Hevoset Stadikalla

Viime viikolla olin vapaaviikolla töistä ja olinkin hankkiutunut normitöiden sijasta vapaaehtoistyöntekijäksi Hevoset Stadikalla-tapahtumaan. Välillä on kiva tehdä ihan jotain muuta kuin normaalirutiineihin kuuluvaa paikasta toiseen juoksemista ja siten olin varsin innoissani viikonlopusta stadionilla. Olen aikoinaan ollut paljonkin mukana kisojen järjestämisessä oman seurani kilpailuissa ja myös "naapuriseuran" kilpailuissa, joten mitenkään vierasta ei tällainen toiminta minulle ole vaan tiesin hyvin, minkälaisiin hommiin olin menossa. Loppujen lopuksi homman rankkuus tuli silti hieman yllätyksenä... 3 päivää putkeen ympäripyöreitä päiviä koko ajan hommia tehden oli kyllä todella rankka, mutta erittäin hieno ja antoisa kokemus. :)

Vieläkin tuntuu siltä, että nuppi on jumissa tapahtuman jäljiltä (koko muun kropan lisäksi), mutta yritetään nyt vähän tsemppailla turinointia tämänkin asian tiimoilta.

Perjantaiaamuna suuntasin siis kohti Laaksoa, sillä tapahtuman ensimmäisenä päivänä kilpailtiin Laakson kentällä. Laaksolla oli varsin autiota perjantaiaamuna, mutta ensimmäiset puuhastelut olivat jo käynnissä, kentän pohjan hoito ja kastelu. Siellä sitten odoteltiin esteitä saapuvaksi ja kun esteet pikku hiljaa saapuivat, aloitettiin radan rakennus. Rata saatiinkin aika rivakkaan tahtiin valmistumaan ja kilpailut pääsivät alkamaan. Koska kaikki panostus oli tehty stadionille, oli Laaksolla tunnelma kuin missä tahansa keskiviikkokilpailuissa, edes buffaa ei ollut paikan päälle saatu järjestettyä eikä katsomossakaan juuri ollut surevien omaisten lisäksi ketään. Se oli toki hieman sääli, mutta onneksi tulevat päivät ehkä kuitenkin korjasivat perjantain ankeuden.

Perjantaina ratsastettiin 5-, 6- ja 7-vuotiaiden Racing Trophy-finaalien ensimmäiset kierrokset. Nämä olivat varsin mielenkiintoista katseltavaa ja joitain todella hienoja hevosia näissä kilpailuissa olikin mukana. Oli myös mukavaa nähdä erittäin hyvää ratsastusta, vaikka sitä erittäin huonoakin ratsastusta ikävä kyllä oli myös tarjolla. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja vaikka se olikin ihanaa, alkoi jossain vaiheessa päivää tuntumaan siltä, että se päähine olisi sittenkin ollut aika kiva asia olla mukana. Vähän auringonpistoksen esimakua alkoi tuntumaan jossain vaiheessa päivää... Avoimen 130-luokan jälkeen olikin sitten vuorossa siirtyminen olympiastadionille kera kaikkien esteiden ja vielä väliaitojenkin. Eli tiukkaa pakkaamista oli tiedossa ja stadionilla taas sitten purkamista.

Stadionilla oli menossa vielä show-ohjelman harjoitukset ja jouduimme odottamaan radan rakennus-vuoroamme aivan liian pitkään. Vasta joskus klo 21 aikaan pääsimme nurmelle puuhastelemaan. Olihan se nurmi aika upea näky silloin torstain hämärtyvässä illassa. :) Alla vähän fiilistä torstai-illalta ennen kuin ryhmämme oli päässyt nurmeen käsiksi ja myös kuva "työmaastamme"...

Ensipuraisu

 

Työmaata kerrassaan

Saimme kuin saimmekin radan pystyyn perjantai-illan aikana ja ennen puoltayötä olin vihdoin omassa sängyssä auringonpistoksen aiheuttaman päänsärkyni kanssa. Radan rakentaminen oli varsin hauskaa puuhaa ja olimme siinä kyllä erittäin tehokkaitakin... Heti alusta alkaen ryhmällämme oli tilanne hyvin hallussa ja toimimme hienosti yhdessä!

Lauantaiaamuna sitten vaan kotona hepat ulos ja ei muuta kuin takaisin stadionille. Yhdeksän aikaan olimme viimeistelemässä rataa kuntoon, jotta kymmeneltä nuoret hevoset pääsivät aloittamaan työnsä. Sää suosi edelleen ja aurinko paahtoi areenalle, onneksi olin ymmärtänyt ottaa lippiksen mukaan, sillä muutoin olisi olotila ollut varmaan lauantai-iltana vielä edellistäkin päivää kauheampi... Oli kuitenkin ihan mieletön tuuri, että säät hellivät tapahtumaa, sillä kyllä tapahtumasta olisi kehkeytynyt varsin toisenlainen kaatosateessa. 6- ja 7-vuotiaiden luokkien ajan olin radalla töissä ja töitä siellä riittikin, sillä pohjasta oli pidettävä huolta jatkuvasti puomien nostelun ohessa. Nuoret hevoset näyttivät pääosin viihtyvän stadionin nurmella. Näkemäni ratsut olivat suurimmaksi osaksi todella rennon ja luottavaisen näköisiä mennessään. 5-vuotiaiden luokan ajan olin tauolla. Vaikka se olikin minua eniten kiinnostanut luokka näistä nuorista, päädyin kuitenkin koluamaan expo-alueelle, sillä toista mahdollisuutta siihen ei sen päivän aikana olisi tarjoutunut. Expossa oli vaikka mitä ihanaa, mitä olisin mieluusti ostanutkin sekä itselleni että poneilleni, mutta valitettavasti kukkaro oli tyhjä jo ennen areenan reissua, joten ostokset piti kuitenkin jättää suorittamatta! Ehkä vielä jonain päivänä...

Sitten takaisin areenalle, radan muutosta oli ohjelmassa 5-vuotiaiden jälkeen ja sitten olikin vuorossa GP-sarjojen finaalit. Ensin varsinainen GP-finaali ja sitten vielä nuorten GP-finaali. Puuhaa riitti radalla, sillä virhepisteettömiä suorituksia ei nähty montaakaan. Puomeja tuli nosteltua ja nurmea tampattua kyllä ihan riittävästi. Onneksi ehti seuraamaan ratsastustakin, sillä se on aina yhtä mielenkiintoista, oli kyseessä sitten este- tai kouluratsastus... Aina siitä on opittavaa. Ja olipahan välissä tarjolla myös valjakkoajonäytös, jossa Ben, Jarmo, Tove ja Saana ajeluttivat kansanedustajia ja kansanedustajat saivat myös itse ajaa pienet pätkät! :) Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista väliaikaohjelmista, mitä tarjolla oli.

GP-finaaleiden jälkeen oli tarjolla kouluratsastuspainotteinen show-ohjelmanumero (toki areena piti myös tyhjentää tätä varten), joka ei kyllä muhun uponnut alkuunkaan. Ei musiikki, ei koreografia eikä puvustuskaan olleet allekirjoittaneen makuun, mutta ilmeisesti tällekin oli oma katsojakuntansa, jotka nauttivat ohjelmasta täysin siemauksin. Eli kiva siis, että oli jotain vähän erilaistakin tarjolla eikä vain tiukkaa kilpailua. Stadionin katsomot täyttyivät kuitenkin varmasti erittäin laajan ikähaarukan edustajistosta ja joukossa varmasti oli sekä lajin harrastajia, ammattilaisia että ihmisiä, joille hevosmaailma ei ole kovinkaan tuttu, joten oli mukavaa, että tällaisessa tapahtumassa oli yritetty tarjota jokaiselle jotakin. Tämä show poikkesi ainakin kokonaan kaikesta muusta tarjolla olleesta ohjelmasta!

Hetki ennen six barin rakentamista!

Illan huipensi six bar-kilpailu, joka kutistui five bar-kilpailuksi radan ollessa liian lyhyt kuudelle esteelle. Tunnelma kilpailun aikana oli aivan huikea ja aika pitkällekin kilpailussa päästiin, sillä viimeisellä kierroksella ylittyi peräti 175cm pysty linjan viimeisenä esteenä! Musiikit oli valittu osuvasti ja sekä ratsastajat että yleisö olivat ihan täysillä mukana hommassa. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin upeatunnelmaista kilpailua todistamassa, jos koskaan! Hyvillä mielin jaksoi taas kerran purkaa vanhan ja rakentaa uuden radan seuraavaa päivää varten. Lauantaina saatoin olla jopa ennen yhtätoista kotona ja olokin oli parempi, mutta silti uni tuli samoin tein kun vaan sain pääni tyynyyn!

Myöhäisillan radan rakennusta ja meidän urhea ajoneuvomme!

Sunnuntaina sitten puoli yhdeksäksi takaisin työmaalle, sillä ponien verkkaluokka oli suoritettava ennen kilpailun varsinaista alkamista. Melkein heti ponien jälkeen alkoi vuorostaan Unikulma-GP, jossa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ;) Unikulma GP:tä seuranneen Poni-GP-finaalin ajan olin tällä kertaa tauolla ja kävin taas ihmettelemässä kaikkia ihanuuksia expossa, mutta osasin edelleen olla tiukkana ja ostamatta mitään!

Poni-GP:n jälkeen valjakot esiintyivät jälleen ja tällä kertaa näiden valjakkoajon kotimaisten huippukuskien kyydissä ja ajamassakin olivat muiden lajien huippu-urheilijat. Tämä väliaikaohjelmakilpailu oli jälleen kerran erittäin hyvää viihdettä ja yleisökin eli ihanasti mukana. Hienoa mainosta pienelle lajille... Saa nähdä jäikö Kalle Palanderkin jo valjakkoajon koukkuun?!??!!

Sitten radan muutokseen ja viikonlopun kohokohtaan. Rakensimme siis vuoden 1952 olympialaisten radan Aki Ylänteen modernisoimana versiona Tapiola Leading Rider-kilpailua varten. Rata oli hyvin eri tyyppinen kuin nykyään nähtävät radat, mutta silti varsin haastavan oloinen. Nurmipohjakin oli kovasta kulutuksesta huolimatta edelleen ihan kohtuullisessa kunnossa ja pitävän oloinen. Radan valmistuessa, se oli kyllä varsin komean ja kunnioitettavankin näköinen! Alla pieni räpsy siitä, miltä siellä oikein näytti. :)

Kilpailu eteni jännittävissä tunnelmissa. Sebbe lähti luokan ensimmäisenä Calandrollaan ja sai koko homman näyttämään niin helpolta, että tuli jopa mieleen, että onko tämä rata nyt jotenkin nykypäiväisiä ratoja ihan tsiljoonasti helpompi, kun heti alkuunsa puskee helpon näköistä nollaa peliin. ;) Mutta totuus olikin aivan toinen. Tämä rata osoittautui erittäin haastavaksi ja Seben rata jäikin kuin jäikin ainoaksi nollaksi. Toisella ratsullaankin Sebbe sai myös puhtaan radan, muttei pysynyt tämän kanssa enimmäisajan puitteissa. Kyllä huomaa eron rutinoituneissa ratsastajissa, jotka kiertävät muuallakin kuin kotimaan kilpailuissa, sillä sekä Sebbe että Satu Liukkonen olivat omalla tasollaan kilpailussa. Ihanaa, että he olivat lähteneet tänne kotimaan kamaralle kilpailemaan, sillä heidän ratsastustaan oli todella ilo seurata! Myös juniorityttö Eveliina Talvio teki minuun todellisen vaikutuksen ratsastuksellaan, erittäin kaunista ratsastusta itse koulutetulla hevosella noinkin nuorena, WAU!  Toiselle kierrokselle rataa muutettiin jälleen, mutta kilpailun asetelmat säilyivät radan muutoksista huolimatta aika samoina. Seben ja Sadun tiimille menivät kaikki kolme kärkisijaa erittäin ansaitusti!

Sitten purkamaan rataa, kaikki esteet pois areenalta ja takaisin kontteihin. Hommaa riitti ja kun vihdoin kaikki esteet oli konteissa, oli kyllä koko porukka ihan finaalissa. Jalkoja ja hartioita särki, jalkapohjat olivat jo melkein kivusta tunnottomat, naama palanut karrelle kaikessa paisteessa ja aivotkin täysin jumissa. Kaikesta huolimatta päällimmäisenä oli todella hyvä fiilis, sillä meillä oli ollut koossa aivan mahtava porukka, joka oli tehnyt työnsä todella hyvin ja huolella läpi viikonlopun. Vaikkei meitä ollut kovinkaan monta, saimme kaiken hoidettua näpsästi aikataulussaan ja olimme koko ajan riittävän hyvin organisoituneita. Vaikka vapaaviikonloppuja minulla on todella harvoin ja niillekin olisi paljon erilaista käyttöä, ei silti harmita, että käytin kokonaisen viikonlopun tämän tapahtuman merkeissä. Tapahtuma oli todella hieno ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Toivottavasti saamme nauttia tällaisesta tapahtumasta toistekin!

Kiitokset kisaorganisaatiolle hienosta ideasta ja sen toteuttamisesta sekä iki-ihanalle ratatiimillemme upeasta viikonlopusta mielettömällä hengellä ja loistavasta työmoraalista, jolla yhdessä tehtiin tästä kilpailusta mahdollista!

Kilpailun kohokohdathan on myös nähtävissä Yle Areenassa, josta mäkin sen kävin vielä katsomassa! Viikonlopun kilpailuissa seisomisen jälkeen käytin heti maanantain ja tiistain välisenä yönä puolitoista tuntia siihen, että sain katsoa kisan uudelleen. :) Hieman tuntui hölmöltä, mutta silti oli kiva vielä katsoa kilpailu läpi ihan ajan kanssa ilman, että piti murehtia putoavista puomeista tai kuopista pohjassa... ;)

Kuvien copyright Soila Lehmusvaara