kaikkien odotusten vastaisesti oikeastaan jopa rauhallinen. Ei siinä sitten muuta kuin Anni taasen kyytiin ja tekivät kentällä käynti- ja ravihommia, kaarteita ja opettelivat vähän taivuttamisen ja asettamisen alkeita. Moniponi toimi kuin olisi ikänsä ollut ratsuna. Laukkaa ei tällä kertaa päästy ottamaan, koska kentän pohja oli sen verran jäinen. Liinassa poni kyllä pystyi laukkaamaankin, mutta sen verran on vielä ratsastajan kanssa liikkuminen sille uutta, ettei lähdetty mitään riskeeraamaan, kun ei sen kanssa mihinkään ole kiire ja se osaa jo oikeastaan kaiken, mitä 3-vuotiaan ponin ratsastajan kanssa tulee osatakin... :) Työskentelytuokion jälkeen Anni ratsasti ponin tietä pitkin kotiin ja pari autoakin meni ohitse ilman sen kummempaa draamaa. Moniponi ei korvaansakaan lotkauttanut millekään koko matkan aikana. On se vaan aika viisas pieni poni!

Viisas pieni poni on myös ilmoitettu Kyvyt Esiin-tapahtumiin Lohjalle. Oli melkohankalaa löytää sellaiset tapahtumat, joiden kummatkin päivämäärät olisi olleet kaikille osapuolille, kuljettajalle, esittäjälle ja minulle, sopivat, mutta Lohja näytti nyt sellaiselta. Tuomarit eivät olleet ykkössuosikkejani sen suhteen, joiden arviot ponista olisin todella mieluusti halunnut kuulla, mutta aina niin ei voi ollakaan. Nyt sitten pitäisi vaan pari kertaa päästä hypyttämään ja muistuttamaan ponia siitä, miten sen tuleekaan hypyissä suorittaa! :) Ja toivottavasti Leena sen suostuisi esittämään askellajiosiossa ja vaikka vähän sen askellajeja taas treenaamaankin ohjasajaen, sillä viime vuoden Vermon valmistelut onnistuivat siltä osin ainakin todella hyvin. Innolla odotan, että miten poni näissä kesteissä tulee esiintymään, lahjoja sillä ainakin riittää, mutta eri asia on, huvittaako sitä niitä lahjojaan esittää. :)

Torstaina oli myös Sami-Ponin reeni, joka sujui varsin mainiosti. Olemme harjoitelleet keskilinjalla laukasta pysähdyksiä sekä suoraan siitä laukannostoja, jotka ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin. Kenttä on ollut sen verran liukkaanoloinen, ettei olla vaihtoharjoituksia nyt jatkettu, mutta eiköhän nekin taas kohtapuolin jatku. Lisäksi väistöt ja ravilisäykset ovat olleet työn alla, kuten yleensä aina. Ne ovat Samille hyvää irrottelua ja verryttelyä, sillä niissä se pääsee liikuttamaan itseään aika laajasti. Samilla oli reenin jälkeen vielä mittaus ja se mitattiin kuin mitattiinkin edelleen poniksi! Eli se pääsee alkavalla kaudella starttailemaan valjakkogeimeissä edelleen poniluokissa...

Perjantaina reenailtiin myös Akun kanssa. Se ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä on ollut, mutta taas jotkut asiat ovat parantuneet hurjasti ja nopeasti, kuten esimerkiksi peruutukset. Sen kanssa pääasiassa on harjoiteltu ensi viikon rataharjoitukseen liittyviä asioita ja huomenna päästäänkin maneesille kokeilemaan, miten homma ihan oikeasti toimii... Odotan innolla, sillä hevosessa on kyllä kapasiteettia kunhan saadaan kaikki yksityiskohdat yhteistyön tiimoilta kohdilleen. :)

