Jyväskylän kilpailujen järjestäjille pitää sen verran esittää kritiikkiä, että kutsun voisi julkaista hieman aikaisemmin ja samoin myös lähtölistat. Perjantaina klo 14 tuli lähtölistat kipaan, kun oli reilusti alle 24h aikaa starttiin. Siinä piti sitten järjestää kaikki mahdolliset asiat niin, että päästiin vielä perjantaina lähtemään, jottei tarvitse aamuyöstä ajella perille ja hevonenkin saa hengähtää pitkähkön matkan jäljiltä...
Matka sujui onneksi mitä mukavimmin ja pääsimme kohtuuhyvissä ajoin perille viikonlopun majapaikkaamme Jääskelään. Sami pääsi majoittumaan mukavaan karsinaansa ja me Leenan kanssa saatiin nautittua grillin antimista ja valmistauduttua henkisesti seuraavien päivien koitoksiin. Ennen kotoa lähtöä oli Sami myös "hyvän mielen ratsastettu", jotta se olisi tikissä aamun koitoksessa.
Lauantaiaamuna suuntasimme sitten Killerille. Viime hetken viimeistelyt kisapaikalla ja ei muuta kuin kyytiin. Kisat olivat hieman myöhässä, joten ajallisesti olin kohtuullisen pitkään Samin kyydissä ennen starttiani, mutta suurin osa ajasta vaan käveltiin ja katseltiin maisemia. Välillä vähän myös letkisteltiin ravissa ja laukassa. Edellisen vuorokauden sateiden jäljiltä pohja oli hieman limainen ja Sami ei oikein tykännyt siinä liikkua vaan tuntui etenkin laukassa "jäävän kiinni" pohjaan. Eipä siinä mitään, piti vaan yrittää ratsastaa vähän vahvemmin ja tomerammin.
Lauantain luokka oli helppo A:10, jossa on vielä paljon meille haastavia tehtäviä kuten takaosakäännökset ja hieman haastavat vastalaukkakuviot. Niitä sitten verkassakin yritin vielä käydä läpi, jotta ne olisivat radallakin hallussa... Niin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. ;)
Radalle päästyämme Sami oli edelleen ihan freesin tuntuinen ja raviohjelma sujuikin omaan mieleeni aivan taivaallisen tuntuisesti. Sami venyi ja tuli takaisin, väisti ja suoristui ja kääntyi. Käynnissä tuli yksi pieni tahtirikko ja takarit meni ihan miten sattuu. Itse asiassa selkään ne tuntui ihan hyvältä, mutta videolta näin selkeästi, että takajalat astui ristiin sen sijaan, että olisivat polkeneet paikallaan. Niistä tulikin sitten toiselta tuomarilta arvosanoiksi 2 ja 4. Laukassa oli paljon hyvää ja varsinkin lisäykset onnistuivat, mutta toinen vastalaukka meni rikki. Jäin itse miettimään, miten ratsastan tien, jotta siitä tulisi sujuva ja siinä vaiheessa Sami ehtikin jo pudottaa laukan raville eikä korjauskaan onnistunut tällä kertaa. Eli rikkeetön rata ei ollut missään nimessä... Prosentteja kuitenkin tuli 64% ja kasejakin oli papereissa yllättävän monta!!
Prosentit riittivät viidenteen sijaan ja siten ensimmäiseen sijoitukseeni kansallisella tasolla!!! Olin käsittämättömän onnellinen ratsastaessani palkintojenjakoon. Tätä päivää olin odottanut ja sitä varten olin tehnyt töitä vuositolkulla. Ja viimein kun se sijoitus tällä tasolla tuli, oli se ratsastettu kaiken lisäksi sillä itse tehdyllä ponilla, johon kovin moni muu ei vielä vuosi sitten uskonut. :)
Palkintojenjaon jälkeen taas poni kesäkodin kyytiin ja takaisin iki-ihanaan majapaikkaamme grillailemaan ja tsillailemaan. Sami sai viihdyttää itseään vapaana kentällä ja lisäksi nautiskella annoksen vihreää sillä aikaa kun mä sain nukkua hyvin ansaitut päiväunet...
Sunnuntaina oli vuorossa 6vee-cupin ensimmäinen osakilpailu heti aamusta. Sami oli luokan toisena lähtövuorossa ja kisapaikalla piti olla kukonlaulun aikaan... Nooh, siellähän oltiin ja otin taas Samin ihan kohtuullisissa ajoin verryttelemään. Ratana oli meille jo varsin tuttu Helppo A:2, joka sopii Samille ihan mukavasti. Verkassa Sami tuntui edellistä päivää paremmalta, sillä pohja oli kuivunut eikä poni jäänyt siihen enää alkuunkaan kiinni.
Radalla Sami oli hieman vaisu, lisäykset eivät lähteneet ihan niin hyvin suorilla kuin ne lähtevät diagonaalilla, väistössä oikealle tuli pieni rikko kun Sami yritti lähteä takaosa edellä ja jouduin korjaamaan sen vähän "isosti". Käynnissä tuli myös pieni tahtirikko, mutta muutoin oli kohtuupuhdasta suorittamista. Pisteitä tuli tällä kertaa 63 ja risat prosentin verran, joka kolmen ensimmäisen ratsukon jälkeen riitti johtoon. Siinä sitä sitten piti jännittää kaikkien loppujen ratsukoiden ajan, että miten tässä käykään... Pikkuhiljaa yksi kerrallaan tuli tuloksia ja kaikki tuntuivat jäävän meidän taaksemme. Luokassa sijoittui ainoastaan 2, joten viimeistä edelliseen asti jouduttiin odottelemaan tietoa, että päästään edes palkintojenjakoon ja kun pisteet tulivat, niin sinnehän me olimme suuntaamassa.
Kun lopulta tajusin, että olemme voittaneet luokan ja meidät kutsuttiin palkintojenjakoon, oli fiilis ihan mieletön. Edellisenä päivänä elämäni ensimmäinen kansallinen sijoitus ja heti seuraavana päivänä kansallinen voitto ja vielä nimenomaan siinä 6vee-cupin osakilpailussa, jossa en olisi ikipäivänä uskonut edes sijoittuvani pienen pienellä Samilla kaikkien hienojen isojen puoliveristen joukossa... :)
Kyllä kelpasi lähteä kurvailemaan kotimatkalle kun reissu oli sujunut täysin yli odotusten ja taskussa oli maksimimäärä cup-pisteitä ja kyydissä ehkä maailman hienoin poni!!!! <3 <3 <3 <3
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia... Kiitokset Leenalle, joka antaa minun toteuttaa itseäni tämän hienonhienon ponin kanssa ja jaksaa uskoa meihin päivästä toiseen ja kiitokset Nipsulle, joka on valmentanut meidät tähän tuloskuntoon! Tämä viikonloppu oli niitä hetkiä elämässä, jotka eivät unohdu ihan äkkiä... Ja tuskin toista samanlaista on luvassa ihan hetkeen... Mutta näihin toki tähdätään!
Kuvien copyright Karoliina Savolainen
Ihanasti venyy tuossa ravikuvassa!!! Heeno heppa, kuten vajaa 2-v. poika asian ilmaisi kuvan nähtyään...-pir-
VastaaPoistaAwww. Selkeä alan asiantuntija jo nyt! Joo, venyyvenyy, sitä se osaa, vaikka viime vuonna tuomarit kovasti yrittivätkin väittää mulle, että liike suuntautuu ainoastaan ylöspäin... ;)
Poista