Epäonnea, mutta myös mukavia fiiliksiä!

Viikko sitten Suvi-Hermiina oli estekisoissa esteratsastajansa kanssa ja oli siellä mennyt huonoista järjestelyistä johtuen esteen sekaan. Ruskea este oli rakennettu vastavaloon niin, ettei Suvi ollut estettä yksinkertaisesti nähnyt. Se ei ollut tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi havainnut edessä olleen esteen vaan juossut suoraan esteen sekaan. Samainen este oli tuottanut päänvaivaa muillekin... Kokemattomille järjestäjille joskus sattuu ja tapahtuu näköjään. Suvi oli tämän jäljiltä kipeyttänyt vasemman kylkensä ja aristeli sitä ratsastettaessa alkuviikon ajan. Loppuviikosta Suvi alkoi toipumaan, mutta viikonlopun kisoissa nähtiin, ettei se ollut vielä aivan parantunut. Toisella radalla Suvi reagoi vasempaan jalkaan vasemman laukan pidennyksessä ja päätin keskeyttää radan, sillä en toki halunnut hevosen mielialaa enää siitä pahentaa enkä aiheuttaa sille missään nimessä fyysistä kipuakaan. Näin voi joskus käydä ja olen tätä tilannetta ja tapahtumaa analysoinut, minkä olen ehtinyt, mutta muuhun tulokseen en ole osannut tulla kuin, että pari päivää ratsastajavapaata ja annetaan kyljelle aikaa parantua ja sitten taas katsotaan, miltä homma näyttää! Olin kyllä näiden tapahtumien jälkeen varsin masentunut, sillä epäonnistuminen ei ole mukavaa, mutta toivottavasti tämä olisi nyt kauden "low point" ja tästä olisi taas suunta eteenpäin...

Piristin tänään sitten itseäni ratsastamalla Sami-ponin sekä Murden. Ensin Murden kanssa kurvailtiin ympäri kenttää ja meillä oli varsin hauskaa. Tehtiin niin laukassa kuin ravissakin eroja suorien sivujen ja ympyröiden välille ja yritettiin pitää hyvää eteenpäinpyrkimystä päällä, vaikka olisi ollut tiukempikin mutka kyseessä. Hienosti siis sujui ja jäi hyvä mieli. Vaikka mä oonkin pitänyt Murdea välillä aika lailla toivottomana tapauksena monessa suhteessa, niin kyllä mä taas alan pikkuhiljaa uskoa siihen ja sen kykyihin kehittyä ihan päteväksi ratsuksi. Paljon on työtä edessä, mutta tällä hetkellä sen työn tekeminen tuntuu mielekkäältä! Vähän ollaan opiskeltu myös pohkeen väistämistä sivulle ja tehty vähän siirtymisiä askellajien sisällä. Ensi viikolla jatketaan. Katja eli toinen Murden kasvattajista tulee huomenna maastoiluttamaan Murdea ja torstaina on luvassa myös estetyöskentelyä, joten Murden ohjelman ei pitäisi olla mitenkään liian yksitoikkoista ensi viikollakaan. Viimeksi juoksuttaessa se toimi myös mukavasti, joten olisi ihan kiva ottaa joku juoksutuskin taas välissä mukaan kuvioon...

Sami-Ponin treeni oli sitten vuorossa Murden jälkeen. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitetaanpas muutama tähän hollille:







Sami alkaa siis näyttämään jo ihan ihkaoikealta kouluponilta. Sen ryhti alkaa nousemaan ja sillä alkaa olemaan voimaa kantaa itseään jo pidempiäkin pätkiä. Se on siitä makea poni, että vaihteita riittää ihan kootusta todella lisättyyn joka askellajissa nuoresta iästä huolimatta. Sillä vaan on paikat niin kohdillaan!

Zorro alkaa olla jo aika kiva ohjasajettava ja tänään ensimmäisen kerran vähän oli jo puheissa, että pitäisi kohta miettiä sille kärryjäkin perään. Se on ollut ajelussa sekä kentällä, jossa oli tänään ekan kerran tötsiäkin, minkä välistä piti kulkea että maastossa ryteikössä rypemässä. Maastossa sillä on ihan mieletön luontainen energia ja siellä oikein marssii eteenpäin. Sen takia pyritäänkin tekemään maastossa paljon ja kentällä vain "pakollinen" harjoittelu!

Jöpön kanssa harrasteltiin perjantai-iltana ja olipas se jälleen mukava. Vanha herra on ihan vireessä ja työskentelee varsin mielellään. Sen kanssa ratsastus on puhtaasti fiilistelyä kun se vaan on niin toimiva yksilö. Etenkin kun on sitä ennen ratsastanut härdäävän Murden, tuntuu Jöpö niin äärettömän helpolta, tutulta ja turvalliselta. Huomenna sekin pääsee maastoon Murden seurana ja loppuviikosta otetaan ehdottomasti taas sitten vähän vakavamielisempää treeniä! Tai siis niin vakavamielistä kuin treeni nyt koskaan voi Jöpön kanssa olla.

Pin Rock's Esmeralda on nyt myyty ja siirtynyt uusille omistajilleen. Toivottavasti poni löysi hyvän ja sitä arvostavan kodin. Sen kanssa työskentely on ollut erittäin hieno projekti ja taidan olla jopa hieman ylpeä työni tuloksesta! :) 3 vuotta sitten poni tuli meille täysin raakana ja nyt se on valmis kansalliselle tasolle. Kyllä näitä laadukkaita ratsuja on vaan niin pirun mukava tehdä!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Kuvia Tuomarinkylästä

Alkuverryttelyä kentällä...

Ja sit suurta keskittymistä maneesissa!



Kuvien copyright Henna Rajala

Dressage Centerin seurakilpailut oli sitten maanantaina ja siellä siis starttailtiin Kenttä kuutonen. Harjoitukset kotona olivat sujuneet lähes täydellisesti. Kisoja edeltäneenä päivänä Suvi oli ihan mielettömän hyvä ratsastaa, se toimi kuin ajatus. Istuin vain kyydissä ja nautiskelin, laukkaa pääsi ratsastamaan hyvässä korkeassa muodossa, todella koottu ravi kaivettiin naftaliinista lumikentän jälkeen ensimmäisen kerran ja väistöt sujuivat tuttuun tapaan. Lopuksi laukka-käynti-laukka-siirtymiset onnistuivat ajatuksesta ja muutoinkin pääsi ratsastamaan niin, että homma tuntui olevan kaikin puolin hanskassa.

Maanantaina verryttely oli kuitenkin pehmeällä kentällä ja päivä oli harvinaisen kuuma huhtikuun päiväksi. En osannut ottaa näitä tekijöitä riittävästi huomioon suunnitellessani verryttelyn ajoitusta, lisäksi kun kaikki vielä ihmettelivät, että olimmeko tulleet paikalle jotenkin myöhässä, olin itse hieman äimänä. Tämä johtui siitä, että paikalla olisi ollut myös mahdollisuus verrytellä verryttelyryhmässä maneesissa, josta en ollut tietoinen enkä siksi paikallakaan. Onneksi näin, sillä jos olisin ollut selässä ennen verryttelyryhmäni alkua, olisi Suvi todennäköisesti ollut sekä väsynyt että tympääntynyt. Nyt päästiin sentään suorittamaan pelkällä väsymyksellä. Maneesissa tuomareilla oli vielä pöytä, jossa oli liehuva pöytäliina, mikä Suvia hieman hirvitti ja siihenkin uhrautui tärkeää energiaa. Radalle päästessä Suvi oli siis jo vähän väsynyt eikä aivan pohkeen edessä, mutta suoritimme radan tasaisella menolla ja ajoittain aika hienoillakin pätkillä ja tuloksena oli 58 ja risat % ja siihen mahtui yksi kommunikaatiokatkos pysähdyskin tuomaripäädyssä, josta sitten rankaistiin asiaankuuluvasti. Ilman sitä oltaisiinkin oltu sijoilla! :) Eli ei me ihan huonoja oltu, siellä sentään tuntui olevan paljon hienoja hevosia ja siten myös kova taso... Siellä oli ilo katsella joidenkin ratsastusta, kun oli niin kerta kaikkisen kaunista. Kisoissa käyminen on kyllä juuri siitäkin syystä silmät avaavaa, kun näkee niitä uskomattoman upeita ratsukkoja ja pystyy sitten itsekin muistamaan, että mihin sitä oikein tähdätäänkään. Muutamia todella kauniita ratsukkoja on tällä kaudella nähnyt radoilla ja kyllä niitä katsellessaan muistaa, mistä tässä lajissa on oikeasti kysymys.

Nyt onkin sitten tämän viikon verran kisataukoa ja seuraavan kerran tositoimiin 7.5. mitä todennäköisimmin sekä Samin että Suvin kanssa. Kummatkin kyllä ihastuttavia kilpureita! <3

Murde ja Poni ovat olleet mun silmäni alla nyt todella paljon, kun ollaan asuttu samalla tontilla niiden kanssa. On ihanaa kun pääsee seurailemaan omaa hevosta/ponia vähän niin kuin koko ajan. On niin terapeuttista vaan katsella niiden puuhastelua tarhassa ja niiden keskinäistä elämää. Voisin vaan tuijotella niitä tuntikausia, kun ne tekevät pahuuksiaan ja kiusaavat toinen toisiaan. Mulla on ollut harmittavan vähän aikaa niitä oikeasti työstää, mutta kyllä ne vähän ovat silti liikenteessä olleet. Murde oli itse asiassa eilen myöhäisessä illassa ihan mielettömän hyvä juoksuttaa, se reagoi kohtuullisen mukavasti ja liikkui ihan kivasti eikä kertaakaan koittanut poistua paikalta, vaikka vähän sitä ahdistelinkin. Eli vaikuttaisi siltä, että maalaiselämä alkaa tekemään tehtävänsä ja siitä on hyvää vauhtia tulossa taas aika kiva hevonen. :) Saa nähdä, mitä tapahtuu kun se viedään taasen johonkin muualle valmentautumaan tai saati sitten kilpailemaan... Saattaa olla, että on pieni hevonen taas vähän ihmeissään!

Poni oli ihan oikeissa töissä tiistaina ensimmäisen kerran elämässään. Se suoritti Leenan kanssa ohjasajoa ilman taluttavaa avustajaa ja suoritti vielä ihan pirun hienosti. Ensin tiellä ja sitten vielä kentällä ja peräti kumpaankin suuntaan! Kyllä voi olla ponista ylpeä, hyvä ajoponi siitä vielä tulee. Ja aikanaan ehkä ratsukin, ei se ainakaan työtä vieroksuva ole... Reeni jatkuu jo huomenna!

Muutoin hommat on aika lailla ennallaan Jöpö on ollut reenissä tasaisen vaihtelevasti, nyt puuttuu yksi kenkä, joten mennään sen ehdoilla, kunnes saadaan uusi ja Pin Rock's Esmeralda on lähes myyty, joten senkään kanssa ei ole nyt tullut puuhasteltua. Uusi ratsu kuvioissa on 9-vuotias ruuna Aku, joka on ihan mieletön mastodontti! Siis kokonsa puolesta mastodontti, sillä se on varmaan lähemmäs 180cm säkäkorkeudeltaan... Onneksi se on kuitenkin kiltti jättiläinen ja vähitellen alkaa toimia todella mukavasti. Kun on ratsastanut viime vuodet lähes pelkästään ponikokoisilla ratsuilla, tuntuu tuollainen järkäle kyllä harvinaisen omituiselta. :) Vähitellen sitä oppii luottamaan järkäleeseenkin ja siihen, että sen tahtotila ei olekaan se, että se haluaa ulkoistaa mut sieltä kahden metrin korkeudesta vaan, että se ihan oikeasti on kiltti poika, jonka mielestä on kiva laukkailla ympäri kenttää... Pieni kulttuurishokki on kyllä tosiaan ton koon tiimoilta ollut, mutta onneksi alkaa vähitellen helpottamaan. On kiva nähdä, mihin tämän jättiläisherran rahkeet riittävät tulavaisuudessa. :)

Kuvia Tuomarinkylästä 22.4.2011

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Pääsiäinen

Aletaan olla jo hyvällä mallilla menossa kohti kesää, pääsiäistä vietetään ja vappukin on jo viikon päästä. Ei aikaakaan kun on jo ihan oikeesti kesä ja pääsee nauttimaan kaikista kesän mukanaan tuomista iloista. :)

Tällä viikolla on nyt sitten harjoiteltu ahkerasti Suvi-Hermiinan ja Sami-poninkin kanssa kilpauraa ajatellen. Maanantaina päätin ratsastaa Suvin kanssa laukka-käynti-laukka-siirtymisiä suorilla ja se teki kyllä hyvää. Pienetkin virheet ja vääränlaiset avut kyllä joutuu huomaamaan, kun ei ratsu ihan siirrykään tai pysykään suorana niin kuin olisi toivonut. Näitä tehtiin siis melkein kyllästymiseen asti, jotta niihin saataisi toivottua rutiinia. Lisäksi samassa harjoituksessa ratsastettiin huolella läpi kulmien laukassa, sillä kulmien ratsastus on ollut talven ajan lähes mahdotonta pohjien liukkauden johdosta. Nyt niiden ratsastaminen on kuitenkin saatava kuntoon, jotta kulmista tulee helppoja ja sujuvia radalla.

Torstaina ohjelmassa oli rataharjoituksia, sillä harjoittelimme maanantain Dressage Centerin kisoja varten jo kenttä kuutosta ja kävimme läpi seuraavien aluekisojen He A:10-rataa, jotta sekin alkaisi iskostumaan pikkuhiljaa mukavasti mieleen. Rataharjoituksissa huomaa helposti vaikeat kohdat sekä niin hevosen kuin omatkin heikkoutensa. Pääasiassa ratojen suorittaminen kotosalla sujui kuitenkin aika mukavasti, taidettiinpa väläytellä parhaat lisäyksetkin tähän mennessä johonkin väliin, kun alan vihdoin pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka niissä saakaan eniten irti Suvista. Saa nähdä kuinka sitten kisoissa onnistuu.

Maanantaina siis kenttä kuutonen Vihti Dressage Centerin seurakisoissa Suvin kanssa. Siinä on meille juuri mukavasti mietittävää, mutta se on helppo ja selkeä ohjelma tähän väliin, kun on pitänyt välissä jo opetella vaikka minkälaisia koukeroisia ohjelmia. Kyseisen ohjelman mukavuus tulee olemaan pitkät lisäykset, jos vaan ollaan virkeitä ja pystyn itse istumaan kyydissä riittävän hyvin, raviväistöt, jotka ovat Suvin ehdoton bravuuri sekä laukassa kolmikaarinen kiemuraura pitäisi myöskin olla meille edukas liike. Pitää vaan päästä huolella vielä käymään rata läpi sunnuntain reeneissä ja sen jälkeen suorittaa kunnolliset mielikuvatharjoittelut. Eiköhän siihen ole sunnuntain ja maanantain välisenä yönä töissä aikaa. Voin toki olla hieman väsynyt kisoissa kun ei ole juurikaan unta takana, mutta täytyy toivoa, että radan verran jaksaa tsemppailla!

