maanantai 20. toukokuuta 2013

Lohja 18.5.2013

Huoh, ei millään meinannut huvittaa kirjoittaa Lohjan kisoista, sillä olen erittäin pettynyt itseeni Tokajin ratsastuksen osilta ja jotenkin tuntui siltä, että on ensin itse märehdittävä pettymys ennen kuin osaa laittaa sen järkevästi sanoiksi. Nyt kun kaksi työyötä on lähes takana, mutta on vielä sen verran työvuoroa jäljellä, että ehdin kirjoittaa, on sellainen tunne, että olen sisäistänyt virheeni ja tiedän taas, mitä pitää parantaa ja miten toimin seuraavalla kerralla.

Lauantaiaamuna työyön jälkeen siis tein kotona tallin, letitin Toksun ja pakkasin tavarat autoon. Sitten suunta Lohjalle. Onneksi jälleen kerran sain nauttia superhyvästä palvelusta ja sain nukkua autossa matkalla kisoihin kuljettajani huolehtiessa meidät turvallisesti perille.

Olimme hyvissä ajoin perillä ja seurailin hetken suomenhevosten suorituksia... Sitten pikkuhiljaa Toksu kuntoon ja verryttelyyn. Olin päättänyt kerrankin varata kunnolla aikaa verryttelyyn, jotta Toksun saisi vertymään oikein kunnolla ja liikkumaan läpi kroppansa. Se helposti vähän jäykistyy pidemmissä kuljetuksissa ja muutoinkin tarvitsee paljon aikaa saadakseen kropan lämpimäksi ja irtonaiseksi.

Kuten arvasinkin, oli Toksu verkan alussa jäykkä ja sipsutteleva ja lisäksi vielä jännityksestä tuli oma osansa siihen, ettei se ollut alkuunkaan rento selästään vaan kaikki liikkeet oli "kovia" ja käyntikin lyhyttä ja tököttävää. Laukkasin ensin pitkään tehden eteenratsastuksia ja vastalaukkoja, jotta sain hevosta lämpenemään. Sen jälkeen lähdin ratsastamaan taivutuksia läpi kumpaankin suuntaan sekä ravissa että laukassa.



Sain kuin sainkin Toksua vertymään ihan kivasti, mutta kun kokeilin ensimmäisiä lisäyksiä, huomasin, ettei se ollut vielä alkuunkaan parhaimmillaan. Lisää laukkaa ja kevyessä ravissa isoa ravia ympäri verkka-aluetta ja pikkuhiljaa alkoi löytymään hyvä vire päälle.



Verkan lopussa Toksu tuntui todella hyvältä ja olin lähdössä radalle varsin luottavaisin mielin. Viimeiset minuutit vaan pidin Toksua lämpimänä ravaillen ympäriinsä ja taivutellen ja fiilistellen, sillä allani oli hyvin työskentelevä hevonen. Mutta mihin tämä kaikki sitten katosi..?

Päästyämme kisaradan puolelle, lähdin ratsastamaan ympäri rataa ajatuksena, että säilytän ravissa hyvän fiiliksen ja teen vaikka jonkun lisäyksen vielä kevyessä ravissa ennen radan aloitusta. Toksu kuitenkin pysähtyi maneesissa olleen oviaukon kohdalle ja heittäytyi ihan mahdottomaksi. Se ei todellakaan ollut menossa lähellekään tuota oviaukkoa. Tämä tuli minulle aivan puskista, sillä Tokaj ei ole moisella tavalla kytännyt koskaan mitään missään. Yllätyin itse niin totaalisesti, että mulla meni ihan täysin pasmat sekaisin enkä osannut enää oikein tehdä mitään järkevää. Tänä aikana koko homma sitten lässähti, hevonen jäi jännityksestä pohkeen taakse ja sitä myöten sain heittää hyvästit hyvälle takaosan työskentelylle ja kokoamisasteelle, jonka olin juuri saavuttanut.

Jotenkin vaan livuin läpi radan tajuamatta mistään mitään ja aina kun tultiin kulmaan, saatiin isoja rikkeitä. Toksu myös selkeästi havaitsi mun uneliaisuuteni ja esim. ensimmäisessä vaihdossa sujautti epäpuhtaan vaihdon ennen mun apujani. Toisessa vaihdossa kohti mörkökulmaa tehtiinkin sitten ihan hyvä vaihto, mutta lisättiin sen jälkeen pari lisää kun uskalsin vihdoin töräyttää sitä vähän jalalla sinne kulmaan, missä se oli jo käynyt mun mielestäni riittävän monta kertaa mennäkseen sinne asiallisesti...

Pikkusievää nöpöhölkkää liiotellulla taivutuksella = avo vasemmalle
Puoliympyrä vasemmalle, nöpöhölkkä jatkuu
Keskiravin yritelmä
Keskiravin sinnepäin osio
Puoliympyrä oikealle
Keskilaukkaa keskiympyrällä
Huh, loppui tämäkin joskus!
Nooh, mutta jos jotain hyvää, niin tämä reissu jälleen kerran opetti todella paljon. Tokajin kanssa ei ole hirvittävästi taas kisoja alla ja se selkeästi näkyy. Tarvitsemme paljon ratarutiinia, jotta opin saamaan hevosesta enemmän irti radalla. Nyt verryttelyn ja radan välinen ero on aivan liian suuri. Onneksi seuraaviin kisoihin ei ole kuin pari viikkoa aikaa ja nyt on mielessä paljon ajatuksia, miten mahdollisesti pystyn tätä tilannetta parantamaan. Saa sitten nähdä, mikä on lopullinen tulos, mutta jospa ainakin vähän parempi kuin tämä tulos Lohjalta... Prosentteja kertyi siis 53.9% ja oltiin melkoviimeisiä... Kokemuksen piikkiin siis!

Toksun jälkeen oli onneksi kivasti aikaa nollata omat ajatukset ennen toista luokkaa Samin kanssa. Ohjelma oli onneksi sama Vaativa B:0, joten siten päivä oli mukavan helppo. Samin kanssa päätös osallistua 7-vuotiscupin ensimmäiseen osakilpailuun tuli aika viime hetkellä. Vielä kaksi viikkoa sitten puhtaita vaihtoja ei juurikaan ollut tyrkyllä ja vasta ihan parin viimeisen viikon aikana niistä on tullut sellaisia, että kehtasi harkita radalle lähtemistä.

Edellinen kilpailu Samin kanssa oli joulukuussa, jolloin kävimme Ypäjällä tekemässä kauden pohjanoteerauksen. Se oli viimeisimpänä kisakokemuksena mielessä ja ajatus kisoista etenkään vielä korkeammalla tasolla ei tuntunut kovinkaan kivalta ilman minkään sortin kisaharjoittelua. Myöskään mihinkään valmennuksiin emme ole päässeet pitkään aikaan, sillä aikataulut eivät vaan ole sopineet mitenkään kovinkaan kivasti yhteen. Joten olin siis melko tyhjän päällä sen suhteen, että missä mennään ja mitä on soveliasta mennä näyttämään kansallisiin kilpailuihin 7-vuotiaalla hevosella ja onko meidän tasomme lähelläkään sitä. Nooh, kun vaihdot melkein rupesivat onnistumaan juuri ennen ilmoittautumisajan umpeutumista ja hevonen tuntui hyvältä, päätin kuitenkin ilmoittaa Samin kilpailuihin. Ei kai siinä mitään hävittävääkään ollut...

Olin päättänyt, että verryttelen Samia vaan kymmenisen minuuttia, sillä muuten helposti terävyys katoaisi ja väsymys pukkaisi päälle. Sami taas on luonnostaan irtonainen, joten se ei tarvitse mitään hirvittävää höyläystä tullakseen parhaimmilleen, etenkään kun tehtävät eivät kuitenkaan kyseessä olleella radalla olleet mitenkään hirvittävän vaikeita. Verryttely kuitenkin vähän venähti jonkun sortin toimihenkilövajeen takia, mutta Samin kanssa on se etu, että se ei parane tai pahene kävelyllä vaan pysyy aika pitkälti samanlaisena... Verryttelin joka tapauksessa aika pitkälti suunnitelman mukaan, pari lisäystä, avot ja sulut kumpaankin suuntaan, laukkaa kumpaankin suuntaan ja yksi vaihto, jotta poni muistaa, mistä niissä oli kysymys. :) Verkka lupasi hyvää, kaikki oli kohdillaan.








Radalle päästyämme oli fiilis korkealla, mutta jo toisen kerran päivän aikana sain kokea mörön radan laidalla. Tällä kertaa en onneksi jähmettynyt yhtä totaalisesti, vaikka hieman huolissani olinkin tilanteesta. Sami nimittäin keksi, että ylemmissä kuvissakin näkyvä Lähitapiolan mainos on pelottava ja sen lähelle ei voi mennä. Hetken neuvottelun jälkeen onneksi tilanne hieman rauhoittui ja päästiin aloittamaan rata.


Alkutervehdykseen tultiin hyvin ja siitä lähdettiin liikkeellekin kivasti hyvällä linjalla, eka keskari meni ihan ok, ei ihan syttynyt mun makuun tarpeeksi ja tuli pieni tahtirikko keskellä, mutta silti tuomareilta seiskaa (tosin yksi näki kielen ulkona ja antoi 5,5, kukaan muu ei tätä kieltä ollut havainnut mistään suunnasta). Ekaan avotaivutukseen tulin vähän huonosti ja liian poikittaen enkä saanut sitä korjatuksi, sillä Sami oli edelleen hieman siinä moodissa, että jännitys oli sulkenut korvat eikä kuunteleminen ollut oikein mahdollista... Sitten puoliympyrälle kohti pelottavaa mörköä ja siinä jouduin vähän pitämään kiinni enemmän kuin toivottovaa ja Sami tuli hieman lyhyeksi edestä.


Sulku oli osittain aika hyvä, mutta taivutus ei ollut aivan tasainen. Siitä sitten läpi lyhyen sivun ihan kivalla ravilla ja kohti lisättyä ravia. Lisätty ravi onnistui paljon paremmin kuin ensimmäinen keskiravi, tosin poni painui ehkä aavistuksen matalaksi loppua kohden. Kaikilta tuomareilta kuitenkin tästä 7.



Sitten avo, puoliympyrä ja sulku oikealle. Ne olivat aavistuksen tasalaatuisemmat kuin vasemmalle, mutta yksi tuomari kaipasi vielä selkeämpää taivutusta niihin, joten niiden kanssa on työskenneltävä edelleen, jotta löydetään se optimaalinen asento. Ja toki niihin tarvitaan myös paljon lisää voimaa niin kuin kaikkeen työskentelyyn ylipäätään.


Sitten kohtalokas käyntipätkä. Käynti on meille aina vaikein ja huonoin osio, johon pitää kaikkien tähtien osua kohdilleen, että saadaan siitä järkevät pisteet. Nooh, nyt kaikki tähdet olivat pois kohdiltaan käynnin suhteen. Samaan aikaan kun mun ja Samin oli tarkoitus kävellä läpi lävistäjän lisättyä käyntiä ja sitä ennen ja jälkeen keskikäyntiä oli tuon yläpuolella olevassa kuvassa näkyvän pensasaidan takana kovaäänisesti puhiseva lähinnä lennossa oleva käsihevonen. Samihan tietenkin vakuuttui siitä, että jossain on joku hyökkäävä lohikäärme ja nosti pään pystyyn eikä kävellyt askeltakaan tai siltä se ainakin tuntui... Tästä ropisi paljolti pisteitä, sillä käytännössä koko käyntiohjelma oli rikkonainen.

Sitten pysähdys ja peruutus, jotka sujuivat ihan kohtuusiivosti ja ei muuta kuin laukkaa. Laukassa jostain syystä poni alkoi vaipumaan pikkuhiljaa kuolaimen alle enkä saanut sitä sieltä riittävästi pois. Ehkä väsymys alkoi vähän painamaan ja jännittyneenä sillä on taipumusta vähän tulla tyhjäksi edestä ja rullailla. Ensimmäinen keskilaukka meni kuitenkin vielä kohtuu ok merkeissä.



Sitten tultiin radan jännittävimpään osioon nimittäin vaihtoihin. Oli pakko tulla hieman kovassa laukassa sisään kohti vaihtoa, sillä Sami tarvitsee vaihtoon ylimääräistä voimaa, jotta sille on edes periaatteessa mahdollista selvitä siitä. Ihme kuitenkin tapahtui ja Sami teki puhtaan vaihdon superisti avusta!!!!!!!!!!!!! Tuomarit toki löysivät siitä paljon parannettavaa, mutta mä olin ikionnellinen, että saatiin puhdas vaihto suoritetuksi kilparadalla! Sitten kun on ylipäätään vakiinnutettu se, että vaihdot tapahtuu, voidaan ruveta kiinnittämään huomiota siihen, miten se tapahtuu. :)


Vaihdon jälkeen mä olinkin jo jossain hurmiotilassa ja seuraava keskilaukka meni täysin rullaillen enkä muista edes juuri, että yritinkö hirveästi korjailla, kun olin vaan niin onnellinen vaihdosta ja samalla keskittynyt seuraavan vaihdon valmisteluun. Toinen vaihto olikin sitten epäpuhdas, kuten arvattavissa oli, sillä se ei vielä ole kotonakaan onnistunut kovinkaan usein. Ennen uraa oli kuitenkin jo oikea laukka ja pääsimme keskihalkaisijalle kunnialla. Pysähdys tuli ponnettomasti ravin kautta, mutta ei haitannut. Ensimmäinen vaativan rata oli takana kunnialla! Olo oli kuin lottovoittajalla.


Pisteitä tuli kokonaisuudessaan 59.417%. Kaksi tuomaria olivat hyvin yhteneväisiä ajatustensa kanssa, yksi taas omilla linjoillaan. Tosin yhteneväisistä tuomareista toinen piti raviohjelmasta ja toinen ihastui laukkaan. :) Eriävä tuomari rankaisi istunnan pisteillä ison raapaisun, oli ensin ollut laittamassa seiskaa ja sitten onkin vaihtanu arvosanaksi 5,5. Toisilta tuomareilta samasta osiosta 6.5 ja 7. Nooh, näkemyksiä on niin monenlaisia. Onneksi oli kolme tuomaria...

Kisareissusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja oli ihanaa päästä kilpailemaan pitkästä aikaa ihan oikeissa kahinoissa! Kilpailuissa oli hyvä henki ja ne olivat varsin hyvin järjestetyt, kiitokset siis kilpailun järjestäjille! Ja kiitokset jälleen kerran myös kaikille ihanille tiimiläisilleni, jotka teitte tästä päivästä mahdollisen!

8 kommenttia:

  1. Kuten jo kisapaikalla totesin, niin olin tosi onnellinen, etten lähtenyt itse maneesiin yrittämään kun meille tuo teidän esittämä raju koikkelointi olisi ollut vielä aika lievää pakokauhua.. Aina ei vain voi varautua kaikkeen ja ikäväähän se on kun rytmi menee sekaisin, mutta ei kai muu auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Toksun kanssa odotan vaan, että pääsen uudelleen ja osaan suhtautua asiaan paremmin, mutta jos olisi kyseessä oma hevoseni, tiedän täysin tunteesi, sillä se jäisi myös todennäköisesti menemättä paikalle (joko mun tai vähintäänkin omasta tahdostaan). :)

      Jep, näillä mennään, mutta tästä taas opittiin monta läksyä!

      Poista
  2. Olipa taas mielenkiintoiset selostukset radoista! Ja Sami on niiiin ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista ja kiva jos tykkäsit! :) Ja Sami on! <3

      Poista
  3. Hienosti meni Samin kanssa, ihan mahtava meininki jättää ponilla monet puoliveriset taakse ja mikäs siinä, kun noin hieno poni on alla.

    T. Se kisapaikalla suoritustanne kehunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kukakohan kisapaikalla kehuneista on tännekin löytänyt tiensä..? :) Jäänee arvailun varaan. Mutta kiitokset kommenteista sekä kisapaikalla että täälläkin!

      Fiilis on joo hieno, mutta nyt jäi kyllä vielä liian monta puoliveristä edellekin.. ;) Täytynee harjoitella lisää ja toivoa, että seuraavan kerran kun päästään radalle, jää vielä useampi puoliverinen taakse... *hihi* Ja kyllä, hieno poni on alla. Siitä iso kiitos sen omistajalle!

      Poista
    2. Ehkä tässä tapauksessa täällä tarinaa seuraillut löysi tiensä kisapaikalle, kun näin teidät ja muita tuttuja lähtöluettelossa ja päätin poiketa tallireissulla katsomaan. Istuskelin siinä "katsomossa" ulkona, kun kävelit ohi ja kannoit vettä hevosille.

      Poista
    3. Hieno homma ja kiva kun pääsit tsekkailemaan! :) Ja kiitokset kehuista sekä siellä että täällä!

      Poista