Masennus

Lauantaina olimme Murden kanssa Pietin valmennuksessa. Kuukausi sitten sekä Pietin valmennukset että Nipsun valmennukset olivat menneet varsin mukavissa merkeissä, joten annoin itseni odottaa, että nytkin olisi ihan mukavaa työskentelyä tiedossa. Totuus kuitenkin oli, etten ole Nipsun valmennusten jälkeen juuri ratsastanut Murdea ollenkaan vaan ainoastaan hömpsötellyt menemään. Purde on sen sijaan työskennellyt muiden kuin minun ratsuna urhoollisesti. En kuitenkaan osannut ajatella tässä olevan mitään sen kummempaa ongelmaa. Stellan valmennuksista lähtien hevonen oli ollut ihan superhyvä ratsastaa ja kaikki oli ollut helppoa ja mukavaa.

Toisin kuitenkin kävi. Jouduin jälleen kerran toteamaan, että jos haluaa, että sujuu, on harjoiteltava. Hevonen oli alusta alkaen jäykkä ja nihkeä. Se ei reagoinut avuille eikä mikään tuntunut helpolta. Verryttelyssä yritin Nipsun ohjeiden mukaisesti vetristellä hevosta etuosastaan, sillä se tuntui sieltä juuri todella jäykältä ja jähmeältä. Sainpahan ainakin todellisen oppitunnin siitä, mitä Nipsu oli mulle yrittänyt sanoa, mitä silloin en ihan ymmärtänyt, koska hevonen oli paljon paremmin avuilla. Yritin myös ratsastaa sitä reaktiivisemmaski avuille, mutten siinäkään oikein onnistunut.

Aloitimme varsinaisen työskentelyn ravissa, joka oli alussa todella hyvää ja tuntui, että pystyin jopa istumaankin siellä. Mutta heti kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin vaan ravata eteenpäin suoralla uralla, alkoi ongelmat. Laukka-ravi-siirtymiset vielä onnistui kohtuullisesti ja avot urallakin olivat sinnepäin, mutta voltit ja sulun yritelmät olivat kaukana parhaistamme. Niihin ei tänään saatu mitään otetta. Volteilla hevonen vaan jarrutti ja sulkuja en vaan saanut sujumaan alkuunkaan.

Laukasta pysähdykseen ja takaisin laukkaan onnistui kohtuullisesti, muttei niistäkään mitään wau-fiilistä ollut tarjolla. Kunhan nyt yritettiin. Vaihdot olivat aivan katastrofaalisia, ainoastaan jos tulin niihin vähän kovaa ja sinnepäin, sain ylipäätään minkäänlaista vaihtoa aikaiseksi. Jos yritin tulla vähänkään kootummalla hevosella, koko laukka vaan sammui tai levähti käsiin.

Ravilisäyksiä sain kevyessä ravissa aikaiseksi pitkillä sivuilla, mutta heti kun yritimme tehdä niitä pois seinältä, diagonaalilla, hevonen oli varsinainen kieroliero eikä mennyt mihinkään. Jokunen kohtuullisen hyvä lisäys kuitenkin saatiin aikaiseksi ilman että hevonen pääsi totaalisen pitkäksi, mikä oli edes ihan jees ottaen huomioon, ettei hommat muuten sujuneet juurikaan.

Lopuksi vielä vähän takaosakäännöksiä ja niihin sentään sain vähän parempaa ajatusta. Vasemmalle kääntäessä jään helposti vetämään liikaa oikeasta ohjasta enkä anna hevoselle vapautta kääntyä vasemmalle, mikä vaikeuttaa asiaa hurjasti. Oikealle saatiin jopa pari ihan asiallista takaria tehtyä kunhan ajattelin riittävästi eteen ja vaan nopeasti kääntämistä enkä pohkeella varmistamista.

Lopun keyessä ravissa Murde sentään tuntui heränneen ja melkein vei mua ympäriinsä. Tiedä mikä häneen sitten oli iskenyt vai alkoiko kroppa vaan vihdoin vähän vertymään ja irtoamaan. Toivottavasti olisi tästä kysymys, sillä olisi kiva jatkaa sunnuntaina vähän freesimmällä hevosella kun itse olen samoilla silmillä liikenteessä kuin edellisenäkn päivänä.

Nolotti, hävetti ja harmitti, että olin taas saanut hevoseni yhtä huonoksi kuin mitä se on ollut joskus paljon aiemmin. Ja ihan voin katsoa peiliin ja todeta, ettei ne hevoset itsellään pysy vireessä vaan työskenneltävä on. Nyt on vaan hirveä himo päästä reenaamaan hevonen takaisin yhtä hyväksi kuin se oli kuukausi sitten. Sitä en tiedä, onko minusta saamaan se itse niin hyväksi vai pitääkö taas saada apua asiaan jostain muualta. Mutta aion toki yrittää. Puolustuksekseni on sanottava, että tämä kaikki johtunee paljolti siitä, että olen keskittynyt enemmän oripäiville valmistautuvaan Moniponiin ja se on tapahtunut Murden kustannuksella. Lisäksi on pitänyt painaa duunia vimmana, jotta saa oripäiväreissun kaikkine kuluineen maksettua, mikä ei yhtään helpota ajankäytöllisiä ongelmia.

Kunhan oripäivät on ohi, on Murden viimeistään palattava ruotuun ja sille hyvälle mallille, mitä se oli kuukausi sitten. Mä pidin siitä sellaisena ihan todella paljon enkä pidä juuri ollenkaan siitä, millainen se oli lauantain valmennuksessa. Nyt on siis aika toimia. Jospa toiminnan saisi vaikkapa alkamaan heti tänään. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Kiharakarvapurde ja pilotilla liian lyhyet jalustimet!