perjantai 16. marraskuuta 2012

Kiirettä pitää

Maanantaina loppui työputki, mutta olin kiinni riennoissa illan, joten Heidi liikutteli kummatkin hevoseni. Kiitos Heidille! Hepat olivat olleet asiallisia vapaista huolimatta ja toimineet varsin mallikkaasti. Hyvä niin.

Itse ratsastin maanantaina Akun, joka edelleen toimi kuin ajatus. Tai ainakin aika lähelle niin. :) Saimme selkeesti kummatkin kurinpalautuksen hommiin Marialta ja homma on ihan uusilla urilla ja huomattavasti järkevämmällä tolalla kuin ennen kurssia. Tein edelleen paljon siirtymisiä ja varmistin, että jokaisesta avusta pitää tapahtua jotakin. Posoteltiin myös isoa ravia ympäri kenttää niin, että annoin vaan mennä ja hölskyin mukana. Aku oli kyllä todella kiva. Jos vaan saataisi sen kanssa homma jatkumaan hyvällä mallilla, olisi ihan mahdollista saada se yli 60% tuloskuntoon he a-luokkiin ensi kesäksi. Se olisi ehdottomasti ainakin tavoitteena. Se on niin valtavan näyttävä hevonen ja liikkuukin aika kivasti, kun sitä siltä vaan pyydetään riittävän selkeästi.

Tiistaina vihdoin sain nukkua aamupäivän ja se teki todella hyvää! Sitten Tokaj ja Villen ratsastus, joista kumpikin toimi mallikkaasti. Tokaj on ollut hieman hidas ja "uninen", mutta kuitenkin oma mukava itsensä, kun vähän herättelee. Villen kanssa aletaan vihdoin ja viimein olla mukavilla raiteilla ja homma toimii taas niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Se oli muutaman kerran todella vaikea tässä syksyn aikana, mutta nyt oli taas oma itsensä ja toimi pienillä herkillä avuilla ja kulki kevyenä. Ennen aina fiilistelin sitä mun hyvän mielen ratsunani ja nyt aletaan pikkuhiljaa palaamaan niille linjoilla. Välissä oli kyllä hyvät mielet kaukana ja Villen omistajan kanssa on pohdittu päämme puhki, mikä pientä hevosta mahtaa vaivata. Toivottavasti nyt homma jatkuisi taas nousujohteisena eikä tarvitsisi enää hakata päätä seinään tämänkin ratsun kanssa.

Illalla ratsastin kotona vielä Murden ja se oli ihan supermukava. Se liikkui omin jaloin eteenpäin kevyenä ja teki vähän kuvioitakin. Hieno Purtsi!

Keskiviikkona suunnattiin ensimmäisenä Kerman kanssa Tuomarinkylään Nipsun tunnille. Kerma oli heti verryttelyssä jo aika hyvän tuntuinen ja jatkoi samaa hyvää fiilistä läpi tunnin. Nipsu kehui edistystä, jota ponissa on tapahtunut ja oli jopa yllättynyt, kuinka kivasti se nyt kulkee. Edelleen pitää korjata vinoutta ja etsiä taivutuksia, mutta se on jo huomattavasti helpompaa. Nyt saimme ohjeeksi ratsastaa avotaivutuksia ja sitä kautta ratkoa näitä ongelmia. Aiempi ohje oli tehdä pohkareita, mutta nyt pääsimme jo ongelmien ratkonnassa selkeästi seuraavalle tasolle. :) Pidätteet oli jo aika hyvin hallussa ja saimme myös nostettua nenää eteen jo paljon paremmin, jolloin ponin on huomattavasti helpompaa liikkua hyvin ja läpi kroppansa. Lopuksi teimme ravissa muutaman lisäyksen ja sai taas huomata, että kyllä tästä ponista lähtee, kun vaan hommat on kohdillaan! Tästä on hyvä jatkaa kohti viikonlopun debyyttiä.

Sitten suunta Vilpulle. Vilppu oli pitkästä aikaa todella hyvä. Päästiin tekemään laukkaa enemmän kuin vain vähän ja muutoinkin homma oli kohtuullisen järkiperäistä. :) Ravi oli rentoa, Vilppu ei ennakoinut laukannostoja vaan jäi pidätteisiin ja odotti. Tähän hevoseen toimii Laineen Sepon viime kerran opit kuin nenä päähän. Ne mielessä on jatkettava harjoituksia sen kanssa. Vaikka tällä kertaa meni hyvin ja oli kivaa, ei suinkaan tarkoita tämän hevosen kohdilla sitä, että seuraavalla kerralla näin olisi myös.. ;)

Vilpulta Akulle, joka sekin oli edelleen aivan mielettömän hyvä ratsastaa. Tehtiin siirtymisiä, voltteja ja väistöjä, jotka kaikki tuntui todella helpolta. Tein myös muutamia laukan kokoamisia, joissa Aku on yleensä jäänyt helposti pohkeen taakse ja on ollut vaikeata saada se kokoamisesta ulos isoon laukkaan. Nyt tämäkin tuntui kohtuullisen helpolta. Ei auttanut kuin taputtaa, kävelyttää ja viedä hevonen talliin, niin hyvä se oli.

Tässä vaiheessa alkoi jo taas olla vähän epätodellinen olo, kun kaikki ratsut toimi enemmän kuin mukavasti viime aikoihin verrattuna. Sai taas pohdiskella, että koskakohan se alamäki taas alkaa ja kuinka kovalla vauhdilla... Kotona vielä Murden juoksutus, sillä nyt meillä on ohjelmassa kerran viikossa juoksutusta niin, että minä juoksutan Murdea eikä päinvastoin! Tällä kertaa Murdella oli muistissa hieman paremmin reagoimisen abc kuin viimeksi. Se melkein jopa reagoi apuihin eikä tarvinnut ihan niin paljoa juosta perässä varmistelemassa, että asiat tapahtuu. :)

Tänään pakattiin sitten aamulla Moniponi kyytiin ja suoriuduttiin Tuomarinkylään Nipsun valmennukseen. Moni ei ollut vielä koskaan ollut ratsuna maneesissa eikä muutoinkaan ratsuna kodin ulkopuolella, joten vähän mietitytti, että mitenköhän homma mahtaa mennä. Onneksi Moniponi käyttäytyi moniponimaiseen tapaansa erittäin viisaasti eikä turhia stressaillut. Taluttelin ensin ponia hetken maneesissa. Siellä oli nelisen muuta hevosta, jotka toki olivat kiinnostavia pienen ponin mielestä. Sitten jonkun ajan päästä kyytiin ja taluttajan varmistamana eteenpäin. Ei Moniponia kuitenkaan hommat ihmetyttäneet sen enempää kuin kotonakaan ja homma jatkui aika normaaleissa merkeissä. Vähän verryteltiin ravissa ja laukassakin, muttei liikaa. Sitten vihdoin hommiin. Ravia, 3-kaarisia kiemurauria, vähän pidätteitä ravissa, jotta se ei olisi kiireistä, laukkaa kumpaankin suuntaan, siinäkin pidätteitä, jotta oppisi kantamaan itsensä, käyntiä ja vielä vähän säätelyä ravissa ja siinä se sitten olikin, pienen ponin ensimmäinen valmennustunti. Muuta ei voi sanoa kuin että kyllä se vaan on NIIN kiltti poni. Jäätiin siis kummatkin henkiin ja meillä oli ihan kivaakin! Ensi viikolla sitten Sepon valmennukseen Monin kanssa ja Murde taasen joutuu sekä Stellan että Pietin tarkkailtavaksi. Kummallakin on vaan ihan jäätävä määrä karvaa ja lämpötila lähentelee plus kymmentä eli hikistä hommaa tulee olemaan ensi viikolla. Pitää ehdottomasti kyllä harkita kummankin klippaamista, jos ilmat ei tästä viilene...











Illalla vielä viimeistelyt Kerman ja Samin kanssa lauantain ksioja varten. Kummatkin kulkivat ihan kivasti, vaikkeivät ihan ehkä kilpaterässä vielä olekaan! :) Hieman kyllä jännittää, mitä tuleman pitää. Mutta niinhän se aina, kun on kisat tuloillaan eikä ihan tiedä, mitä odottaa... Nyt on vielä ollut harvinaisen pitkä tauko kisojen välillä niin rutiinikin on jo jonkin verran päässyt katoamaan... Lisäksi seuramestaruus tuo aina pienen lisäviritteen näihin normiseurakisoihin! Mitalia jaossa ja silleen! :)

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

2 kommenttia:

  1. Onpa todella symppiksen näköinen poni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Poni on varsin symppis kaveri. :)

      Poista