Tänään päästiin rokotustauon jäljiltä takaisin hommiin Murden kanssa ja suunnattiin lähimaneesille töihin. Olipa kiva ratsastella maneesissa kunnolla ja saada vähän jotain aikaiseksikin. Murde oli tauon jäljiltä ihan äärijännittynyt ja siten ei liikkunut eteenpäin senkään vertaa kuin yleensä... Ajattelin alkuunsa, että jospa sillä olisi virtaa ja annoin sen juosta liinan päässä, mutta eipä se juuri muuta halunnut tehdä kuin ravailla "hirviravia" ja ihmetellä maisemia. :) Eipä siinä sitten muuta kuin selkään ja hommiin. Siirtymisiä ja pohkeenväistöharjoituksia niin, että kääntää aina ennen uraa ja väistättää uralle ja taas sama homma uudelleen ja uudelleen. Aluksi vasemman pohkeen väistämisessä oli taas vaikeuksia, mutta hetken oikealla pohkeella väistättämisen jälkeen vasenkin sujui kohtuullisesti. Näitä pitäisi vaan jumppailla tosi paljon ja koko ajan, jotta ne vahvistuisivat ja helpottuisivat hevosellekin. Aina välillä muistan niitä työstää ja sitten taas helposti unohdan joksikin aikaa. Nyt kun on ollut rajoitetummin tilaa ja pitänyt enemmän miettiä monenlaista puuhaa, on väistöt olleet tiiviimmin mukana työskentelyssä. Sitten laukkaa ja kunnolla eteen, muutamia voltteja, jotta voima kasvaisi ja kääntäminen olisi helpompaa. Sitten vaihtoja, joista osa onnistui, osassa jäi pohkeen taakse ja osassa olin itse auttamattomasti aivan liian hidas saadakseni hevostakaan reagoimaan nopeasti. Loppuun vielä vastalaukkaa uralla. Oikea laukka vasempaan kierrokseen meinasi olla aika vaikeaa, mutta vasen laukka oikealle oli jopa aika helpon tuntuista. Sitten vielä kevyttä ravia hölkkäillen ja homma oli pulkassa. Ei mitään wau-fiiliksiä eikä oikein edes kovin kummoista työskentelyä, mutta pikkuhiljaa. Kyllä meillä on aikaa opetella näitä hommia, kun nyt ollaan sentään päästy jo ihan kivaan alkuun ja uskalletaan käydä eri paikoissa reenaamassa ja uskalletaan välillä mennä aika kovaakin. ;) Torstaina olis sitten puolen vuoden tauon jälkeen Sepon valmennus taasen eri maneesilla. Saa nähdä, kuinka jännittävää se on Purden mielestä tällä kertaa ja saa nähdä näkeekö Seppo meissä mitään edistystä vai junnataanko ihan samoissa ongelmissa edelleen kuin keväälläkin! Huomenna Murde saa leikkiä Annin kanssa ja sitten taas ensi viikolla ratsastanen jonkun kerran ennen Sepon tuntia. Tiistaina pitäisi Murdea nuorempana ratsastaneen Heidin tulla meille kylään ja tarkoituksena olisi suunnata maastoon ponien kanssa vähän mieltä virkistämään. Täytynee sitä ennen vähän Moniponiakin työstää, sillä sekin on ollut hommissa viimeksi viime tiistaina ja kyllähän siinä jo alkaa taas virtaa piisaamaan! Kivempaa mennä maastoon, jos ponit eivät ole valmiiksi aivan räjähdysalttiita. :) Vaikka viisaita maastoilijoita ne ovat nyt kotona asuessaan olleetkin pääasiassa!
Aku Akrobaatti on tällä viikolla ollut taas parempi oma itsensä. Se on parantunut hyvin kaatumisensa jäljiltä ja hierottiin myöskin ja sai hierojalta hyvän lausunnon parantumisestaan. Ratsastin Akun keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona oli vielä jotain erimielisyyksiä ilmassa eikä homma sujunut aivan kuin tanssi, mutta torstaina palaset alkoivat taas loksahtelemaan kohdilleen. Aloitan usein Akun kanssa varsinaisen työskentelyn käynti-ravi-käynti-siirtymisillä ja niin myös nyt. Tällä saan hevosen kuulolle ja keskittymään minuun muun ympäristön sijasta. Torstaina tein tämän harjoituksen jälkeen niin, että tein varsinaisten käyntiaskeleiden sijasta vain muutaman puolipidätteen ja kävin hitaassa ravissa ja siitä taas kohti isompaa ravia vaatien koko ajan vähän enemmän ravia isoon raviin. Tämä toimikin ihan tolkuttoman hyvin ja Aku ravasi varmaan parhaiten, mitä olen koskaan sen saanut ravaamaan. Se löysi hyvän oman moottorin ja eteenpäinpyrkimyksen ja lähti ravaamaan isosti hyvällä korkealla kaulalla. Mun vain piti istua kyydissä ja nauttia ravista. Hyvä fiilis kyllä tuli tästä! Akun kanssa on vielä ihan supertärkeää istua hyvin kyydissä. Jos jää yhtään etukenoon tai jalka liian eteen, se ahdistuu eikä liiku, mutta kun melkein nojaa taakse ja vie jalankin aavistuksen taaemmas kuin mihin se itsestään asettuisi, löytyy Akusta aivan uusia vaihteita. Sen kanssa pitää olla myös todella kevyt kädellä, jotta hyvä muoto ja eteenpäinpyrkimys säilyy. Myös pohkeenväistöt sujuivat aivan taivaallisen hyvin. Laukassa oli vielä havaittavissa ehkä aivan pienenpientä epävirettä, mutta sekin sujui jo melko normaaleissa merkeissä! Hieno Aku. Nyt kun hetken aikaa ei ole Akun kanssa sujunut sen ollessa toipilaana kaatumisestaan, osaa taas arvostaa niitä pieniäkin hetkiä kun sen kanssa onnistuu!
Samin selässä olen ollut jo viitisen kertaa sen loman jälkeen! Viimeksi uskallettiin jopa jo laukata jokunen kierros. Oli kyllä aivan ihanaa tehdä vähän ihan oikeita ravihommia ja vielä vähän laukkahommiakin Samin kanssa. Sen kanssa kaikki on vaan niin helppoa ja mukavaa, pääasiassa poni toimii kuin ajatus. Joskus yritän itse tehdä asioista liian vaikeita, mutta kun osaan vähän relata ja antaa ponille mahdollisuuden, tulee niistäkin asioista yleensä huomattavasti helpompia. Nyt ei vielä mitään ihmeitä ole kylläkään tehty vaan lähinnä muutamia siirtymisiä, vähän laukkaa ja käynnissä väistöjä ja takaosakäännöksiä. Sami liikkuu mielellään ja hyvin ja on kohta taas valmiina kohti uusia haasteita!
Samin tyttöystävä Kerma on ollut viime aikoina melko miellyttävä ratsu. Viimeksi se oli jopa niin hyvä ratsastaa, että piti taputtaa ja lopettaa noin 10 min ratsastuksen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran osasi taipua oikeassa laukassa! Sitä ennen se oli jo tehnyt hyvät pohkarit kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa ja ravannut hitaasti hyvällä kevyellä tuntumalla. Kerma oli kohtuullisen moniongelmainen saapuessaan Suomeen, mutta nyt pikkuhiljaa ollaan saatu ongelmia korjaantumaan yksi kerrallaan ja kun ne alkaa yksi kerrallaan pikkuhiljaa poistumaan päiväjärjestyksestä, on meillä koko ajan selkeäjärkisempi ja tolkullisempi ratsuponi käsissämme. Kerman hampaita ei esimerkiksi oltu raspattu ehkä koskaan ja sillä oli paljon piikkejä, jotka sitä vaivasivat. Tämä näkyi jopa suitsimisessa ja kuolainten poisantamisessa, jossa poni oli alkuunsa erittäin hankala ja vielä ongelman poistuttuakin se muisti pitkään, että kuolaimen kanssa voi olla ikävää. Nyt se ei enää oikeastaan koskaan ole hysteerinen suistimisessa tai niiden poisottamisessa, mutta ainakin semmoinen 8kk tähän totutteluun ja poisoppimiseen on jo mennytkin... Mutta nyt alkaa taas tuntua siltä, että kyllä tosiaan ratsu tästä ponista vielä tulee joku päivä eikä siihen ehkä mene edes ihan sen koko loppuikää!
Tokaj on keskittynyt erilaiseen puuhasteluun tällä viikolla ja on päässyt niin maastoilun makuun kuin hyppäämäänkin! Tänään Tokaj oli Annin kanssa Tuomarinkylän seurakisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm radat ja 90cm radalta tuli rusettikin! Kaksi puhdasta siistiä rataa pariskunnan ensimmäisestä yhteisestä koettelemuksesta, mitä muutakaan voisi toivoa! Jiihaaa! On se Tokaj kyllä niin viisas olento silloin kun vaan tahtoo olla sellainen. :) Ensi viikonloppuna meillä onkin Tokajin kanssa yhteinen valmennus. Jännä nähdä, miten se sujuu ja minkälainen valmennus on kyseessä. Aivan uusi valmentaja minulle on siis kyseessä.
Tässä varmaankin tämän viikon treenailut pääpiirteittäin. Ensi viikolla saan saappaani takaisin "huollosta", jossa ne ovat olleet pitkälti yli toista kuukautta. Ne kahden kuukauden käytön jälkeen alkoivat hajoamaan ja lähetin ne takaisin katsottavaksi ja korjattavaksi, sillä 2 kk ei oleomasta mielestäni mikään ikä kunnollisille nahkasaappaille! Olen niitä koko niiden poissaoloajan ikävöinyt, sillä niissä saa niin paljon napakammin jalan paikalleen ja toimimaan. Etenkin kisoissa ja valmennuksissa ne ovat ihan ehdottomat, mutta nyt on pitänyt pärjätä ilman niitä. Toivottavasti ne olisivat nyt entistäkin ehdammat ja toimisivat loistokkaasti ilman mitään lisärikkoutumisia!
Blogini on löytänyt jo ihan mukava määrä lukijoita ja yritän teitä kyllä mahdollisimman usein ja parhaan osaamiseni mukaan viihdytellä kirjoituksillani ja kertomuksillani. Tervetuloa vaan kaikki uudemmatkin lukijani mukaan joukkoon seuraamaan hevosrikasta elämääni! Mutta jotta blogistani tulisi vielä enemmän lukijaystävällinen, toivoisin, että kerrotte minkä tyyppisistä asioista haluaisitte minun kirjoittelevan, mitkä tekstit ovat olleet sellaisia, mistä olette pitäneet ja esittäkää ihmeessä myös ihan rohkeasti kysymyksiä, jos jokin mieltänne kaivaa. Keskustelu ja palaute on ollut kovin vähäistä, joten nyt voisin vähän herätellä lisää kumpaakin hollille, jotta saisitte enemmän irti tästä lukukokemuksestanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti