perjantai 30. joulukuuta 2011

Sateisia reenejä...

Huoh, sadetta piisaa tässä maassa tällä hetkellä enemmän kuin laki sallii. Joka päivä vaan lisää ja lisää. Kaikki paikat alkaa olla täynnä vettä ja kuraa. Saisi mun puolesta kyllä jo tulla talvi pakkasineen...

Murdella edelleen rivi vaivaa jaloissa, mutta uskoisin, että käänne parempaan on nyt otettu ja homma alkaa olemaan pikkuhiljaa hanskassa. Rivin tiimoilta on kyllä taas oppinut lisää erittäin arvokasta hevosmiestaitoa sama, mitä koin oppivani kun hoidin aiemmin viiltohaavaa Moni-Ponin jalassa... Niin kauan kun ratsastelee vain muiden ihmisten hevosilla, ei näitä tällaisia koskaan opi hoitamaan, mutta vaikka onkin ikävää, että omilla on kremppaa, niin on kiva opetella niitä hoitamaan. Itseltä kun usein kysytään neuvoja kaikkiin tällaisiin hoitotoimenpiteisiin, niin tietää sit kertoa ja neuvoa ihan omasta kokemuksesta.

Sateessa on myös tullut työskenneltyä hevosten kanssa. Huomasin alkuviikosta, että Murden rivijalat selkeästi tarvitsevat liikutusta ja siten nyt sitten parin viikon luovan tauon jälkeen on aloitettu varovasti taas ratsastukset. Murde ei ole maailman mukavin hevonen juoksuttaa, joten sitä en jaksanut sen kanssa ruveta taistelemaan, mutta nyt sitten siis taas liikutusta selästä käsin. Eilen kävin vaan kentällä lähinnä käynnissä pyörimässä ja taivuttelemassa ja tänään jalkojen ollessa jo paremmassa kunnossa, tehtiin töitä myös ravissa ja laukassa. Vasen laukka oli ainoa, mikä oli Murden mielestä vähän ikävää, koska vasemmassa takajalassa on ollut selkeästi pahimmat rivivauriot... Mulla oli lisäksi tänään kokeilussa ensimmäistä kertaa Murden elämässä kanget. Ajattelin, että kun nyt on vaan tommosta vähäistä, kevyttä liikutusta niin voi samalla ajaa sisään ajatuksen kangista. Murdepa yllättikin mut aivan totaalisesti ja tykkäsi juosa kanget päässään. Murdehan vaatii aina hyvän napakan tuntuman ja etenkin sen ollessa menossa hyvin eteenpäin omin jalkoine, saa edestä pitää kiinni vähän enemmänkin, ettei poni lakoa suuntaa x, joten sinänsä ei olisi pitänyt olla maailman ihmeellisin asia, että se tykkää siitä, että on vakaampi ja jopa vähän vahvempi tuntuma kangilla. Murde keskittyi ja oli kivasti kuulolla koko ratsastuksen ajan, mikä ei aina ole niin selvä asia. :) Tähän oli hyvä jättää ja viedä Murde takaisin talliin potemaan jalkojaan... Tuli töstö kankikokeilusta kyllä taas mieleen, että voisi sitä hyppykuolaintakin kyllä loppujen lopuksi ehkä kokeilla vaihtaa vaikka ihan vaan suoraan kumipelhamiin. Murdehan hypyissäkin haluaa ratsastajan olevan todella "läsnä", joten joku enemmän läsnäoleva kuolain voisi toimia. Jännä nähdä kun päästään kokeilemaan.

Moni-Poni on ollut selkeästi viikon tähti. Keskiviikkona otettiin Murden jälkeen Moni-Poni työn alle Annin kanssa. Anni oli lupautunut selkäytymään, kun mä taasen olin maassa killumassa narun päässä. Juoksutin ensin vähän aikaa sivuohjilla, mikä ei ollut Monin lempparjuttu ja sitten vähän aikaa ilman. Pian poni oli kesytetty ja kerroin Annille vähän, että minkälaisia puuhia voi ensin testailla ihan paikallaan ja sitten vaan nousee vähitellen ihan aikuisten oikeasti kyytiin. Kaikki valmistelevat toimenpiteet sujuivat mukavasti, joten Anni nousi kyytiin istumaan ja Moni ei ollut moksiskaan hommasta. Sitten käyntiä ympäri kentän taluttajan kanssa. Mentiin 3 kierrosta käyntiä ja poni oli oikeastaan ratsastajallaan enemmän hallussa koko ajan kuin taluttajallaan. Eli otettiin pysähdyksiä ihan ratsastajan pyynnöstä ja samoin liikkeelle lähtöjä ratsastajan pyynnöstä. Minä taluttajana vain varmistin, että homma menee niin kuin pitääkin. Moni-Poni on helppo sisäänratsastettava sen ohjasajo-taustan tiimoilta, se ymmärtää ohjista tulevan paineen eikä hätkähdä siitä, päinvastoin se kokee olonsa mukavaksi kun on pieni tuntuma, joten esimerkiksi kaikkiin pysähdyksiin se tuli nätisti nyökyssä. :) Viisas pieni poni. Sitten ei muuta kuin Poni talliin ja porkkanaa eteen. Tämä kerta meni juuri niin kuin olin kuvitellutkin ratsastusten menevän Moni-Ponin kanssa, sillä vaikka se on herkkä ja reaktiivinen, on se myös äärettömän älykäs pieneksi hevoseksi.

Torstaina Moni-Ponilla oli pitkästä aikaa ohjasajo ja siinä se meni kuin vanha tekijä. Se oli keskiviikkona kesytetty ratsuhommilla, joten sillä oli helppoa ja mukavaa Leenan kanssa torstaina ilman minkään sortin patoutumia. Se kävi radalla kävelemässä ajettuna ennen ja jälkeen ja lisäksi kentällä tehtiin kuvioita ja siirtymisiä ja hyvältä näytti. Monilta puuttuu pari kenkää, mutta se ei ole menoa haitannut. Onneksi on sen verran pitkässä kaviossa, että on varaa ottaa vähän kavioistakin kun luottokengittäjämme tulee ensi viikon keskiviikkona pokut kengittelemään. Murdella sen sijaan on kaikki kengät tallella, mikä on sille hevoselle erittäin hyvä saavutus eli iso kiitos siitä kuuluu Mikalle, joka jaksaa kuukaudesta toiseen pulailla Murden kenkien ja kengättömyyden välillä. :)

Omat pokut ovat siis ihan hyvällä mallilla, vaikkeivät ihan priimakunnossa juuri tällä hetkellä ehkä olekaan. Ne kuitenkin nauttivat hevosten elämästä toistensa kanssa!

Jöpö Jöblällä ratsastin juuri parina päivänä peräkkäin ja se toimi taasen vallan mainiosti. Tänään harjoiteltiin vähän kuvioitakin ja hyvältä se tuntui. Jöpön kanssa mennään rennon letkeällä meiningillä ja iän tuomalla arvostuksella ja kesällä katsotaan, että mihin se riittää. Jöpön tyttärellekin kävin yhtenä päivänä laittamassa loimea päälle ja ottamassa pois, kun se ei vielä semmosista ymmärrä oikein mitään. Mutta hienosti sujui! Taitaa olla isänsä tyttö, kun vaikuttaa niin kovin järkevältä ainakin juuri tällä hetkellä... :)

Suvi-Hermiinan kanssa piti olla pitkästä aikaa tunti sunnuntaina Dressage Centerissä, mutta nyt yön aikana tuil viesti, että se peruuntuu. Kurjuuden kurjuus, sillä olisin todella halunnut nähdä, että miten se reagoi kuljetukseen ja tunnilla työskentelyyn ja kaikkeen vammansa jälkeen ja siitä nyt siis toivottavasti parannuttuaan. Se on kuitenkin kulkenut ihan mukavasti nyt kotosalla, joten mikäs sillä treenaillessa. Samoin myös tallitoverinsa Aku on väläytellyt välillä varsin kivaakin työskentelyä ja se on alkanut pitämään suunnattomasti temppujen tekemisestä kun vihdoin taas muisti missä niistä on kysymys. Sen takajalkojen voima on kasvanut valtavasti ja kuntokin noussut, sen kanssa on pääasiassa jo aika kivaa työskennellä.

Oppilaillani menee myöskin mukavasti ja tuntuvat kehittyvän, mikä on aina yhtä ihanaa. :)

Sami-Ponilla en ole tällä viikolla ratsastanut, mutta maanantaina siis kävin ajelulla, joka oli erittäin hauskaa. Siitä innostuneena olen mahdollisesti lupautunut osallistumaan ensi kaudella valjakkokilpailuunkin... Saa nähdä kuinka sitten todellisuudessa käy. :)

Näin vuoden vaihteessa on hyvä tarkistella ja pohtia ensi kauden tavoitteita ja niitähän riittää:

1. Samin kanssa kansalliseen 6-vee Cupiin osallistuminen
2. Murden kanssa debytointi kouluradoilla
3. Moni-Ponin laatuponikilpailu
4. Suvi-Hermiinalla alue/kansalliset suomenhevosluokat
5. Tokajin kanssa ainakin aluetason vaativiin luokkiin osallistuminen
6. Villen laittelu Suomenhevosten kuninkaallisiin

Ja lisäksi vähemmän vakavissa tavoitteissa valjakkokilpailuihin osallistuminen sekä pikkuponilla starttaaminen kouluratsastuskilpailuissa!

Aurinkoisempia päiviä siis odotellessa, jotta päästään kiinni näihin tavoitteisiin, vaikka tokihan se sateessa reenailukin onnistuu..! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti