Jo pitkään olen pohtinut ja ääneen puhunutkin, että jos herra Moniponi meidän pihaan jää asustelemaan, opettelen sillä hyppäämään. Poni on niin luotettava kaikissa hommissa, ettei mua sen kanssa oikeastaan koskaan ole pelottanut, joten olen ajatellut, että jos jollain joskus hyppään, sen täytyy olla juurikin Ponde. Tätä olin puhellut usein sekä Heidille että Annillekin ja kumpikin on todistanut mulle Ponden olevan varsin viisas esteponi. :)
Nyt sitten oli aika ryhtyä sanoista tekoihin. Viime tiistaina tein itsekseni puomitreenin kotipihassa sekä Pondella että Purdella. Mulla oli ihan vaan ravipuomeja hieman korotettuna maasta, joita tulin suoralla. Se oli niin kivaa, että innostuin siitä sitten miettimään tätä mun tulevaa esteuraani. Ja kun en oikein mitään kouluvalmennuksiakaan ollut bongannut mistään tammikuulle, päädyin kyselemään, josko Kari Nevalan valmennuksessa Tuomarinkylässä olisi viikonloppuna tilaa... Ja kuinka ollakaan, tilaa oli, joten ilmoittauduin mukaan.
Viikko meni sitten vähän kauhun ja pelon sekaisissa tunteissa. Torstaina päädyin rakentamaan pikkuriikkisen esteen kotipihaan ja ylitin sen muutamia kertoja kummastakin suunnasta Ponden kanssa. Totesin, että ei kai tässä hitsejäkään, kyllä mä ehkä selviän esteistä... :)
Lauantai vihdoin sitten koitti ja oli aika lastata poni koppiin ja ottaa suunta kohti Tuomarinkylää.
Maneesiin päästyäni löysin edestäni kammottavan näköisiä tehtäviä. Sinne oli rakennettu kolmen esteen linjoja kaksin kappalein. Toinen oli kolmen pystyn linja lävistäjällä yhden laukka-askeleen väleillä höystettynä maapuomeilla joka välissä. Toinen taas oli kolmen okserin linja pitkällä sivulla kahden laukan väleillä sekä välipuomeilla.
Verryttely sujui mukavissa merkeissä, mikäs siinä hyvällä pohjalla ravaillessa ja laukkaillessa. Kivaahan se oli!
Sitten oli aika hypätä. Hui! Ensin pelkkää pystylinjaa ja sitten kummatkin linjat. Mä olin aika hukassa alkuunsa ja jäin linjojen loppuvaiheessa vähän liikaa tukeutumaan suuhun sen sijaan, että olisin osannut tukea käteni kaulaan. Muutoinkin kolme estettä peräkkäin tuntui näin aloittelijan makuun hieman haastavalta, sillä viimeistään sillä kolmannella esteellä oli jo sellainen olo, ettei päässyt ihan toivotusti hyppyyn mukaan ihan vaan johtuen rutiinin puutteesta.
Kun sitten piti yhdistää kummatkin linjat niin että tultiin ensin okserit ja siitä sitten pystyille, jouduin hieman vaikeuksiin. :) Okserilinjan jälkeen olin vielä jossain esteiden ylitys-huumassa ja ajauduin oviseinää kohden uhkaavasti. Ponde korjasi itsensä pois seinältä, mä takaisin seinälle ja Ponde uudelleen pois seinältä sillä seurauksella, et mä jäin oikealle seinälle ja Ponde jatkoi kuin jatkoikin oikealle pois seinältä. Kun mä jäin matkasta, Ponde jäikin sitten kiltisti odottelemaan ja tsekkaamaan, et mihin mä oikein katosin. Kiltti poni!
Sain kuitenkin linjat suoritettua mallikkaasti ja vielä yhdistettyäkin ne niin, että pysyin kyydissä koko matkan ajan! Jes, eka päivä pulkassa ja edelleen hyvä mieli. Esteilyhän oli oikeastaan aika hauskaa!
Sunnuntaina oli sitten vuorossa isompi halli ja siellä vähän ratahommia. Edellisen päivän jäljiltä olin hyvillä mielin, sillä tällä kertaa olisi maksimissaan kaksi estettä peräkkäin ja muutoin vain yksittäisiä esteitä. Paljon helpompi pysyä kyydissä siis! :)
Verkassa oli jälleen vaan kiva antaa mennä... Toki ravissa piti vähän malttaakin, mutta laukassa saatiin vähän edetä isossa hallissa pitkillä suorilla. Ponde tykkäsi! Ja kyllä mäkin tykkäsin! :)
Sitten muutama verkkahyppy ja eikun rataharjoitukseen. Rata oli aika lyhyt ja simppeli, sopiva alkukauden harjoitteluun. Sain ratsastaa radan läpi kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin aika haipakkaa, vähän turhan lujaa siis ja toisella kerralla sitten aika hyvin. Lukuun ottamatta mun väärän radan ratsastusta siis, sillä hyppäsin ykkösesteen väärästä suunnasta, ohops! Ai miten niin rutinoitumaton esteradan opettelija..? Ponde vei mua kiltisti yli esteiden ja niiden välissäkin, se on vaan niin supersimppeli pieni poni, tekee just mitä pyydetään ja välillä vähän jopa enemmänkin. :) Mä itse huomasin vaappuvani välillä vasemmalle ja jouduin sit hieman korjailemaan tilanteita, et päästiin taas keskelle esteitä, mut onneks sekään ei häirinnyt Ponden menoa. Tässä vielä muutama kuva matkan varrelta katsottavaksi, vaikka videon olisittekin jo nähnyt...
Oli kyllä kivaa ja opin taas paljon uutta itsestäni, ponistani ja myös ratsastamisesta! Nyt himottaa jo päästä hyppäämään uudelleen, aika hämmentävää... :) Saas nähdä, vaihtuuko helmikuun alun suunniteltu koulurataharjoitus sittenkin Karin seuraavaan kurssiiin. Ehtiihän niitä koulurataharjoituksia taas ratsastaa koko kesän..?
Ponde on kyllä niin kiva esteponi. Siitä täytyy kiittää Heidiä, joka on maltillisesti, mutta säntillisesti vienyt sitä eteenpäin kohti ponille asetettuja tavoitteita! Ponille on kertynyt sellainen itsevarmuus tämän reilun vuoden aikana, että se kantaa tällaisen munkinkaltaisen tumpelon yli esteiden mukisematta alkuunkaan!
Viikonlopun jäljiltä oli sekä tyytyväinen poni että ratsastaja. Välillä tekee vaan niin hyvää tulla pois mukavuusalueelta ja haastaa itsensä sellaisiin tekoihin, joihin ei normisti ryhdy. Hyvä mieli on taattu kun on uskaltanut ylittää itsensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti