Tuomarinkylä 21.4.

Eli siis Tuomarinkylässä oli oman seurani järjestämät seurakilpailut lauantaina, jossa starttasin A-merkin kouluohjelman Akulla ja osallistun Vaativa B:2-rataharjoitukseen Tokajilla.

Aku oli paikalla hyvissä ajoin ja aloitettiin verkka mukavan rauhallisissa tunnelmissa. Aku oli rento ja vaikka olisi voinut eteenpäinpyrkivämpikin olla, se kuitenkin toimi varsin mallikkaasti. Verkkasin sen hyvin laukassa ja sitten vähän kuvioita, joita radalla tulisi eteen. Aku tuntui kohtuullisen hyvältä ja olin luottavaisin mielin, että selviämme radasta kohtuullisen kunnialla läpi. Tavoitteena oli siis saada mahdollisimman tasainen suoritus ja kaikki tehtävät tehtyä. Akulla on siis vasta kaksi rataa alla ja ne oli kummatkin helppo A:2 ratoja. Joten oli jännittävää nähdä, miten se suoriutuisi ihan uudesta tehtävästä.

Lähdimme vasta ryhmän neljäntenä, joten meillä oli aikaa kävellä ja ihmetellä muiden suorittaessa. Mulla oli fiilis, että Aku oli jo hieman väsynyt verryttelyn jälkeen, mutta radalle päästyämme se yllätti mut olemalla sittenkin aika vireessä! :) Se intoutui pukittamaan laukannostoissa ja kun pyysin ravilisäystä, niin melkein pelotti, että lähtee koko poku handusta... *ohops*

Radalle kuitenkin hyvillä mielin. Vähän poikitusta oli havaittavissa siellä täällä ja välillä oli moottorin kanssa vähän ongelmia, mutta ihan perus ok suoritus ja ottaen huomioon Akun keskeneräisyyden, suoritus oli jopa hyvä. Tuomareista toinen tykkäsi todella paljon ja oli useasta kohdasta sitä mieltä, että oli kaunista katseltavaa, mutta toinen taasen oli huomattavasti tiukempi ja olisi halunnut paljon enemmän omaa energiaa hevoseen, mihin kyllä yhdyn itsekin. Prosentteja yhteensä 59,1% ja se riitti tällä kertaa luokan kakkostilaan!!! Hyvä Aku!

Tässä vähän fiiliksiä suorituksesta:

Verkkaa

Melkein pysyn kyydissä...

Kiitos Aku!

Sitten oli vuorossa Tokaj. Tokaj oli alusta asti sitä mieltä, että tänään häntä ei todellakaan huvita. Se vaan avasi suunsa ja meni just niin kuin itse tykkäsi. Jotenkin en saanut siihen mitään tuntumaa, missään vaiheessa ja kaikki tekeminen vaikutti jotenkin vaikealta... Meiän yhteistyö ei ollut ihan siis kukkeimmillaan ja sitä olis vaadittu, jotta olisi selvitty kunnialla läpi siitä vaativan b:n ohjelmasta. Ajattelin kuitenkin, että hyvä se on käydä pyöräyttämässä se vaativan rata, jotta tulee tehtyä tehtävät peräkkäin ja kokeiltua, et mitä hommasta tulee, jos meillä on oikeesti todella huono yhteistyöpäivä.

Pääsin radalle ja ensimmäinen avo meni heti rikki ja sulussa en saanut taivutusta enkä oikein seuraavissakaan. En saanut koko radan aikana oikein Tokajia takajalkojen päälle ja kantamaan itseään, mikä näkyi sitten tietenkin kaikessa ja koko ajan. Takarit on harjoituksissa mennyt superhyvin, mutta nyt nekin valahtivat laajoiksi. Se tosin johtunee siitä, että en jotenkin ollut ihan hereillä, et mun piti siinä kohdassa mennä koottua käyntiä ja tehdä takarit, että sen kyllä otan ihan omalle kontolleni. Hevonen siinä vaiheessa kyllä taisi yrittää ymmärtää mua, mutten ollut itse alkuunkaan looginen pyynnöissäni.

Laukkaohjelmassa mua ehkä hieman jännitti, että tuleeko ne vaihdot ja saanko sen tekemään sitä ja tätä ja tota enkä oikein enää uskaltanut pyytääkään, kun kaikki oli niin jotenkin hankalaa ja vaikeeta, mutta surffattiin läpi homman ja vaihdoista saatiin kuitenkin kutosia, vaikka muu jäikin vaisuksi vitoseksi. Prossia tuli vain 53% ja ihan ansaitusti. Hyvä, että kuitenkin se hyväksytty. Tästä kerrasta kyllä opin silti paljon ja tiedän, että mun pitää olla paljon paremmin valmistautunut ja suunnitelmallisempi, vaikka olisikin kyseessä vain rataharjoitus. Nyt tuntui siltä, et olin vaan "iiikiiikiik, vaativaa"-moodissa enkä ollut suunnitellut ratsastustani ollenkaan ja siten en yhtään tiennyt, että mihin mä olen menossa ja mitä mun pitäisi olla tekemässä. Hyvä oppitunti siitä, kuinka tärkeää on mielikuvaharjoittelu ja se, että miettii myös verryttelyn läpi etukäteen ja mahdolliset ongelmat ja jotain ongelmanratkaisutaktiikoita myös. Paljon on työtä taas ennen kuin seuraavan kerran uskaltaudumme vaativan radalle! Onneksi keskiviikkona on jo Johannan tunti ja pääsemme harjoittelemaan taas oikeita asioita ja miettimään, että tähtäisimmekö sinne Vihtiin vaiko eikö... Toksu onneksi tsemppaili Viivun kanssa vielä tämän jälkeen ja oli melkein jo kiinni ruseteissa helpossa beessä!!! :)

Rankka päivä. Kummallakin.

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen