Eemelillä olin ratsastanut ennen taukoa edellisen kerran itsenäisyyspäivänä ja Murdella joskus joulun aikaan. Tämän välissä olleen muutaman kuukauden ajan ponit olivat hieman heitteillä ja kevyemmällä liikutuksella, mutta onneksi taitavat stuntit kävivät aina ajoittain niitä liikuttelemassa. Kiitos siitä heille!
Murden selkään kapusin näistä kahdesta ensimmäisenä. Sen kanssa työskenneltiin ensimmäinen kerta käynnissä ja laukassa. Murde kokeili kaikki parhaat temppunsa, yritti kiemurrella ja nojailla ja olla tekemättä töitä oikeasti... :) Kun vaan jaksoi blokkailla kaikki pakokeinot ja kertoa, että takaosa kantaa ja etuosan pitäisi olla kevyt, alkoi Murdelle pikku hiljaa muistua mieleen, että kuinka kuuluukaan kulkea... Toisella kerralla homma sujui jo todella mukavasti ja lopuksi homma alkoi muistuttaa etäisesti ihan ratsastusta. Istuin jopa harjoitusravissa ja tehtiin hieman siirtymisiä ravista käyntiin, käynnistä raviin ja ravin sisälläkin. Kolmannella kerralla homma ei sitten enää sujunutkaan niin kivasti vaan oikealle taipuminen ja kääntyminen oli hankalaa, Murdea kiukutti ja kaikki oli huonosti. Onneksi tästä seuraavana päivänä hovistuntti Anni oli Murden kanssa liikenteessä ja raportoi hevosen olleen melkolailla normiomaitsensä. Syynäilin kuitenkin Murdea tämän jälkeen melkotarkasti ja huomasin sen selän olevan hieman kipeä oikealta ja samoin oikean kankun olevan vähän arka. Tässä voi sitten taas pohtia, et johtuuko reagointi liikunnan määrän lisääntymisestä vai onko taustalla joku liukastuminen tms. Aivan samanlaista oireilua oli myös viime keväänä, joten täytyy nyt sitten kuulostella, että lähteekö homma paranemaan vai tarvitaanko johonkin jonkin sortin hoitoa... Tällä hetkellä mennään siis rentouttavalla liikutuksella, arnikalla ja hieronnalla. Eilen illalla juoksuttelin Murden ja siinä se ainakin onneksi liikkui varsin mukavasti, joten vielä yritän olla huolestumatta liikaa. :)
Eemelin olen myös ratsastanut muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla mikään ei sujunut. Poni oli todella vino, etupainoinen ja kova suustaan, kaikkea mitä se ei todellakaan yleensä ole. Jouduttiin neuvottelemaan näistä asioista aikalailla ja lopulta onneksi jäin voiton puolelle ja sain tahtoni läpi, poni taipui kumpaankin suuntaan ja jäi kevyenä pidätteeseen... Tämän jälkeen homma on normalisoitunut ja poni tuntunut ihan omalta itseltään. Ollaan tehty paljon siirtymisiä ja avotaivutuksia, jotta poni pysyisi kuulolla pidätteisiin, eteenpäin vieviin apuihin sekä kropastaan notkeana. Eemelillä havaitsin oikean lavan tiimoilla olevan jumia, joten sitä ollaan nyt jumpattu erityisesti auki ja sekin on saanut hierontaa ja arnikaa lapaansa. Olen myös työstänyt Eemeliä paljon maasta käsin, jotta nään koko ajan, mitä kropassa tapahtuu ja että se lähtee notkistumaan kunnolla koko kropastaan. Eilisessä juoksutuksessa oli jo havaittavissa huomattavaa kehitystä kahden viikon takaiseen. Vielä Eemelin kunto on kyllä varsin heikko, pitkää aikaa se ei jaksa kulkea kunnolla kantaen itseään. Mutta ehkä sekin tästä kun päästään kunnolla töiden makuun... Varsinkin laukkaan se tarvitsee paljon enemmän voimaa, jotta se pystyy taas lähteä kokoamaan sitä ja tekemään vähän enemmän juttuja laukassakin. Ravi sen sijaan tuntuu melko hyvältä ja ravin sisällä tehdyt siirtymiset ovat olleet yllättävän hyviä, pientä venymistä on ollut havaittavissa ja kokoaminenkin tuntuu mahdolliselta, vaikkei mitään kovin koottua ollakaan vielä kokeiltu. Käynnissä on työskennelty edelleen ikuisuusprojektina tunnetun odottamisen ja rentouden kanssa. Hyviäkin pätkiä on kuitenkin saatu aikaiseksi.
Ja uutuutena olen työskennellyt Ranen kanssa. Ehdin sen selkään viime kesänä vain pari kertaa ennen kuin jätin nuorten ratsastukset pois ohjelmistostani, joten se on mulle oikeastaan ihan uusi tuttavuus. Hyvää työtä sen kanssa on tehty, sillä se vaikuttaa viisaalta ja luottavaiselta työntekijältä. Sen kanssa on opelteltu tuntuman hyväksymistä ja korrektia reagoimista jalkaan kohden tuntumaa ihan vaan käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä. Viimeksi päästiin vähän lopuksi jopa työskentelemään kevyessä ravissa aika kivalla tuntumalla... Olisi kiva, jos sen saisi kesän aikana joihinkin 4-vuotiaiden luokkiin esille, joten sitä kohti lähdetään työskentelemään.
Murden ja Eemelin olen ilmoittanut helatorstaina Vihtiin kilpailuihin, saa nähdä päästäänkö sinne asti, mutta tavoitteita on hyvä taas alkaa asettamaan itselleen ja tekemiselleen. Näin säilyy motivaatio työskentelyssä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti