torstai 26. tammikuuta 2012

Onni on oma hevonen

Tämä oli taas yksi niistä päivistä, jonka takia tätä lajia jaksetaan harrastaa vuodesta toiseen. Murde oli tosiaan saanut huilia Pietin kurssin jälkeen maanantaina vain kävellen, tiistaina kokovapaalla ja keskiviikkona kevyesti juoksutellen sivuohjilla. Tänään sitten olin päättänyt kavuta kyytiin ja ottaa työn alle kaikki ne vaikeudet, jotka oli viikonloppuna tulleet esiin.

Suitset päähän, satula selkään ja menoksi. Mulla oli pienimuotoinen aikarajoite, koska olin ratsastamassa työvuorojen välissä ja töihin oli siis ehdittävä. Aloitin kävelyllä kentän reunoilla, jossa oli vielä paljon hankea, levitettiin siis samalla kentän ratsastusalaa. Siitä sitten raviin ja tavoitteena oli jatkaa ravia jonkunkin aikaa, koska se on nimenomaan se askellaji, jota en koskaan saa aikaiseksi ratsastaa. Ravattiin suoria sivuja ja kulmia ja vähän lävistäjälinjoja, Murden hieman verryttyä jatkoin myös ravia volteilla joka kulmassa. Välillä homma meinasi vähän levähtää pitkäksi, mutta pääasiassa hevonen pysyi hyvin kasassa ohjan ja pohkeen välissä ja liikkui hyvin ja mielellään eteenpäin. Huomasin itsestäni, että monta kertaa teki mieli vaan jatkaa laukassa ravin sijaan, mutta ei, tällä kertaa jatkoin sinnikkäästi läpi tehtävien ravissa.

Kun sitten päätin, että on laukan aika, tehtiin vielä laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ensi alkuun. Sitten muutama voltti laukassa ja lopulta päädyttiin tekemään laukanvaihtoja. Oikeasta laukasta vasempaan laukkaan onnistui kohtuullisen usein aika hyvin, mutta vasemmasta oikeaan tuppasi olemaan takajalat myöhässä. Sain kuitenkin lopulta itseni valmistelemaan ja ratsastamaan hätäilemättä vaihdot loppuun saakka ja sain myös sen suunnan onnistumaan. Vaihtoja oli nyt kiva tehdä, kun tiesi, että ne ovat siellä olemassa ja olen saanut niitä aiemminkin onnistumaan. Lisäksi tein laukassa vähän pohkeenväistöaskeleita, sillä se on helpompaa laukassa kuin ravissa.

Laukanvaihtojen onnistumisen jälkeen siirryin takaisin raviin ja koitin kumpaankin suuntaan muutamat askeleet pohkeenväistöä ja ne onnistuivat!!!! Murde asteli tomerasti jalkansa ristiin ravin tahdissa! Jiihaa! Ei se ollutkaan aivan mahdoton tehtävä, kuten ehdin jo luulemaan. Lopuksi se myös ravasi oikein tomerasti ja hyvän tuntuista ravia. Hieno Murde!

Olipa hyvä fiilis tämän ratsastuksen jälkeen kun huomasi, että hevosen levättyä pari päivää kurssin jälkeen, näytti kaikki kurssin tehtävät tehneet tehtävänsä ja homma pelitti paremmin kuin koskaan aiemmin. Kyllä se Piet on vaan ihmeellinen mies, kun teettää vähän tehtäviä kahtena päivänä peräkkäin ja sen jälkeen homma vaan lähtee luistamaan ihan uudella mallilla. Sama juttu oli edellisen Pietin kurssin jälkeen Tokajin kanssa ja yhtä lailla sitä edeltävän kurssin jälkeen Murden kanssa. Kerrassaan mieletöntä, että pystyy saamaan jonkun ihmisen opetuksesta noin paljon irti, että siitä riittää sitten apuja pitkäksi aikaa kotiharjoitteluunkin. Tänään aloin tosissani uskomaan, että Murdestakin voi vielä tulla ihan kohtuullisen pätevä kouluratsu kaikesta huolimatta! Uskalsin sitä ratsastaa ja se antoi mulle itsestään mitä annettavana oli! Ihan mieletön fiilis edelleen ja toivottavasti tämä fiilis jatkuu, sillä jos vaan homma pysyy näin positiivisena, niin edistystä voi tapahtua nopeastikin meidän yhteisessä elossamme... :)

Sitten vielä kävelytys radan ympäri ja nauttimaan kotiin heinäantimista! Ihana Murde, nyt en malta odottaa, että pääsen taas ratsastamaan. Ennen lomaa mulla on enää 3 ratsastuskertaa Murdella tiedossa eli täytyy nauttia niistä täysin siemauksin, jotta malttaa sitten lomailla ilman ihan hirvittävää Murde-ikävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti