Tilannepäivitys

Taas on työviikonloppu käsillä ja aikaa kirjoitella blogipäivityksiä. Heti kun on enemmän vapaita, ei ehdi saman lailla pitämään huolta päivittelystä kun on aina niin kiire heppailujen ja sen semmosten kanssa. Nyt kun istun taas koko yön koneen ääressä, voisin vaikka ihan ratsu kerrallaan tehdä pienen tilannekatsauksen...

Murde eli iki-ihana, mutta niin äärimmäisen raivostuttava oma hevoseni, on ihan ok mallilla tällä hetkellä. Meillä oli tuossa hieman huonompi jakso menossa pari edellistä viikkoa, mutta jospa tänään olisi vihdoin onni kääntynyt ja hevonen taas suoriutumassa paremmalle mallille. Murdella oli jonkun sortin paha uhma menossa ja oli jotenkin ihan mahdoton ja ylienerginen. Ajattelin sen käyvän vähän ylikierroksilla kun oli ollut niin paljon valmennuksia ja kisoja ja kaikkea ja se sai siis muutaman päivän lomailla ja tsillata kaikessa rauhassa. Sen jälkeen olikin ohjelmassa juoksutusta ja Anni oli estetunnilla ja Murde oli ollut superhyvä eli pieni loma tuntui tehneen tehtävänsä. Itsekin sitten ratsastelin sen jälkeisenä päivänä, mutta Murde oli silloinkin vielä vähän uhmakas ja ärsyttävä... Nooh, parani kuitenkin loppua kohden ja oli jopa ihan kivakin. Seuraavaksi oli vuorossa kengitys ja sinä päivänä huomasin Murden vasemmassa etusessa pienen turvotuksen, joka ei näyttänyt kenenkään silmään kovin vaaralliselta, mutta ihan minimaalinen turvotus siinä silti oli. Ratsastin kuitenkin samana päivänä eikä Murde tuntunut mitenkään ihmeelliseltä vaan päinvastoin oli ihan mukavakin ratsastaa. Seuraavana päivänä kuitenkin Anni tuli Murdea ratsastamaan ja se oli selkeästi epäpuhdas. Pikainen konsultointi eläinlääkäriltä tuotti ohjeen, että loppuviikko lepoa ja maanantaina kokeilu, miltä näyttää. Kyseessä oli silloin torstaipäivä. Eli Murde sai toiset 3 päivää vapaata ja maanantaina se olikin taas puhdas liikkeessä ja turvotus oli laskenut. Tiistaina oli tarkoitus se ratsastaa ja ottaa kuviakin kotitreeneistä pitkästä aikaa, mutta Riihimäen kisojen jälkeen olin niin masentunut, ettei tehnyt mieli nähdä yhtään nelijalkaista saati sitten ratsastaa yhdelläkään...

Keskiviikkona oli sitten taas otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä jotain lähes kaksi viikkoa seisoneen hevoseni kanssa ja päätin juoksuttaa sen, jotta näkisin, miten se liikkuu ja onko epäpuhtaudesta mitään jäljellä. Murde oli TODELLA ärsyttävä, karkaili ja juoksi vapaana ja käyttäytyi huonosti. Nooh, itseäni saan syyttää, kun se oli ollut heitteillä. :) Sama jatkui vielä seuraavanakin päivänä, kun Anni oli ottamassa muutaman hypyn ajatellen viikonlopun kilpailuita. Murdella oli menoa ja meininkiä vaikka muille jakaa. Nooh, hengissä selvittiin ja motivaatio hyppäämiseen oli kohdillaan, joten siinä mielessä oli varsin hyvä hyppysessio, vaikka muilla mittareilla mitattuna ei ehkä ollutkaan niin kovinkaan hyvä treeni... Mutta treeni selkeästi vaikutti hyvin hevoseen, sillä tänään se oli ihan käsittämättömän hyvä ratsastaa pitkästä aikaan ja sen lisäksi, että se antoi ratsastaa ja korjata, se ei kyttäillyt mitään ja oli muutoinkin oikein rento ja hyväntuulinen. Ehkä siis nyt alettaisi vihdoin päästä taas siihen hyvään vaiheeseen, jossa hevonen ei ole ylivirittynyt eikä ylienerginen vaan rento ja tyytyväinen. Tämä tasapainottelu liikunnan, kodin ulkopuolisten aktiviteettien ja vapaiden kanssa on kyllä Murden kanssa aina yhtä haastavaa, mutta josko pikkuhiljaa opittaisi, että miten Murden kanssa tulee elää. :) Viikonloppuna onkin sitten vuorossa elämämme ensimmäiset ulkokisat Savijärvellä. Siellä on siis jokavuotinen RJL-päivä ja starttaamme siellä yhden koululuokan, yhden esteluokan ja sen lisäksi Murde saa käydä Match Show:ssa näyttäytymässä. Lauantaina Murdella on Annin kanssa ohjelmassa radalla tsillailua kentällä puurtamisen sijaan.

Murden ruokintaa on tässä vähän myöskin jouduttu uusimaan, mutta perusainesosat ovat edelleen samat. Nyt vain tuntuu siltä, ettei Murde tarvitse enää ihan yhtä paljon ruokaa kuin tuossa aiemmin keväällä. Jos taas treenin määrä lisääntyy ja tuntuu siltä, että Murde tarvitsee taas enemmän ruokaa, niin sitä toki lisätään jälleen.

Toinen omani eli Zorro on saanut nauttia keväästä täysin siemauksin ilman takkia ja ilman töitä. Ehkäpä ensi viikolla saadaan poni taas enemmän hommiin. Eikä enää kauan, kun pokut pääsee laitumellekin!!! Kaikkialla jo vähän vihertää ja pikkuhiljaa pitänee ruveta kummankin pokun saamaan vihreää ruohoakin... Kyllä kesä vaan on ihanaa.

Tähtiratsuni Sami on tänä viikonloppuna Ypäjällä korkkaamassa kansallisen valjakkokauden avatuksi ja osallistuu siis ensimmäiseen kansalliseen valjakkoajoluokkaansa. Samin kanssa reenailtiin viikolla pariin kertaan ja se tuntui ihan kohtuullisen hyvältä. Etenkin keskiviikkona, kun tehtiin sen kanssa oikein kunnon reeni, se oli hyvä ja teki paljon vaikeita asioita. Torstaina saattoi olla tuon treenin jälkeen hieman maitohapoilla ja sitten vaan tsillailtiin tehtiin hauskoja juttuja, jotta lihaksisto olisi valmis viikonlopun koitoksia varten. Nyt siis ensin jännitellään ja sitten odotellaan kuulumisia ja tuloksia viikonlopulta... Ratsupuolenkuvioista seuraavana näyttäisi olevan kalenterissa Jyväskylän kansalliset. Ypäjän kisojen jälkeen päätetään, että mitä siellä Jyväskylässä mennään ja minä päivinä. Ainakin siis sunnuntain 6-vee cuppiin osallistutaan. Siellä on ohjelmassa jo Poni-Haastakin tuttu Helppo A:2, joka taidetaan osata Samin kanssa ulkoa kummatkin. Lauantaina olisi myös avoin He A:10, joka myöskin on varsin houkutteleva vaihtoehto. Sekin on kerran Samin kanssa suoritettu ja sillähän kuitattiin seuramestaruushopeaa... :) Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla Samin kanssa jotain helppo a-luokkia, joissa tulee avot ja sulut mukaan ohjelmaan. Saattaa olla, että esimerkiksi heinäkuussa järjestettävissä Dressage Centerin harjoituskilpailuissa voitaisi sellainen rata kokeilla suorittaa, jossei silloin juuri satu olemaan mitään valjakkoilua tai Nipsun valmennuksia hollilla. Nyt vasta tuli mieleen tämä, joten en ole valmiiksi mitään tsekkaillut, mutta täytynee vähitellen tsekkailla sitäkin, sillä edettävä on koko ajan, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Vaihtoja ei ole nyt juurikaan työstetty, mutta ne ovat muhimassa Samin aivoissa, josko ne sieltä joskus vaikka löytäisivät tiensä jalkoihin asti. ;)

 
Samin tyttöystävä Kerma alkaa jo muistuttamaan etäisesti ratsua. Päästään jo lähes aina toivottuun suuntaan toivotussa askellajissa. Lisäksi aina ajoittain saadaan myös säädeltyä vauhtia ja vähän joskus silmäkulman ja sieraimen osoittamaa suuntaakin. Eli vähitellen ollaan hyvällä mallilla, tätä hyvää mallia on edeltänyt erinäiset kevätjuhlakuviot, kentän poikki peruuttamiset ja totaaliset paikalleen jähmettymiset, mutta nyt ne näyttäisivät olevan jo pääasiassa menneen talven lumia. Kerma on viimeisimpänä myös opetellut vähän pohkeenväistöä sekä ajatusta taivutusväistöistä. Toistaiseksi kylläkin ihan vaan käynnissä. Tämä fysioterapeutin käskystä, sillä Kerman lihaksistoa pitää pikkuhiljaa vahvistaa niilläkin, jotta sitä saadaan suoristumaan ja käyttämään itseään oikeammin... Yhtenä päivänä Kermalla laukkaillessani rupesi jo siintämään mielessä kouluradatkin, kun se tuntui oikeasti todella hyvältä. Mutta siihen nyt vielä hetki menee ennen kuin ollaan ihan oikeasti kouluratakuosissa! Mukavaa kuitenkin oli, että tuli jo sellainen fiilis, että sen kanssa varmasti on hauskaa kouluradalla, kun sinne jonain päivänä vihdoin päästään. Tavoite on vielä tämän kauden aikana, kuten alkuvuonna asetetuista tavoitteista voidaan muistaa!

Suomenhevoskategoriassa voidaan aloitta Villestä. Olen nyt ratsastanut Villellä vähintään kerran viikossa ja se on tuntunut ajoittain todella hyvältä. Laukka alkaa löytymään ja sitä pystyy jo kaarevilla urilla hidastamaan aika kivasti. Suorat urat menee vielä aika haipakkaa, mutta eiköhän niihinkin aleta saamaan jotain tolkkua vähitellen. Laukannostot ovat jo mukavan rauhallisia ja maltillisia eikä aina vain ampaisuja täyteen menoon, kuten vielä viime syksynä. Ville myöskin taipuu mukavasti kumpaankin suuntaan ja paljon ollaan tehty volttikahdeksikoilla pyörittelyä, joka on tuntunut todella hyvältä. Lisäksi ollaan harjoiteltu loputtomasti pysähdyksiä, sillä se on Villen mielestä ihan maailman hankalinta. :) Pysähtyä Ville kyllä malttaa, mutta paikallaan seisominen yli sekunnin ajan sen jälkeen onkin sitten jo pitkälti Mission Impossible, ainakaan jos ohjista yhtään myödätään tai vähänkään liikutaan satulassa mihinkään suuntaan! Eli paljon on työtä, mutta onneksi aihio on niin valtavan hieno, että työtä jaksaa tehdä ja tekee sitä mielellään. Ville tulee olemaan vielä kova peli suomenhevosluokissa kunhan vaan saadaan homma kuosiin...

Jöpön kanssa on puuhasteltu kaikkea hauskaa ja se on erittäin pirtsakka vanha vaari. Keskiviikkona ratsastelin vakavamielisemmin kentällä ja torstaina sitten hömpöteltiin ilman satulaa ja lopuksi annoin vielä Jöpön juosta ja piehtaroida kentällä ja sillä oli kyllä aivan superhauskaa. Mennä pörötteli miljoonaa ja kävi piehtaroimassa noin 4 kertaa. Ja Jöpön varsa meni vähintään yhtä kovaa kentän viereisessä tarhassa. Jöpön varsa eli Tukkilan Rinsessa on kyllä ihan superherttainen pieni hevosenalku. Sen lisäksi näyttää olevan myös erittäin notkea ja liikkuu kevyesti sekä ilmavasti. Sen täyssisarustahan odotellaan Tukkilaan syntyväksi taas tänä kesänä... Kyseessähän on siis samainen yhdistelmä kuin A.T. Ukko-Myrskyn takana eli emänä Portteriina ja isänä A.T. Jesperi.

Kolmas suomenhevosratsuni on siis Vilppu. Vilpulla oli maanantain kuvaussession jälkeen tänään sitten vuorostaan tammapäivä. Mikään ei ollut hyvin eikä mikään olisi huvittanut. :) Nooh, päädyttiin sitten vaan tekemään laukkatreeniä, jota pitääkin tehdä paljon ja se nyt oli Vilpunkin mielestä edes jotenkin suotavaa (ja vasempaan kierrokseen jopa aika kivaa)... Vilppu alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan mukavalla mallilla, mutta olisihan se kiva, jos olisi päässyt paljon aikaisemmin aloittamaan reenit sen kanssa. Vilppu on kuitenkin niitä hevosia, jotka ovat kehittyneet paljon vielä todella myöhään, mikä ei ole mahdollistanut sen työstöä hirvittävästi aiemmin... Eli kuten kaikissa muissakin tapauksissa, hevosen ehdoilla on menty ja siksi vasta myöhään liikkeellä työskentelyn kanssa... On kuitenkin kiva kaikesta huolimatta kiva viedä Vilppu näytille ja saada kuulla, miltä se tässä vaiheessa oikein näyttääkään. Vilppu on kuitenkin varsin raamikas peli ja kun sen kanssa pääsee vaan samalle aaltopituudelle ja alamme ymmärtää toinen toisiamme, niin eiköhän siitä tule aika kivakin ratsu!

 
Puoliveriosastossa onkin sitten ihanat Aku ja Tokaj. Aku siis kävi surullisen kuuluisissa aluekisoissa vappuna ja tulos ei ollut häävi. Tästä kuitenkin aiotaan oppia ja jatkaa harjoituksia. Lisää vaan rutiinia ja ratoja niin kyllä se siitä vähitellen varmasti lähtee sujumaan. Ratsastin torstaina Akun kotona ja se oli oikeastaan todella mukava ratsastaa. Harjoiteltiin takaosakäännöksiä, jotka sujuivatkin ajoittain ihan mielettömän hienosti. Vähän aikaa sittenhän ne olivat Akun mielestä lähes mahdottomia tehtäviä eli eteenpäin mennään. Lisäksi pääsin nyt jopa kotikentällä ratsastamaan laukkaa kunnolla eteen ja Aku uskalsi laukata isosti. Koko talven kun on mennyt epävarmalla pohjalla, kestää hetken aikaa näköjään saada luotto pohjaan ja uskallus liikkua isosti. Nyt Aku alkaa vihdoin uskaltaa ja siltä voi hyvällä omalla tunnolla sitä myöskin pyytää. Aivan ihanaa, sillä sitä isosti liikkumista pitää nyt todella harjoitella, sillä se ei ole mikään itsestäänselvyys Akun kanssa, vaikka tiedänkin, että se iso liike siellä syvällä jossain asustelee ja odottelee vapautusta. ;) Paljon on tehty ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja askellajien sisällä siirtymisiä, jotta iso liike ja eteenpäinpyrkimys löytyisivät... Akun kanssa työskentely on varsin palkitsevaa, sillä siinä näkee koko ajan oman työnsä jäljen ja kun jotain on harjoiteltu niin se selkeästi näkyy ja tuntuu seuraavilla kerroilla.

Tokaj on tämän hetken ajankohtaisin ratsu. Sen kanssa ollaan käyty Johannan tunnilla ja Johannan kannustamana on ilmoittauduttu Vihdin kansallisiin starttaamaan Junioreiden Esiohjelmaa eli vaativaa beetä ja hirvittää kyllä ihan tosissaan. Tämä onkin sitten ensimmäinen kerta koskaan kun starttaan vaativaa harjoituskisojen ulkopuolella. Olisi tietenkin voinut aloittaa vaikkapa sieltä aluekisoista tän vaativien koluamisen, mutta mikä siinä, kerran se kai vaan kirpaisee, vaikkei ihan putkeen nyt sitten menisikään tällä kertaa. Hevonen on hieno, hyvässä kunnossa ja tehtävien tasalla, ratsastaja sitten vaan yrittää olla häiritsemättä hevosta liialti. Nyt on tärkeää tehdä selkeä suunnitelma verryttelyyn, että mitä pitää tehdä ja mitkä asiat pitää saada läpi ja miten, jotten mene radalle soitellen sotaan vaan hyvin valmistautuneena ja lisäksi täytyy olla radan kaikki kohdat hyvin mielessä ja hallussa, jottei missään kohdassa joudu jäädä arpomaan, et mitä mä nyt teen, kun tää meneekin näin vaan on selkeä suunnitelma radan kulusta. Täytynee tehdä oikein ajatuksen kanssa taas kunnollinen mielikuvaharjoitus radasta, jotta muistan edes jotain järkevää siellä radalla panikoidessani... :) Jos edes semmosen 55% saisi kansallisesta vaativasta ensimmäisellä yrittämällä niin olisin ihan tyytyväinen. Toki voi olla, että jäämme kauas tästä, sillä edellisessä vaativan been rataharjoituksessa saimme 53% ja rata oli katastrofaalinen, mutta siitä olemme oppineet hurjan paljon ja uskon kyllä kykenevämme parantamaan tästä paljonkin. Onneksi on vielä yksi Johannan tunti ennen tätä ja pääsemme hiomaan näitä radan asioita viimeisen päälle kuntoon! Tai ainakin niin viimeisen päälle kuin vaan tähän hätään kykenemme. On ihan mieletöntä, että olen saanut käyttööni tällaisen opetusmestarin ja pääsen edistämään omaa osaamistani sen kanssa. Suuret kiitokset tästä kuuluu Viivulle, jonka oma oppimestari Tokaj on yhtä lailla. Jos vaan hyväksytysti saadaan tämä kansallinen debyytti suoritettua, niin takuuvarmasti korkkaan jonkun hyvän pullon Tokajia!!!!! Mutta siihen on vielä pitkä tie ja paljon lähes unettomia öitä sitten lähempänä kisapäivää...

Ensi viikolla pitäisi käydä myös kokeilemassa uutta ratsua eli S.W. Santtua. :) Se on ihan melkein Samin näköinen ja oloinen, mutta ei ihan niin hieno! ;) Kiva kuitenkin kokeilla toistakin nuorta cobia ja nähdä onko se yhtä kiva kuin Sami... Tuskin kuitenkaan!

Vihdoin päivitän myös Villen ja Murden kuvat Järvenpään kisojen kohdille eli tekstiin 37%.