tiistai 6. tammikuuta 2015

Ruunausmasennus

Olen jo pitkälti ennen joulua varannut Pondelle ajan ruunaukseen. Aika on huomenna ja mä olen ollut viikon ihan äärimmäisen masentunut asian tiimoilta. Ponde on kuitenkin jo 6 ja selvinnyt hienosti tähän asti orina, vuosi vuodelta sen elämä hormonien kanssa on tasoittunut ja sen kanssa on aina ollut äärimmäisen helppoa.


Tämän kauden kisoissa alkukaudella se vielä vähän huusi ja häselsi, mutta loppukaudesta oli jo varsin tasainen menijä eikä ulkopuolinen olisi välttämättä tiedostanut sen edes olevan ori. Estepuolellakin se oli äärimmäisen toimiva, vaikka pilotti oli poni-ikäinen. Viimeisimmät valmennusreissut ovat olleet äärimmäisen helppoja ja ponia pystyy helposti kuljettamaan myös kaverin kanssa. Sitä pystyy käsittelemään jopa vieraassa paikassa lähes kuka tahansa ja se toimii kuin ajatus. Tänä kesänä ainoan stressin sille loi naapurin tammat, jotka tulivat laiduntamaan ihan sen viereen. Silloinkaan poni ei osoittanut merkkejä tuhmuudesta vaan laidunsi kiltisti omalla lohkollaan tammoja tuijotellen ja vahtien


Mulla ei siis ole itselläni mitään tarvetta ruunata ponia ja siihen mun masennukseni varmasti perustuukin. Mun käytössäni se voisi olla ori ja olla se sama Ponde, mikä aina tähänkin asti. Nyt vaan kun olen antanut sen poniratsastajalle käyttöön, on vastuu sen oriudesta suurempi. Kun en pysty itse hallitsemaan tilanteita, missä poni on, mutta kannan silti vastuun niistä orinomistajana, ei ole järkeä ottaa riskejä. Estekilpailuissa ihmiset ovat helposti jännittyneitä ja omissa ajatuksissaan eivätkä pysty kuuntelemaan muita tai ymmärtämään heille annettuja neuvoja pysyä hieman etäämmällä. Ihmiset siellä eivät välttämättä ota toisiaan huomioon tai käyttäydy siten, mikä olisi turvallisuuden rajoissa järkevää. Ja tämä tarkoittaa nimenomaan seura- ja aluetasoa, jolta tie on nuoren ponin ja poniratsastajan kanssa aloiteltava. Tämän huomasin itse käydessäni estekisoja jonkun kerran kesällä seuraamassa.


Lisäksi valmentajat ovat aina sitä mieltä, että poni täytyy ruunata. Ymmärrän senkin pointin, mutta jos sitä perustellaan esimerkiksi keskittymisen herpaantumisella välillä, pitäisi myös huomioida, että poni on nuori ja sekin voi vaikuttaa sen mielenliikkeisiin yhtä lailla kuin se, että se on ori. Kanssavalmentautujista puhumattakaan... Saan vastata katsomossa kysymyksiin, että "mitä jos tuo tamman ratsastaja olisikin nyt pudonnut ja tamma olisi ollut sen seurauksena vapaana". Niiiiiin, mitä jos lehmät lentäisi? Kyseisessäkin valmennuksessa kentällä oli noin 5 erittäin kokenutta harrastajaa valmentajan lisäksi, joista joku olisi ehkä tarpeen vaatiessa voinut vielä napata orista kiinni, jos tilanne olisi näyttänyt siltä, että se olisi asiasta vauhkoontunut. Ja onhan niitä tilanteita aina ajoittain, että vaikka kisaverkassa on hevonen vapaana ja olenhan itsekin valmennuksessa pudonnut niin, että ori oli hetken vapaana, mutta eipä se ensimmäisenä ole muiden hevosten suuntaan suoriutunut.


Olen kuitenkin ponini luvannut ruunata suuren yleisön paineesta, jotta se keskittyisi ensi kaudella olennaiseen eli esteiden ylittämiseen eikä mihinkään turhaan. Jos tämä olisikin täysin oma päätökseni, tai siis lähtöisin ainoastaan omasta tahdostani, en varmasti olisi näin masentunut asian tiimoilta, mutta tuntuu, että teen näin vaan koska muut haluavat minun tekevän näin.

Toisaalta, onneksi uskon kuitenkin ruunaamisen olevan positiivinen asia hevosen hyvinvoinnin kannalta. Ei enää stressaamista ja sitä myöden laihtumista kesällä, eikä enää yksin tarhailua.


Tällä hetkellä Ponde on tosin orinakin ihan superhienossa kunnossa, kohtuullisen pulska ja lihaksikas ja toivon, ettei tämä muutu ruunaamisen tiimoilta. Toivon myös, ettei sen identiteetti kärsi, sillä näin myöhään ruunatessa on siihenkin riskinsä ja silloin jos koska, tuntisin toimivani hevoseni hyvinvoinnin vastaisesti. Toivon vain, että sen keskittyminen tehtäviin parantuu ja suorituskyky nousee, mutta sen ihana luonne säilyy samanlaisena. Ja toivon ennen kaikkea itsekkäästi, että saan rauhan kaikilta orikammoksujilta ja orivieroksujilta, jotka ovat minut tähän tekoon ja näihin ajatuksiin ajaneet.


Näihin kuviin ja tunnelmiin. Lähden nyt ratsastamaan viimeisen kerran ihanalla orillani ja toivon, että kaikki sujuu hyvin sen ruunauksessa huomenna ja että se on yhtä ihana edelleen ruunana. Onhan nuo kaksi muutakin läsiäni ihania ruunia kuitenkin!

22 kommenttia:

  1. Mä en ole ennen edes tiennyt, että Ponde on ori..! o.O On kyllä erittäin hyväkäytöksinen ja hyvässä kunnossa oleva ori, kieltämättä! Tsemppiä ruunaukseen ja sen tuomaan "tuskaan" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauskaa! :) Noooh, ei varmaan monikaan tiedä, kun se on aika tommonen nössykkä. Mut kyllä se sentään yleensä aina muistaa ilmoittaa itsestään kun jossain ollaan.. Kiitokset kommentistasi ja tsempeistä! :)

      Poista
  2. Ruunaus on viisain vaihtoehto, jos ponin pitää lapsen kanssa pystyä toimimaan joka tilanteessa myös vilkkailla kisapaikoilla yms. Ja jos sillä ei ole jalostusarvoa niin mitä arvoa sillä oriudella itsessään on..? :) Tsemppiä, varmaan huomaat ajan kanssa ettei ratkaisu ole niin huono!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ajattelisin, että ratkaisu on huono, en sitä olisi tehnykään. ;) Siitä ei siis ole kysymys. Lähinnä vain, onko se ratkaisu juuri oikea ja onko se tehty oikein perustein... :)

      Jalostusarvohan jäi nyt kysymysmerkiksi, sillä sitä ei koskaan nähty. Ponioreilla painotetaan paljon luonnetta ja se tällä ponilla on todella kohdillaan. Sitä kokeilleet esteammattilaiset olisivat ehdottomasti nähneet sitä mieluusti käytettävän jalostuksessa ja siksihän se myös oripäiville 4-vuotiaana vietiin. 5-vuotiaana oripäivät jouduttiin unohtamaan loukkaantumisen takia ja nyt sitten se onkin jo ruuna. Hieno suoritussukuhan Pondella on takanaan ja useampi tammanomistajakin olisi siitä ollut kiinnostunut. Mutta nyt se on ruuna joka tapauksessa eikä ruunalla ole jalostusarvoa todellakaan. :)

      Poista
  3. Itsellä tuli melkein itku, kun ruunasin marraskuussa meidän 2-v. oriin, joka oli I-palkittu Hippoksen näyttelyssä ja RP-nuori poninäyttelyssä. Kaunis kuin karamelli ja kiltti kuin mikä. Itselle ei kuitenkaan ollut käyttöä sille oriina sukunsa puolesta, joten se myytiin ja ostaja halusi ruunana. Onnekis koti on muuten täydellinen. Se hetki, kun ekaa viiltoa tehtiin, teki kyllä pahaa. Hyvä poni on hyvä myös ruunana! Tämän kohdalla ei kyllä ollut mitään painostusta asiaan.

    Sitten taas meidän 6-v. jalostukseen hyväksytyn oriin kanssa olen saanut kuulla monta kertaa, että vieläkö se on ori... Tuntui ihan rikolliselta pitää sitä oriina. Nuorempana oli hieman hankala ja ylivilkas, mutta nyt on rauhoittunut ja toimii moitteetta suurimman osan ajasta. Nyt on eka kisakausi ponikuskin kanssa edessä ja vähän jännittää kuinka homma toimii. Jos heittäytyy hankalaksi, niin ruunataan, koska arvo on käyttöponina isompi kuin jalostuksessa. Onneksi valmentajat ovat oriuden kannalla ja pitämässä ponin puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näissä on kyllä aina mukana suuria tunteita, siitä ei pääse mihinkään. :) Varsinkin jos on todella lahjakas, hyväsukuinen ja hyväluontoinen hevonen, niin nämä pohdinnat on ihan supervaikeita...

      Mullakin ruunauspäätökseen kyllä vaikutti, että Magicin jälkeläinen hyväksyttiin viime keväänä, niin sen sukuinen ori on kuitenkin käytössä. Suomessa kuitenkin aika vähän on tarjolla näitä ratsuponioreja.

      Ruuna on mukava harrastuskaveri, siitä ei pääse mihinkään! :)

      Poista
  4. Kyllä se on hevoselle varmasti kivempaa, kun ei hormoonit hyrrää niin voimakkaasti :)

    Mä olisin venyttänyt Torstenin ruunausta, jos se olisi ollut käsiteltävissä silloin kolmevuotis keväällä. No, hän ei ollut ja pääsi sitten palleistaan, mutta kyllä pitkään oreina olleista vaan tulee jollain tasolla näyttävämpiä. Ei niin nössykkähevosia ;) Into ruunattiin vasta seitsenvuotiaana, ja kyllä sen näki herran lihaksista - orikaula oli ja pysyi, aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivottavasti Ponde olisi nyt onnellisempi elämässään ilman hormonitoiminnan aiheuttamaa stressiä. :)

      Pondekin alkoi juuri kivasti kasvattamaan kaulaa isommaksi ja muutoinkin muhkuuntui nyt syksyn aikana paljon. Toivottavasti säilyy nyt sitten muhkuna. :)

      Poista
  5. Kyllä Ruunan elo on helpompaa ja huolettomampaa kuin oriin - ja niin on ruunan omistajankin, kuten itse vastuuasioihin viittasitkin. Oma hevoseni oli lässykkä ori ja olisi varmaan sellaisena pysynytkin mutta tallipaikkojen saannin vaikeus jo yksin loi paineen tiputtaa pallit pois. En ole katunut vaikka nyt kun luonne ja liike on jalostunut niin olisi tästä kyllä yksi varsa yhdestä tutusta tammasta pitänyt tekaista takataskuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täähän se on, kun sitten myöhemmin voi vähän harmittaa, ettei sitä jälkeläistä olekaan. ;)

      Selväähän se on, että ruunana on huolettomampaa ja ruunan omistajana ihan superisti huolettomampaa, mutta siltihän nämä vaan ovat paljon mietityttäviä asioita. Meillä kun on vielä nuo omat hepat kotona, ei ole edes tallipaikkaongelmia ja aina saa järjesteltyä orillekin sopivat oltavat... Mutta eipä nyt tarvitse sitäkään enää miettiä, sillä illalla pihassa seisoo kolme ruunaa. :)

      Poista
    2. Tarkennan nyt, että tuo varsa olisi tullut ihan omaan käyttöön, ei todellakaan myyntiin. Mutta ihan hyvä ratkaisu näinkin, sillä kahta hevosta ei huvittaisi pitää näillä hinnoilla ja resursseilla ;)

      Ratsastettavuudelta moni hevonen paranee ruunaamisen myötä; yllättävän paljon terävyyttä löytyy usein lisää kun keskittyminen osuu vain ja ainoastaan kuskiin eikä "lauman" tai lauman ulkopuolisten vahtimiseen.

      Poista
    3. No omaan käyttöön tietenkin! ;)

      Poista
    4. Laura muuten, enkös mä saa enää lukea blogiasi..?

      Poista
    5. Häh? en ole mitään asetuksia muuttanut.. koitas laitella herjasta mulle viestiä...

      Poista
  6. Suomessa ja maailmalla on niin paljon hienoja oreja ettei kotijalostuksia tarvitse suunnitella. Oriin liikuttaminen julkisilla paikoilla on riski, joten kaikille on helpompaa jos ratsutädit pääsevät peniskateudestaan ja ruunaavat ne oriinsa, ja jos eivät ruunaa, antavat ne vain ammattilaisten käsiin. Ponde on hieno poni, mutta tuskin kuitenkaan jalostusainesta, muutenhan kuusi vuotiaalla olisi jo jälkeläisiä. Toivottavasti ruunaus sujuu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmallahan on kyllä paljon hienoja oreja ja onneksi aina välillä joku niitä tuo myös Suomeen käyttöön, mutta poniorien kohdalla Suomessa tilanne kuitenkin on se, että niitä oreja ei ihan hirvittävästi ole. Tämän takia halusin mahdollisimman pitkään katsoa, onko Ponde sellainen, jota voisi harkita käyttöön, sillä se on erittäin lahjakas sekä hyväluontoinen poni.

      Pondellahan olisikin jo jälkeläisiä, jos olisin sitä antanut käyttää, mutta en halunnut sitä antaa kirjaamattomana käyttöön ja sen kantakirjaaminen on jäänyt kahtena vuotena ajatuksen tasolle loukkaantumisten takia. Se, olisiko siinä ollut ainesta jalostuskäyttöön jää nyt näkemättä ja kokematta, sillä tällä hetkellä se ollee jo ruuna sinunkin iloksesi. :)

      Poista
  7. Ei se aina ole noin mustavalkoista, että jos oriilla ei ole jo jälkeläisiä niin tuskin siinä jalostusarvoakaan silloin on. Miettien kuitenkin, miten useiden sattumusten kautta Zorrokin on jäänyt lopulta näyttämättä orilautakunnalle - se ei ole ollut kiinni ponin laadusta.

    Minä ainakin ymmärrän ruunaamisen tuskan ihan täysin. Deen ruunaaminen oli itselleni kova paikka, koska olin sen varaan aika paljon haaveita laittanut. Mutta se on sääli, että Suomessa ollaan niin "orivastaisia", ulkomailla moni ori tekee ensin kilpailu-uran jopa 10 -vuotiaaksi, kunnes se vasta hyväksytään jalostukseen ja todetaan, että se on jalostukseen hyvä yksilö. Se onko ori tyytyväisempi myöhemmin ruunana ei ainakaan meidän kohdalla tuonut mitään muutoksia, kyllä se on enemmän kiinni hevosen perusluonteesta ja kotitallin hoidosta ja hevoselle järjestetyistä sopivista puitteista kuitenkin. Ja teidän kohdalla kuitenkin on se etu, ettei tarvitse vieraiden talliin hevostaan viedä, niin ymmärrän kyllä että asia ei ole niin yksioikoinen juttu.

    Mutta tsemppiä kuitenkin ruunaamiseen, ja ei se ponin lahjoja onneksi vie mihinkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!

      Arvasin, että sä ainakin ymmärrät ja vielä kun tiedät hyvin ponin luonteen ja taidot. :) Ja senkin, että jos lehmät olis lentäny ja täti olis setä, Ponde olis voinut olla ehjä siellä oripäivillä ja mennä kirjoihin ja kansiin. :)

      Tänks tsempeistä ja toivotaan, että ponin lahjat pääsevät entistä enemmän esille ruunaamisen myötä!

      Poista
  8. Voih,onpa sääli.. mutta toisaalta,on kaikki vaan niin paljon helpompaa ruunien kanssa. Enkä nyt tarkoita hevosen kanssa pärjäämistä vaan muiden ihmisten.. huoh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, tää on niiin tätä. :) On kyllä sääli, mut näin nää näyttää joskus menevän... Tärkeintä kuitenkin olis, et se olis hyvä suoritusponi!!!

      Poista
  9. Entäs se vaihtoehto että olisit jättänyt toisten ihmisten mielistelyt ja pitänyt oriina. Omassa tallissa oma poni, hyvä käsitellä ja ratsastaa. Nyt sitten voit jossitella koko loppuelämän että entäs jos... ja syyttää niitä muita jotka päätöksen pakottivat tekemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tällä kertaa annoinkin muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan toimintaani normaalia enemmän, ei kyse todellakaan ollut toisten ihmisten mielistelystä. Kun varasin ruunausajan, olin varma, että haluan ruunata ponini, mutta mitä lähemmäs ruunausta mentiin sitä enemmän mietin ja pohdiskeliin ja masennuin näistä pohdiskeluistani.

      Päätös viedä poni ruunattavaksi oli kuitenkin loppujen lopuksi omani, mutta halusin olla varma, että se on omani. Ponin hyvinvointi on minulle etusijalla ja uskon, että ruunana sen elämä on helpompaa ja sitä kautta myös suorittaminen on helpompaa.

      En aio jossitella enkä syyttää ketään mistään, sillä sellaiseen ei ole tarvetta. Poni on nyt ruuna ja sillä hyvä.

      Poista