Viime kerran vaativien ratojen hirvityksen hoitamiseksi katsoin youtubesta lukuisan määrän videoita va b-tasoisista radoista ja lisäksi kyselin koulutuomaritutultani, josko hän voisi jonain päivänä vähän tsekkailla meidän menoamme ja kertoa, että mitä siellä vaativan radalla tulisi oikeastaan näyttää. :) Nyt juuri ei siis hirvitä ihan niin paljoa, mutta vähän ehkä kuitenkin... Lisäksi kun katsoo perjantain Ypäjän alue helpon been osallistujalistaa, voi miettiä, että onkohan sieltä millään tapaa realistista odottaa edes sitä 58%. Huoh. Nooh, mutta itseensä ja omaan tekemiseensä on luotettava ja onneksi Tokaj on mitä mainioin ja toimivin ratsu, joten toivotaan, että homma olisi perjantaina meillä hyvin hallussa ja saataisi kisakausi aloitettua kunnialla. Harmittaa vain pirusti, etten saanut Samia mukaan sinne, sillä sekin olisi tahtonut päästä tupsujaan heiluttelemaan jälleen ihan oikeille kilparadoille.

Tällaisia tällä kertaa.

Vaativaa, HUI!

Huoh, rupesin työyön ratoksi tsekkailemaan lähiaikojen suoritettavia kouluohjelmia. Viime aikoina tilanne on ollut erittäin letkeä, sillä olen useimmiten saanut suorittaa tehtäviä kouluradalla täysin mukavuusalueellani eli Helppo B-A-tasolla, osaavilla ja mukavilla hevosilla, vaikkakin osa omakouluttamiani niistä onkin... Nyt olen jälleen uuden tilanteen edessä, sillä mun pitäisi kahdenkin ratsuni kanssa ylittää itseni ja poistua tältä ihanalta turvalliselta mukavuusalueeltani.

Ensimmäinen näistä on tietenkin oma Murdeni, jonka kanssa jokainen uusi ratsastuspaikka on lähes ylitsepääsemätön haaste, ainakin mun oman pääni sisällä. Sen kanssa on tarkoitus loppukuusta startata Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma Haarajoella koulurataharjoituksessa. Itse rata on varsin mukava ja simppeli, olenhan itse saanut valita, mitä aion esittää, mutta todennäköisesti haastava osuus on saada hevonen rentoutumaan verryttelyn aikana niin, että pääsen edes esittämään oikeaa askellajia oikeaan aikaan. Se kun ei todellakaan ole yhtään niin sanottu, etenkään eilisten kokemusten perusteella. Mua jopa oikeastaan pelottaa koko tilanne, vaikka ymmärränkin, että jostain se on aloitettava, jotta joskus homma helpottuisikin, kun saa sitä kuuluisaa rutiinia. Mä nyt vaan vihaan epäonnistumista ja vielä sitäkin enemmän epäonnistumista oman hevoseni kohdalla. Mutta jos tosissani aion tähdätä kohti Breedersiä, on nyt ihan viimeinen aika aloittaa nää puuhat. Radassa sinänsä ei ole onneksi mitään kovin ihmeellistä, mutta kun kaikesta muusta voi koko poni poistua paikalta, on siinä jo riittävästi ihmeteltävää!

Dressage Centerin pääsiäiskisoissa aion mennä Murdella helpoimman tarjolla olevan harjoituksen, joka tällä kertaa on kohtuullisen vaikea Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Siellä tilannetta helpottaa se, että paikka on tuttu ja siellä Pööde on viimeisillä käyntikerroilla ollut varsin viisas. Siellä mäkin olen yleensä rauhallinen ja tyyni, sillä siinä paikassa on vaan jotain ihanan rauhoittavaa. Ohjelma on hyvä tulikoe siihen, missä sillä hetkellä oikeasti mennään. Jos kyseisestä ohjelmasta selviää hengissä, ei ole kovin kaukana helpon a:n tasosta, vain oikeastaan väistöt puuttuvat. Tätä ohjelmaa sen monine kohtineen pitää ehdottomasti ruveta harjoittelemaan kotona kun vaan halli alkaa käymään tutuksi. Tässä ohjelmassa on pysähdystä ja peruutusta ja voltteja ja vastalaukkaa, jotka periaatteessa ovat aivan mahdollisia, mutta mikä sitten on käytäntö?!??!? Onneksi siihen on kuukauden päivät aikaa ja nyt on mitä ihanteellisimmat treenimahdollisuudet täyspitkän maneesin myötä.

Eli josko tähän ensimmäiseen mukavuusasteelta poistuvaan tapaukseen ottaisi asenteen, että Haarajoelle mennään ihan vain harjoittelemaan ja Tiinalle mennään katsastamaan, että missä ollaan. Parantaisiko tällainen asennoituminen mieltä? Ei oikeastaan, sillä mentävä on silti ja yritettävä suoriutua parhaan osaamisen mukaan, oli kyseessä mikä tahansa harjoitus tai kilpailu... Ja yhtä paljon se harmittaa, jossei minkään sortin onnistumista saavutakaan... Mutta Murde nyt on koko elämänsä ajan ollut mulle yksi suuri haaste eli ehkei tää nyt niin ennen kuulumatonta ole..? Ja ennen kisoja on vielä yksi ihan uusi maneesikokeilukin, kun mennään FWB-valmennukseen Boen kartanon maille!

Ja toisena poistumisena mukavuusalueeltani on Tokajin kanssa suoritettavat vaativa b-tasoiset ohjelmat. Koko talven mä olen odottanut, että pääsisin vihdoin vaativaa starttaamaan ja nyt kun vihdoin niitä on tarjolla ja olen niihin ilmoittautunutkin, alkaa mennä pupu pöksyyn ja tuntua siltä, etten osaa enkä pysty enkä kykene. Nyt kun luin kyseiset kaksi kouluohjelmaa läpi, jotka olisi tarkoitus reilun kuukauden sisällä ratsastaa, puski ihan totinen jännitys päälle ja suuri kyseenalaistus, että osaanko mä muka ihan oikeasti tommosia ratsastaa. *HUI*

Dressage Centerin pääsiäiskisoissa Tokajilla on ohjelmassa Vaativa B:0, jossa ei aikuisten oikeesti ole mitään kovin ihmeellistä suoritettavana, avoa ja sulkua uralla ravissa, vähän keskilaukkaa ympyrällä ja pari vaihtoa. Vaikkei mitään ihmeellistä siinä olekaan, mä kaivoin jostain mun iänikuisen paniikkitilani siitä, osaanko mä ratsastaa eroa koottujen, harjoitus-, keski- ja lisättyjen askellajien välille ja tiedänkö mä edes mitä ne kaikki käytännössä tarkoittavat ja milloin mä mitäkin niistä menen... No niin, siinä sitten taas pienelle mielelle töitä ja ei auta kuin mennä kokeilemaan ja katsomaan mitä siitä sanotaan, mitä mä siellä radalla yritän tehdä. Mutta joo, hirvittää ja kauhistuttaa ja ties vaikka mitä muuta. Kai mun pitäisi niistä kaikista tehtävistä selvitä, mutta...

Onneks välillä pääsee sitten taas Samin kanssa hölkkäilemään helppoon a:han. Se tuntuu just nyt ehkä ihan maailman helpoimmalta tehtävältä!

Uudessa kodissa ja muuta mukavaa

Murde heinäkuussa 2011

Ponien uusi koti on ihana. Murde ja Moniponi ovat kotiutuneet ihanasti uuteen talliinsa sekä ihanaan metsätarhaansa. Siellä ne tsillailevat kaikessa rauhassa ja kiusailevat toinen toisiaan. Maanantaina mennessäni sinne Murdea ulkoiluttamaan, Murde tsillaili portilla, mutta mut nähdessään laukkasi toiseen päähän tarhaa ja totesi, et "älä tuu hakee mua pois". :)

Hain kuitenkin Murden matkaani ja käytiin sen kanssa kävelyllä uusissa maisemissa tunnin verran. Käytiin uudella ihanalla radalla ja vähän tiellä ja uudella kentälläkin. Oltiin kyllä kovin tyytyväisiä kummatkin, aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin. Kyllä kelpaisi hengailla...

Tiistaina päätin rohkaistua ja lähteä Murden kanssa läheiselle maneesille reenailemaan. Tunnetusti uudet maneesit on Murden mielestä aika jänniä paikkoja, joten kauhun ja hirvityksen sekaisin tuntein lähdettiin sinne seikkailemaan kahdestaan. Talutin noin kilometrin mittaisen matkan sinne ja päästiin ehjänä perille, matkan aikana ei edes katseltu mitään vaan mentiin niin kuin olisi aina siellä käyty. Mutta taloon päästyämme sisään alkoi kyttäily ja kattelu, talutin muutaman kiekan ja ei muuta kuin kyytiin. Tein pitkät pätkät käyntihommia ja Murde tuntui yllättävänkin kivalta, toki se oli virittynyt kuin viulun kieli, mutta tuntui silti kohtuullisesti pysyvän käsissä. Yritin sitten aloittaa normisti hommat laukassa, mutta Murdepa päätti koetella mun tahtotilaani ja teki sen vakiokuvion eli pieni keulaisu ja vasemmalle, kun oikeaa laukkaa yritettiin edetä. Ja jos sitä siitä komentaa, niin lähtee vaan peruuttamaan vimmana suuntaan X. Kun se mulle teki sen aikoinaan ensimmäisiä kertoja, mä olin ihan varma, että se on rikki ja pilalla tai jotain, mutta myöhemmin oon oppinut, että se tekee sen jännitävvä tilanteessa kokeillakseen, et oonks mä oikeesti sitä mieltä, et ei oo jännittävää vai en... Nooh, työstin sit nopeiden siirtymisten kanssa tätä asiaa, kunnes kuulin ovella mönkijän äänen.

Murde lokakuussa 2011

Eli ei siinä sitten mitään, mönkijä tuli lanailemaan maneesit ja Murde oli hieman kauhuissaan. Ei mitenkään tolkuttoman kauhuissaan, mutta ihmetteli, et pitikö tänne nyt vielä semmonenkin tulla.. Mä hyppäsin alas kyydistä, etten pahentaisi tilannetta ja sitten ihmeteltiin lanausta. Päädyttiin sitten kuitenkin toiselle puolelle jatkamaan hommia. Siellä hetken hengailtua uskaltauduin takaisin kyytiin ja jatkoin siirtymisillä ja Murde alkoi tuntua aika kivalta. Mönkkärin lopetettua isolla puolella uskaltauduttiin takaisin sinne jatkamaan ja siitä huolimatta, että mönkkäri lanaili toista puolta, saatiin keskityttyä hommiin ja päästiin tekemään töitä kaikissa askellajeissa. Laukka ei vielä varsinaisesti ollut pitkää ja rentoa, mutta ravi sen sijaan oli ihan tolkuttoman upean tuntuista, Murde meni ihan vaan "jousilla", WAU. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa käytössä Sprengerin KK-Ultran Dynamic RS versio ja se tuntui todella sopivan Murdelle, sillä tuntuma suuhun oli välillä ihan mielettömän upea. Mönkkärikin poistui jossain vaiheessa ja me päästiin lopettelemaan hommia, kun poni oli ollut jonkin aikaa kivasti kuulolla ja tehnyt hyvin hommia.

Kyllä oli niin omituinen reissu, että hohhoijaa. Tunteen pyörivät maneesiseikkailun aikana kyllä ihan laidasta laitaan. Välillä teki mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja todeta, et hevonen on vaan mulle aivan liian vaikea ja sit seuraavassa hetkessä olinkin jo jossain seitsemännessä taivaassa, et wow, tää on mun oma hevonen, millä ratsastan ja se tuntuu tältä. :) On se Murde vaan semmonen. Sit paljon taputuksia, äkkiä alas ja kotimatkalle. Kotimatka sujui yhtä rennon letkeissä merkeissä kuin matka maneesillekin... Kyllähän sitä vois joskus jopa harkita ihan ratsastavansakin sinne maneesille. ;)

Tänään oli sit revanssin paikka. Mulla oli hyvin aikaa ja ajattelin, et pakko mennä tsekkaamaan, ettei mitään jäänyt Murdelle epäselväksi siitä, miten maneesilla tulee tehdä hommia. Matka maneesille oli jälleen rauhallinen ja letkeä. Maneesille päästyä Murde oli taasen hieman jännittynyt, muttei ehkä niin jännittynyt kuin edellispäivänä. Tosin katsomon se taisi huomata vasta tänään... Vielä kun olin taluttelemassa Murdea, ilmaantui mönkijä taas paikalle. Meillä ei taaskaan ollut mihinkään kiire, joten tsekkailtiin rauhassa lanausoperaatiota toiselta puolelta maneesia ja sitten kun mönkijä vaihtoi sinne, aloitettiin hommat. Murde yritti alkuunsa taas esittää, ettei huvita ja teki keulaisu-sivulle-temppunsa, mutta sitten vähän peruuteltiinkin mun tahdosta ja homma jatkui ihan eri mallilla pienillä volteilla käynnissä taivuttaen. Sitten tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja siitä pikkuhiljaa siirryttiin uralle tekemään käynti-ravi-käynti-siirtymisiä, joilla sain omat hermoni kuriin huomatessani että hevonen reagoi pyyntöihini sekä eteen että takaisin. Muistin myös olla kevyt kädellä ja päästää hevosen tekemään pyytämäni asiat. Sitten laukkatyöskentelyä, ympyröitä ja pitkiä sivuja ja pitkillä sivuilla vähän ajatusta avosta. Laukan jälkeen vielä ravipohkeenväistöjä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja ne jopa sujui!!!! Oli kertakaikkisen ihana ratsastus Murdella. Se oli kevyt ja mukava ja kuunteli pohjetta todella hyvin. Usko Murden ja mun väliseen yhteistyöhön palautui hieman jälleen. :) Ja usko etenkin siihen, että Murde on aika hieno hevonen. <3

Murde tammikuussa 2012

Huomenna Sepon tunti ja loppuviikko onkin sitten Annin heiniä... Lauantaina Murde valloittaa kolmannen maneesin viikon sisään ja hyppää Kalliorinteellä.

Moniponi on saanut vaan hengailla muuton jälkeen. Täytynee joku päivä senkin kanssa jotain tehdä, mutta nyt olen keskittynyt täysipainoisesti Murden kesyttelyyn. Se on kahden aiemman muuton aikana päässyt vähän käyttämään mun heikkouksiani hyväksi, mutta ei enää, nyt oon sen verran oppinut sen kanssa elämään, ettei se saa enää mua huijatuksi ihan niin helposti...

Muitakin heppoja on tullut reenailtua, Samilla hölkkäilin eilen. Kenttä oli hieman liukas niin se ei ollut ihan parhaassa terässä, mutta ihan normi-ok kuitenkin. Pohkeenväistöt ja lisäykset oli hienoja sekä muutama ok laukka-pysähdys-laukka-siirtyminen keskihalkaisijalla. Mikä mukavinta myös huomata, on että Sami on oppinut pikku hiljaa reagoimaan raippaan oikein. Se on aiemmin mielellään vain vähän potkaissut taakse raippaa käyttäessä, mutta nyt on oppinut siitä merkistä tuomaan takajalkoja enemmän alle! Tämä helpottaa hurjasti sen työstämistä kohti parempaa kouluratsua.

Sami kesäkuussa 2011

Kermalla hölkkäilin myöskin eilen ja se meni aika kovaa. Eli raviin alkaa löytymään jonkn sortin tahti, vaikkei se aina olekaan haluttu sellainen ja myöskin eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Hetken hölkkäiltyämme liinan päässä, jätettiin taas liina pois ja tein sen kanssa käynnissä vähän hommia. Jonkun sortin sivuliirtoharjoituksia pyrittiin tekemään, jotta poni pikku hiljaa alkaisi ymmärtämään pohkeen myös sivulle päin vievänä apuna eikä vain eteenpäin ajavana sellaisena. Kermasta tulee vielä pätevä pieni peli kouluradoille.

Aku oli myöskin ohjelmassa eilen, se oli pohjan kanssa hieman tarkkana, mutta teki silti asioita varsin kivasti. Tehtiin laukkaa ja siirtymisiä laukka-käynti-laukka-ravi-laukka-tyyppisesti, jolloin hevonen pehmeni kivasti ja rupesi kuuntelemaan ja keskittymään. Harjoiteltiin myös ravista pysähdyksiä, jotka lopuksi olivat jo varsin kelvollisia. Ravi tuntui pätkittäin todella hyvältä ja pyörittelin Akua siinä ravissa volteilla ja vaihtelin suuntaa ja kaikki tuntui onnistuvan ilman sen suurempia ongelmia, vaikka välillä ulkoavut oli pienoisen kyseenalaistuksen kohteena ja pohkeesta eteenkin tuntui oleman hieman vieras käsite. :) Perjantaina reeni vielä kotosalla ja sitten sunnuntaina mennään maneesille tsekkailemaan, että pysyykö poku kätösissä kun päästään hyvälle pohjalle työskentelemään. Tämä harjoituksena ennen seuraavan viikon mahdollista kilpailuharjoitusta!

Aku heinäkuussa 2011

Tokajin kanssa tehtiin tänään töitä ajatellen ensi viikon aluestarttia Ypäjällä. Paljon siirtymisiä ja väistöjä, jotta ratsu olisi oikein nopea avuille ja notkea kropastaan. Tokaj tuntui oikein todella hyvältä ja kun lopuksi ratsastin radan läpi, oli ihan voittajaolo, sillä kaikki tehtävät sujui kuin vettä vaan. Muistin myös Pietin kurssilla oppimani hyvän tuntuman Tokajin kanssa ja sitä kautta löysin myös ainakin peilistä todettuna erittäin hyvän muodon ja kaulan pituuden. Tokaj on kyllä ihan mieletön ratsu, jolla ratsastaessani saan aina hyviä fiiliksiä ja tunnen osaavani jotakin.

Tokaj syksyllä 2011

Tänään pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan myös Ville-Vilpurin ja Vilzu pelitti aivan sikahienosti. Tehtiin vähän ravissa avoja ja pyörittelin sitä volteilla. Laukannostot tehtiin käynnistä ja palattiin myös laukasta käyntiin. Hommat sujui hienosti ja pilotilla hyvä mieli. Ihanaa.

Ville helmikuussa 2012

Kyllä sitä tuntee itsensä välillä hyvinkin etuoikeutetuksi kun saa ratsastaa näin hienoja hevosia ja saa tehdä yhteistyötä aivan ihanien ihmisten kanssa! Nämä hevoset ja ihmiset tekevät mun elämästi niin hirvittävän paljon rikkaampaa. Päivääkään en vaihtaisi pois tämän hetkisestä elämästäni näiden ihmisten ja hevosten ympäröimänä!

Lisää menoja ja meininkiä

Tokaj VDC:ssä joulukuussa

Maaliskuu

4.3. Enjalassa seuraestekisat Anni ja Murde, ristikko 0-0, 60cm 4vp
8.3. Sepon valmennus Murden kanssa
10.3. Kalliorinteessä seuraestekisat Anni ja Murde, 50cm 0 ja 70cm 0-4
16.3. Ypäjällä aluekoulukisat Tokajilla, He A:2, 60,667%
18.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Samilla 63,45% ja Akulla 54,48%, kummallakin He A:2
24.-25.3. Pietin valmennus Murdella
28.-29.3. Nipsun valmennus Samilla
28.3. FWB-valmennus Boessa Murdella
31.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Murdella, He B: Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma ja Akulla Helppo A:2

Huhtikuu

1.4. Seurakilpailut Savijärvellä Sami ja Tokaj, He A:10
3.4. Sepon kouluvalmennus Murden kanssa
6.4. Kilpailuharjoitus Vihti Dressage Centerissä Murdella, Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 ja Tokajilla, Vaativa B:0
14.4. Tiinan tunti Akulla
18.-19.4. Nipsun valmennus Samilla
20.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni
21.4. Rataharjoitus Tuomarinkylässä Tokajilla, Vaativa B:2
22.4. Poni-Haan kansalliset, Sami He A:2 6vee
26.4. Ypäjä, laatuarvostelukarsinta, Vilppu
27.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni