Lappeenranta 2015

Lappeenrannan kisareissu on aina yksi kesän kohokohtia. Ihana ympäristö ja hyvin järjestetyt kilpailut saavat meidät suuntaamaan sinne joka vuosi. Tänä vuonna oli ollut ajatuksena ottaa sinne Eemeli ja Murde, mutta Murden saikutellessa, otettiinkin mukaan ihana Esmeralda. Esmeralda pääsi näin tekemään kansallisen debyyttinsä ja kokeilemaan vaativaa ihan oikeissa kisoissa. :)

Ajeltiin paikan päälle jo keskiviikkoiltana, sillä ensimmäinen startti oli ajoissa torstaina. On aina kivempi antaa hevosille mahdollisuus suorittaa freesinä kuin pitkän ajomatkan jäljiltä, jos vaan moiseen on mahdollisuus. Ja tällä kertaa siihen oli mahdollisuus.

Aika myöhään päästiin vasta paikan päälle, mutta ehdin kuitenkin kuivittamaan karsinat, hokittamaan ponit, käymään ratsastuksella Esmeraldan kanssa ja pesemään ponit. Kumpikin kotiutui hyvin jabaansa ja sekä söi että joi hyvin. Mikäs näin helppojen ponien kanssa matkustellessa! Esmeraldan iltaratsastus sujui myös mukavissa merkeissä ja poni tuntui viihtyvän nurmella.

Ponien kimppakyyti

Esmeralda lähdössä hommiin!

Lappeenrannan aakeet laakeet

Torstaina sitten kävelyteltiin ponit aamusella kunhan vain heräilivät aamu-uniltaan. Sitten vielä hetken tsillailu ja ei muuta kuin lettejä päähän. Kummallakin ponilla oli ohjelmassa He A:2 torstaina, joten mitään hurjan vaikeita tehtäviä ei ollut odotettavissa.

Ensimmäisenä starttasi Eemeli. Eemelin kanssa tehtiin ihan perusverryttely, paljon vastalaukkaa ja muutama väistö. Eemeli saa aina kroppansa mukavasti vertymään vastalaukalla ja nyt oli vielä kivasti tilaa laukkailla, joten käytin tilan hyväkseni toden teolla. Eemeli viihtyy myös nurmella ja tuntui liikkuvan siellä todella hyvin.

Laukkailun lomassa suoritimme pieniä välikäyntejä ja lopuksi vielä ravin virittely mukavaksi ennen radalle siirtymistä. Kaikki tuntui olevan kohdillaan ja Eemeli aivan ihana.

Liitovaihe, se on olemassa sittenkin!!!!!

Radalla vielä vähän apujen varmistelua ja sit ei muuta ku menoksi. Eemeli tuntui ihan hyvältä läpi radan ja tehtävät onnistuivat varsin mukavasti, mitään isoja rikkeitä ei sattunut matkan varrelle ja olin ponin suorittamiseen varsin tyytyväinen. Käynti oli jälleen meidän huonoin osa-alueemme, jossa putosimme ainoan kerran pisteissä alle kutosiin, mutta lopputervehdyksestä saimme toiselta tuomarilta peräti kasin! :) Tämähän oli meidän ensimmäinen yhteinen avoin kansallinen He A-rata, joten en oikein osannut arvioida, mikä tulostaso voisi olla, mutta yllätyin huimasti pisteistämme 64,655% ja peräti sijoituimme tällä suorituksella. Ensimmäinen kansallinen sijoituksemme siis! Olin kyllä hurjan ylpeä pienestä ponistani.

Hyvillä fiiliksillä ponin vaihtoon. Alle ihana Esmeralda, jonka kanssa oli ollut kisataukoa aika paljonkin enkä sitä ollut juuri ratsastanutkaan vähään aikaan. Esmeralda on kuitenkin onneksi aika varma menijä aina, joten olin luottavainen sen suorituskuntoon. Verryttelyssä se tuntuikin pitkään todella hyvältä, mutta jossain vaiheessa sai ilmeisesti nenäänsä jotakin sillä se alkoi pärskimään ja heiluttelemaan päätänsä sille hyvin epätyypillisesti. Tästä ei kuitenkaan toivuttu ennen radalle menoa kaikista yrityksistä huolimatta.

Radalla raviohjelma onnistui vielä kohtuullisesti, mutta laukassa tuo nenäahdistus korostui ja siinä jatkui pään heittely ja pärskintä, jonka takia saimme pieniä rikkeitä läpi laukkaohjelman. Pisteissä oli tällä kertaa hajontaa aina kolmosesta seiskapuoleen, mikä on meille hyvin epätyypillistä, mutta tällä kertaa siis aivan oikeutettua, kun hommat eivät todellakaan sujuneet niin kuin Strömsössä. :) Lopulliset prosentit oli 60,6% ja sijoitus jossain luokan loppupäässä. Noooooh, jäipähän ainakin pohdittavaa seuraavalle päivälle. Jossei muuta, niin ainakin, että miksi ihmeessä on ilmoittautunut vaativaan, jossei he A-tasokaan tunnu sujuvan...

Päästiin vielä Eemelin kanssa palkintojen jakoon ja pääsin vihdoin pukemaan sille sen ihanat bling-putsit, jotka on juurikin palkintojen jakoja ja tärkeitä esiintymisiä varten hankittu. :) Fiilis oli kyllä mieletön, kun käveltiin palkintojenjakoon. Vihdoin ensimmäinen kansallinen sijoitus omalla ponilla ja vielä tuolla ihanalla ponilla, johon mä jaksan uskoa päivästä toiseen, vaikka välillä tuntuu, ettei siihen kukaan muu uskokaan. Eemeli vaan on NIIN mun poni ja se sopii mulle ratsastettavuudeltaan kuin nenä päähän. Kyllä, juuri tuona päivänä olin äärettömän onnellinen. Tuo hetki oli ehdottomasti niitä hetkiä, joiden takia jaksaa painaa duunia niska limassa tuiskussa ja tuiverruksessa läpi kylmien ja kosteiden talvien...

Seuraava päivä palauttikin sitten takaisin arkeen, sillä kummallekin ponille oli valittu kohtuullisen vaativat ohjelmat ja sain käyttää ihan kaiken keskittymiseni niistä selviämiseen. :)

Perjantaina ensimmäisen lähtövuoron sai Esmeralda, joka siis starttasi toisen kerran elämässään vaativaa ja ensimmäistä kertaa vaativaa muualla kuin seuratasolla. Koska edellisenä päivänä poni ei ollut tuntunut oikein hyvältä, vaihdoin kankiin bridongiksi sen oman muotoillun 3-palakuolaimen, jota sillä käytetään normiratsastuksessa. Tämä tuntuikin heti hyvältä ratkaisulta, sillä poni tukeutui kuolaimeen paremmin ja tuntui tyytyväisemmältä kuin edellisenä päivänä. Verkassa yritin saada ponin hyvin taipuisaksi ajatellen avoja ja sulkuja ja laukkaamaan pontevasti kohti tuntumaa. Poni tuntuikin pätkittäin todella hyvältä ja liikkui kivan oloisesti. On tuo Esmeralda vaan niin pähee pieni poni aina tahtoessaan. ;)

Radalla raviohjelma meni yllättävänkin hyvin, vaikka se mua hieman hirvitti. Käynti oli myös ok ja laukkakin melkokelpo. Sössin vaan toisen vaihdon kun jäin jotain varmistelemaan ja sainkin sit hienon vaihdon, mut poni putos raviin sen jälkeen... Muutoin oltiin tehty semmosta lähemmäs 65% rataa, mut sit se rikko maksoi meille noin lyhyessä ohjelmassa tietenkin aika paljon. Toinen tuomari oli silti antanut 63%, mutta toinen jäi 60% eli lopputulos oli 61,6%. Olin ihan supertyytyväinen poniin, mutta oma ratsastus olisi kyllä saanut olla parempaa siinä lopussa. Tästä näkee hyvin, et itse ei ole tällä tasolla vielä alkuunkaan rutinoitunut vaan hommat menee välillä vähän miten sattuu. Mutta näistäpä juuri oppii parhaiten! Kun millään muulla ei oikein opi kuin tekemällä!

Sitten jälleen pikainen ponin vaihto ja Eemeli kehiin. Eemelillä oli vuorossa CCI/CIC**-kenttäkilpailuohjelma, joka on himpun verran haastava. Siinä on jo niitä avoja ja sulkuja ja paljon käynnin kautta vaihtoja ja rata on vielä kaiken lisäksi aika pitkä.

Verryttelin taas ensin laukassa ja vastalaukassa ja hioin käynnin kautta vaihdot vireeseen, sillä ne on vielä Eemelille aika vaikeita. Jossain vaiheessa verryttelyä alkoi sataa aivan kaatamalla ja kastuimmekin ihan läpimäriksi. Siinä hötäkässä sitten vielä olin lukenut lähtölistaa jotenkin väärin ja luulin olevani verryttelyryhmäni neljäs, johon tähtäsin itseni valmiiksi ja sitten olinkin vasta viides, jolloin paras vire oli jo kadotettu. Ihan oma moka siis, mutta ärsytti silti.

Kun vihdoin pääsimme radalle, olimme läpimärkiä ja kadottaneet parhaan vireystilamme, joka jossain vaiheessa oli kuitenkin jo saavutettu, mikä tietysti sinällään on iloinen asia. :) Lisäksi radan vihreyteen oli kulunut mustia läikkiä, jotka olivat Eemelin mielestä äärimmäisen arvelluttavia ja luulin, ettei päästä niihin kohtiin ollenkaan... Rupesin myös itse hölmöilemään ja arastelemaan pohjaa enkä ratsastanut alkuunkaan niin napakasti kuin olisi pitänyt, vaan vähän varovasti hipsutellen. Grrrrrrr.

Radalla kaikki mustien aukkojen kohdilla olleet raviohjelman liikkeet menivät vähän plörinäksi hölmöilyjen takia, mutta onneksi välillä päästiin aina kiinni jutun juurestakin ja saatiin joitain asioita ihan esitettyäkin. Numeroita ropisi 3 ja 7 välillä ihan oikeutetusti. Lopulliset prosentit olivat 59 ja risat ja sillä oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Olosuhteet olivat vaikeita tällä kertaa muillekin... Tuomareiden kommentit oli huvittavaa luettavaa tällä kertaa. Yhden mielestä oli paljon positiivista, yhden mielestä kaikki oli huonosti ja yksi oli siltä väliltä. Tiedä sitten, mikä on totuus, mutta poniin olin jälleen erittäin tyytyväinen, tosin olisi voinut olla kyllä pelkäämättä mustia kohtia. :) Oma ratsastukseni olisi saanut olla huomattavasti tomerampaa, sillä tuo liukkauden mahdollisuus kyllä vaikutti minuun nyt himpun verran turhan paljon. Mutta niinhän se vaan on, että hevostaan haluaa säästää tulevaisuuden koitoksiin ja pitää ehjänä, joten luonnollista on olla varovainen huonojen olosuhteiden sattuessa kohdille.

Radasta ei tällä kertaa olekaan kuvia, sillä pyysin hovikuvaajaa videoimaan tällä kertaa kuvaamisen sijasta. Jos vaikka joskus oppisin ratsastamaan ja videoiden tuijottelu voisi olla yksi tie siihen... :)

Sitten vaan poneja koppiin ja kohti kotia. Ihan superhyvä kisareissu, paljon hienoja fiiliksiä ja taas paljon oppia tarttui matkaan. Ponit käyttäytyivät hienosti ja olivat superkisaretkeilijöitä. Kiitokset Maaritille Esmeraldan lainasta ja hovikuvaajalle jälleen näistä upeista kuvista sekä toki koko reissun toteutumisesta. :) Ensi vuoden Lappeenrannan retkeä odotellessa!