Tällä viikolla oli taas Nipsun valmennukset ja koska Samilla oli Jyväskylän viikonloppu takana ja Wiurilan valjakkoviikonloppu edessä, se ei ollut käytettävissä valmennukseen. Murde oli potenut kuukauden erinäisiä vaivojaan ja siten ei ollut valmis kahden päivän komennukselle, joten siitäkään ei ollut pelastajaksi. Akulle ei löytynyt kuljetusta ja Tokaj oli tuttuun tapaan omistajansa ratsuna, joten nekin olivat ulottumattomissani treeneihin. Olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt... Mutta ratkaisuksi löytyi iki-ihana Kerma-poni, joka pääsikin sitten retkelle Tuomarinkylään pariksi päiväksi Nipsun reeneihin.
Reenit tuli selkeästi meille tarpeeseen ja saatiin paljon uutta mietittävää Kerman kanssa. Kerman pääasiallinen ongelma on vinous, joka johtunee monista asioista, jotka sitä on vaivannut, kuten esimerkiksi pahat piikit hampaissa, jotka heti sen Suomeen saavuttua hoidetiinkin kuntoon. Mutta koska ne ovat sitä vaivanneet varmasti todella pitkään ennen raspaamista, kivut ovat varmasti tiukassa muistissa ja lisäksi sen lihaksisto on kehittynyt epäsymmetriseksi sen ehkä vältellessä kipua tms. Mutta siis ongelmana on ollut, että se on vahva oikeaan ohjaan ja vasemmalle lähes tyhjä ja taipuminen yleensäkään yhtään mihinkään on ollut sille myös hurjan vaikeaa. Näitä sitten työstettiin Nipsun kanssa tekemällä taivutuksia kumpaankin suuntaan ja hakemalla ponilta oikeita reaktioita apuihin. Pikku hiljaa saatiinkin ponille kerrottua, että se voi seurata ohjaa ja myös hidastaa ravia ja jopa pidentää kaulaa ja mahdollisesti jopa tehdä näitä kaikkia samanaikaisesti. Kaikissa askellajeissa tehtiin hommia ja pääasiassa Kerma toimi vallan mainiosti. Maneesissahan sitä ei ollut vielä Suomessa ollessaan ratsastettu ja tuskin juuri Tanskassakaan. Muutaman kerran sitä kuitenkin oli jo Suomessa asuessaan ajettu Ypäjällä Haimi-hallissa eli ei maneesi ihan tuntematon työareena sille ollut. Kermaa ei kuitenkaan maneesissa ihmetyttänyt sinänsä mikään, pieni huoli sille tuli ainoastaan kun se jäi maneesiin ypöyksin hommiin.
Toisena valmennuspäivänä Kerma oli hieman seesteisemmän oloinen, muttei tuntunut alkuunkaan väsyneeltä tai maitohapoilla olevalta. Päinvastoin, tuntui että poni vaan parantui toisena päivänä, vaikkei se tällaista kahden päivän treeniputkea ratsastaja selässä ollut vielä aiemmin kokeillutkaan. Jatkettiin samoilla taivutustreeneillä ja ajatuksella, että saataisi poni kahdelle ohjalle tasaiselle tuntumalle. Vasemmassa kierroksessa käsien piti olla useimmiten vähän sivuohjamaisesti alhaalla antamassa ponille tukea ja oikeassa kierroksessa taas hieman kumpikin käsi sään oikealla puolella. Näillä tuunauksilla alettiin saada ponia suoristumaan oikeampaan asentoon ja tuntumaa tasaisemmaksi. Tehtiin laukannostoja, jotka ovat vielä aivan hakusessa. Laukannosto oli helppo tehdä voltilta tullessa heittäen takajalat ulos ja nimenomaan ajatellen tässä huolellisesti kummatkin kädet vasemmassa laukassa oikealle ja oikeassa vasemmalle. Pieniä kikkoja, mutta erittäin toimivia.
Mitään mullistavaa ei siis tehty näiden kahden päivän aikana, mutta paljon hyvää perusratsastusta, jonka ansiosta on taas helpompi lähteä viemään ponia eteenpäin. Nyt on taas heikkoudet selkeästi mielessä ja tiedossa, että mitkä on ne asiat, joita pitää ensimmäisenä harjoitella kuntoon. Eli siis taipuminen ja tasainen tuntuma. Pikkuhiljaa pitää myös esitellä ponille väistöjä, sillä niillä pystyy tekemään ihmeitä tämän tyyppiselle ponille. Nipsukin melkein jopa piti Kermasta, joten voi olla, että Kerma vielä palaa jonain päivänä Nipsun silmien alle ihmeteltäväksi.
Perjantaina oli Nipsun ekstravalmennuspäivä, johon sain sitten ratsukseni Tokajin. Se tunti menikin sitten ihan fiilistellen. Ensin laukkatyöskentelyä, laukkasulkua ja piruetin poikasia sekä sarjavaihtoja nelosilla, kolmosilla ja lopuksi jopa kakkosilla, *hui*. Sitten ravia, sulkua, avoja ja lisäyksiä. Kaikki sujui mukavissa merkeissä ja meillä oli Toksun kanssa oikein hauskaa. :) Tokaj on kyllä ihan supermiellyttävä ratsu, jonka kanssa oppii koko ajan todella paljon. Olin ihan fiiliksissä, kun pääsin pitkästä aikaa tekemään vaihtoja kakkosilla. Se oli niin siisti fiilis, kun pääsi rytmistä kiinni ja onnistui tekemään niitä halutusti sarjassa... Tää on just tää, minkä takia tätä rumbaa jaksaa vuodesta toiseen, kun on olemassa näitä hetkiä, kun joku pieni juttu onnistuu ja pääsee nauttimaan siitä suunnattomasta onnistumisen tunteesta... Parin viikon päästä pääsen taas starttaamaan vaativaa Toksun kanssa ja odotan sitä tällä kertaa jo ihan innolla. :)
Viikon kohokohtiin on kuulunut myös 3-vuotiaan Santun ratsastus. Welsh cob-ruuna Santtu eli S.W. Summer Solstice on nyt siis ollut työn alla 3 kertaa ja joka kerralla on selkeästi edetty. Ensimmäisellä ratsastuskerralla Santtu oli myös ensimmäistä kertaa elämässään maneesilla, joten siinä oli jännitystä ilmassa ihan kerta kaikkiaan ilman ratsastuksiakin ja silti päästiin ihan ratsastuksenkin makuun. Toisella kerralla oli ohjelmassa jo ihan oikean oloista ratsastustakin ja moni asia sujui jo ihan mukavasti. Nyt kolmannella kerralla päästiin jo menemään kaikkia askellajeja kumpaankin suuntaan. Vielä meillä on Santun kanssa hakusessa tasainen eteenpäinpyrkimys, mutta vähitellen edistytään kun opitaan tuntemaan toinen toistamme. Santtu on kyllä 3-vuotiaaksi erittäin fiksu ja kiltti nuori poika. Santulla on hieno ryhti ja hyvät askellajit, ravi etenkin on erittäin ilmavaa ja kaunista. Tämä lahjakas nuori poika on myytävänä ja jos cobien ihmeellinen maailma kiinnostaa, niin tässä on ehdottomasti yksilö, jota kannattaa tulla katsomaan. Ratsastettavuudeltaan Santtu vaikuttaa todella kevyeltä ja herkältä.
Olen päässyt pari kertaa ratsastamaan myös Murden sen lomien jälkeen ja meillä on sen kanssa sujunut varsin mukavasti. Perjantaina tehtiin sen kanssa kulmatreeniä eli laukassa heitin takajalat ulos kulmissa ja se olikin varsin hyvä treeni meille. Tänään sitten aloitettiin meille vaikeilla pohkeenväistöillä käynnissä ja ravissa ja sitten vähän laukkaa ja vastalaukkaa. Ravityöskentelyä sen kanssa pitäisi jaksaa tehdä ihan vimmana, mutta kun Murden kanssa laukkaaminen on vaan niiiiiiin paljon helpompaa ja mukavampaa, että en millään malttaisi sitä ravia mennä... :) Tänään oli kuvaajakin mukana, joten ehkä jossain vaiheessa on tarjolla muutama tuore kuvakin Murdesta... Ensi viikonloppuna on Pietin kurssi, jota onkin tässä odoteltu kuin kuuta nousevaa. Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti