Varsa

Puolitoista vuotta sitten olin koulutuomareiden sihteerinä Horse Showssa tsekkailemassa GP-kouluhevosia ja jotenkin silloin päähäni iskostui, että jos joskus opin ratsastamaan riittävän hyvin ja haluan edetä ratsastajanurallani pidemmälle, on mulla oltava riittävän hyvä puoliverinen hevonen. Siitä lähtien olen pitänyt silmällä myytäviä varsoja, välillä vähän aktiivisemmin ja välillä vähän vähemmän aktiivisesti. Parikin sellaista on osunut silmiin, joita harkitsin, mutta joiden kohdalla kuitenkaan ihan sitä lopullista halukkuutta ostaa niitä, ei tullut.

Tammikuun lopulla vietin toimistopäivää kotona koneen äärellä ja näin sellaisen kuvan eräässä fb:n myyntiryhmässä, joka ei jättänyt mua rauhaan. Siinä kuvassa oli rautias läsipäinen orivarsa, joka katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi, et "osta mut". Tällä varsalla oli myös mun makuuni ihan supersuku. Eipä aikaakaan kun olin jo sopinut meneväni sitä katsomaan.

Kyselin eräältä emätamman aiemmalta omistajalta ja valmentajistani Nipsulta tästä varsasta mielipiteitä ja kun kummaltakin tuli kehoitus ostaa kyseinen varsa, eipä siinä sit enää oikein muu auttanut.

Menimme katsomaan varsaa eräänä sunnuntaiaamuna pienoisessa kiireessä ja härdellissä, mutta varsasta ei voinut olla muuta mieltä kuin että se oli niin mun näköinen varsa kuin vaan varsa olla voi. Vähän isohan se toki on jo tässä vaiheessa, mutta jos se on sen ainoa huono puoli niin olkoot!

Näin siis pienimuotoisena heräteostoksensa perheeseemme tuli varsa. Varsa jäi kylläkin vielä asustelemaan kasvattajansa luokse laumaan, jotta saa nauttia kavereista ja hevosen elämästä ja pääsee laumansa kanssa kesällä laiduntamaan!

Varsa on siis viime kesänä syntynyt FWB-oripoika Wicky's Romance S (Don Romantic - Wolkenstein II). Hovikuvaaja napsi siitä heti muutaman kuvan iloksemme:

Nyt vaan toivotaan terveitä ja leppoisia varsavuosia sille!

Rodrigon valmennuksessa, osa 1

Tammikuussa kävimme valmentautumassa Porvoossa Seiskatallilla. Valmentajana oli jo entuudestaan tuttu Rodrigo da Costa Matos. Rodrigo käy Suomessa valitettavan harvoin, mutta onneksi edes silloin. Linkin takaa löydätte Rodrigosta esittelyn, joka vastaa hyvin ainakin minun kokemuksiani kyseisestä valmentajasta.

Ensimmäiset kaksi päivää työskenneltiin Murden kanssa ja viimeiseksi päiväksi otin vielä lisätunnin Eemelin kanssa, sillä halusin saada myös Rodrigon vinkit Eemelin kanssa työskentelyyn, sillä ainakin Murden kanssa näistä työskentelyistä on ollut todella iso apu.

Murden kanssa aloitettiin tuttuun tapaan ensin käynnissä käymällä läpi hieman taivutuksia ja tarkastamalla, että se myötää niskastaan asti. Tämän jälkeen lähdettiin työskentelemään pohkeenväistöillä kumpaankin suuntaan vaihtelevilla linjoilla. Pohkeenväistöjä työskenneltiin myös niin, että aloitettiin linja ajatuksella kohti keskiravia, josta siirryttiin väistöön, jolloin saatiin isot askeleet säilymään läpi väistön eikä Murde päässyt sammumaan kesken tehtävän. :)

Pohkeenväistöjen jälkeen siirryttiin avotaivutuksiin ja leikittelyyn avojen ja sulkujen välillä. Tässäkin käytettiin välillä temponvaihteluita hyödyksi, jotta ravi jatkui mahdollisimman tahdikkaana ja eteenpäinpyrkivänä läpi tehtävien. Välillä Rodrigo auttoi Murdea myös maasta käsin ravaamaan paremmin ja aktivoimaan takajalkojaan. Sulkujen kanssa käytettiin myös linjan aloittamista keskiravilla ja sieltä siirtymisellä sulkuun. Tämä tuntui toimivan välillä aika kivastikin Murden kanssa, kunhan vaan muistin ulko-ohjan!!!!

Laukassa työskentelimme kääntämisen ja piruettilaukan kanssa. Kunhan vaan ratsastan, ei näistä kumpikaan ole mahdotonta, vaikka se siltä joskus saattaa tuntuakin. Kääntäminen onnistuu, jos vaan saan etuosasta kiinni ja etuosan edelle käännöksiin enkä siis tee siitä liian vaikeaa ja piruettilaukka onnistuu, kunhan uskallan tehdä virheitä ja etsin sen piruettilaukan enkä vain oleta, että se onnistuu heti kun nykäisen naruista. :) Lopuksi tehtiin piruettiharjoitus vastalaukasta ja siinä taisin saada jopa ihan oikeanlaisia askeleita löytymään. Vastalaukasta piruettilinjalle tuleminen helpotti tehtävää ainakin meille todella paljon ja sieltähän niitä hyviä askeleita tosiaan sitten löytyikin!

Superhyvä tunti, jonka jälkeen olimme kummatkin Murden kanssa tyytyväisiä. Homma tuntui sujuvan eikä ensimmäisenä päivänä kuntokaan loppunut kesken vaan saatiin todella hyvä työskentely aikaiseksi. :)

Loimi

Ensimmäisenä yhteistyötuotteena Hippodome.comin kanssa esiteltäkööt tämä ihastuttava loimi! 

Kyseessä on siis Bussen kätevä monitoimifleeceloimi, jonka mahavyöt saa kätevästi nostettua ja kiinnitettyä ylös esimerkiksi jos sitä käyttää ratsastuksessa ja kaulaosion taas saa rullattua ja kiinnitettyä alas, jossei kaulaosiolle juuri sillä hetkellä ole käyttöä. Yllä olevassa kuvassa näkyykin hyvin nämä lisälenkit ja soljet. Loimi on siis erittäin monikäyttöinen. Itse en tällaisen monikäyttöloimen olemassaolosta edes aiemmin ollut tietoinen, mutta varsin mukava yllätyshän oli tällaiseen törmätä. Meilläkin kun esimerkiksi talvella maastoillaan loimet päällä, on tällainen siihen ihan omiaan.

Itse tykästyin loimen ihanaan, pehmeään materiaaliin ja tuohon pirteään, turkosiin väriin. Myös Eemeli tuntui pitävän loimesta. Loimi on kooltaan 135cm, mutta on sopivan reilun kokoinen myös ratsastuskäyttöön. Kuten kuvastakin näkyy, satula mahtuu hyvin loimen alle ja silti pituutta riittää hännän tyveen asti. Kaula-aukko on ehkä tämän kokoiseen loimeen hieman laaja ja tosiaan loimi hyvän pituinen, joten tallikäyttöön meilläkin saataisi jopa riittää yhtä kokoa pienempi versio. Tähän nykyiseen edustus/ratsastuskäyttöön loimi on juuri sopiva! Loimessa on myös pitkät helmat, joten se on siltäkin osin mukavan lämmin.

Tämä loimi on Horse Fair-messuilla tarjolla Hippodome.comissa tarjoushintaan 35e! Väreinä on tämä turkoosi ja lisäksi myös sinipunainen versio. Suosittelemme!

Valjakkokoulutuomarikurssilla

Vietin viikonlopun Savijärvellä valjakkokoulutuomarikurssilla ja oli kyllä todella antoisa kokemus. Pääsin aivan uudella lailla sisään valjakkokouluajon maailmaan. Kouluajolla ja kouluratsastuksellahan on toki paljon yhteneväisyyksiä, mutta löytyy myös paljon eroja. Kummassakin tarkoituksena on esittää hevosen liikkumista kuuliaisesti ja lennokkaasti, mutta kouluajossa täytyy huomioida myös perässä roikkuva vaunu. :)

Pääosassa kurssia oli kuitenkin tietysti hevosen liikkuminen ja valjakon yhteistyö ja sen arvioiminen. Käytiin läpi paljon erilaisia skenarioita, mitä voi sattua ja tapahtua ja mitä voi nähdä ja miten milloinkin toimitaan. Erittäin mielenkiintoinen kurssi siis!

Nyt sitten pitäisi suorittaa käytännön harjoittelua valjakkokilpailuissa ja pikku hiljaa lunastaa arvosteluoikeudet. Saattaa olla, että tätä myöden innostun suorittamaan koulutuomarikurssinkin uudelleen ja jopa tekemään sen koearvostelun, joka edellisellä kerralla jäi suorittamatta. Nyt huomasi kyllä hyvin, kuinka koulutuomarikurssin antimet ovat muhineet päässä muutaman vuoden ja sekoittuneet omien kilpailukokemusten kanssa aika hyväksi näkemykseksi. :) Toki siihen on vielä pitkä matka, että osaisi arvostella hyvin, riittävällä nopeudella ja mahdollisiman "oikein", mutta on kyllä oppinut katsomaan suorituksia jo aika kivasti tässä vuosien varrella.

Kurssilla tutustui myös ihaniin ihmisiin, joihin varmasti törmäilee kesän kisoissakin. Menee tää nyt vaikeaksi, kun pitää pyöriä koulukisojen lisäksi myös valjakkokisoissa hengailemassa. ;) Vaikka onhan tässä noissa valjakkokisoissa onneksi jo muutaman vuoden ajan tullut pyörittyä mukana erilaisissa rooleissa. Valjakkoajossa kiehtoo lajin monipuolisuus, mikä pelkästä kouluratsastuksesta puuttuu. Valjakkoajossa pitää treenata niin, että se on koko viikonlopun vireessä ja jaksaa, on kuuliainen, mutta siltä täytyy myös löytyä räjähtävää voimaa maratonille sekä millintarkkuutta tarkkuusradalle. Kouluratsatuksessa se yksi yhdenlainen suoritus riittää...

Kuten aiemmin olen maininnutkin, täytyy tuomarikurssia varten suorittaa vähintäänkin valjakkomerkki, joten joudun tässä lähiaikoina ihan itse ajamaankin, katsotaan kuinka siinä käy, jäänkö koukkuun hommaan vai osaanko tyytyä tämän jälkeen vielä ihan vaan ratsastukseenkin. :)

Tällaisia videoita me siellä ihailtiin ja arvosteltiin:

Kiirettä pitää

Varsin työntäyteinen viikko on menossa ja hyvä niin. :) Tällä viikolla olen päässyt kokeilemaan useampaakin uutta ratsua ja on ollut varsin opettavaista, niin kuin tietysti aina kun uusien hevosten selkään pääsee. Ratsut ovat olleet hyvinkin eri tyyppisiä ja erilaisissa koulutusvaiheissa olevia, joista jokaista on pitänyt työskennellä hyvin omalla tavallaan. Ainahan nuo hevoset pukkaavat olemaan yksilöitä, eihän siitä pääse mihinkään!

Omalla pellolla riittää vielä lunta, joten hankitreenit ovat jatkuneet. Eipä siellä pellolla mitään niin kovin kummoista ratsastusta saa aikaiseksi tällä hetkellä, mutta kuntotreeninä varmasti kuitenkin oikein hyvää harjoittelua. Täytyy toivoa, että kohta olisi taas sellainen hetki, että pääsisi siinä pellollakin ihan kunnolla reenailemaan temppujakin eikä vaan suoraan ratsastusta. Nyt on taas ollut myös pidempi valmennukseton pätkä meneillään, joten ei olla ihan oikeisiinkaan treeneihin päästy. Ihana valmentajamme Williamhan loukkaantui joku aika sitten, joten häntä tuskin nähdään hetkeen Suomessa valmentamassa. Pikaisia parantumisia hänelle! Meidän täytyy siis kehitellä treenikuvioita niin, että päästään kuitenkin tästäkin huolimatta kunnolla reenailemaan.

Viime viikolla luin hevostalli.netin hevoskasvatuspuolelta keskustelua nuorten hevosten luokista ensi kaudella ja ihmettelin kun siellä puheltiin vaatimustasojen nostosta. Eihän siinä auttanut kuin kaivella esiin sarjakilpailusäännöt ja todeta, että onpahan tosiaan noita nuorten hevosten sarjakilpailuja muutettu tulevalle kaudelle. Aiemmin 6-vuotiaat ovat menneet koko kauden He A-tasolla, loppukaudesta tosin vaikeutuen niin, että avot ja sulut on mukana ohjelmissa. Tälle kaudelle oli ohjelmat vaihdettu niin, että kaksi ensimmäistä osakilpailua ratsastetaan He A-tasolla ja sen jälkeen siirrytäänkin jo VaB-tasoon heinäkuussa. Lisäksi kaikki osakilpailut arvostellaan kollegiaalisesti eikä yhtään perinteisellä metodilla. Varmasti ihan hyviä muutoksia, mutta näen näissä muutoksissa myös hieman ongelmia... Eipä siinä, otetaan haasteena ja toivotaan, että heinäkuussa päästään starttaamaan näitä nuorten hevosten vaativia Eemelin kanssa. Ei se mahdotonta ole, muttei se ihan helposti tule onnistumaan. Onneksi Eemeli on viisas poika ja tsemppailee varmasti parhaansa mukaan tämänkin asian tiimoilta. :)

Ensi viikonloppuna suuntaan valjakkokoulutuomarikurssille! Ihan superjännittävää. Saa nähdä kuinka siellä sujuu ja kuinka paljon uutta motivaatiota sieltä saa kaikkeen tekemiseen. Olen aiemmin käynyt ihan normaalin koulutuomarikurssin ja se oli varsin antoisaa ja opettavaista, joten odotan innolla tätäkin kurssia!