Huh, mikä viikko

Kulunut viikko on ollut ihan tolkuttoman kiireinen ja nyt alankin olemaan ihan totaalisen loppu, kun on tullut tehtyä niin paljon ja nukuttua niin vähän. Onneksi ensi viikolla ei ole taas töitä häiritsemässä vapaa-aikaa, joten pääsee vähän hengähtämään. Mitään osaa en kyllä tästäkään viikosta vaihtaisi pois, sillä niin paljon kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista on tullut tehtyä.

Maanantaina tosiaan kävin vaan Murden kanssa maastossa tsillailemassa valmennuksen jälkeen. Uskallettiin mennä jopa vähän ravia ja laukkaakin ja oli superkivaa. Murde olisi mieluusti mennyt vähän kovempaakin, mutta mä hannailin ja mentiin vaan aika normilaukkaa pari pientä pätkää. Tuli kuitenkin hyvä fiilis ja pitää uskaltaa jatkossakin pitää näitä maastopäiviä Murden kanssa, että sen mieli pysyy vireänä ja meillä pysyy hyvä keskinäinen fiilis, kun opin vähitellen luottamaan siihen hieman enemmän. Tällä hetkellä kun luotto selästä käsin on vieläkin aika nollilla...

Tiistaina oli sitten Viivu ja Tokaj työn alla alkuunsa ja kumpikin tuntui olevan hyvässä vireessä. Siitä lähdin sitten Vilppuilemaan ja Vilpun kanssa päästiin vihdoin tekemään ensimmäiset laukannostot. Niissä on toki paljon tekemistä, mutta Vilppu selkeästi kuitenkin pitää laukkaamisesta, mikä helpottaa asiaa huimasti. Tehtiin muutama nosto kumpaankin suuntaan, sillä kenttä oli vielä vähän loskainen, mutta ihan vaan niin, että päästiin aloittamaan laukankin kanssa työskentely. Laatuarvostelukarsintaan ei ole enää kuin kuukausi aikaa, joten hommia täytyy todellakin tehdä. :)

Vilpun jälkeen suuntasin kohti omia hevosia, sillä meillä tosiaan oli Murden kanssa vuosipäivä ja piti siis mennä vähän sitä raapimaan. Väsytti silloin jo ihan tolkuttomasti ja muistin matkalla, että olin luvannut ratsastaa myös Villen. Onneksi omilla hevosilla oli vapaata, joten niitä ei tarvinnut sen kummemmin liikutella, rapsutella vaan. Laittelin Villen kuntoon ja ajattelin, että suuntaan sen kanssa vaan radalle tsillailemaan vähän käynnissä ja ravissa. Ville Vilpuripa päätti kuitenkin, ettei niin tule tapahtumaan, vaan hänpä tahtookin hieman vauhtia ja vaaratilanteita mukaan matkaan. Eli kun olin kaikessa rauhassa hetken ravaillut, Ville päätti lähteä vähän kovempaa ja pikkuhiljaa nosti laukan ja sitten totesinkin jo, etten enää saanutkaan koko pokua kiinni. Eipä siinä sitten auttanut kun ottaa mukava asento kyydissä ja antaa mennä. Hirvitti kyllä aika paljon, mutta onneksi on turvallinen rata, jossa on hyvä pohja antaa hevosen mennä. Lähinnä ne kaarteet aina vähän jännitti ja ne kohdat, missä vielä oli liukasta loskaa, mutta Villen menoa ne ei haitanneet. Onneksi kuitenkin yhden kierroksen jälkeen alkoi vauhti hidastumaan ja sain kuin sainkin Villen takaisin raviin ja käyntiin. Jatkettiin vielä muutama kierros radalla sen jälkeenkin mun valitsemassani askellajissa, jottei Villelle jäisi mitään luuloja, että aina saa itse valita askellajin ja vauhdin! Huoh, oli kyllä jännää, mutta toisaalta teki itselle hurjan hyvää huomata, että vaikka hevonen ei olisikaan ihan kontrollissa ei silti välttämättä tapahdu mitään kovin pahaa vaan voi olla jopa ihan hauskaakin... Kyllä nimittäin jälkeenpäin nauratti ihan tosissaan! :) Ville on siis varsinainen hyvän mielen hevonen, sillä pilotille tulee hyvä mieli, vaikka ratsu yltyisi jopa tuhmailemaan. Ihmeellinen hevonen!!!

Keskiviikkona oli sitten enemmältikin puuhaa. Aamulla Sami tuli vierailulle Tuomarinkylään ja meillä oli vihdoin ja viimein Nipsun tunti. Laitoin Nipsun heti alkuunsa kyytiin kokeilemaan, että miltä Sami mahtaa tuntua näinä päivinä. Ja ainakin se näytti ihan kivalta. :) Nipsukin totesi, että se on aika simppeli ja mukava ja hyvin tehtäviensä tasalla. Ratsastin itse hetken sen jälkeen, ihan perusjuttuja, vähän avoja ja sulkuja ja vähän laukkaa. Poni toimi oikein hyvin ja teki kaikki siltä vaaditut asiat mallikkaasti. Ohjeena oli pikkuhiljaa alkaa hidastamaan ravia niin, että tehtävät voi tehdä myös hitaassa ravissa ja pikkuhiljaa tulee lisää kantovoima takaosaan. Tähän asti kun on saatu vielä tehdä asiat enemmälti vauhdilla kuin voimalla, niin nyt sitten täytyy vaihtaa vauhti voimaan. ;)

Nipsun tunnin jälkeen omalle tallille laittamaan Murde valmiiksi ja sitten Boeen. Ratsujalostusliitto järjestää tänä keväänä ensimmäisen kerran koulutustilaisuuksia nuorille hevosille, mikä on todella hyvä idea ja toivottavasti jatkuu jatkossakin. Näissä siis laatuvalmentajat pitävät tunteja FWB-ratsuille ratsastajineen varsin kohtuulliseen hintaan. Olimme siis ilmoittautuneet Boeen Stella Hagelstamin tunnille. En ollut pitkään aikaan taas ollut missään uudessa paikassa Murden kanssa ja vähän hirvitti, että mitä tuleman pitää. Murde oli kuitenkin alun jälkeen aika chillisti, mutta tuttuun tapaan jähmettyi aika hitaaksi pohkeelle, kun sen verran kuitenkin jännitti. Tunti meni ihan perusjuttujen parissa, pohkeesta eteen ajatuksella, hipaisu, odota, jossei reagoi, kunnon jalka ja menoksi. Ja kun menoa riitti, piti kehua taputtamalla kummallakin kädellä. Ja tämä kaikki siis tapahtui pitkin ohjin, ilman tuntumaa. Vasta kun oli varmaa, että reagointi pohkeesta tapahtui koko ajan, sain ottaa hieman tuntumaa. Voin sanoa, että tämä oli henkisesti todella vaikeaa ja raastavaa, mutta erittäin tehokasta ja toimivaa ja Murde kyllä vastasi tähän liikkumalla halukkaasti ja isosti, eli ihan metsään ei todellakaan mennyt. Erittäin hyvä tunti ja erittäin tärkeät perustavanlaatuiset ongelmat tuli esille ja niitä korjattiin tehokkaasti. Olin erittäin tyytyväinen hevoseeni, mutten itseeni. On ärsyttävää huomata, että omat päänsisäiset möröt ovat esteenä yhteiselle kehittymiselle. Ruoskin kyllä itseäni tästä hyvästä aika lailla ja jouduin pohtimaan tarkasti kaikkea mitä on tähän mennessä Murden kanssa tehty ja mitä tullaan jatkossa tekemään. Tekipä siis hyvää ja Stella on erittäin taitava valmentaja, jolla on hyvä silmä niin hevosiin kuin ihmisiinkin ja niiden kehittämiseen. Murdesta pystyi myös huomaamaan, että se oli nyt valmis tällaiseen valmennukseen, eikä mennyt yhtään hämilleen, niin kuin reilu 1,5 vuotta sitten vielä meni...

Tunnelmia Boesta:

Onnellinen ratsukko

<3

On sillä ravia, kun ratsastaa sen siitä ulos...

Purde-Pikkukorva nukahtaa

Murden kotiuttamisen jälkeen oli vielä vuorossa Akun reeni. Akun kotikenttä alkaa pikkuhiljaa olemaan sula, joten päästiin ihan mukavasti tekemään hommia. Jatkettin jo aiemmin aloiteltuja takaosakäännösreenejä, jotka tällä kertaa sujuikin yllättävän hyvin. Kaikki muukin perustyöskentely tuntui ihan hyvältä ja aika nopeasti jouduin toteamaan, että koska homma sujuu, on parasta vaan lopetella aika pian, sillä harvoin Aku on noin hyvä noin helposti. :) Huomasi myös, että päivän reenit oli hyvin jääneet mieleen ja päähän ja siten varmaan itsekin ratsastin paremmin kuin "normaalisti". Hyvillä mielin kohti lauantain kilpailuja siis.

Torstaina jatkui reenit Nipsun kanssa Samilla. Tehtiin avoja ja sulkuja ja vähän siirtymisiä askellajien sisällä ja sitten aloiteltiin taas vaihtojen harjoittelu. Ja kyllähän me muutama "puhdas" vaihto saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi. Eli pukin kauttahan ne usein tulivat, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan. Pikkuhiljaa Sami alkaa selkeesti ymmärtämään nämä laukanvaihdot ja jää oikein odottamaan, että koska hän pääsee laittamaan kaikki jalat ilmaan ja vaihtamaan niiden asentoa ilmassa. :) Sami on kyllä niin mainio. Nipsunkin toteaman mukaan Sami on siis ikäisekseen hyvällä mallilla ja valmis siltä vaadittaviin koitoksiin. Toki vaihtotyöskentelyä pitää jatkaa, sillä se on selkeästi vielä vaiheessa ja periaatteesa joissain 6-vuotiaiden geimeissä niitä saattaa tarvita. Muutoin siis avot, sulut sun muut ovat hyvällä mallilla! Oli kyllä kivaa, kun päästiin Samin kanssa taas kunnolla reenailemaan, kun kahdet edelliset suunnitellut reenit ovat erinäisistä syistä johtuen peruuntuneet.

Samin jälkeen menin ratsastamaan Murden, edellisestä päivästä oppineena olin täynnä tarmoa ratsastaa oikein hyvin. Suunnattiin Murden kanssa kentälle Murde halusi heti alusta alkaen vaan laukata, joten mikäs siinä sit laukkaillessa. Murde melkein vei mua jatkuvalla syötöllä, sillä oli paljon omaa energiaa ja meni kyllä aivan ilman jalkaa eteenpäin ja jalasta lähti ihan niin kovaa kuin uskalsi vaan pyytää. Korvat tötteröllä meni ympäri kenttää, tehtiin ympyröitä ja suoria uria ja hommassa tuntui taas olevan edes jotain järkeä. Kun sain hyvää ravia ja hyvää laukkaa jonkun aikaa aikaiseksi, pitikin jo melkein lopetella. Pohkeenväistökin tuntui helpommalta jopa oikealle ja lopuksi harjoiteltiin vähän Murden vihaamaa peruuttamistakin... Siinä sen teki mieli vaan keulia, mutta sain kyllä pari kertaa askeleen tai kaksi ihan taaksepäinkin. Kentällä työskentely tuntuu kyllä olevan niin paljon enemmän Murden mieleen kuin maneesihommat. Kentällä sillä on paljon omaa energiaa eteenpäin eikä kaikkiin erinäisiin suuntiin kuten taas maneesissa... Tai sitten tämäkin kaikki on vaan mun oman pääni sisässä! :) En ihmettelisi sitäkään kyllä alkuunkaan.

Sitten vielä Vilpun kanssa reenit ennen duunia. Vilppu pääsi laukkaamaan jo kierrostolkulla ja oli kiva huomata, että sitä pääsee korjaamaan melkein parhaiten laukassa, sillä laukkaaminen on sille kohtuullisen helppoa ja se pitää siitä. Nyt alettiin päästä jo Vilpun kanssa pohkeenväistön ajatuksen makuunkin pikkuhiljaa. Kunhan se ymmärtää hyvin sivullevievän pohjeavun, sen vinouksia ja heikkouksia on huomattavasti helpompi korjata ja siksi ollaan aloiteltu heti pohkeen väistämisen opettelu. Vilppu tuntuu joka kerta kyllä paremmalta ja selkeästi alkaa vähän ymmärtämään, mitä siltä vaaditaan. Ihanaa nähdä, mitä tästä projektista kehkeytyy kun päästään vähän pidemmälle ja hevonen saa kuntoa ja voimaa. On kiva nähdä työnsä tulos ja päästä näkemään kuinka paljon minkäkin tyyppistä hevosta oikein pääseekään ja pystyykään parantamaan!

Perjantaina töiden välissä kävin viimeistelemässä Tokajin sunnuntain kisoja varten yhdessä Viivun kanssa ja Toksu pelitti kivasti. Sekin kyllä paranee koko ajan ja saa lisää voimaa ja kuntoa. Se on oppinut nyt liikkumaan aika kivassa muodossa ja mäkin olen oppinut vaatimaan siltä vähän enemmän vähitellen. Tokajin jälkeen sitten vielä Murden työstöön. Alku ei luvannut hyvää, sillä meillä oli erinäisiä ikäviä häiriötekijöitä, mutta loppupeleissä Murde oli paras pitkästä aikaa. Se oli niin kevyt ja pehmeä ja kuulolla, että olin ihan ihmeissäni, et onks tää muka mun hevonen, millä ratsastan... Harjoiteltiin lauantain radan juttuja, jotka sujui yllättävänkin hyvin. Lisäksi tein lopuksi laukassa voltteja ja ravin kautta vaihtoja ja hevonen oli ihan mielettömän hyvin kuulolla. Aloin jopa uskomaan, että selviämme lauantain radasta hengissä!!! Ihanaa.

Siinä kai ne viikon heppailut pääasiassa. Tämän päivän kisoista täytynee tehdä ihan oma postauksensa kuvineen. Ehkä vielä tän työyön aikana, ehkä vasta myöhemmin, riippunee kuinka kuollut mahdan ollakaan. Yövuorojen yhdistäminen kisaamiseen on oma haasteensa, mutta onneksi on ihania ihmisiä ympärillä, jotka auttavat väsynyttä selviämään taakastaan! ;) Ensi viikolla nukun kyllä taas niin paljon kuin vaan kykenen. Eläköön vapaaviikot!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen