Väsymystä

 
Aloittelin innokkaana maanantaina yönä viime viikonlopun tapahtumien bloggailua, mutta väsymys puski sen verran päälle sekä silloin maanantaina että seuraavanakin yönä, etten päässyt asiassa kovinkaan pitkälle. Ei siinä, että kaikkea tarvitsisi välttämättä aina niin tarkasti raportoidakaan, mutta itselleni haluan tätä päiväkirjaa pitää niin, että pysyn mukana treeneissäni ja hevosten kehityksessä ja pääsen pohtimaan näitä hevostelujani hieman syvällisemmin. Olen huomannut useasti tämän bloggailuni auttavan minua kehittämään itseäni ratsastajana, sillä käyn tämän ansiosta läpi omia heikkouksiani ja kehitystarpeitani ihan uudella tavalla. Tekee hyvää kirjoittaa ylös omat ongelmansa, jolloin tunnustaa ne ja silloin on jo usein puolitiessä niiden korjaamisessa tai selvittämisessäkin!

Nyt olen tämän ja viime viikon tuntunut jotenkin junnaavani paikallani ellen jopa menneeni rutkasti taaksepäin kaikessa ratsastuksessani. Tämä johtunee siitä, että viime viikolla tosiaan olin flunssassa ja kuumeessa enkä tunnu siitä millään palautuvan. Vaikka olen huomattavasti normaalia rennommalla tahdilla hommia tehnytkin, ei vaan tunnu siltä, että olisi kovinkaan hyvässä vireessä. Jatkuvasti väsyttäisi ja on voimaton olo. Pitää siis edelleen ottaa rauhallisesti ja levätä mahdollisimman paljon ja toki toivoa, että pääsisi tästä riivaavasta rutosta lopullisesti eroon. Näitä flunssia sun muita on taas ollut liikkeellä paljon eivätkä ne kyllä ole alkuunkaan mukavia! Toiveissa on siis, että hyvä fiilis myös ratsastamiseen ja treenaamiseen tulee takaisin sitä myötä kun pikkuhiljaa paranee kokonaan.

Vihdin rataharjoituksen jälkeen lauantaina pidin lähes kokovapaan hevosista. Kävin ainoastaan hoitamassa illalla omat hevoset. Lihiksen harjasin oikein kunnolla ja nypin sen tukan ja leikkelin jalkakarvat. Se pitää pikkuhiljaa saada Kyvyt Esiin-kuntoon, niin että on vimpan päälle siisti kun mennään esittäytymään maailmalle. Sen kasvattaja sekä myös isäorin omistaja ovat mahdollisesti sitä tulossa paikalle katsomaan ja toki olisi mukavaa, jos se esiintyisi edukseen! Olisi hienoa kuulla Magicin omistajan mielipide Zorrosta, sillä hänellä on erittäin pitkän linjan kokemus Welsh Part Bred-poneista ja myös erittäin hyvä silmä näihin poneihin. Arvostan todella paljon tällaisten ihmisten näkemystä. Lisäksi tällaisilta ihmisiltä pystyy oppimaan paljon, kun haluaa ymmärtää, mitä he oikein sanovatkaan.

Lihiksen hoidettuani päätin ottaa Murden työn alle ajatellen seuraavan päivän kilpailuharjoitusta Kumpumäellä. Murdekin sai oman osansa superharjauksesta ja sitten kohti kenttää. Selkään noustessani Murde tuntui todella raivostuttavalta, lähti heti vähän "keulimaan" ja uhittelemaan, jolloin totesin, että nyt hommasta ei tule yhtään mitään. Sillä oli viime viikolla ratsastettu joka päivä ennen lauantaita ja sillä ehkä alkoi hieman keittämään hommat yli. Päädyin ottamaan satulan pois ja päästin Murden juoksemaan kentälle vapaana hetkeksi. Murde meni ihan miljoonaa, hyppeli keskellä olevan lumikasan yli ja keskelle reunoilla olevia lumikasoja. Se oli todella vallaton ja innoissaan. Hyvä päätös taisi olla päästää se vapaaksi. Sitten seisoskelimme vielä laidassa juttelemassa mukavia tuttujen kanssa, kunnes Murden pää ja kaula oli laskeutunut normitasolle ja totesin, että se näyttää siltä, että voin kyytiytyä turvallisesti. Sen jälkeen ratsastin sitä vartin verran käyden kaikki askellajit läpi ja totesin, että saa olla siinä. Ei se mitenkään hyvä ollut ratsastaa, muttei niin huonokkan, että olisi jotain jäänyt hampaankoloon. Itse olin silloinkin jo väsynyt ja lisäksi vähän huonossa hapessa edellisen illan istujaisten jäljiltä, joten en mitenkään kovin laadukasta harrastamista ollut hakemassakaan.

Sunnuntaina sitten taas Murde kyytiin ja Kumpumäelle. Jotenkin olin ajatellut, että saan mennä sinne ilman, että siellä on mitään tai ketään jännittettävää itse radan ja ratsastuksen lisäksi, mutta toisin kuitenkin kävi. Tuomarina olikin tuttuni, jonka silmien alla esiintyminen sai minut jännittymään entistä enemmän... Lisäksi uusi paikka ja uusi tilanne saivat mut ihan paniikin valtaan. Murde sen sijaan käyttäytyi erittäin tsillisti ja oli todella kiltti, vaikka mä lähes tärisin selässä, et mitä tässä käykään. Rata meni aika huonoissa merkeissä, helpoista tehtävistä huolimatta mikään ei oikein onnistunut. Pisteet vaihtelivat paperissa kolmosesta kasiin ja loppulukemat oli 57,22% ja sijoitus kolmanneksi viimeinen. Yhtään enempää en olisi ansainnutkaan ja melkein hävetti kuinka huonosti ratsastin. Mutta ei auta, näitä varmasti tulee ja etenkin tuon oman hevoseni kanssa, jota en vaan opi ymmärtämään ja johon en vaan tunnu oppivan suhtautumaan riittävän rennosti... Onneksi se on vasta 6, joten ehkä sitten on toivoa, kun se täyttää 16...

Kumpumäeltä sitten kotiin ja sieltä ratsastamaan Aku ja Esmeralda, jotka kumpikin kulkivat varsin mukavasti. Esmeraldalle laitoin todella pitkästä aikaa kanget päähän ja leikittiin kouluratsukkoa. :) Se tekikin tuttuun tapaan kaiken maailman temput ja oli onnellisen oloinen. Se on kyllä niin mielettömän hieno ja laadukas poni!

Ratsutuksien jälkeen takaisin omalle tallille ja tällä kertaa Zorro kyytiin. Suuntasimme Alhon tilalle irtohypytysharjoituksiin sen kanssa. Zorro meni aivan ziljoonaa päästessään hyvälle pohjalle juoksemaan ja juoksikin itsensä aika väsyksiin. Hypyissä alkoi jo olemaan hieman väsynyt, mutta hyppäsi silti ihan kivasti. Hieman isommaksi laitettaessa se kerran vähän pohti, onko pakko kaikki ylittää, mutta muisti sitten, että kyllä ne kaikki kannattaa vaan hypätä! :) Poni näytti todella hienolta ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, miten se liikkui. Taitava poni!

Maanantaina ponit saivat sitten vapaata ja keskityin muihin poneihin. Työn alla oli Vilppu, joka oli toden teolla löytänyt itsensä ja työn teon fiiliksen! Vilppu ensimmäisen kerran ravasi oikein toden teolla ja tuntui pätkittäin jo ihan ratsulta. Laukannostot ovat vielä vähän työläitä, mutta itse laukka taas on ihan kohtuullisen hyvää! Mutta se, mikä Vilpussa on erityisen hienoa, on sen tsemppaileva luonne. Kun se on ymmärtänyt, mitä siltä toivotaan, se todella yrittää kovasti, vaikkei kaikki kovin helppoa sille aina olisikaan. Hieno Vilppu! Myös Tokaj oli työn alla ja toimikin jällen ihan mallikkaasti.

Tiistaina Lihis oli ratsuna pitkästä aikaa ja alun pienten töröilyiden jälkeen toimi Annin kanssa varsin mallikkaasti. Tehtiin kentällä hommia Stellan oppien tapaan ja homma sujui varsin letkeästi. Hieman oli ponilla virtaa, mutta ei kuitenkaan mitään pahaa pöllöilyä vaan liikkui kivasti eteenpäin hyvällä omalla energialla! Kyllä siitä kiva ratsu tulee...

Keskiviikkona pääsin sitten pitkästä aikaa Samin ja  Kerman kyytiin. Samin kenttä on ollut hieman kelirikon vallassa ja siten on tullut reeneihin taukoa. Vieläkin oli vähän kentän pohjan ehdoilla työskentelyä, mutta tehtiin ihan perushommia ja kaikki sujui ihan mukavasti. Siirtymisiä ja vähän väistöjä ja sen semmosta perussettiä. Kerman kanssa taas venyteltiin ja vanuteltiin kaulaa ja kroppaa. Se oli aluksi ihan jumissa ja lukossa, mutta pikkuhiljaa rupesi antamaan periksi ja venymään ja sitä kautta tuli jopa aika hyväksikin. Kun se sai pituutta kaulaansa, se pehmeni ja lähti liikkumaan ihan erilailla kun vain paketissa törötellessään, hieno poni!

Myös Jöpön kanssa kävin harrastelemassa ja on se vaan kiva ratsu, siitä ei  pääse mihinkään! Ja sen ihana varsuli on NIIIIN sievä. Jos joku etsii hienoa, laadukasta piekkaritammaa, niin tämä saattaisi olla tosiostajalle kaupan, väriltään siis hopeamusta ja ihan tolkuttoman kaunis tamma! Varsa on myös äärimmäisen seurallinen ja puuhakas.

Illalla vielä ratsastin Tokajin mukamas oikein kunnolla kangilla, mutta vaikka tehtiin vaikeita juttuja ja osa sujuikin aika hyvin, jotenkin jäi semmonen fiilis, että en vaan osaa ja ei vaan suju. Tehtiin sarjavaihtoja, sulkuja ja työskentelypiruetteja, jotka välillä sujui, välillä ei. Tehtiin myös ravin sisällä siirtymisiä, jossa huomasin, että pitää löytää niihin rutkasti enemmän pehmeyttä ja esimerkiksi keskiravista takaisin harjoitusraviin siirtymisissä täytyy kyetä säilyttämään paino paljon paremmin takaosalla, sillä tällä hetkellä nämä siirtymiset alaspäin ovat helposti aivan liian etupainoisia.

Torstaina oli sitten viiden hevosen urakointi edessä edelleen puolikuntoisena. Menikin kyllä sitten vähän miten sattuu. Ei ainakaan mitään häikäiseviä tuloksia ollu havaittavissa kovasta yrityksestä huolimatta. Murden kanssa mikään ei onnistunut, Ville Vilzu oli aika mukava, Sami oli hieman vaisu, Kerma yritti kovasti karistaa mut kyydistä ja Akustikus oli ihan jees. Semmonen perus ok ratsastuspäivä siis, johon mahtui fiiliksiä laidasta laitaan. Väsyneenä hommat vaan harvemmin onnistuu. Se on valitettava totuus... Onneksi sentään edes oppilaiden ratsastukset sujui ihan kohtuullisesti. Jotain osasin siis ehkä edes vielä neuvoa.

Perjantaina totesin, että levättävä on ja ratsastin ainoastaan Tokajin ja sekin kevyesti vetristellen. Omat ponit oli vapaalla ja Villenkin viimeistelyn jätin suorittamatta. Sunnuntaina sitten taas kisojen merkeissä saa nähdä kuinka mun käy... Ensimmäisen kerran radalle ilman keppiä Murden kanssa. Vaikkei sitä keppiä ole sen kanssa hirvittävästi tarvinnutkaan, on se ollut sellainen henkinen tuki kuitenkin. Alkoi jo hirvittämään, että saankohan mä sitä tekemään yhtään mitään ilman kepukkaa. Nostaakohan se edes laukkaa jnejnejne. Mä oon maailman mestari löytämään dramatiikkaa mun ja Murden yhteiselosta. Ja se on NIIN ärsyttävää!

Eli tänään lauantaina ensin Tiinan tunti Akun kanssa ja sitten sunnuntaina Helppo B:3 sekä Murdella että Villellä! *hui*

Joskos taas saisin plokkailtuakin hieman ahkerammin. Kuvaaja tosin loistaa poissaolollaan, joten kuvia ei tältä viikonlopulta ole luvassa alkuunkaan. :(

Tämänkin postauksen kuvien copyright Pekka Pietikäinen