Tämä ratsu on oikea monitoimihevonen, se toimii ratsastusterapeuttina sekä sillä on tältä kaudelta tulos rotunsa mestaruuskilpailuissa niin koulu- este- kuin valjakkopuoleltakin. :)
Kuvien copyright Heidi Pätsi
torstai 26. syyskuuta 2013
Voipulla
Hih, pääsin taas tekemään uuden aluevaltauksen ja kokeilemaan tällä kertaa vuonohevosta. :) Olipa hauskaa!
maanantai 23. syyskuuta 2013
Muutoksia
Vietän toiseksiviimeistä työyötä nykyisessä työssäni. Tulin kyseiseen työpaikkaan yli 10 vuotta sitten siksi aikaa, että lukisin pääsykokeisiin ja lukujen jälkeen kesätöihin ennen toivottujen opiskelujen alkamista. Kuinka ollakaan, väliaikainen työspaikka muuttui vakituiseksi työsuhteeksi, kun opiskelupaikan ovet eivät auenneetkaan ja jotta sain ylläpidettyä silloisen ratsuni Massen.
Massen loukkaannuttua, lähdin ulkomaille opiskelemaan, mutta kaikki 5 kuukautta lomaa vuodessa tein edelleen töitä. Opiskelujen jälkeen päädyin jatkamaan työsuhdettani kokoaikaisena, jotta sain ostettua ja ylläpidettyä ensimmäisen oman hevoseni, Murden, ja pikku hiljaa myös toisenkin hevoseni jne. Jatko-opiskelut jäivät pikku hiljaa ja hevoset valtasivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän tilaa elämästäni. Tuntui siltä, että tämä työ mahdollisti panostuksen ratsastukseen ja valmentautumiseen, joten jäin tänne ja keskitin kaiken kunnianhimoni hevoshommiin.
Nyt kuitenkin nykyisessä työssäni alettiin mm. "uhkailemaan" päivävuoroilla, jotka ovat minulle nykyisessä tilanteessani mahdottomia tehtäväksi. Työni alkoi siis pikkuhiljaa muuttua hevosharrastamisen mahdollistajasta sen esteeksi, jolloin oli aika laittaa joitain asioita elämässä uuteen uskoon. Niin paljon kuin haluaisinkin jäädä kokopäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi, en usko, että siihen on vielä realistisia mahdollisuuksia. Kokemusta ja näyttöä on kerättävä vielä pitkän aikaa. Päädyin kuitenkin hakemaan työtä, jossa työtunteja on paljon vähemmän kuin nyt, saan jatkaa yötöitä ja minulla on enemmän vapaata viikonloppuisin kilpailemiseen ja valmentautumiseen. Sain kuin sainkin hakemani työn ja aloitan siellä ensi viikolla.
Mutta se, miksi kerron tästä täällä, on ikävä tosiasia, että uuden työn ollessa intensiivisempää kuin nykyinen työni ja vuorojen ollessa huomattavasti lyhyempiä, en tiedä minkä verran aikaa minulla jää blogin päivittelemiseen. Tämä blogihan on nimenomaan tämän vielä nykyisen työni sivutuote. Olen kirjoitellut tätä yön pimeinä tunteina, jolloin työtä on ollut vähän tehtäväksi. Jää nähtäväksi, pystynkö enää kirjoittelemaan ollenkaan töissä vai jääkö kirjoittelut kokonaan vapaa-ajalle ja jääkö sellaista vapaa-aikaa alkuunkaan... Eli jos tulevina viikkoina on hiljaisempaa, ei kannata ihmetellä. Tottakai pyrin kirjoittelemaan kuten aiemminkin, sillä tämä on itsellenikin äärimmäisen hyödyllistä, mutta saattaa olla, että aikaa ei vain ole.
Sitten normiasioihin.
Tänään oli esteratsastuspainoitteinen päivä. Murde ja Cami matkustivat sulassa sovussa Savijärvelle estekilpailemaan. Anni siis ratsasti kummatkin ratsut. Camin kanssa oli tarkoitus vähän katsella maailmaa ja nähdä, miten se reagoi vieraaseen paikkaan ja vieraaseen tilanteeseen. Verryttelyssä homma näytti todella hyvältä, Cami liikkui hyvin ja energisesti. Luokassa sai myös verrytellä kilpa-areenalla yhdessä verryttelyryhmän kanssa ja siellä Cami oli jopa vähän kuuma ja vahva. :) Anni oli hyvillä mielin lähdössä radalle omalla vuorollaan, mutta Cami olikin yksin kisaradalle mennessään yhtäkkiä ihan kuin eri hevonen. Selkeästi jännitys iski ja Cami näytti hurjan tahmaiselta. Anni ei myöskään heti päässyt rohkaisemisesta kiinni riittävästi ja kolmosesteelle ei vain vauhti riittänyt. Uudelleen vauhti päälle ja homma jatkui paljon paremman näköisenä.
Tällä kertaa sarja oli rakennettu kentän katsomonpuoleiselle sivulle, joka on tunnetusti hankala paikka monille hevosille. Katsomo on kenttää korkeammalla ja siellä on aika paljon ihmisiä sekä katsomon alla sen sijaan on "musta aukko", jossa säilytetään esteitä. Tämä koitui tällä kertaa Camin ja Annin kohtaloksi, sillä Cami tuijotti vaan kentän sivustaa eikä ollut todellakaan menossa sarjalle. Pieni raivo pilotille vihdoin päälle ja kyllähän siitäkin sitten yli mentiin. :) Tämän jälkeen Cami selkeästi heräsi jännityskoomastaan ja hyppäsi loppuradan hienosti ja isosti! Savijärvellä saa siis näissä seurakisoissa aina ratsastaa radan loppuun, vaikka kieltoja olisikin tullut ja sen takia siellä on hyvä näiden nuorten kanssa käydä harjoittelemassa. Nytkin tilaisuus oli erittäin hyvä harjoitus sekä ponille että pilotille ja heidän yhteistyölleen.
Hieman hirvitti tämä Camin kohtaloksi jäänyt sarja, kun tiesi, että Murdella oli sama rata edessä ja Murdelle katsomo on usein ollut ylitsepääsemätön ongelma... Eli poni vaihdettiin hevoseen ja homma jatkui. Murde näytti verryttelyssä varsin hyvältä ja radalla verryttelyssä Anni ratsasti sen rohkeasti ohi katsomon useita kertoja. Ja kuinka ollakaan, tähdet taisivat olla kohdillaan, sillä Murde sai tästä 70-80cm luokasta tuloksen 0-0! Vielä ei meno ollut mitenkään supersujuvaa, mutta sekä hevonen että ratsastaja tsemppailivat ihan kympillä ja suorittivat radan alusta loppuun virheittä.
Sitten oli vielä vuorossa päivän huipentuma eli Murden elämän ensimmäinen 90cm esterata kilpailuissa. :) Jollekin toiselle olisi itsestäänselvää, että 7-vuotias puoliverihevonen kykenee suoriutumaan 90cm esteradasta kilpailuissa, mutta tietäen Murden alkuperäisen suhtautumisen kilpailuissa suoriutumiseen, on jopa jonkin sortin ihme, että tähän päivään asti on päästy. :) Murde ja Anni tekivät tähän astisen yhteiselonsa ehdottomasti parhaan radan. Rataan löytyi hyvä rytmi, hypyt olivat hyviä eikä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että homma on leviämässä käsiin... Tulos radalta oli 0-4. Uusinnassa Murde alkoi olemaan jo vähän väsyneen näköinen ja tuli yhdelle okserille hieman juureen eikä jaksanut sieltä enää tsemppailla ylös vaan otti etupuomin matkaan. Olin superylpeä sekä hevosestani että sen urheasta ratsastajasta!
Hyvillä mielin pakattiin siis ratsut koppiin ja suunnattiin kotiin. On kyllä mukavaa, kun vähitellen nämä estekilpailutkin alkavat sujua ja niistä pääsee lähtemään kotiin hyvillä mielin! Harjoitukset jatkuu ja toivottavasti Murde pääsee jatkossakin tällaisiin tapahtumiin. :) Kuviakin otettiin iso kasa, mutta valitettavasti kuvaaja ei ole vielä ehtinyt niitä laittamaan koneelle, joten ne päivittyvät toivottavasti lähipäivinä tänne ihmeteltäväksi...
Massen loukkaannuttua, lähdin ulkomaille opiskelemaan, mutta kaikki 5 kuukautta lomaa vuodessa tein edelleen töitä. Opiskelujen jälkeen päädyin jatkamaan työsuhdettani kokoaikaisena, jotta sain ostettua ja ylläpidettyä ensimmäisen oman hevoseni, Murden, ja pikku hiljaa myös toisenkin hevoseni jne. Jatko-opiskelut jäivät pikku hiljaa ja hevoset valtasivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän tilaa elämästäni. Tuntui siltä, että tämä työ mahdollisti panostuksen ratsastukseen ja valmentautumiseen, joten jäin tänne ja keskitin kaiken kunnianhimoni hevoshommiin.
Nyt kuitenkin nykyisessä työssäni alettiin mm. "uhkailemaan" päivävuoroilla, jotka ovat minulle nykyisessä tilanteessani mahdottomia tehtäväksi. Työni alkoi siis pikkuhiljaa muuttua hevosharrastamisen mahdollistajasta sen esteeksi, jolloin oli aika laittaa joitain asioita elämässä uuteen uskoon. Niin paljon kuin haluaisinkin jäädä kokopäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi, en usko, että siihen on vielä realistisia mahdollisuuksia. Kokemusta ja näyttöä on kerättävä vielä pitkän aikaa. Päädyin kuitenkin hakemaan työtä, jossa työtunteja on paljon vähemmän kuin nyt, saan jatkaa yötöitä ja minulla on enemmän vapaata viikonloppuisin kilpailemiseen ja valmentautumiseen. Sain kuin sainkin hakemani työn ja aloitan siellä ensi viikolla.
Mutta se, miksi kerron tästä täällä, on ikävä tosiasia, että uuden työn ollessa intensiivisempää kuin nykyinen työni ja vuorojen ollessa huomattavasti lyhyempiä, en tiedä minkä verran aikaa minulla jää blogin päivittelemiseen. Tämä blogihan on nimenomaan tämän vielä nykyisen työni sivutuote. Olen kirjoitellut tätä yön pimeinä tunteina, jolloin työtä on ollut vähän tehtäväksi. Jää nähtäväksi, pystynkö enää kirjoittelemaan ollenkaan töissä vai jääkö kirjoittelut kokonaan vapaa-ajalle ja jääkö sellaista vapaa-aikaa alkuunkaan... Eli jos tulevina viikkoina on hiljaisempaa, ei kannata ihmetellä. Tottakai pyrin kirjoittelemaan kuten aiemminkin, sillä tämä on itsellenikin äärimmäisen hyödyllistä, mutta saattaa olla, että aikaa ei vain ole.
Sitten normiasioihin.
Tänään oli esteratsastuspainoitteinen päivä. Murde ja Cami matkustivat sulassa sovussa Savijärvelle estekilpailemaan. Anni siis ratsasti kummatkin ratsut. Camin kanssa oli tarkoitus vähän katsella maailmaa ja nähdä, miten se reagoi vieraaseen paikkaan ja vieraaseen tilanteeseen. Verryttelyssä homma näytti todella hyvältä, Cami liikkui hyvin ja energisesti. Luokassa sai myös verrytellä kilpa-areenalla yhdessä verryttelyryhmän kanssa ja siellä Cami oli jopa vähän kuuma ja vahva. :) Anni oli hyvillä mielin lähdössä radalle omalla vuorollaan, mutta Cami olikin yksin kisaradalle mennessään yhtäkkiä ihan kuin eri hevonen. Selkeästi jännitys iski ja Cami näytti hurjan tahmaiselta. Anni ei myöskään heti päässyt rohkaisemisesta kiinni riittävästi ja kolmosesteelle ei vain vauhti riittänyt. Uudelleen vauhti päälle ja homma jatkui paljon paremman näköisenä.
Tällä kertaa sarja oli rakennettu kentän katsomonpuoleiselle sivulle, joka on tunnetusti hankala paikka monille hevosille. Katsomo on kenttää korkeammalla ja siellä on aika paljon ihmisiä sekä katsomon alla sen sijaan on "musta aukko", jossa säilytetään esteitä. Tämä koitui tällä kertaa Camin ja Annin kohtaloksi, sillä Cami tuijotti vaan kentän sivustaa eikä ollut todellakaan menossa sarjalle. Pieni raivo pilotille vihdoin päälle ja kyllähän siitäkin sitten yli mentiin. :) Tämän jälkeen Cami selkeästi heräsi jännityskoomastaan ja hyppäsi loppuradan hienosti ja isosti! Savijärvellä saa siis näissä seurakisoissa aina ratsastaa radan loppuun, vaikka kieltoja olisikin tullut ja sen takia siellä on hyvä näiden nuorten kanssa käydä harjoittelemassa. Nytkin tilaisuus oli erittäin hyvä harjoitus sekä ponille että pilotille ja heidän yhteistyölleen.
Hieman hirvitti tämä Camin kohtaloksi jäänyt sarja, kun tiesi, että Murdella oli sama rata edessä ja Murdelle katsomo on usein ollut ylitsepääsemätön ongelma... Eli poni vaihdettiin hevoseen ja homma jatkui. Murde näytti verryttelyssä varsin hyvältä ja radalla verryttelyssä Anni ratsasti sen rohkeasti ohi katsomon useita kertoja. Ja kuinka ollakaan, tähdet taisivat olla kohdillaan, sillä Murde sai tästä 70-80cm luokasta tuloksen 0-0! Vielä ei meno ollut mitenkään supersujuvaa, mutta sekä hevonen että ratsastaja tsemppailivat ihan kympillä ja suorittivat radan alusta loppuun virheittä.
Sitten oli vielä vuorossa päivän huipentuma eli Murden elämän ensimmäinen 90cm esterata kilpailuissa. :) Jollekin toiselle olisi itsestäänselvää, että 7-vuotias puoliverihevonen kykenee suoriutumaan 90cm esteradasta kilpailuissa, mutta tietäen Murden alkuperäisen suhtautumisen kilpailuissa suoriutumiseen, on jopa jonkin sortin ihme, että tähän päivään asti on päästy. :) Murde ja Anni tekivät tähän astisen yhteiselonsa ehdottomasti parhaan radan. Rataan löytyi hyvä rytmi, hypyt olivat hyviä eikä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että homma on leviämässä käsiin... Tulos radalta oli 0-4. Uusinnassa Murde alkoi olemaan jo vähän väsyneen näköinen ja tuli yhdelle okserille hieman juureen eikä jaksanut sieltä enää tsemppailla ylös vaan otti etupuomin matkaan. Olin superylpeä sekä hevosestani että sen urheasta ratsastajasta!
Hyvillä mielin pakattiin siis ratsut koppiin ja suunnattiin kotiin. On kyllä mukavaa, kun vähitellen nämä estekilpailutkin alkavat sujua ja niistä pääsee lähtemään kotiin hyvillä mielin! Harjoitukset jatkuu ja toivottavasti Murde pääsee jatkossakin tällaisiin tapahtumiin. :) Kuviakin otettiin iso kasa, mutta valitettavasti kuvaaja ei ole vielä ehtinyt niitä laittamaan koneelle, joten ne päivittyvät toivottavasti lähipäivinä tänne ihmeteltäväksi...
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Laatuponivalmistelua
Kuten aina, kauden alussa oli useita ehjiä kilpureita, joiden kanssa oli paljon tavoitteita ja suunnitelmia. Ja nyt, tilanne on hieman toinen...
Tänään piti startata aluejoukkuemestaruudessa Lohjalla, mutta viimeisenä päivänä ennen kilpailua poni ei liikkunutkaan aivan puhtaasti. Niin kovin tuttua ja niin kovin ärsyttävää. Tässä tapauksessa vielä erityisen ärsyttävää, sillä koko joukkueen osallistuminen jäi sitten siihen. Olin edellisen viikon tehnyt vimmana työtä sen eteen, että joukkue saadaan kasaan ja lähtemään paikan päälle ja omakin ratsastus alkoi tuntumaan taas aika hyvältä, mutta näinhän tässä sitten taas kävi. Samin kanssa olin siis kilpailuun ilmoittautunut ja Sami oli himpun verran epäpuhdas eilen, joten näin jäi kilpailut välistä ja sen sijaan varaillaan aikaa klinikalle tsekkaukseen, että mistä oikein on kyse.
Osalla ratsuistani on myös ollut kavio-ongelmia tällä kaudella johtuen sopimattomasta kengityksestä. Näiden takia on jo jäänyt useampi alun perin suunnitteilla ollut kilpailu välistä. Ja lisäksi sitten on ollut kaikenlaista muuta pientä, kuten esimerkiksi Tokajin kesällinen nestehukasta johtunut ähkyily. Mutta näitähän hevosten kanssa on aina, ne ovat urheilijoita, joiden kroppaa pitää huoltaa ja vaalia ihan erityisen hyvin ja jos jossain mennään vikaan, on seuraamukset usein aika isoja. Tämän takia on tärkeää, että on ainakin hyvä kengittäjä ja mieluusti myös joku, joka huoltaa hevosen lihaksistoa ja tietää, milloin se tuntuu normaalilta ja milloin taas ei. Omia hevosiani kengittää mahdollisuuksien rajoissa aina sama henkilö, jonka tyylin tunnen ja jonka taitoihin luotan. Lisäksi teemme yhteistyötä Heidin kanssa ja Heidi käy säännöllisen epäsäännöllisesti kaikki hevoseni läpi hieronnan merkeissä. Silloin pystyn puuttumaan asioihin heti, jos hevosten kropasta löytyy jotain omituisuuksia.
Onneksi heti lähitulevaisuudessa on kuitenkin heti tuloillaan laatuponikilpailu, joten en voi liialti jäädä murehtimaan sitä, että yksi kilpailu jäi välistä, vaikka itselleni erittäin tärkeä sellainen olisikin ollut...
Laatuponikilpailun valmistelut ovatkin päällä täyttä häkää. Cami oli tiistaina Annin kanssa Antin estevalmennuksessa, joka sujui tuttuun tapaan erittäin mukavasti. Cami hyppäsi hyvällä asenteella ja teki annetut tehtävät varmasti. Esteosuuden ei pitäisi siis olla mikään ongelma laatuponikilpailussa ja uskomme Camin olevan parhaimmillaan nimenomaan esteillä. Ohessa muutama kuvakin valmennuksesta:
Cami on estetreenin lisäksi tehnyt tällä viikolla töitä muutoinkin aika paljon. Torstaina tehtiin kunnon koulutreeni, hiottiin edelleen hieman epävarmoja siirtymisiä, jotka kyllä paranevat koko ajan, venyteltiin kroppaa vastalaukalla ja lopuksi sainkin ratsastaa todella letkeällä hevosella, joka tuntui olevan kivasti "läpi" koko kropastaan. Camilla alkaa olemaan jo ihan kivasti energiaa ja se jaksaa työskennellä jo hieman pidemmänkin pätkän, sillä meille tullessaanhan sillä oli kesäloman jäljiltä todella huono kunto eikä se jaksanut kantaa itseään juurikaan. Siihen nähden ollaan kyllä saatu kahdessa kuukaudessa aika mukavasti aikaiseksi. Tärkeää on saada tasapainotettua hyvin treenin ja vapaiden suhde ja omasta mielestäni ollaan siinä Camin kanssa onnistuttu aika kivasti. Ja lisäksi on ollut kiva, että ollaan pystytty tarjoamaan Camille monipuolista liikuntaa erilaisissa ympäristöissä.
Eemeli valmistautuu myös laatuponikilpailuun, mutta sen kanssa on otettu edelleen ihan todella rauhallisesti. Eemeli on vasta neljä ja sen varsinainen ratsutus on aloitettu vasta kesäkuussa. Peruskuntoa ja suoruutta on etsitty kesäkuusta alkaen, muttei niitäkään kovinkaan kunnianhimoisesti vaan ihan vain ajatuksella "hiljaa hyvä tulee". Tällä viikolla Heidi kävi torstaina hieromassa Eemelin ja Eemu nautti täysin siemauksin. Vaikka kyseessä oli Eemelin ensimmäinen hierontakerta, se oli heti ihan mukana hommassa ja rentoutui ihan täysin. Tänään sitten ratsastin Eemun ensimmäisen kerran hieronnan jäljiltä ja se tuntuikin rennommalta ja suoremmalta kuin aikaisemmin. Edelliselläkin ratsastuskerralla se oli kyllä jo varsin mukava, mutta nyt ehkä vielä asteen verran kivempi! Kauniissa syyssäässä saatiin muutama ihan mukava kuvakin, vaikkei aurinko juurikaan enää paistanutkaan siinä vaiheessa päivää.
Mulla on aina ongelma valita kuvia, kun on monia tasaveroisia tyrkyllä, joten saatte nyt vaan ison kasan niitä. Eemelin kanssa olisi tarkoitus käydä torstain ensimmäisen kerran maneesissa kääntymässä Tuomarinkylässä Nipsun tunnilla, sillä Eemuahan ei vielä koskaan ole ratsastettu maneesissa. :) Laatuponikilpailun ratsastusosiot suoritetaan maneesissa, joten ponin on syytä sellaiseenkin tutustua ennen paikan päälle menemistä. Voi olla, että Eemeli menee Tuomarinkylään kumpanakin Nipsu-päivänä, mutta alan ehkä kuitenkin kallistumaan enemmän siihen, että Cami menee keskiviikkona ja Eemeli torstaina, jolloin se ei ehkä ole kummallekaan liian rankkaa. Tunnit kuitenkin ovat kovaa duunia ja sunnuntaina on edessä kilpailun lisäksi myös todella pitkä matkustaminen. Ja lisäksi olisi kiva saada kummankin asetukset kohdilleen kilpailua ajatellen ja siihen on tärkeää olla joku silmäpari maasta käsin katsomassa, että mitä on tehtävissä ja mitä taas ei.
Kolmantena meidän tiimistä laatuponikilpailuun lähtee tietenkin iki-ihana Moniponi! Moniponi on edelleen Loimihaassa ajo-opetuksessa ja haetaan se sieltä sitten suoraan kisaan. Viime viikolla sillä ei ollut ollenkaan ratsuilua ohjelmassa, mutta sain kyllä valokuvia sen tarkkuusajosta sekä myös irtohypyistä eli kovasti sekin on töitä tehnyt ja suorittanut henkistä valmistautumista ratsun tehtäviin palaamiseen. :) Moniponi on onneksi keväällä tehty niin huolellisesti, että sillä on ratsun hommat hyvässä muistissa ja laatuponikilpailun tehtävät pitäisi olla sille todella helppoja. Alkavalla viikolla on tarkoitus käydä sitä virittelemässä tiistaina ratsain ja perjantaina mennä kokeilemaan vähän ajamista sillä. Ja sitten se jo palaakin kotimaisemiin!
Aikamoisella arsenaalilla pitäisi siis lähteä kohti Ruovettä. Nyt toivotaan, että aikataulut ovat meille suotuisat eikä tarvitsisi ihan keskellä yötä lähteä ajelemaan, mutta siihenkin on kyllä varauduttu... Ponit pitäisi vielä myös saada siistittyä näyttelykuntoon, tukat laittaa ojennukseen ja kiillotella karvat kauniiksi.
Millään en malttaisi odottaa ensi viikon sunnuntaita, jännittää jo nyt ihan pirusti!
Tänään piti startata aluejoukkuemestaruudessa Lohjalla, mutta viimeisenä päivänä ennen kilpailua poni ei liikkunutkaan aivan puhtaasti. Niin kovin tuttua ja niin kovin ärsyttävää. Tässä tapauksessa vielä erityisen ärsyttävää, sillä koko joukkueen osallistuminen jäi sitten siihen. Olin edellisen viikon tehnyt vimmana työtä sen eteen, että joukkue saadaan kasaan ja lähtemään paikan päälle ja omakin ratsastus alkoi tuntumaan taas aika hyvältä, mutta näinhän tässä sitten taas kävi. Samin kanssa olin siis kilpailuun ilmoittautunut ja Sami oli himpun verran epäpuhdas eilen, joten näin jäi kilpailut välistä ja sen sijaan varaillaan aikaa klinikalle tsekkaukseen, että mistä oikein on kyse.
Osalla ratsuistani on myös ollut kavio-ongelmia tällä kaudella johtuen sopimattomasta kengityksestä. Näiden takia on jo jäänyt useampi alun perin suunnitteilla ollut kilpailu välistä. Ja lisäksi sitten on ollut kaikenlaista muuta pientä, kuten esimerkiksi Tokajin kesällinen nestehukasta johtunut ähkyily. Mutta näitähän hevosten kanssa on aina, ne ovat urheilijoita, joiden kroppaa pitää huoltaa ja vaalia ihan erityisen hyvin ja jos jossain mennään vikaan, on seuraamukset usein aika isoja. Tämän takia on tärkeää, että on ainakin hyvä kengittäjä ja mieluusti myös joku, joka huoltaa hevosen lihaksistoa ja tietää, milloin se tuntuu normaalilta ja milloin taas ei. Omia hevosiani kengittää mahdollisuuksien rajoissa aina sama henkilö, jonka tyylin tunnen ja jonka taitoihin luotan. Lisäksi teemme yhteistyötä Heidin kanssa ja Heidi käy säännöllisen epäsäännöllisesti kaikki hevoseni läpi hieronnan merkeissä. Silloin pystyn puuttumaan asioihin heti, jos hevosten kropasta löytyy jotain omituisuuksia.
Onneksi heti lähitulevaisuudessa on kuitenkin heti tuloillaan laatuponikilpailu, joten en voi liialti jäädä murehtimaan sitä, että yksi kilpailu jäi välistä, vaikka itselleni erittäin tärkeä sellainen olisikin ollut...
Laatuponikilpailun valmistelut ovatkin päällä täyttä häkää. Cami oli tiistaina Annin kanssa Antin estevalmennuksessa, joka sujui tuttuun tapaan erittäin mukavasti. Cami hyppäsi hyvällä asenteella ja teki annetut tehtävät varmasti. Esteosuuden ei pitäisi siis olla mikään ongelma laatuponikilpailussa ja uskomme Camin olevan parhaimmillaan nimenomaan esteillä. Ohessa muutama kuvakin valmennuksesta:
Cami on estetreenin lisäksi tehnyt tällä viikolla töitä muutoinkin aika paljon. Torstaina tehtiin kunnon koulutreeni, hiottiin edelleen hieman epävarmoja siirtymisiä, jotka kyllä paranevat koko ajan, venyteltiin kroppaa vastalaukalla ja lopuksi sainkin ratsastaa todella letkeällä hevosella, joka tuntui olevan kivasti "läpi" koko kropastaan. Camilla alkaa olemaan jo ihan kivasti energiaa ja se jaksaa työskennellä jo hieman pidemmänkin pätkän, sillä meille tullessaanhan sillä oli kesäloman jäljiltä todella huono kunto eikä se jaksanut kantaa itseään juurikaan. Siihen nähden ollaan kyllä saatu kahdessa kuukaudessa aika mukavasti aikaiseksi. Tärkeää on saada tasapainotettua hyvin treenin ja vapaiden suhde ja omasta mielestäni ollaan siinä Camin kanssa onnistuttu aika kivasti. Ja lisäksi on ollut kiva, että ollaan pystytty tarjoamaan Camille monipuolista liikuntaa erilaisissa ympäristöissä.
Eemeli valmistautuu myös laatuponikilpailuun, mutta sen kanssa on otettu edelleen ihan todella rauhallisesti. Eemeli on vasta neljä ja sen varsinainen ratsutus on aloitettu vasta kesäkuussa. Peruskuntoa ja suoruutta on etsitty kesäkuusta alkaen, muttei niitäkään kovinkaan kunnianhimoisesti vaan ihan vain ajatuksella "hiljaa hyvä tulee". Tällä viikolla Heidi kävi torstaina hieromassa Eemelin ja Eemu nautti täysin siemauksin. Vaikka kyseessä oli Eemelin ensimmäinen hierontakerta, se oli heti ihan mukana hommassa ja rentoutui ihan täysin. Tänään sitten ratsastin Eemun ensimmäisen kerran hieronnan jäljiltä ja se tuntuikin rennommalta ja suoremmalta kuin aikaisemmin. Edelliselläkin ratsastuskerralla se oli kyllä jo varsin mukava, mutta nyt ehkä vielä asteen verran kivempi! Kauniissa syyssäässä saatiin muutama ihan mukava kuvakin, vaikkei aurinko juurikaan enää paistanutkaan siinä vaiheessa päivää.
Mulla on aina ongelma valita kuvia, kun on monia tasaveroisia tyrkyllä, joten saatte nyt vaan ison kasan niitä. Eemelin kanssa olisi tarkoitus käydä torstain ensimmäisen kerran maneesissa kääntymässä Tuomarinkylässä Nipsun tunnilla, sillä Eemuahan ei vielä koskaan ole ratsastettu maneesissa. :) Laatuponikilpailun ratsastusosiot suoritetaan maneesissa, joten ponin on syytä sellaiseenkin tutustua ennen paikan päälle menemistä. Voi olla, että Eemeli menee Tuomarinkylään kumpanakin Nipsu-päivänä, mutta alan ehkä kuitenkin kallistumaan enemmän siihen, että Cami menee keskiviikkona ja Eemeli torstaina, jolloin se ei ehkä ole kummallekaan liian rankkaa. Tunnit kuitenkin ovat kovaa duunia ja sunnuntaina on edessä kilpailun lisäksi myös todella pitkä matkustaminen. Ja lisäksi olisi kiva saada kummankin asetukset kohdilleen kilpailua ajatellen ja siihen on tärkeää olla joku silmäpari maasta käsin katsomassa, että mitä on tehtävissä ja mitä taas ei.
Kolmantena meidän tiimistä laatuponikilpailuun lähtee tietenkin iki-ihana Moniponi! Moniponi on edelleen Loimihaassa ajo-opetuksessa ja haetaan se sieltä sitten suoraan kisaan. Viime viikolla sillä ei ollut ollenkaan ratsuilua ohjelmassa, mutta sain kyllä valokuvia sen tarkkuusajosta sekä myös irtohypyistä eli kovasti sekin on töitä tehnyt ja suorittanut henkistä valmistautumista ratsun tehtäviin palaamiseen. :) Moniponi on onneksi keväällä tehty niin huolellisesti, että sillä on ratsun hommat hyvässä muistissa ja laatuponikilpailun tehtävät pitäisi olla sille todella helppoja. Alkavalla viikolla on tarkoitus käydä sitä virittelemässä tiistaina ratsain ja perjantaina mennä kokeilemaan vähän ajamista sillä. Ja sitten se jo palaakin kotimaisemiin!
Aikamoisella arsenaalilla pitäisi siis lähteä kohti Ruovettä. Nyt toivotaan, että aikataulut ovat meille suotuisat eikä tarvitsisi ihan keskellä yötä lähteä ajelemaan, mutta siihenkin on kyllä varauduttu... Ponit pitäisi vielä myös saada siistittyä näyttelykuntoon, tukat laittaa ojennukseen ja kiillotella karvat kauniiksi.
Millään en malttaisi odottaa ensi viikon sunnuntaita, jännittää jo nyt ihan pirusti!
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Hevoset Stadikalla
Viime viikolla olin vapaaviikolla töistä ja olinkin hankkiutunut normitöiden sijasta vapaaehtoistyöntekijäksi Hevoset Stadikalla-tapahtumaan. Välillä on kiva tehdä ihan jotain muuta kuin normaalirutiineihin kuuluvaa paikasta toiseen juoksemista ja siten olin varsin innoissani viikonlopusta stadionilla. Olen aikoinaan ollut paljonkin mukana kisojen järjestämisessä oman seurani kilpailuissa ja myös "naapuriseuran" kilpailuissa, joten mitenkään vierasta ei tällainen toiminta minulle ole vaan tiesin hyvin, minkälaisiin hommiin olin menossa. Loppujen lopuksi homman rankkuus tuli silti hieman yllätyksenä... 3 päivää putkeen ympäripyöreitä päiviä koko ajan hommia tehden oli kyllä todella rankka, mutta erittäin hieno ja antoisa kokemus. :)
Vieläkin tuntuu siltä, että nuppi on jumissa tapahtuman jäljiltä (koko muun kropan lisäksi), mutta yritetään nyt vähän tsemppailla turinointia tämänkin asian tiimoilta.
Perjantaiaamuna suuntasin siis kohti Laaksoa, sillä tapahtuman ensimmäisenä päivänä kilpailtiin Laakson kentällä. Laaksolla oli varsin autiota perjantaiaamuna, mutta ensimmäiset puuhastelut olivat jo käynnissä, kentän pohjan hoito ja kastelu. Siellä sitten odoteltiin esteitä saapuvaksi ja kun esteet pikku hiljaa saapuivat, aloitettiin radan rakennus. Rata saatiinkin aika rivakkaan tahtiin valmistumaan ja kilpailut pääsivät alkamaan. Koska kaikki panostus oli tehty stadionille, oli Laaksolla tunnelma kuin missä tahansa keskiviikkokilpailuissa, edes buffaa ei ollut paikan päälle saatu järjestettyä eikä katsomossakaan juuri ollut surevien omaisten lisäksi ketään. Se oli toki hieman sääli, mutta onneksi tulevat päivät ehkä kuitenkin korjasivat perjantain ankeuden.
Perjantaina ratsastettiin 5-, 6- ja 7-vuotiaiden Racing Trophy-finaalien ensimmäiset kierrokset. Nämä olivat varsin mielenkiintoista katseltavaa ja joitain todella hienoja hevosia näissä kilpailuissa olikin mukana. Oli myös mukavaa nähdä erittäin hyvää ratsastusta, vaikka sitä erittäin huonoakin ratsastusta ikävä kyllä oli myös tarjolla. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja vaikka se olikin ihanaa, alkoi jossain vaiheessa päivää tuntumaan siltä, että se päähine olisi sittenkin ollut aika kiva asia olla mukana. Vähän auringonpistoksen esimakua alkoi tuntumaan jossain vaiheessa päivää... Avoimen 130-luokan jälkeen olikin sitten vuorossa siirtyminen olympiastadionille kera kaikkien esteiden ja vielä väliaitojenkin. Eli tiukkaa pakkaamista oli tiedossa ja stadionilla taas sitten purkamista.
Stadionilla oli menossa vielä show-ohjelman harjoitukset ja jouduimme odottamaan radan rakennus-vuoroamme aivan liian pitkään. Vasta joskus klo 21 aikaan pääsimme nurmelle puuhastelemaan. Olihan se nurmi aika upea näky silloin torstain hämärtyvässä illassa. :) Alla vähän fiilistä torstai-illalta ennen kuin ryhmämme oli päässyt nurmeen käsiksi ja myös kuva "työmaastamme"...
Saimme kuin saimmekin radan pystyyn perjantai-illan aikana ja ennen puoltayötä olin vihdoin omassa sängyssä auringonpistoksen aiheuttaman päänsärkyni kanssa. Radan rakentaminen oli varsin hauskaa puuhaa ja olimme siinä kyllä erittäin tehokkaitakin... Heti alusta alkaen ryhmällämme oli tilanne hyvin hallussa ja toimimme hienosti yhdessä!
Lauantaiaamuna sitten vaan kotona hepat ulos ja ei muuta kuin takaisin stadionille. Yhdeksän aikaan olimme viimeistelemässä rataa kuntoon, jotta kymmeneltä nuoret hevoset pääsivät aloittamaan työnsä. Sää suosi edelleen ja aurinko paahtoi areenalle, onneksi olin ymmärtänyt ottaa lippiksen mukaan, sillä muutoin olisi olotila ollut varmaan lauantai-iltana vielä edellistäkin päivää kauheampi... Oli kuitenkin ihan mieletön tuuri, että säät hellivät tapahtumaa, sillä kyllä tapahtumasta olisi kehkeytynyt varsin toisenlainen kaatosateessa. 6- ja 7-vuotiaiden luokkien ajan olin radalla töissä ja töitä siellä riittikin, sillä pohjasta oli pidettävä huolta jatkuvasti puomien nostelun ohessa. Nuoret hevoset näyttivät pääosin viihtyvän stadionin nurmella. Näkemäni ratsut olivat suurimmaksi osaksi todella rennon ja luottavaisen näköisiä mennessään. 5-vuotiaiden luokan ajan olin tauolla. Vaikka se olikin minua eniten kiinnostanut luokka näistä nuorista, päädyin kuitenkin koluamaan expo-alueelle, sillä toista mahdollisuutta siihen ei sen päivän aikana olisi tarjoutunut. Expossa oli vaikka mitä ihanaa, mitä olisin mieluusti ostanutkin sekä itselleni että poneilleni, mutta valitettavasti kukkaro oli tyhjä jo ennen areenan reissua, joten ostokset piti kuitenkin jättää suorittamatta! Ehkä vielä jonain päivänä...
Sitten takaisin areenalle, radan muutosta oli ohjelmassa 5-vuotiaiden jälkeen ja sitten olikin vuorossa GP-sarjojen finaalit. Ensin varsinainen GP-finaali ja sitten vielä nuorten GP-finaali. Puuhaa riitti radalla, sillä virhepisteettömiä suorituksia ei nähty montaakaan. Puomeja tuli nosteltua ja nurmea tampattua kyllä ihan riittävästi. Onneksi ehti seuraamaan ratsastustakin, sillä se on aina yhtä mielenkiintoista, oli kyseessä sitten este- tai kouluratsastus... Aina siitä on opittavaa. Ja olipahan välissä tarjolla myös valjakkoajonäytös, jossa Ben, Jarmo, Tove ja Saana ajeluttivat kansanedustajia ja kansanedustajat saivat myös itse ajaa pienet pätkät! :) Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista väliaikaohjelmista, mitä tarjolla oli.
GP-finaaleiden jälkeen oli tarjolla kouluratsastuspainotteinen show-ohjelmanumero (toki areena piti myös tyhjentää tätä varten), joka ei kyllä muhun uponnut alkuunkaan. Ei musiikki, ei koreografia eikä puvustuskaan olleet allekirjoittaneen makuun, mutta ilmeisesti tällekin oli oma katsojakuntansa, jotka nauttivat ohjelmasta täysin siemauksin. Eli kiva siis, että oli jotain vähän erilaistakin tarjolla eikä vain tiukkaa kilpailua. Stadionin katsomot täyttyivät kuitenkin varmasti erittäin laajan ikähaarukan edustajistosta ja joukossa varmasti oli sekä lajin harrastajia, ammattilaisia että ihmisiä, joille hevosmaailma ei ole kovinkaan tuttu, joten oli mukavaa, että tällaisessa tapahtumassa oli yritetty tarjota jokaiselle jotakin. Tämä show poikkesi ainakin kokonaan kaikesta muusta tarjolla olleesta ohjelmasta!
Illan huipensi six bar-kilpailu, joka kutistui five bar-kilpailuksi radan ollessa liian lyhyt kuudelle esteelle. Tunnelma kilpailun aikana oli aivan huikea ja aika pitkällekin kilpailussa päästiin, sillä viimeisellä kierroksella ylittyi peräti 175cm pysty linjan viimeisenä esteenä! Musiikit oli valittu osuvasti ja sekä ratsastajat että yleisö olivat ihan täysillä mukana hommassa. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin upeatunnelmaista kilpailua todistamassa, jos koskaan! Hyvillä mielin jaksoi taas kerran purkaa vanhan ja rakentaa uuden radan seuraavaa päivää varten. Lauantaina saatoin olla jopa ennen yhtätoista kotona ja olokin oli parempi, mutta silti uni tuli samoin tein kun vaan sain pääni tyynyyn!
Sunnuntaina sitten puoli yhdeksäksi takaisin työmaalle, sillä ponien verkkaluokka oli suoritettava ennen kilpailun varsinaista alkamista. Melkein heti ponien jälkeen alkoi vuorostaan Unikulma-GP, jossa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ;) Unikulma GP:tä seuranneen Poni-GP-finaalin ajan olin tällä kertaa tauolla ja kävin taas ihmettelemässä kaikkia ihanuuksia expossa, mutta osasin edelleen olla tiukkana ja ostamatta mitään!
Poni-GP:n jälkeen valjakot esiintyivät jälleen ja tällä kertaa näiden valjakkoajon kotimaisten huippukuskien kyydissä ja ajamassakin olivat muiden lajien huippu-urheilijat. Tämä väliaikaohjelmakilpailu oli jälleen kerran erittäin hyvää viihdettä ja yleisökin eli ihanasti mukana. Hienoa mainosta pienelle lajille... Saa nähdä jäikö Kalle Palanderkin jo valjakkoajon koukkuun?!??!!
Sitten radan muutokseen ja viikonlopun kohokohtaan. Rakensimme siis vuoden 1952 olympialaisten radan Aki Ylänteen modernisoimana versiona Tapiola Leading Rider-kilpailua varten. Rata oli hyvin eri tyyppinen kuin nykyään nähtävät radat, mutta silti varsin haastavan oloinen. Nurmipohjakin oli kovasta kulutuksesta huolimatta edelleen ihan kohtuullisessa kunnossa ja pitävän oloinen. Radan valmistuessa, se oli kyllä varsin komean ja kunnioitettavankin näköinen! Alla pieni räpsy siitä, miltä siellä oikein näytti. :)
Kilpailu eteni jännittävissä tunnelmissa. Sebbe lähti luokan ensimmäisenä Calandrollaan ja sai koko homman näyttämään niin helpolta, että tuli jopa mieleen, että onko tämä rata nyt jotenkin nykypäiväisiä ratoja ihan tsiljoonasti helpompi, kun heti alkuunsa puskee helpon näköistä nollaa peliin. ;) Mutta totuus olikin aivan toinen. Tämä rata osoittautui erittäin haastavaksi ja Seben rata jäikin kuin jäikin ainoaksi nollaksi. Toisella ratsullaankin Sebbe sai myös puhtaan radan, muttei pysynyt tämän kanssa enimmäisajan puitteissa. Kyllä huomaa eron rutinoituneissa ratsastajissa, jotka kiertävät muuallakin kuin kotimaan kilpailuissa, sillä sekä Sebbe että Satu Liukkonen olivat omalla tasollaan kilpailussa. Ihanaa, että he olivat lähteneet tänne kotimaan kamaralle kilpailemaan, sillä heidän ratsastustaan oli todella ilo seurata! Myös juniorityttö Eveliina Talvio teki minuun todellisen vaikutuksen ratsastuksellaan, erittäin kaunista ratsastusta itse koulutetulla hevosella noinkin nuorena, WAU! Toiselle kierrokselle rataa muutettiin jälleen, mutta kilpailun asetelmat säilyivät radan muutoksista huolimatta aika samoina. Seben ja Sadun tiimille menivät kaikki kolme kärkisijaa erittäin ansaitusti!
Sitten purkamaan rataa, kaikki esteet pois areenalta ja takaisin kontteihin. Hommaa riitti ja kun vihdoin kaikki esteet oli konteissa, oli kyllä koko porukka ihan finaalissa. Jalkoja ja hartioita särki, jalkapohjat olivat jo melkein kivusta tunnottomat, naama palanut karrelle kaikessa paisteessa ja aivotkin täysin jumissa. Kaikesta huolimatta päällimmäisenä oli todella hyvä fiilis, sillä meillä oli ollut koossa aivan mahtava porukka, joka oli tehnyt työnsä todella hyvin ja huolella läpi viikonlopun. Vaikkei meitä ollut kovinkaan monta, saimme kaiken hoidettua näpsästi aikataulussaan ja olimme koko ajan riittävän hyvin organisoituneita. Vaikka vapaaviikonloppuja minulla on todella harvoin ja niillekin olisi paljon erilaista käyttöä, ei silti harmita, että käytin kokonaisen viikonlopun tämän tapahtuman merkeissä. Tapahtuma oli todella hieno ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Toivottavasti saamme nauttia tällaisesta tapahtumasta toistekin!
Kiitokset kisaorganisaatiolle hienosta ideasta ja sen toteuttamisesta sekä iki-ihanalle ratatiimillemme upeasta viikonlopusta mielettömällä hengellä ja loistavasta työmoraalista, jolla yhdessä tehtiin tästä kilpailusta mahdollista!
Kilpailun kohokohdathan on myös nähtävissä Yle Areenassa, josta mäkin sen kävin vielä katsomassa! Viikonlopun kilpailuissa seisomisen jälkeen käytin heti maanantain ja tiistain välisenä yönä puolitoista tuntia siihen, että sain katsoa kisan uudelleen. :) Hieman tuntui hölmöltä, mutta silti oli kiva vielä katsoa kilpailu läpi ihan ajan kanssa ilman, että piti murehtia putoavista puomeista tai kuopista pohjassa... ;)
Kuvien copyright Soila Lehmusvaara
Vieläkin tuntuu siltä, että nuppi on jumissa tapahtuman jäljiltä (koko muun kropan lisäksi), mutta yritetään nyt vähän tsemppailla turinointia tämänkin asian tiimoilta.
Perjantaiaamuna suuntasin siis kohti Laaksoa, sillä tapahtuman ensimmäisenä päivänä kilpailtiin Laakson kentällä. Laaksolla oli varsin autiota perjantaiaamuna, mutta ensimmäiset puuhastelut olivat jo käynnissä, kentän pohjan hoito ja kastelu. Siellä sitten odoteltiin esteitä saapuvaksi ja kun esteet pikku hiljaa saapuivat, aloitettiin radan rakennus. Rata saatiinkin aika rivakkaan tahtiin valmistumaan ja kilpailut pääsivät alkamaan. Koska kaikki panostus oli tehty stadionille, oli Laaksolla tunnelma kuin missä tahansa keskiviikkokilpailuissa, edes buffaa ei ollut paikan päälle saatu järjestettyä eikä katsomossakaan juuri ollut surevien omaisten lisäksi ketään. Se oli toki hieman sääli, mutta onneksi tulevat päivät ehkä kuitenkin korjasivat perjantain ankeuden.
Perjantaina ratsastettiin 5-, 6- ja 7-vuotiaiden Racing Trophy-finaalien ensimmäiset kierrokset. Nämä olivat varsin mielenkiintoista katseltavaa ja joitain todella hienoja hevosia näissä kilpailuissa olikin mukana. Oli myös mukavaa nähdä erittäin hyvää ratsastusta, vaikka sitä erittäin huonoakin ratsastusta ikävä kyllä oli myös tarjolla. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja vaikka se olikin ihanaa, alkoi jossain vaiheessa päivää tuntumaan siltä, että se päähine olisi sittenkin ollut aika kiva asia olla mukana. Vähän auringonpistoksen esimakua alkoi tuntumaan jossain vaiheessa päivää... Avoimen 130-luokan jälkeen olikin sitten vuorossa siirtyminen olympiastadionille kera kaikkien esteiden ja vielä väliaitojenkin. Eli tiukkaa pakkaamista oli tiedossa ja stadionilla taas sitten purkamista.
Stadionilla oli menossa vielä show-ohjelman harjoitukset ja jouduimme odottamaan radan rakennus-vuoroamme aivan liian pitkään. Vasta joskus klo 21 aikaan pääsimme nurmelle puuhastelemaan. Olihan se nurmi aika upea näky silloin torstain hämärtyvässä illassa. :) Alla vähän fiilistä torstai-illalta ennen kuin ryhmämme oli päässyt nurmeen käsiksi ja myös kuva "työmaastamme"...
 | |
| Ensipuraisu |
 |
| Työmaata kerrassaan |
Lauantaiaamuna sitten vaan kotona hepat ulos ja ei muuta kuin takaisin stadionille. Yhdeksän aikaan olimme viimeistelemässä rataa kuntoon, jotta kymmeneltä nuoret hevoset pääsivät aloittamaan työnsä. Sää suosi edelleen ja aurinko paahtoi areenalle, onneksi olin ymmärtänyt ottaa lippiksen mukaan, sillä muutoin olisi olotila ollut varmaan lauantai-iltana vielä edellistäkin päivää kauheampi... Oli kuitenkin ihan mieletön tuuri, että säät hellivät tapahtumaa, sillä kyllä tapahtumasta olisi kehkeytynyt varsin toisenlainen kaatosateessa. 6- ja 7-vuotiaiden luokkien ajan olin radalla töissä ja töitä siellä riittikin, sillä pohjasta oli pidettävä huolta jatkuvasti puomien nostelun ohessa. Nuoret hevoset näyttivät pääosin viihtyvän stadionin nurmella. Näkemäni ratsut olivat suurimmaksi osaksi todella rennon ja luottavaisen näköisiä mennessään. 5-vuotiaiden luokan ajan olin tauolla. Vaikka se olikin minua eniten kiinnostanut luokka näistä nuorista, päädyin kuitenkin koluamaan expo-alueelle, sillä toista mahdollisuutta siihen ei sen päivän aikana olisi tarjoutunut. Expossa oli vaikka mitä ihanaa, mitä olisin mieluusti ostanutkin sekä itselleni että poneilleni, mutta valitettavasti kukkaro oli tyhjä jo ennen areenan reissua, joten ostokset piti kuitenkin jättää suorittamatta! Ehkä vielä jonain päivänä...
Sitten takaisin areenalle, radan muutosta oli ohjelmassa 5-vuotiaiden jälkeen ja sitten olikin vuorossa GP-sarjojen finaalit. Ensin varsinainen GP-finaali ja sitten vielä nuorten GP-finaali. Puuhaa riitti radalla, sillä virhepisteettömiä suorituksia ei nähty montaakaan. Puomeja tuli nosteltua ja nurmea tampattua kyllä ihan riittävästi. Onneksi ehti seuraamaan ratsastustakin, sillä se on aina yhtä mielenkiintoista, oli kyseessä sitten este- tai kouluratsastus... Aina siitä on opittavaa. Ja olipahan välissä tarjolla myös valjakkoajonäytös, jossa Ben, Jarmo, Tove ja Saana ajeluttivat kansanedustajia ja kansanedustajat saivat myös itse ajaa pienet pätkät! :) Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista väliaikaohjelmista, mitä tarjolla oli.
GP-finaaleiden jälkeen oli tarjolla kouluratsastuspainotteinen show-ohjelmanumero (toki areena piti myös tyhjentää tätä varten), joka ei kyllä muhun uponnut alkuunkaan. Ei musiikki, ei koreografia eikä puvustuskaan olleet allekirjoittaneen makuun, mutta ilmeisesti tällekin oli oma katsojakuntansa, jotka nauttivat ohjelmasta täysin siemauksin. Eli kiva siis, että oli jotain vähän erilaistakin tarjolla eikä vain tiukkaa kilpailua. Stadionin katsomot täyttyivät kuitenkin varmasti erittäin laajan ikähaarukan edustajistosta ja joukossa varmasti oli sekä lajin harrastajia, ammattilaisia että ihmisiä, joille hevosmaailma ei ole kovinkaan tuttu, joten oli mukavaa, että tällaisessa tapahtumassa oli yritetty tarjota jokaiselle jotakin. Tämä show poikkesi ainakin kokonaan kaikesta muusta tarjolla olleesta ohjelmasta!
 |
| Hetki ennen six barin rakentamista! |
 |
| Myöhäisillan radan rakennusta ja meidän urhea ajoneuvomme! |
Poni-GP:n jälkeen valjakot esiintyivät jälleen ja tällä kertaa näiden valjakkoajon kotimaisten huippukuskien kyydissä ja ajamassakin olivat muiden lajien huippu-urheilijat. Tämä väliaikaohjelmakilpailu oli jälleen kerran erittäin hyvää viihdettä ja yleisökin eli ihanasti mukana. Hienoa mainosta pienelle lajille... Saa nähdä jäikö Kalle Palanderkin jo valjakkoajon koukkuun?!??!!
Sitten radan muutokseen ja viikonlopun kohokohtaan. Rakensimme siis vuoden 1952 olympialaisten radan Aki Ylänteen modernisoimana versiona Tapiola Leading Rider-kilpailua varten. Rata oli hyvin eri tyyppinen kuin nykyään nähtävät radat, mutta silti varsin haastavan oloinen. Nurmipohjakin oli kovasta kulutuksesta huolimatta edelleen ihan kohtuullisessa kunnossa ja pitävän oloinen. Radan valmistuessa, se oli kyllä varsin komean ja kunnioitettavankin näköinen! Alla pieni räpsy siitä, miltä siellä oikein näytti. :)
Kilpailu eteni jännittävissä tunnelmissa. Sebbe lähti luokan ensimmäisenä Calandrollaan ja sai koko homman näyttämään niin helpolta, että tuli jopa mieleen, että onko tämä rata nyt jotenkin nykypäiväisiä ratoja ihan tsiljoonasti helpompi, kun heti alkuunsa puskee helpon näköistä nollaa peliin. ;) Mutta totuus olikin aivan toinen. Tämä rata osoittautui erittäin haastavaksi ja Seben rata jäikin kuin jäikin ainoaksi nollaksi. Toisella ratsullaankin Sebbe sai myös puhtaan radan, muttei pysynyt tämän kanssa enimmäisajan puitteissa. Kyllä huomaa eron rutinoituneissa ratsastajissa, jotka kiertävät muuallakin kuin kotimaan kilpailuissa, sillä sekä Sebbe että Satu Liukkonen olivat omalla tasollaan kilpailussa. Ihanaa, että he olivat lähteneet tänne kotimaan kamaralle kilpailemaan, sillä heidän ratsastustaan oli todella ilo seurata! Myös juniorityttö Eveliina Talvio teki minuun todellisen vaikutuksen ratsastuksellaan, erittäin kaunista ratsastusta itse koulutetulla hevosella noinkin nuorena, WAU! Toiselle kierrokselle rataa muutettiin jälleen, mutta kilpailun asetelmat säilyivät radan muutoksista huolimatta aika samoina. Seben ja Sadun tiimille menivät kaikki kolme kärkisijaa erittäin ansaitusti!
Sitten purkamaan rataa, kaikki esteet pois areenalta ja takaisin kontteihin. Hommaa riitti ja kun vihdoin kaikki esteet oli konteissa, oli kyllä koko porukka ihan finaalissa. Jalkoja ja hartioita särki, jalkapohjat olivat jo melkein kivusta tunnottomat, naama palanut karrelle kaikessa paisteessa ja aivotkin täysin jumissa. Kaikesta huolimatta päällimmäisenä oli todella hyvä fiilis, sillä meillä oli ollut koossa aivan mahtava porukka, joka oli tehnyt työnsä todella hyvin ja huolella läpi viikonlopun. Vaikkei meitä ollut kovinkaan monta, saimme kaiken hoidettua näpsästi aikataulussaan ja olimme koko ajan riittävän hyvin organisoituneita. Vaikka vapaaviikonloppuja minulla on todella harvoin ja niillekin olisi paljon erilaista käyttöä, ei silti harmita, että käytin kokonaisen viikonlopun tämän tapahtuman merkeissä. Tapahtuma oli todella hieno ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Toivottavasti saamme nauttia tällaisesta tapahtumasta toistekin!
Kiitokset kisaorganisaatiolle hienosta ideasta ja sen toteuttamisesta sekä iki-ihanalle ratatiimillemme upeasta viikonlopusta mielettömällä hengellä ja loistavasta työmoraalista, jolla yhdessä tehtiin tästä kilpailusta mahdollista!
Kilpailun kohokohdathan on myös nähtävissä Yle Areenassa, josta mäkin sen kävin vielä katsomassa! Viikonlopun kilpailuissa seisomisen jälkeen käytin heti maanantain ja tiistain välisenä yönä puolitoista tuntia siihen, että sain katsoa kisan uudelleen. :) Hieman tuntui hölmöltä, mutta silti oli kiva vielä katsoa kilpailu läpi ihan ajan kanssa ilman, että piti murehtia putoavista puomeista tai kuopista pohjassa... ;)
Kuvien copyright Soila Lehmusvaara
maanantai 9. syyskuuta 2013
Blogi 4 vuotta
Lukiessani Miran blogia törmäsin blogin vuosipäivätekstiin ja rupesin pohdiskelemaan, että kuinkakohan kauan olen itse tätä blogia naputellut ja huomasin aloittaneeni tasan 4 vuotta sitten 9.9.2009. Silloin Noel Nuudelman oli juuri voittanut parhaan 4-vuotiaan estehevosen tittelin 4-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelussa ja Murde oli vasta 3-vuotias oripoika. :)
Paljon on ehtinyt tapahtumaan näissä neljässä vuodessa ja iso osa tapahtumista on myös raportoitu tässä blogissa. Huvikseni ajattelin kerätä tähän postaukseen vähän linkkejä eri tavoin valittuihin teksteihin, mitä vuosien varrella on kirjoitettu.
Ensinnä keräsin TOP 10 luetuimmat tekstit:
1. Päivitetty kilpailukalenteri
Tämä ollee suosittu teksti siitä syystä, että sieltä löytyy noita ratsujen nimiä, joiden hauilla on Googlesta usein tänne eksytty; Suvi-Hermiina ja S.W. Summer's Dream Prince. (360 avausta)
2. Poni aikuisen kouluratsuna
Tämä on aihe, joka tuntuu puhuttavan koko ajan enemmän ja enemmän. Usein näkee ht.netissä keskuteluita tähän aihepiiriin liittyen ja usein blogiani on niihin keskusteluihin linkattukin. (357 avausta)
3. Suvi-Hermiina reenissä
Suvi-Hermiinan nimellä Google-hausta on usein päädytty blogiini ja muutoinkin ilmeisesti tämä lahjakas suomitamma on kiinnostanut, sillä sen nimeä kantavia julkaisuita on lueskeltu kohtuullisen paljon. Etenkin Suvin mukanaolo viime vuoden suomenhevosten koulumestaruustaistossa toi tälle kuvasarjalle katsojia. (279 avausta)
4. S.W. Summer Solstice
Tämä kuvasarja vasta 3-vuotiaasta ponista sai aikaan yleisöryntäksen, sillä sitä kauhisteltiin ihan olan takaa ht.netissä. Otettiin muutamia ratsastuskuvia ulkokentällä kyseisestä ponista myyntiä ajatellen ja julkaisin ne sitten myös täällä. Sain paljon arvostelua siitä, kuinka poni on liian lyhyessä muodossa ja mulla oli vielä kannuksetkin jalassa... Nooh, ponin ja mun ensimmäinen yhteinen ratsastus aitaamattomalla ulkokentällä oli hieman jännittävä ja poni oli kyllä lyhyessä muodossa, muttei se tainnut siihen kuolla (eikä niihin kannuksiinkaan). :) Poni sai kuin saikin hyvän kodin näistä kuvista huolimatta ja tulee olemaan kova peli ponikisoissa tulevaisuudessa.. (275 avausta)
5. Epäonnea oripäivillä
Useat lukijat elivät mukanamme Moniponin oripäivävalmisteluissa sekä minun että Heidin blogin kautta ja vielä kerran kiitos siitä kaikille teille! Kun kuitenkin oripäiväreissu päättyi ikäviin tunnelmiin, se kiinnosti vielä useampia. Toki tämä teksti kiinnosti varmasti myös uteliaita oripäiväseuraajia ja ehkä optimistisesti ajateltuna jotain tammanomistajiakin, jotka välttämättä eivät muutoin ole blogin lukijana viihtyneet! ;) (263 avausta)
6. Nuori hevonen
Aihepiiri, joka kiinnostaa monia ja josta oli ihan hauska kirjoittaa. Tätäkin on varmasti eksynyt ihmettelemään jokunen, joka muutoin ei blogia lue... Lisäksi tällaiset enemmän mielipidekirjoitukset tuntuvat keräävän enemmän lukijoita kuin ihan vaan normikuulumispostaukset. (210 avausta)
7. Ruunaus ja ratsastajan sairastelua
Tämä on sellainen teksti, johon päädytään myös Google-haun kautta. Ihmiset kuuklettelevat ruunauksen ja tämä teksti tulee tyrkylle. Ikävä kyllä tämä blogin alkuvuosien varsin informaatioton teksti tuottanee pettymyksen kaikille haun kautta siihen päätyneille. (163 avausta)
8. Kiirettä pitää
Tämän tekstin suosion syistä mulla ei ole haisuakaan. Ehkä tämä on ollut sitä aikaa kun on päätetty oripäivistä ja Heidin bloginkin lukijoita on eksynyt tätäkin blogia kummastelemaan. Tavallinen kertomus kuulumisista ja muutama huonolaatuinen kuvaajan vanhalla kameralla otettu maneesikuva... Mutta kiva kuitenkin, että tämäkin on saanut lukijoita osakseen! (157 avausta)
9. Toimivia ratsuja
Tämä teksti mennee samaan kategoriaan edellisen kanssa, etten varsinaisesti ymmärrä, miksi sitä on avattu niin useita kertoja, mutta onpahan kuitenkin. :) (156 avausta)
10. Eemeli
Tämä postaus selittänee itse oman suosionsa. :) (155 avausta)
Sitten toiseksi osioksi ajattelin laittaa omia suosikkipostauksiani, mihin itse olen ollut tyytyväinen ja mistä on minulle itselleni ollut hurjasti hyötyä. Näitä kuitenkin vain vähän vähemmän.
1. Mielikuvaharjoitus
Tämä on ehdottomasti paras näistä kirjoittamistani mielikuvaharjoituksista ja joskus tuntuu siltä, että pitäisi ihan aina tehdä tällainen teksti ennen jokaikistä starttia, sillä siitä on vaan NIIN paljon hyötyä. Nykyään sitä liian usein lähtee liian huolimattomasti valmistautuneena kilpailusuoritukseen ja se ei ainakaan paranna mahdollisuuksia kilpailussa. Tämä kirjoitus on myös auttanut joka kerta kun tämän jälkeen olen kyseisen radan ratsastanut. :)
2. Haaveesta tuli totta
Olin unohtanut kirjoittaneenikin tällaisen tekstin, mutta avatessani sen, tulvahti välittömästi hyvä mieli ja muistui mieleen se hyvä fiilis, mikä oli päällä tätä kirjoittaessakin. Olin potenut silloinkin ratsastusmasennusta ja jotenkin tämän tekstin kirjoittaminen ja sen sisällön ymmärtäminen auttoi kyllä helpottamaan ratsastusmasennusta huomattavasti. Ehkä se auttaa nytkin näin jälkikäteen luettunakin! :)
3. Lowpoints
On erittäin opettavaista palata myöhemmin huonoihin hetkiin ja miettiä, että mikä menikään vikaan ja olisiko jotain voitu tehdä toisin. Usein huonon suorituksen jälkeen en esimerkiksi halua nähdä edes papereitani, sillä olen niin vihainen itselleni, mutta myöhemmin niihin palatessa niistä voi saada paljonkin irti ja ymmärtää vielä paremmin virheitä ja heikkouksia. Sama tilanne on tässä kun palaa mielessään myöhemmin huonosti menneeseen kilpailuun, pystyy analysoimaan sitä objektiivisemmin kuin sillä hetkellä tai heti sen jälkeen.
4. Laatuponikilpailu 2011
Laatuponikilpailu oli ensimmäinen isompi tavoite Samin ratsun uralla, siihen osallistumisesta oli sovittu jo silloin kun aloitin Samia ratsastamaan. Se oli myös ensimmäinen isompi onnistumiseni ratsastajana, jonka takia tapahtuman on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Tämä retki antoi paljon itsevarmuutta aloittelevalle poniratsastajalle... Toki osatekijänä oli myös oman ponini Zorro SA:n menestys kilpailuissa. :)
5. Kehityskulkuja
Tällainen vertailupostaus kehityskuluista oli erittäin kiva postaus tehdä ja kun laitteli kuvia peräkkäin, näki itse hyvin selkeästi kehityksen hevosissa. En ollut niitä ihan näin yksiselitteisesti osannut verratakaan toisiinsa aikaisemmin ja siksi tästä tuli jonkinmoinen ahaa-elämys. Pitänee taas kohtapuolin viritellä tällainen postaus uudelleen, jotta näkee, onko mitään muutosta tapahtunut ratsuissa viime aikoina...
Jokohan tässä olisi historiikkia kerrakseen tämän 4-vuotispäivän kunniaksi. :) Osalle nämä varmasti ovatkin tuttuja tekstejä, mutta ehkä joillekin nämä ovat jääneet pimentoon... Toivottavasti jaksan ja ehdin panostaa blogiini tulevaisuudessakin ja toivottavasti ihanat lukijani jaksavat lueskella näitä turinoitani vuodesta toiseen!
Paljon on ehtinyt tapahtumaan näissä neljässä vuodessa ja iso osa tapahtumista on myös raportoitu tässä blogissa. Huvikseni ajattelin kerätä tähän postaukseen vähän linkkejä eri tavoin valittuihin teksteihin, mitä vuosien varrella on kirjoitettu.
Ensinnä keräsin TOP 10 luetuimmat tekstit:
1. Päivitetty kilpailukalenteri
Tämä ollee suosittu teksti siitä syystä, että sieltä löytyy noita ratsujen nimiä, joiden hauilla on Googlesta usein tänne eksytty; Suvi-Hermiina ja S.W. Summer's Dream Prince. (360 avausta)
2. Poni aikuisen kouluratsuna
Tämä on aihe, joka tuntuu puhuttavan koko ajan enemmän ja enemmän. Usein näkee ht.netissä keskuteluita tähän aihepiiriin liittyen ja usein blogiani on niihin keskusteluihin linkattukin. (357 avausta)
3. Suvi-Hermiina reenissä
Suvi-Hermiinan nimellä Google-hausta on usein päädytty blogiini ja muutoinkin ilmeisesti tämä lahjakas suomitamma on kiinnostanut, sillä sen nimeä kantavia julkaisuita on lueskeltu kohtuullisen paljon. Etenkin Suvin mukanaolo viime vuoden suomenhevosten koulumestaruustaistossa toi tälle kuvasarjalle katsojia. (279 avausta)
4. S.W. Summer Solstice
Tämä kuvasarja vasta 3-vuotiaasta ponista sai aikaan yleisöryntäksen, sillä sitä kauhisteltiin ihan olan takaa ht.netissä. Otettiin muutamia ratsastuskuvia ulkokentällä kyseisestä ponista myyntiä ajatellen ja julkaisin ne sitten myös täällä. Sain paljon arvostelua siitä, kuinka poni on liian lyhyessä muodossa ja mulla oli vielä kannuksetkin jalassa... Nooh, ponin ja mun ensimmäinen yhteinen ratsastus aitaamattomalla ulkokentällä oli hieman jännittävä ja poni oli kyllä lyhyessä muodossa, muttei se tainnut siihen kuolla (eikä niihin kannuksiinkaan). :) Poni sai kuin saikin hyvän kodin näistä kuvista huolimatta ja tulee olemaan kova peli ponikisoissa tulevaisuudessa.. (275 avausta)
5. Epäonnea oripäivillä
Useat lukijat elivät mukanamme Moniponin oripäivävalmisteluissa sekä minun että Heidin blogin kautta ja vielä kerran kiitos siitä kaikille teille! Kun kuitenkin oripäiväreissu päättyi ikäviin tunnelmiin, se kiinnosti vielä useampia. Toki tämä teksti kiinnosti varmasti myös uteliaita oripäiväseuraajia ja ehkä optimistisesti ajateltuna jotain tammanomistajiakin, jotka välttämättä eivät muutoin ole blogin lukijana viihtyneet! ;) (263 avausta)
6. Nuori hevonen
Aihepiiri, joka kiinnostaa monia ja josta oli ihan hauska kirjoittaa. Tätäkin on varmasti eksynyt ihmettelemään jokunen, joka muutoin ei blogia lue... Lisäksi tällaiset enemmän mielipidekirjoitukset tuntuvat keräävän enemmän lukijoita kuin ihan vaan normikuulumispostaukset. (210 avausta)
7. Ruunaus ja ratsastajan sairastelua
Tämä on sellainen teksti, johon päädytään myös Google-haun kautta. Ihmiset kuuklettelevat ruunauksen ja tämä teksti tulee tyrkylle. Ikävä kyllä tämä blogin alkuvuosien varsin informaatioton teksti tuottanee pettymyksen kaikille haun kautta siihen päätyneille. (163 avausta)
8. Kiirettä pitää
Tämän tekstin suosion syistä mulla ei ole haisuakaan. Ehkä tämä on ollut sitä aikaa kun on päätetty oripäivistä ja Heidin bloginkin lukijoita on eksynyt tätäkin blogia kummastelemaan. Tavallinen kertomus kuulumisista ja muutama huonolaatuinen kuvaajan vanhalla kameralla otettu maneesikuva... Mutta kiva kuitenkin, että tämäkin on saanut lukijoita osakseen! (157 avausta)
9. Toimivia ratsuja
Tämä teksti mennee samaan kategoriaan edellisen kanssa, etten varsinaisesti ymmärrä, miksi sitä on avattu niin useita kertoja, mutta onpahan kuitenkin. :) (156 avausta)
10. Eemeli
Tämä postaus selittänee itse oman suosionsa. :) (155 avausta)
Sitten toiseksi osioksi ajattelin laittaa omia suosikkipostauksiani, mihin itse olen ollut tyytyväinen ja mistä on minulle itselleni ollut hurjasti hyötyä. Näitä kuitenkin vain vähän vähemmän.
1. Mielikuvaharjoitus
Tämä on ehdottomasti paras näistä kirjoittamistani mielikuvaharjoituksista ja joskus tuntuu siltä, että pitäisi ihan aina tehdä tällainen teksti ennen jokaikistä starttia, sillä siitä on vaan NIIN paljon hyötyä. Nykyään sitä liian usein lähtee liian huolimattomasti valmistautuneena kilpailusuoritukseen ja se ei ainakaan paranna mahdollisuuksia kilpailussa. Tämä kirjoitus on myös auttanut joka kerta kun tämän jälkeen olen kyseisen radan ratsastanut. :)
2. Haaveesta tuli totta
Olin unohtanut kirjoittaneenikin tällaisen tekstin, mutta avatessani sen, tulvahti välittömästi hyvä mieli ja muistui mieleen se hyvä fiilis, mikä oli päällä tätä kirjoittaessakin. Olin potenut silloinkin ratsastusmasennusta ja jotenkin tämän tekstin kirjoittaminen ja sen sisällön ymmärtäminen auttoi kyllä helpottamaan ratsastusmasennusta huomattavasti. Ehkä se auttaa nytkin näin jälkikäteen luettunakin! :)
3. Lowpoints
On erittäin opettavaista palata myöhemmin huonoihin hetkiin ja miettiä, että mikä menikään vikaan ja olisiko jotain voitu tehdä toisin. Usein huonon suorituksen jälkeen en esimerkiksi halua nähdä edes papereitani, sillä olen niin vihainen itselleni, mutta myöhemmin niihin palatessa niistä voi saada paljonkin irti ja ymmärtää vielä paremmin virheitä ja heikkouksia. Sama tilanne on tässä kun palaa mielessään myöhemmin huonosti menneeseen kilpailuun, pystyy analysoimaan sitä objektiivisemmin kuin sillä hetkellä tai heti sen jälkeen.
4. Laatuponikilpailu 2011
Laatuponikilpailu oli ensimmäinen isompi tavoite Samin ratsun uralla, siihen osallistumisesta oli sovittu jo silloin kun aloitin Samia ratsastamaan. Se oli myös ensimmäinen isompi onnistumiseni ratsastajana, jonka takia tapahtuman on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Tämä retki antoi paljon itsevarmuutta aloittelevalle poniratsastajalle... Toki osatekijänä oli myös oman ponini Zorro SA:n menestys kilpailuissa. :)
5. Kehityskulkuja
Tällainen vertailupostaus kehityskuluista oli erittäin kiva postaus tehdä ja kun laitteli kuvia peräkkäin, näki itse hyvin selkeästi kehityksen hevosissa. En ollut niitä ihan näin yksiselitteisesti osannut verratakaan toisiinsa aikaisemmin ja siksi tästä tuli jonkinmoinen ahaa-elämys. Pitänee taas kohtapuolin viritellä tällainen postaus uudelleen, jotta näkee, onko mitään muutosta tapahtunut ratsuissa viime aikoina...
Jokohan tässä olisi historiikkia kerrakseen tämän 4-vuotispäivän kunniaksi. :) Osalle nämä varmasti ovatkin tuttuja tekstejä, mutta ehkä joillekin nämä ovat jääneet pimentoon... Toivottavasti jaksan ja ehdin panostaa blogiini tulevaisuudessakin ja toivottavasti ihanat lukijani jaksavat lueskella näitä turinoitani vuodesta toiseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)