Sami-ponin kanssa harjoiteltiin myös kaksi kertaa viikon aikana. Alkuviikosta tehtiin ihan kunnollinen laukkatreeni, mentiin suoria pätkiä hidasta laukkaa ja myös taivuteltiin ja letkisteltiin ponia. Homma sujui ja ryhti alkaa löytymään. Kotiharjoittelussa kaikki on hyvin, toki kuntoa täytyy vielä kohottaa, kun eihän ponilla ole vielä edes niin kovin paljoa ratsasteltu! :) Eilen otettiin vetristävä ja letkistävä vähän lyhyempi treeni ja kummallakin kerralla ratsastettiin läpi KN Special. Rata tuntui kaikin puolin helpolta ja siltä, että siitä voi ihan tullakin jotakin. Tänään sitten aamulla Poni kyytiin ja Tuomarinkylään seurakisoihin. Verryteltiin ensin kentällä, jossa Sami oli jännittynyt ja ihmetteli kovasti, kuinka paljon hevosia olikaan ympärillä. Kentällä vähän ravia ja laukkaa ja sitten maneesiin pyörimään. Maneesin verkassa Sami tuntui todella hyvältä ja jopa rennoltakin, mutta kun se joutui pois verkka-alueelta, yksin radalle, se jännittyi kovasti ja ihmetteli ovia ja tuomareitakin. Hetken jo luulin, ettei hommasta tule yhtikäs mitään, mutta onneksi poni keräsi itsensä ja kuunteli sen verran apuja, että kaikki tehtävät saatiin suoritettua kunnialla! Harmittava jännittyneisyys vaan näkyi tällä kertaa niin, että Sami pyrki edestä liian matalaksi ja rullalle eikä sitä tuollaisessa tilaisuudessa ole kovinkaan helppoa korjata. Mutta kokemusta rikkaampana taas jatketaan ja tietää, mihin edelleen pitää keskittyä entistäkin enemmän koko ajan elikkäs siihen ryhtiin ja lähes avoimeen muotoon. Kotona se on kyllä viime aikoina löytynytkin enemmän kuin hyvin... :)

Kummatkin kilpurit jatkavat nyt sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä kilpailu-urakkaansa Vesilahdella 7.5. aluekisoissa. Sami starttailee helppoa beetä ja Suvi beetä sekä aata. Jospa mä taas olisin ymmärtänyt jotain enemmän ratsastuksesta ennen niitä kilpailuita ja pääsisin taas tekemään prosenttiennätyksiä kummallakin ratsullani! Aina täytyy olla itsellä tavoitteena ylittää itsensä!

Omat ponit ovat nyt olleet aika kevyellä työmäärällä. Murde on tällä viikolla viihdyttänyt kasvattajaansa kuljettamalla Katjaa ensin ympäri kenttää ja sittemmin ympäri lähimaastojakin. :) Murde ottaa nyt relasti ja saa fiilistellä uutta elämäänsä. Ollaan me pari kertaa tehty ihan oikeita töitäkin, mutta pikkuhiljaa. Rankan talven jälkeen mennään hiljalleen kohti kesää ja katsotaan, jos jossain vaiheessa ehkä päästäisi vihdoin ja viimein kilparadoillekin debytoimaan. Mutta kaikki jäänee nähtäväksi. Zorro on vähitellen opiskellut asioita tulevaa valjakkoponin uraansa varten. Se on nyt ohjasajettu ainakin neljä kertaa. Viimeksi sai mennä jo kentällä puolitoista kierrosta ilman taluttajaakin, ihan vain takaa-ajettuna. On se vaan fiksu poika. Samin omistava Leena on sitä asiantuntevasti vienyt asiassa eteenpäin ja kyllä me kovasti uskomme, että ennemmin tai myöhemmin saadaan sille kärrytkin perään. :) Nyt kun vaan saisin sopivan määrän ihmisiä paikalle oikeeseen aikaan niin pitäisi myös irtohypyttää Zorroa ja katsoa, että näyttääkö vanhempien estegeenit periytyneen poikaan vaiko eikö... Kenttäkin on nyt erinomaisessa kunnossa ja siinä olisi hyvä ponia hypytellä!

Pin Rock's Esmeraldasta on käyty paljon neuvotteluja ja aika ostotarkastukseenkin on varattu eli saapa nähdä onko nyt se aika, että pitää tuosta ihanasa ponista luopua ja antaa sen jatkaa elämäänsä eteenpäin muiden ihmisten hoivissa. Sen kanssa puuhastelemista tulee kyllä ikävä, sillä niin monia hyviä hetkiä sen kanssa on vietetty. Ja niin monia suuria onnistumisia koettu!

Nyt siis Dressage Centerin kautta nokka kohti Vesilahtea ja toivottavasti rusetiton aikakausi loppuu yhtä nopeasti kuin se alkoikin! :)