maanantai 3. joulukuuta 2012

Poniratsastaja

Eilen vietettiin seuramme pikkujouluja perinteisine palkitsemisineen ja sain kuin sainkin kultaisen mitalini seuramestaruuden kunniaksi sekä mukavan kiertopalkintopokaalin vuodeksi palkintohyllyä koristamaan. :) Seuramme jakaa joka vuosi myös humoristisia diplomeita erinäisin tavoin ansoituneille henkilöille ja tällä kertaa päädyin itsekin samaan osani näistä. Sain kunnian olla TKR:n vuoden 2012 PONIRATSASTAJA eli ratsastaja, jolle mikään ratsu ei ole liian pieni vietäväksi kouluaitojen sisäpuolelle. Tämä on tällaiselle kolmikymppiselle harrastajalle varsin mieluisa tunnustus, sillä harvemminhan sitä mitään poniratsastukseen liittyviä tunnustuksia enää tällä iällä saa... ;) Mutta kivat oli kekkerit ja jälleen kerran haluan kiittää omaa seuraani kaikesta, mitä he tekevät jäsentensä eteen. TKR on varsin aktiivinen seura, joka järjestää paljon kilpailuita, kilpailuharjoituksia, valmennuksia ja vielä lisäksi muunkin tyyppistä toimintaa kaiken ratsastukseen itsensä liittyvän ohessa. Itse olen tänä vuonna päässyt nauttimaan niin koulu- kuin esteratsastusvalmennusten iloista ja kouluratsastuskilpailuista niin seura- kuin aluetasollakin TKR:n järjestämänä, kiitokset vielä kerran näistä!

Tällä viikolla on ohjelmaa riittänyt sen verran paljon, että ratsastukset on melkein jääneet vähiin. Moniponin kanssa olin torstaina maastossa Annin ja Murden kanssa ja oli aivan ihanaa. Korkkasimme melkein kotioveltamme lähtevät ihanat maastopolut metsässä ja oli kyllä hienoja paikkoja, jossa hevoset saivat katsella mihin astuivat ja joutuivat vähän kuuntelemaan apujakin, jotta osasivat mennä sellaisista puiden väliköistä, joisa ratsastajakin mahtui etenemään hevosen mukana. Kummatkin ratsut olivat viisaita ja kaikilla taisi olla aika kivaa. Osaavat ne olla viisaitakin kun tahtovat... :)

Viikonloppuna piti olla Akulla Heidin valmennus Dressage Centerissä ja lauantaina päästiinkin paikalle ja tehtiin paljon hyvää duunia. Heidi halusi Akun pitkäksi ja pyöreäksi ja käyttämään selkäänsä ja sitä myöten koko kroppaansa ja se teki meille todella hyvää. Aku teki työnsä varsin hyvin, vaikka väsyikin aika nopeasti. Sain monia hyviä vinkkejä kuten tehokkaamman istunnan keventäessä, enemmän jalkaa etenkin alaspäin siirtymisissä niin,ettei hevonen jää niissä liian yksin ja paljon pyöreämmän, matalamman muodon. Olin välillä aivan hukassa, kun kaikki tuntui niin uudelta ja erilaiselta ja välillä taas olin hyvin kärryillä ja pystyin korjaamaan sekä itseäni, että hevosta hyvin. Sunnuntaina oli tarkoitus jatkaa lauantaista jo viisastuneena, mutta kuinka ollakaan Aku oli yhtäkkisesti ruvennut ontumaan, joten matkaan ei päästy. Toivottavasti olisi kyseessä vain joku pieni kiusa kuten vaikkapa kaviopaise eikä mikään sen vakavampi murhe. Superkurjaa kun juuri olisi ollut hyvää treeniä tarjolla ja sitten käy näin, mutta tätähän tämä usein on... Toivotaan kuitenkin, että Aku olisi pian taas terve ja iskussa!

Murde ja Moniponi ovat olleet pitkästä aikaa ihan supervillejä. Mä olin pitkään huolissani, kun Moniponi oli ponneton ja apaattinen ja juuriki ei irtohypytyksessä loistanut normimallilla ja maneesiin vapaana päästessäänkään ei mitenkään oikein innostunut. Kuitenkin se oli ratsastuksessa aina ok ja halukas ja muutoinkin ihan iloisen oloinen. Nyt kuitenkin vanha kunnon pilke silmäkulmaan on palannut ja se on haastanut Murdea leikkiin jatkuvalla syötöllä. Vaikka ne tuhoavatkin loimia jatkuvalla syötöllä ollessaan iloisia ja leikkisiä, on silti mukavampaa nähdä ne sellaisina kuin yhtään apaattisina. Olen miettinyt paljon, mistä tuo hetkellinen tilamuutos Moniponissa on johtunut, mutta se taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi vaivasiko sitä syysmasennus ja tammattomuus vaiko kaviosta löytynyt jo puhjennut kaviopaise vaiko muuttostressi vaiko ihan täysin joku muu. Oli miten oli, nyt poni näyttää yhtä eloisalta kuin vaikkapa viime keväänä ja pyrin sen sellaisena pitämäänkin!

Samin ja Kerman kävin tänään ratsastamassa ja kumpikin liikkui aika kivasti. Sami varsinkin ravasi superhyvin kumirouhelumipohjalla. Tehtiin sen kanssa ensi viikon ohjelman pätkiä, väistöjä ja takaosakäännöksiä. Sami tuntui ihan kohtuullisen hyvältä ja erittäin energiseltä. Kerma oli myöskin energinen, mutta malttoi välillä laukata aika hienoakin laukkaa pätkittäin. Tuli kyllä taas huomattua, kuinka tehokasta on treenaaminen lumihangessa. Kummatkin porskuttelivat menemään innokkaasti, mutta huomasi, että pieni lisävastus kuitenkin teki tehtävänsä ja toi näyttävyyttä lisää kummankin liikkeeseen! On nämä kaksi ponia vaan kyllä sellaiset pelit, ettei mitään rajaa! :)

Seuraavan kahden viikon aikana mulla on ainoastaan 2 työvuoroa, joten saa nähdä ehdinkö päivittelemään blogia vaiko enkö. Kuvia pitäisi kyllä lähipäivinä yrittää saada kaikista näistä erinäisistä tilaisuuksista, missä on käyty paikkoja ihmettelemässä... Kuvaajan teknisten ongelmien takia on vaan viivästynyt tämä plokin kuvittaminen ihan totaalisesti. Pyritään parantamaan tilannetta taas jatkossa!

6 kommenttia:

  1. Ponit jyrää=D oliskohan sillä viime seurakisojen Kermailulla osuutta asiaan...=D hieno diplominaihe, täytyy myöntää... Onnea, valtavasti!! -pir-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Kerma-poni ansiota tämä nimenomaan oli! Kunnia Kermalle!

      Poista
  2. Ja kiitos kun poistit sen tekstinuudelleenkirjoitusvarmistus-todista-ettet-ole-robotti- härpäkkeen!!! =D t. edellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yleisön pyynnöstä tämä suoritettuna!

      Poista