37%

Huoh. Otsikko kertonee jo aika paljon. :)

Tänään oli siis se päivä, kun päätimme valloittaa ihan arkenakin hurjan pelottavan lähimaneesimme kisojen merkeissä. Ratsuina oli siis Ville ja Murde, joista kumpikin on siis kilpauransa alkuvaiheilla ja paljon on tekemistä monessa asiassa ennen kuin voidaan puhua ihan oikeasta ratsastuksesta, mutta välillä on hyvä käydä testaamassa osaamistasoa ja Murden kanssa on vaan käytävä ihmettelemässä paikkoja ja tilanteita, jotta se oppii tulemaan toimeen itsensä ja jännityksensä kanssa.

Ensimmäisenä vuorossa oli Ville, joka tuntui verryttelyssä varsin positiiviselta. Toki laukka on vielä raakaa ja välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta ravissa tuli oikeinkin hienoja pätkiä ja välillä Ville tuntui todella pehmeältä ja hyvältä. Aikataulu oli yllättävän paljon myöhässä, mutta siinä tuli hyvää harjoitusta kisapaikalla hengaamisesta. Välillä tehtiin hommia, välillä tsillattiin ja sitten taas piti olla kuulolla. Tämä on aina joskus Villelle hieman haastavaa, mutta nyt tuntui suhtautuvan yllättävän kivasti siihenkin, että välillä otin ohjat käteen ja tehtiin töitä ja sitten taas sai ihmetellä pitkin ohjin.

 

 

Radalle päästessä Villeä vähän ihmetytti, mutta hyvin kuitenkin jaksoi tsemppailla. Alun raviohjelmassa oli jopa ihan päteviä pätkiä ja siitä saatiinkin kiitosta. Ville välillä vähän säikähti katsomosta rapinaa, mutta antoi kuitenkin ratsastaa heti sen jälkeen taas itseään. Ravikiemuroiden jälkeen tuli laukan aika ja vasen laukka, joka yleensä on se haastavampi laukoista, sujui yllättävän mukavasti. Kohtuullinen nosto, kohtuullisen ok ympyrä ja mikä ihmeellisintä, lävistäjälle jatkoi hyvässä tasapainossa, vaikka torstain treeneissä se tuntui vielä ajoittain lähes mahdottomalta. Hetki ravia ja uuteen laukkaan Ville päättikin sitten ampaista oikein tosissaan. Onneksi nopeasti oli jo voltin aika, jossa sain Villen hyvin takaisin ja voltin loppupuolisko oli jo omaan makuuni todella hyvää Villeä. Raviinsiirtyminen oli vähän niin ja näin ja siinä vaiheessa Ville oli jo niin virittynyt, ettei olisi millään malttanut kävellä. Käveltiin kuitenkin kohtuullisesti ensimmäinen keskikäyntipätkä ja pitkin ohjin käynnissäkään ei lähtenyt käsistä, mutta seuraava pätkä keskikäyntiä menikin jo aika pitkälti tepastellessa lähes ravin tahdissa. Siitä sitten raviin ja pysähdykseen ja tervehdykseen, jotka sujuivat yllättävän hyvin. Maaliin oli päästy ja tuloksena 55,4%. Raviohjelmasta tuli varsin positiivista palautetta, mutta oikean laukan ryntäilyt hieman heikensivät tulosta. Lisää reeniä siis ja hyvä tulee! Ville on kyllä ehdottomasti sellainen suomenhevonen, jolle on suuret odotukset tulevaisuudessa. Sillä on laadukkaat askellajit, hyvä eteenpäinpyrkimys ja se tykkää tosissaan tehdä töitä!

Villen jälkeen sitten Murden kyytiin. Murde oli saanut jo tsillailla maneesissa pitkät pätkät ja olikin verryttelyn alusta alkaen rento ja hyvä ratsastaa. Tehtiin ihan perussiirtymisiä ja vähän ravia ja laukkaa ja käänneltiin. Kaikki tuntui hyvältä ja helpolta. Murde ei verryttelyssä kyttäillyt mitään ja suhtautui muihin hevosiin varsin viisaasti. Verkassa oli yksi suhaaja, johon meinasi kyllä oma hermoni mennä, kun aina oli tulossa päin, kun yritti vähänkään enemmän laukata tai ravata pidempää pätkää. Pitkästä aikaa oli oikeestaan aika kiva fiilis Murden kanssa. Jännitti kyllä, että mitä tapahtuu kun päästään maneesin toiselle puolelle yksin ihmettelemään katsomoa ja tuomareita ja sen semmosia. Siellä maneesissa kun on ajoittain hieman haastavaa ilmankin näitä kaikkia lisäjännitteitä, kuten lukijani ovat teksteistäni saaneet ehkä ymmärtää, joten kuvitella vaan saattoi, millaista siellä on nyt.
 

Vuoromme koitti vihdoin ja viimein luokan viimeisenä ja suuntasimme radalle. Ja hui, kuinka pelottavaa se olikin. Suunnitelmanani oli edetä käynnissä tuomaripäätyyn ja takaisin katsomon viertä pitkin käynnissä näyttäen Purdelle, ettei mikään paikka ole pelottava. Murde kuitenkin noin 15 metrin etenemisen jälkeen tyssäsi ja päätti vaan peruuttaa tai vaihtoehtoisesti kääntyä ja poistua takaisin verryttelyyn kavereiden luokse. Istuin kyydissä ja toivoin parasta ja yritin vaan saada sitä kääntymään niin, että saisin sen pikkuhiljaa sisäpohkeen ympärille ja pystyisin vaikkapa pyörittämään sitä hieman volteilla tai ihan mitä tahansa. Tässä vaiheessa mietin kaiken maailman vaihtoehdot läpi ja pohdin, että pyydän vaan, että saan tehdä pari ympyrää ravissa tai ihan mitä tahansa, mutta en kuitenkaan osannut luovuttaa. Ja kun vihdoin päästiin kuin päästiinkin lähelle tuomaripäätyä, tuomari jo vihelsi ja meidän oli yritettävä suoriutua keskihalkaisijalle ja hommiin. Sain kuin sainkin Murden irtaantumaan verryttelypäädystä pituushalkaisijalle jopa ravissa ja pääsimme aloittamaan radan. Jollain ilveellä selvisimme volttikahdeksikolle ja siitä saimme jopa hyväksytyn määrän pisteitä kuten myös sitä seuranneesta ravipätkästä uralla kohti verryttelyä. 4-kaarinen kiemuraura alkoi myös lupaavasti, mutta katsomoa kohden pääädyimme kävelemään ja samoin tuomaripäädyssä. Sen jälkeen laukannosto oli rykäisy täysillä keskelle maneesia ja sieltä yritin sitten suorittaa voltin ja päästä päätyyn ja lävistäjälle. Raviin siirtyminen onnistui, mutta katsomoa päin mentäessä poku siirtyi taas omatoimisesti käyntiin. Sieltä sitten taas laukkaa, joka jonkun hetken sujuikin, kunnes tippui taas raville katsomoa päin mentäessä. Uusi laukka taas ja nousi jopa oikea laukka. Päädyssä raviin ja käyntiin ja käynnissä alla oli sellainen viritetty jousi, joka ei relannut vaikka mitä olisi tehnyt... Pitkiä ohjia en uskaltanut antaa juuri siitä syystä ja seuraava keskikäyntikin oli kaikkea muuta kuin keskikäynti. Huoh, onneksi sitten koitti pituushalkaisija ja lopputervehdys. Oi sitä onnea, kun tiesin, että pääsin vihdoin pois sieltä... :) Nooh, en ainakaan luovuttanut, istuin vaan kyydissä ja koitin suorittaa, mitä suoritettavissa oli. Ja se ei tänään ollut kovinkaan paljon... Mutta olipa hyvä harjoitus, sillä kyseinen paikka oli pahin mahdollinen, mihin voidaan joutua. Tuttu maneesi, mutta vieras tilanne, katsomo ihan lähellä rataa ja ihmisiä tuusaamassa kaikenlaista. Kyllä sitä taas on luottavaisempi fiilis omaan pärjäämiseen kyseisen hevosen kanssa, kun on taas yksi hankala tilanne takana lisää.

Samanlainen tilannehan Murdella oli Tuomarinkylän aikoinaan, kun omassa kotimaneesissa oli kisat ja kaikki näytti yhtäkkiä ihan erilaiselta. Sehän jäätyi niin totaalisesti, ettei päässyt yhden kerran edes ensimmäiselle esteelle asti... Eli nämä tällaiset tilanteet ovat sille selkeästi todella haastavia ja niihin pitää varautua ja niissä pitäisi osata ratsastaa vielä paljon paremmin. Vaikka tiesinkin, että tästä tuskin mitään hyvää tulee ja sainkin suoritettua kouluratojen tuloksellisen pohjanoteerauksen (37%), olen silti tyytyväinen, että mentiin. Sain taas uutta intoa ja uskoa treenaamiseen, koska selvisin näinkin "pahasta" tilanteessa kuitenkin yhdessä kasassa ja hengissä. Jo koko yön olen tsekkaillut mahdollisia kilpailuita, joihin voisi päästä harjoittelemaan. Tehtäväthän ei ole se ongelmallinen osio, vaan tilanne itsessään. Murden pitää vaan tottua ja rutinoitua kaikenlaiseen menoon ja meininkiin ja mun pitää oppia luottamaan siihen, että kyllä se pitää mut kyydissä... :) Savijärvi 6.5. on ainakin aikataulussa, mutta katsotaan nyt sitten, että mitä saadaan mahdollisesti aikatauluun mahtumaan ennen sitä. Pohdin jopa, että voisi yrittää sellaisia kisoja, joissa olisi mahdollista mennä kaksi rataa peräkkäin, jolloin toisella kertaa Purdekin jo tietäisi, mitä tuleman pitää ja osaisi ehkä rentoutua eri lailla... Pitää kysellä kuljettajalta, mihin voidaan mennä ja mihin ei. :) Kuljettaja eli kuvaaja pääsi kuin pääsikin tänään loppujen lopuksi paikalle, joten kuvamateriaaliakin on tarjolla jossain vaiheessa ennakkomanailuista huolimatta!

Kisoja, etenkin näitä seurakisoja, aika paljon kierrelleenä on kyllä hauska huomata kuinka eri lailla ja eri mentaliteetilla niitä järjestetään. JRS oli jälleen kerran järjestänyt kivat kisat ja homma toimi todella hyvin. Fiilis oli hyvä ja siellä oli kiva käydä. Jo ilmoittautuessa infottiin aikatauluista eikä mistään nillitetty vaan kun oli kyseessä seurakisat, homma oli joustavaa ja rohkaisevaa. Samaa ei voi sanoa kaikista muista paikoista. Ensi viikonlopun kisat ollee aika eri tasoa, kaikesta tehdään jo valmiiksi jo siis ennen kisoja hankalaa ja kaikkea muuta kuin ratsastajien kehitystä tukevaa... Ehkä paras seurakisajärjestäjä on viime viikonlopun Kumpumäen ratsastajat. Siellä fiilis on aina kannustava ja henki hyvä, siellä voisin käydä vaikka aina! :) Viime vuonna Kumra järjesti myös aluekisat, mutta tänä vuonna sellaisia ei ilmeisesti taida olla ikävä kyllä tarjolla..

Ei kai sen kummempia.. Parempia aikoja odotellessa ja silleen. :)

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen