Puolitehoiset viimeistelyt

Koko viikon sängyssä maanneenna influenssan kourissa, aloin jo kypsymään totaalisesti tekemättömyyteen. Onneksi pääsin tänään vihdoin ensimmäistä kertaa vähän tekemisen pariinkin. Ei vieläkään olo ole mikään tolkuttoman hyvä, mutta koska Moniponi oli liikutettava eilisten hyppyjen jäljiltä ennen huomista hierontaa, ei auttanut kuin kavuta kyytiin ja ratsastella sitä hetken verran. Vielä vajaakuntoisena päädyttiin ratsastukseen ja kuvaussessioon lähimaastossa. Alkuperäinen ajatus mennä maneesille tekemään kunnon viimeistelytreeni kariutui omaan kuntoon.

Pitkä maastokävely läheiselle hakkuuaukea/peltoyhdistelmälle ja siellä sitten vähän ratsastusta sinne tänne samalla kun hovikuvaaja sääti uuden kameransa asetuksia sun muita hienouksia. Poni oli aika vahva edestä ja yliherkkä jalalle. Sille oli hieman jäänyt estemoodi päälle... :) Lopuksi sain kuitenkin ihan hyvin sen pehmenemään ja tulemaan kummankin pohkeen ympärille eikä vain niin, että se juoksee miljoonaa karkuun pienestäkin jalasta. Hetken olin jo hieman epätoivoinen kun poni pinkoi vaan piaffia eikä oikein mitään muuta, mutta onneksi kuitenkin päästiin loppupeleissä ihan hyvään yhteisymmärrykseen. Kunnon ja voiman kasvamisen myötä ponille on selkeästi tullut myös paljon mielipiteitä... :) Kovin montaa pätkää ei töitä tehty, kun ei itseään halunnut hiostuttaa yhtään, mutta laitetaanpa nyt sitten kuvia meidän viimeistelyharjoituksista.

Murde on ollut aivan heitteillä viime viikkoisen Tuomarinkylän reissun jälkeen, mutta onneksi Anni pääsi tällä viikolla sen kanssa puuhastelemaan ja se jääkin ensi viikolla Annin hellään huomaan, kun me muut pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme Ypäjälle. Moniponipainotteisuutta tasaamaan pitää vielä laittaa yksi kuva omasta ihanasta läsiterapeutistanikin. Se ei ikävä kyllä päässyt liikeenteeseen, kun oma kunto ei todellakaan anna periksi vielä ratsastaa, jossei ole aivan pakko... :(

Perheenlisäys: Uusi kamera

Kuvaaja sai uuden kameran ja tyyppaili sitä tietysti tänään Moniponin viimeistelyesteharjoituksissa seuraavasti:

Influenssaa...

Huhhei, viimeiset kolme päivää menneet sängyn pohjalla influenssan kourissa. Nyt kuitenkin on vähän jo parempi olo ja päiväkin ollut lähes kuumeeton, joten sain aikaiseksi edes päivittää Moniponin treenipäiväkirjan...

Onnistuminen

Eilen korkattiin kisakausi Murden kanssa. Tokaj oli myös mukana kuvioissa, mutta sen kanssahan oli jo yksi rataharjoitus takana Tuomarinkylässä tämän vuoden puolella.
Eli eilen suunnattiin Alhon tilalle Haarajoelle rataharjoituksiin. Viime keväänä ensimmäinen yhteinen koitoksemme Murden kanssa oli juurikin samaisessa paikassa ja silloin tavoitteena oli lähinnä jäädä henkiin. Meitä kumpaakin jännitti ihan vimmana, mutta jäimme kuin jäimmekin henkiin ja jatkoimme kilpauraammekin tämän reissun jälkeen. :)

Tänään olimme Murden kanssa jo huomattavasti rutinoituneempi ratsukko. Viime viikon lauantain katastrofaalisen ratsastuskerran jälkeen olin jo lähes päättänyt, että en lähde kyseisiin kilpailuihin Murden kanssa alkuunkaan, mutta torstain ratsastus muutti sitten mieleni ja lähdinkin kilpailemaan varsin hyvällä mielellä. Radan valitseminen kilpailuun oli hieman vaikeaa, mutta päädyin sitten viime keväältä tuttuun He B Kenttäkilpailuohjelma poneille-ohjelmaan. Se on kiva ohjelma, sillä siinä on paljon tekemistä ja vähän vaikeampiakin tehtäviä, mutta se on kuitenkin vain He B. En ollut ohjelmaa päässyt ratsastamaan läpi sitten viime keväään ja olin tilanteesta hieman huolissani... Tehtävät oli kuitenkin kaikki aika tuttuja, joita on tullut esim. Pietin tunneilla työstettyä, joten mistään ruudin uudelleenkeksimisestä ei ollut kysymys tämänkään radan ratsastuksessa.

Kotona tilanne näytti hieman huonolta. Ensin tajusin jättäneeni talvisaappaat töihin kannuksineen eli toppahousut vaan jalkaan ja kun pääsin hevosten tarhalle asti, Purde ei ollut todellakaan antamassa kiinni, vaan juoksi hullun lailla edes takaisin tarhassaan... 20min tuli sitten pyydysteltyä pientä, kilttiä ratsuani tarhasta ennen kuin pääsimme matkaan. Se siitä harjauksesta ja letityksestä ja hevonenkin oli valmiiksi hiessä. Olipahan ainakin verrytellyt itsenäisesti.

Sitten paikan päälle, vermeet niskaan ja verryttelyyn. Verryttely oli ehkä maailman lyhyin ja juuri ja juuri ehdin nostaa kummankin laukan ennen kuin piti maneesista jo poistua. Ennen rataa sitten vielä vähän lisää verryttelyä, jossa hevonen tuntui todella hyvältä ja oli mukavasti avuillakin. Radalle lähdin hyvillä mielin, vaikken tiennytkään alkuunkaan mitä odottaa.

Sisään radalle ratsastin varsin kiemurtelevasti, pysähdys oli kuitenkin ihan ok ja liikkellelähtökin kelvollinen, vaikka vähän jähmeä. Siitä sitten pitkälle sivulle ihan mukavassa ravissa ja keskelle volttikahdeksikonpuolikas. Olin jo tässä vaiheessa ihan ihmeissäni, että hevoseni allani ravasi tahdikkaasti eteenpäin ihan kivassa muodossa ja pystyin itse istumaan kyydissä yllättävän helposti.  Toista pitkää sivua taasen eteenpäin ja lyhyen sivun jälkeen kulmaan voltti. Voltit ovat välillä olleet meille ihan hurjan haasteellisia, mutta tällä kertaa voltti tuntui todella helpolta ja siitä saatiinkin 7. Voltilta lyhyelle lävistäjälle ja keskiravia, joka ilmeisesti oli ihan tunnistettavissa, vaikken siihen suurta eroa saanutkaan. Sitten pysähdys, joka ei ollut kovinkaan hyvä, peruutus, joka oli erittäinkin hyvä meille ja liikkelle lähtö ravissa, joka meidän tapauksessa kyllä enemmänkin tapaili laukkaa.

Ravissa päästiin kuitenkin jatkamaan ja saatiin suoritettua volttikin, jossa hevonen olisi kyllä saanut taipua hieman enemmän ja siitä lisäykseen, jossa lisäys kyllä lähti ihan kivasti venymisen osilta, mutta hevonen pääsi vähän sukeltamaan etupainoiseksi, mikä on kyllä yksi meidän selkeimpiä ongelmiamme. Mutta eipä näitä lisäyksiä ole vielä liian kauaa pystynyt harjoittelemaankaan kovin täyspainoisesti. :) Sen jälkeen oli vuorossa 4-kaarinen kiemuraura, jossa oikeat kaarteet onnistuivat hyvin, vasemmalle taivutus jäi taas puutteelliseksi ja hevosen pää vinoon. Tahti kuitenkin säilyi hyvänä.

Käynnissä Murde pääsi vähän pitkäksi ja suoraksi eikä pysynyt riittävän pyöreällä ylälinjalla. Laukannostossa tämä myös kostautui, sillä hevonen ei pysynyt peräänannossa läpi noston, mutta jatkoi kuitenkin laukkaa ihan hyvässä muodossa. Ensimmäinen keskilaukka olisi voinut olla enemmän ylämäkeen, mutta eroa saatiin kuitenkin aikaiseksi. Voltti oli ihan jees, mutta pientä jarruttelua oli ilmassa loppua koden. Lävistäjä ja vastalaukkapätkä menivät hieman alavireisesti, kun mä yritin vaan ajatella sitä oikeaa laukkaa ja ei vaihtoa ja unohdin sitten kaiken muun. Eli hevonen pääsi vähän pitkäksi, etupainoiseksi ja jarruttelikin vähän. Sitten voltti vasemmalle ja vastalaukka toiseen suuntaan. Vastalaukka oli ehkä vähän parempi kuin toiseen suuntaan, mutta raviin siirtyminen jäi vähän hapuiluksi. Nosto kuitenkin ok ja toinen lisäys oli myöskin hyvä, saatiinpa siitäkin oikein 7. Seiskalla myös jatkettiin lopputervehdykseen, joka oli huomattavasti alkutervehdystä parempi.

Tämän radan ratsastettuani olin ihan superonnellinen. Hevonen oli todella hyvä ja kuuliainen ratsastaa, kaikki tehtävät tuntui helpoilta ja pystyin vaan fiilistelemään läpi radan. Jopa alakerrasta tuli 2x6.5, kerran 6 ja kerran 7. Ja 7 tuli vielä ratsastajan asennosta ja istunnasta. Wooohooo!!!

Radan prosentit oli 63,5% ja tulimme viidenneksi 27 lähtijän joukossa. Saimme siis Murden kanssa rusetin ja palkinnoksi kivan paidan! Hieno Murde!!!!!!!

Sen jälkeen vuorossa oli Tokaj ja meille kovin tuttu FEI Junioreiden esiohjelma. Tokaj on varsin kylmänherkkä hevonen ja tällainen pakkaspäivä ei kyllä ole sille mitenkään otollinen kisapäivä, etenkään kun verkka-aika on rajoitettu ja sen jälkeen joutuu vielä seisoskelemaan ulkosalla pitkät pätkät ennen omaa suoritusta. Yritin kuitenkin verrytellä parhaani mukaan, vaikka hevonen tuntuikin kammottavalta kovalta pökkelöltä, jota ei yhtään huvittanut. ;)

Rata sujui hyvin erilaisissa merkeissä kuin aiemmin. Tuli onnistumisia niissä asioissa, missä en aiemmin ole onnistunut ja sitten taas kylmyydestä johtuen taivutusväistöt jäivät todella huonoiksi, sillä hevonen ei taipunut kyllä alkuunkaan.

Radalle suoriuduttiin aika kivasti, pysähdyttiin ihan ok, mutta normaalista poiketen Tokaj lähti liikehtimään ennen kuin siltä pyysin mitään... Siitä sitten liikkeelle kiireisessä töpsöttävässä ravissa vasemmalle, jossa sujautettiin myös voltti ilman minkään sortin taivutusta. Avossa sain sitten ajoittain vähän taivutusta, mutta myös huojuntaa ja ravi oli edelleen aika töpöttävää. Sulussa sama homma, mutta ilmeisesti se kuitenkin oli tunnistettavissa suluksi... Oikealle mentiin samat ravikuviot ja aika samoilla fiiliksillä, paitsi oikea sulku meni rikki laukalle. Grrrrr. Tämän jälkeen keskiravi, joka lähti ihan mukavasti, mutta lopussa tahti pääsi kiihtymään kiireiseksi.

Keskikäynti ja lisätty käynti olivat ok, lisätyssä käynnissä käynti jäi vähän vaisuksi, mutta oli kuitenkin ihan kothuullista käyntiä. Kootussa käynnissä oli tyytyväinen vähään, sillä hevonen tuntui siltä, että lähtee raville hetkenä minä hyvänsä. Sain kuitenkin käynnin jatkumaan eheänä, mutten riittävän koottuna. Tästä käynnistä sain kuitenkin ensimmäisen kerran tätä rataa ratsastaessani aivan superhyvän vasemman laukannoston ja siitä sainkin 7. Keskilaukka oli ihan ok, siitä en kuitenkaan saanut kunnolla kokoon ja taipumaan ja siten sulku lähti ihan miten sattuu ja oli todella huono. Tämän jälkeinen vastalaukka jäi kuitenkin vielä hyvään tasapainoon ja siitäkin palkittiin seiskalla. Laukanvaihto käynnin kautta oli myöskin ihan kelvollinen ja parempi kuin aiemmin. Lisätty laukka oli ilmeisen kelvollinen, sillä siitä ei tullut parantamisehdotuksia ja arvosanakin oli 6,5. Sulkuun tuli taas kiire ja taivutuksesta ei ollut tietoakaan. Se siis epäonnistui totaalisesti. Tähän suuntaan vastalaukkakin jäi vähän heikoksi, mutta sitten taas laukanvaihto käynnin kautta oli meille jo aika hyvä, vaikka nosto olisikin saanut olla energisempi.

Sitten vielä vaihdot, joissa meillä on ollut radalla välillä vähän vaikeuksia. Sain vihdoin suoritettua puhtaat vaihdot avuista, joskin sanomista tuli pienoisesta poikituksesta. Näihin olin kuitenkin itse tyytyväinen pitkästä aikaa. Sitten kohti maalia. Tokaj ennakoi pysähdyksen ja siitä tuli hieman töksähtävä. Mutta taas oli yksi vaativa rata enemmän takanapäin! Ja ennakkotunnelmat huomioon ottaen olin varsin tyytyväinen onnistumisiin sellaisissa kohdissa, mitkä ovat aiemmin olleet varsin haastavia meille. Prosentteja tuli tällä kertaa 59.2% ja jossen olisi sössinyt juuri sitä x2 sulkua, niin olisi vihdoin voitu hätyytellä sitä 60% haamurajaa... :) Mutta kyllä siihenkin päästään vielä jonain päivänä. Koko ajan saadaan enemmän asioita onnistumaan ja pieniä juttuja sujuvammiksi. Seuraava kerta ei olekaan vielä tiedossa ja päätettynä Tokajin kanssa, mutta Murde jatkaa samassa paikassa 2 viikon päästä. Vielä kun keksisi, että minkä radan sen kanssa menisi...

Viikon antia

Viikko on taas hurahtanut huomaamatta lopuilleen. On tullut juostua vimmana paikasta toiseen ja reenailtuakin ihan mukavasti. Tosin oma fiilis on ollut hieman hakusessa. Jotenkin tuntuu, että on ihan liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Missään ei tunnu olevan mitään tolkkua... Mutta eiköhän tää taas tästä ala helpottamaan kun oripäiväpuuhastelut ja -valmistelut jää pois ja muutoinkin palasia loksahtelee kohdilleen taas uudella tavalla.

Murde muistutti minua taas siitä, kuinka ihana se onkaan. Ei se ehkä ole maailman hienoin kouluratsu ja lennokkain liikkuja, mutta siitä on vaan tullut varsin toimiva ja mukava ratsu ja etenkin ihan superhyvä kotihevonen. Oppilaallani on ollut hieman maastokammoa oman hevosensa kanssa ja olin pyytänyt häntä tulemaan tsekkailemaan meidän maastoja, joissa kyllä kaikkoaa viimeisetkin maastokammot.. Etenkin nyt kun on vielä paljon lunta, maastot on ihan mahtavat ja hevosetkin ovat nauttineet niistä todella paljon. Tiistaina istutin sitten tämän oppilaani Murden kyytiin ja itse tietenkin ponilla matkaan ja menoksi. Matkalla nähtiin metsätyökonekin eikä poneja sekään kyllä hätkäyttänyt alkuunkaan. Oltiin ravattu muutamia pätkiä ja totesin, että laukataan yksi ylämäki rauhallista laukkaa peräkkäin.. Yhtäkkiä huomasin Murden menevän ohitseni ja jatkavan ihan niin reilua laukkaa, että poniin piti ihan pistää vauhtia, että pysyi alkuunkaan matkassa. :) Kun mäki loppui ja tuli hiljentämisen aika, niin Murden kyydistä paistoi sellainen Hangon keksi, ettei mitään rajaa. Olivat päässeet vauhdin hurmaan ja maastokammo taisi jäädä siihen mäkeen. Ainakin Murden kyydissä! Oli se vaan viisas hevonen kun osasi pitää oppilaastani huolta...

Keskiviikkona oli Annin ratsastusvuoro Murdella ja olin itse sitä katsastamassakin. Murdesta paistoi vielä vähän sama asenne kuin lauantainakin, mutta hyvin Anni sai sen ruotuun ja oikeassa laukassa se oli pätkittäin jopa aika kivan näköinen. Ihan perustyöskentely, mutta kuitenkin niin, että töitä tehtiin. Ja mikä tärkeintä, päätettiin myös Annin kanssa, että nyt on aika luopua piiskariippuvuudesta ja päätettiin ruveta ratsastamaan pääasiassa ilman raippaa jonkun aikaa niin, että hevonen ihan oikeasti rupeaa kuuntelemaan ja kunnioittamaan jalkaa. Se kun on aina ollut se Murden ratsastettavuuden heikoin osio, että sitä ei juuri kiinnosta kuunnella, mitä ne jalat siellä kyljissä sanoo...

Tänään sitten jatkoin itse siitä, mihin Anni eilen jäi. Ratsastin Murden kunnolla läpi ja se työskentelikin ihan superhyvin. Sillä oli kiva ratsastaa tänään. Aloitin käyttämättä ollenkaan raippaa ja ainoastaan vaihtoja työstäesssäni käytin kepukkaa jonkun kerran, kun herraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kuunnella mun apujani. :) Avut tuntui menevän kivasti läpi, taivuttelut onnistui ja vauhtia pystyi säätelemään. Välillä Murde jopa ihan tosissaan imi eteenpäin, mikä oli ihan superihanaa. Kun kaikki tuntui olevan kohdillaan, lähdettiin vielä maastoon vähän ravailemaan ja kävelemään. Tehtiin meidän lähilenkki ja oli ihan superihanaa. Tiellä olin aiemminkin ollut Murden kanssa yksin, mutta sen pidemmälle en ollut lähtenyt. Nyt oli kiva huomata, että kyllä sen kanssa voi yksin mennä pidemmällekin. Se tuntee ja tietää maastot ja luottaa jo aika kivasti ihmiseen selässäkin. Vaikka päivä oli muutoin ollut aivan katastrofaalisen karmea, jälleen kerran läsiterapiasta oli apua.

Keskiviikko oli muutoinkin mukava päivä kuin vaan Annin ja Murden ratsastuksien tiimoilta. Käytiin Heidin kanssa ihastelemassa poneja Lopella. Mä vähän tyyppailin Samin 4-vuotiasta veljeä ja Heidi oli mukana seurana ja kuvailemassa. Kiitokset vielä kerran Heidille tästä retkestä, oli ihan superhyvä reissu!

Samin veli on ollut vasta 3 viikkoa satulassa ja piti käydä nyt sitten kokeilemassa, että onko ratti, jarrut ja kaasu ihan oikeasti kunnossa ja olivathan ne! Olen jälleen rakastunut cobiin. On nuo welshit vaan niin pirun hienoja poneja.

Oma welshini teki duunia Heidin kanssa Lopen retken jälkeen. Ihan perustyöskentelyä sileällä ja poni näytti jotenkin ihan superhyvältä. Ehkä sekin fiilisteli auringonpaistetta ja oli siitä ilosta jotenkin mukavan terävä ja letkeä. Se on siis tällä viikolla maastoillut kunnolla, tehnyt sileän treenin, perjantaina sillä on hieronta ja sunnuntaina sitten toivottavasti olisi taas vuorossa hyppyjä!

Ensi viikolla on pitkästä aikaa taas Nipsun tunnit! En ole ihan vielä päättänyt, että mitkä ovat parhaat ratsut treeneihin, mutta Moniponin haluaisin ottaa, jotta voisin vähän harjoitella maneesissa ratsastamista ja esimerkiksi niitä lisäyksiä, joita oripäivillä täytyy esittää. Niitä kun on tossa meidän pienessä tarhassa vähän vaikea harjoitella ja maastossa poni taas tekee niitä ihan ilokseen pyytämättäkin.