Vihti 12.5.

Suuri päivä koitti vihdoin ja viimein. Suoraan töistä suuntasin tallille, jossa Viivu oli jo virittelemässä Tokajia kisakuntoon. Pakkailtiin tavarat ja siloteltiin Toksua. Viivun laittaessa kuljetussuojia, Tokaj hermostui ja päätti karata karsinastaan... Siinä rytäkässä Viivun käsi jäi hevosen, riimunnarun lukon ja karsinan oven reunuksen väliin. Pyydystettyäni irrallaan juosseen Tokajin, todettiin, että Viivun on lähdettävä päivystykseen tikkauttamaan kämmentänsä kuntoon. Kämmenselästä oli lähtenyt nahka rullalle niin, että sisustat näkyi.

Eipä siinä sitten muuta kuin soitto kotona nukkumassa olleelle Pekalle, että nyt kuskiksi ja äkkiä ja sillä aikaa tsekaten, että kaikki on varmasti valmiina. Pekka pääsi paikalle onneksi nopeasti ja sitten vaan Toksu koppiin ja menoksi. Toksu yritti vielä hankaloittaa elämää yrittämällä jallittaa meitä kopituksessa, mutta onneksi tällä(kin) kertaa olimme sitä ovelampia ja pian päästiin tien päälle tasan puoli tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Vihtiin pääsimme noin 40 minuuttia ennen starttia. Siinä ei sitten kauaa ehtinyt mietiskelemään vaan äkkiä poni ulos kopista, ilmoittautumaan, varusteet niskaan ja kyytiin. Mun käydessä ilmoittautumassa Pekka kiltisti talutteli Toksua, joten se pääsi vähän jopa kävelemään ennen verryttelyä. :)

Verryttelyä varten mulla oli selkeä ajatus, mitä pitäisi tehdä, mutta nyt se meni sitten enemmän fiiliksen hakemiseen. Toksu oli hieman kireä ja jännittynyt, joten alkuunsa vaan laukkasin pitkät pätkät, jotta sain sitä liikkumaan ja rentoutumaan. Tokajin ollessa sopivan pirteä ulkokentällä, tein myös muutaman vaihdon, jotka onnistuivatkin yllättävän hyvin.

Sitten vähän kevyttä ravia ja avot ja sulut läpi kevyessä ravissa niin, että vähitellen saisi Tokajia vähän vetristymään kropastaan.

Sen jälkeen pääsikin jo maneesiin verryttelemään seuraavaksi kymmeneksi minuutiksi ennen starttia. Siellä sitten vähän siirtymisiä ja harjoitusravia sekä vielä voltit, avot ja sulut läpi.

Ja hyvin pian tulikin sitten radan vuoro... Olin ajatellut, että ehdin vielä käymään radan läpi aamulla ja tekemään kunnon mielikuvaharjoitukset ja verryttelyssäkin vielä käymään radan asiat läpi, mutta toisin kävi. Aamun muutokset kyllä vaikuttivat paljonkin keskittymiseen ja valmistautumiseen, mutta varmasti yhtä lailla myös positiivisesti kuin negatiivisesti. Vaikka jäikin monta suunniteltua välivaihetta välistä, en myöskään ehtinyt stressata turhista tai pohtimaan mitään liikaa.

Rata olikin edellisessä postauksessa nähtävillä videon muodossa ja ehdin sitä jo jonkun verran analysoimaankin. Vaikka itsessään olen tyytyväinen siihen, mitä radalla sain aikaiseksi, on myös kiva tietää, että lähes jokaisessa liikkeessä on vähintään pisteen verran parantamisen varaa. Mikään radalla ei mennyt ihan nappiin, vaikka paljon oli ihan hyvääkin. Ensi kerralle tiedän monta asiaa, mitä pitää tehdä vähän toisin ja muistan varmasti ajatella montaa asiaa enemmän radan aikanakin. Toivottavasti siihen mennessä myös moni radalla vaadituista asioista on minulle enemmän rutiinia.

Radan jälkeen mua ensin harmitti ihan mielettömästi, sillä tein paljon virheitä ja sorruin sellaisiin virheisiin, joihin paremmalla ratsastuksella olisin helposti pystynyt puuttumaan ja tekemään paljon paremmin. Kun sitten kuulin pisteeni 57,308%, olin kuitenkin hurjan tyytyväinen. Tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen vaativan starttimme oikeissa kilpailuissa sekä minun ensimmäinen kansallinen vaativan tason rata. Lisäksi ratsastan Tokajilla kunnolla vain kerran viikossa ja sen lisäksi kerran pari viikossa verryttelen sen Viivulle, jotta se pysyy mukavana ja herkkänä avuille. Eli ei niitä ratsastus- ja reenikertojakaan niin hirvittävän paljon ole vielä.. Eli näin jälkeenpäin päälimmäisenä on erittäin hyvä fiilis siitä, että olimme kuitenkin selkeästi tuolla tasolla ja hyvällä ratsastuksella saattaisimme päästä jopa tällaisen luokan puolivälin tiimoille.

Harjoitukset siis jatkuvat ja Viivun ollessa osittaisella sairauslomalla ensi viikon, pääsen Johannan tunnille kahdesti ja lisäksi ratsastan myös kerran itse Tokajin... Hyvää harjoitusta myös viikonlopun kansallisia ajatellen, joihin olen menossa Samin kanssa. :)

Ilmoittauduin myös Järvenpään aluekisoihin Tokajin kanssa Va B:0-luokkaan, jolloin jatkamme uraamme vaativissa luokissa. Ihanaa! Nyt on niin hyvä fiilis päällä ja hirveä himo päästä ratsastamaan lisää vaativia ratoja, jotta löytyy puuttuva rutiini...

Kiitokset tästä päivästä Johannalle, joka on meitä luotsannut kohti tätä tavoitetta, Viivulle, joka lainaa minulle tätä ihanaa ratsuaan, Pekalle, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksoi mahdollistaa tämän päivän ja Marille, joka tuli paikan päälle tsekkailemaan menoa! Tämä ei tuntuisi miltään, jossei olisi ihania ihmisiä ympärillä jakamassa tätä iloa minun kanssani! :) Ja kiitos myös mukana eläneille blogini lukijoille, jotka saavat minut aina yrittämään enemmän ja suorittamaan paremmin!!!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen