perjantai 16. joulukuuta 2011

Paksujalka-Murde ja Vararatsu-Tokaj

Murden jalat vaivaavat edelleen. Välillä ne ovat paremmat, välillä taas huonommat. Se on nyt joka tapauksessa ollut pari päivää tarhauskiellossa ja jalkojen turvotus pikkuhiljaa laskee, mutta niissä on vielä ikäviä "haavaumia", jonka takia en sitä vielä uskalla laittaa ulos mutaliejuun seisomaan. Toivottavasti kuitenkin jalat näyttäisivät pikkuhiljaa paremmilta ja poku pääsisi takaisin kiinni normielämään. Nyt sitä on liikuteltu kevyesti, mutta kuitenkin liikuteltu, jotta sen mielenterveys ei järkkyisi kovin pahasti koppielosta. :)

Moni-Poni on ulkoillut yksinään ilman että kukaan kiusaa sitä ja sehän hänelle on kelvannut. Saa olla oman tarhansa herrana! Nooh, ponillekin pian palautuu totuus mieleen, kun Murden kintun on taas kunnossa.

Murde ei nyt siis pääse Pietin valmennukseen, mikä harmittaa mua aivan suunnattomasti. Mä olin juuri saanut sille karsinapaikan ja ottanut ite lauantain ja sunnuntain välisen yön vapaata ja kaikkea, mut ei. Näin ei ollut tarkoitettu tapahtuvan. Siispä piti suunnata katseet kohti plään beetä ja pyytää Viivulta lainaan Tokaj. Tarkoituksenani on mahdollisesti kilpailla tällä osaavalla ruunalla ensi kaudella, joten siinä mielessä valmennus tulee hyvään saumaan. Tokaj on oikeastaan varsin ongelmaton ratsu, mutta sen kanssa on kiva päästä harjoittelemaan temppuja ja aivan toisenlaista ratsastusta kuin taas omallani olisi ollut tiedossa.... Eli ei välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto tämäkään. Tokajin kanssa kulkeminen on kaiken lisäksi helppoa ja vaivatonta, koska se on aikuinen hevonen ja vielä kokenut sellainen, vaikka vasta 8 onkin. Saa nähdä millaisissa fiiliksissä olen viikonlopun jälkeen. Tokaj on juuri sellainen hevonen, joka pitäisi olla jokaisella kilpailemista ja valmentautumista aloittelevalla kouluratsastajalla... Mutta ihanaa on, että vaikka oma hevonen on sairaana, pääsee kuitenkin osallistumaan valmennukseen. Kiitokset tästä siis Viivulle jo etukäteen!

Suvi-Hermiina on tällä viikolla väläytellyt osaamistaan ja alkaa vihdoin tuntua pikkuhiljaa omalta itseltään. Sen kanssa edetään edelleen päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä ne päivät tuovat tullessaan. Kuten varmasti moni on joutunut kokemaan, lihasvaurioiden kuntouttaminen on todella pitkä ja haastava prosessi, johon mahtuu monen monta ylä- ja alamäkeä. Etenkin kun vauriot ovat sitä luokkaa mitä Su-Hen tapauksessa... Mutta pikkuhiljaa alkaa olla uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että kyllä siitä vielä kilpakuntoinen ratsu saadaan aikaiseksi, vaikkei Saarisen Hessu sitä meille viime näkemällä vielä uskaltanutkaan luvata. Nyt on vähitellen tehty jo avoja ja pari sulkuakin ravissa, muisteltu vähän takaosakäännöksiä ja peruutuksia ja jos vain kelit sallivat, niin kohta varmaan voidaan aloittaa vähän todellisempi laukkatreenikin... Jäisellä kentällä sitä on tosin hieman hankala harrastaa.

Su-Hen naapuri Aku on myös edistynyt ihan vimmana. Tänään tehtiin Akun kanssa hienoja raviväistöjä ja vähän jopa ajateltiin avoa ravissa askeleittain. Lisäksi tehtiin ihan mielettömältä tuntuneita käynti-ravi-käynti-siirtymisiä. Laukka oli pitkän jäisen jakson jäljiltä taas vähän hukassa, muttei sekään varsinaisesti huonoa ollut. Akun motivaatio työntekoon on parantunut huimasti ja tänään se meinasi olla lopuksi jo vähän vahvana menossa eteenpäin väsyessään. Tämän hevosen edistyksestä jaksan olla ihmeissäni, sillä aloittaessani sen kanssa puolisen vuotta sitten, se oli todella haastava ja mikään sen kanssa ei ollut helppoa. Toki sillä on ollu terveydellistä epäonnea paljon, joten varmasti sille on monesti liikkuminen ja tekeminen ollut inhottavaa ja sen unohtaminen toki kestää oman aikansa... Mutta pääasia, että se on nyt iloinen ja motivoitunut ratsu!

Jöpöllä olen myös ratsastellut ja se on ollut aivan mielettömän mukava. Virtaa riittää ja intoa myöskin. Se on täysin toipunut kesällisestä puikkoluun murtumasta ja on hyvässä vireessä. Katsotaan senkin kanssa vähän päivä kerrallaan, että mitä tehdään ja millä mielellä. Se on kyllä niin mukava, kun sen kanssa voi mennä ihan huoletta ja tehdä mitä tahansa. Sitä jaksan aina ihmetellä itse ja siksi sitä tännekin toistelen varmaan lähes joka kerta kun kyseisestä hevosesta puhutaan... :) Aina tulee hyvä mieli kun Jöpön kanssa puuhastelee. Pitäisi joku päivä ottaa kamera Jöpölle mukaan ja kuvata vähän sen iki-ihanaa tytärtä, jotta saisi tännekin Neiti Kiharasta kuvia näytille. Se on tällä hetkellä tumman harmaa ja sillä on Jöpön tukka! <3

Sami on lomaillut Nipsun valmennusten jälkeen hieman. Sitä ennenhän se oli viikonlopun Urjalassa valjakkovalmennuksessta ja siten sillä oli siis kokonaisuudessaan vähän rankemmat pari viikkoa, joten pieni huili- ja miettimistauko tekee varmasti ponille hyvää. Ollaan toivottu sitä lumisadetta saapuvaksi, jotta päästäisi Samin kyydissä Tapaninpäivän ajelulle, mutta ei ota lumi saapuakseen... Josko sitten reen sijasta pääsisi edes kärryillä menemään..? :)

Pin Rock's Esmeraldan omistajien lomaillessa ratsastin myös sillä muutaman kerran ja oli kyllä ihanaa pitkästä aikaa tehdä sen kanssa kunnolla hommia. Tehtiin temppuja ja kaikenmoista. Se on niin hauska poni, jolla on toki aina pieni pilke silmäkulmassa... Verestelin muistoja sen kanssa, koska kyllähän sitäkin tuli pari vuotta ratsasteltua vähintään pari kertaa viikossa ja se oli ihan niitä ensimmäisiä lähes kokonaan itse laittelemiani nelijalkaisia. :) Pin Rock's Esmeraldan aiempien omistajien uusi hevonen Pimpulakin oli eilen työn alla ja vihdoin alamme sen kanssa ymmärtämään toisiamme. Se oli ensimmäisen kerran ihan mielettömän mukava ratsastaa, ei minkään sortin ongelmaa millään osa-alueella ja pystyin jopa istumaan sen kyydissä. Aiemmin en tuntunut saavan siihen otetta alkuunkaan, mutta nyt homma vaikutti loksahtavan kohdilleen! Hyvä niin, sillä hieno ja laadukas hevonen on kyllä kyseessä, joten sääli olisi, jossei sen kanssa synkkaisi.

Jokohan tässä oli vihdoin kaikki oleellinen..? Ensi viikolla taas vapaaviikko, joten paljon ratsastusta tiedossa, JIIIHAAA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti