keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulua odotellessa

Huoh, on taas hirvittävä määrä asioita ja tapahtumia raportoimatta ja koko tämänkin viikon täydeltä ohjelmaa, josta kaikesta pitäisi saada jotain kirjoitettua muistiin...

Ehkä voisi aloitella omien hevosten kuulumisilla. Murde on joutunut olemaan sään armoilla ja siten aika vähäisellä liikutuksella taas siitä lähtien kun nämä liukkaat, jäiset kelit viime viikolla alkoivat. Perjantaina sain onneksi vihdoin väännettyä sille hokkeja jalkaan ja uskaltauduin liikuttamaan Murden ohjasajossa. Silloin meidän työskentelyareenana toiminut tarha ei ollut vielä juurikaan liukas, ainoastaan kovanpuoleinen. Murde oli vapaapäivien ja möllöttelyn jäljiltä kohtuullisen vahva ja sain tehdä vimmana duunia, jotta sain sen kuulolle ja pehmenemään. Lopputuloksissa kuitenkin olin, ainakin henkisesti, Murdea vahvempi ja sain jotain ihan kohtuullisen järkevääkin aikaiseksi. Lauantaina oli sitten vuorossa Murden työpäivä, sillä se toimi jälleen erittäin mallikkaasti alkeisratsuna. :) Sunnuntaina sitten säätila muuttui oikeasti kammottavaksi, sillä pieni sade aiheutti sen, että joka paikka kuorruttui todella vaarallisen liukkaalla jääkerroksella. Tarkoituksena oli, että Murde olisi päässyt Annin kanssa liikenteeseen, mutta jääkuorrrutettu tarha ja pelkät kantahokit ei kuulostanut turvalliselta yhdistelmältä. Maanantai meni aika pitkälti samoissa merkeissä ja lisäksi olin itse niin kiinni kaikissa muissa puuhissa, ettei ollut juuri mahdollisuutta järkiaikaan ajatellakaan Murden liikuttelua... Tänään olin onneksi hereillä valoisaan aikaan ja menin tyyppaamaan meidän pellon. Kesän jälkeen se on ollut ratsastuskiellossa, sillä yritämme siihen viljellä hevosille laidunmaata ensi kesäksi, mutta nyt maa on sen verran jäätynyt, että uskalsin sinne suunnata ilman pelkoa siitä, että hyvin aluille noussut kasvusto menisi ratsastuksesta pilalle. Siinä olikin ihan kohtuullisen ok mennä ja sain työskenneltyä Murden kanssa kivasti käynnissä ja jopa hieman ravissa. Käynnissä tehtiin paljon pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä ja välissä suoria pätkiä ravia. Murde oli positiivisen oloinen ja olin yllättynyt, kuinka ok kunnossa pelto oli, vaikka kaikkialla muualla on se kammottava jääkuorrutus. Sinne ehkä suuntaan jonain toisenakin päivänä työskentelemään... Huomenna kuitenkin pääsemme ihan uutta aluevaltausta kokeilemaan ja suuntaamme Porvooseen portugalilaisherra Rodrigo Matoksen valmennukseen. Varsin jännittävää!

Eemeli on saanut nyt muutaman päivän vapaata, sillä se työskenteli varsin mallikkaasti viime viikolla. Olimme Nipsun tunneilla keskiviikkona ja torstaina Tuomarinkylässä. Saimme paljon positiivista palautetta Nipsulta, että taas ollaan menty iso harppaus eteenpäin ja poni näyttää jälleen paremmalta. Tämä oli ilo kuulla, sillä paljon olenkin pohtinut ponin kanssa työskentelyä ja yrittänyt kehittää yhteistä työskentelyämme koko ajan. Keskiviikkona aloitettiin taas juoksutuksella, jotta saatiin poni rentoutumaan kaulasta ja selästään ja sen jälkeen työstettiin suoria ja kulmia sekä ravissa, että laukassa. Laukassa ponin piti tulla myös pidätteisiin eikä vaan laukata lujaa. Torstaina sain ohjeeksi juoksuttaa hetken ennen tuntia, mutta vain oikealle ja vain sen verran, että poni rentoutuu ylälinjastaan. Näin tapahtuikin aika nopeasti ja päästiin aloittamaan työt selästä käsin. Taivuteltiin ja suoristeltiin, hidastettiin ja ratsastettiin eteen, venyteltiin ponin kroppaa sekä laukassa että ravissa. Nipsu oli ihmeissään, että poni on nopeasti oppinut venymään ja oli muutoinkin todella paljon parempi toisena päivänä kuin vielä ensimmäisenä. Tämä olikin juuri kun kelit olivat muuttuneet huonoiksi ja ponit eivät kotona liikkuneet juurikaan, joten selkeästi ensimmäisen päivän hyvällä pohjalla liikkuminen oli saanut paikkoja auki ja toisena päivänä oli paljon helpompaa... Lopuksi päästiin jopa tekemään ensimmäisen kerran vähän isojen poikien juttuja eli pohkeenväistöä!!! Oikeassa kierroksessa homma sujui kuin vettä vaan, pystyi kääntämään nenän kohti seinää ja kroppa tuli vaan siinä mukana väistössä kuin itsestään, mutta vasemmassa kierroksessa se ei ollutkaan aivan niin helppoa. Piti vähän hakea linja kauemmas seinästä, jottei ponia ahdistanut ja sitten lähti sujumaan siihenkin suuntaan. Paljon taputuksia ponille ja sitten kotiin huilimaan! Tällä viikolla Eemeli pääseekin sitten Pietin valmennukseen, sillä Murde tuskin jaksaa sekä Rodrigon että Pietin valmennuksia uurastaa kokonaan yksin... :) Ja muutoinkin olisi hyvä, että kaikki ratsut pääsisivät pois jäätiköltä edes jonkun kerran joka viikko. Mutta oikeaan suuntaan ollaan siis Eemelin kanssa menossa!

Ja sitten Pondeponiin! Vihdoin ja viimein Pondeponi näyttäisi olevan kunnossa. :) Jiiiihaaaa! Eli siis, kerrottakoot vielä koko tarina kertaalleen. Pondehan oli siis ajo-opetuksessa elo- ja syyskuun. Syyskuun  puolen välin paikkeilla se oli kaatunut vaunujen kanssa. Kukaan ei ollut siinä huomannut mitään omituista sen jäljiltä ja itsekin minulle kerrottiin tästä vain muutama päivä ennen kuin Pondeponi oli palautumassa laatuponikilpailun kautta kotiin. Heidi ratsasti Ponden kerran ennen laatuponikilpailua ja silloin poni ei ollut ollenkaan normi skarppi oma itsensä, mutta ajateltiin, että johtuu vain siitä, ettei sitä ole nyt ratsastettu. Laatuponikilpailua edeltävänä iltana ratsastin Ponden itse ja huomasin myös, ettei poni ollut ollenkaan normi oma itsensä, mutta edelleen oli vain sellainen fiilis, että kaikki johtuu vain siitä, ettei sitä ollut ratsastettu eikä viritelty niin kuin kotona kuitenkin on usein tehty... Laatuponikilpailu tuli ja meni, siellä myös huomasin, ettei Ponde ollut ihan niin kuin olisin toivonut, mutta ei siinä selkeää vikaakaan ollut koko ajan havaittavissa. Se oli myös hyvin erilaisessa kengässä kuin mihin se on tottunut, joten osan omituisesta liikkumisesta laitoin myös sen piikkiin.

Kotona Pondea ehdittiin ratsastaa muutaman kerran ja se oli todella vino, mitä se ei ole koskaan ollut ja oltiin aivan ihmeissään. Ajateltiin, että kyllä se taas siitä, kun työstetään säännöllisesti ja saa sitä taivuteltua ja pehmiteltyä kropastaan. Olin sitten ottanut sen Nipsun tunnille pienen kevyemmän jakson jäljiltä, kun se selkeästi oli epäpuhdas. Se ontui vasenta takajalkaa ja sen päivän jälkeen myös lepuutti sitä tarhassa eikä pitänyt siinä painoa mieluusti.

Kenkääjä tuli heti seuraavana päivänä etsimään mahdollista kaviopaisetta, mutta sellaista ei löytynyt. Varasin ajan Viikkiin ontumatutkimukseen ja seuraavalla viikolla sinne suunnattiinkin. Viikissä vika paikallistettiin kintereisiin ja se olisi haluttu piikittää kortisonilla tai hoitaa Tildrenillä. Omassa mielessä joku ei kuitenkaan täsmännyt tältä osin ja suostuin ainoastaan siihen, että kokeillaan 10 päivää kipulääkkeellä ja sitten 14pv jälkeen kontrolli. En voinut uskoa, että vika olisi kintereissä, sillä mitään lämpöä eikä nestettä ollut missään näkyvissä ja kuitenkin ontuminen oli aika selkeää ja lisäksi lepuuttaminen jopa hälyyttävää. Viikon kipulääkekuurin jälkeen aloin miettimään taas asiaa uudelta kantilta, kun kipu ei mennyt ohi. Tiedän itsestäni, että jos selkäni on niin huonossa kunnossa, että hermosäryt alkavat vaivaamaan, ne ei mene kipulääkkeellä ohi ja Ponden tilanne alkoi näyttää juuri siltä.

Onneksi sitten juuri silloin Heidi pääsi tsekkaamaan ponin ja löysikin selästä ristiselän alueelta vasemmalta puolelta todella kipeän kohdan. Poni huitoi takajaloillaan sitä koskettaessa eikä antanut venyttää vasenta takajalkaa taakse kovinkaan helposti. Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kaatuminen, vinous, ontuminen ja selkäkivun takia rasittuneet kintereet. Yhteispäätöksellä Heidin kanssa totesimme, että nyt on varattava aika kiropraktikolle, jotta selkä saadaan kuntoon.

Tokajia alkusyksystä hoitanut belgialainen kiropraktikko/eläinlääkäri Bruno oli onneksi juuri tulossa Suomen visiitilleen ja saimme ajan hänelle. Hän vahvisti kotidiagnoosimme oikeaksi, sillä ristiselässä oli todella paha lukko, jonka oikeastaan ainoa pätevä hoitomuoto oli juurikin kiropraktikon käsittely. Hän myös vahvisti sen, että koska selkä ei ole päässyt liikkumaan normaalisti, ovat kintereet kipeytyneet. Niitä hoidettiin hyaluroni-hapolla, johon Viikistä sain kommentin, että ei missään nimessä toimi tämän ponin tapauksessa. Poni alkoi näyttämään selkeitä parantumisen merkkejä.

Reilu viikko Brunon hoitojen jälkeen Heidi tsekkasi ponin uudelleen ja selkeitä parantumisen merkkejä oli havaittavissa, vaikka pientä kireyttä oli edelleen. Tälloin poni oli edelleen ilman takakenkiä kaviopaise-epäilyjen jäljiltä ja aristi siksi takasiaan ja kiristi kroppaansa. Seuraavana päivänä Ponde sai kengät jalkaansa ja päästiin maastoon rämpimään. Näiden toimenpiteiden jälkeen Ponde on näyttänyt erittäin hyvältä ja aika pitkälti omalta itseltään. Sitten vaan jää on ottanut vallan eikä liikutuksia ole päästy toivotusti jatkamaan. Perjantain hokkioperaation jälkeen ohjasajoin myös Ponden ja se liikkui pohjan huomioon ottaen erittäin hyvin ja halukkaasti. Vihdoin ja viimein aloin uskoa, että kyllä se sittenkin kuntoutuu kaatumisestaan. Hieroin vielä itse sen ristiselkää enkä saanut sitä enää aristamaan mitään kohtaa. Tiistaina Heidi tuli todistamaan epäilykseni oikeaksi ja totesi, että ristiselkä on palautunut lähes normaaliksi. Pieniä muita kireyksiä oli kyllä taas tyrkyllä, mutta ne todennäköisesti liittyvät liukkaisiin olosuhteisiin ja loimittamiseen... Nyt vaan odottelen, että työputkeni loppuisi ja vapaat alkaisi ja päästäisi Ponden kanssa ahkerasti maastoilemaan ja kohottamaan kuntoa, sillä poni näyttäisi vihdoin ja viimein olevan ratsastuskunnossa. Ihanaa!

Ponden tapauksessa on ihan mielettömän ihanaa, että sillä on hovihieroja Heidi, joka tuntee sen läpikotaisin. :) On huomattavasti helpompaa etsiä ja löytää näitä vikoja ja ongelmakohtia, kun on olemasa joku, joka tietää, miltä poni tuntuu normaalisti ja mikä on sille tyypillistä ja mikä ei. Iso kiitos Heidille!

Sami on myös palannut täysillä töihin ja olen käynyt sen kanssa reenailemassa taas pari kertaa viikossa. Se on ihan mukavassa vireessä tauon jälkeen, liikkuu hyvin ja mielellään. Ollaan jatkettu siitä, mihin ennen taukoa jäätiin, eli laukanvaihtojen saamisesta enemmän rutiininomaisesti tapahtuviksi tempuiksi kuin satunnaisesti nähtäviksi ihmeiksi.



Kerman kanssa on myös työskennelty. Kuten aina, tämän ponin kanssa etsitään tahtia ja malttia ja yritetään tsillailla. Ponin mielestä nämä kaikki on vaikeita juttuja ja kivempaa olisi vaan mennä ihan miljoonaa. Aina välillä on kuin onkin saatu varsin asiallista työskentelyä aikaiseksi, mutta ajoittain on kyllä koko homma aika pitkälti herran haltuunkin... Tämän ponin kanssa pitäisi kyllä päästä taas jonkun valvovan silmän alle, jotta saisi ongelmia ratkottua, mutta kun omat ponit täyttää valmennuspaikat ja tyhjentää valmennusbudjetin, niin sellaista ei ole päässyt tapahtumaan pitkään aikaan... :(



Tokajin kanssa on sen sijaan päästy pari kertaa Nipsun tunnille ja heti hommaan on tullut taas uutta nostetta. Aikaisemmasta kerrasta raportoinkin jo aiemmin, jolloin työstettiin lähinnä laukkakuvioita. Eilen oli uusi tunti vuorossa ja puutuimme oikeastaan ensimmäistä kertaa yhdessä Tokajin raviin. Nipsu auttoi juoksutusraipalla maasta ja minä killuin kauhusta kankeana selässä odottamassa, mihin ratsu altani sinkoaa. :) Eipä se juurikaan edes mihinkään singonnut, mutta sille löytyi hyvä energia ja takajalkoihin jopa aavistuksen verran joustoa. Työskenneltiin suorilla melkein käyntiin ja takaisin raviin ja melkein käyntiin ja takaisin raviin ja välillä pienillä volteilla ravissa siinä välillä. Oli todella hyvä treeni sekä mulle että Tokajille, vaikka koko session ajan odotinkin vain, että pääsisin pois ja mielellään olisin vielä hengissä päästessäni pois. :) Tänään ratsastaessani Tokajin itsekseni, se oli todella pehmeä ja reagoi kepukkaan paljon oikeammin heti alun alkaenkin. Ratsastan mahdollisesti perjantaina kisoissa pitkästä aikaa Tokajilla VaB-ohjelman ja harjoiteltiin sitä tänään. Harvemmin on tuntunut VaB-ohjelman harjoittelu niin helpolta kuin tänään... Onneksi tässä on vielä monta päivää aikaa kadottaa hyvä fiilis ja voi vielä olla, ettei päästä osallistumaankaan..

Akua olen myös ratsastanut normisti, mutta sen kanssa työskentelystä en aio kirjoitella tänne ainakaan hetkeen. Koska Akun tapauksessa kyseessä on muitakin ihmisiä kuin itseni ja hevosen omistaja, en pysty sen kanssa työskentelystä kirjoittamaan sellaisella avoimuudella kuin tahtoisin ja mihin pyrin kirjoittaessani muista ratsuistani. Ja koska en voi avoimesti kertoa työskentelyn ongelmista ja niiden ratkomisesta, en ainakaan juuri nyt koe olevan hyödyllistä kirjoittaa koko hevosen kanssa työskentelystä yhtään mitään. Harmittavaa, mutta haluan kunnioittaa muiden yksityisyyttä enkä missään nimessä halua vääristellä totuuksia. Sellaiseen törmätessäni muiden teksteissä, nousee karvani välittömästi pystyyn. Se on epäoikeudenmukaista sekä asianomaisia että lukijoita kohtaan.

Tässä pikakelauksella läpi viime aikojen kuulumiset. Ei mitään maata mullistavaa, mutta paljon perustyöskentelyä kelien sallimissa rajoissa. :)

4 kommenttia:

  1. Löytyykö tämä bruno mistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käytiin Brunon luona Tuusulassa Sakun tallilla. Heidän kauttaan varmaan pystyy Brunolle aikoja varailemaan...

      Poista
  2. Kyllähän se Toksu näyttikin tod hyvältä perjantaina!! -pir-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä on paljon parannettavaa, mutta hevonen on kyllä nyt aika hienossa kunnossa... :)

      Poista